Faktoja ydinvoimasta

Suomessa ydinvoimalla tuotettavan sähkön (kokonais)tuotantokustannukset ovat noin 2,5 snt/kWh; vain "vanhalla" vesivoimalla tuotettava sähkö on halvempaa.

Suomen ydinvoimalaitosten ns. ulkoiset kustannukset ovat pienet, sillä
* Viranomaisvalvonnan kustannukset on sisällytetty ydinsähkön hintaan
* Ydinjätehuollon ja käytöstäpoiston kustannukset on sisällytetty ydinsähkön hintaan
* Suomessa ei ole ollut laajoja valtion kustantamia ydintekniikan tutkimus- ja kehitysohjelmia
* Hyvän turvallisuuden ansiosta vakavan onnettomuuden taloudellinen odotusarvo on pieni.

Ydinvoimalaitoksilla on korkein kiinteistöverokanta (2,5 %). Esim. TVO maksoi vuonna 2012 Eurajoen kunnalle kiinteistöveroa 4,5 milj. euroa.

Ydinsähkön hintaan sisältyy ydinjätemaksu, jolla hoidetaan ydinjätehuolto ja ydinvoimalaitosten purkaminen. Ydinjätemaksut rahastoidaan ja tähän mennessä kertynyt summa on noin 2,4 mrd euroa.

Suomen ydinvoimalaitosten käyttökertoimet ovat maailman huippuluokkaa: elinikäiset käyttökertoimet 87-93 % (tuotetun keskitehon suhde nimellistehoon).

Ydinpolttoaineessa energia on tiiviissä muodossa: yhdestä lakritsipalan kokoisesta uraanipelletistä (paino noin 10 g) saadaan yhtä paljon energiaa kuin 500 kuutiosta maakaasua tai 800 kilosta kivihiiltä.

Ionisoivan säteilyn voidaan arvioida aiheuttavan välttömän kuoleman noin 50 Sv säteilyannoksella. Noin 5 Sv säteilyannoksella kuolema tulee viikon-kahden viipeellä ilman tehokkaita hoitotoimia.

Käytettyjen polttoainenippujen säteily myös pienenee nopeasti. Jos oletetaan ihmisen olevan metrin päässä käytetystä polttoainenipusta, saadaan kuolemaan johtavat säteilyannokset seuraavasti:
* Jos polttoainenippu on juuri poistettu reaktorista, välitön kuolema (50 Sv annos) seuraa muutaman minuutin kuluessa ja viivästyneeseen kuolemaan johtava säteilyannos (5 Sv) 10-20 sekunnissa
* Jos polttoainenippu on vuoden jäähtynyt, välitön kuolema tulee noin tunnissa ja viivästynyt kuolema noin kuuden minuutin säteilyajan jälkeen
* Jos polttoainenippu on jäähtynyt 500 vuotta, tarvitsee oleskella noin kuukauden päivää se lähellä jotta viivästynyt kuolema seuraisi.
Sitä vastaan on myös helppo suojautua. Jos välissä on metri betonia tai kolmisen metriä vettä tai henkilö on muutaman metrin päässä suojaamattomasta polttoainenipusta, jää annosnopeus verraten matalalle tasolle.

Ydinvoimalaitoksella polttoainenippuja käsitellään vain veden alla. Niiden nosto vedenpinnan yläpuolelle on varmistettu vakuuttavasti. Kukaan ei ole kuollut ydinvoimalaitoksilla käytetyistä polttoainenipuista lähtevään säteilyyn eikä tiedossa ole, että niistä olisi aiheutunut suuria säteilyannoksia.

Ydinvoimalaitosten käytetty polttoaine on aluksi hyvin radioaktiivista, mutta sen radioaktiivisuus vähenee nopeasti. Jos vertailukohdaksi otetaan se uraanimalmi, josta tarkasteltava polttoaine-erä on valmistettu, saadaan seuraava aikasarja suhteellisesta aktiivisuudesta (käytetyn polttoaineen aktiivisuus/uraanimalmin radioaktiivisuus):
* Juuri reaktorista poistettu – 1 000 000
* 1 vuosi - 60000;
* 500 vuotta - 100;
* 250000 vuotta - 1.

Tuttua asiaahan tuo on. Jos tuota 41% ja hiilivoimaa, sekä vielä tuontia lähdet poistamaan ja korvaamaan toimimattomilla, niin ensi talvena Suomi jäätyisi oli sitten pakkasia tai ei. Ei se vesivoima riitä kuin säännösteltyihin kohteisiin.

Saa nähdä milloin kangaskuvat loppuu ja alkaa tulla faktaa.

Vuonna 2013 sai 23 suomalaista ydinvoimalaitostekijää suuremman säteilyannoksen kuin 5 mSv työskennellessään Suomen ja Ruotsin ydinvoimalaitoksilla. Tuo henkilömäärä edustaa noin 1 % ydinvoimalaitosten säteilytyöntekijöiden kokonaismäärästä. Suurin säteilyannos oli 8,6 mSv. Suurin yhden vuoden aikana säteilytyöntekijöille sallittu säteilyannos on 50 mSv.

Laajassa kansainvälisessä tutkimuksessa on tutkittu ydinlaitostyöntekijöiden syöpäkuolleisuutta. Suomalaisia tutkimusjoukossa oli noin 6 800 henkilöä ja heistä 33 on kuollut syöpään. Suomalaisten ydinlaitostyöntekijöiden annokset olivat varsin matalia ja tilastollisesti voidaan arvioida enintään yhden heidän syöpäkuolemistaan aiheutuneen säteilystä.

Suomen ydinvoimalaitosten päästöistä lasketut säteilyannokset lähiasukkaille olivat vuonna 2012 alle 0,1 mikroSv eli vähemmän kuin tuhannesosa annosrajoituksesta.

Suomessa ydinvoimalaitosten lähiympäristön (5 km) asukasmäärää rajoitetaan niin, että alueella voidaan toimeenpanna tehokkaasti suojautumistoimet ydinonnettomuuden uhatessa. Ydinvoimalaitoksen normaalikäytön päästöt eivät ole rajoitusten perusteena.

Maailmanlaajuisesti on tehty ydinlaitosten ympäristön asukkaista noin parisataa terveystutkimusta, joissa neljässä on saatu jonkinlainen korrelaatio ydinlaitoksen ja syövän esiintymisen välillä.

Suojautumistoimilla voidaan vähentää merkittävästi lähiasukkaiden säteilyaltistusta onnettomuustilanteissa, esim. Fukushiman kokemusten perusteella. Tshernobylissä evakuontien kanssa viivyteltiin mutta sielläkään ei kukaan lähiasukkaista saanut välittömästi terveyteen vaikuttavia säteilyannoksia.

TVOn ja Fortumin omistama Posiva on ensimmäisenä maailmassa valmistautumassa korkea-aktiivisten jätteiden loppusijoitukseen. STUKin vuoden alkupuolella julkaisema turvallisuusarvio rakentamislupahakemuksesta oli myönteinen ja valtioneuvoston odotetaan tekevän rakentamislupapäätöksen elokuussa 2015.

Suomessa molemmilla ydinvoimalaitoksilla on kallioon rakennetut loppusijoituslaitokset keski- ja matala-aktiivisille jätteille. Ne on otettu käyttöön 1990-luvulla. Niihin tullaan aikanaan sijoittamaan myös voimalaitosten purkamisesta kertyvät radioaktiiviset jätteet.

Ydinvoimalaitos ei tuota pienhiukkasia ja koko elinkaari huomioon ottaen ydinvoiman kasvihuonekaasutuotanto on samaa luokkaa kuin vesivoimalla ja tuulivoimalla http://world-nuclear.org/Nuclear-Basics/.

Ydinvoimalaitokset ovat vähentäneet merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä ja hillinneet siten ilmastonmuutosta. Tämä ilmenee mm. oheisista aikagraafeista http://planeetta.wordpress.com/2010/05/27/kuudentoista-maan-energiantuotannon-ja-co2-paastojen-kehitys-vuosina-1960-2008/. Ydinvoiman vaikutus näkyy erityisesti Ranskan, Ruotsin, Belgian ja Suomen graafeista, sillä näissä maissa otettiin merkittävästi ydinvoimaa käyttöön suhteellisen lyhyessä ajassa.

Suomessa on politiikkana ydinturvallisuuden jatkuvan parantamisen periaate ja ydinvoimalaitostemme turvallisuutta on parannettu läpi niiden käyttöiän. Vähittäisillä muutostöillä on vältetty odottamattomat käyttökatkot ja pitkäkestoiset korjausseisokit.

Suomen ydinvoimalaitosten sähkönsyöttö on erityisen hyvin varmistettu: kantaverkkolinjojen lisäksi on useita dieselgeneraattoreja, kaasuturbiinilaitos ja erilliset yhteydet paikallisille vesivoimalaitoksille.

Suomessa maanjäristykset ja hyökyaallot eivät uhkaa ydinvoimalaitosten turvallisuutta: Suomen maankamara ja meret ovat maailman rauhallisimpia tässä suhteessa.

Suomen ydinvoimalaitoksilla on sattunut vain luokan 1-2 häiriöitä seitsenportaisella ydinlaitostapahtumien asteikolla mitattuna.

Analyysien mukaan Suomen ydinvoimalaitosten reaktorisydänten vakavan vaurioitumisen riski on luokkaa kerran 20 000 – 100 000 reaktorivuotta kohden.

Suomen ydinvoimalaitosten suunnittelussa on varauduttu/varaudutaan seuraaviin ulkoisiin tapahtumiin ja ilmiöihin:
* Maanjäristykset
* Tulvat/meriveden korkea pinta
* Äärisääilmiöt
* Jäähdytysveden saantia uhkaavat ilmiöt (jää, suppo, öljy, eliöt)
* Ulkoiset tulipalot ja räjähdykset
* Sähkömagneettiset häiriöt
* Suuren lentokoneen törmäys (Olkiluoto-3 lähtien)
* Terrorismi.

Suomessa päätöksenteko ydinvoimalaitosten rakentamisesta noudattelee monipuolista harkintaa edellyttävää demokraattista prosessia. Ensimmäinen vaihe on ympäristövaikutusten arviointimenettely. Sen jälkeen tulee valtioneuvoston periaatepäätös, jossa valtioneuvosto arvioi erityisesti, onko uuden laitoksen rakentaminen yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Tätä ennen on STUKin pitänyt näyttää hankkeelle vihreää valoa turvallisuuden puolesta ja ehdotetun sijaintikunnan valtuustoenemmistön puoltaa periaatepäätöstä. Periaatepäätös menee vielä eduskunnan vahvistettavaksi tai kumottavaksi.

Kolmas vaihe on rakentamislupa, jonka tekee valtioneuvosto. STUKin myönteinen turvallisuusarvio on edellytyksenä tässäkin vaiheessa. Yhteiskunnan kokonaisedun toteutumista arvioidaan tässäkin vaiheessa.

Ennen laitoksen käyttöönottoa tarvitaan vielä käyttölupa, jonka myöntää valtioneuvosto. Luvan edellytykset ovat vastaavat kuin rakentamisluvassa.

Mikään maa ei ole valmistanut ainakaan ensimmäisiä ydinaseitaan ydinvoimalaitosten avulla. Ydinaseiden valmistuksessa avainasemassa ovat isotooppirikastukseen ja ydinpolttoaineen kemialliseen jälleenkäsittelyyn tarkoitetut laitokset. Kansainvälisen valvonnan ulkopuolella olevaa ydinvoimalaitosta voidaan käyttää tukena mutta yksinään se on aika hyödytön ydinaseohjelman kannalta. Kun polttoainetta käytetään normaalisti ydinvoimalaitoksessa, muodostuu plutoniumien isotooppisuhde siinä huonosti ydinaseisiin soveltuvaksi. Kevytvesireaktorit soveltuvat erityisen huonosti ydinasemateriaalin valmistuksen sillä niissä polttoaineen sijoittaminen reaktoriin ja poistaminen sieltä on suuritöistä.

Ydinvoimalaitoksissa on käytetty polttoaineena ydinaseohjelmia purettaessa tarpeettomaksi käynyttä korkearikasteista uraania, joka on laimennettu ydinvoimalaitoksille sopivaksi ja ydinaseisiin kelpaamattomaksi. Tätä "megatons to megawatts" -ohjelmaa voidaan pitää modernina versiona ikiaikaisesta "miekoista auroiksi" -tavoitteesta.

Suomen sähköntuotanto on edistyksellisimpiä koko maailmassa.
Vuonna 2014 Suomen sähköntuotannosta 39% tehtiin uusiutuvilla ja hiilidioksidivapailla tuotantotavoilla 74%.
Esimerkisi Saksa tai Tanska voivat vain haaveilla noin korkeista uusiutuvien ja hiilidioksidivapaiden osuuksista sähköntuotannossa.

Yhteenveto toteutuneista, toteutumattomista ja toteutumassa olevista ydinvoimahankkeista Suomessa:
* IVO hankki tarjouspyynnöt "länsimaisilta" ydinvoimalaitosten rakentajilta vuosina 1967 ja 1968 mutta poliittisista sysistä nämä hankkeet eivät edenneet
* Valtiovallan ohjauksella IVO tilasi vuonna 1970 Loviisa 1:n Neuvostoliitosta ja seuraavana vuonna Loviisa 2:n
* TVO ja Ruotsin Asea Atom tekivät vuonna 1974 hankintasopimuksen Olkiluoto 1:stä ja varauksen Olkiluoto 2:sta (hankinta toteutui myöhemmin)
* IVOn ja TVOn omistama Perusvoima Oy jätti vuonna 1986 hakemuksen uudesta ydinvoimayksiköstä mutta Tshernobylin onnettomuuden jälkeen hanke peruttiin
* IVO ja TVO jättivät vuonna 1991 hakemuksen laajentaa joko Loviisan tai Olkiluodon laitosta yhdellä yksiköllä. Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen mutta hanke kaatui eduskunnassa vuonna 1993 luvuin 107-90
* TVO haki vuonna 2000 kolmannen yksikön rakentamista Olkiluotoon. Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen ja se hyväksyttiin eduskunnassa luvuin 107-92
* TVO, Fortum ja Fennovoima hakivat kukin uuden ydinvoimayksikön rakentamista vuosina 2008-2009. Valtioneuvosto teki periaatepäätökset TVOn ja Fennovoiman osalta ja eduskunta hyväksyi ne vuonna 2010 luvuin 120-72 ja 121-71. TVO ei jättänyt rakentamislupahakemusta Olkiluoto-4stä ja hanke raukesi. Fennovoiman hankkeessa omistuspohja ja laitostoimittaja ovat muuttuneet ja siksi periaatepäätös jouduttiin uudistamaan eduskunnassa. Hanke on rakentamislupavaiheessa ja on uhattuna kotimaisen omistuksen niukkuuden takia.

"Eikä yhtään faktaa! "

Ketjuhan on täynnä faktatietoa. Otetaanpa esimerkiksi vaikka avausviestin ensimmäinen kappale:
"Tänään 30.7.2015 ydinvoiman osuus Suomessa tuotetusta sähköstä on 41 %. Vuonna 2014 ydinvoimalla tuotettiin 34,7 % kotimaisesta sähköstä."
-täyttä faktaa nuokin luvut.

Yleinen mielikuva taitaa olla että ydinvoimalaitoksissa ja ydinpolttoainekierron laitoksissa koituu työntekijöille suurimmat säteilyaltistukset. Asia voidaan selvittää kurkkaamalla UNSCEARin vuonna 2008 julkaisemaa raporttia. Se kertoo että tuo mielikuva on virheellinen ja trendinä on ollut että ydinlaitoksissa saadaan yhä pienempi osuus ammatillisesta säteilyaltistuksesta.

Ensinnäkin ammatillinen altistus voidaan jakaa kahteen pääsektoriin: luonnon radioaktiivisten aineiden aiheuttama altistus ja keinotekoisten radioaktiivisten aineiden aiheuttama altistus. Luonnon radioaktiiviset aiheuttavat eniten altistusta kaikkiaan 37 260 manSv (yli luonnollisen tason) ja siitä lähes 40 % tulee hiilikaivoksista. Lentohenkilöstön osuus on 900 manSv.

Keinotekoiset radioaktiiviset aineet aiheuttavat 4730 manSv suuruisen kollektiivisen säteilyannoksen työntekijöille. Siitä noin 75 % aiheutuu säteilyn lääkinnällisestä käytöstä. Ydinvoimalaitosten ja ydinpolttoainekierron laitosten osuus on 800 manSv eli vajaat 20 % kaikesta keinotekoisesta ammatillisesta säteilyaltistuksesta - ja noin 2 % kaikesta ammatillisesta säteilyaltistuksesta.

Ydinvoimala voi tuottaa enemmän polttoainetta kuin se kuluttaa. Kyseessä on silloin nopea hyötöreaktori, joka käyttää polttoaineenaan plutoniumia ja energian tuotannon ohella se muuttaa sydämen vaippa-alueella olevaa uraani-238:aa plutoniumiksi, tyypillisesti 1,2-kertaisen määrän käytettyyn plutoniumiin verrattuna. Hyötöreaktoreiden prototyyppejä on rakennettu useita mutta eri syistä niiden käyttö on jäänyt vähäiseksi ja nykyään on toiminnassa vain venäläinen BN-600. Hyötöreaktoreita kuitenkin jatkuvasti kehitellään koska niille soveltuvaa polttoainetta olisi lähes rajattomasti.

Ydinvoimaa käytetään sähkön tuottamisen lisäksi moniin muihin tarkoituksiin. Ydinvoimalaitos voi tuottaa kaukolämpöä tai sitä voidaan käyttää suolan poistoon merivedestä. Ydinreaktoreita käytetään sukellusveneiden, lentotukialusten ja jäänsärkijöiden voimanlähteenä. Avaruusaluksessa voi olla voimanlähteenä pieni ydinreaktori tai ydinreaktorilla tuotettu plutonium-238-paristo. Ydinreaktoria sellaisenaan tai siinä tuotettuja radioisotooppeja käytetään mm. syöpien hoitoon.

Ydinvoimalaitoksen kriisivalmius on hyvä: polttoainetta on laitoksen varastossa ainakin 1-2 vuoden käyttöä varten.

Nykyisin tiedossa uraanivarat riittävät ainakin 100 vuodeksi. Uusia varoja löydetään koko ajan lisää ja uusilla tekniikoilla (poranreikäuutto, talteenotto sivutuotteena) voidaan hyödyntää kannattavasti myös köyhempiä esiintymiä. Raakauraanin osuus ydinsähkön hinnassa on alle 10 % joten sillä ei ole suurta merkitystä ydinvoiman taloudellisuuteen.

Suomen ydinvoimalaitokset toimivat luotettavasti erilaisissa säätiloissa. Lämpimän meriveden takia on yhden ydinvoimayksikön tehoa jouduttu vain kerran alentamaan päivän ajaksi; silloin laudevesien lämpötila uhkasi ylittää luparajan. Voimalaitoksen merivesilauhduttimien tehokkuutta heikentäviä ilmiöitä ovat suppo (alijäähtynyt vesi) ja leväesiintymät; niihin on nykyään hyvin varauduttu. Salamoista ei ole aiheutunut merkittävää häiriötä ydinvoimalaitosten käytölle. Vuoden 2005 Suomenlahden tulvinnassa meriveden korkeus jäi noin metrin päähän Loviisan voimalaitosalueen tasosta.

Kattavan taloudellisen turvan saaminen ydinonnettomuuksien varalla on kiinni vakuutusyhtiöiden maksuvalmiudesta eikä niinkään ydinvoiman taloudellisuudesta. Ydinvoima tuottaa maailmanlaajuisesti 2500 TWh sähköä. Jos vaikkapa maailman kaikilta ydinvoimalaitoksilta kerättäisiin 1 euro/MWh vakuutusmaksua (joitakin prosentteja tuotantokustannuksista), kertyisi kassaan vuosittain 2,5 miljardia euroa. Kertyvillä varoilla voitaisiin korvata 50-100 vuoden välein tapahtuvat vakavan ympäristöonnettomuuden kustannukset.

Ydinvoiman omistus ja siitä saavutettava hyöty jakautuu Suomessa laajalle. TVOn omistaa sähköä paljon käyttävät yhtiöt, alueelliset sähkönjakeluyhtiöt ja kaupungit. Fortumin omistaa puoliksi valtio ja puoliksi osakkeenomistajat.

Suomalaisyhtiöiden omistuksessa on yhteensä yli 4500 MW käytössä olevaa ydinvoimaa (Suomessa Loviisan ja Olkiluodon laitokset ja Ruotsissa Fortumin osuudet Oskarshamnin ja Forsmarkin laitoksista).

Ydinasekokeista on päässyt ilmakehään huimasti enemmän radioaktiivisia aineita kuin ydinvoimaonnettomuuksista. Lyhytikäisiä aineita, kuten radiojodia, yli satakertainen määrä. Verraten pitkäikäisiä aineita, kuten radiocesiumia ja strontiumia yli kymmenkertainen määrä. Ja plutoniumia on ydinasekokeista päässyt ilmakehään noin 5000 kiloa.

Ydinvoimalla voi olla suuri rooli kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamisessa. IAEAn raportissa http://www-pub.iaea.org/books/IAEABooks/10625/Climate-Change-and-Nuclear-Power-2013 todetaan että vuosikymmenen vaihteessa ydinvoiman rooli hiilidioksidipäästöjen välttämisessä oli yhtä suuri kuin kaiken vesivoiman. Siinä myös arvioidaan että jos vuonna 2050 korvataan 18 Gt CO2 vuodessa vastaava määrä fossiilista energiantuotantoa päästöttömällä tuotannolla ja muilla keinoin, ydinvoiman osuus voisi olla 3,2 Gt CO2 vuodessa eli noin 18 %. Ydinvoiman osuus olisi suunnilleen yhtä suuri kuin tuulivoiman, aurinkovoiman ja hiilidioksidin talteenoton vaikutus vuonna 2050.

http://keskustelu.suomi24.fi/t/13721993#comment-80147305
"Ei nuneroarvojen luetteleminen ole mitään faktaa, jos ei anneta lähdetietoa."

Hienoa, että stuxnetkin alkaa vähitellen ymmärtää, että myöskään Greenpeacen sivuilla esitetyt väitteet eivät ole faktaa, koska niistä puuttu lähdetiedot.

Ydinenergian käyttäminen fossiilisten energianlähteiden sijaan on säästänyt viime vuosikymmeninä lähes kaksi miljoonaa ihmishenkeä, arvioivat Yhdysvaltain avaruushallinnon tutkijat http://pubs.acs.org/doi/abs/10.1021/es3051197. Nasan Goddard-instituutin tutkijat Pushker A. Kharecha ja James E. Hansen kehottavat päättäjiä suosimaan ydinenergiaa ilmansaasteita ja kasvihuonekaasuja aiheuttavien hiilen ja maakaasun sijaan. Siten voitaisiin heidän mukaansa säästää miljoonia ihmishenkiä myös tulevaisuudessa.

Kharecha ja Hansen arvioivat myös, kuinka paljon ihmishenkiä voitaisiin säästää suosimalla ydinvoimaa seuraavien neljän vuosikymmenen aikana. Mikäli kaikki tuleville vuosikymmenille kaavailtu ydinenergiantuotanto korvattaisiin maakaasulla, aiheutuisi tästä 420 000 kuolemaa. Ydinvoiman korvaaminen kivihiilellä taas aiheuttaisi noin seitsemän miljoonaa lisäkuolemaa, he laskivat.

Selvityksessä keskityttiin pelkästään kuolemantapauksiin, ei esimerkiksi elinikää lyhentäviin pitkäaikaissairauksiin. Myöskään ilmastonmuutoksen mahdollisesti aiheuttamia kuolemantapauksia ei yritetty arvioida.

Tshernobylfoorum teki ensimmäisen laajan arvion Tshernobylin onnettomuuden terveysvaikutuksista. Sen jälkeen YK:n säteilyvaikutusten tieteellinen järjestö UNSCEAR julkaisi vuonna 2008 johtopäätöksensä Tshernobylin terveysvaikutuksista Ukrainassa, Valkovenäjällä ja Venäjällä. Se löytyy osoitteesta http://www.unscear.org/unscear/en/chernobyl.html . Raportin keskeisiä johtopäätöksiä ovat seuraavat.
• Onnettomuuden aikana alle 18 vuoden iässä olleilla on havaittu noin 6000 kilpirauhassyöpää (15 johtanut kuolemaan), joista valtaosa on aiheutunut onnettomuudesta ja erityisesti radiojodi-maito-reitin kautta
• Niillä puhdistustyöntekijöillä, joille kertyi verraten suuri säteilyannos, on heikkoa indikaatiota leukemian lisääntymisestä mutta ei siinä määrin että asiasta voisi tehdä varmoja johtopäätöksiä
• Vaikka useille väestöryhmille on saadun säteilyannoksen perusteella ennustettavissa kiinteiden syöpien lisääntymistä, ei sitä ole juurikaan mahdollista tilastollisesti havaita epidemiologisten tutkimusten kautta, eikä sellaista lisääntymistä ole havaittu vaikka syövän minimilatenssiajasta oli kulunut kymmenisen vuotta tutkimusten tekoaikana.

Nämä ovat tähänastisten tutkimusten perusteella tehtävissä olevat johtopäätökset. Tutkimukset jatkuvat eri organisaatioiden toimesta ja aikanaan voidaan varmaan tarkentaa noita johtopäätöksiä.

Ydinvoimalaitos toimii oikein suunniteltuna luotettavasti erilaisissa ilmastoissa ja säätiloissa, esim. arktisella alueella ja kuumassa erämaassa. Venäjän Tsuktsien niemimaalla, jossa voi olla talvella 50 astetta pakkasta, on Bilibinon ydinvoimalaitos. USAn Arizonassa on Palo Verden ydinvoimalaitos . Alueella on hellettä suuren osaa vuotta eikä vesistöjä ole lähellä. Laitos käyttää jäähdytystorneissaan lähikaupunkien puhdistettua jätevettä.

Ydinvoima on perusvoimaa jonka on tarkoitus tuottaa sähköä vakioteholla edullisesti. Ydinvoimalaitoksen tehoa voidaan säätää tietyissä rajoissa sähköntarpeen niin vaatiessa mutta varsinaiseksi säätövoimaksi se ei sovellu. Myös ydinvoiman pienet käyttökustannukset puoltavat ydinvoimalaitosten käyttöä maksimiteholla.

Ydinvoimalaitoksen verkosta irtaantumisen varalle on oltava riittävästi häiriöreserviä. Käytännössä tarvittava häiriöreservi voidaan järjestää luotettavasti. Wikipedian artikkelissa http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_major_power_outages on tarkasteltu maailmanlaajuisesti merkittäviä sähköverkon romahtamisia vuosikymmenien ajan. Vain yhdessä selostuksessa mainitaan osasyyksi ydinvoimalaitoksen irtautumista verkosta. Syitä hallitsevat sääilmiöt ja sähköverkon häiriöt.

Rosatomista on tullut maailman suurin ydinvoimalaitosten rakentaja. Sillä on rakenteilla tai suunnitteluvaiheessa ydinvoimalaitoksia Venäjän lisäksi Valkovenäjällä, Kiinassa, Vietnamissa, Bangladeshissa, Intiassa, Iranissa, Jordaniassa, Turkissa, Armeniassa, Unkarissa ja Suomessa. Etelä-Afrikan ja Argentiinan kansssa on esisopimukset useiden laitosyksiköiden toimittamisesta.

Rosatomilla rakentaa pääasiassa VVER-1000 ja 1200 tyyppistä painevesilaitosta. Venäjällä Rosaton rakentaa lisäksi BN-800 nopeaa reaktori Belojarskissa ja kaksi ”kelluvaa” ydinvoimalaitosta Kamtshatkalla.

Koko Aurinkokuntamme on muodostunut ydinjätteistä. Kun eräässä supernovassa tapahtui kauan aikaa sitten valtava ydinräjähdys, muodostui raskaampia aineita jotka roiskahtivat avaruuteen. Niistä muodostui pikku hiljaa mm. Aurinkokunta. Ja Aurinkokunnan yhdellä planeetalla syntyi elämää, joka sekin on peräisin tuon supernovan ydinjätteistä.

Fissioreaktoreiden käyttöä on usein perusteltu sillä että se muodostaa "sillan" siirtymiselle fuusioreaktoreihin. Niiden etuna on että polttoaineen saanti on käytännössä rajoittamaton, että ydinketjureaktio ei voi karata kuten fissioreaktoreissa ja että hyvin pitkäikäisiä radioaktiivisia jätteitä ei synny.

Ennuste fuusioreaktorien tulosta kaupalliseen käyttöön on jatkuvasti siirtynyt ja nykyinen ennuste on aikaisintaan 2050-luvulla. Samoin ennusteet sähkön tuotantokustannuksista vaihtelevat paljon. Eli fuusioreaktoreille ei voi perustaa edes pitkän aikavälin energiapoliittisia suunnitelmia.

Voitaisiinko pitkäikäiset ydinjätteet hävittää ydinmuunnoksella eli transmutaatiolla? Helppoa ei ole sillä hävitettäviä aineita on lukuisia ja ainemäärät ovat suurehkot; esim. yhdessä tonnissa käytettyä ydinpolttoainetta on kilon verran sivuaktinideja ja yli neljä kiloa hyvin pitkäikäisiä fissiotuotteita. Tarvittaisiin monivaiheista ja nykyistä kehittyneempää kemiallista erotusta sekä polttoaineen tai transmutaatiopanosten valmistusta. Joillekin aineille saatetaan tarvita yksilöllisesti räätälöityjä neutronispektrejä. Helpoimmin homma voitaisiin tehdä alikriittisiä kiihdytinperusteisia transmutaatioreaktoreita käyttäen, jotka ovat vielä alkukehitysasteella.

Ydinmuunnos on käytännössä mahdollinen transuraaneille ja joillekin pitkäikäisille fissiotuotteille. Kaikille pitkäikäisille aineille ei löydy käyttökelpoisia transmutaatiovaikutusaloja ja eräiden transmutaatiotehokkuutta heikentävät samojen aineiden stabiilit tai lyhytikäiset isotoopit.

Eli monimutkaiseksi menisi ja silti jäisi joukko pitkäikäisiä aineita joista olisi päästävä eroon muulla tavoin.

http://www.stuk.fi/ajankohtaista/ukk/ydinturvallisuus/ydinjatteet/fi_FI/ydinjate3/_print/

Ydinjätteen jälleenkäsittely lyhentäisi suuresti käytetyn ydinpolttoaineen radioaktiivisuutta. Jälleenkäsittelyjäte ”luonnonmukaistuu” lyhyemmässä ajassa kuin käytetty ydinpolttoaine: noin 10 000 vuoden kuluessa. Käsittelemätön jäte "luonnonmukaistuu" noin 250000 vuoden kuluessa.

Ydinvoimalaitosten käytöstäpoistosta on jo kokemuksia sillä useita suuriakin reaktorilaitoksia on purettu maan tasalle. Lisäksi yksityiskohtaisia teknisiä suunnitelmia on tehty sekä käytössä oleville että lopullisesti suljetuille ydinvoimalaitoksille. OECD:n ydinenergiajärjestön toimesta on tehty perustellisimmat selvitykset ydinvoimalaitosten käytöstäpoiston kustannuksista http://www-ns.iaea.org/downloads/rw/projects/r2d2/workshop6/references/others/oecd-nea-decom-npps-eng-2003.pdf. Reaktorityypeittäin jaoteltuna käytöstäpoistokustannuksille on saatu seuraavat vaihteluvälit asennettua tehoyksikköä kohti:
*Länsimaiset painevesireaktorit: 200-500 $/kWh
* VVER-painevesireaktorit (esim. Loviisa): noin 330 $/kWe
* Kiehutusvesilaitokset (esim. Olkiluoto): 330-550 $/kWe.

Suomen laitosten käytöstäpoistokustannukset asettunevat vaihteluvälien alapäähän koska radioaktiiviset jätteet voidaan sijoittaa laitosalueilla oleviin luolastoihin.

"Käsittelemätön jäte "luonnonmukaistuu" noin 250000 vuoden kuluessa."

Jaa, katsotaanpa, miten Stuk todellisuudessa muotoilee tuon väittämän:

"Samassa aikasarjassa on esitetty myös jälleenkäsittelyssä syntyvän korkea-aktiivisen jätteen suhteellinen aktiivisuus. Lukuihin sisältyy epävarmuuksia, koska aktiivisuus riippuu mm. jälleenkäsittelyajankohdasta (oletuksena 10 vuoden jäähtymisajan jälkeen) ja erotustehokkuudesta. Nähdään, että jälleenkäsittelyjäte ”luonnonmukaistuu” lyhyemmässä ajassa kuin käytetty ydinpolttoaine: noin 10 000 vuoden kuluessa."

Ensinnäkin sisälukutaitoiset huomaavat heti, että tuossa oikeastaan sanota mitään. Teksti on kuin suoraan puppugeneraattorista. ... samassa aikasarjassa on esitetty...nähdään, että.. jne plaa plaa plaa.

Ydinalalle tyypillistä mielikuvamainontaa, joka yleensä perustuu ilmaan heitettyihin oletuksiin tai toteutumattomiin tai käytännössä todistamattomiin suunnitelmiin. Netstux voisi kommentoida sitä, missä määrin myös turvallisuusanalyysit ja vakavan onnettomuuden tähtitieteellisen pieni todennäköisyys perustuu samoihin jargongeneraattorin tuotoksiin

YK:n säteilyvaikutusten tieteellinen järjestö UNSCEAR julkaisi vuonna 2013 johtopäätöksensä Fukushiman onnettomuuden säteilyvaikutuksista http://www.unscear.org/docs/reports/2013/14-06336_Report_2013_Annex_A_Ebook_website.pdf . Raportissa esitetään seuraavia päätelmiä.
• Merkittävimpiä päästönuklideja olivat jodi-131 ja cesium-137. Jodipäästöiksi ilmakehään arvioidaan 100-500 PBq ja cesiumpäästöiksi 6-20 PBq. Nämä lukemat ovat suunnilleen 10-20 % Tshernobylin vastaavista päästöistä. Suuri osa ilmapäästöistä kulkeutui Tyynellemerelle. Onnettomuuden alkuviikkoina mereen pääsi suoraan 10-50 % jodi- ja cesiumaktiivisuutta ilmapäästöihin verrattuna. Sen jälkeen mereen on päässyt huomattavasti pienempiä aktiivisuusmääriä.
• Evakuoidun väestön ennen evakuointia ja sen aikana saama säteilyannos jäi keskimäärin alle 10 mSv. Fukushiman kaupungin asukkaiden keskimääräinen ensimmäisen vuoden säteilyannos oli noin 4 mSv. Fukushiman prefektuurin väestön keskimääräiseksi elinikäiseksi ylimääräiseksi säteilyannokseksi arvioidaan hieman yli 10 mSv ilman tehokkaita vastatoimia. Suurimmat vauvojen kilpirauhasannokset olivat 80 mGy luokkaa.
• Pelastustöihin laitoksella osallistui noin 25 000 henkilöä. Heidän keskimääräinenh säteilyannoksensa oli 12 mSv. 0,7 % työntekijöistä sai yli 100 mSv säteilyannoksen.
• Onnettomuustyöntekijöiden tai altistuneen väestön keskuudessa ei ole todettu yhtäkään säteilyn aiheuttamaa kuolemaa tai akuuttia sairastumista. Väestön keskuudessa ei ole odotettavissa tilastollisesti havaittavaa syövän lisääntymistä. Lasten kilpirauhasannokset jäivät kohtuullisen pieniksi joten Tshernobylin kaltaista kilpirauhassyöpien esiintymistä ei ole odotettavissa. Säteilytyöntekijöistä erityisesti yli 100 mSv annoksen saaneilla on suurentunut syöpäriski mutta joukon pienuuden takia (160 hlöä) sitä on vaikea tilastollisesti todeta.

Fennovoiman tilaama reaktori VVER-1200 edustaa sukupolvea Gen III . Sillä on useita edistyksellisiä turvallisuuspiirteitä:
* Suuren lentokoneen törmäyksen kestävä suojarakennus
* Aktiivisen jälkilämmön poiston lisäksi passiivinen järjestelmä jälkilämmön poistamiseksi reaktorista 3 vrk ajan
* Sulan reaktorisydämen kaappari.

Laitoksen esittely löytyy linkistä https://www.youtube.com/watch?v=dT3Bt8KGqEg

Ai jaa, siis 500 laitosta ovat siis "vähemmin" turvallisia? Sepä on mielenkiintoista.

Netstux:

"* Suuren lentokoneen törmäyksen kestävä suojarakennus

* Aktiivisen jälkilämmön poiston lisäksi passiivinen järjestelmä jälkilämmön poistamiseksi reaktorista 3 vrk ajan"

Nämä eivät ole normaalisti kuuluneet VVER-konseptiin vaan ne ovat Suomen esittämiä lisävaatimuksia, jotka esitettiin jo silloin, kun Fortum oli vielä mukana kilvassa. Venäjän standardit vaativat vain pienkoneen törmäyskeston. Näiden lisäksi vaatimuksissa on vielä erityisiä paineenalennusjärjestelmiä filttereineen.

"Ai jaa, siis 500 laitosta ovat siis "vähemmin" turvallisia? Sepä on mielenkiintoista."

Joo ja noista mörskyistä puolet on jo kohta saavuttanut eläkeiän ja elelevät lisäajalla. Yleinen ydinturvallisuus ei siis parane uusien kolme-G plussien johdosta, vaan heikkenee vuosi vuodelta, koska vanhenevaan kalustoon olisi liian kallista vaihtaa kriittisiä ensiöpiirin osia. Näiden voimaloiden vakavan onnettomuuden riski on 1/10000 käyttövuotta kohtaan (noin yksi 20 vuodessa), mutta sekin oli laskettu niille uusina, tai suunnitteluperusteisen käyttöajan sisällä.

On siis silkkaa höpötystä puhua ydinturvallisuuden paranemisesta uusien voimaloiden myötä, joita käytännössä ei ole edes käytössä. Ehkä se sitten joskus paranee vähän, jos vanha kalusto saadaan ajettua loppuun ilman suurempia onnettomuuksia - tai sitten erityisesti, kun ydinvoimasta kokonaan luovutaan.

Japani alkanut ottaa uudelleen käyttöön suljettuna olevia ydinreaktoreitaan. Aluksi kymmenkunta ydinraktoria, myöhemmin lisää.
Hieno asia paitsi Japanille, myös koko ihmiskunnalle ja maapallon luonnolle, sillä avattavat ydinrektorit tulevat suuresti vähentämään fossiilisten polttoaineiden käyttöä Japanissa.

http://yle.fi/uutiset/japani_kaynnisti_ensimmaisen_ydinreaktorin_fukushiman_katastrofin_jalkeen/8217053

"Japanin hallitus on kuitenkin päättänyt avata uudelleen useita suljettuja voimaloita, kunhan ne ensin läpäisevät uudet turvallisuustarkastukset. Ensivaiheessa hallituksen tavoitteena on käynnistää kymmenkunta käyttökelpoista reaktoria."

Ydinonnettomuuksien vakavuutta luokitellaan seitsenportaisella kansainvälisellä ns. INES-asteikolla. Siinä onnettomuuden vakavuutta arvioidaan radioaktiivisten päästöjen, laitoksen säteilytilanteen ja turvallisuuden heikkenemisen kannalta.

Ylin luokka 7 merkitsee vakavaa ympäristöonnettomuutta. Siinä radioaktiivisuuspäästö ympäristöön tulee olla vähintään kymmeniä tuhansia TBq jodi-131 ekvivalenttia. Tällaisia onnettomuuksia on toteutunut kaksi: Tshernobyl ja Fukushima.

Ydinvoimalaitoksille ei ole sattunut muita onnettomuuksia jossa luokitteluperusteena olisi ollut ympäristöpäästö. Esim. Khystumin ja Windscalen onnettomuudet koskivat sotilaallisia laitoksia.

TMI-onnettomuus kuuluu INES-luokkaan 5, ympäristölle vaaraa aiheuttava onnettomuus. Luokitteluperusteena siinä on reaktorisydämen sulaminen. Sen sijaan ympäristöön tai laitostiloihin ei päässyt suuria määriä radioaktiivisia aineita.

INES-luokkaan 4, laitosonnettomuus, kuuluu ainakin kaksi ydinvoimalaitosonnettomuutta, joissa reaktorisydän suli osittain. Toinen tapahtui Ranskan Saint-Laurentin laitoksella ja toinen Tshekkoslovakian A-1 laitoksella.

Suomen ydinvoimalaitoksilla on sattunut vain INES-luokkien 2 (merkittävä turvallisuuden vaikuttava tapahtuma) ja 1 (poikkeuksellinen turvallisuuteen vaikuttava tapahtuma).

Ydinvoimalaitoksen elinkaarensa aikana kuluttaman energian määrä on hyvin vähäinen osuus sen tuottamasta energiasta. Seuraavassa tulokset laskelmasta 1000 MWe Forsmarkin ydinvoimalaitokselle:
* Uraanin louhinta ja rikastus: 5,5 PJ
* Uraanin konversio: 4,1 PJ
* Uraanin väkevöinti (sentrifugi): 23,1 PJ
* Polttoaineen valmistus: 1,2 PJ
* Laitoksen rakentaminen ja käytöstäpoisto: 4,1 PJ
*Laitoksen käyttö: 1,1 PJ
* Ydinjätehuolto: 4,3 PJ
Yhteensä: 43,4 PJ.

40 vuoden aikana laitos tuottaa sähköenergiaa noin 300 TWh eli 3200 PJ. Kulutetun ja tuotetun energian suhde on siis 1,35 %.

Ruotsin Vattenfallilla on monenlaisia sähköntuotantomuotoja käytössään kotimaassa ja ulkomailla. Siksi sillä on paljon tietoa niiden ympäristövaikutuksista. Raportissa http://corporate.vattenfall.se/globalassets/sverige/life-cycle-assessment-for-vat.pdf on esitetty yhteenveto eri sähköntuotantomuotojen elinkaaren aikaisista hiilidioksidipäästöistä. Raportti antaa seuraavat lukemat:
• Vesivoima: 5 g/kWh
• Ydinvoima: 3 g/kWh
• Tuulivoima: 10 g/kWh
• Aurinkopaneeli: 50 g/kWh
• Yhteistuotanto biomassalla: 16 g/kWh
• Yhteistuotanto maakaasulla 400 g/kWh
• Yhteistuotanto hiilellä: 600 g/kWh
• Yhteistuotanto turpeella: 650 g/kWh.

Kansainvälinen energiajärjestö IEA ja OECD:n ydinenergiajärjestö NEA julkaisevat raporttia Projected Costs of Generating Electricity. Sen viimeisin päivitys, vuoden 2015 painos on hiljattain ilmestynyt ja netistä on saatavilla sen yhteenveto (koko raportti maksaa mutta vuoden 2010 painos on ilmainen) https://www.iea.org/Textbase/npsum/ElecCost2015SUM.pdf

Raportti pyrkii arvioimaan eri sähköntuotantoteknologioiden elinaikaisen keskimääräisen yksikkötuotantokustannuksen (LCOE) olettaen että laitos otetaan käyttöön vuonna 2020. Laskelmat perustuvat dataan jotka on saatu 181 laitoksesta 22 eri maasta.

Perusvoiman sarjassa tarkastellaan ydinvoimaa, hiilivoimaa ja maakaasuvoimaa. Ydinvoima osoittautuu selvästi edullisimmaksi, keskihinta 50-60 $/MWh, jos sovelletaan 3 % reaalikorkoa (tai diskonttokorkoa). 7 % reaalikorolla ydinvoima ja hiilivoima ovat tasavertaiset, keskihinta runsaat 80 $/MWh.

Uusiutuvien energioiden sarjassa maatuulivoima on halvin, keskihinta 60-70 $/MWh 3 % reaalikorolla ja 90-100 $/MWh 7 % reaalikorolla.

Verrattaessa vuoden 2010 ja 2015 analyysin tuloksia on ydinvoiman investointikustannukset nousset mikä näkyy erityisesti suurempia reaalikorkoja sovellettaessa. Aurinkosähkön hinta on alentunut viidessä vuodessa alle puoleen ja tuulivoimakin jonkin verran.

Miten raportissa on otettu huomioon tuulivoimantuotannon satunnaisvaihtelun aiheuttamat kustannukset?

Esimerkiksi 1000 MW tuulivoimaa, keskituotto n. 250 MW, tuotantoteho vaihtelee välillä 0 - n. 800 MW. Joten varavoimaa on oltava saatavissa keskituoton verran. Siirtolinjat on mitoitettava nimellistehon 1000 MW mukaan jne.

1000 MW ydinvoimala, keskiteho n. 900 MW, tuotanto ei vaihtele. Varavoimaa on oltava saatavissa keskitehon verran (suunnitellut ja suunnittelemattomat seisokit) ja siirtolinjat nimellistehon mukaan.

Jos 1000 MW ydinvoimala halutaan korvata saman keskitehon tuottavalla tuulivoimalla, tuulivoimaa tarvitaan nimellisteholtaan lähes 4000 MW, jolloin tuotannon vaihteluväli on noin 0 - noin 3000 MW ja siirtoverkko on mitoitettava ainakin 3000 MW ja jopa 4000 MW enimmäistehon mukaan.

Laskelmat ydinvoiman sähköntuotantokustannuksista antavat varsin vaihtelevia tuloksia. Syynä siihen on erityisesti investointiokustannusten laskennassa tehdyt oletukset. Sovellettava reaalikorkokanta on yksi merkittävä tekijä. Merkitystä on myös sillä perustuuko laskelma overnight-kustannukseen vai otetaanko rakentamisaikaiset korkokustannukset huomioon. Joissakin tapauksissa laskelmiin on sisällytetty pääoman tuottotekijä kun taas esim. suomalaisissa laskelmissa lähtökohtana on omakustannushinta.

"...ero olisi siis noin 1,7 mrd €. Suoraan sanoen vaikuttaa aika suurelta; vaikea keksiä mistä noin suuri kustannusero syntyisi."

Löytyykö jostain laskelma ja perustelut noin suurelle erolle? Todellisuudessa ero lienee suuruusluokkaa 0,5 mrd euroa Hanhikiven ydinvoimalan osalta. Katso viite;

http://www.fennovoima.fi/pyhajoki/laitospaikalla/valmistelevat-tyot

"Ennen ydinvoimalaitoksen rakentamista Hanhikiven niemellä rakennetaan noin 400-500 miljoonan euron edestä infrastruktuuria."

"Tässä laskelmassa ydinvoimalaitoksen investointi on määritelty kahdella tavalla; sen mukaisesti, että laitos rakennettaisiin uuteen sijoituspaikkaan tai että laitos rakennetaan olemassa olevan ydinvoimalaitoksen viereen, jolloin osa vaadittavista rakenteista voi olla yhteistä olemassa olevan laitoksen kanssa. Laitoksen investointikustannus rakennusaikaisine korkoineen uuteen paikkaan on 8,560 miljardia euroa (5190 €/kW) ja olemassa olevaan paikkaan 6,250 miljardia euroa (3780 €/kW). "

Miksi laskelmassa ei ole kerrottu perusteluja tuolle hinta-eroväitteelle? Fennovoiman tapauksessa läheskään noin suuri ero ei ole realistinen. Esimerkiksi tarvitavan maa-alueen hankintahinta oli vain n. 0,01 mrd euroa.

Toinenkin omituisuus laskemista löytyy; Ydinvoimalan taloudelliseski käyttöiäksi on oletettu 40 vuotta (tuulivoimalan 25 vuotta). Todellisuudessa nykyisin ydinvoimalat suunnitellaan ja rakennetaan ainakin 60 vuoden käyttäiälle.

Ydinenergialain 7 luku edellyttää ydinlaitoksen luvanhaltijan tai -hakijan osallistuvan kansallisen ydinturvallisuustutkimuksen ja ydinjätetutkimuksen rahoittamiseen. Ydinturvallisuustutkimusta varten peritään ensi vuoden alusta 570 euroa vuodessa laitoksen nimellislämpötehon megawattia kohti. Ydinjätetutkimusta varten peritään vuosittain 0,13 prosenttia ydinjätehuollon vastuumäärästä. Siten tutkimusrahoitus on kaikkiaan toistakymmentä miljoonaa euroa vuodessa. Kerättävillä varoilla rahoitetaan työ- ja elinkeinoministeriön koordinoimia tutkimusohjelmia joiden tavoitteena on varmistaa ydinlaitosten ja ydinjätehuollon turvallisuutta ja kehittää kansallista asiantuntemusta.

Iso-Britannian hallitus on hyväksynyt kahden 1600 MW EPR-ydinvoimayksikön rakentamisen Hinkley Point'iin. Laitoksen omistajiksi tulee Ranskan EdF ja kaksi kiinalaisyhtiötä. Laitokselle on luvattu 90 punnan luokkaa oleva syöttötariffi. Tällä varmistetaan laitoksen kilpailukyky tilanteissa, joissa syöttötariffeilla tuetun aurinko- ja tuulisähkön ylituotanto painaa markkinahinnan alas.

Britannian hallituksen päätöstä helpotti kansalaismielipide, jonka mukaan 42 % kannattaa ydinvoiman lisärakentamista, 20 % on sitä vastaan ja 38 % on epävarma kannastaan.

Ydinenergialain mukaan ydinenergian käytön tulee olla turvallista ja yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Jos tarkastellaan ydinvoiman käyttöä Suomessa, hyötypuolelle voidaan laskea mm.
* Ydinvoima on noin 35 vuoden ajan tuottanut likimain kolmanneksen Suomessa käytetystä sähköstä edulliseen hintaan (nykyään noin 20-25 euroa/MWh)

* Ydinvoiman on vähentänyt merkittävästi hiilidioksidipäästöjä siihen verrattuna että vastaava sähkömäärä olisi tuotettu fossiilisilla polttoaineilla

* Ydinvoima on myös hillinnyt muita haitallisia päästöjä ilmakehään (pienhiukkaset, rikin ja typen oksidit).

Haittapuolelta voidaan todeta seuraavaa:

* Suomen ydinvoimalaitosten lähiasukkaille aiheutuva säteilyannos on nykyään alle 0,1 mikroSv vuodessa eli sadastuhannesosia vastaavasta luonnollisesta säteilyaltistuksesta ja alle tuhannesosa asetetusta enimmäisarvosta

* Ydinvoimalaitosten työntekijöiden suurimmat säteilyannokset ovat 5-10 mSv vuodessa ja noin 1 % työntekijöistä koituu nuo suurimmat annokset

* Suomen ydinvoimalaitoksilla on sattunut vain 1-2 luokan häiriöitä seitsenportaisella kansainvälisellä asteikolla mitaten eikä missään niistä ole aiheutunut normaalikäytön raja-arvot ylittäviä päästöjä

* Ydinjätehuolto on Suomessa esimerkillisesti järjestetty sekä teknisesti että kustannuksiin varautumisen puolesta.

Voidaan siis todeta, että ydinenergian käyttö Suomessa täyttää hyvin ydinenergialain yleiset periaatteet.

Ydinvoimatilanne elokuussa 2015:
* käytössä 436 yksikköä, yhteensä 379 GW
* rakenteilla 67 yksikköä, yhteensä 70 GW
* suunnitteilla 166 yksikköä, yhteensä 187 GW
* aiesuunnitelma tms. 322 yksikköä, yhteensä 364 GW

Mielenkiintoinen puheenvuoro, jonka kohdeyleisönä ovat erityisesti ympäristö- ja ilmastoliikkeen aktivistit sekä muut huolestuneet, jotka ottavat vakavasti ilmastotieteessä asetetun takarajan vähintään 95% hiilidioksidipäästöjen leikkauksista vuoteen 2050 mennessä.

http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/201967-uhkapeli-ilmastolla-puheenvuoro-ydinvoiman-puolesta

" maailman hiilettömistä energianlähteistä vesi- ja ydinvoima haukkaavat leijonan osan. Tuulivoima on lupaavassa kasvussa, mutta tuskin kuudesosaa vesivoiman tuotannosta. Vielä kun hiilettömät energianlähteet asetetaan kokonaisenergiantuotannon skaalaan, nähdään että tuulivoiman tuotanto-osuuden satakertaistumisen ansiosta sillä tuotetaan noin prosentti maailman energiasta. Samaan aikaan hiilen osuus on kasvanut yli kolme kertaa enemmän.

Korhonen ja Partanen arvostelevat ympäristöjärjestöjä tutkimusten valikoivasta lukemisesta, puun ja muun biomassan pienpolton kehitysmaissa luokittelemisesta kestäväksi energiantuotannoksi ja monien reunaehtojen sivuuttamista. Esimerkiksi aurinko- ja tuuliolosuhteiden vaihtelun vaatiman ylikapasiteetin rakentaminen, sähkönsiirtoverkko ja kaasun tai hiilen polttoon perustuvat varavoimalaitokset sotivat vakavasti ilmastopolitiikan tavoitteita vastaan."

Eri energiamuotojen ulkoisista kustannuksista ja tuista OECD-maissa voidaan esittää seuraava yhteenveto:

* Ydinenergian tutkimus- ja kehitystyöhön on satsattu paljon kuluneen 50 vuoden aikana monissa maissa (ei Suomessa). Nykyään ydinenergian valtiolliset T&K-kustannukset ovat (Ranskaa lukuun ottamatta) alle puolet uusiutuviin energioihin menevistä

* Missään ei ydinenergia saa nykyään suoraa tuotantotukea, Britanniassa sellainen on suunnitteilla. Sen sijaan eräissä maissa ydinvoimalle on asetettu erityisveroja

* Uusiutuvat energiat saavat useimmissa maissa massiivista tuotantotukea ja kehitystukea mikä on sisällytetty sähkön kuluttajahintaan tai kansalaisten veroihin

* Fossiiliset polttoaineet eivät yleensä saa suoraa tuotantotukea mutta varsinkin teollisuus voi saada verohelpotuksia. Fossiilisten polttoaineiden saasteet aiheuttavat suoria ulkoisia kustannuksia ja hiilidioksidi voimistaa kasvihuomeilmiötä

* Ydinjätehuollon ja ydinvoimalaitosten käytöstäpoiston kustannukset on useimmiten sisällytetty ydinsähkön hintaan

* Ydinvastuuvakuutus kattaa vain rajoitetusti vakavan ydinonnettomuuden kustannukset. Tähän liittyväksi ulkoiseksi kustannukseksi (odotusarvo) voidaan arvioida enintään muutama prosentti ydinsähkön tuotantokustannuksesta, kun on kyseessä nykyaikaiset turvallisuusvaatimukset täyttävä laitos.

Ydinreaktorin energiantuotanto perustuu fissioon jonka yhteydessä syntyy hyvin intensiivistä gamma- ja neutronisäteilyä. Ydinvoimalaitoksen reaktorisydän on ympäröity teräs- ja betonirakenteilla niin että käytön aikana voimalaitoksen luoksepäästävissä tiloissa säteilyn annosnopeus ei ole korkea. Esim. Loviisan voimalaitoksen suojarakennuksen ylätasolla annosnopeus on alle 0,025 milliSv tunnissa.

Ydinvoimalaitoksen käytetty polttoaine on voimakkaasti radioaktiivista. Sitä varastoidaan vesialtaissa sillä viitisen metriä vettä riittää alentamaan säteilyvoimakkuuden turvalliselle tasolle.

Kevytvesireaktorin sydäntä jäähdytetään vedellä jonka lämpö siirretään joko höyrygeneraattoriin (painevesireaktori) tai höyrynä suoraan turbiiniin (kiehutusvesireaktori). Veteen muodostuu radioaktiivisia aineita niin että käynnissä olevan reaktorin vedenkiertopiirin läheisyydessä ei voi oleilla kauan. Nuo aineet ovat valtaosin lyhytikäisiä mutta putkien ja säiliöiden sisäpinnoille on kertynyt myös pitempi-ikäisiä radioaktiivisia aineita jotka säteilevät niin että huoltotöissä tarvitaan tehokkaita säteilysuojelutoimia. Vuosittain parinkymmentä ydinvoimalaitostyöntekijää saa yli 5 mSv säteilyannoksen Suomessa.

Modernissa ydinvoimalaitoksessa prosessin eri osiin kertyneet radioaktiiviset aineet otetaan tarkoin talteen. Hankalimmin talteen otettavia ovat kaasumaisena esiintyvät aineet, esim. lyhytikäiset jalokaasut sekä pitkäikäiset tritium ja hiili-14. Ilmastointipiipun ja merijäähdytyspiirin kautta pääsee ympäristöön jonkin verran näitä radioaktiivisia aineita. Ilmaan ja mereen päästettävät radioaktiiviset aineet mitataan tarkoin ennen päästöä. Niiden aiheuttama laskennallinen säteilyannos Suomen ydinvoimalaitosten lähiympäristön asukkaille on alle 0,1 mikroSv vuodessa.

Ydinvoiman yksi kehityssuunta voisi olla pienet, modulaariset voimalat, jotka rakennetaan valmiiksi moduuleiksi tehtaassa ja kuljetetaan asennuspaikalle, jossa moduulit liitetään yhteen valmiiksi voimalaksi https://planeetta.wordpress.com/2015/09/09/modulaarinen-25-mwe-ydinvoimala-rakenteilla-argentiinassa/

OECD:n ydinenergiajärjestö on julkaissut selvityksen ydinpolttoainekierron kustannuksista https://www.iaea.org/NuclearPower/Downloadable/Meetings/2013/2013-09-11-09-13-TM-NPTD/5.lokhov.pdf
Jos tarkastellaan vain polttoainekierron jälkipäätä, on polttoaineen loppusijoitus sellaisenaan selvästi halvin vaihtoehto. Jälleenkäsittely kerran maksaa yli kaksinkertaisesti ja moninkertainen jälleenkäsittely vielä enemmän.

Jos tarkastellaan koko polttoainekiertoa eli otetaan huomioon fissiilien aineiden kierrätyksestä saatava hyöty, kapsenevat kustannuserot huomattavasti. Järjestys säilyy samana mutta hintahaarukka on 7-8 $/MWh vajaan 100 TWh vuotuisella ydinenergiaohjelmalla.

"Ydinvoiman yksi kehityssuunta voisi olla pienet, modulaariset voimalat, jotka rakennetaan valmiiksi moduuleiksi tehtaassa ja kuljetetaan asennuspaikalle, jossa moduulit liitetään yhteen valmiiksi voimalaksi "

Pitäisköhän tähän ulvoa vastineeksi ne tuhannet väitteet, joissa väitetään, että massiivinen perustuotanto on ainoa vaihtehto, ja hajautettu pientuotanto on yhteikunnan varma tuho?

Ehkä noita moduleita voi kytkeä sitten rinnan niin monta, että saadaan suomalaistakin tyydyttävä massiivinen kompleksi. Muutenhan tämä pieni piipertäminen ei mene läpi Suomessa. Meillä ollaan ihastuttu vain suureen.

Suomessa päätöksenteko ydinvoimasta on tehty niin vaikeaksi että mieluummin rakennetaan mahdollisimman suuri yksikkö silloin kun päätös saadaan aikaiseksi. Fennovoimahan yritti alun perin optiona kahta pienempää yksikköä mutta se torjuttiin. Kyllähän isossa on myös mittakaavaetuja koska esim. suojarakennus on hyvin kallis.

Pienessä luontaisesti turvallisessa laitoksessa voitaisiin karsia kalliita turvallisuusjärjestelmiä ja laitos voitaisiin tyyppihyväksyä. Mutta nykyistä lainsäädäntöä ja turvallisuussäännöstöä ei ole suunniteltu tuollaisille ratkaisuille.

"Suomessa päätöksenteko ydinvoimasta on tehty niin vaikeaksi että mieluummin rakennetaan mahdollisimman suuri yksikkö silloin kun päätös saadaan aikaiseksi. "

Olisko tuo nyt erityisen vaikeata. Fennovoiman hanketta kun katsoo, niin tulee mieleen, Sumessa voi kuka tahansa rakentaa ydinvoimalan, kenen tahansa rahoilla, eikä bulvaanienkaan tarvitse olla erityisen ukottavia.

Sehän selvä, että se vihreiden syy, että olemme rakentamssa Suomen mittakaavaan nähden aivan liian isoja ydinvoimaloita, kjäh.

"Sumessa voi kuka tahansa rakentaa ydinvoimalan, kenen tahansa rahoilla, "

juu, kun rahoitus on kunnossa, ei tarvita muuta kuin periaatelupapäätös eduskunnalta, rakentamislupa hallitukselta, rakennuslupa kunnalta, hyväksyminen Stukilta ja hankintasopimus laitoksen toimitajalta. Ja sitten rakentamaan. Ai niin, laitospaikka ja tarvittavan alueen hankinta pitää myös olla järjestyksessä ennen rakentamista.

Venäjän Belojarskissa on hiljattain käynnistetty natriumjäähdytteinen nopea hyötöreaktori N-800. http://www.world-nuclear-news.org/NN-Russias-BN-800-unit-brought-to-minimum-controlled-power-04081501.html
Sen edeltäjä BN-600 toimii korkearikasteisella uraanilla kun taas BN-800 käyttää plutoniumpolttoainetta hyötäen samalla uutta plutoniumia reaktorisydämessä olevasta köyhdytetystä uraanista.

Kiina on ostanut kaksi BN-800 reaktoria aikoen ilmeisesti valmistaa vastaavan kotimaisen reaktorin.

Parasta Suomessa on se että kansalla ei ole mitään pulisemista kun päätetään uusista ydinvoimaloista.

Ydinvoima on tehokkain hiilidioksidipäästöjen rajoittaja. Tämä ilmenee laskelmista jotka on esitetty viitteessä https://planeetta.wordpress.com/2015/01/12/eri-energiamuotojen-toteutuneita-paastovahennyksia/

Niissä on oletettu että maassa, Ruotsissa, Ranskassa ja Suomessa, olisi ydinsähkön asemesta tuotettu vastaava määrä hiilisähköä. Sen perusteella ydinvoiman käyttö on vähentänyt hiilidioksidipäästöjä esim vuonna 2013 seuraavilla määrillä:
* Ruotsissa 56 %
* Ranskassa 52 %
* Suomessa 33 %

Vastaavasti on laskettu miten tuuli- ja aurinkovoiman käyttö Tanskassa, Espanjassa ja Saksassa on vähentänyt hiilidioksidipäästöjä, eli tuuli- ja aurinkovoiman tuotanto on oletettu korvatuksi hiilellä. Vuodelle 2013 saadaan seuraavat vähennyslukemat:
* Tanskalle 20 %
* Espanjalle 20 %
* Saksalle 6 %

Saksan osalta tuo 6 % vähennys mitätöityy ydinvoiman alasajolla minkä takia on jouduttu rakentamaan lisää hiilivoimaa.

Uusvanha lupaava reaktorityyppi on sulasuolareaktori (MSR). Tekniikka kehitettiin ja testattiin kahdella toimivalla reaktorilla USAssa jo vuosikymmeniä sitten. Kuitenkin painevesireaktori valittiin perustekniikaksi eikä sulasuolareaktoria koskaan kaupallistettu.

MSRssä polttoaine on liuenneena suolaan joka toimii myös jäähdytteenä. Reaktoilla on useita passiivisia turvallisuuspiirteitä:
* Se ei tarvitse paineastiaa vaan toimii normaalipaineessa; reaktorisäiliö on huomattavasti vastaavankokoisen painevesireaktoria pienempi
* Polttoaineen sulaminen ei ole mahdollista koska se on normaalistikin sulassa muodossa
* Reaktorinsäädettävyys on parempi kuin vastaavan kevytvesireaktorin
* Höyry- ja vetyräjähdykset eivät ole mahdollisia
* Ylikuumenemistilanteissa reaktiivisuus pienenee luonnollisesti
* Jos reaktorilta häviää sähköt, sen pohjassa oleva kiinteä suolatulppa sulaa ja sulasuoala valuu reaktorin alla olevaan säiliöön josta jälkilämpö poistuu ilman jäähdytysjärjestelmiä.

Sulasuolareaktori olisi järkevää rakentaa modulaarisena useiden reaktoreiden ryppäinä. Se voitaisiin jopa asentaa hiilivoimalaitokseen kattilalaitoksen paikalle.

Sulasuolareaktoreita kehitetään USAssa ja Kanadassa. Lisäksi Kiina on päättänyt kaupallistaa sulasuolareaktorin 10 vuoden kuluessa.

Paljonko tuuli- tai aurinkovoimaa tarvittaisiin korvaamaan Fennovoman Hanhikivi 1 ydinvoimalaitos? Tehdäänpä pieniä laskelmia.

Hanhikivi 1
•Asennettu teho: 1 200 MW
•Arvioitu kapasiteettikerroin: 90 %
•Laskettu vuosituotto: 9500 GWh
•Arvioitu rakennuskustannus 6000 M€

Tuulivoimalaitos
•Asennettu teho: 3 MW
•Arvioitu kapasiteettikerroin: 25 %
•Laskettu vuosituotto: 6,6 GWh
•Arvioitu rakennuskustannus 4,5 M€

Aurinkovoimalaitos (Suvilahti)
•Asennettu teho: 0,34 MW
•Arvioitu kapasiteettikerroin: 9,2 %
•Laskettu vuosituotto: 0,27 GWh
•Arvioitu rakennuskustannus: 0,6 M€

Hanhikivi 1:n tuottaman sähköenergian korvaamiseksi tarvittaisiin siis 1440 tuulivoimalaa, joiden rakentamiskustannus olisi noin 6500 M€. Tuulivoimaloiden käyttöikä olisi vain noin puolet ydinvoimalaitoksen vastaavasta. Tuulivoimalan tuotanto vaihtelee joten se tarvitsee paljon korvaavaa voimaa

Hanhikivi 1:n tuottaman sähköenergian korvaamiseksi tarvittaisiin 35 000 "Suvilahden aurinkovoimalaa", joiden rakentamiskustannus olisi 21 000 M€. Niiden käyttöikä olisi vain puolet ydinvoimalaitoksen vastaavasta. Sähköä saataisiin vain päivisin eikä käytännössä lainkaan 4 kuukauden aikana jolloin sähkön kulutus on suurin. Siten tarvittaisiin runsaasti korvaavaa voimaa.

Kymmenisen vuotta sitten valmistui EUn rahoituksella laaja selvitys eri sähköntuotantomuotojen ulkoisista kustannuksista (EXTERNE-projekti) http://www.externe.info/externe_2006/. Noilla kustannuksilla tarkoitetaan ympäristö- ja terveyshaitoista aiheutuvia kustannuksia, poislukien ilmastomuutoksen vaikutukset, joita ei ole sisällytetty tuotetun sähkön hintaan. Projektin puitteissa kehitettiin analyysimenetelmät joita sovellettiin eri jäsenmaissa niissä käytettyjen sähköntuotantomuotojen ulkoisten kustannusten laskemiseen. Seuraavassa on esitetty saadut vaihteluvälit ulkoisille kustannuksille (euroa/MWh)
* Kivihiili: 20-150
* Turve 20-50
* Öljy: 30-110
* Maakaasu: 10-40
* Ydinvoima: 2-7
* Biomassa: 0-30
* Vesivoima: 0-10
* Aurikopaneeli: 6
* Tuulivoima: 0-2,5

Ydinvoimalaitos, toisin kuin tuulivoimalaitos tai aurinkovoimalaitos, toimii luotettavasti erilaisissa säätiloissa ja ilmasto-oloissa. USAn uudessa Meksikossa on Palo Verden ydinvoimalaitos (3300 MW). Alueella on hellettä suuren osaa vuotta eikä vesistöjä ole lähellä. Laitos käyttää jäähdytystorneissaan lähikaupunkien puhdistettua jätevettä. Venäjällä toimii Tsuktsien niemimaalla arktisissa oloissa Bilibinon ydinvoimalaitos.

Suomen ydinvoimalaitokset ovat toimineet luotettavasti erilaisissa säätiloissa. Lämpimän meriveden takia on yhden ydinvoimayksikön tehoa jouduttu vain kerran alentamaan päivän ajaksi; silloin laudevesien lämpötila uhkasi ylittää luparajan. Voimalaitoksen merivesilauhduttimien tehokkuutta heikentäviä ilmiöitä ovat suppo (alijäähtynyt vesi) ja leväesiintymät; niihin on nykyään hyvin varauduttu. Salamoista ei ole aiheutunut merkittävää häiriötä ydinvoimalaitosten käytölle. Vuoden 2005 Suomenlahden tulvinnassa meriveden korkeus jäi noin metrin päähän Loviisan voimalaitosalueen tasosta.

Historiallisia tapahtumia;
Ennätyshelle Ranskassa v. 2003, maanjäristys Kiinassa v. 1556 (833000 ihmistä kuoli),
vesivoimalan padon murtuminen Kiinassa v. 1975 (171000 ihmistä hukkui).

"Kuumuus selittää, miksi maapallolla on magneettikenttä. Geofysikaalisten mallien mukaan magneettikentän syntymiseen vaaditaan vähintään 1500 asteen lämpötilaero kiinteän ytimen ja sen yläpuolella olevan vaipan välille.

Ytimen kuumuus syntyy radioaktiivisesten atomien hajoamisesta."

Hmm, vähän tulkinnanvaraista. Magneettikenttä ei oikeastaan johdu lämpötilaerosta, vaan sulan rautakerroksen virtauksista. Vain ytimen uloin kerros on sulaa, ytimen keskusta on kiinteätä, koska paine on kova ja se nostaa raudan sulamispisteen korkealle.

Radioaktiivisuuttakin siellä on, mutta se ei ole kuumuuden syy, vaan se lähinnä hidastaa maan ytimen jäähtymistä. Kuuma ydin muodostui jo planeetan syntyvaiheessa rajusta kasaanpuristumisesta ja paineesta.

Miten tämä liittyy ydinvoimaan? Hyvinkin, nimittäin elämä on mahdollista, jos on noin 3000 kilometrin paksuinen suojavaippa säteilylähteeseen, niin kuin meillä täällä on.

Miten tämä liittyy ydinvoimaan?

Hyvinkin. Ilman maapallon sisältämien radioaktiivisten aineiden lämmöntuottoa, (nykyisen) elämä ei olisi mahdollinen maapallolla.
Maanpallon ytimen riittävän korkea lämpötila on edellytys maanmagneettikentälle. Geofysikaalisten mallien mukaan magneettikentän syntymiseen vaaditaan vähintään 1500 asteen lämpötilaero kiinteän ytimen ja sen yläpuolella olevan vaipan välille.
Kuten edellä on kerrottu, ilman suojaavaa magneettikenttää, auringosta ja muualta maan ulkopuolelta tuleva säteily tappaisi elämän maapallolla.

Höpinä suojavaipasta säteilyylähteeseen osoittaa , että Late ei tunne tosiasioita. Maapallon sisällä ei ole mitään erityistä säteilylähdettä eikä suojavaippaa. Radioaktiivisuutta on kaikkialla maapallon sisällä.

Radioaktiivisen hajoamisen tuottama lämpö hidastaa maapallon kuoren jäähtymistä, millä on vaikutusta myös maapallon pintaosan keskilämpötilaan.

Joo, siis nythän mä hokasin, pelkkä lämpötilaero ero riittä. Jos sulatan terästä masuunissa, niin muodostuu voimakas magneettikenttä, joka suojaa minua tyhmiltä viesteiltä.

Eli meidän pintakerroksen uuraanien hajoaminen pitääkin ytimen lämpötilaa korkealla, tänkin mä hokasin. Eli periaatteessa ydivoimalatkin pikkuisen hidastavat maapallon ytimen jäähtymistä, noin niinku teoreettisesti.

Ja sitten hiilidioksiidi on pelkästään myrkyllistä, tänki mä hokasin just äskön. Ilman hiilidioksiidia kaikki olis paremmin.

K.Late, "Jos sulatan terästä masuunissa, niin muodostuu voimakas magneettikenttä, joka suojaa minua tyhmiltä viesteiltä."

Älä hyvä mies ala sulattaa terästä masuunissa. Sellainen touhui tukkisi masuunin.

Ydinvoimalaitos on lauhdevoimalaitos ja sen tuottamasta lämpöenergiasta yli 60 % joudutaan dumpaamaan vesistöön, sillä termodynaamiset tosiasiat eivät mahdollista kaiken lämpötehon hyödyntämistä. Käytössä on kahdentyyppisiä lämmönsiirtojärjestelmiä. Merestä, joesta tai järvestä otettu vesi voi virrata lauhduttimen läpi ja lämmetä toistakymmentä astetta jonka jälkeen se palautetaan vesistöön. Tai vesi voidaan johtaa jäähdytystorniin ja haihduttaa ilmaan. Ensin mainitussa vaihtoehdossa 1000 MWe laitoksen jäähdytysveden tarve on tyypillisesti 40 m3/s. Jälkimmäisessä tapauksessa se on luokkaa 1 m3/s sillä veden höyrystyminen sitoo lämpöä noin 50-kertaisesti verrattuna sen lämpenemiseen toistakymmentä astetta.

Jos joen virtaama on liian pieni ydinvoimalaitoksen läpivirtausjäähdytyksen turvaamiseksi kaikkina aikoina, voidaan tilannetta parantaa rakentamalla jäähdytystorni, jolloin laitos tulee toimeen hyvin paljon pienemmällä vesimäärällä.

Loviisan laitokselle on rakennettu ilmajäähdytyspatteristo sen varalle että Suomenlahdella tapahtuu vakava öljyonnettomuus, joka heikentää laitoksen merivesijäähdytystä. Patteriston avulla suljetun laitoksen jälkilämpö voidaan poistaa varsin vähällä vesimäärällä.

" Suomessa ydinvoimala tuottaa ydinjätettä vuodessa (ylöspäin pyöristäen, esimerkin helpon ymmärtämisen vuoksi) noin 21 tonnia."

Hämmästyttävän pieni määrä, joka lisäksi pidetään hyvin eristettynä ,erillään elävästä luonnosta.
Tuolla 21 tonnilla ydinpolttoainetta, josta sama määrä jätettä, tuotetaan noin 10 TWh sähköä (ylöspäin pyöristäen, esimerkin helpon ymmärtämisen vuoksi).

Samansuuruisen 10 TWh sähkömäärän tekeminen hiilivoimalasssa, tuottaa 10 miljoonaa tonnia jätettä (ylöspäin pyöristäen, esimerkin helpon ymmärtämisen vuoksi). Tuo 10 miljoonaa tonnia hiilivoimalan jätettä päästetään luontoon.

Sähköntuotantomuotojen jätemäärissä on todella valtavat erot, jookosta !

Huomioitavaa nimimerkistä Netstux

Olen pitkään pitänyt nimimerkkiä Netstux palstan epäluotettavimpana kirjoittelijana, ja nyt jo jonkin aikaa sen kertonutkin. Viimeisimmän todisteen hänen epäluotettavuudestaan sain 8.10.2015 keskustelun "Greenpeacen ympäristöteot" viestissä /1/, jossa hän väitti, että Espanjan tuuli- ja aurinkosähkön voimakas lisääminen johti valtiontalouden katastrofiin ("Espanjan talouskriisi"). Tälle väitteelle hän ei pystynyt esittämään, eikä löytänyt, asiantuntevaa vahvistusta, kuten ei vielä kukaan muukaan.

Tässäkin, hänen itse avaamassaan ketjussa "Faktoja ydinvoimasta", http://keskustelu.suomi24.fi/t/13721993/faktoja-ydinvoimasta
olen kehoittanut häntä varustamaan väitteitään lähdetiedoilla (yleisesti sellainen annetaan aina, kun epäillään, että kaikki palstan vakiokirjoittajat eivät ehkä tiedä asiaa, tai asiasta voi monet haluta tarkempaa tietoa, tai myös kun halutaan, että kuka tahansa voi helposti tarkistaa väitteen paikkansapitävyyden). En ole havainnut, että nimimerkki Netstuxin viestien sisällön luotettavuus olisi kohonnut lähdetiedoilla. Muutoin niitä ei oikein jaksakaan lukea.


/1/ "Netstux
8.10.2015 15:38

Niin, Ruotsihan on päättänyt luopua ydinenergiasta vuoteen 2010 mennessä, muista päätöksistä en tiedä.

Myös tuo Espanjan vuoden 2006 päätös on minulle tuntematon. Espanja tosin lisäsi voimakkaasti tuuli- ja aurinkosähkön tuotantoa mutta se johti valtiontalouden katastrofiin ja sillä puolella on nykyään aika hiljaista. Ydinvoimalaitoksilla on luvat 2020-luvulle asti ja jatko on kiinni kulloisenkin hallituksen politiikasta. Sosialistien sisällä on melko voimakas ydinvoiman vastainen ryhmittymä."
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13870476/greenpeacen-ymparistoteot#comment-81131733

Suomi24-palveluissa ei saa
"- Esittää asiatonta sisältöä muista käyttäjistä tai uhkailla muita käyttäjiä."

Stuxnet, olet keskusteluissa kertonut toisen kirjoittajan olevan "pelkkä paskanpuhuja " ja "palstan epäluotettavin kirjoittaja".
Väitteesi ovat asiattomia ja luokkaavia toista kirjoittajaa kohtaan. Esittämäsi asiattomuudet ovat selkeästi Suomi24-palveluiden sääntöjen vastaisia.

Sitä paitsi kyseinen kirjoittaja/nimimerkki, josta olet esittänyt asiattomia väitteitä, on palstan parhaita ja luotettavimpia asiakirjoittajia.

Stuxnet, esitän, että pyydät täällä julkisesti anteeksi nimimerkiltä, josta olet esittänyt asiattomia väitteitä.

Jenkkitutkimus 2009 : Tuulivoimalat ja ydinvoimalat aiheuttavat 0,3 ja 0,4 lintujen/lepakoiden kuolemantapausta/GWh. Lisätutkimukset tarpeen.
http://www.nukefree.org/news/Avianmortalityfromwindpower,fossil-fuel,andnuclearelectricity

Jenkkitutkimus 2013 ;

http://www.hs.fi/tiede/a1384137710058

Tuulivoimalat tappoivat tuoreen arvion mukaan Yhdysvalloissa viime vuonna 600 000 lepakkoa.

Coloradon yliopiston tutkijoiden arvio perustuu tähän asti kattavimpaan aineistoon. Se antaa lepakkokuolleisuudesta paljon synkemmän kuvan kuin edelliset arviot.

Tutkijat keräsivät lepakoita 21 tuulipuistosta eri puolilta Yhdysvaltoja, ja arvioivat tilastollisessa analyysissä koko maan kuolleisuuden.

Tutkimusta johtanut Coloradon yliopiston tutkija Mark Hayes korostaa, että arvio on varovainen, ja todellinen kuolleisuus todennäköisesti suurempaa.

Tuo "tutkimus" ydinvoimalaitosten aiheuttamista lintukuolemista vaikuttaa olevan aika huuhaata, tarkemmin viitteessä http://atomicinsights.com/nukes-kill-more-birds-than-wind/

Mistä stuxnet oikein löytää noita "tutkimuksia"?

USA;n sähköntuotanto v. 2014 oli 4093 TWh, josta tuulisähköä 4,4% eli noin 180 TWh. Stuxnetin viestissä kerrotun "jenkkitutkimuksen 2009" mukaan tuulivoimalat ja ydinvoimalat aiheuttavat 0,3 ja 0,4 lintujen/lepakoiden kuolemantapausta/GWh.
Siis 180 TWh (180000 GWh) aiheuttaisi noin 0,3 - 0,4 kuolemaa/GWh x 180000 GWh = noin 55000- 72000 lintujen/lepakoiden kuolemaa/vuosi.
"Jenkkitutkimuksen 2013" mukaan USA:ssa tuulivoimalat tappavat vähintään 600000 lepakkoa/vuosi eli pelkästään lepakkokuolemien määrä on ainakin 10-kertaisen verrattuna "tutkimuksen 2009" tulokseen. Lisäksi pitäää ottaa vielä mukaan tuulimyllyjen aiheuttamat lintukuolemat, eli
USA:ssa tuulimyllyt aiheuttavat yhteensä enemmmän kuin 5 lintujen/lepakoiden kuolemantapausta/GWh. Toisin sanoen yli kymmenen kertaa enemmän kuin ydinvoimalat per tuotettu GWh.

http://www.eia.gov/tools/faqs/faq.cfm?id=427&t=3

Höpö höpöä taas

"Netstux
9.10.2015 13:40

Täsmensin myöhemmin tuota Espanjan valtiontalouden katastrofia siteerauksella Energiauutisista, jonka mukaan uusiutuvien energioiden tuista oli aiheutunut yli 30 miljardin vaje 2013 mennessä. Se ei tietenkään ole ollut pääsyy Espanjan valtion ja pankkien rahoituskriisiin mutta melkoinen katastrofi sinänsä."

Sinä se sitten jaksat selitellä sen sijaan, että että toimisit niin, että ei tarvitse selitellä, eli et höpöttelis ihan omiasi kaiken aikaa. Tuo viittauksesi Energiauutisiin oli surkea yritys muka näyttää että sinulla on joku lähdetietokin emävalheellesi. Tässä koko Energiauutis-höpötyksesi:

"Netstux
8.10.2015 20:20

Espanjan tilanteesta kirjoittaa mm. Energiauutiset 6/2014.

Energiantuottajille luvatut syöttötariffit ovat nostaneet sähkön hintaa ja lisänneet valtion velkaantumista.Vuonna 2012 rahoitusvaje uusiutuvan energian tukemisesta ylitti jo 30 miljardia euroa. Muutaman vuoden takainen takuuhintajärjestelmä on osoittautunut kestämättömäksi, ja sitä on jouduttu radikaalisti korjaamaan.

Pääministeri lupasi, että uusiutuvaan energiaan sijoittaminen lisäisi työllisyyttä. Espanjan kunnianhimoisena tavoitteena oli tienata rahaa myymällä aurinkopaneeleita muille päästöjään vähentämään pyrkiville maille. Aurinkopaneeleista ei tullut odotettua rahasampoa. Päinvastoin, suurin osa laitteista tuotiin maahan ulkomailta.

Vuonna 2012 uutta tuulivoimakapasiteettia asennettiin vielä 1122 megawatin edestä. Vuotta myöhemmin luku oli romahtanut 175 megawattiin.

Investoinnit uusiutuviin energiamuotoihin ovat tyrehtyneet. Sijoittajat ovat pelästyneet päätöksestä puuttua jo tehtyihin sopimuksiin. Tuhansia alan työpaikkoja on hävinnyt."
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13870476/greenpeacen-ymparistoteot#comment-81136104

---

Koska ei ole linkkiä Energiauutiset-lehdessä väittänäksesi uutiseen, voidaan todeta vain se, että väität näin:
"Espanjan tilanteesta kirjoittaa mm. Energiauutiset 6/2014.",

Ketä tuo kiinnostaa? Eikä se teksti, jonka annat ymmärtää olevan Energiauutiset 6/2014-lehdessä, edes millään tavoin tue emävalhettasi "Espanjan tuuli- ja aurinkosähkön voimakas lisääminen johti valtiontalouden katastrofiin". Mielenkiintoista onkin se, että JOS Energiauutiset 6/2014-lehdessä oli väittämäsi kirjoitus, niin mitä siinä lehdessä oli sellaista, jota et halunnut meille näyttää - esimerkiksi Espanjan talouskriisin todellinen syy?

Aika erikoista, että jollakin olisi teksti näennäisen suorana kopiona, mutta ei linkkiä siihen, että se voitaisiin tarkistaa. Mahtaneeko sitten kuitenkin olla jostain roskanpoimija- tms. blogista lainattu sekin ?

Ylisuuri tuki Uusiutuville on aiheuttanut kymmenien miljardien eurojen taloudellisia ongelmia Espanjassa, Saksassa ja Italiassa.
Moni pitää esim. Espanjan maksamaa 30 miljardin tukea Uusiutuville osasyynä valtiontalouden katastrofiin.

http://www.kansanuutiset.fi/scripts/edoris/edoris.dll?app=server&com=sqlxml&tem=d_aihepuu.tpl&topicid=170394&selected=170395

Etelä-Euroopan energiatuki

" Todellisuudessa tuulen ja auringon ylisuuri tuki on aiheuttanut kymmenien miljardien ongelman esim. Saksaan, Espanjaan ja Italiaan. Nyt ylisuurta tukea on jouduttu leikkaamaan rajusti.

Energiauutiset totesi 11.4.2014 Espanjan tilanteesta että: "Valvontaviranomaisen tammikuussa esittämien uusien säännösten mukaan leikkaukset madaltavat tuet vuoden 2011 tasolle. Leikkausten arvioidaan kohdistuvan voimakkaimmin tuulivoimatuotantoon, joka menettänee noin 400 miljoonaa euroa, kun aurinko-, jäte- ja yhdistetty tuotanto sekä vesivoima menettänevät kukin 150 miljoonasta 250 miljoonaan euroa."

Tosin vielä noidenkin leikkausten jälkeen " liikevoittoprosentti putoaa nykyisestä 10:stä noin 7,5:een".
Suomessa valtion syöttötariffituki takaa tuulivoimarahoitusta hankkivien yritysten mukaan liikevoitoksi 10 - 15%. "

Energiauutiset kirjoitti v. 2014;

http://www.energiauutiset.fi/uutiset/espanja-leikkaa-uusiutuvien-tukia.html

11.04.2014, kello 15.33

" Yhtiöille mittavia menetyksiä

Espanja leikkaa uusiutuvien tukia

Espanjan hallituksen päätös leikata reippaasti uusiutuvan energian tukia aiheuttaa maan kilpailuviraston CNMC:n mukaan noin 1,7 miljardin euron menetykset energiayhtiöille tänä vuonna.

Uusiutuvien tukia leikataan, jotta alhaisten sähkön hintojen aiheuttamaa 30 miljardin alijäämää voitaisiin kuroa umpeen. Espanjassa sähkön hintoja on pidetty vuosia jopa alle säänneltyjen kustannusten.

Valvontaviranomaisen tammikuussa esittämien uusien säännösten mukaan leikkaukset madaltavat tuet vuoden 2011 tasolle. Leikkausten arvioidaan kohdistuvan voimakkaimmin tuulivoimatuotantoon, joka menettänee noin 400 miljoonaa euroa, kun aurinko-, jäte- ja yhdistetty tuotanto sekä vesivoima menettänevät kukin 150 miljoonasta 250 miljoonaan euroa.

Johtava tuulivoimayhtiö Iberdrola ja uusiutuvan energian tuotantoliittymä Acciona ovat uusien säännösten hoputtamina kammanneet uusiksi liiketoimintasuunnitelmiaan ja myyneet omaisuuttaan. Tukien leikkaukset merkitsevät yhtiöille sitä, että liikevoittoprosentti putoaa nykyisestä 10:stä noin 7,5:een."

Espanjan talouskriisi ja sen syyt on Talous-palstan juttuja.
Jos asia sinua kiinnostaa, avaa oma ketju Talous-palstalle, älä tänne.
Tämä on Ydinvoima-palsta.

Tässä keskustelussa on jo useaan luotettavaan lähteeseen viitaten todennettu seuraavat tosiasiat Espanjan tilanteesta:
* Valtiontalouteen on syntynyt yli 30 miljardin euron rahoitusvaje liian runsaiden uusiutuvien energioiden tukien takia
* Tukia on voimakkaasti leikattu ja sen seurauksena tuuli- ja aurinkovoiman kasvu on ollut hyvin vähäistä viimeiset pari vuotta
* Myös tuuli- ja aurinkoenergiajärjestelmiä valmistava teollisuus on joutunut taloudellisiin vaikeuksiin.

Keskustelu taisi lähteä liikkeelle siitä kun Stuxnet väitti Greenpeacen ansioksi sen että Espanjassa on päätetty luopua ydinvoimasta. Itse en ole löytänyt sellaista energiapoliittista päätöstä. Voisiko Stuxnet, joka syyttää muita puutteellisista viitetiedoista, osoittaa selvän viitteen tuolle päätökselle?

Saksassa ydinvoimalaitosten omistajat hakevat oikeusteitse Liittovaltiolta 24 miljardin euron korvauksia ydinvoimalaitosten ennenaikaisesta sulkemisesta. Osa laitoksista suljettiin pian Fukushiman onnettomuuden jälkeen ja loput on suunniteltu suljettavan 2022 mennessä. Lisäkustannuksia Liittovaltiolle voi tulla siitä että ydinjäterahastot eivät ole karttuneet täyteen arvoonsa laitosten ennenaikaisen sulkemisen takia.

Ydinvoimasta luopumisesta kun on täällä taitettu peistä niin yritetään tehdä yhteenveto asiasta. Aiheesta on wikiartikkeli: https://en.wikipedia.org/wiki/Nuclear_power_phase-out

Ydinvoimasta luopumispäätösten äiti on Ruotsin kansanäänestykseen perustuva päätös luopua ydinvoimasta vuoteen 2010 mennessä. Kuten tunnettua, päätös peruttiin myöhemmin; vain Barsebäckin reaktorit suljettiin ennenaikaisesti.

Tshernobylin jälkimainingeissa Italiassa päätettiin luopua ydinvoimasta. Uusien laitosten rakentaminen oli esillä ennen Fukushimaa mutta onnettomuus hautasi suunnitelmat lopullisesti.

Fukushiman onnettomuuden jälkeen Saksassa päätettiin sulkea osa ydinvoimalaoista ja loput vuoteen 2022 mennessä.

Belgiassa on tehty ydinvoimasta luopumispäätöksiä eri aikatauluilla ja nykyisen mukaan luopumisen takaraja on 2025. Tosin kasvihuonepäästötavoitteiden saavuttaminen on silloin vaikeata.

Sveitsissä on ydinvoimasta luopumisen aikataulu jonka mukaan ensimmäinen laitos suljetaan vuonna 2019 ja viimeinen 2033.

Ydinvoimaloiden työntekijöiden leukemiariski yli kaksinkertainen aiempiin tutkimuksiin verrattuna.
http://www.theecologist.org/blogs_and_comments/Blogs/2960165/risks_of_leukemia_in_nuclear_workers_more_than_double_previous_estimate.html

Ranskassa on 58 ydinvoimayksikköä, kokonaisteholtaan 63,2 GW ja ne tuottavat noin 75 % maan sähköstä. laitokset on otettu käyttöön vuosina 1977-2000, poikkeuksena Olkiluodon sisarlaitos Flamanvillessä, tarkoitus ottaa käyttöön kolmen vuoden päästä.

Vaalikampanjassaan presidentti Hollande lupasi vähentää ydinvoiman osuuden sähköntuotannossa 50 %:iin ja asiaa koskeva laki vahvistettiin viime kesänä. Tosin siinä kai tavoite on ilmaistu muodossa noin 2025.

Ranskan vanhimpien ydinvoimalaitosten suunniteltu käyttöaika on 40 vuotta joten huomattava osa ydinvoimalaitoksista tulisi käyttöikänsä päähän 10 vuoden sisällä. Teollisuus tosin haluaisi jatkoajan 50 vuoteen mutta sitä ei myönnettäne ainakaan kaikissa tapauksissa. Vähennys 50 %:iin tapahtuu siten paljolti "luonnollisen poistuman" kautta. Päätöksentekoa helpottaa että ydinvoimalat omistaa 85 %:sti valtio EdF:n kautta.

Ydinvoiman roolista Ranskassa 2025 jälkeen ei ole suunnitelmia. 50 vuoden käyttöiälläkin valtaosa ydinvoimalaitoksista suljettaisiin 2030-luvulla, siksi ensi vuosikymmenellä täytyisi käynnistyä laaja ydinvoiman rakentamisohjelma, jos ydinvoiman osuus halutaan säilyttää 50 % tuntumassa.

Jos Ranska korvaa kolmanneksen ydinvoimastaan tuuli- ja aurinkosähköllä ja samalla luopuu fossiilisesta sähköntuotannosta, lisääntyy säätövoiman tarve voimakkaasti. Todennäköisesti ydinvoimalaitoksia joudutaan käyttämään säätöön huomattavasti nykyistä enemmän. Se taas merkitsee että suljettavien ydinvoimalaitosten määrä tulee jäämään huomattavasti pienemmäksi kuin kolmannes ydinvoimatehosta.

Hyvä selvitys Ranskan energiareformista sisältyy viitteeseen https://www2.deloitte.com/content/dam/Deloitte/global/Documents/Energy-and-Resources/gx-er-merket-reform-france.pdf
Ydinenergian osuuden laskeminen nykyisestä 75 %sta sähköntuotannossa 50 %iin vuoteen 2025 mennessä tulee olemaan varsin haasteellista, jos halutaan säilyttää kilpailukyky ja sähköntuotannon varmuus. Korvattava energiamäärä olisi 140 TWh mikä on noin viisi kertaa se mitä Ranska tuotti uusiutuvilla energioilla, muulla kuin vesivoimalla, vuonna 2013. Uusiutuvien energioiden tuki on noin 3 mrd vuonna 2013 ja vuonna 2020 se noussee 8 miljardiin, ja vielä huomattavasti enemmän vuonna 2025.

https://www2.deloitte.com/content/dam/Deloitte/global/Documents/Energy-and-Resources/gx-er-market-reform-germany.pdf

Saksan energiakäänteestä Deloitte-katsaus tekee seuraavat kriittiset havainnot:
* Saksan energiapolitiikka on johtanut Euroopan halvimpiin sähkön markkinahintaan mutta kalleimpiin kuluttajahintaan
* Uusiutuvan energian lisä jakautuu epätasaisesti eri kuluttajaryhmien kesken, minkä korjaaminen olisi tärkeätä energiakäänteen hyväksyttävyyden ylläpitämiseksi
* Sähköverkon laajentamiselle olisi löydettävä nopea ja taloudellinen ratkaisu
* Maakaasun ja hiilen asema energiapaletissa olisi määriteltävä kiireesti jotta hiilidioksidipäästötavoitteet voitaisiin saavuttaa ja "vihreä" imago ylläpitää
* Taloudellisten energiavarastojen kehittäminen on kriittistä jotta voidaan tasapainottaa uusiutuvien energioiden tuotanto ja kulutus
* Energiamarkkinoita pitää niin että investoijat voivat saada tuottoa pitkällä tähtäyksellä huolimatta ajoittaisesta hintojen laskusta joka aiheutuu uusiutuvien energioiden ylituotannosta.

https://www2.deloitte.com/content/dam/Deloitte/global/Documents/Energy-and-Resources/gx-er-market-reform-uk.pdf

Deloitte-katsauksessa todetaan että Britannialla on edessään suuria haasteita kun se joutuu lähivuosina sulkeman huomattavan osan fossiilisista sähköntuotantolaitoksistaan. Ydinenergia on erityisen tärkeä komponentti Britannian strategiassa kasvihuonekaasutavoitteiden saavuttamisen ja energiavarmuuden turvaamisen kannalta.

"* Sähköverkon laajentamiselle olisi löydettävä nopea ja taloudellinen ratkaisu"

Tämä koko lista oli vähän epämäärtäistä jargonia, eikä auennut ainakaan minulle.

Saksan akuutti ongelma on että pitäisi saada siirrettyä Pohjanmeren tuulivoima-alueilta etelän teollisuusalueille. Runsaan tuulivoimatuotannon aikana nykyinen siirtokapasiteetti ei riitä ja uuden siirtolinjan rakentamista on vastustettu. Saksa onkin joutunut hyödyntämään naapurimaiden verkkoja.

Muutenkin uusiutuvan energian kasvu aiheuttaa paineita sähköverkon kapasiteetille, sillä eri aikoina sähköä tulee eri suunnista. Aurinkosähkön hiivuttua iltapäivällä joudutaan korvaava sähkö tuomaan Saksa itä- ja pohjoisosien hiili- ja maakaasulaitoksista. Tilanne pahenee kun lähellä teollisuusalueita olevat ydinvoimalaitokset suljetaan.

https://www2.deloitte.com/content/dam/Deloitte/global/Documents/Energy-and-Resources/gx-er-market-reform-spain.pdf

Espanjaa koskevassa Deloitte-katsauksessa käsitellään aika vähän ydinvoimaa. Ydinvoiman osuus sähköntuotannossa on noin 20 %. Ydinvoimalaitosten käyttöikä ulottuu 10-20 vuoden päähän eikä päätöksiä ennenaikaisesta luopumisesta ole tehty, toisin kuin Greenpeace väittää.

Uusiutuvien energialähteiden osuutta sähköntuotannossa on voimakkaasti kasvatettu viimeisten 10 vuoden aikana, mikä on johtanut huomattavaan ylikapasiteettiin ja yli 30 miljardin vajeeseen koska tukia ei ole täysimääräisesti laskutettu kuluttajilta. Ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi pitäisi hiilen, kaasun ja öljyn käyttöä vähentää huomattavasti.

https://www2.deloitte.com/content/dam/Deloitte/global/Documents/Energy-and-Resources/gx-er-market-reform-belgium.pdf

Deloitte-katsauksen perusteella Belgia on mahdottoman edessä energiaremonttinsa kanssa. Maan sähköstä tuotettiin vuonna 2013 noin 57 % ydinvoimalla ja 29 % fossiilisilla, ja vain 7 % uusiutuvilla. Belgiassa on päätetty luopua ydinvoimasta 11 vuoden kuluessa. Samaan aikaan maan pitäisi alentaa hiilidioksidipäästöjään EUn asettamien raja-arvojen saavuttamiseksi. Muutoksesta uhkaa tulla hyvin kallis ja lisäksi sähkön toimitusvarmuus heikkenee.

Olen tuossa edellä kertonut useiden maiden energiaremonteista Deloitte-katsausten pohjalta. Näyttää siltä että maat jotka ovat edenneet merkittävästi uusiutuvien käytön suuntaan (Saksa, Belgia) ovat joutuneet maksamaan siitä hyvin paljon eikä muutos ole ongelmaton tekniseltäkään kannalta. Eräissä muissa maissa energiaremontti on vasta suunnitteluasteella.

Kansainvälisessä vertailussa Suomen tilanne näyttää varsin hyvältä. Uusiutuvien energioiden käytössä Suomi on EUssa kolmannella sijalla ja hiilidioksidineutraalin energian käyttö on korkealla asteella. EUn vuodelle 2020 asettamat tavoitteet saavutamme helposti.

Siksi on ihmeellistä voimakas kritiikki Suomen energiapolitiikasta jota erityisesti Lund et kumppanit esittävät ja johon mediakin on suurelta osin yhtynyt (erityisesti ns. vihertoimittajat). Pääargumentti näyttää olevan että Suomen energiapolitiikka on "vanhakantaista". Lund et kumppanit eivät näytä tunnustavan vesi- ja biomassaa edes uusiutuvaksi energiaksi vaan ainoastaan tuuli- ja aurinkovoima edustavat sitä heidän mielestään. Taustalla on varmaan proffien edustamien korkeakoulujen ja firmojen intressejä eli veronmaksajien rahojen saaminen tuuli- ja aurinkovoimahankkeisiin. Ja osaa proffista varmaan elähdyttää vihreä aate eli heitä närästää varsinkin ydinvoima Suomen energiapaletissa.

Vuonna 2014 oli uusiutuvien osuus Suomen sähköntuotannosta 39 % ja hiilidioksidineutraalien osuus 74 %.

Belgia kuuluu ydinvoiman panttivankeihin, joiden suunnanmuutos on vaikeata. Olisi pitänyt miettiä aikaisemmin.

Ydinmafia riemuitsee tilanteesta, jossa ydivoimasta luopuvat panttivankimaat joutuvat vaikeuksiin.

Minun havaintojeni mukaan Stuxnet on täällä eniten riemuinnut Belgian tilanteesta.

Wikiartikkelissa Energia Suomessa https://fi.wikipedia.org/wiki/Energia_Suomessa esitetään yhteenveto energian kokonaiskulutuksesta Suomessa vuoden alkupuoliskolla. Jos ei oteta huomioon tuontisähköä, saadaan uusiutuvien energialähteiden osuudeksi noin 33 % ja hiilidioksidineutraalien lähteiden osuudeksi noin 52 %. Kansainvälisessä vertailussa ihan hyvät lukemat. EUn asettama tavoite uusiutuvien käytölle vuonna 2020 on 38 % mikä saavutettaneen lisääntyvän bioenergian ja tuulivoiman ansiosta.

Energian kokonaiskulutus on sikäli huono mittapuu että se ei ota huomioon tuotannon hyötysuhdetta. Esim. polttomoottoreilla polttoaineen energiasisällöstä voidaan hyödyntää vain neljännes-kolmannes, lauhdevoimalaitoksessa kolmannes-puolet, sähkön ja lämmön yhteistuotannossa tyypillisesti kolme neljäsosaa, ja vesivoimalla hyötysuhde on yli 90 %.

Missä EU-maissa on tarkoitus rakentaa ydinvoimaa, tehdäänpä yhteenveto.
* Suomessa Olkiluoto-3 (EPR-1600) valmistuu vuonna 2018 ja Hanhikivi-1 (VVER-1200) rakentaminen käynnistyy vuonna 2017.
* Ranskassa (58 laitosyksikköä käytössä) Flamanvillen laitos (EPR-1600) otetaan käyttöön vuonna 2018. Ydinvoiman osuus on tarkoitus vähentää 50 %:iin sähköntuotannosta. 2020-luvulla on tarpeen käynnistää uudisrakentamista mikäli halutaan korvata vanhenevia laitoksia.
*Iso-Britanniassa (16 laitosyksikköä käytössä) on tarkoitus korvata vanhenevia ydinvoimalaitoksia uusilla. Ensimmäinen hanke on kahden EPR-1600 laitosyksikön rakentaminen Hinkley Point'iin Ranskan EdF:n ja kiinalaisten yhtiöiden yoimesta.
* Tshekissä (kuusi VVER-440/VVER-1000 laitosta käytössä) on tarkoitus lisätä ydinvoiman osuutta ruskohiilen kustannuksella. Hankkeet ovat siirtyneet niin että nyt kaavailla ensimmäisen uuden ydinvoimayksikön rakentaminen aloitettavan 2020-luvun puolivälissä
* Slovakissa (neljä VVER-440 laitosyksikköä käytössä) on käynnissä kahden 90-luvulla keskeytyneen VVER-440 laitosyksikön rakentamisen loppuunsaattaminen ja käyttöönottotavoite on 2018. Myös uuden VVER-1200-yksikön rakentamista 2020-luvulla suunnitellaan
* Unkarissa (neljä VVER-440 laitosyksikköä käytössä) on solmittu sopimus Rosatomin kanssa kahden VVER-1200-yksikön rakentamisesta, mikä aloitettaneen vuonna 2018.
* Romaniassa (kaksi Candu-6-yksikköä käytössä) on tarkoitus jatkaa kahden 1980-luvulla alkanutta Candu-6-yksikön rakentamista niin että ne tulevat käyttöön vuosikymmenen vaihteessa.
*Liettuassa (kaksi RBMK-1000 yksikköä suljettu) on suunniteltu ABWR-1350-tyyppisen laitosyksikön rakentamista, mahdollisesti yhteistyössä muiden Baltian maiden tai Puolan kanssa. Asiaa koskeva ei-sitova kansanäänestys päättyi vastustajien voittoon mutta hanketta ei ole kuopattu.
* Bulgariassa (kaksi VVER-440-yksikköä käytössä) hallitus on sitoutunut ydinvoiman jatkorakentamiseen. Pitkälle neuvoteltu Belenen hanke kaatui rahoitusepäselvyyksien takia ja nyt kaavaillaan lisäyksikön rakentamista Kozloduy'hin 2020-luvulla.

Oikeastaan Puolakin pitää lisätä noihin ydinvoiman rakentamista 2020-luvulla suunnittelevien EU-maiden joukkoon. Puola oli mukana Liettuan laitoshankeessa mutta sanoutui siitä irti ja on sen jälkeen kaavaillut omaa laitosta tai laitoksia. Tarjousvaiheeseen ei ole vielä edetty eikä sijoituspaikasakaan ole vielä lopullista päätöstä. Yksi ehdokas on alue jolle rakennettiin VVER-440-laitosta 80-luvulla. Itä-Euroopan myllerryksessä rakentaminen kuitenkin keskeytettiin. Valmiit komponentit myytiin lähes romuraudan, esim. Loviisassa on varastossa puolalainen paineastia, paineistin ja höyrystin.

Vuonna 2014 EUn sähköstä tuotettiin 40,5 % fossiilisilla polttoaineilla, 26,9 % ydinvoimalla, 18,5 % vesivoimalla ja 14,4 % muilla uusiutuvilla energialähteillä.
* Käytössä on kaikkiaan 131 ydinvoimayksikköä 14 jäsenmaassa (BE, BG, CZ, DE, ES, FI, FR, HU, NL, RO, SI, SK, SE, UK
* Kaksi maata on luopunut ydinvoimasta (IT, LT)
* Kahdella maalla on voimassa oleva päätös ydinvoimasta luopumiseksi siirtymäajan jälkeen (BE, DE)
* Kymmenen maata on rakentamassa tai aikoo rakentaa lisää ydinvoimaa (BG, CZ, FI, FR, HU, LT, PL, RO, SK, UK.

Ydinvoimalla on siis vankka asema EUssa tulevaisuudessakin.

Erinomainen tietokanta sähkön tuotannosta alueittain/maittain, vuosittain ja energialähteittäin sisältyy linkkiin http://www.tsp-data-portal.org/Breakdown-of-Electricity-Generation-by-Energy-Source#tspQvChart

Valtioneuvosto on tänään tehnyt päätöksen käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentamisesta Olkiluotoon http://www.hs.fi/talous/a1447302669132. Päätös on ensimmäinen laatuaan maailmassa. USAssa jätettiin Ydinvalvontaviraston päätettäväksi vastaava korkea-aktiivisen ydinjätteiden rakentamislupahakemus Yucca Mountain'in loppusijoituslaitosta koskien mutta Presidentti Obama keskeytti hankkeen Nevadan kuvernöörin kanssa tekemänsä vaalisopimuksen mukaisesti. Ruotsissa jätettiin vastaava hakemus ennen Suomea mutta säteilyturvallisuusviranomaisen tarkastus on pitkittynyt.

Posiva valmistelee korkea-aktiivisen ydinjätteen loppusijoitusta kallioperään noin puolen kilometrin syvyyteen rakennettaviin tiloihin. Sille vaihtoehdoksi on esitetty loppusijoitusta usean kilometrin syvyisiin poranreikiin.

Syvien poranreikien poraustekniikka on kehittynyt mm liuskekaasun hyödyntämisen yhteydessä, joten kustannusten puolesta tuo vaihtoehto ei ole nykyään esteenä. Olennaisempia ovat turvallisuuskysymykset. Kilometrien syvyydessä vallitsevat suuret paineet ja lämpötilat ja myös kemiallinen ympäristö voi olla aggressiivinen. Siksi teknisten materiaalien eristyskykyä ei voi taata kestävän noissa syvyyksissä. Turvallisuus jäisi kallioperän eristyskyvyn varaan; todennäköisesti se on riittävä mutta siitä varmistuminen olisi vaikeata.

Syviin poranreikiin loppusijoitus olisi sinänsä demokraattinen ratkaisu. Kaikkia tarvittavia poranreikiä ei tarvitsisi sijoittaa samalle alueelle vaan ne voitaisiin hajasijoittaa vaikkapa niin että joka maakuntaan tulisi oma poranreikänsä.

Posivan loppusijoitusratkaisun lähtökohta on Ruotsissa 70-luvun loppupuolella voimaan tullut ns. ehtolaki. Sen mukaan ydinvoiman käytön jatkamisen ehtona oli että osoitetaan täysin turvallinen (helt säker) ydinjätteiden loppusijoitusratkaisu. Posivan ruotsalainen vastine SKB päätyi esittämään silloin ratkaisua jonka yksi olennainen komponentti oli kuparikapseli, jonka katsottiin eristävän ydinjätteet täydellisesti puolen kilometrin syvyydessä kalliossa vallitsevissa oloissa. Ruotsin hallitus katsoi vuonna 1984 tämän ratkaisun täysin turvalliseksi ja myönsi käyttöluvat kahdelle uudelle ydinvoimayksikölle.

Loppusijoitusratkaisu on matkaan varrella muuntunut mutta peruskonsepti on sama: korroosiota kestävä kuparikapseli ja myötäävä bentoniitti sen ympärillä. 2-3 kilometrin syvyydessä tämä ratkaisu ei välttämättä toimisi; asemointia ja asennusta ei voitaisi tehdä yhtä hyvin kuin lähietäisyydeltä. Lisäksi paineet ja lämpötilat olisivat huomattavasti korkeammat. Turvallisuus olisi luultavasti riittävä mutta ei voitaisi varmistua yhtä hyvin kuin nykyisin suunnitteilla olevassa loppusijoitusratkaisussa.

Ruotsissa 1980-luvulla hyväksytty "täysin turvallinen" rarkaisu ei ole ainoa mahdollisuus. Muitakin vaihtoehtoja on, esimerkiksi syviin porattuihin reikiin loppuvarastointi.
Suomen peruskallioon 2-3 km syvyyteen haudatut ydinjätteet pysyvät siellä "ikuisesti". Lämpötila (alle 100 astetta) ja kallopaine eivät ole este eivätkä aiheuta erityisiä ongelmia. Kun reikä on suljettu ja sen yläpää tulpattu, 2-3 km syvyydestä ei maanpinnalle tule käytännössä mitään (veden virtaus 2-3 km syvyydessä peruskalliossa on olematonta, lasitteessa tai (kupari)kapselissa varastoitu ydinjäte ei liukene veteen. Reikä toki täyttyy ajan oloon (pinta)vedellä. Reiät tuleekin porata yläpäästään ympäristöä selvästi korkeammille paikoille, jotta pohjaveden pinta reiässä jää satoja metrejä reiän yläpintaa alemmas.

Ainakin Olkiluodossa suolapitoisuus kasvoi syyvyyden mukaan (bentoniitti liukenee suolavedessä). Imeisesti myös kuparia nopeasti syövyttävä sulfaattipitoisuus voi kasvaa (joissakin osissa uudellamaalla ei kupariset vesijohdot kestä viittä vuotta pidempää). Ydinjäte generoi myös itse lämpöä ja ainakaan tiivistysaineet eivät kestä kovia lämpötiloja.

Onkalo on siis kompromissi, missä "ikuinen turvallisuus" on aika pitkälti uskon asia. Tai oikeastaan uskottelun asia. Kaikkihan me voimme puhdistaa omatuntomme, hyväksyä kollektiivinen päätös ja tietää jo etukäteen, että tästä virheestä emme tule elinaikanamme jäämään kiinni.

"bentoniitti liukenee suolavedessä"
Pistäs Late palstalle tarkempaa tietoa bentoniitin liukenemisesta suolavedessä. Faktaietoahan sinulla täytyy asiasta olla, koska tuon väitteen esitit.

Ydinjäte generoi lämpöä. Mutta syntyvä lämpö johtuu ympäristöön, eikä ydinätteen lämpötila pääse nousemaan korkeaksi. Bentoniitti on tiivistysaine, joka kestää paljon korkeampaa lämpötilaa, kuin ydinjätevarastossa esiintyy.

Tieto bentoniitin liukenemisesta tietyssä suolapitoisuudessa on faktaa ja löytyy myös Posivan dokumenteista, saas nähdä jaksanko etsiä näin yksinkertaista asiaa.

Pannaan tähän kuitenkin ensin tietoa kuparin nopeasta syöpymisestä vesijohdoissa.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/syopyvat-kupariputket-hammentavat-keski-uudellamaalla/1965256

Aikoinaan kun seurasin tätä uutisointia, hämmästytti ehkä eniten se, että selkeää syytä kuparin nopealle syöpymiselle ei löytynyt. Tai ehkä löytyi useitakin syitä, tai arvauksia: nitraatit, kloridit, sulfidit, sähkönjohtavuus vedessä jne.

Samaan aikaan kun ihmeteltiin kuparin nopeaa syöpymistä, toisaalla toitettiin kuparin ikuisuutta ja kestävyyttä. Esimerkiksi OL3:n ympäristöselvityksessä luki, että kuparikapseli tulee kestämään vähintään 100 000 vuotta, ilman ehtolauseita. Tämä meni läpi valiokuntakäsittelyssä, eikä kysymyksiä tai huomautuksia tullut.

Hämmentävää. En ole nähnyt missään selvitystä siitä, kuinka olosuhteet Onkalossa poikkeavat selkeästi oslosuhteista Uudemnaan tai Tornionjokilaakson pohjavesistä.

Kalliojännitykset kasvavat syvemmälle mennessä ja parin kolmen km syvyydessä vaakajännitykset ovat moninkertaiset puolen kilometrin syvyyteen verrattuna. Ja ne ovat suuntariippuvia niin että maksimaalinen vaakajännitys voi olla kaksinkertainen minimijännitykseen verrattuna, mistä aiheutuu suuria leikkausjännityksiä. Siksi kymmenien senttien halkaisijan omaavassa reiässä tapahtuu ajan mittaan muutoksia: kiven lohkeilua ja reiän "soikeutumista". On aika selvää ettei kapselin eheyteen voi luottaa vaikka ympärille saataisiin myötäävää ainetta.

Ei Suomessa ole missään pohjavesi satoja metrejä maan pinnan alapuolella. Itse asiassa suuret korkeuserot ovat kielteinen seikka koska silloin on mahdollisuus nopeille pohjavesien virtauksille korkeammilta alueilta alavammille niin että virtaus "koukkaa syvältä". Ideaalinen paikka on pikemminkin tasanko, kuten esim. Australian autiomaassa, koska silloin ei ole mitään mahdollisuuksia nopeille syville pohjavesivirtauksille.

Latelle, se on sulfidi joka voi syövyttää kuparia eikä sulfaatti. Vesijohtoputkien syöpyminen saattaa johtua hapesta, luulen että se ei ole hyvä vertailukohde. Vastaesimerkkejä on useita, esim. merenpohjaan satoja vuosia sitten uponneet kupari- tai pronssiesineet jotka ovat säilyneet hyvin.

Bentoniitin rajalämpötilana pidetään noin 100 astetta, muutoin sen muuntuminen kiihtyy. Jos ympäristössä on 100 astetta, nostaisi jätteen lämmönkehitys bentoniitin lämpötilan käsittääkseni tasolle 150 astetta.

Otetaan kuvitteellinen esimerkki;
Suomen Lappiin tunturin laelle tai Kainuun vaaran päälle porataan 2 km syviä reikiä, joihon loppusijoitetaan ydinjätettä.
Mistä reikiin voisi tulla bentoniittia syövyttävää suolavetta, kun meri on satojen kilometrin päässä? (ja kalio on ainakin satoja miljoonia vuosia vanhaa)
Reiät täyttyvät vähitellen ympäristöstä tulevalla vedellä, bentoniittieristykseen saakka. Jolloin vesi estää osaltaan ydinjätteen ja bentoniitin lämpötilan nousun yli 100 asteeseen.
Reijät suljetaan tietysti myös yläpäästä betonilla tms. , siis ympäristöstä vesi ei suoraan pääse reikään. Pintaveden korkeudella reiässä tässä tarkoitan vedenpinnan korkeutta reiän yläosassa, joka on siis huomattavasti ympäristöä ylempänä. Reikäänhän tihkuu vettä, mutta myös poistuu sieltä koko ajan tapaisin maaperään.
Reiässä tapahtuu rapautumista, samoin kuin ydinjäteluolassa. Jos reikiin sijoitetaan ydinjätesuvoja kapseloituina, jotkut kapselit ja sauvat saattavat murtua ja ydinjätettä joutuu kontaktiin bentoniitin kanssa. Mutta tulisiko sieltä ylös 2 km korkeuteen mitään radioaktiivista, siinäpä kysymys.

Otetaan kuvitteellinen tilanne että sieltä tunturilta lähtee jyrkkä rikkonaisuusvyöhyke joka leikkaa loppusijoitusreikää 2 km syvyydessä. Sitä leikkaa myös toinen rikkonaisuusvyöhyke joka päätyy kurun lähteeseen pari sataa metriä alempana. Nämä kaksi rikkoinaisuusvyöhykettä muodostavat lapon kaltaisen systeemin joka kierrättää vettä loppusijoitustilan läpi. Käytännössä virtaussysteemi on tietysti monimutkaisempi.

"Latelle, se on sulfidi joka voi syövyttää kuparia eikä sulfaatti. Vesijohtoputkien syöpyminen saattaa johtua hapesta, luulen että se ei ole hyvä vertailukohde. Vastaesimerkkejä on useita, esim. merenpohjaan satoja vuosia sitten uponneet kupari- tai pronssiesineet jotka ovat säilyneet hyvin."

Saattaapi johtua jne. Esim Vaasa-laivan kuparikolikot olivat syöpyneet hapettomissa olosuhteissa saven sisällä, eli kalmiston kaltaisissa olosuhteissa. Tietenkim olisi odottanut, että kuparin nopeat korroosi-ilmiöt selitetään tyhjentävästi ennen näin isoa päätöstä. Mutta aina ei voi onnistua.

Mutta mitäpä näistä, meillä on jo täysi varmuus, hallituksen päätöksellä vahvistettuna, joten vastuu voidaan jo omalta kohdalta ulkoistaa. Ei tehtyä päätöstä tarvitse enää puolustaa, koska meillä ei ole plan b:tä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Geologinen_loppusijoitus

Eli: "Betoniitti kuitenkin liukenee suolaveteen[3], joten mikäli merenpinta nousee ja myös muuttaa merenpohjan alla olevan pohjaveden suolaiseksi, bentoniitti voi liueta vuosituhansien aikana pois sillä täytetyistä tunneleista ja jopa loppusijoituskapselien ympäriltä. Loppusijoitusluolan suuaukko sijaitsee tällä hetkellä noin 3 metrin korkeudessa merenpinnasta."

Olkiluodon pohjavesien suolapitoisuus oli aikoinaan se syy, miksi Onkalo kaivettiin vain vähän yli 400 metriin alkuperäisestä 600 metrin sijasta.

Posiva on myös todennut, että bentoniitilla täytetty ajotunneli voidaan avata helposti suolavesiruiskutuksella, jos kalmistoon jostakin syystä joudutaan menemään. Toinen kysymys on, että onko ajotunnelin nousukulma sellainen, että ajoneuvolla voidaan tuoda yli 30 tonnin kapseleita ylös. Ruotsissa tämäkin oli suunnitteluperusteissa.

Todennäköisin onnettomuusskenaario:

https://www.tem.fi/files/19923/008_STUKn_aikaisemmassa_kannanotossa....pdf

Noh, en tiedä onko tämä edes todennäköisin, jos huomio sen asenteen, millä kuparin korroosiilmiöihin suhtaudutaan. Tieto lisää tuskaa, joten ei kannata tietää liikaa.

https://web.archive.org/web/20120207132109/http://www.lboro.ac.uk/departments/cm/research/LTNWM/The Deep Borehole Disposal Option for Spent Nuclear Fuel - Fergus Gibb (Sheffield U).pdf

Pikaisella silmäyksellä eteen sattui tuollainen artikkeli ydinjätteen syväsijoituksesta.
Mielenkiintoinen vaihtoehto olisi siinä mainittu mahdollisuus loppusijoittaa ydinjäte jo n. 10-15 vuotta reaktorista poiston jälkeen. Silloin ydinjätteen lämmöntuotto riittäisi sulattamaan reikää ympäröivää kalliota, josta muodostuisi jähmettyessään erittäin hyvin korroosiota kestävä suojakuori jätekapseleille.

Tuossa linkissä on Tiede-lehden artikkeli Outokumpun poratusta 2,5 km syvästä reiästä http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/kurkistus_suomen_syvimpaan_reikaan. Siellä on pohjavesi suolaista vaikka on kaukana merestä. Suolaisuus tulee vuorovaikutuksista kivimineraalien kanssa.

"Mielenkiintoinen vaihtoehto olisi siinä mainittu mahdollisuus loppusijoittaa ydinjäte jo n. 10-15 vuotta reaktorista poiston jälkeen. Silloin ydinjätteen lämmöntuotto riittäisi sulattamaan reikää ympäröivää kalliota, josta muodostuisi jähmettyessään erittäin hyvin korroosiota kestävä suojakuori jätekapseleille."

No voi herran pieksut! Miten meinaisit tehdä ydinjätteen uudelleen kriittiseksi vai riittäisikö sekään?

Onhan näitä visioita, kuten avaruuteen lähettäminen tai mereen dumppaaminen. Hallittuja suunnitelmia ei ole yhtäkään, Suomen malli on ehkä vain vähän vaarallinen.

Mereen dumppaaminen... Varsinaisen ydinjätteen loppusijoitusta merisedimentteihin on aikanaan tutkittu mutta ei enää sillä yleisen hyväksynnän kannalta se on mahdoton ratkaisu. Mutta entä köyhdytetty uraani jota maailmassa on valtavat määrät ja jonka puoliintumisaika on noin 4,5 miljardia vuotta? Se olisi hyvää polttoainetta hyötöreaktoreille mutta entä jos koskaan ei tule laajaa hötöreaktoriohjelmaa? Se voitaisiin loppusijoittaa maan pintakerroksiin rakennettaviin tiloihin josta se pitkien aikojen liukenisi ja kulkeutuisi jokien kautta meriin. Eikö olisi järkevää loppusijoittaa se suoraan meren pohjaan? Merisedimentissähän on luonnostaan valtavat määrät maalta sinne kulkeutunutta uraania. No, luultavasti jo tuollaisesta ehdotuksesta nousisi suuri älämölö eikä tuo ole tämän päivän ongelma.

K.Late
15.11.2015 23:29
"No voi herran pieksut! Miten meinaisit tehdä ydinjätteen uudelleen kriittiseksi vai riittäisikö sekään?"

Late, miksi ydinjäte pitäisi tehdä uudelleenkriittiseksi ?

Jotta ymmärtäisit asian, kerron, mistä oli kyse.
Loppusijoittamalla "nuorta", n. 10-15 vuotta jäähtynyttä käytettyä ydinpolttoainetta, sen lämmöntuotto riittää sulattamaan loppusijoituskapselia ympäröivää kalliomateriaalia ja/tai kapseliin sisään tai ymärille tarkoituksellisesti laitettua sopivaa materiaalia, esimerkiksi lyijyä. Oikein toteutetuna ydinjätekapseliin ja/ tai sen ympärille saadaan muodostumaan suojakerron sulaneesta ja uudelleen jähmettyneestä materiaalista.

Luulisin että edes vähän jäähtyneen käytetyn polttoaineen lämmönkehitys ei riitä sulattamaan kalliota mutta siitä erotettu korkea-aktiivinen jäte voisi riittää. Ja silloin ei olisi kriittisyysongelmaakaan.

Mitä tarkoitat ?

Mikä ero tässä yhteydessä on mielestäsi "vähän jäähtyneen käytetetyn polttoaineen" ja " siitä erotetun korkea-aktiivisen jätteen" välillä?

Jälleenkäsittelyssä käytetystä polttoaineesta erotetaan uraani ja plutonium ja jäljelle jää korkea-aktiivinen jäte jota enintään viitisen painoprosenttia. Se sisältää kuitenkin valtaosan polttoaineen lämmönkehityksestä. Lasitetussakin korkea-aktiivisessa jätteessä lämpötiheys on paljon suurempi kuin käytetyssä polttoaineessa. Siksi korkea-aktiivinen jälleenkäsittelyjäte on tehokkaampi "sulattaja" kuin käytetty polttoaine sellaisenaan.

Tässä on ollut kyse jälleenkäsittelemättömän käytetyn ydinpolttoaineen syväloppusijoittamisesta. Tarpeeksi "tuoreena" sen lämmöntuotto riittää edellä esitettyyn sulattamiseen. Ennen syväloppusijoitusta ei ole tarpeen tehdä ydinjätteen jälleenkäsittelyä.
Vaaraa uudellenkrittisyydelle ei ole. Käsittelemätön ydinjäte sisältää noin 1% fissiiliä materiaalia, tasaisesti jakautuneena ydinjätteessä. Tavallisella vedellä moderoidut neutronit eivät kykene ylläpitämään ketjureaktiota tuollaisessa materiaalissa.

"Late, miksi ydinjäte pitäisi tehdä uudelleenkriittiseksi ?"

Jotta voisit sulattaa sillä kalliota. Jo neljä kuukautta vanha ydinjäte ei pysty enää kehittämään yli 2000 asteen lämpötiloja. Jotta voisit ujuttaa kallioon tätä kuumempaa ydinjätettä, sinun olisi otettava se vesialtaasta niin kuumana, että sen zikorniumkuoret palaisivat välittömästi. Vesikapselin sisällä liikkuttelukin olisi mahdotonta noin kuumalle jätteelle.

Ainoa keino olisi saattaa ydinjäte uudelleen kriittiseksi kallion sisällä ja saada se sulamispisteeseen, eli 3000 tuhannen asteen korville. Niinkuin Stuxnetti jo totesikin, tämä huuhaa sopii huonosti "fakta-palstalle".

Kieltämättä Laten löysä höpötys on fakta-palstalle huonosti sopivaa huuhaata.
Syväloppusijoitustilassa ei ole tarkoitus eikä järkevää yrittää sulattaa ydinjätettä, vaan poranreikään tai jätekapseliin sijoitettua ydinjätettä ympäröivää muuta materiaalia. Poranreikään tai jätekapseliin voidaan suunnitelusti lisätä esim. lyijyä tai muuta sopivaa helposti sulavaa materiaalia, joka kokonaan tai osittain sulaa muodostaen ydinjätteen ympärille tiiviin korrosiota kestävän suojan. "Sopivan tuoreena" loppusijoitetun ydinjätteen lämmöntuotto laskee muutamassa vuodessa niin, että sulaneet ainesosat jähmettyvät ja jäävät pysyvästi kiinteäksi suojaksi ydinjätteen ympärille.
Lyijy sulaa n. 300 asteessa, ja esim. graniitti n. 1200 asteessa, siis paljon matalammassa lämpötilassa kuin uraani.

Suomi oli vuonna 2013 kolmannella sijalla uusiutuvan energian käytössä 36 % osuudella. Matka vuodelle 2020 asetettuun tavoitteeseen 38 % ei ole pitkä ja voidaan saavuttaa bioenergian käytön lisäämisellä ja päätetyllä 2500 MW (nimellisteho) tuulivoimaohjelmalla.

Suomen sähköstä tuotettiin uusiutuvilla (lähinnä biomassalla ja vesivoimalla) 39 %, ydinvoimalla 35 % ja fosiilisilla&jätteellä 26 %. Hiilidioksidineutraalisti siis lähes kolme neljäsosaa. Lukemat ovat maailman huippuluokkaa ilmastotavoitteiden kannalta.

Kaikki se mitä et aiemmin ole kuullut ydinalan salaisista toimista Suomessa. Alkaa aueta miljoonabudjetoidussa Pohjolan parhaaksi / Arc Fennica palkitussa kansainvälisesti tehdyssä Atomin paluu elokuvassa.

Joka raikastaa parhaillaan kymmenissä elokuvateattereissa kansan ummehtuneita käsityksiä teflon pintaisen ydinteollisuuden saloista. Todellisuudessa verovaroillamme loisiva teollisuuden synkin ala loistaa poissaolollaan lehtien palstoilta. Onneksi muutaman rohkean henkilön turvin. Viimein kansaa päästetään kurkistamaan Olkiluodon sysisynkkiin salaisuuksiin.

Tässä hiukan esimakua tästä korruption kruunaamattoman teollisuuden alan salaisuuksista alan ammattilaisen näkemyksin 30y kokemuksen rintaäänellä:
---

Arto Lauri 154. Tesla, Westinghouse. A1 Translaters.

https://www.youtube.com/watch?v=WROOh79PzoI
-----------------

Arto Lauri 152. Forest explode

https://www.youtube.com/watch?v=PcDM_Wth2Sc
-----------

Arto Lauri 151. Organic ion A1 translation

https://www.youtube.com/watch?v=LqBW_7XeI5g
----

Arto Lauri 150. Militia(A1 Translaters.)

https://www.youtube.com/watch?v=ClQiTALjvFo
------

IAEAn asiantuntijaryhmän laatima uusin raportti sarjassa Climate Change and Nuclear Power on ilmestynyt http://www-pub.iaea.org/books/IAEABooks/10928/Climate-Change-and-Nuclear-Power-2015. Se vahvistaa että ydinvoimalla on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. Joitakin poimintoja sen johtopäätöksistä.
* Nykyisellä teknologialla ydinvoiman elinkaaripäästöt ovat tasolla < 15 gCO2ekv per kWh eli alimmat yhdessä vesivoiman ja tuulivoiman kanssa
* Tuoreet laskelmat osoittavat ydinvoiman kustannuksiksi 26-64 USD/MWh 3 % diskonttokorolla ja 75-100 USD/MWh 7 % diskonttokorolla
* Ydinvoiman järjestelmäkustannukset ovat alhaiset, 1,4-3,1 USD/MWh. Vaihtelevatehoisilla uusiutuvilla ne voivat olla 10-20-kertaiset ellei ole runsaasti vanhaa vesivoimaa tuotannon tasaukseen, kuten pohjoismaisessa verkossa
* Ydinvoimaa arvioidaan olevan maailmanlaajuisesti käytössä enintään 632 GW vuonna 2030 ja 964 GW vuonna 2050.

Ohessa hyvä artikkeli ydinvoimasta ja ilmastonmuutoksesta http://www.post-gazette.com/opinion/Op-Ed/2015/11/30/Nuclear-power-is-essential-to-countering-climate-change/stories/201511250011.

Mielenkiintoinen uutinen siinä on että kiinalaiset (CNNC) ovat tehneet sopimuksen amerikkalaisen startup-yrityksen TerraPower kanssa ns. traveling wave hyötöreaktorin (kts https://en.wikipedia.org/wiki/Traveling_wave_reactor) kehittämisestä. Reaktorin etuna on että polttoaineen jälleenkäsittelyä ei tarvita. TerraPoweria rahoittaa Bill Gates joka satsaa rahojaan hiilidioksidivapaiden energiatekniikoiden kehittämiseen. 600 MW prototyyppi saattaisi olla käytössä Kiinassa jo vuonna 2020.

Kiina on kehittämässä myös sulasuolahyötöreaktoria yhdessä amerikkalaisen Oak Ridge laboratorion kanssa. Amerikkalaiseen teknologiaan tukeutuen kiinalaiset ovat ottamassa johtoaseman ydintekniikan kehittämisessä.

Ohessa tietoa Nuclear for Climate vetoomuksesta http://www.world-nuclear.org/Features/Climate-Change/Climate-Change-and-Nuclear-Energy/. Tavoitteeksi on asetettu 1000 GWe ydinvoimakapasiteetin rakentaminen vuoteen 2050 mennessä, jotta voitaisiin muiden hiilidioksidineutraalien keinojen ohella taistella ilmastonmuutosta vastaan.

Tuhat gigaa lisää ja kohti tuntematonta. Pitäisikö ensin kuitenkin perustaa uusi tieteenala, tai ainakin laaja ja kattava tutkimus, jonka avulla arvioidaan, kuinka ihmiskunta tulee selviytymään ydinvoiman haasteista?

Esimerkiksi vielä ei ole oikeastaan mitään näyttöä siitä, että ydinjäteongelma voidaan ratkaista. Tällä pleneetalla on globaaleja murroksia, kansaivelluksia ja maailmansotia tämän tästä, mutta ydinvoima ja sen lisääminen edellyttäisi 200 vuoden stabiilia kehitystä, jossa hyvä elintaso, tekninen korkeakultuuri sekä infrastruktuuri ja korkeatasoinen koulutus säilyisivät. Ehkä kolmas maailmansota tulee antamaan jotakin referenssiä?

No toisaalta, jos emme kunnialla selviä ydinvoimasta, niin silloin emme ehkä selviä jo nyt rakennetusta ydinteollisuudesta jätteineen.

En minäkään usko tuohon 1 TW tasoon vuoteen 2050 mennessä. Mutta esim. Kiinassa on tilanne se että rakennetaan aika maksimaalisesti sekä ydinvoimaa että uusiutuvia mutta silti pitää rakentaa lisää hiilivoimaa. Ja kyllähän ne ilmaston lämpenemiseen liittyvät uhkakuvat ovat eri luokassa kuin ydinvoimasta aiheutuva

Nykyään uraania käytetään ydinvoimalaitoksissa noin 66 000 tonnia vuodessa. Uraania on hintakategoriassa joka on 1,5 kertaa nykyinen spothinta (ei kovin korkea)varmasti noin 5,9 miljoonaa tonnia. Siten laskennallisesti uraania riittäisi nykyiselle reaktorikannalle noin 90 vuodeksi. Mineraalien hyödyntämisessä on kuitenkin sääntönä että uusia esiintymiä löytyy sitä mukaa kun entisiä ehtyy. Tuo 90 vuoden varmennettu riittävyys on kärkipäässä kun verrataan arvioihin metallien riittävyydestä. Tarkemmin http://www.world-nuclear.org/info/Nuclear-Fuel-Cycle/Uranium-Resources/Supply-of-Uranium/

Jos hyötöreaktorit tekevät teknisen ja kaupallisen läpimurron, ei uraanin (tai toriumin) riittävyys ole mikään ongelma.

Very high-grade ore - 20% U 200,000 ppm
High-grade ore - 2% U: 20,000 ppm
Low-grade ore - 0.1% U 1,000 ppm
Very low-grade ore - 0.01% U 100 ppm
Granite 4-5 ppm
Sedimentary rock 2 ppm
Earth's continental crust (av) 2.8 ppm
Seawater 0.003 ppm
(Wikipedia)

70% uraanivarannoista on alueella Low Grade, vain 10 000 tonnia on high grade alueella, wery high-grade alueella ei enää käytännössä ole yhtäään uraania. Tässä olla siis rikastamattomassa raaka-aineessa, käytännössä polttoaainetta saadaan vain kolmannesta osasta.

Maailman suurimmat uraanivarannot ovat siis Very Low-alueella, josta polttoaineen tuottaminen veisi enemmän energiaa, kun polttoaine tuottaisi reaktorissa.

2000-luvun alussa EU teki arvioin, että uraania riittää noin 40 vuodeksi. 30 vuotta saadaan lisäaikaa polttamalla aseteollisuuden "fissiilit" .Ne ovat yleensä lisätty uraani-varantoon, vaikka ovatkin enimmäkseen plutoniumia. Kaikissa maissa ei hyväksytä MOX-polttoaineen käyttöä.

Ei mikään ihme siis, että aina kun puhutaan uraanin riittävyydestä, samaan hengenvetoon mainitaan nopeat hyötöreaktorit. Eli vaarllisempi tekniikka, joka toistaiseksi on kielletty suurimmassa osassa ydinvoimavaltioita.

Poranreikäuutossa hyödynnettävä uraani on yleensä low-grade - very low grade alueella mutta menetelmä on niin selektiivinen että homma on hyvin kannattavaa; ei tule sivukiveä eikä rikastusjätettä. Sivutuotannossa kannattaa erottaa jopa 20 ppm pitoisuuksia niin kuin Talvivaaran tapaus osoitti (kannattamattomuus johtui muista seikoista). Tuossa ei näköjään ole mukana fosfaatit joita esim. Marokossa on valtavasti; jos hyödynnetään, kannattaa myös uraani ottaa talteen. Sulla on Late aika vanhat tiedot.

"Sivutuotannossa kannattaa erottaa jopa 20 ppm pitoisuuksia niin kuin Talvivaaran tapaus osoitti (kannattamattomuus johtui muista seikoista). "

Jaa, sinulle Talvivaara jäi esimerkiksi erittäin tehokkaasta uraanin talteenotosta. Kjäh.

Korjataan vielä tuota omaa viestiäni, siis 2 miljoonaa tonnia kaupalliseksi lasketusta varannosta on Low Grade-laatua eli yli puolet on siis tätä laihempaa.

Tutkitaan tuota porareikäuuttoa vielä.

Pari kansantajuista juttua uraanin riittävyydestä:

http://www.scientificamerican.com/article/how-long-will-global-uranium-deposits-last/

http://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/energia/2008-10-15/Uraani-riittää-jopa-160-000-vuotta-3264304.html

"Second, fuel-recycling fast-breeder reactors, which generate more fuel than they consume, would use less than 1 percent of the uranium needed for current LWRs. Breeder reactors could match today's nuclear output for 30,000 years using only the NEA-estimated supplies."

Ei ole vielä yhtään uraanin riittävyyttä kehuvaa juttua tullut vastaan, jossa ei lopulta päädyttäisi hyötöreaktoreihin. Mistähän tämä johtuu? Onko uranium-peak lopulta ihan kynnyksellä?

Uraani on maankuoressa yleinen alkuaine. Toistaiseksi käyttöön on otettu ja on tarvinnut ottaa vain helposti ja halvalla hyödynnettäviä uraaniesiintymiä tai halpaa sivutuoteuraania muista tuotantoprosesseista.
Uraani esiintyy maankuoressa monien muiden mineraalien tavoin log-normaalijakautuneena. Siis rikkaita esiintymiä on vähän, mutta alentamalla pitoisuusrajaa esim. 1/10-osaan esiintymien U-tonnimäärä moninkertaistuu. Alentamalla pitoisuusrajaa edelleen esim. 1/100-osaan esiintymien U-tonnimäärä taas moninkertaistuu. Uraania riittää määrällisesti loputtomasti ihmiskunnan käyttöön. Kyse on vain siitä, kuinka köyhiä uraaniesiintymiä kannattaa taloudellisesti hyödyntää.

Tietotaidon puolesta hyötöreaktorit voidaan toteuttaa ja ne otetaankin jossain vaiheessa käyttöön (samoin toriumreaktorit, nehän myös ovat hyötöreaktoreita). Käsitääkseni hyötörektoreiden tuloon varaudutaan jo nyt siten, että köyhdytetty uraani ja toisaalta käytetty ydinpolttoaine pidetään varastoituna niin, että ne on helppo ottaa prosessoitavaksi hyötöreaktorien polttoaineeksi. Suomessakin toimitaan näin. Posivan Onkalosta ydinjäte voidaan haluttaessa palauttaa maan pinnalle suhteellisen pienin kustannuksin.

Luonnonuraanista hyödynnetään toistaiseksi vain vähäinen osuus, 0,7% U235. Kuitenkin luonnonuraanista on mahdollista hyödyntää monikymmenkertainen määrä hyötöreaktoreita käyttäen. Miksi niin ei tehtäisi? Sehän olisi samalla myös kestävän kehityksen periaatteiden mukaista toimintaa.

"Suomessakin toimitaan näin. Posivan Onkalosta ydinjäte voidaan haluttaessa palauttaa maan pinnalle suhteellisen pienin kustannuksin."

Jos jo poltetut ydinjätteet aiotaan ottaa uusiokäyttöön, niin se todistaa sen, että uraani on todellakin loppumassa kesken sen historiallisen käyttöajan, jopa kesken uusien voimaloiden käyttöajan. Vaikka poltetusta polttoaineesta saataisiinkin lähes kaksi prosenttia (uraani/plutonium) uutta palamaa, niin sen käsittely on erittäin kallista ja äärimmäisen likaista. Jälleenkäsittelylaitokset ovat tyypillisesti maailman likaisimpia laitoksia, joihin kertyy tähtitieteelliset määrät fissiotuotteita, maanpäällisin tankkeihin ja altaisiin. Ne kylvävät ympäristöönsä atominpuolikkaita ihan toistaluokkaa, kuin ydinvoimalat.

Suomessa on tehty aluperin suunnitelma lopullisesta hautaamisesta, ilman takaisinottoa. Kalmisto täytetään hautaamisen jälkeen, koko sen luolasto ja ajotunnelit tukitaan bentoniitlla. Jos olisi tarkoitus kaivaa jätteet takaisin ylös edes lähivuosisatoina, niin hommaa ei tehtäisi näin vaikeaksi.

Ja ne hyötöreaktorit taas, joka kommenttissa, kaikkissa artikkelissa, kjäh. Hyötöreaktorilla on tehon positiivinen takaisinkytkentä. Saas nähdä, koska nämä julistetaan laillisiksi Suomessa tai ylipäätänsä Euroopassa. Silloin voimme todeta, että rakennamme pommeja.

"Jos jo poltetut ydinjätteet aiotaan ottaa uusiokäyttöön, niin se todistaa sen, että uraani on todellakin loppumassa kesken sen historiallisen käyttöajan, jopa kesken uusien voimaloiden käyttöajan. Vaikka poltetusta polttoaineesta saataisiinkin lähes kaksi prosenttia (uraani/plutonium) uutta palamaa, niin sen käsittely on erittäin kallista ja äärimmäisen likaista."

Uraani ei lopu, eikä ydinjätettä oteta takaisin loppusijoitustilasta sen vuoksi, että saataisiin käyttöön "lähes kaksi prosenttia uutta palamaa". Loppusijotettu ydinjäte otetaan takaisin jos ja kun teknis-taloudellisesti on kannattavaa palauttaa käyttöön sen "noin 95 prosenttia uutta palamaa". Takaisinoton syynä ei siis missään tapauksessa olisi luonnonuraanin loppuminen.
Vaikka Late ei hyötöreaktoreista pidä, niiden ja yleensäkin ydinteknologian kehittäminen jatkuu silti kaiken aikaa. Itse uskon, että viimeistään 2030-luvulla on käytössä reaktorityyppejä, jotka käyttävät energiantuotantoon uraanin ja toriumin energiasisällöstä moninkymmenkertaisen määrän nykyisiin ydinreaktoreihin verrattuna.
Fuusiorektoreiden suhteen olen skeptinen. Toivottavasti nekin saadaan joskus energiantuotantoon, joka on myös taloudellisesti kannattavaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Geologinen_loppusijoitus

"Tarkoituksella käytetty polttoaine voidaan kuitenkin palauttaa käyttöön. Tulevaisuudessa voidaan haluta hyödyntää polttoaine uudestaan joko jälleenkäsittelyn kautta, hyötöreaktoreissa tai muussa tarkoituksessa. Siksi useimmissa suunnitelmissa on varauduttu käytetyn polttoaineen palauttamiseen maanpinnalle. Loppusijoituksen peruminen onnistuu suhteellisen helposti loppusijoitukseen itseensä käytetyillä laitteilla ja menetelmillä."

Maailmalla on pari miljoona tonnia köyhdytettyä uraania varastoissa joten kovin äkkiä ei ryhdyttäisi loppusijoitettuja polttoainekätköjä kaivamaan hyötöreaktoreiden polttoaineeksi. Ja toriumia olisi tarjolla vaikka millä mitalla.

Reaktiivisuuden takaisinkytkentäkerroin on konseptikysymys. Esim. sulasuolahyötöreaktorilla tuo kerroin on vahvasti negatiivinen. Ja on hallittavissa natriumjäähdytteiselläkin.

Ei lopu ydinpolttoaine tältä maapallolta.
Torium on periaatteessa 100-kertaa riittoisampi ydinpolttoaine kuin luonnonuraani. Sattuipa silmään oheinen juttu, jossa kerrotaan
65000 - 675000 tonnia toriumia sisältävästä esiintymästä Norjassa.

http://www.aftenposten.no/okonomi/Gigantisk-energikilde-i-Telemark-7055485.html

Koko fissiotekniikan perustana ja ehtona on U235. Maapallolla ei ole muuta luonnollista fissiiliä alkuainetta. Mutta aina kun puhutaan U235:n riittävyydestä, puhe käännetään toriumiin ja hyötöreaktoreihin. Jokin tässä mättää.

Toriumreaktori on teoriassa ihan toimiva, mutta yhtään kaupallista sovellusta ei ole edes näköpiirissä. Ja senkin lähtö pitää tapahtua U235:lla tai ihmisen tekemällä plutoniumilla, koska se tarvitsee neuronilähteen. Se tulee kalliiksi ja likaiseksi touhuksi.

Jo kertaalleen haudattu hyötöreaktori on edelleenkin walking dead, eikä sen hyötysuhteesta tai toimivuudesta ole juuri vakuuttavaa näyttöä. Kaupalliset sovellukset eivät ole vielä näköpiirissä. Esimerkiksi Ranskan Feenix-projekti taisi lopulta jäädä vain sotilaalliseen käyttöön, mutta sekin ehti tappamaan yhden paikallisen kansakoulunopettajan mielenosoituksessa.

"Jo kertaalleen haudattu hyötöreaktori on edelleenkin walking dead, eikä sen hyötysuhteesta tai toimivuudesta ole juuri vakuuttavaa näyttöä. Kaupalliset sovellukset eivät ole vielä näköpiirissä."

hohhoijakkaa,

https://www.rt.com/news/325593-fast-neutron-nuclear-reactor/

Joo, totta kai Venäjä (ja Kiina). Putin tilasi pikatilauksena 40 uutta mannertenvälistä monikärkiohjusta ja lisäksi koko vanha arsenaali joudutaan uusimaan. BN800 edeltäjä BN600 on ollutkin jo kolme vuotta ase-plutoniumin tuottaja.

RT:n artikkelissa ei tosin puhuta mitään plutoniumin tuotannosta, mutta siinäkin todetaan, ettei tässä nyt ole kyse ensisijaisesti kaupallisesta demonstraatiosta.

Näitä onkin syytä seurata muun maailman tarkkaan, koska pedon uusi tuleminen houkuttaa myös muualla.

"RT:n artikkelissa ei tosin puhuta mitään plutoniumin tuotannosta,"

Ei puhuta plutoniumin tuotannosta, vaan päinvastaisesta eli plutoniumin hävittämisestä. Aseluokan plutoniumia Venäjällä on yllin kyllin. Sitä ei tarvitse tuottaa enempää.

Fast neutron reactors are also very efficient at using MOX-fuel, which is produced by mixing enriched plutonium oxides and uranium. Russia has large stockpiles of weapons-grade plutonium from decommissioned Cold War nukes and is looking for opportunities to utilize them.

Eikä Venäjä ole ainoa maa, joka näitä ydinreaktoreita kehittää.

A handful of experimental reactors are operated or are being constructed by countries such as Russia, China, India, Japan and South Korea.

Uutta plutoniumia tarvitaan koko ajan, koska ydinaseen plutonium happanee varastoinnin aikana nopeasti. Siksi poltettavaa MOX-polttoainetta olisi vaikka yllinkyllin, mutta tässä ei ole kuitenkaan kyse miekkojen takomisesta auroiksi.

Laten väite plutoniumin "happanemisesta" on ehdottomasti väärä. Ydinaseplutonium on yli 90 %:sti plutonium-239:ää, jonka puoliintumisaika on 24 000 vuotta joten ei se kovin nopeasti vähene. Alfasäteilyn takia plutoniumiin voi kertyä heliumhuokosia mutta niistä pääsee eroon materiaalin uudelleenmuokkauksella, paljon halvempaa kuin uuden plutoniumin valmistus.

Itse ydinpommissa voi olla vanhenevia osia. Tehostimena voidaan käyttää tritiumia jonka puoliintumisaika on kymmenisen vuotta. Ja myös kemiallista vanhenemista voi tapahtua. Mutta itse plutoniumista saadaan priimaa kamaa uuteen pommiin. Ihan toista kuin reaktoriplutonium.

Väkevöinti eli isotooppirikastus on polttoainekierron kallein vaihe. Väkevöinti merkitsee halkeavan isotoopin, uraani-235:n pitoisuuden korottamista luonnollisesta 0,7 % tasosta 3-4 %:iin, jotta uraani soveltuisi kevytvesireaktorin polttoaineeksi.

Aiemmin ns. kaasudiffuusio oli vallitseva menetelmä. Se oli varsin energiasyöppö ja myös ydinvoiman elinkaaren hiilidioksidipäästöjen suurin lähde oli väkevöinti. Nykyään sen on syrjäyttänyt lähes kokonaan sentrifuugimenetelmä, jossa tehontarve on vain pari prosenttia kaasudiffuusion vastaavasta. USA on hiljattain siirtynyt kokonaan sentrifuugiin ja Ranska vuoteen 2017 mennessä. Väkevöintilaitoksia on lisäksi Venäjällä, Kiinassa, Britanniassa, Saksassa, Hollanissa, Japanissa, Argentiinassa, Brasiliassa, Intiassa, Pakistanissa ja Iranissa.

Väkevöinnissä on nykyään noin 20 % ylikapasiteettia minkä asiasta väkevöintihinnat ovat pysyneet edullisina.

Laitetaan vielä viitettä tuosta plutoniumin vanhenemisesta, vaikkapa https://str.llnl.gov/str/May07/Schwartz.html.
"On November 29, 2006, NNSA announced the results from this effort: “These studies show that the degradation of plutonium in our nuclear weapons will not affect warhead reliability for decades,” said Linton Brooks, then administrator of NNSA. “It is now clear that although plutonium aging contributes, other factors control the overall life expectancy of nuclear weapons systems.” The laboratories’ research teams also determined that the minimum lifetime for most of the plutonium pits in the nation’s nuclear weapon stockpile is at least 85 years—25 to 40 years longer than scientists had previously estimated."

Joo, taisi olla minulla vähän vanhaa tietoa tuo plutoniumin happaneminen.

alkuperäiseen... Ydinenergian tuottaminen on tosiaan rajussa kasvussa ja se on ISOA bisnestä.
Jotkut epäilevätkin että uraanin kulutus moninkertaistuu tulevina vuosina ja polttoaineen hinta nousee pilviin.

Ydinaseet eivät ole varsinaisesti palstan aihe mutta laitetaan tietoisku niistäkin.

Ydinasekerho on lisääntynyt seuraavasti:
1945: USA
1949: Neuvostoliitto/Venäjä
1952: Iso-Britannia
1960: Ranska
1964: Kiina
1974: Intia
197?: Israel
1982: Etelä-Afrikka, luopui 1991
1998: Pakistan
2006: Pohjois-Korea

Kerhon seuraavaksi jäseneksi on veikkailtu Irania, tosin hiljattain aikaansaatu sopimus ainakin hidastaa Iranin ydinaseen kehittämistä.

Ydinasevalvonnan merkittävimmät virstanpylväät ovat seuraavat:
1953: Presidentti Eisenhoverin Atoms for Peace -puhe viitotti tietä ydinvoiman rauhanomaiselle käytölle ja ydinasevalvonnalle
1957: Kansainvälinen atomienergiajärjestö perustettiin, tehtävänään ydinaseiden leviämisen estäminen ja rauhanomaisen ydintekniikan edistäminen
1963: Osittainen ydinkoekielto; muut kuin maanalaiset ydinkokeet kielletään
1970: Ydinsulkusopimus: sopimusvaltiot sitoutuvat olemaan hankkimatta ydinaseita
1996: Kattava ydinkoekieltosopimus: täydellinen ydinkoekielto, valvontajärjestelmä luodaan
1998: Laajennettu valvontasopimus (ns. lisäpöytäkirja): laajentaa IAEAn valvontakeinoja (mm. satelliitit, ympäristönäytteet, yllätystarkastukset).

Uudet tulokkaat ovat päässeet alkuun rauhanomaisella ydintekniikalla. Vasta viime vuosituhannen vaihteessa IAEA alkoi oikeasti valvomaan ydinaseiden kehittämistä. Sitä ennen se toimi "peitteenä" pommikerhojen projekteille.

Intia, Pakistan, Israel ja Etelä-Afrikka eivät olleet ydinsulkusopimuksen osapuolia kehittäessään ydinaseitaan. Siksi niiden toimia ei voinut valvoa. Pohjois-Korea on ainoastaan kehittänyt ydinaseen ydinsulkusopimuksen alaisuudessa. Sekin irtisanoi sopimuksen ennen koeräjäytystään.

Kääntöpuolella on että kuinka monet maat olisivat kehittäneet ydinaseen ilman ydinsulkusopimusta. Aika monella maalla, esim. Ruotsilla, oli varsin kehittynyt ydinaseohjelma 1970-luvulle asti. Brasilia ja Argentiina olivat lähellä ydinasetta mutta IAEAn avulla ne pääsivät keskinäiseen sopimukseen ydinaseohjelmien purkamisesta ja keskinäisestä valvonnasta.

Intia, Pakistan, Israel ja Etelä-Afrikka eivät olleet ydinsulkusopimuksen osapuolia kehittäessään ydinaseitaan. Siksi niiden toimia ei voinut valvoa. Pohjois-Korea on ainoastaan kehittänyt ydinaseen ydinsulkusopimuksen alaisuudessa. Sekin irtisanoi sopimuksen ennen koeräjäytystään.

Kääntöpuolella on että kuinka monet maat olisivat kehittäneet ydinaseen ilman ydinsulkusopimusta. Aika monella maalla, esim. Ruotsilla, oli varsin kehittynyt ydinaseohjelma 1970-luvulle asti. Brasilia ja Argentiina olivat lähellä ydinasetta mutta IAEAn avulla ne pääsivät keskinäiseen sopimukseen ydinaseohjelmien purkamisesta ja keskinäisestä valvonnasta.

Ydinvoiman ja ydinaseiden välisestä yhteydestä voidaan tehdä seuraavat johtopäätökset.
*Ydinvoimalaitoksen polttoaineeksi tarkoitettua uraania voidaan käyttää ydinaseen fissioräjähteen raaka-aineena. Korkearikasteisen ydinaseuraanin (noin 90 %) jatkojalostus ydinvoimalaitoksen polttoaineeksi tarkoitetusta heksafluoridista on helpompaa kuin luonnonuraanista lähdettäessä
* Ydinvoimalaitoksen polttoaineen väkevöintiin tarkoitettua laitosta voidaan käyttää ydinaseuraanin väkevöintiin
* Ydinreaktorissa voidaan säteilyttää uraanista ydinaseplutoniumia. Parhaiten se onnistuu ns. jatkuvasti ladattavissa reaktoreissa (kevytvesireaktorien polttoaineesta erotettu plutonium soveltuu huonosti ydinasekäyttöön). Yleensä ydinaseplutonium on tehty sitä varten suunnitelluissa reaktoreissa
* Ydinpolttoaineen jälleenkäsittelyyn tarkoitettuja laitoksia voidaan käyttää myös ydinaseplutoniumin erottamiseen.

Mikään maa ei ole tiettävästi valmistanut ainakaan ensimmäisiä ydinaseitaan ydinenergian tuotantoon tarkoitettuja laitoksia käyttäen.

"Mikään maa ei ole tiettävästi valmistanut ainakaan ensimmäisiä ydinaseitaan ydinenergian tuotantoon tarkoitettuja laitoksia käyttäen."

Ja taas...
Intia:
"The test used plutonium produced in the Canadian-supplied CIRUS reactor, and raised concerns that nuclear technology supplied for peaceful purposes could be diverted to weapons purposes." (WIKI)

1950-luvulla rakennettu CIRUS oli 40 MW koereaktori, ei energian tuotantoon tarkoitettu. Intian ensimmäinen ydinvoimayksikkö otettiin käyttöön vuonna 1972.

"1950-luvulla rakennettu CIRUS oli 40 MW koereaktori, ei energian tuotantoon tarkoitettu. "

Siis mielestäsi rauhanomainen ydinteknologia jakautuu kahteen alueeseen: energiatuotantoon ja koereaktoreihin ja jos koereaktoreilla tehdään ydinpommeja niin sillä ei nyt niin väliä ole ja sitä ei lasketa.

Ranska myi Irakiin 70-luvulla Osiris-ydinvoimalan ja Israel kävi sen sitten pommittamassa kasaan. Mistähän Israel osasi arvata, että juuri tuolla kyseisellä voimalalla voidaan valmistaa aseluokan plutoniumia? Ehkä siksi, että sen oma ydinaseohjelma ei olisi koskaan onnistunut ilman ranskalaista tietotaitoa
http://www.theguardian.com/world/2014/jan/15/truth-israels-secret-nuclear-arsenal

Se ettei laitos ollut energian tuotantoon tarkoitettu merkitsee ettei sillä tuotettu sähköä tai kaukolämpöä. Intia ei ole koskaan ollut ydinsulkusopimuksen jäsen joten reaktori ei ollut kansainvälisessä valvonnassa. Voi olla että kauppasopimuksessa kanadalaisten kanssa oli kirjattu jotain rauhanomaisesta käytöstä mutta minkäs Kanada sille voi jos sopimusta rikotaan.

"..mutta minkäs Kanada sille voi jos sopimusta rikotaan."

Tuossahan se oli pähkinän kuoressa. Sotillaalisella ja rauhanomaisella ydinvoimalla voi olla yhteys, joka siis riippuu vapaasta tahdosta.

Tämä kannattaa pitää mielessä, kun monet uudet maat ovat tulossa ydinvoimaa hyödyntämään. Esimerkiksi arabimaat, joita mm Suomi on tukemassa ensiaskelissa.

Tuskin Suomi ensiaskelia tukee. Vasta sitten kun päätös ydinvoiman rakentamisesta on tehty, ja silloinkin ydinturvallisuuden kehittämistä.

Kehitys kehittyy, varsinkin ydinvoima-alalla;

http://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/energia/venalainen-4-sukupolven-ydinvoimala-kytkettiin-verkkoon-32-rakentamisvuoden-jalkeen-voi-kayttaa-polttoaineena-ydinaseplutoniumia-6241134

Griinpiisin reippaat tytöt ja pojat voisivat lähteä testaamaan plutoniumvoimalan turvajärjestelyt. Öinen, salainen tunkeutuminen voimalan alueelle, muutama valokuva porukasta muistoksi ja sitten takaisin kotiin julkaisemaan raportti riittämättömistä turvajärjestelyistä.
Porukan vetäjäksi tietysti Sini Saarela. Hänellä on vankka omakohtainen kokemus kohdemaasta.

"Venäläinen 4. sukupolven ydinvoimala kytkettiin verkkoon 32 rakentamisvuoden jälkeen"


Näjännen polven? Tuo taitaa olla aika pitkälti ensimmäisen polven kantaa ja noista on jo kertaalle luovuttu niiden vaarallisuuden ja huonon hyötysuhteen johdosta. Jäähdytteenä natrium? Pomminvarmaa tekniikkaa 50-luvulta. Jossakin toisessa artikkelissa väitettiin että jäähdytteenä olisi sulasuola.

"Tuo taitaa olla aika pitkälti ensimmäisen polven kantaa ja noista on jo kertaalle luovuttu niiden vaarallisuuden ja huonon hyötysuhteen johdosta. "

K-Late, asiantuntijana sinun velvollisuutesi on lähettää kiireellinen ohje Rossatomille ja Stukille, että tuo venäläinen ydinvoimala on heti suljettava pysyvästi laitoksen vaarallisuuden ja huonon hyötysuhteen vuoksi.

Tuonhan nyt tajuaa sokea Reettakin, että natriumjäähdytteinen hyötöreaktori on jo suunnitteluperusteiltaan vaarallinen. Sisällä tonnettain korkean rikastusasteen plutoniumia, tehon ja jäähdytteen takaisinkytkentä positiivinen (kielletty suurimmassa osassa maailmaa), jäähdytteenä herkästi happeen yhdistyvä natrium jne.
BN800 edeltäjä BN600 on toimintansa aikana kohdannut 24 jäähdytteen vuotoa, joista yli puolet on johtanut natrium-tulipaloon. (wikipedia).

"Tuonhan nyt tajuaa sokea Reettakin"

Voi olla, että Reetta tajuaa. Mutta Rosatomin kaverit eivät ole tajunneet. Joten Late laita kiireesti heille sinulla oleva tieto, että ymmärtävät sulkea reaktorin heti.

Kyllähän Rosatom tietää jo. Sehän on rakennuttanut mm RBKM-reaktoreita, joiden tyyppiviat ja onnettomuudet ovat visusti salattu. Koko Rosatomin hallinnoima ydinsekstori Venäjällä kulkee katastrofista toiseen, joten siellä ollaan tietoisia ja totuttu vaarallisiin laitteisiin ja saastuneeseen ympäristöön. Iso maa, isot toleranssit, nääs.

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomalaistutkimus-ilman-ydinvoimaa-maailmassa-kuolisi-150000-ihmista-vuodessa/tAJzQW4e?ref=twitter:5c97?ref=facebook:d898

Jos sähköntuotantoon olisi käytetty viime vuosina ydinvoiman sijaan kivihiiltä, pienhiukkaspäästöt olisivat aiheuttaneet jopa 150 000 ennenaikaista kuolemaa vuosittain, kertoo Ilmatieteen laitoksen ja Itä-Suomen yliopiston tutkimus. Kaksi kolmasosaa näistä kuolemista olisi tapahtunut Euroopassa, jossa suurin osa ydinvoimaloista sijaitsee. Ilmansaasteiden arvioidaan liittyvän vuosittain noin 350 000 eurooppalaisen ennenaikaiseen kuolemaan.

Tutkijat arvioivat mallinnuksella, kuinka paljon hiilivoimaloiden pienhiukkaset aiheuttavat sydän- ja verisuonisairauksia sekä keuhkosyöpää yli 30-vuotiaille. Ilmastonmuutoksen vaikutusta tutkimuksessa ei arvioitu vaan se on lisäbonus ydinvoiman hyväksi.

Tutkimus on julkaistu lehdessä Journal of Geophysical Research.

Tuossa on vielä seikkaperäisempi selostus tutkimuksesta http://www.uef.fi/-/ydinvoiman-taydellinen-korvaaminen-kivihiilella-aiheuttaisi-merkittavia-terveyshaittoja

Tutkimuksen tulokset eivät ole sinänsä yllättäviä asiantuntijoille. Samanlaisiin johtopäätöksiin ovat aiemmin tulleet mm NASAn Goddard-instituutin tutkijat. Silti ihmetyttää että tuota suomalaista tutkimusta on referoitu niin vähän. Kauppalehden lisäksi paperihesarissa oli pikku-uutinen, nettihesarissa ei sitäkään.

Selvää on että valtiollinen YLE ei hiisku asiasta sanaakaan sillä johtopäätökset ovat täysin vastoin YLEn vihertoimittajien ajatusmaailmaa. Ajatellaanpa että tutkimuksen tulos olisi ollut päinvastainen: että ydinvoima aiheuttaa vuosittain 100 000 kuolemaa Euroopassa. Silloin se olisi ollut YLEn pääuutinen, ihan tutkimuksen tasoon katsomatta.

STUKin nettisivuilla on luonnehdittu käytetyn ydinpolttoaineen vaarallisuutta ajan funktiona suhteuttamalla sen luonnonuraanin aktiivisuuteen, josta kyseinen polttoaine-erä on valmistettu. https://www.stuk.fi/-/mika-on-loppusijoitettavan-korkea-aktiivisen-ydinjatteen-puoliintumisaika-paljonko-se-sateilee-ja-milloin-loppusijoitettu-jate-ei-ole-enaa-ihmiselle-h Siellä todetaan että polttoaineen aktiivisuus pienenee varsin nopeasti ja aktiivisuudet tulevat yhtäläisiksi noin 250 000 vuoden kuluessa. Sen perusteella voitaisiin sanoa, että käytetty ydinpolttoaine ”luonnonmukaistuu” parin sadan tuhannen vuoden kuluessa.

Yritetäänpä avata hieman enemmän tuota vertailua. Jos käytetyn ydinpolttoaineen koostumus on seuraava:
* Massamääräisesti noin 95 % on uraania. 250 000 vuoden jälkeen noin 70 % aktiivisuudesta tulee uraanista ja sen tytäraineista. Uraanin isotooppikoostumus on jonkin verran erilainen kuin luonnonuraanissa mutta säteilyominaisuuksissa ei ole suurta eroa
* Noin 10 % aktiivisuudesta tulee pitkäikäisistä transuraaneista kuten neptunium-237 ja plutonium-242. jotka ovat uraanin tavoin alfasäteilijöitä
* Noin 20 % aktiivisuudesta tulee pitkäikäisistä fissio- ja aktivoitumistuotteista kuten sirkoni-93, teknetium-99 ja cesium-135. Ne ovat beetasäteilijöitä.

Eli säteilyominaisuuksien kannalta en näkisi suurta eroa käytetyn ydinpolttoaineen ja sen raaka-aineena käytetyn luonnonuraanin välillä.

Yksi ero on että luonnonuraani on malmiossa prosenttien-promillien pitoisuuksissa kun taas loppusijoitetussa käytetyssä ydinpolttoaineessa on lähes 100 % uraania. Se on todennäköisesti edullinen seikka ajatellen uraanin liukenemista pohjaveteen. Vertaillaan vaikkapa sokeripalan ja vastaavan määrän hienoa sokeria liukenemiseen veteen.

Nykysuunnitelmilla Suomen ydinvoimalaitosten käytettyä polttoainetta aletaan loppusijoittaa Olkiluodon kallioperään jo vajaan 10 vuoden päästä. Ja siellä pysyy, ellei sitten tule uutta reaktoriteknologiaa jonka polttoaineena on kannattavaa käyttää käytetyssä polttoaineessa olevaa plutoniumia ja uraania. Ne

BP julkaisee kattavaa katsausta energia-asioista http://www.bp.com/en/global/corporate/energy-economics/statistical-review-of-world-energy.html

http://wecfinland.fi/energiatrilemma2015
Maailman Energianeuvosto (World Energy Council) on mitannut viiden vuoden ajan 130 maan energiapolitiikan onnistumista kolmen mittarin avulla. Energiatrilemmaksi nimetty työkalu mittaa maiden kykyä tasapainoilla energianturvallisuuden (huolto- ja toimitusvarmuus), ympäristönäkökohtien sekä hinnan välillä.

WECin vuoden 2015 selvityksessä Suomen sijoitus on 9. Energian saatavauus ja hinta varsinkin ovat Suomen vahvuuksia. Eli Suomen energiapolitiikkaa kohtaan esitetty kritiikki (mm. "professoriryhmä) ei saa ainakaan WECiltä tukea. Listan kärjessä on länsimaita joilla omia energiavaroja vesivoiman, öljyn tai kaasun muodossa. TOP 10 joukossa on kuusi ydinenergiamaata.

Minä tuossa vain referoin maailman energianeuvoston selvitystä ja suuri osa tekstistä oli suoraa kopiointia asiaa koskevasta artikkelista. Kerroin että Maailman energianeuvostolla on arviointiperusteina huolto- ja toimitusvarmuus, ympäristönäkökohdat ja kustannukset. Minusta ne ovat hyvin tärkeitä kriteereitä. Mutta kuten toteat, professoriryhmälle ne eivät ole tärkeitä, ainoastaan siirtymisnopeus kohti uusiutuvia energioita näyttää sille olevan tärkeä. Ei siis esimerkiksi nykyinen uusiutuvien osuus energiantuotannossa joka Suomessa on selvästi korkeampi kuin vaikkapa Saksassa (36 % vs 12 %).

Kun katsoo noita professorien lausumia, ne ovat hyvin epämääräisiä ja osin jopa valheellisia. "Suomessa panostetaan edelleen ydinvoimaan ja fossiilisiin polttoaineisiin"... ydinvoimaan kyllä mutta ei fossiilisiin polttoaineisiin; viime vuosina on lopetettu Inkoon, Porin Tahkoluodon ja Kristiinankaupungin hiilivoimalaitokset eikä uusia fossiilisia laitoksia ole rakennettu (toisin kuin esim. Saksassa). Suomessa myös panostetaan uusiutuvaan energiaan, hallitusohjelmassa on merkittävä satsaus bioenergiaan. Professorien ja heidän taustaryhmiensä intressit vaan taitavat olla tuuli- ja aurinkosähkössä ja heitä risoo ettei veromarkkoja lapioida siihen suuntaan. Meneillään oleva pakkaskausi on konkreettisesti soittanut miten sopimatonta tuuli- ja aurinkosähkö ovat Suomeen, joten siltäkin osalta proffat ovat väärässä.

Stuxnet, leimaat minua jatkuvasti valehtelijaksi, palstan epäluotettavimmaksi kirjoittajaksi, ties miksi. Tuo kertoo vain omasta epätoivostasi. Olen varma että suurin osa palstalaisista osaa itse tehdä johtopäätökset kirjoittajien luotettavuudesta. Sinua taitaa uskoa enää omat vaihtoehtonikkisi, ja eräs toinen useita nikkejä viljelevä kirjoittelija.

"Energiatrilemmaksi nimetty työkalu mittaa maiden kykyä tasapainoilla energianturvallisuuden (huolto- ja toimitusvarmuus), ympäristönäkökohtien sekä hinnan välillä.

WECin vuoden 2015 selvityksessä Suomen sijoitus on 9. "

Joku on varmaaan vedättänyt tätä fossiilisille myös pisteitä jakavaa Energianeuvostoa. Heti seuraavan vuonna Suomi on huoltovarmuuden osalta tilanteessa, jossa koko maan kattava laaja sähköhäiriö on mahdollinen.

Latelle: Huoltovarmuus on laajempi käsite kuin vastata lyhytaikaiseen huippukulutukseen. Uskon että Maailman energianeuvosto on perehtynyt Suomen tilanteeseen ja katselee sitä laajemmasta perspektiivistä kuin esim. omaa agendaansa ajavat proffat.

Stuxnetille: Voisit tietysti kertoa mitä nuo WECin selvityksen karkeat virheet ovat. Mutta kokemuksesta tiedän ettet siihen pysty, sinulla ei ole siihen asiantuntemusta eikä henkistä kapasiteettia. Tuon asian tivaaminen johtaisi taas vain loputtomaan jankkaamiseen.

Suomen energiajärjestelmästä ja -politiikasta on esitetty myönteisiä kommentteja muissakin kansainvälisissä arvioissa, tälläkin palstalla ollut niitä aiemmin esillä. Tiedotusvälineissä on toisin, varsinkin YLE on päästänyt säännöllisin väliajoin Lundin porukan esittämään jeremiaadejaan. Suorastaan yllätyin kun Pariisin ilmastokokouksen jälkeen YLEn kanavilla esiintyivät TEMin ja Energiateollisuuden asiantuntijat jotka kertoivat että mm ilmastotavoitteiden kannalta Suomessa on varsin hyvä tilanne.

WECin arviointiperusteita olivat energianturvallisuus (huolto- ja toimitusvarmuus), ympäristönäkökohdat sekä hinta. En lukenut tarkkaan proffien juttuja mutta näyttää siltä että nuo eivät esiinny proffien tekstissä, ne eivät ole heille tärkeitä seikkojaNetstux. Tärkeätä näyttää olevan vain siirtyminen uusiutuviin energioihin, eritoten tuuli- ja aurinkoenergiaan. Varmaan siihen vaikuttaa että Lund on ollut mukana aurinkoenergiahankkeissa jo surullisen kuuluisasta Keravan aurinkokylästä lähtien, Lovio on Finnsolar projektin johtaja, Partanen on Tuulisaimaan osaomistaja ja hallituksen jäsen... kaikkien kytköksiä en jaksanut tarkistaa.

Proffat elävät itse menneessä. Olkiluoto-3 on valmistumassa ja Hanhikivi-1:stä on tehty päätös ja rakentaminen on käynnistymässä. Ne perustuvat demokraattisesti tehtyihin päätöksiin ja niiden mukaan mennään, turha itkeä että päätökset ovat vääriä, kun olisi pitänyt satsata proffien hellimiin tuuli- ja aurinkoenergiaan, jotka eivät tuota juuri mitään tällaisina pakkaskausina (tuulivoimaa tällä hetkellä 68 MW, Suvilahdesta aurinkosähköä 0 MW). Lähivuosina satsataan bioenergiaan. Tuuli- ja aurinkovoimaan ei kannata satsata enää veroeuroja.

Miksiköhän Lund on valinnut porukkaansa liiketoiminnan professorin Minna Halmeen Aalto Yliopistosta eikä esim. energiatekniikan ja -talouden professoria Sanna Syriä samasta yo:sta? Ja LUTista ympäristötalouden professorin Linnaisen vaikka LUTissa on useita energiaprofessorejakin? Ja noita ympäristöproffia on useampiakin mutta silti ympäristönäkökohdat eivät ole tärkeitä koska eivät hyväksy WECin arviointiperusteita? Olisikohan niin että porukkaan on haalittu samanmielisiä joita vihreä aate elähdyttää?

https://www.tem.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedotearkisto/vuosi_2013?113256_m=110481
Tuossa kerrotaan Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) tekemästä Suomen energiapolitiikan arvioinnista. Siinä Suomen energiapolitiikka ja tehdyt valinnat saivat kiitosta. Raportti toteaa, että Suomi on huolehtinut hyvin energiavarmuudestaan, edennyt eturivissä vähentäessään riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja integroitunut hyvin pohjoismaiseen energiamarkkina-alueeseen. Suomen vahvuuksia ovat energialähteiden monimuotoisuus ja energian tehokas käyttö. Suomen vahvuus on myös laaja yhteiskunnallinen yhteisymmärrys energiapolitiikkaan liittyvistä asioista.

Mistähän johtuu että Suomen energiapolitiikka saa kansainvälisissä arvioinneissa kiitosta mutta Lundin porukan mukaan se on täysin takapajuista? Ettei vaan Lundin porukalla ole oma lehmä ojassa, vai onko ydinvoimavastaisuus motivoiva tekijä?

Siteeraus MOT-ohjelmasta: "Valtiotieteiden tohtori, Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa sijaitsevan Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tulevaisuuden tutkimuksen professori Markku Wilenius: ”Päätökset tehdään suppeassa piirissä, lobbareiden osuus on melkoinen. Eli siinä pieni porukka keskenään päättää, et näin tehdään. Ja tästähän meidän täytyis päästä eroon.”

Viimeisin energiapoliittinen linjaus on vuonna 2014 parlamentaarisen työryhmän valmistelema Energia- ja ilmastotiekartta 2050 https://www.tem.fi/files/42911/Energia-_ja_ilmastotiekartta_2050.pdf
Tiekartta valmisteltiin parlamentaarisen energia- ja ilmastokomitean johdolla. Komiteassa on ollut kaksi edustajaa jokaisesta eduskuntapuolueesta, ja materiaalivalmistelua on koordinoinut komitean sihteeristö. Kukin ministeriö on valmistellut oman substanssialueensa arvioita.

Valmistelun keskeisenä taustamateriaalina on käytetty Geologian tutkimuskeskuksen, Metsäntutkimuslaitoksen, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ja Teknologian tutkimuskeskus VTT:n yhteistä selvitystä Low Carbon Finland 2050 platform. Siinä on arvioitu strategisia luonnonvaroja ja luotu skenaarioita vaihtoehtoisista kehityspoluista vuoteen 2050 asti.

Tiekarttatyössä on pyritty laajaan ja monipuoliseen julkiseen keskusteluun. Työ käynnistettiin Finlandiatalolla järjestetyllä ja suorana verkossa esitetyllä seminaarilla. Työn lähtökohdista ja edistymisestä on tiedotettu verkossa Tiekartta 2050 -sivustolla, jossa on myös julkaistu parlamentaarisen komitean kokouksissa pidettyjä esityksiä sekä tietoa kansalaisten ja sidosryhmien esittämistä näkemyksistä. Kaikki asiasta kiinnostuneet saivat esittää aiheeseen liittyviä ideoitaan kesällä 2013 järjestetyssä Otakantaa.fi-keskustelussa tai kommentoimalla Tiekartta 2050 -blogin asiantuntijakirjoituksia. Toukokuussa 2014 toteutettiin verkkokysely kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä ja kansalaisten valmiuksista energiaa ja ilmastoa säästäviin toimiin.

Parlamentaarinen komitea on myös kuullut työnsä tueksi eri sidosryhmien näkemyksiä. Valmistelua koordinoiva työ- ja elinkeinoministeriö on puolestaan kuullut alue- ja paikallistoimijoiden ajatuksia sekä rahoitusalan näkemyksiä energiatehokkuudesta, cleantechistä ja vähähiilisyydestä. Lisäksi kesäkuussa 2014 järjestettiin suorana verkossa esitetty seminaari, jossa sidosryhmät pääsivät kommentoimaan parlamentaarisen komitean alustavia pohdintoja ja lähettämään terveisensä parlamentaariselle komitealle.

Tuossa kuvaus tiekartan valmistelusta. Vaikutelmaksi tulee että valmistelu on pohjautunut varsin monipuoliseen asiantuntemukseen ja hyvin laajaan kuulemiseen. On vaikea ymmärtää Wileniuksen kommenttia: "pieni porukka keskenään päättää, et näin tehdään". Jälleen kerran voidaan kysyä proffien motiivia tuollaisten väärien todistusten antamiseen.

Skeidan vastapainoksi STUKin asiantuntijan hyvä yhteenveto Tshernobylin säteilyvaikutuksista https://www.youtube.com/watch?v=UZHJnicNylM&feature=youtu.be