Aika paljon tällä palstalla ateistit ja jumalaan/iin uskovat väittelevät samoista asioista useaan kertaan. Tässä hieman koostetta. Itse olen ateisti, ja ihmiset ovat yksilöitä, joten eihän alla olevat väittämät kaikkiin päde, oli uskova tai ei.
1) Todistustaakka
-Uskovalle tuntuu olevan luonnollinen lähtökohta se, että maailmankaikkeuden on luonut jokin meidän fyysisen havaintokyvyn ulkopuolella oleva olento, josta yleensä käytetään nimitystä jumala. Eli ajatus siitä, että maailma olisi syntynyt itsestään ilman ulkopuolista ohjausta, tuntuu mahdottomalta. Kun ateisti sanoo, ettei jumalia ole olemassakaan, niin uskovalle tuntuu loogiselta pyytää todistus siitä, että miksi ei olisi.
-Ateistille jumalat ovat ihmisten luomia entiteettejä, joilla ei ole maailman kanssa mitään tekemistä. Kun uskova puhuu jumalasta, ateisti tuntee oikeutetuksi pyytää fyysinen todiste tämän olemassaolosta.
Kumpi on järkevämpi oletus? Itse tietenkin ateistina olen sitä mieltä, että todistustaakka on uskovilla, mikäli uskova haluaa levittää uskoaan. On myös paljon helpompaa todistaa joku asia kuin sen asian olemattomuus: Jos joskus löytyy yksikin aukoton todiste jumalasta, asia on sillä selvä. Sen sijaan on vaikeaa todistaa, että yksisarvisia ei eläisi maapallolla. Voimme vain sanoa, että koska moista ei olla havaittu, niin ei ole syytä olettaa semmoisia olevan olemassakaan.
2) Ihmisen/elämän/kaiken tarkoitus
-Tässä on varmasti yksilöllisiä näkemyseroja, mutta ateisti ei yleisesti ottaen usko, että millään tarvitsisi olla erityistä tarkoitusta. Asiat vain ovat. Ihmiset ja muut eliöt syntyvät, elävät ja kuolevat eikä siihen liity sen kummempaa mysteeriä. Luonto ja maailmankaikkeus elää omaa elämäänsä. Kun jonkun elämä loppuu, lakkaa kyseisen henkilön/eliön olemassaolo ja alkaa loputon uni.
-Uskovalle on erittäin tärkeää, että asioilla on merkitys. He usein argumentoivat, että ateistin elämä on tyhjä, koska he elävät mielestään ilman syytä. Uskovaa saattaa ahdistaa ajatus, että kuoleman jälkeen ei ole mitään, jolloin uskon mukainen käsitys kuolemanjälkeisestä pelastuksesta on lohduttava.
Itse painottaisin tässä sitä, että kävi kuoleman jälkeen mitä tahansa, ei se ole syy elää kurjaa elämää. Ei taida olla Suomessa kauhea ongelma, että tarkoituksella kärsittäisiin elämä alta pois ja sitten alkaa herkku. Mutta jos joku käskee luopumaan jostain itselle iloa tuottavasta asiasta, jotta voisi esim. löytää uskon, en voi kuin silmiä pyöritellä.
3) Uskonnon rooli puhuttaessa ihmisen hyvyydestä tai pahuudesta
-Uskova saattaa ajatella ateistin olevan pinnallinen, itsekäs, ja joskus jopa auttamishaluton, koska hänellä ei ole kristinuskon oppeja ohjaamassa moraalia.
-Ateisti saattaa ajatella, että kirkot ja uskonnolliset yhteisöt ovat vain luotu rahastamaan ja alistamaan ihmisiä, jotta eliitti saisi valtaa. Usein tälläkin palstalla kuultu väite on, että "kirkko valehtelee", vaikka tosiasiassa kirkko uskoo omaan sanomaansa ja pitää sitä totena. Ei sen sanoma mene siis tahallisen valehtelun piikkiin, vaikka puheet Taivaasta ovatkin epäuskottavia todisteiden puutteesta johtuen.
Ensimmäiseen pointtiin liittyen moraaliopit ovat kehittyneet ihmiskunnan mukana. Kun ihmiset kerääntyivät entistä isompiin yhteisöihin, näiden yhteisöjen kannalta oli hyväksi luoda sääntöjä ja loppujen lopuksi lakeja. Ateistit eivät ole sen todennäköisempia tappajia tai varastajia kuin uskovaisetkaan. Usein puhutaan myös siitä, että länsimainen sivistys on seuraamusta kristillisestä elämäntavasta. Mutta on helppo väittää näin, koska kristinusko oli vahvassa roolissa menneet vuosisadat, mutta sitähän ei tiedetä kuinka asiat olisivat edistyneet vaikkapa sekulaarisessa Euroopassa. Esim. tieteen kehitys oli hidasta silloin, kun kirkko oli hidastamassa asioita kuten aurinkokeskeisen aurinkokunnan käsite.
Jälkimmäiseen pointtiin täytyy sanoa, että varsinkin useimmat kristinuskon opit ovat ihan hyviä elämänohjeita, ja kirkot haluavat tehdä ja tekevät hyvää. Olihan sitä ristiretkeä sun muuta, mutta sen ajan maailma oli väkivaltainen uskonnosta riippumatta, eli kyllä sotia ja raakuuksia olisi tapahtunut sekulaarisessakin yhteiskunnassa.
4) Evoluutio
-Evoluutioteoriaa epätotena pitävä (joista ateisteja on melko pieni määrä) pitää käsittämättömänä ajatusta siitä, että elämä olisi syntynyt ja kehittynyt satunnaistapahtumien myötä. Kaikki todisteet evoluutiosta pyritään kumoamaan tai tekemään merkityksettömiksi vaatimalla lisätodisteita.
-Evoluutioteoriaa totena pitävät (suurin osa ateisteista) taas ovat sitä mieltä, että eliöiden synty sellaisenaan on mahdotonta. Kokonainen jänis ei vaan tupsahda tyhjästä, koska se rikkoisi säilymislakeja, jotka on nykytiedon valossa erittäin vankkoja lakeja, joiden paikkansapitävyyttä ei ole syytä epäillä. Elämän kehittyminen pienistä alkeiseliöistä lähtien (joista ensimmäiset syntyivät kemiallisista reaktioista) on yksinkertaisesti järkevin tietellisesti mahdollinen lähtökohta elämän synnylle.
En voi kuin olla samaa mieltä jälkimmäisen kanssa.
Ateistin ja uskovan erot
69
650
Vastaukset
- henkinen.matka
Ateistit ja uskovat väittelevät ehkä samoista asioista mutta eri asiasta. Ateistit eivät ymmärrä uskovia. Se johtuu siitä että ateistit eivät vielä tiedä mitä on usko ja mitä se on hengellisenä kokemuksena.
Kieli johtaa harhaan.
Uskoa luullaan luuloksi, vaikka tieto perustuu uskoon. Usko uskonnollisena voi perustua luuloon, mutta se voi perustua myös tietoon. On kahdenlaista uskoa, uskoa ihmisiin, yhteiskuntaan ja maailmaan, ja sitten on uskoa Henkeen. Kaksi eri asiaa, jotka eroavat toisistaan hengessä ja todellisuudessa. Kun ateistille kertoo hengestä, vastauksena on "diibadaabaa", "valhetta", "hölönpölöä".
Kielet eivät missään vaiheessa kohtaa, koska ateistien kieli on henkeä ymmärtämätön, usein haluton ymmärtämään.
"Kun uskova puhuu jumalasta, ateisti tuntee oikeutetuksi pyytää fyysinen todiste tämän olemassaolosta."
Jumalan ollessa henki, ateisti etsii sitä henkeä pullosta tai perseestään, turhaan. Hengen käsitys on vajaa ja väärä, jos sitä etsitään itsen ulkopuolelta, ymmärtämättömästi ja fyysisyyteen, todistettaviin fyysisiin materiaalisuuksiin nojaten.- kahvimustana
Lähtökohtana uskovaisilla näissä keskusteluissa on lähestulkoon aina se, että ateistin pitäisi jotenkin etsiä tätä yliluonnollista olentoa ihan itse. Ja ilmeisesti jos sitä yrittää etsiä vaikkapa ihan uteliaisuudesta eikä löydä, vika on tietenkin etsijässä. Voiko uskovainen edes kuriositeettina kuvitella tätä maailmaa sellaisena, että jumalaa ei olisikaan? Tällöin hän voisi koittaa asettua ateistin asemaan ja pohtia, miksi ateisti ei jumaluuksiin usko.
- henkinen.matka
kahvimustana kirjoitti:
Lähtökohtana uskovaisilla näissä keskusteluissa on lähestulkoon aina se, että ateistin pitäisi jotenkin etsiä tätä yliluonnollista olentoa ihan itse. Ja ilmeisesti jos sitä yrittää etsiä vaikkapa ihan uteliaisuudesta eikä löydä, vika on tietenkin etsijässä. Voiko uskovainen edes kuriositeettina kuvitella tätä maailmaa sellaisena, että jumalaa ei olisikaan? Tällöin hän voisi koittaa asettua ateistin asemaan ja pohtia, miksi ateisti ei jumaluuksiin usko.
"Lähtökohtana uskovaisilla näissä keskusteluissa on lähestulkoon aina se, että ateistin pitäisi jotenkin etsiä tätä yliluonnollista olentoa ihan itse."
Kyllä näin on, ja se on ainoa toimiva ja siten järkevä tapa.
"Ja ilmeisesti jos sitä yrittää etsiä vaikkapa ihan uteliaisuudesta eikä löydä, vika on tietenkin etsijässä."
Sekin on totta, mutta turha siitä on itseensä ottaa. Moni etsii väärästä paikkaa väärillä menetelmillä ja uskomuksiinsa nojaten, kun tärkeämpää olisi luopua uskomuksistaan.
"Voiko uskovainen edes kuriositeettina kuvitella tätä maailmaa sellaisena, että jumalaa ei olisikaan?"
Jumalan olemassa olo on, sen jälkeen kun sen on saanut tietää, ensimmäinen periaate. Jumalaa on siten enää mahdoton kiistää, tai ei ihan mahdoton, mutta järjetöntä olisi kiistää se minkä tietää varmaksi.
"Tällöin hän voisi koittaa asettua ateistin asemaan ja pohtia, miksi ateisti ei jumaluuksiin usko."
Yleisin syy miksi ateisti ei usko jumaluuksiin on siinä, että ateistin mielikuvat aiheesta ovat vääriä. Olin itsekin ateistina vuosikymmeniä, joten tiedän mitä ateistina oleminen on. - kahvimustana
"Yleisin syy miksi ateisti ei usko jumaluuksiin on siinä, että ateistin mielikuvat aiheesta ovat vääriä. Olin itsekin ateistina vuosikymmeniä, joten tiedän mitä ateistina oleminen on. "
Mielikuvat? Oletuksena pitäisi siis pitää jumalan olemassaoloa mahdollisena, ja mielikuva on väärä jos näin ei ajattele? Jos olet ateisti ollut, niin luultavasti osaat kuvitella, kuinka vaikeata on mielipidettä jumalan olemassaolosta muuttaa pelkän kuulopuheen pohjalta.
Loppujen lopuksihan uskominen ei ole tahdon asia. Uskoo tai ei, sitä mielikuvaa ei muuteta tahdon voimalla. Toisen mielikuvan väittäminen vääräksi on hyvin itsekästä. Voihan olla, että uskovan oma mielikuva jumalan olemassaolosta on väärä? - henkinen.matka
kahvimustana kirjoitti:
"Yleisin syy miksi ateisti ei usko jumaluuksiin on siinä, että ateistin mielikuvat aiheesta ovat vääriä. Olin itsekin ateistina vuosikymmeniä, joten tiedän mitä ateistina oleminen on. "
Mielikuvat? Oletuksena pitäisi siis pitää jumalan olemassaoloa mahdollisena, ja mielikuva on väärä jos näin ei ajattele? Jos olet ateisti ollut, niin luultavasti osaat kuvitella, kuinka vaikeata on mielipidettä jumalan olemassaolosta muuttaa pelkän kuulopuheen pohjalta.
Loppujen lopuksihan uskominen ei ole tahdon asia. Uskoo tai ei, sitä mielikuvaa ei muuteta tahdon voimalla. Toisen mielikuvan väittäminen vääräksi on hyvin itsekästä. Voihan olla, että uskovan oma mielikuva jumalan olemassaolosta on väärä?"Jos olet ateisti ollut, niin luultavasti osaat kuvitella, kuinka vaikeata on mielipidettä jumalan olemassaolosta muuttaa pelkän kuulopuheen pohjalta."
Kyse ei ole mielipiteestä. Tietenkään pelkän kuulopuheen pohjalta ei pidä mielipiteitään muuttaa, vaikka tosiasiassa me ihmiset teemme niin jatkuvasti. Jos kuulopuhe on ihmisen puhetta, siihen ei ole luottamista. Jos kuulopuhe tulee Jumalalta, siihen on luottaminen. - mankinen.hetka
"Ateistit eivät ymmärrä uskovia. Se johtuu siitä että ateistit eivät vielä tiedä mitä on usko ja mitä se on hengellisenä kokemuksena."
Vastaavasti uskovat eivät ymmärrä ateisteja. Se johtuu siitä että uskovat eivät tiedä mitä on ateismi.
"Jos kuulopuhe tulee Jumalalta, siihen on luottaminen."
Sinulla ei ole mitään keinoa todentaa, tuleeko kuulopuhe jumalalta.
Se siitä sinunkin osaltasi. "Jumalan ollessa henki, ateisti etsii sitä henkeä pullosta tai perseestään, turhaan. Hengen käsitys on vajaa ja väärä, jos sitä etsitään itsen ulkopuolelta, ymmärtämättömästi ja fyysisyyteen, todistettaviin fyysisiin materiaalisuuksiin nojaten."
Tiede pystyy tutkimaan myös abstrakteja asioita esimerkiksi tilastotieteen keinoilla. Jos jumala ei ole tilastollisesti merkittävä, voidaan ihan aiheellisesti kysyä, että millä tavalla se on sitten merkittävä?
Jos ainoa todiste jonka jumalasta voi saada on oma henkilökohtainen kokemus eikä sitä voi todistaa (vaatimustasoa laskematta) itselleen saati muille, miten se eroaa harhasta? Kaikkein selkeimmin harhaiset uskomuksetkin täyttävät saman "riittävän" henkilökohtaisen todisteen määritelmän. Ihmiset jotka uskovat horoskooppeihin, avaruusolentojen sieppauksiin tai jumaliin, heillä kaikilla on itselleen riittävät henkilökohtaiset todisteet uskomuksilleen, se kai lienee uskomisen määritelmä.
Kehäpäätelmällä ei päädy oikeaan tulokseen, vaan ainoastaan samalle kehälle josta aloittaa. Jos itselleen saa vakuutettua että jumala on olemassa, silloin päätyy uskovaiseksi riippumatta siitä onko uskomus oikea.- henkinen.matka
mankinen.hetka kirjoitti:
"Ateistit eivät ymmärrä uskovia. Se johtuu siitä että ateistit eivät vielä tiedä mitä on usko ja mitä se on hengellisenä kokemuksena."
Vastaavasti uskovat eivät ymmärrä ateisteja. Se johtuu siitä että uskovat eivät tiedä mitä on ateismi.
"Jos kuulopuhe tulee Jumalalta, siihen on luottaminen."
Sinulla ei ole mitään keinoa todentaa, tuleeko kuulopuhe jumalalta.
Se siitä sinunkin osaltasi."Vastaavasti uskovat eivät ymmärrä ateisteja. Se johtuu siitä että uskovat eivät tiedä mitä on ateismi."
Juurihan sanoin että olin itse ateistina vuosikymmeniä. Ei se ole mitenkään poikkeuksellista. On uskovia ja on uskovia. On niitä joilla on suhde Jumalaan. Ja on niitä joilla on suhde uskontoon, pappiin, seurakuntaan, yhteisöön. Eri asioita.
"Sinulla ei ole mitään keinoa todentaa, tuleeko kuulopuhe jumalalta."
Kyllä minulla on keinoja. Erittäin päteviksi osoittautuneita keinoja. Ei se ole mitenkään poikkeuksellista, meillä joilla on suhde Jumalaan. - henkinen.matka
SekulaariSavolainen kirjoitti:
"Jumalan ollessa henki, ateisti etsii sitä henkeä pullosta tai perseestään, turhaan. Hengen käsitys on vajaa ja väärä, jos sitä etsitään itsen ulkopuolelta, ymmärtämättömästi ja fyysisyyteen, todistettaviin fyysisiin materiaalisuuksiin nojaten."
Tiede pystyy tutkimaan myös abstrakteja asioita esimerkiksi tilastotieteen keinoilla. Jos jumala ei ole tilastollisesti merkittävä, voidaan ihan aiheellisesti kysyä, että millä tavalla se on sitten merkittävä?
Jos ainoa todiste jonka jumalasta voi saada on oma henkilökohtainen kokemus eikä sitä voi todistaa (vaatimustasoa laskematta) itselleen saati muille, miten se eroaa harhasta? Kaikkein selkeimmin harhaiset uskomuksetkin täyttävät saman "riittävän" henkilökohtaisen todisteen määritelmän. Ihmiset jotka uskovat horoskooppeihin, avaruusolentojen sieppauksiin tai jumaliin, heillä kaikilla on itselleen riittävät henkilökohtaiset todisteet uskomuksilleen, se kai lienee uskomisen määritelmä.
Kehäpäätelmällä ei päädy oikeaan tulokseen, vaan ainoastaan samalle kehälle josta aloittaa. Jos itselleen saa vakuutettua että jumala on olemassa, silloin päätyy uskovaiseksi riippumatta siitä onko uskomus oikea."Tiede pystyy tutkimaan myös abstrakteja asioita esimerkiksi tilastotieteen keinoilla. Jos jumala ei ole tilastollisesti merkittävä, voidaan ihan aiheellisesti kysyä, että millä tavalla se on sitten merkittävä?"
Jumala on kaikkitietävä ja totuudellinen. Se tarkoittaa sitä että Jumala on puhdas totuus. On vain erotettava valhe totuudesta, niin tietää Jumalan. Jumalaa ei tiedä sillä tavoin kuin tiedämme esimerkiksi omat taskumme, omat mielipiteemme tai omat vahvuutemme. Itse asiassa totuus on se, että me emme tiedä niistä paljonkaan, ja totuus on se että Jumala tietää niistäkin kaiken.
Jumalan ollessa henki, ja hengen toimiessa ihmisen hengessä, hengen yhteys paljastaa vääjäämättä, mikä on totuus ja mikä on valhe, jos vaikka kysyy Jumalalta mitä minun taskuissa on. Jumala on kaikkitietävä, kaiken tietävä ja kaiken näkevä. Hän tietää ihmisen fyysisen, henkisen, mentaalisen, emotionaalisen ja psykologisen täsmälleen rehellisesti oikein.
Siksi Jumalaa voi seurata vain totuutta seuraamalla.
Mutta ei totuus mitä sattuu ole. On ihmisiä jotka selittävät valheen parhain päin voidakseen jatkaa uskomista valheeseen. Selittelyt eivät auta. Jumalaa voi seurata vain totuutta seuraamalla. Ja Jumala tietää mikä on totuus, aiheesta kuin aiheesta.
On kuitenkin niin että ihmisinä me olemme vajaita. Jos käytän henkiset energiani sen selvittämiseen, tunnistaako sieluni mitä on taskuissani, silloin keskityn testaamaan fyysisesti todennettavia seikkoja. Mikä on ihan asiaa sekin. Mutta toisaalta sellainen harrastelu voi viedä energiaa toisilta asioilta, jotka saattavat olla tärkeämpiä elämässäni. Ei yksi ihminen pysty perehtymään Jumalan tietoon kuin hyvin pieneltä osin. Jotakuta kiinnostaa joku asia, jotakuta toista toiset. Riippuen siitä mihin keskittyy, ihminen kehittyy.
Tiedollisena olentona ja siis kaikkitietävänä Jumala on mitä merkittävin.
Se mitä "uskovat" ovat tilastollisesti, ei ole merkityksellistä. Merkittävyys on siinä, mikä on sinun suhteesi Jumalaan.
"Jos ainoa todiste jonka jumalasta voi saada on oma henkilökohtainen kokemus eikä sitä voi todistaa (vaatimustasoa laskematta) itselleen saati muille, miten se eroaa harhasta?"
Jumala on totuus ja näin ollen ei koskaan valehtele. Jos kysyn Jumalalta, mitä talvitakkini taskussa on, ja Jumala ilmoittaa minulle täsmälleen, että takkini taskussa on juuri ne asiat, joita sieltä voin ilmoituksen jälkeen tutkittuani löytää, se antaa minulle tiedon, että olen energiani kanssa oikeassa paikassa. Mikä tahansa väärään mennyt vastaus on valheen vastaus.
Energiatyössä - asiasta voidaan käyttää muitakin sanoja - on tärkeää erottaa objektiivinen totuus eli Jumalan totuus, subjektiivisuuksista ja valheista. Työtä se on siksi, että se vaatii henkisiä ponnisteluja.
Jumalassa ei ole mitään harhaa. Jumala kertoo totuuden, koskaan erehtymättä, koskaan väsymättä. Ihmisen subjektiivinen ego on se ihmisen olemuspuoli, joka erehtyy, väsyy ja valehtelee.
Jumala antaa ihmiselle hänen subjektiiviset puolensa anteeksi. Jumalan armahdus tarkoittaa sitä, että Hän antaa armosta ihmisen sielun tulla tykönsä, vaikka ihminen itse ei sitä niin ansaitse.
Se tarkoittaa väsymätöntä yhteyttä Jumalaan.
"Kaikkein selkeimmin harhaiset uskomuksetkin täyttävät saman "riittävän" henkilökohtaisen todisteen määritelmän. Ihmiset jotka uskovat horoskooppeihin, avaruusolentojen sieppauksiin tai jumaliin, heillä kaikilla on itselleen riittävät henkilökohtaiset todisteet uskomuksilleen, se kai lienee uskomisen määritelmä."
No ihmisiä on kaikenlaisia ja monet ovat henkisesti hyvin veteliä. Laiskuus ja epämääräisyys ei auta näissä asioissa. Se mikä yhdelle on riittävä todiste, ei tietenkään ole sitä välttämättä objektiivisesti. Ei esimerkkiä pidä katsoa niiltä jotka epäonnistuvat. Hyvä esimerkki tulee ainoastaan niiltä, jotka tosiasiassa ovat Jumalan yhteydessä, kuten Buddha ja Jeesus, taivaalliset mestarit.
Hengen mestarit toimivat tosiasiassa hengessä eli henkimaailmassa. He ovat henkisesti koettavissa ja kommunikointi heidän kanssaan mahdollistuu siinä vaiheessa, kun opetuslapsi on päässyt kehityksessään riittävän korkealle tasolle.
Tässä, kuten missä tahansa muussakin opetteluasiassa, on ensin opeteltava alkeet, ennen kuin voi edetä seuraaville tasoille. Oppilaan edetessä hänen taitonsa ja kykynsä kehittyvät.
"Kehäpäätelmällä ei päädy oikeaan tulokseen, vaan ainoastaan samalle kehälle josta aloittaa. Jos itselleen saa vakuutettua että jumala on olemassa, silloin päätyy uskovaiseksi riippumatta siitä onko uskomus oikea."
Näinhän se on, ja tämä pätee myös ateismin kohdalla.
Kuitenkin Jumalan ollessa totuus, totuutta seuraten, mikä tarkoittaa äärimmäistä kriittisyyttä sen suhteen mitä totuudeksi todellisuudessa voi todentaa, pääsee kehältä toiselle korkeammalle vähän samaan tapaan kuin hermeneuttisen kehän ollessa kyseessä.
On ihmisiä jotka tulevat uskoon ja jäävät uskoon. Sitten selitellään kaikki asiat sen oman uskon kautta. Sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä Totuuden kanssa. - ja.puff.ei.mitään
henkinen.matka kirjoitti:
"Vastaavasti uskovat eivät ymmärrä ateisteja. Se johtuu siitä että uskovat eivät tiedä mitä on ateismi."
Juurihan sanoin että olin itse ateistina vuosikymmeniä. Ei se ole mitenkään poikkeuksellista. On uskovia ja on uskovia. On niitä joilla on suhde Jumalaan. Ja on niitä joilla on suhde uskontoon, pappiin, seurakuntaan, yhteisöön. Eri asioita.
"Sinulla ei ole mitään keinoa todentaa, tuleeko kuulopuhe jumalalta."
Kyllä minulla on keinoja. Erittäin päteviksi osoittautuneita keinoja. Ei se ole mitenkään poikkeuksellista, meillä joilla on suhde Jumalaan."Kyllä minulla on keinoja. Erittäin päteviksi osoittautuneita keinoja. Ei se ole mitenkään poikkeuksellista, meillä joilla on suhde Jumalaan."
Pistä pöytään sitten pelle, niin loppuu tämä iänikuinen väittely. - ja.puff.ei.mitään
henkinen.matka kirjoitti:
"Tiede pystyy tutkimaan myös abstrakteja asioita esimerkiksi tilastotieteen keinoilla. Jos jumala ei ole tilastollisesti merkittävä, voidaan ihan aiheellisesti kysyä, että millä tavalla se on sitten merkittävä?"
Jumala on kaikkitietävä ja totuudellinen. Se tarkoittaa sitä että Jumala on puhdas totuus. On vain erotettava valhe totuudesta, niin tietää Jumalan. Jumalaa ei tiedä sillä tavoin kuin tiedämme esimerkiksi omat taskumme, omat mielipiteemme tai omat vahvuutemme. Itse asiassa totuus on se, että me emme tiedä niistä paljonkaan, ja totuus on se että Jumala tietää niistäkin kaiken.
Jumalan ollessa henki, ja hengen toimiessa ihmisen hengessä, hengen yhteys paljastaa vääjäämättä, mikä on totuus ja mikä on valhe, jos vaikka kysyy Jumalalta mitä minun taskuissa on. Jumala on kaikkitietävä, kaiken tietävä ja kaiken näkevä. Hän tietää ihmisen fyysisen, henkisen, mentaalisen, emotionaalisen ja psykologisen täsmälleen rehellisesti oikein.
Siksi Jumalaa voi seurata vain totuutta seuraamalla.
Mutta ei totuus mitä sattuu ole. On ihmisiä jotka selittävät valheen parhain päin voidakseen jatkaa uskomista valheeseen. Selittelyt eivät auta. Jumalaa voi seurata vain totuutta seuraamalla. Ja Jumala tietää mikä on totuus, aiheesta kuin aiheesta.
On kuitenkin niin että ihmisinä me olemme vajaita. Jos käytän henkiset energiani sen selvittämiseen, tunnistaako sieluni mitä on taskuissani, silloin keskityn testaamaan fyysisesti todennettavia seikkoja. Mikä on ihan asiaa sekin. Mutta toisaalta sellainen harrastelu voi viedä energiaa toisilta asioilta, jotka saattavat olla tärkeämpiä elämässäni. Ei yksi ihminen pysty perehtymään Jumalan tietoon kuin hyvin pieneltä osin. Jotakuta kiinnostaa joku asia, jotakuta toista toiset. Riippuen siitä mihin keskittyy, ihminen kehittyy.
Tiedollisena olentona ja siis kaikkitietävänä Jumala on mitä merkittävin.
Se mitä "uskovat" ovat tilastollisesti, ei ole merkityksellistä. Merkittävyys on siinä, mikä on sinun suhteesi Jumalaan.
"Jos ainoa todiste jonka jumalasta voi saada on oma henkilökohtainen kokemus eikä sitä voi todistaa (vaatimustasoa laskematta) itselleen saati muille, miten se eroaa harhasta?"
Jumala on totuus ja näin ollen ei koskaan valehtele. Jos kysyn Jumalalta, mitä talvitakkini taskussa on, ja Jumala ilmoittaa minulle täsmälleen, että takkini taskussa on juuri ne asiat, joita sieltä voin ilmoituksen jälkeen tutkittuani löytää, se antaa minulle tiedon, että olen energiani kanssa oikeassa paikassa. Mikä tahansa väärään mennyt vastaus on valheen vastaus.
Energiatyössä - asiasta voidaan käyttää muitakin sanoja - on tärkeää erottaa objektiivinen totuus eli Jumalan totuus, subjektiivisuuksista ja valheista. Työtä se on siksi, että se vaatii henkisiä ponnisteluja.
Jumalassa ei ole mitään harhaa. Jumala kertoo totuuden, koskaan erehtymättä, koskaan väsymättä. Ihmisen subjektiivinen ego on se ihmisen olemuspuoli, joka erehtyy, väsyy ja valehtelee.
Jumala antaa ihmiselle hänen subjektiiviset puolensa anteeksi. Jumalan armahdus tarkoittaa sitä, että Hän antaa armosta ihmisen sielun tulla tykönsä, vaikka ihminen itse ei sitä niin ansaitse.
Se tarkoittaa väsymätöntä yhteyttä Jumalaan.
"Kaikkein selkeimmin harhaiset uskomuksetkin täyttävät saman "riittävän" henkilökohtaisen todisteen määritelmän. Ihmiset jotka uskovat horoskooppeihin, avaruusolentojen sieppauksiin tai jumaliin, heillä kaikilla on itselleen riittävät henkilökohtaiset todisteet uskomuksilleen, se kai lienee uskomisen määritelmä."
No ihmisiä on kaikenlaisia ja monet ovat henkisesti hyvin veteliä. Laiskuus ja epämääräisyys ei auta näissä asioissa. Se mikä yhdelle on riittävä todiste, ei tietenkään ole sitä välttämättä objektiivisesti. Ei esimerkkiä pidä katsoa niiltä jotka epäonnistuvat. Hyvä esimerkki tulee ainoastaan niiltä, jotka tosiasiassa ovat Jumalan yhteydessä, kuten Buddha ja Jeesus, taivaalliset mestarit.
Hengen mestarit toimivat tosiasiassa hengessä eli henkimaailmassa. He ovat henkisesti koettavissa ja kommunikointi heidän kanssaan mahdollistuu siinä vaiheessa, kun opetuslapsi on päässyt kehityksessään riittävän korkealle tasolle.
Tässä, kuten missä tahansa muussakin opetteluasiassa, on ensin opeteltava alkeet, ennen kuin voi edetä seuraaville tasoille. Oppilaan edetessä hänen taitonsa ja kykynsä kehittyvät.
"Kehäpäätelmällä ei päädy oikeaan tulokseen, vaan ainoastaan samalle kehälle josta aloittaa. Jos itselleen saa vakuutettua että jumala on olemassa, silloin päätyy uskovaiseksi riippumatta siitä onko uskomus oikea."
Näinhän se on, ja tämä pätee myös ateismin kohdalla.
Kuitenkin Jumalan ollessa totuus, totuutta seuraten, mikä tarkoittaa äärimmäistä kriittisyyttä sen suhteen mitä totuudeksi todellisuudessa voi todentaa, pääsee kehältä toiselle korkeammalle vähän samaan tapaan kuin hermeneuttisen kehän ollessa kyseessä.
On ihmisiä jotka tulevat uskoon ja jäävät uskoon. Sitten selitellään kaikki asiat sen oman uskon kautta. Sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä Totuuden kanssa.Tyhjää sanahelinää alusta pitäen:
"Jumala on..."
Aloita väitteidesi todistaminen tuosta. - Aada-a
henkinen.matka kirjoitti:
"Lähtökohtana uskovaisilla näissä keskusteluissa on lähestulkoon aina se, että ateistin pitäisi jotenkin etsiä tätä yliluonnollista olentoa ihan itse."
Kyllä näin on, ja se on ainoa toimiva ja siten järkevä tapa.
"Ja ilmeisesti jos sitä yrittää etsiä vaikkapa ihan uteliaisuudesta eikä löydä, vika on tietenkin etsijässä."
Sekin on totta, mutta turha siitä on itseensä ottaa. Moni etsii väärästä paikkaa väärillä menetelmillä ja uskomuksiinsa nojaten, kun tärkeämpää olisi luopua uskomuksistaan.
"Voiko uskovainen edes kuriositeettina kuvitella tätä maailmaa sellaisena, että jumalaa ei olisikaan?"
Jumalan olemassa olo on, sen jälkeen kun sen on saanut tietää, ensimmäinen periaate. Jumalaa on siten enää mahdoton kiistää, tai ei ihan mahdoton, mutta järjetöntä olisi kiistää se minkä tietää varmaksi.
"Tällöin hän voisi koittaa asettua ateistin asemaan ja pohtia, miksi ateisti ei jumaluuksiin usko."
Yleisin syy miksi ateisti ei usko jumaluuksiin on siinä, että ateistin mielikuvat aiheesta ovat vääriä. Olin itsekin ateistina vuosikymmeniä, joten tiedän mitä ateistina oleminen on.nim.henkinen.matka
"järjetöntä olisi kiistää se minkä tietää todeksi."
Jaahas, et ole siis uskovainen vaan olet tietäväinen. henkinen.matka kirjoitti:
"Tiede pystyy tutkimaan myös abstrakteja asioita esimerkiksi tilastotieteen keinoilla. Jos jumala ei ole tilastollisesti merkittävä, voidaan ihan aiheellisesti kysyä, että millä tavalla se on sitten merkittävä?"
Jumala on kaikkitietävä ja totuudellinen. Se tarkoittaa sitä että Jumala on puhdas totuus. On vain erotettava valhe totuudesta, niin tietää Jumalan. Jumalaa ei tiedä sillä tavoin kuin tiedämme esimerkiksi omat taskumme, omat mielipiteemme tai omat vahvuutemme. Itse asiassa totuus on se, että me emme tiedä niistä paljonkaan, ja totuus on se että Jumala tietää niistäkin kaiken.
Jumalan ollessa henki, ja hengen toimiessa ihmisen hengessä, hengen yhteys paljastaa vääjäämättä, mikä on totuus ja mikä on valhe, jos vaikka kysyy Jumalalta mitä minun taskuissa on. Jumala on kaikkitietävä, kaiken tietävä ja kaiken näkevä. Hän tietää ihmisen fyysisen, henkisen, mentaalisen, emotionaalisen ja psykologisen täsmälleen rehellisesti oikein.
Siksi Jumalaa voi seurata vain totuutta seuraamalla.
Mutta ei totuus mitä sattuu ole. On ihmisiä jotka selittävät valheen parhain päin voidakseen jatkaa uskomista valheeseen. Selittelyt eivät auta. Jumalaa voi seurata vain totuutta seuraamalla. Ja Jumala tietää mikä on totuus, aiheesta kuin aiheesta.
On kuitenkin niin että ihmisinä me olemme vajaita. Jos käytän henkiset energiani sen selvittämiseen, tunnistaako sieluni mitä on taskuissani, silloin keskityn testaamaan fyysisesti todennettavia seikkoja. Mikä on ihan asiaa sekin. Mutta toisaalta sellainen harrastelu voi viedä energiaa toisilta asioilta, jotka saattavat olla tärkeämpiä elämässäni. Ei yksi ihminen pysty perehtymään Jumalan tietoon kuin hyvin pieneltä osin. Jotakuta kiinnostaa joku asia, jotakuta toista toiset. Riippuen siitä mihin keskittyy, ihminen kehittyy.
Tiedollisena olentona ja siis kaikkitietävänä Jumala on mitä merkittävin.
Se mitä "uskovat" ovat tilastollisesti, ei ole merkityksellistä. Merkittävyys on siinä, mikä on sinun suhteesi Jumalaan.
"Jos ainoa todiste jonka jumalasta voi saada on oma henkilökohtainen kokemus eikä sitä voi todistaa (vaatimustasoa laskematta) itselleen saati muille, miten se eroaa harhasta?"
Jumala on totuus ja näin ollen ei koskaan valehtele. Jos kysyn Jumalalta, mitä talvitakkini taskussa on, ja Jumala ilmoittaa minulle täsmälleen, että takkini taskussa on juuri ne asiat, joita sieltä voin ilmoituksen jälkeen tutkittuani löytää, se antaa minulle tiedon, että olen energiani kanssa oikeassa paikassa. Mikä tahansa väärään mennyt vastaus on valheen vastaus.
Energiatyössä - asiasta voidaan käyttää muitakin sanoja - on tärkeää erottaa objektiivinen totuus eli Jumalan totuus, subjektiivisuuksista ja valheista. Työtä se on siksi, että se vaatii henkisiä ponnisteluja.
Jumalassa ei ole mitään harhaa. Jumala kertoo totuuden, koskaan erehtymättä, koskaan väsymättä. Ihmisen subjektiivinen ego on se ihmisen olemuspuoli, joka erehtyy, väsyy ja valehtelee.
Jumala antaa ihmiselle hänen subjektiiviset puolensa anteeksi. Jumalan armahdus tarkoittaa sitä, että Hän antaa armosta ihmisen sielun tulla tykönsä, vaikka ihminen itse ei sitä niin ansaitse.
Se tarkoittaa väsymätöntä yhteyttä Jumalaan.
"Kaikkein selkeimmin harhaiset uskomuksetkin täyttävät saman "riittävän" henkilökohtaisen todisteen määritelmän. Ihmiset jotka uskovat horoskooppeihin, avaruusolentojen sieppauksiin tai jumaliin, heillä kaikilla on itselleen riittävät henkilökohtaiset todisteet uskomuksilleen, se kai lienee uskomisen määritelmä."
No ihmisiä on kaikenlaisia ja monet ovat henkisesti hyvin veteliä. Laiskuus ja epämääräisyys ei auta näissä asioissa. Se mikä yhdelle on riittävä todiste, ei tietenkään ole sitä välttämättä objektiivisesti. Ei esimerkkiä pidä katsoa niiltä jotka epäonnistuvat. Hyvä esimerkki tulee ainoastaan niiltä, jotka tosiasiassa ovat Jumalan yhteydessä, kuten Buddha ja Jeesus, taivaalliset mestarit.
Hengen mestarit toimivat tosiasiassa hengessä eli henkimaailmassa. He ovat henkisesti koettavissa ja kommunikointi heidän kanssaan mahdollistuu siinä vaiheessa, kun opetuslapsi on päässyt kehityksessään riittävän korkealle tasolle.
Tässä, kuten missä tahansa muussakin opetteluasiassa, on ensin opeteltava alkeet, ennen kuin voi edetä seuraaville tasoille. Oppilaan edetessä hänen taitonsa ja kykynsä kehittyvät.
"Kehäpäätelmällä ei päädy oikeaan tulokseen, vaan ainoastaan samalle kehälle josta aloittaa. Jos itselleen saa vakuutettua että jumala on olemassa, silloin päätyy uskovaiseksi riippumatta siitä onko uskomus oikea."
Näinhän se on, ja tämä pätee myös ateismin kohdalla.
Kuitenkin Jumalan ollessa totuus, totuutta seuraten, mikä tarkoittaa äärimmäistä kriittisyyttä sen suhteen mitä totuudeksi todellisuudessa voi todentaa, pääsee kehältä toiselle korkeammalle vähän samaan tapaan kuin hermeneuttisen kehän ollessa kyseessä.
On ihmisiä jotka tulevat uskoon ja jäävät uskoon. Sitten selitellään kaikki asiat sen oman uskon kautta. Sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä Totuuden kanssa."Jumala on totuus ja näin ollen ei koskaan valehtele. Jos kysyn Jumalalta, mitä talvitakkini taskussa on, ja Jumala ilmoittaa minulle täsmälleen, että takkini taskussa on juuri ne asiat, joita sieltä voin ilmoituksen jälkeen tutkittuani löytää, se antaa minulle tiedon, että olen energiani kanssa oikeassa paikassa. Mikä tahansa väärään mennyt vastaus on valheen vastaus. "
Ei kovin vakuuttava todiste. Sellainen taikuri joka osaa sanoa mitä omissa taskuissaan on, saa tuskin edes aplodeja. Kysy ensi kerralla siltä jumalaltasi mitä minun talvitakkini taskuissa on.
"Näinhän se on, ja tämä [kehäpäätelmä] pätee myös ateismin kohdalla."
Ateismi ei perustu kehäpäätelmään vaan se on tieteellisten periaatteiden tukema lähtökohta. Sellaisiin väitteisiin joista ei ole todisteita eikä yleensä edes kunnollista hypoteesia, ei ole mitään syytä uskoa.
- eikahviakiitos
Siihen ei tarvita kristillistä etiikkaa että saa perusasiat kohdalleen
1. ihminen ei voi omistaa toista ihmistä
2. ihminen ei saa tappaa toista ihmistä
3. ihminen ei saa vahingoittaa toista ihmistä
4. älä varasta
5. älä valehtele
Kaikkien valtauskontojen pyhien kirjoitusten mukaan mies omistaa vaimonsa ja lapsensa ja saa tehdä niille mitä lystää, myydä vaikka jos ei miellytä, johtaja asemassa oleva omistaa vielä alaisensakin. Vääräuskoisen tappaminen on paitsi sallittua niin myös suotavaa. Kirkosta eroavaa kohtaan tulee vähintään kohdistaa henkistä väkivaltaa, mielummin kuitenkin tappaa tai vahingoittaa pysyvästi. Totuudenpuhujat uskovaiset ovat aina ensimmäisinä tappaneet ja mitä varastamiseen tulee niin kirkko kyllä kaivaa vaikka paikat hampaista saadakseen kymmenyksensä.
Kaikki nämä periaatteita joita uskovat ympäri maailmaa vielä noudattavat uskollisesti.
Ihmiskunnan historian valossa uskonnot ja uskonsodat ovat hirmuisin joukkotuhoase mitä ihminen on ikinä keksinyt.
Mitä tulee aitoon jumalakokemukseen niin alko myy niitä pullotettuna. Pari viikkoa kunnon dokaamista ja saa itsensä profeetta kuntoon. Takuuvarmasti viestejä ylhäältä ja profeetallisia näkyjä.- seeioleväärinnnnnnnnnnnn
"1. ihminen ei voi omistaa toista ihmistä
2. ihminen ei saa tappaa toista ihmistä
3. ihminen ei saa vahingoittaa toista ihmistä
4. älä varasta
5. älä valehtele"
1. Väärin
2. Väärin
3. Väärin
4. Väärin
5. Oikein
Ainoa asia joka mainitsemistasi sinällään on kiellettyä on valehtelu.
- Teuvoo
Eihän se voi olla noin yksinkertaista !
- seeioleväärinnnnnnnnnnnn
Ateisteilla ja uskovaisilla ei ole mitään kovin selkeää eroa.
- fda
Vaikka taidatkin trollata niin ei ne erot välttämättä kovin suuria ole todellisuudessa.
- sellaisia.eroja.on
fda kirjoitti:
Vaikka taidatkin trollata niin ei ne erot välttämättä kovin suuria ole todellisuudessa.
On se kyllä aika suuri. Uskovaiset eivät haistele pallejaan.
- eikahviakiitos
Kirkoilla, moskeijoilla ja synagoogeilla on maailman paras markkinointi ja kauppatavara. Markkinoijana ihmisten kuolemanpelko ja kauppatavarana lupaukset kuoleman jälkeisestä elämästä. Ja mikä parasta : petetyksi tulleet asiakkaat eivät palaa takaisin valittamaan.
- seeioleväärinnnnnnnnnnnn
Raha liittyy tähän myös.
- SyytäPohtia...JaTutkia
Alkuseurakunnissa ja varhaisille kristityille keskeistä oli puhua elämän tie ja kuoleman gte, eli keskityttiin siihen mitä tehtiin eläessä ja se sitten ratkaisi ketä muistetaan hyvällä ja ketä muistetaan pahalla poismenon jälkeen. Sielun taas ajateltiin raukeavan tyhjiin eli katoavan kuoleman jälkeen. Sitten kristinuskossa alkoi vaikuttamaan Platonin filosofiset opit kuten sielun käsite (esim kuolematon sielu, sielun kolmijako jne) mikä muutti kristinuskoa radikaalisesti. Helvetillä pelottelu alkoi yleistyä vasta platonismien tulon jälkeen.
Kristinuskossa tapahtui akanmyötä muitakin paljon sitä huonontavia muutoksia kuten siirryttiin yleisestä pappeudesta ja maalikkosaarnaajista järjestäytyneeseen ja hierarkisoituneeseen kirkkojärjeyksee. Myöskin naisten osuus ja vaikutusvalta kristinuskossa väheni siirryttäessä keskiajalle jolloin kirkosta tuli vahvasti patriarkkaali vaikka antiikin aikaan kristinuskoa oli pidetty lyhytaikaisena naisten hömpötyksenä miesvaltaisen mithralaisuuden rinnalla. Suosittelen monia tutustumaan ensimmäisen vuosisadalla laadittuun Didakheeseen. Se kertoo Paavalin kirjeiden ohella siitä millaista joissain alkuseurakunnissa tuolloin oli. Yksi jännä asia kuitenkin on olemassa, kun juutalaiselta kysyy mikä on Jumala niin vastaa juutalainen tähä "olemassa olo itse".
- Epäilijä
Ateistin ja uskovan erot...
Pitää mennä syvemmälle.
Uskovia on moneen lähtöön: Uskotaan eri jumaliin, on erilaisia kirkkoja, uskontokuntia ja kaikenkarvaiset lahkot vielä päälle.
Eri tavalla ajattelevia ateistejakin ja uskonnottomia on.
Yhdet voivat uskon tavoin ajatella jumalien olemattomuudesta, ihan niin kuin uskovat uskovat jumalaansa, niin ateisti voi olla päättänyt olla mihinkään niistä uskomatta.
Toiset ajattelevat analyyttisesti, eivätkä voi havaita uskontojen tiettyjä personoituja jumalia, pitävät niitä ehkä liian ristiriitaisina hahmoina, mutta voivat jättää jumaluudelle vielä mahdollisuuden: Joka kiveä kun on mahdotonta kääntää.
Kolmansia asia ei sitten vaan mitenkään kiinnosta.
1. Todistelua on yritetty vuosisatoja ja ei siinä päästä eteenpäin.
Parempi olisi lähteä keskustelemaan eri jumalien olemassaolon todennäköisyydestä.
"On" ja "ei ole" on liian jyrkkä käsittely uskonasialle. - luultavasti.jo.krrttnkn
Todistustaakasta:
Väitteen esittäjällä on todistustaakka, kuten aloituksesi ateistilla tämän jälkeen "Kun ateisti sanoo, ettei jumalia ole olemassakaan, niin uskovalle tuntuu loogiselta pyytää todistus siitä, että miksi ei olisi."- pieni.oikaisu
Todistustaakka on positiivisen väitteen esittäjällä.
Jos ateisti sanoo että Jumalaa ei ole, hän ei voi todistaa väitettään, koska olemassaolemattomuutta ei voi todistaa. Havaintojen puute ei todista etteikö jotakin voisi olla olemassa.
Jos uskova sanoo, että Jumala on, hänen on todistettava väite. Olemassaolo voidaan ja pitää todistaa tavalla tai toisella. - kahvimustana
Niin siis tässähän se ristiriita ja ikuisen todistuksen vaatiminen toiselta osapuolelta on. Uskovalle lähtökohtaisesti jumala on olemassa (perustuen puhtaasti uskomukseen), ja jos joku väittää toisin, se pitäisi todistaa. Ateistille taas lähtökohtaisesti ei ole olemassa jumalaa, koska kukaan ei ole todistanut sellaisen olemassaoloa. Ja tästä syystä sitten pyydetään jumalaan uskovilta todistusta.
Yleensä on loogisesti tolkullisempaa, että todistetaan jonkun asian olemassaolo ennen kuin tätä olemassaoloa voi pitää totena. Ja lähtökohtaisesti mitään ei ole, mitä ei ole osoitettu olevan. Jos lähdetään siitä, että kaikki on mahdollista mitä ei ole mahdottomaksi osoitettu, niin sitten kaiken maailman ennustamiset ja ufohörhöjenkin jutut pitäisi ottaa totena. Uskonnolliset vaan tuppaavat pitämään niitä oman uskontonsa yliluonnollisia asioita totena, ja sivuuttavat kaikki siihen liittymättömät ilmiöt, joskus todisteista huolimatta (esim. evoluutio).
Usko on vaan joissain ihmisissä niin vahva, että he pitävät sitä uskoa itsessään jo todistuksena jumalasta. Ongelma on tuossa se, että pitää myös asettua ei-uskovan asemaan, jolla siis ei ole minkäänlaista sisäänrakennettua jumaluskoa (tai on ollut, mutta se on iän myötä kadonnut). Se, että joku henkilökohtaisesti uskoo jumalaan, ei riitä millään tavalla todisteeksi siitä, etät jumala olisi olemassa. Vaikka usko olisi kuinka vankka. - luultavasti.jo.krrttnkn
pieni.oikaisu kirjoitti:
Todistustaakka on positiivisen väitteen esittäjällä.
Jos ateisti sanoo että Jumalaa ei ole, hän ei voi todistaa väitettään, koska olemassaolemattomuutta ei voi todistaa. Havaintojen puute ei todista etteikö jotakin voisi olla olemassa.
Jos uskova sanoo, että Jumala on, hänen on todistettava väite. Olemassaolo voidaan ja pitää todistaa tavalla tai toisella.Aivan, olemattomuutta ei voi todistaa, mutta ei ole merkitystä: "Jumalaa ei ole olemassa" on yhtä kuin "maailma on jumalaton paikka". Tuollaisen esittäminen on vain omaa hölmöyttä ja ikävän huolimattomasti sitä netissä ainakin viljellään, eikä (normi, heikko) ateismi pidä sitä väitettä sisällään. Ateismi ei väitä etteikö jumalia olisi tai voisi olla olemassa, vaan uskon puutetta väitettä kohtaan mikä toisin väittää.
Pienellä googlauksella ei tullut vastaan että todistustaakkaan vaadittaisiin positiivinen väite. En katsonut oikeudellisia todistustaakkoja... Käytännössä väitteellä ettei jumalia ole olemassa tarkoitetaan usein, ettei teistien väitettä jumalien olemassaolosta hyväksytä. Sillä halutaan sanoa ettei kannata uskoa jumaliin, koska niiden olemassaoloa ei ole todistettu. Ateistin näkökulmasta on sama uskooko ettei jumalia ole tai onko vain uskomatta jumaliin.
- Abzoo
luultavasti.jo.krrttnkn kirjoitti:
Aivan, olemattomuutta ei voi todistaa, mutta ei ole merkitystä: "Jumalaa ei ole olemassa" on yhtä kuin "maailma on jumalaton paikka". Tuollaisen esittäminen on vain omaa hölmöyttä ja ikävän huolimattomasti sitä netissä ainakin viljellään, eikä (normi, heikko) ateismi pidä sitä väitettä sisällään. Ateismi ei väitä etteikö jumalia olisi tai voisi olla olemassa, vaan uskon puutetta väitettä kohtaan mikä toisin väittää.
Pienellä googlauksella ei tullut vastaan että todistustaakkaan vaadittaisiin positiivinen väite. En katsonut oikeudellisia todistustaakkoja...En tiedä, onko asia ollenkaan yksinkertainen...
Ateisti saattaa väittää, että todistusvastuu on teistillä, koska teisti väittää Jumalan olevan olemassa. Ja olemattomuuttahan on vaikea, ellei mahdotonta, todistaa. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus.
Sekä teisti että ateisti esittävät joukon olemassaoloa, sen laatua, rakennetta ja siitä saatavaa tietoa koskevia väitteitä.
Teisti ajattelee, että olentojen (ihminen, kasvit, kivet) olemassaolo edellyttää ja perustuu olemassa olevan "jumalaisen" olennon luomistyöhön ja siihen, että tuo olento pitää yllä maailmaa tavalla tai toisella. Teistin mielestä tämä on todennäköisempää kuin sellaisen puuttuminen.
Ateisti taas ajattelee, että olentojen olemassaolo ei edellytä tällaisen "jumalallisen" olennon olemassaoloa. Ateistin mielestä on siis todennäköisempää, että olennot ovat olemassa satunnaisten tapahtuminen tai luonnollisen välttämättömyyden takia. Tai ateistin mielestä on todennäköisempää, että maailma on syntynyt vailla suunnittelua ja itsestään.
(Tai kannattavat em. materialismia tai metafyysistä naturalismia).
Molemmat esittävät kuitenkin metafyysisiä väitteitä, joko suoraan tai kieltämällä toisen väitteet. Kumpikin uskoo tiettyyn metafysikkaan, tiettyyn käsitykseen maailmasta ja ihmisen roolista siinä, sekä tiettyyn ideaan siitä, että mikä on paras tapa hankkia tietoa tästä ns. todellisuudesta.
Ja nimenomaan uskoo, ei tiedä. Kukaan ei tiedä.
Kumpikin esittää siis positiivisia, todellisuutta koskevia väitteitä, joille voidaan vaatia perusteluja. Todistustaakka on siis molemmilla.
Pelkkä kieliopillinen joidenkin harrastama kikkailu, että ateismi on pelkästään "uskon puutetta" ei muuta tilannetta. Jos ateisti esittää em. väitteen, että maailma olisi parempi paikka ilman uskontoja tai uskontoon perustuva maailmankuva on jollain tavalla perustavanlaatuisesti väärä tai jopa vahingollinen, niin silloin ei puhuta enää "uskon puutteesta".
Silloin ateisti esittää suoraan todellisuutta koskevia väitteitä, joille voidaan vaatia myös perusteluja. Ja silloin myös ateistin pitää kyetä mahdollisimman rationaalisesti perustelemaan oma näkemyksensä ja tuomaan esille todisteet sen puolesta.
Ja kiitos aloittajalle ansiokkaasta aloituksesta. Itse lisäisin vielä kaksi seikkaa, josta voi olla teistien kanssa eri mieltä:
-ateisti ja teisti määrittelevät eri tavoin millasia olemisen muotoja (em. ei-materiaalinen) voi olla olemassa
-ja liittyen siihen tietysti sielu. Jos siihen ei usko, ei koko keskustelulla Jumalan olemassaolosta ole kovin suurta merkitystä. - luultavasti.jo.krrttnkn
Abzoo kirjoitti:
En tiedä, onko asia ollenkaan yksinkertainen...
Ateisti saattaa väittää, että todistusvastuu on teistillä, koska teisti väittää Jumalan olevan olemassa. Ja olemattomuuttahan on vaikea, ellei mahdotonta, todistaa. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus.
Sekä teisti että ateisti esittävät joukon olemassaoloa, sen laatua, rakennetta ja siitä saatavaa tietoa koskevia väitteitä.
Teisti ajattelee, että olentojen (ihminen, kasvit, kivet) olemassaolo edellyttää ja perustuu olemassa olevan "jumalaisen" olennon luomistyöhön ja siihen, että tuo olento pitää yllä maailmaa tavalla tai toisella. Teistin mielestä tämä on todennäköisempää kuin sellaisen puuttuminen.
Ateisti taas ajattelee, että olentojen olemassaolo ei edellytä tällaisen "jumalallisen" olennon olemassaoloa. Ateistin mielestä on siis todennäköisempää, että olennot ovat olemassa satunnaisten tapahtuminen tai luonnollisen välttämättömyyden takia. Tai ateistin mielestä on todennäköisempää, että maailma on syntynyt vailla suunnittelua ja itsestään.
(Tai kannattavat em. materialismia tai metafyysistä naturalismia).
Molemmat esittävät kuitenkin metafyysisiä väitteitä, joko suoraan tai kieltämällä toisen väitteet. Kumpikin uskoo tiettyyn metafysikkaan, tiettyyn käsitykseen maailmasta ja ihmisen roolista siinä, sekä tiettyyn ideaan siitä, että mikä on paras tapa hankkia tietoa tästä ns. todellisuudesta.
Ja nimenomaan uskoo, ei tiedä. Kukaan ei tiedä.
Kumpikin esittää siis positiivisia, todellisuutta koskevia väitteitä, joille voidaan vaatia perusteluja. Todistustaakka on siis molemmilla.
Pelkkä kieliopillinen joidenkin harrastama kikkailu, että ateismi on pelkästään "uskon puutetta" ei muuta tilannetta. Jos ateisti esittää em. väitteen, että maailma olisi parempi paikka ilman uskontoja tai uskontoon perustuva maailmankuva on jollain tavalla perustavanlaatuisesti väärä tai jopa vahingollinen, niin silloin ei puhuta enää "uskon puutteesta".
Silloin ateisti esittää suoraan todellisuutta koskevia väitteitä, joille voidaan vaatia myös perusteluja. Ja silloin myös ateistin pitää kyetä mahdollisimman rationaalisesti perustelemaan oma näkemyksensä ja tuomaan esille todisteet sen puolesta.
Ja kiitos aloittajalle ansiokkaasta aloituksesta. Itse lisäisin vielä kaksi seikkaa, josta voi olla teistien kanssa eri mieltä:
-ateisti ja teisti määrittelevät eri tavoin millasia olemisen muotoja (em. ei-materiaalinen) voi olla olemassa
-ja liittyen siihen tietysti sielu. Jos siihen ei usko, ei koko keskustelulla Jumalan olemassaolosta ole kovin suurta merkitystä."Sekä teisti että ateisti esittävät joukon olemassaoloa, sen laatua, rakennetta ja siitä saatavaa tietoa koskevia väitteitä."
Eihän väitä. Ilmoittamalla olevansa ateisti (tai teisti) ei väitä maailmasta yhtään mitään muuta kuin olevansa itse ateisti. Sellainen ei kerro pätkääkään mitään muuta henkilön ajattelusta. - RiidanhakustaJopa
Pitäisi jossainvaiheessa kai päästä edes ymmärrykseen siitä mikä on jumala ja mitä sielulla tarkoitetaan. Kuitenkin jos uskovainen vaittää jatain muuta kuin mitä ateisti on asiasta esittänyt, ateisti pyrkii kumoamaan uskovaisen väitteen väittämällä toistuvasti että tämä valehtelee ja pyrkii selittämään mitä uskovainen sanomallaan tarkoittaa vaikka uskovainen olisi asiasta erimieltä.
- Yyyyyyyyyyyyy
Ateistit jauhaa paskaa, jota uskovaiset eivät tee milloinkaan........siinäpä selvä ero
- Yyyyyyyyyyyyy
Uskovaiset uskovat paskaan kuten Jeesukseen ja nuuskivat pallejaan .....siinäpä selvä ero.. Kristityt nostavat oman Jumalansakin riun päälle ja nuuskivat pallejaan
- vihtahousu.itte
Raamatun Jumalan olemassaolon voimme hylätä, koska kyseisen kirjan mukaista luomistapahtumaa ei ole todistettavasti tapahtunut. Pelkkä evoluutio jo yksinään kumoaa tuollaisen Jumana olemassaolon.
- PsykiatriJeesusPäivää
Jaa, silloin osa uskovaisista jotka eivät näe ristiriitaa raamatun ja tieteen välillä voi samaten hylätä alkuräjähdyksen, inflaatioteorian ja evoluutio opin. Ainakin liberaalit uskovaiset lukevat luomiskertmusta niin että 1. luomiskertomus on runollinen metafora, ei siis mikään absoluuttinen totuus ja 2. ei sekään ole faktaa mitä tukee Jobin kirjasta löytyvä 3. luomiskertomus ja Psalmeissa esiintyvä 4. luomiskertomus. Uudentestamentin puolella taas pureudutaan enemmän luomisen psykologiseen pohjaan eli pohditaan miksi ihminen tekee pahaa vaikka on pohjimmiltaan hyvä. On hyvä huomioida ettei usko nolliset tekstit ole niin selkeitä ja yksinkertaisia kuin haluaisi niiden olevan ja varsinkin suurinkin suuri tekijä on niiden psykologinen sekä filosofinen syvyys.
1. ...." Jos joskus löytyy yksikin aukoton todiste jumalasta, asia on sillä selvä. Sen sijaan on vaikeaa todistaa, että yksisarvisia ei eläisi maapallolla. Voimme vain sanoa, että koska moista ei olla havaittu, niin ei ole syytä olettaa semmoisia olevan olemassakaan."
Kun tulet pimeydestä valkeuteen, niin todisteet Jumalasta tulevat näkyviin."2) Ihmisen/elämän/kaiken tarkoitus
-Tässä on varmasti yksilöllisiä näkemyseroja, mutta ateisti ei yleisesti ottaen usko, että millään tarvitsisi olla erityistä tarkoitusta. Asiat vain ovat. Ihmiset ja muut eliöt syntyvät, elävät ja kuolevat eikä siihen liity sen kummempaa mysteeriä"
Jos Jumalaa ei olisi, ihmiset ja eliöt eivät vain syntyisi eikä kuolisi. Jos Jumala ei olisi luonut maailmankaikkeutta ja luonnonlakeja, ei olisi olemassa ihmisiä eikä eliöitä.- fda
Väärin. Sinä nyt uskot näin koska sinut on ohjelmoitu kristityksi, mutta sinulla ei ole mitään todisteita asiasta.
fda kirjoitti:
Väärin. Sinä nyt uskot näin koska sinut on ohjelmoitu kristityksi, mutta sinulla ei ole mitään todisteita asiasta.
"Väärin. Sinä nyt uskot näin koska sinut on ohjelmoitu kristityksi, mutta sinulla ei ole mitään todisteita asiasta"
Väärin! Uskon, koska minulla on todisteet.- fda
Mutta sinä olet jo esittänyt todisteesi ja ne olivat asioita itsessään. Kivi ei ole todiste jumalasta, eikä peruna. Eikä edes ihmisen jalostama banaani.
- fda
Ukkonenkaan ei ole todiste Thorista.
3. ....."Ensimmäiseen pointtiin liittyen moraaliopit ovat kehittyneet ihmiskunnan mukana. Kun ihmiset kerääntyivät entistä isompiin yhteisöihin, näiden yhteisöjen kannalta oli hyväksi luoda sääntöjä ja loppujen lopuksi lakeja."
Jos Jumalaa ei olisi, ei olisi olemassa mitään ihmiskuntaa eikä ihmisyhteisöjä. Toiseksi, vaikka ihmisiä olisikin, niin jos ei ole Jumalaa niin silloin ei kuitenkaan olisi olemassa mitään moraalisääntöjä. Jokainen saisi tehdä mitä itse vain haluaa. Kenenkään ei tarvitsisi noudattaa minkään yhteisön säätämiä lakeja.4. ...."Kokonainen jänis ei vaan tupsahda tyhjästä, koska se rikkoisi säilymislakeja, jotka on nykytiedon valossa erittäin vankkoja lakeja, joiden paikkansapitävyyttä ei ole syytä epäillä."
Jumala on kaikkivaltias ja yliluonnollinen. Hän ei ole sidottu mihinkään säilymislakeihin eikä ns. luonnonlakeihin. Hän voi luoda jäniksen kokonaisena vaikka sekunnissa. Jumala ei käyttänytkään luomisessaan hyväksi mitään luonnonlakeja, vaan yliluonnollista kykyään.
" Elämän kehittyminen pienistä alkeiseliöistä lähtien (joista ensimmäiset syntyivät kemiallisista reaktioista) on yksinkertaisesti järkevin tietellisesti mahdollinen lähtökohta elämän synnylle"
Ensinnäkään elämä ei kehity mistään, vaan elämä tulee yhdellä kertaa eliöön Jumalan yliluonnollisen voiman ansiosta. Toiseksi, evoluutioteorian mukaan kaikki on "kehittynyt" asteettain satojen miljoonien vuosien saatossa. Kukaan ihminen ei kuitenkaan ole ollut satojen miljoonien vuosien aikana seuraamassa, että niin olisi tapahtunut. Evoluutiota ei siten ole tieteellisesti mitenkään todistettu eikä havaittu.- Yyyyyyyyyyyyy
Mark5 jauhaa paskaa, jota uskovaiset eivät tee milloinkaan........siinäpä selvä ero
Mark5 ei ole selvä uskovainen kuten me olemme!
- fda
"1) Todistustaakka
-Uskovalle tuntuu olevan luonnollinen lähtökohta se, että maailmankaikkeuden on luonut jokin meidän fyysisen havaintokyvyn ulkopuolella oleva olento, josta yleensä käytetään nimitystä jumala. Eli ajatus siitä, että maailma olisi syntynyt itsestään ilman ulkopuolista ohjausta, tuntuu mahdottomalta. Kun ateisti sanoo, ettei jumalia ole olemassakaan, niin uskovalle tuntuu loogiselta pyytää todistus siitä, että miksi ei olisi."
Joissain uskonnoissa on, ja joillain uskovilla näiden uskontojen sisällä ei ole kyseistä lähtökohtaa. Uskoville on tyypillistä, että silloin jos he uskovat johonkin jumalaan niin muut jumalat sivuutetaan täysin, eikä mahdolliset todisteet niistä edes kiinnosta koska usko ei ole rationaalista pohjaltaan.
"-Ateistille jumalat ovat ihmisten luomia entiteettejä, joilla ei ole maailman kanssa mitään tekemistä. Kun uskova puhuu jumalasta, ateisti tuntee oikeutetuksi pyytää fyysinen todiste tämän olemassaolosta."
Minulle riittäisi muukin todiste kunhan se osoittaisi jonkin jumalan tai panteonin olemassaolon satavarmasti. En puhu tietenkään jälkikäteen tulkatuista profetioista tms.
"2) Ihmisen/elämän/kaiken tarkoitus"
Oma ajatukseni on... kaikella ei ole tarkoitusta, mutta ihmisellä ja elämällä on eläminen tarkoituksena.
"Usein tälläkin palstalla kuultu väite on, että "kirkko valehtelee", vaikka tosiasiassa kirkko uskoo omaan sanomaansa ja pitää sitä totena. Ei sen sanoma mene siis tahallisen valehtelun piikkiin, vaikka puheet Taivaasta ovatkin epäuskottavia todisteiden puutteesta johtuen."
Muuten oikein, mutta kirkko ei itsessään "usko sanomaansa", Suomen ev.lut. kirkon sisälläkin on hyvin vaihtelevia tulkintoja siitä mikä se sanoma on. On uudistajia ja niitä jotka kaipaavat sanoman muuttamista vanhaksi.
Uskovaisten näkemys ateisteista on usein tietysti värittynyt. Heille on opetettu, että usko luo jotenkin moraalia. Käytännössä on helppo nähdä että se ei pidä paikkaansa.
"Ateistit eivät ole sen todennäköisempia tappajia tai varastajia kuin uskovaisetkaan."
Itseasiassa suhteutettuna väkilukuun on päinvastoin.
"Jälkimmäiseen pointtiin täytyy sanoa, että varsinkin useimmat kristinuskon opit ovat ihan hyviä elämänohjeita, ja kirkot haluavat tehdä ja tekevät hyvää. Olihan sitä ristiretkeä sun muuta, mutta sen ajan maailma oli väkivaltainen uskonnosta riippumatta, eli kyllä sotia ja raakuuksia olisi tapahtunut sekulaarisessakin yhteiskunnassa."
Eivät useimmat, vaan nämä jotka ovat säilyneet sekularisaatiosta huolimatta ja jotka ovat pääosin edeltäneet kristinuskoa.
"4) Evoluutio"
Itselleni oikeasti yhdentekevä juttu. Olin ateisti ennenkuin olin edes siitä kuullut. Toki on hauskaa seurata, kun kreationisti yrittää esittää miten evoluutio hänestä tapahtui... se kun usein tarkoittaa sitä että heillä ei ole hajuakaan mitä evoluutioteoria pitää sisällään. Heidät on vaan puijattu jonkin muiden kreationistien kanssa rahasta tappelevien kenhamien tempausten kautta uskomaan valheita siitä."Uskoville on tyypillistä, että silloin jos he uskovat johonkin jumalaan niin muut jumalat sivuutetaan täysin, eikä mahdolliset todisteet niistä edes kiinnosta koska usko ei ole rationaalista pohjaltaan."
Muut "jumalat" sivuutetaan, koska on olemassa vain yksi oikea Jumala."Minulle riittäisi muukin todiste kunhan se osoittaisi jonkin jumalan tai panteonin olemassaolon satavarmasti. En puhu tietenkään jälkikäteen tulkatuista profetioista tms."
Kun tulet pimeydestä valkeuteen, niin näet todisteet."Uskovaisten näkemys ateisteista on usein tietysti värittynyt. Heille on opetettu, että usko luo jotenkin moraalia. Käytännössä on helppo nähdä että se ei pidä paikkaansa."
Ateismiin ei kuulu mitään moraalisääntöjä. Aina kun ateisti puhuu moraalista, hän joutuu poimimaan moraalisäännöt nimenomaan uskonnoista. Ilman uskontoja ei siis ole mitään moraalia.
("Ateistit eivät ole sen todennäköisempia tappajia tai varastajia kuin uskovaisetkaan.")
"Itseasiassa suhteutettuna väkilukuun on päinvastoin."
Kristinuskon moraalisäännöt löytyvät Raamatusta, uudesta testamentista Jeesuksen ja apostolien opetuksesta. Siellä ei kehoiteta tappamaan ketään, vaan rakastamaan ja tekemään kaikkea hyvää. Jos ateistien mielestä tappaminen on väärin, niin silloin ateistit ovat tässä suhteessa samalla puolella kuin kristitytkin eli he eivät ole oikeita ateisteja lainkaan."Toki on hauskaa seurata, kun kreationisti yrittää esittää miten evoluutio hänestä tapahtui... se kun usein tarkoittaa sitä että heillä ei ole hajuakaan mitä evoluutioteoria pitää sisällään."
Jos Jumala ei olisi luonut maailmankaikkeutta ja luonnonlakeja, ei voitaisi sepittää minkäänlaista evoluutioteoriaa, koska koko evoluutioteoria edellyttää jo maailmankaikkeuden ja luonnonlakien olemassaoloa, jotka eivät ole voineet luoda itse itseään tyhjästä ja olemattomuudesta ilman Jumalaa.- fda
Mark5 kirjoitti:
"Uskoville on tyypillistä, että silloin jos he uskovat johonkin jumalaan niin muut jumalat sivuutetaan täysin, eikä mahdolliset todisteet niistä edes kiinnosta koska usko ei ole rationaalista pohjaltaan."
Muut "jumalat" sivuutetaan, koska on olemassa vain yksi oikea Jumala."Muut "jumalat" sivuutetaan, koska on olemassa vain yksi oikea Jumala. "
No, sinulla ei ole mitään perusteita miksi uskot näin, paitsi se että sinut on ohjelmoitu kristityksi.
"Kun tulet pimeydestä valkeuteen, niin näet todisteet. "
Hauska vertauskuva, mutta olet itse kaivonpohjalla keskiyöllä.
"Ateismiin ei kuulu mitään moraalisääntöjä. Aina kun ateisti puhuu moraalista, hän joutuu poimimaan moraalisäännöt nimenomaan uskonnoista. Ilman uskontoja ei siis ole mitään moraalia."
Väärin. Et ole siis lukenut aikaisempia keskusteluja tai tietoisesti välttänyt oppimasta niistä mitään.
"Kristinuskon moraalisäännöt löytyvät Raamatusta, uudesta testamentista Jeesuksen ja apostolien opetuksesta. Siellä ei kehoiteta tappamaan ketään, vaan rakastamaan ja tekemään kaikkea hyvää."
Raamatussa kyllä kehotetaan surmaamaan ihmisiä ja myös mässäillään joukkosurmilla ja lähettääpä tarinoissa jumala jopa kaksi karhua raatelemaan 42 pikkulasta hengiltäkin.
"Jos ateistien mielestä tappaminen on väärin, niin silloin ateistit ovat tässä suhteessa samalla puolella kuin kristitytkin eli he eivät ole oikeita ateisteja lainkaan. "
Silloinhan sinä olet väärässä. Jos minä olen se oikea kristitty sinun mielestäsi niin minä olen valkeudessa ja minun pitäisi nähdä ne todisteet sinun jumalastasi.
Historian kristityt eivät siis ole olleet kristittyjä, mutta monet ateistit ovat olleet. Sinun logiikkasi, ei minun.
"Jos Jumala ei olisi luonut maailmankaikkeutta ja luonnonlakeja, ei voitaisi sepittää minkäänlaista evoluutioteoriaa, koska koko evoluutioteoria edellyttää jo maailmankaikkeuden ja luonnonlakien olemassaoloa, jotka eivät ole voineet luoda itse itseään tyhjästä ja olemattomuudesta ilman Jumalaa. "
Tietämättömyytesi käsitteistä ja teorioista paistaa liian vahvasti taas läpi. Big Bang ei liity evoluutioon mikään. Maailman luomisesta... maailman tyhjästä luonut taika Jim ei ole vakuuttanut minua. Eiköhän aina ole ollut jotakin. - henkinen.matka
fda kirjoitti:
"Muut "jumalat" sivuutetaan, koska on olemassa vain yksi oikea Jumala. "
No, sinulla ei ole mitään perusteita miksi uskot näin, paitsi se että sinut on ohjelmoitu kristityksi.
"Kun tulet pimeydestä valkeuteen, niin näet todisteet. "
Hauska vertauskuva, mutta olet itse kaivonpohjalla keskiyöllä.
"Ateismiin ei kuulu mitään moraalisääntöjä. Aina kun ateisti puhuu moraalista, hän joutuu poimimaan moraalisäännöt nimenomaan uskonnoista. Ilman uskontoja ei siis ole mitään moraalia."
Väärin. Et ole siis lukenut aikaisempia keskusteluja tai tietoisesti välttänyt oppimasta niistä mitään.
"Kristinuskon moraalisäännöt löytyvät Raamatusta, uudesta testamentista Jeesuksen ja apostolien opetuksesta. Siellä ei kehoiteta tappamaan ketään, vaan rakastamaan ja tekemään kaikkea hyvää."
Raamatussa kyllä kehotetaan surmaamaan ihmisiä ja myös mässäillään joukkosurmilla ja lähettääpä tarinoissa jumala jopa kaksi karhua raatelemaan 42 pikkulasta hengiltäkin.
"Jos ateistien mielestä tappaminen on väärin, niin silloin ateistit ovat tässä suhteessa samalla puolella kuin kristitytkin eli he eivät ole oikeita ateisteja lainkaan. "
Silloinhan sinä olet väärässä. Jos minä olen se oikea kristitty sinun mielestäsi niin minä olen valkeudessa ja minun pitäisi nähdä ne todisteet sinun jumalastasi.
Historian kristityt eivät siis ole olleet kristittyjä, mutta monet ateistit ovat olleet. Sinun logiikkasi, ei minun.
"Jos Jumala ei olisi luonut maailmankaikkeutta ja luonnonlakeja, ei voitaisi sepittää minkäänlaista evoluutioteoriaa, koska koko evoluutioteoria edellyttää jo maailmankaikkeuden ja luonnonlakien olemassaoloa, jotka eivät ole voineet luoda itse itseään tyhjästä ja olemattomuudesta ilman Jumalaa. "
Tietämättömyytesi käsitteistä ja teorioista paistaa liian vahvasti taas läpi. Big Bang ei liity evoluutioon mikään. Maailman luomisesta... maailman tyhjästä luonut taika Jim ei ole vakuuttanut minua. Eiköhän aina ole ollut jotakin."Historian kristityt eivät siis ole olleet kristittyjä, mutta monet ateistit ovat olleet. Sinun logiikkasi, ei minun."
Kyllä nimenomaan noin on. Markin logiikka toimii siinä yhteydessä että aidot kristityt ovat hengen yhteydessä Kristukseen, Kristuksen ruumiiseen, Kristuksen Kirkkoon. Kristuksen Kirkko on hengellisyydessä koettava ja elettävä asia. - henkinen.matka
mutta niiden pappien sepalusvetoketjussa korjaamista.
- Didakhe
fda kirjoitti:
"Muut "jumalat" sivuutetaan, koska on olemassa vain yksi oikea Jumala. "
No, sinulla ei ole mitään perusteita miksi uskot näin, paitsi se että sinut on ohjelmoitu kristityksi.
"Kun tulet pimeydestä valkeuteen, niin näet todisteet. "
Hauska vertauskuva, mutta olet itse kaivonpohjalla keskiyöllä.
"Ateismiin ei kuulu mitään moraalisääntöjä. Aina kun ateisti puhuu moraalista, hän joutuu poimimaan moraalisäännöt nimenomaan uskonnoista. Ilman uskontoja ei siis ole mitään moraalia."
Väärin. Et ole siis lukenut aikaisempia keskusteluja tai tietoisesti välttänyt oppimasta niistä mitään.
"Kristinuskon moraalisäännöt löytyvät Raamatusta, uudesta testamentista Jeesuksen ja apostolien opetuksesta. Siellä ei kehoiteta tappamaan ketään, vaan rakastamaan ja tekemään kaikkea hyvää."
Raamatussa kyllä kehotetaan surmaamaan ihmisiä ja myös mässäillään joukkosurmilla ja lähettääpä tarinoissa jumala jopa kaksi karhua raatelemaan 42 pikkulasta hengiltäkin.
"Jos ateistien mielestä tappaminen on väärin, niin silloin ateistit ovat tässä suhteessa samalla puolella kuin kristitytkin eli he eivät ole oikeita ateisteja lainkaan. "
Silloinhan sinä olet väärässä. Jos minä olen se oikea kristitty sinun mielestäsi niin minä olen valkeudessa ja minun pitäisi nähdä ne todisteet sinun jumalastasi.
Historian kristityt eivät siis ole olleet kristittyjä, mutta monet ateistit ovat olleet. Sinun logiikkasi, ei minun.
"Jos Jumala ei olisi luonut maailmankaikkeutta ja luonnonlakeja, ei voitaisi sepittää minkäänlaista evoluutioteoriaa, koska koko evoluutioteoria edellyttää jo maailmankaikkeuden ja luonnonlakien olemassaoloa, jotka eivät ole voineet luoda itse itseään tyhjästä ja olemattomuudesta ilman Jumalaa. "
Tietämättömyytesi käsitteistä ja teorioista paistaa liian vahvasti taas läpi. Big Bang ei liity evoluutioon mikään. Maailman luomisesta... maailman tyhjästä luonut taika Jim ei ole vakuuttanut minua. Eiköhän aina ole ollut jotakin.Alunperin mristityille opetettiin että pitää välttää kaikkea pahaa ja ihmksten teurastusta:
"Luku 3.
1 Lapseni, pakene kaikkea pahaa, ja kaikesta sitä muistuttavasta.
2 Älä ole vihassa, sillä viha johtaa teurastukseen. Älä ole kateellinen tai riidanhaluinen tai toraisa, sillä kaikista näistä aiheutuu teurastus.
...
6 Lapseni, älä ole kapinallinen, sillä se johtaa jumalanpilkkaan. Älä ole itsekäs tai pahamielinen, sillä kaikki nämä tuottavat jumalanpilkkaa,
7 vaan ole sinä nöyrä, sillä nöyrät perivät maan.
8 Ole sinä kärsivällinen ja säälivä ja viaton ja rauhallinen ja hyvä ja pelkää niitä sanoja, jotka olet kuullut.
9 Älä korota itseäsi, äläkä aseta ylpeyttä sieluusi. Älköön sielusi liittykö yhteen ylpeiden kanssa, vaan kulje vanhurskaiden ja nöyrien kanssa.
10 Hyväksy sinulle tapahtuvat asiat hyvinä, tietäen, että ilman Jumalaa ei mitään tapahdu." Didakhe n 80-120 jaa
- hgfh.fghf
Ateismikeskusteluissa on yksi suuri ongelma, joka johtaa siihen, että keskustelu ei etene kohti totuutta ja ymmärrystä...ja ongelma on se, että lähdetään sitä uskovien fundamentalistien ajatuksesta, että on olemassa yksi suuri voima (Jumala) joka luo kaiken. Siis, niin maailmankaikkeuden, aurinkokuntamme, planeettamme kuin Maan ihmisenkin...ja tekee sen suoraan "henkilökohtaisesti" kuin jokin suuri taikuri.
Joku on sanonut, että "ihminen loi Jumalan"...tarkoittaen sitä, että ihminen on luonut mielikuvan Jumalasta, eikä tuo mielikuva ei vastaa objektiivista todellisuutta. Tämä ymmärretäänkin itämaisissa uskonnollisissa filosofioissa, mutta ei voida sanoa, että kristinoppikaan olisi väärässä, jos se ymmärretään oikein; Kristinopissa puhutaan hierarkkisista jumaluuksista ja korkein persoonallinenkin Jumala on luonnollisesti Taivaiden Jumala, halliten mm. enkelihierarkioita.
Itämaississa uskonnollissa filosofioissa siis hyväksytään se ajatus, että on olemassa korkein persoonaton luova voima ja Alkulähde kaiken olemassa olevan takana, mutta jos sitä nimitetään Jumalaksi, niin asiat menevät helposti sekaisin.
Korkein Luoja (Prime Creator) on melko yleisesti käytetty uskonnollinen nimitys korkeimmasta voimasta, mutta silloin täytyy huomioida myös taivaalliset jumaluudet ja korkein persoonallinen Taivaallinen Jumala, joka on eri asia kuin "Prime Creator".
Korkein Luoja/Korkein Luova Voima/Alkulähde ei ole sidottu mihinkään paikkaan, kun taas Taivaallisella Jumalalla on asuinsijansa tietyssä paikassa aika-avaruudessa.- hfghg.fh
>>Korkein Luoja/Korkein Luova Voima/Alkulähde ei ole sidottu mihinkään paikkaan, kun taas Taivaallisella Jumalalla on asuinsijansa tietyssä paikassa aika-avaruudessa>>
Esimerkiksi Urantia-kirjassa puhutaan "Universaalista Isästä" ja "Taivallisesta Isästä" ja mielestäni se selventää kristinoppia ja Jumala-käsitettä. - henkinen.matka
Niin, samaa asiaa voidaan käsitteellistää niin monin sanoin ja tavoin. Sanat eivät siinä mielessä ole tärkeitä. Tärkeää on ymmärtää sanojen tarkoitus ja mitä niillä kuvataan.
Kaikkein Korkein voidaan nimittää Jumalaksi tai Alkulähteeksi, kaiken energian varannoksi ikään kuin. Taivaallinen hierarkia voidaan nimetä ja kuvata eri tavoin, mutta tosiaan tärkeää on vain se, että itse sielussaan pyrkii aina mahdollisimman korkealle.
Sen olen huomannut päteväksi metodiksi, että kun pyytää Korkealta, saa parhaimman. Paras ei aina ole ihmisen kannalta käsitettävää, johtuen siitä että Jumalan perspektiivi on huomattavan pitkäkestoinen, kauas näkevä ja koskee vain sielun kehitystä, kotiinpääsyä.
Silloin kun ihminen pääsee sielun yhteydessään kommunikoimaan Jumalan kanssa, hän ymmärtää vastoinkäymisetkin ja oman osansa niiden tuottamisessa. - Laatikkoleikkiä
"Paras ei aina ole ihmisen kannalta käsitettävää, johtuen siitä että Jumalan perspektiivi on huomattavan pitkäkestoinen, kauas näkevä ja koskee vain sielun kehitystä, kotiinpääsyä. Silloin kun ihminen pääsee sielun yhteydessään kommunikoimaan Jumalan kanssa, hän ymmärtää vastoinkäymisetkin ja oman osansa niiden tuottamisessa. "
Ja kuten aina, niin uskova ei omassa laatikossaan ollenkaan tajua, että tuo on vain se tyypillisin ja yleisin, naurettavan typerä ja epätoivoinen seliseli-selitys sille, miksi se Korkein ei vastaa mitään rukouksiin ja kaikkea todella paskamaista tapahtuu aina, kaikista rukouksista ja pyynnöistä huolimatta.
Usein tapahtuu jopa täysin päinvastaista mitä rukoillaan, tai tapahtuu se pahin mahdollinen josta rukoillaan että sitä ei vaan tapahtuisi. Tämä toki rassaa uskisparan haurasta mieltä, joten täytyy pikkaisen taivuttaa todellisuutta ja keksiä mielenrauhan säilyttämiseksi jokin epätoivoinen selitys sille miksi niin käy.
Laatikon ulkopuolella tuo jaksaa naurattaa joka kerta kun sen kuulee, vaikkakin sen on kuullut jo satoja kertoja. Säälittävän lapsellista elämistä itsepetoksessa, jossa oikea todellisuus niin ikävästi ei vastaa uskovan kuvitelmia ja harhoja. Joten täytyy sitten keksiä ja kuvitella sellainen "todellisuus" joka vastaisi ja elää siinä laatikossaan, lapsellisesti oikean todellisuuden kieltäen.
Lainaan tähän vielä sopivan kohdan tuolta alempaa toisen kirjoittamaa:
"Uskovaisilla eri suunnissaan ei ole kykyä ja halua erottaa mielikuvitusta ja toiveita todellisuudesta. Kaiken täyyytyyy olla niinkuin uskovainen sen käsittää ja haluaa olevan."
Kun uskova rukoilee 100 kertaa ja saa kerran sellaisen vastauksen jollaisen halusi, niin hän pitää sitä varmana todisteena jumalastaan. Se seikka että 99 kertaa ei tullut mitään vastausta, tai tuli jotain täysin muuta kuin mitä pyydettiin, ei uskovan itsepetosta tietenkään horjuta. Laatikko on valmis, eikä sen ulkopuolle kurkita.
- Penuel
En käy väittelemään kanssasi elämän synnystä. En kuulu mihinkään uskonnon yhteisöön. Raamattu on kuitenkin minulle sielun ruokaa. Raamattu on sielulle.. ihmisen alkuperä on muu. Sanon tämän....Kyse on sielusta.. ei ruumiista tai jostain joka kuolee kun keho kuolee. Mikä siis on sielu!? Jumalamme mukaan kaikella on sielu. Mm pahinta kaikessa on se...että ...Jokaisen meistä..sielu jatkaa elämää..kuka hyvään kuka pahaan. Parasta kaikessa... vastaat teoista henk.koht. siis vaikka vihaisin .sinua . Tosin sielusi jää eloon. Elät ..sielusi elää.. vai eläköön! ?
- PsykiatriJeesusPäivää
Sielulle eli mielelle tarjottua henkistä ravintoa. Eli kyse onpsykoligisesta aspektista.
- empiriaa.kehiin
Ateistin erottaa uskovasta yksi seikka, Jumala.
Ateisti kieltää Jumalan, ei usko Jumalan olemassaoloon, koska ateistilla ei ole kokemusta Jumalasta.
Uskovalla on kokemus, uskonkokemuksesta seuraa uskomuksia.
Kun ateisti ei usko käytännössä korkeampaan voimaan, tai ainakaan ei hyväksy sitä käsitystä, minkä tietää uskonnoista jotakin ymmärrettyään, niin ateisti on hyväksymättä samalla joukon mahdollisuuksia, jotka eivät hänelle aukea.
Kun uskova käytännössä uskoo korkeampaan voimaan, se avaa hänelle mahdollisuuksia voimiin, taivaallisten lisäksi myös maallisiin ja saatanallisiin. Ikävä piirre siinä on se että hyväuskoisuus saattaa poikia kritiikittömyyden kautta pahuutta. Esimerkiksi monet korkeat pappismiehet ovat käyttäneet uskontoa vaan siinä mielessä että ovat saaneet sen varjossa harrastaa paheita.
Jumalallisuus ei välttämättä seuraa siitä että uskoo tai ei usko. Itse jumalallisuus on käytännön ominaisuus, jota jossain määrin ilmenee meissä kaikissa. Yksikään ihminen ei ole läpeensä paha.
Henkivoimien vaikutus on usein ihmisille itselleenkin tuntematonta ja tiedostamatonta. Hyvän ja pahan kamppailussa paha käyttää kaikki pahat konstinsa voittaakseen hyvän. Hyvä taas käyttää ainoastaan hyvyyttä. - trivia
Uskontokysymys on lyhyesti ajateltuna kysymys siitä, mitä olevainen on.
Uskonto, idealistinen filosofia asettaa kysymyksen seuraavasti: Olemattomuudessa on materiaton maailmanhenki ja jonka toimien seurausta tuntemamme materian ilmiöt ovat. Maailmanhenki kuvittelee tai tekee olemattomuudessa (taivaassa) ilmiöt henkisesti ja materiaalinen olevainen toistaa ne robottimaisesti. Siitä syntyy jumalien ominaisuus kaikkivoipaisuudesta ja -vallasta.
Materilistinen filosofia olettaa kaiken sen mikä on olemassa olevan ajassa ja avaruudessa liikkuvaa materiaa. Materian tuottamat ilmiöt tulevat siitä itsestään ilman ulkopuolista liikuttajaa. Ihmisen tehtävä tutkia ilmiöiden syitä ja seurauksia ja käyttää niitä hyväkseen. Materialismi olettaa liikkeen syyksi itseliikunnan. Materia pitää sisällään liikkumisensa syyn ja se on epähomogeenisuus. Mitään absoluuttista identtisyyttä ei ole tai se esiintyy vain suhteellisena. Esim. vetyatomit ovat vetyatomeja mutta kahta samanalaista ei löydy.
Hegel oli viimeinen suuri idealistifilosofi. Hän kehitti huippuunsa maailmanhengen roolin luomalla sille olemisen, ajattelun ja liikunnan lainalaisuudet. Hegelin johtopäätös oli sama kuin materialisteilla. Kaikkeus on avoinna ihmiskunnan silmien edessä ja sitä tulee tutkia. Sitä tutkimalla löytäisi maailmanhengen - ja tässä Hegel tavallaan puhuu itseään vastaan. Hegelin oppi on nurinpäin käännettyä materialismia.
Kokemus todistaa että täytyy olla ensin materiaalinen olento, joka kykenee tuottamaan henkisiä toimintoja.
Onko elämällä tarkoitus? Pidän liian suppeana sitä, jos se kielletään. Syyn ja seurauksen laki puolustaa teesiä pitkälle mutta ei kokonaan tai sitten toisessa muodossa.
Elämä, syntymä ja kuolema, on tahdosta riippumaton materian ominaisuus. Mutta elämisellä on tarkoitus. Kun on synnytty, on synnytty toisten samankaltaisten muodostamaan yhteisöön. Käytäntö osoittaa mm. lakien laatimisen esimerkillä, ettei ole sama miten elää. Tajuava olento elää ja pyrkii olemaan suhteissa toisten kanssa sekä ympäristön suhteen. Mielestäni syy ja seuraus toimii tässäkin laajemmin ajateltuna.- KaruTotuus
Ihminen hakee kuitenkin luonnostaan elämälleen sisältöä vaikkei itse elämällä olekkaan mitään tarklituksta, kuitenkin saa lukea kuin ihmiset jotka ovat kokeneet elämänsä tarkoituksettomaksi ja sisällöttömäksi päättävät elämänsä itse murhaan.
- Rapanhapakko
Vaivojani säästääkseni saliitaneen, että siteeraan itseäni aihetta sivuten tuolta luterilaisten puolelta, ketjusta "Uskoontulon psykologiaa"
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14377234/uskoontulon-psykologiaa
Ihan kyökkipsykologina tässä hypoteesi:
1.) Nämä ihmiset eivät kestä EPÄVARMUUTTA. Heillä taytyy olla kaikesta varma tieto. Eivät koe etsimisen ja tutkimisen iloa, riittää kunhan itse varmasti jo tietävät. Eri uskonsuuntauksissa toki eri tavoilla. mutta siitä eivät välitä.
Tämän takia suhtautuvat tieteeseen ja tieteen metodiin halveksivasti. Tiede kun kuitenkin muuttaa käsityksiään uusien faktojen löytyessä ja parempien hypoteesien ja teorioiden muotoutuessa.
Sellainen on uskovaisen mielestä heikkoutta, riittää kun just hän jo valmiiksi Tietää. (vaikkei toki kilpailevan suunnan hihhuli kuulemma tiedäkään)
Sama varmuuden tarve ulottuu myös moraali- ja etiikkakysymyksiin. Uskovaisesta olisi sietämätöntä ettei siinä olisi yhtä ainoaa ylhäältä komennettua etiikkaa ja moraalia. Uskovainen on tässä siis kuin kunnolla peloteltu pikkulapsi. Tai sitten kuin armeijan keskitason kapiainen.
Mutta uskovainen kuvittelee Jumalallisen auktoriteetin, joka sattumoisin ajattelee kuten uskovainen itse, kukin suunnassaan. Sitten uskovainen on unohtavinaan tuon ja teeskentelee nöyrää. Ja alkaa käskyttämään muita.
2.) Nämä ihmiset ovat sitä kuvitteellisen Jumalansa edessä nöyrää teeskennelessään kuitenkin tavattoman ITSETÄRKEITÄ. Yksi evoluutioteorian torjunnan syy heillä on, että uskovaiselle olisi sietämätöntä ajatella, että koko maailma ja maailmankaikkeus ei olekaan sitä varten että ihmislaji ja just uskovainen itse on täällä.
3.) Uskovaisille on tärkeää myös uskonsa VÄLINEarvo. Elämäntapansa saattavat joskus kyllä korjautua "uskoon tullessa", seurakunnissa on ihania ihmisiä ja toimintaa jne. He eivät kykene miettimään tai osaa välittää, josko uskontonsa maailmanselitys on vähääkään totta tai edes moraalista. Ovat oikeastaan paljon pinnallisempia ihmisiä kuin ateistit, agnostikot tai kaltaiseni uskonnottomat ymmärtävätkään.
4.) Kyse taitaa olla siitä, mitä psykiatria sanoo "rajatilapersoonallisuudeksi".
Melkein, mutta ei ihan skitsofreniaa.
Uskovaisilla eri suunnissaan ei ole kykyä ja halua erottaa mielikuvitusta ja toiveita todellisuudesta. Kaiken täyyytyyy olla niinkuin uskovainen sen käsittää ja haluaa olevan. Muuten loukkaantuminen ja itkupotkuraivari.
Itse arvioin, että kyse on sanoisinko "organisoidusta pakkoneuroosista". Itselläni on pakkoneuroosista kokemusta nuoruusajaltani.
Erona on, että pakkoneurootikko kyllä tietää että oireensa eivät ole tosimaailmaa, ja se erottaakin pakkoneuroosin varsinaisesta skitsofreniasta. Ja kun neurootikko keksii omat hulluttelunsa ihan itse, uskovaisen vähemmän luovana pitää omaksua ne ulkopuolelta uskovaisten kulttuurista. Lisäksi kun uskovaisuutta ei koeta sairautena, uskovaisten oma yhteisö kannustaa ja tukee vaikka mitä äärikarismaattisiakin harhoja. Mekanismi on muuten sama kuin pakkoneurooseissa. Mutta uskovaisten kulttuurissa se muiden uskovaisten tukemana joskus johtaa johonkin, jota voi sanoa aidoksi skitsofreniaksi.
Samanlaista on toki muissakin hörhökulteissa. On kummitusten, keijukaisten ja enkelien näkijöitä ja ufojen kontaktihenkilöitä.
Nykyään uskonnoilla on niin huono maine, että monet "tosiuskovaiset" väittävät että he eivät ole "uskonnollisia", vaan heillä on "henkilökohtainen suhde Jeesukseen". Paskapuhetta ja harhaa sekin. Sellaista sanovilla uskovaisilla on oma pyhä kirja, oman uskonnon dogmit, oman uskonnon rituaalit ihan kuin muillakin uskonnoilla. Eikä se Jeesus tai Pyhä henki heille oikeasti "henkilökohtaisesti" juttele, sitä kautta heillä ei olekaan mitään yliluonnollista faktatietoa. Kunhan hokevat ihan ihmisten heille opettamaa "kaanaankieltä"
Suuret joukot saavat minkä tahansa mielipuolisuuden tuntumaan normaalilta.
Seuraava sitaatti on lähinnä katolisuudesta, joten saatatte vain nauraa höröttää. Mutta edes yrittäkää soveltaa myös omiin uskomuksiinne.
Suosikkini näistä nykyajan ateistipenteleistä, Sam Harris:
"Jos teet taikamerkkejä keksin päällä ja sitten uskot syöväsi Elvis Presleyn ruumista, olet mielisairas. Jos teet taikamerkkejä keksin päällä ja sitten uskot syöväsi Jeesuksen Kristuksen ruumista, olet normaali katolilainen."- Rapanhapakko
...jatko:
Tulipa mieleen vielä yksi lisäyksenä viesteihini juuri yllä, ja tämä hypoteesi on varmaan päällekkäinen ylläolevien kanssa.
5.) Uskovaisilta ihmisiltä puuttuu LÄHDEKRITIIKIN taju.
Sen persoonallisuustyypin ihmiset saattavat yhtä hyvin pitää niin "mielenkiintoisena" lähes mitä vaan kristinuskon eri muodoista jehovien kirjoihin tai mikesi harekrisnalaisuuteen tai mormonismiin.
Minusta kummallista, että ottavat auktoriteetiksi jonkun ihan selvästi suuntaukseensa sitoutuneen lahkon tai miksei poliittisen suunnan lähteet.
Junteimmat heistä taitavat olla samantapaista väkeä, joka uskoo vaikka Seiska-lehteä.
Myöskin useilla uskovaislla on olo, että joku näistä käsityksistä pitäisi VALITA. Niinkuin olisi valmiita käsityksiä, joista sitten vain valitaan ja sitten pysytään siinä. Tulisiko mieleen että ihan samanlaisia heh karvaperseukkeleita ovat niiden suuntien perustajatkin, ja vielä nykyistä tietämättömämmältä ajalta?
Puuttuu ilmeisesti kyky olla niiden ulkopuolella ja vain ihmetellä maailmaa, aprikoida, etsiä asiaa monesta lähteestä ja sitten miettiä josko niissä osittain on jotain asiaakin. Sitoutumatta mihinkään auktoriteettiin.
Niinhän muuten tieteessäkin tehdään. Mutta sitä uskovaiset eivät ymmärrä. Vaan luulevat, että kaikki ovat yhtä auktoriteetti- ja sitoutumishaluisia kuin he itse. Ja kun sanovat, että tiedekin on uskontoa, eivät ole tajuavinaan mitä nimenomaan omista joustamattomista päähänpinttymistään vahingossa tunnustavat. - uskonwiisaus
Erinomainen kirjoitus, veit sanat suustani. Uskovat eivät todellaan voi sietää ajatusta tarkoituksettomuudesta. Heistä kaikella olevalla ja kaikilla tapahtumilla pitää olla jonkin tietty tarkoitus ja heidän pitää tietää tämä tarkoitus ja aika usein se tarkoitus näyttää olevan uskova itse, tuo koko valtavan maailmankaikkeuden tärkein olento heti jumalansa jälkeen.
Uskova ei voi sietää ajatusta, että hänen olemassaolonsa ei olekaan jumalan tahto ja äärimmäisen tärkeä osa jumalan suurta salaista suunnitelmaa, vaan johtuukin ainoastaan siitä että hänen isällään oli pilkettä silmakulmassa ja kiva kiihkeä hetki uskiksen äidin kanssa noin 9 kuukautta ennen uskiksen syntymää.
Ja kun siittiö sitten poksahti äidin munasoluun, lähetti jumala jostain taivaallisesta sieluvarastostaan siihen sielun - siis jonkun uskovan mielestä. En ole koskaan saanut uskovilta mitään järjellistä vastausta siihen(kään) kysymykseen, että mistä se sielu oikein tulee ja missä vaiheessa se alkaa ihmisessä vaikuttamaan. Tosin eihän uskovillakaan ole tästä mitään yksimielistä käsitystä, vaan - yllätys, yllätys -erilaisia keskenään ristiriidassa olevia selityksiä, kuten aina kaikista asioista.
Mikä juuri kertookin meille sen, että eivät uskovat tosiaankaan mitään tiedä, kunhan arvailevat kaikkea sellaista mikä itseään sattuu miellyttämään. - fedcba
Ateistin ja uskovan ero näkyy tässä:
Kun ateisti törmää asiaan, joka vaikuttaa olevan ristiriidassa hänen näkemyksiensä kanssa, hän perehtyy asiaan, tutkii erilaisia todisteita ja lähteitä ja punnitseee objektiivisesti ja lähdekriittisesti kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Ja sitten korjaa käsityksiään, jos vaakakuppi näyttää että siihen on todella painavat perusteet.
Kun uskovan näkemykset ja todellisuus ovat ristiriidassa, alkaa uskova heti etsiä vikaa todellisuudesta. Sitä vaihtoehtoa että uskovan uskonnollisissa näkemyksissä voisi olla jotain vikaa, ei uskovalle ole olemassa, joten vian täytyy olla todellisuudessa. Jotain paholaisen lähettämää eksytystä taas kerran, mokomakin todellisuus.
Ateisti voi myöntää olleensa väärässä ja tarvittaessa korjata näkemyksiään. Uskovalla taas on Pyhä Ylimmäinen Totuus, joka ei voi koskaan olla missään asiassa väärässä, joten ei ole edes teoriassa mitään syytä koskaan tarkistaa näkemyksiä.
- SolidaariHumanisti
Olen miettinyt kuinka kristitty edes voisi kyetä todistamaan sellaisen fyysistä olemassaoloa jolla ei heidä opetuksensa mukaan ole fyysistä olomuotoa. Tällöin vaatimus olisi kristitylle kohtuton ja vastaus on useinkin se että "ei Jumalaa voi hvaita ja nähdä ja se ylittää käsityskyvyn rajat" mikä monelle kanssa toverille ei käy todisteeksi vaan he vaativat nähdä antropomorffisen partaukon istumassa pilvenpäällä. Eniten havettää kuitenkin se että sitä mennään ja naureskellaan uskovaisille jotka pitävät evoluutio-oppia totena, aivan kuin se olisi uskovaisilta kiellettyä uskoa siihen että elämän kehitys on monimutkainen sattumien ja vuorovaikutusten verkko joka saa alkunsa jo alkuräjähdyksestä vapautuneesta energiasta. Mielestäni olisi sentään pieni parannus edes tukea ja kannustaa uskovaisia ajattelemaan ettei evoluutio ole vastoin heidän uskonkäsitystään. Pitäisi myös lopettaa liberaalien uskovaisten paheksunta, mikä saa meidät ateistit näyttämään vain ääliöiltä. Harmi tosiaan siis että vaikka moni meistä vetoaa järjen ja omien aivojen käyttöön se unohtuu lopulta myös niin monelta ateistiltakin. Vaikken itse usko persoonalliseen jumalaan enkä antropomorfisoituukaan, kunnioitan uskovia yhä yksilöinä ja ihmisenä sekän katson uskontojen kuitenkin olevan osa laajaa kulttuurien kirjoa.
- Rapanhapakko
SolidaariHumanisti:
Evoluutioteoria on kuin onkin vastoin uskovaisten uskonkäsityksiä. Jos liberaali lieventyy puhumaan "teistisestä evoluutiosta" tai yleensä ohjatusta ja tarkoitushakuisesta evoluutiosta, sekin on yleiseen evoluutioteoriaan kuulumaton ja siinä tarpeeton käsitys. Ehkä niillä uskovaisilla uskovaislla evoluutiota merityksessä miljardit vuodet ja lajien yhteinen polveutuminen toisistaan. Mutta ei "evoluutioteorian hyväksymistä" kuten väittävät kun eivät ymmärrä mitä se on. . Vaan ihan erillinen täysin todistamaton hypoteesi. Ja vieläkin uskovaisen maailmanselitystä tukemaan kuviteltu.
"Partaukko pilven päällä" on toki klassisiinkin vertauskuvallisiin maalauksiin perustuva nykyään pilakuvien aihe.
Silti VT:n Jumalahan toimi ja näyttäytyi ihan fyysisesti. Tulipatsaana, enkeleinä ja Jaakob taisi painiakin Jumalan kanssa. Mooses ainakin näki Jumalan, mutta selkäpuolelta.
Nykyään ei kumma kyllä niin. Mutta kunnon karismaatikoille Jumala/Jeesus/Pyhä Henki kuitenkin puhuu mystisen suoraan tai "näkyinä" tai unissa.
Ja ainahan se on antropomorfistinen olento, ihmismäinen persoona ainakin henkisesti.
Kristinusko on joo tottakai iso (vaikkei historiallisestikaan ainoa) osa kulttuuriperimäämme. Siksi en ymmärräkään ihan raivoateisteja tai tyhmyyttään maallisia, joilla ei ole Raamattua tai eivät hyväksy kristinuskon menoja juhlapyhien tunnelman osana. Meillä on monta Raamattua ja on tullut moneen kertaan käytyä Joulukirkossa ja jopa toisen suunnan ortodoksien Pääsiäisyön menoissa.
Silti fundamentalismin lisäksi liberaalikristillisyyskin alkaa vähän tympimään. Esimerkiksi edesmenneen "Kirkko Kuulolla"-palstan liberaalipapeiltakaan en saanut koskaan vastauksia kun yritin selvittää, mitä dogmatiikkansa vakiohokemilla oikeastaan tarkoittavat. Ehkä eivät ole koskaan tulleet ajatelleeksikaan, kunhan niitä sanovat.
Tai jos lähempää liippaa kuten sukulaisten hautajaisissa...
Ja nämä taisivat olla kaikki liberaalimman puoleisia naispappeja.
Tätini hautajaisissa pappi selitti, että "Vain Jeesukseen uskomalla pelastuu." Pelastuu niin MILTÄ? . No tätini varmaan uskoi Jeesukseen, mutta entäs ne jotka eivät usko?
Enoni peijaisissa pappi alkoi agnostiseen maanviljelijä-enooni sopimattomasti selittää Ilmestyskirjan kultaisia katuja, jotka kuulemma "meitä kristittyjä" odottavat. No tuskin enoani sitten :-)
Oma isäni kuoli hiljattain. Ei ollut uskovainen muttei korostetusti ateistikaan, kunhan tavallinen vanha mies.
No pappi sanoi oikein raamatunlauseen kanssa "saarnaosuudessa", että kirkko ja nämä hautajaiset ovat "Portti Paratiisiin".
Minä en tiedä onko sellaista kuin Paratiisi olemassa. Eikä niin ajatellut isänikään. Skeptinen oli. Mutta siitäkö se paratiisiin pääsy on kirkon ja sen papin mielestä kiinni, että tämä joku sekä isälle että meille tuntematon akka teki taikamenojaan arkun päällä?
WTF, etten paremmin sano.
- trivia
Uskova on hyvin paljon tapauskovainen kaikissa uskonsuunnissa. Kymmenet sukupolvet ovat palvoneet tiettyä valtauskontoa niin että se pyörii verenkierrossa ja munaskuissa. Tottumuksen voima periytyy perheessä ja asianomaisen valtion uskontokulttuurissa. Uskonnon omaksuminen tulee ikäänkuin perintönä ihmisen itse kovinkaan suuria ajattelematta. Siinä on uskonjärjestöjen etu.
Ateismi raivaa vaivalloisesti tietä tiheän uskonkulttuurin läpi. Sillä ei ole suurikaan perinnöllinen etu mukanaan. Ateismilla on yksi etu puolellaan ja sitä voi kutsua voittamattomaksi. Ateismi etenee tieteiden kehityksen mukana. Ihminen on utelias. Hän hamuaa tietoa ympäristöstään. Tiede tutkii, selittää, erehtyy, korjaa. Uskonnot jankuttavat ikivanhoja mystiikkaoppeja.
Uskonto häviää ihmisyydessäkin. Teologien väittämä korkeista voimista, jotka antaisivat laajan yleisnäkemyksen, kumoutuu. Tieteen luomat näköalat syventävät ihmisen monipuolista luovaa tietoisuutta moninkertaisesti uskoivaan nähden. Luonnonvalinta saattoi suosia uskomuksia alhaisen tietoisuuden tasolla mutta hylkää ne korkealla tietoisuustasolla. Uskomukset jäävät elämään taruina ja ajanvietekirjallisuutena samassa kastissa kuin science-fiktion kirjallisuus. Itse olen kakarasta lähtien ollut innostunut antiikin jumal- ja muista taruista seikkaillukertomuksina mutta myös osana ihmiskunnan historiaa.
Säälin niitä ihmisiä, jotka uhraavat elämänsä raamatun tai koraanin ääressä istumiseen kun ympärillä tapahtuu jatkuvasti kaikenlaista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 881234
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1511036En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse61778Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll14730Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107688Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli287685- 60684
Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?37636En oikeastaan usko että sinä tai kukaan
Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt42634Viime yönä mietin paikkoja luonnossa, missä olen kulkenut
kävellyt ja ikävöinyt, ja ollut niin yksin. Monet kerrat. Ne palauttavat mieleeni sinut ja sen, kuinka kipeää on se kaip57612