ALombre
https://lyricstranslate.com/en/l039ombre-shade.html
L'onde
Est si calme
Un présage
D'automne
La
La peur s'engage
Sur mon visage
Le doute
Frissonne
Suis-je
Faite pour les rêves ?
D'une voix faible
Dis-moi
De ne plus être
À l'ombre
Risquer de n'être personne
On se cache et l'on se cogne
À l'ombre
On se coupe de soi-même
On s'arrache ainsi au ciel
À l'ombre
Et sentir que l'on se lâche
Que rien ni personne ne sache
Quand la nuit tombe
Las de cette vie trop brève
On devient l'ombre de soi-même
L'âme
Est la lumière
Mais l'âme erre
Sur tous les chemins
Mon cœur se ferme
Le diable harcèle
Mes lendemains
Et là
Sous les érables
Le froid se cabre
Mais toi, dis-moi
De ne pas être
https://www.youtube.com/watch?v=ZTTqqk5sBew
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia3 aloitusta · 26 kommenttia
- Miksei hän sitten allekirjoita tätä adressia: https://www.adressit.com/kuolema_sairaille_hinteille
??!??! - Kaksi vuotta sitten tutun tuttua.
- Miksei tästä: https://www.adressit.com/kuolema_sairaille_hinteille tule mitään syytettä/kohua. Monesti olen tuota katsellut. Ei siinä nyt yhtään allekirjoitusta ole mutta siellä se vaan on olemassa.
Vaan yksi lause, mutta mielestäni pahempi kuin Räsäsen kirjoitukset. - Minä ainakin olen.
- Olenhan minä. Kiitos ihan hyvää kuuluu vaikka onhan sitä välillä huonompiakin hetkiä. A l'ombre on Mylyne Farmerin biisi. "Varjossa" se on suomeksi.
- En käy. Voisihan siitä olla. Muistan miten lapsena/nuorena kivalle tms. se tuntui kun homous mainittiin vaikka edes vitsissäkään. Olen syrjäkylältä. Olisihan siitä varmaan pitänyt puhua.
- Harvoin minäkin. Kerran nuolin unessa Arnold Swartzeneggerin persettä pihakeinussa.
- Minä raivostun itselleni joskus jos haaveilen miehestä. Yleensä ajattelen aseen piipun ohimolleni. Kaikki ajatukset ovat hetkellisiä välähdyksiä suunnasta toiseen.
- Minä olen hinttiätmi. Oikeastaan tykkään lukea homovihakommentteja, jotenkin niistä tulee kotoinen olo. Mistäpä niitä kuulisinkaan kun en ole enää mihinkään/keneenkään yhteyksissä. Että sen verran ainakin minulla on omaa homouttani hyväksymättä.
- Niin minäkin.
- Minulta kuoli isä vähän aikaa sitten.
- Minä äsken dildoitin. En laukeamiseen asti kuitenkaan ettei tule orgasmin jälkeistä masennusta. Parasta siinä on se kun kuvittelee miten hyvää se tekisi toiselle vaikka varovasti kun etenee niin hyvälle tuntuu itsessäänkin.
- Seksi on erittäin tärkeää. Jo siltäkin näkökannalta, että monelta Inceleiden tekemiltä joukkosurmilta olisi vältytty, jos olisivat saaneet. Lisäksi, jos uskontoa eivät olisi esimerkiksi jihadistit saaneet, niin eivät hekään terroritekoja tekisi. Ja aivan sama ideakehys ristiretkimurhaajissa.
Eli se on juurikin niin, että seksi on tuhat kertaa parempi ja tärkeämpi. Joskaan ei tässä oikein kerrannaisuuksista voi puhua, kun toinen on negatiivinen (uskonto siis) ja toinen positiivinen (seksi). - Sinä olet hyvä isä. Minun isäni on kuollut. Ei ne eheytyshoidot toimi, ei ihmistä voi muuttaa.
- Kirjoitin eilen erään tarinan toiselle palstalle: https://keskustelu.suomi24.fi/t/15536609/kysymys-palstan-miehille#comment-96361095
Tässä ne sitten alkavat minun syvimmät salaisuudet olemaan, joita en ole kertonut kenellekään. Homoudestani kerroin eräälle esikoulusta lähtien samahkoissa opinahjoissa olleelle kaverilleni kerran baarissa. Mutta häneen en ole ollut yhteyksissä oikeastaan ollenkaan. Niinkuin en nyttemmin kehenkään mutta tuo katkesi silloin muistaakseni aika pian sen baari-illan jälkeen eli vuosia sitten kuitenkin. Ennen patjarullaa mustia teippikirjaimia. Itsestäni se oli kiinni. - Nyt kun mietin, niin ei oikeastaan ole. Kerran olen lähtenyt miehen matkaan. Olimme netissä tutustuneet ja kävelin häntä pitkän matkan vastaan kun tuli autolla hakemaan. Ajoimme ABC-asemalle, jossa hän esitteli minut serkkunaan siellä törmäämiimme tuttuihinsa. No nyt muistankin, että kyllähän hän sitä periaatteessa kysyi tätä ketjun kysymystä kun sieltä lähtiessämme hän kysyi "vieläkö haluan jatkaa". Sanoin kyllä ja ajoimme jonnekin aika kaukaiselle metsätielle. (Nyt vähän hirvittää muistella miten varomaton olin, mutta onneksi hän oli hyvä mies kuten tullaan tämän tarinan päätteeksi kuulemaan. Olin siis joku lukioikäinen tuolloin.) Astuimme ulos autosta ja minä sain ensisuudelmani. Hän vei käteni etumukselleen ja tunsin sen olevan kovana.
No, siinä kävi sitten niin, ettei se edennytkään sen pitemmälle (minun tahdostani). Sönkötin jotain, että en ole valmis. Hän ajoi minut takaisin ja minä siinä pyytelin anteeksi. Hän sanoi ei haittaa ja jotenkin ehkä tekovapautuneesti siinä juttelin, olihan hän muistaakseni ensimmäinen toinen homo, jonka olen tavannut (tai oliko hän bi sitä en muista tiesinkö edes). Vähän se on harmitellut jälkikäteen ja joskus olen jopa toivonut että se olisikin ollut joku murhaaja niin olis päässyt tästä.
Nyt olen tuijottanut ruutua jo monta minuuttia, niin ei kai tähän enää mitään tule enkä saisikaan asiaa enää pysymään koossa. Mitään seksijuttuja ei ole sen koommin ollut mitä nyt yksi samantyylinen tapaaminen. Hänet kutsuin kaverin mökkijuhlille. Olin ympäripäissäni kyllä. Ja sen jälkeen joku päivä ajelimme reunuskunnassa. Kaipa ne oli ihkaoikeat treffit. Tämäkin juttu kuitenkin päättyi tähän. En tiedä mikä siinä on. Ehkä se on sama homma kuin. Kyllähän se harmittaa ja myös toisen osapuolen takia. Heitäkin ajeluttanut turhan takia ja aikaansa vienyt, no eihän ne ole kuin yhdet turhat treffit, kai niitä nyt sattuu jokaiselle. Sittemmin olen jättäytynyt kaikista riennoista ehkäpä erään yhden erinäisen sattumuksen johdosta. Näitä juttuja pitäisi miettiä...
Olen homo. Kyllä ahdistaisi. Tai ehkä ei, jos kaikki olisi selvää, mutta kun ei ole niin joo. - Rippikoulussa olimme sängyssä selät vastakkain erään pojan kanssa. Miten ihmeessä minulla voikin olla niistä ajoista muistikuvia? Hän se tuli minun viereen, kai se jotain kokeilunhalua oli. Kerran hän pyysi että kääntyisin toisinpäin. Syksyllä koulussa kehui lihaksikkaaksi. Minä löin häntä silloin olkapäähän.
Toisen kerran eräs toinen poika (yläaste-aikoja se on ollut sekin) ihan yhtäkkiä alkoi hieroa harteitani kun istuimme ennen liikuntatuntia pitkällä puupenkillä. Minä säpsähdin siitä ylös ja sitten en muista mitä tapahtui. Taisin siinä vain vähän jaloitella.
Joskus koitan kuvitella miltä se tuntuisi olla toisen lähellä niinkuin tuolloin rippileirillä. - Vuonna 2008 fuksien tutustumistapaamisessa pelasimme jalkapalloa. "No sittenhän me pelaamme samassa joukkueessa 😉", ovat ne sanat, jotka myöhemmin tuolloin tajusin että olisi pitänyt sanoa. Miten voi maailma antaakin niin selvän merkin ja minä jättää sen käyttämättä? Ja vielä ensimmäisenä päivänä. Mutta ei, minä en... nyt. Enää jaksa.
- Olen ihastunut eräiden tuttavien isään. Kerran humalassa hipelöin häntä. Sitä haluaisin pyytää anteeksi ja häpeän enemmän päivä päivältä. Mutta en usko että hän haluaa sitä kuulla. Sittemmin olen jättäytynyt kaikista riennoista syrjään.
Kuitenkin haaveilen tästä henkilöstä tai jostain ihanasta miehestä joka ilta. Tai oikeastaan ne ovat ehkä pikemminkin sellaisia hetkellisiä ajatuspyrähdyksiä. Pitkään en pysty edes haaveilemaan, kun heti kohta raivostun itselleni. Joskus unelmoin, että joku sanoisi minulle ettei homoudessa ole mitään pahaa mutta useimmiten se ajatus päättyy pyssyn piippuun. - Isä kuoli kun olin kolmen vanha. Siitä ei puhuttu ikinä. Minulla tekee vaikeaa edes sanoa sanaa isä. Olisipa joku muisto mutta ne harvat valokuvatkin, jotka olen nähnyt; ei niitä ole missään.