palstalutka
Entinen vanhapalstalainenpalaa, jolta paloi lopullisesti hermot "tunnista tärähtäneistä/rakeisista kuvista muurahaisen kokoiset linja-autot" -tunnisteisiin (jotka oli pakko "yrittää uudelleen" 3-5 kertaa).
En etsi palstan kautta seuraa, olen täällä vain kommentoimassa kaikkeen maan ja taivaan väliltä. Omaan vahvat mielipiteet ja erilaisen maailmankatsomuksen kuin valtaosa Sinkut-palstan vakkareista. Ne pitää vaan kestää.
Pärstä kuin petolinnun arse, kroppa edestä näppärä, mutta perse leveämpi kuin Kardashianilla.
Vastaus palstan yleisimpään kysymykseen: 10. Ja niille miehille jotka luulevat, että naisten luku pitäisi kertoa vähintään kymmenellä jotta saataisiin oikea määrä, vastaus on sitten noin 1.
Koska jumala päättää millaisia olemme, annoin nimimerkkini palstan kiistattoman jumalan näkemysten perusteella.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia54 aloitusta · 896 kommenttia
- Viimeisin poikaystävä oli 194 cm, joten ei ole liian pitkä. Toisaalta kaikki muut seurustelu-/deitti-/seksikumppanit ovatkin sitten olleet sitä lyhyempiä, enemmän tai vähemmän. Eli ei se pituus niinkään kerro vielä mitään siitä, onko ihminen mieluisa kumppanina.
- En, enkä ole varsinaisesti elämäni aikana polttanut muutenkaan kuin 2 kertaa. Tuli viisi vuotta sitten otettua tupakki vastaan, kun silloin tapaamani mies tarjosi, mutta en jatkossa enää juurikaan nähnyt häntä, joten se hänen seurassaan polttaminenkin jäi tasan niihin kahteen kertaan.
- Toivottavasti ei, onhan tässä jo 7 vuotta oltu.
- Rakkautta, toveruutta ja kunnioitusta. Aiemmin olisin maininnut myös uskollisuuden, mutta näin iän myötä olen alkanut nähdä asiat toiselta kantilta. Eli voisin hyväksyä myös "puoliavoimen" suhteen, eli suhteen jossa mies voisi käydä vieraissa, ja itse saisin pysyä uskollisena. Tämä ei johdu aiemmista kokemuksista, koska kumpikaan eksä ei pettänyt, vaan juurikin näköalan laajentumisesta. Mitään väkivaltaan viittaavaa tai jatkuvaa känniörvellystä en tästä huolimatta hyväksy, eli ne kliseiset "hakkaavat pettävät juopot" eivät iske minuun.
- Sitä en tiedä, mutta toivottavasti tämäkin ketju ei täyty "yli-ikäisten" (siis tuohon tyttöön nähden yli-ikäisten, ei muussa mielessä) setämiesten kommenteista, kuinka paljon kivempi olisi panna tuotakin alaikäistä tyttöä kuin itsensä ikäisiä naisia...
Ja toivon tätä ennen kaikkea tytön itsensä tähden, koska vähän epäilen että tyttö itse pahemmin niiden (omasta näkökulmastaan) ikäloppujen lähentelyistä innostuisi. 16-vuotias ei ole enää lapsi, mutta ei yleensä kuitenkaan myöskään riittävän kypsä 40-50-vuotiaiden miesten leikkikaluksi. - https://worldpopulationreview.com/country-rankings/most-obese-countries
Tuolta kun alas kelaa, löytyy maakohtaiset lukemat, sekä lihavuusasteen että BMI:n mukaan. - Kyllä minä olin kateellinen muiden parisuhteista, aina siihen saakka kunnes sain itse ensimmäiseni (22-vuotiaana). Nykyisin kaksi parisuhdetta takana ja jälleen pitkäaikaissinkkuna olen huomannut, etten katsele enää toisten parisuhteita kateellisten lasien läpi. Koska nyt on viimein omakohtaista kokemusta ja samalla edes jonkinlainen aiemman kokemuksen tuoma todistus siitä, että saatan itsekin aina silloin tällöin saada parisuhteen.
On kyllä todella vapauttavaa elää ilman sitä nuorempana ja kokemattomampana vaivannutta kateuden tunnetta. - Itse en ole sirkkoja kokeillut enkä aiokaan kokeilla. Mutta sama pätee moneen muuhunkin, esim. etanat, sammakonreidet ja nilviäiset/merenelävät (katkarapuja lukuunottamatta), mustekalat yms. jäävät multa väliin, samoin häränkielet ja vastaavat. Tosin kerran yllätyin positiivisesti maistettuani osteria ulkomailla, että eipä se hullumpaa ollutkaan. Mutten usko että kykenisin esim. mustekalaa tai etanaa syömään.
Toisaalta, syödäänhän Kiinassa esimerkiksi linnunpesäkeittoa ja Japanissa apinan aivoja, eli vielä noita aiemmin luettelemianikin hullumpaa ruokaa löytyy. Ja taidetaan siellä Aasiassa käärmettäkin popsia poskeen. - Kenet nyt saakaan sikavalmiiksi ja superjännittyneeksi, jaa-a, riippunee todella paljon naisesta. Mulle jo pelkkä "irakilaistaustainen" riittäisi syyksi poistua paikalta, jos nyt jostain syystä olisin joutunut tapaamiseen ko. hyypiön kanssa.
- Niin haluan etelään muuttaa minäkin, mutten (enää nykyisin) mitenkään suomalaisten luonteen takia. Vaan lähinnä paremman, lämpimämmän ja sateettomamman ilmaston takia.
- Ei ole, mutta olen jo vuosia haaveillut sellaisesta. Kylppäriini ei kuitenkaan mahdu allasta, ja ulkopaljua en halua hankkia. Ehkä sitten jossain hamassa tulevaisuudessa, jos saan hankittua asunnon etelästä.
- Kielikurssilla jenkeissä 16-vuotiaana oli yksi tilaisuus, joka todella kaduttaa. Itse huonoitsetuntoisena en tajunnut vihjeitä, kunnes vasta kun tyyppi kirjoitti ns. "jäähyväispaperiin" (keräsimme siis viimeisenä iltana eri ihmisiltä paperiin viimeisiä viestejä/ toivotuksia") suoraan rakkaudentunnustuksensa. Olin luullut tyypin leveää hymyäkin ekan illan aikana ivalliseksi hymyksi, juuri sen takia miten mua oli aikaisemmin kiusattu.
Koska tiedän mitä tästä automaattisesti ajatellaan, niin kyse ei ollut siitä että tyyppi oli ulkomaalainen. Suomessa en vaan sillä hetkellä (lukiossa) kiinnostanut yhtäkään ikäistäni, vaan päinvastoin haukkuivat ulkonäköäni yms., joten kyse oli siitä että kerrankin joku oli kiinnostunut, vaikka olinkin jo ehtinyt luopua toivosta. Ja omaan silmääni poika oli myös söpö, mikä oli enemmän kuin olisin koskaan uskaltanut toivoa.
No, sain selville viestin täyden merkityksen vasta Suomeen palattuani, sillä tarvitsin vähän sanakirjaa avuksi. Turhahan sitä jälkeenpäin oli jossitella, kun molemmat olivat jo palanneet kotimaihinsa, mutta se oli varmaankin kaunein viesti vastakkaiselta sukupuolelta jonka nuoruudessani sain. - Yhdellä toisella foorumilla joku naisihminen kommentoi, että ei ikinä haluaisi että löytäisi puolisonsa vasta 35-40-vuotiaana. Se pisti mut vähän miettimään, että olenko itsekin sitten auttamattoman myöhässä, kun 32 vuotta tuli juuri täyteen. Ja 7 vuotta siis olen ollut sinkkuna, se on tavalliselle tallaajallekin todella pitkä aika. Mutta toisaalta, en edelleenkään tunne mitään "pakkoa" löytää sitä toista juuri tällä sekunnilla, päivänä tai viikolla - tai edes tässä kuussa. Kesää kohden alkaa ehkä sitten kiinnostaa taas jo enemmän ulkona ihmisiä tapaamassa käyminen.
- "Aivan naurettavaa luettavaa. Afrikkalaiset ja aasialaiset naiset ovat niin paljon naisellisempia kuin suomalaiset naiset kaikella tavalla, niin ulkoisesti kuin käytökseltään ja arvoiltaankin. Te miehet jotka ihannoitte enemmän näitä blondeja suomalaisia naisia ja luulette että nämä ovat jotain naisellisuuden perikuvia, niin ette ole koskaan matkustelleet tai ikinä mitään muita naisia nähneetkään."
Itse matkustelleena naisena voisin todeta kääntäen ihan samaa, eli että esimerkiksi italialaiset ja ranskalaiset miehet ovat keskimäärin enemmän itsestään huolta pitäviä, viehätysvoimaisempia, miehekkäämpiä ja ehkä myös komeampiakin. Suomessa kun yläasteella löyhkäsi landepaukkupoikien ruiskuttama Axe, niin vaikkapa Espanjassa luokkahuoneessa tuoksui ihana miesten parfyymi.
Mutta ei se komeus tai viehätysvoima sitten loppupeleissä mitään ratkaise. Ranskalaisille on enemmän sääntö kuin poikkeus pitää useita rakastajattaria avioliiton kylkiäisenä, ja italiaanot ovat kovia hokemaan jokaiselle vastaantulevalle turistinaiselle samoja satuja (itselleni kylläkään ei ole näin koskaan käynyt, vaikka olen matkustellut kaikkein eniten eri paikkakunnilla juuri Italiassa, ehkä olen sitten liian ruma jopa gigoloiden yhden illan juttuihin).
Suomalainen rehellisyys on oikeasti erittäin harvinainen asia muualla maailmassa - varsinkin tuolla mainitsemassasi Afrikassa. Tunnen kyllä opiskeluajoiltani mukavan tansanialaisen naisen, mutta se ei poista sitä asiaa että Afrikka on täynnä romanssihuijareita, myös naispuolisia sellaisia. Ja silloin kun minua haukuttiin 18-vuotiaana neitsyyden takia lesboksi, oli päähaukkuja ranskalainen n**kerinainen. En ole sen koommin kovin herkällä afrikkalaisiin luottanut, niin miehiin kuin naisiinkaan (tuota mainittua tansanialaista lukuunottamatta). - Minä taas olen tyytyväinen siihen, että olen syntynyt tummaveriköksi. Joskus yläasteella halusin värjätä hiukseni blondeiksi, ja parikymppisenä päädyin lopulta siihen että otin vain blondit raidat. Nykyisin värjään hiukseni aina ainoastaan ruskeanpunaisiksi, enkä värjäisi enää blondeiksi.
Makuja on onneksi monia. Tylsäähän se olisi, jos kaikki haluaisivat olla vain vaaleahiuksisia. - Olen sinkku, ollut jo 7 vuotta. Eikä se edellinen suhdekaan kovin kauaa kestänyt.
- "tietokonepelejä... tai muuta epäsuosittujen hommaa"
Tähän en voi kuin kommentoida, että tuntemani kaikkein pahimmasta päästä oleva pelimies oli merkinnyt eräälle sivustolle harrastuksekseen pleikkarin pelaamisen.
Lisäksi viimeisin eksäni, joka ei ollut atm vaan kutakuinkin ylemmästä päästä ollut ktm, pelasi usein kanssani guitar heroa.
Myös parhaan lapsuudenkaverini hyvännäköinen duunari-isä pelasi usein perheen pleikkaria.
Videopelit kun tuppaavat nykyään olemaan niin monenlaisen väen suosiossa - aina "hottieista" "nottieiksi". Joten ehkä kuvauksesi olisi osunut paremmin nappiin joskus 90-luvun alussa. - Olen kielellisesti ja taiteellisesti lahjakas, mutta matemaattisesti umpityhmä. Äitini aikanaan pakotti ottamaan lukiossa pitkän matikan, mitä vastaan itse olin koska en tykännyt matikasta enkä myöskään ollut hyvä siinä. Lopulta tilanne johti siihen, että sain pitkästä matikasta nelosia (ainoa aine, josta olen koskaan nelosia saanut), ja sekä opettaja että opo sanoivat suoraan, että minun olisi parempi vaihtaa lyhyeen matikkaan. Äitini oli vieläkin ajatusta vastaan, koska "pitkästä matikasta on hyötyä myöhemmin elämässä". Hän itse ei ollut tietenkään omana lukioaikanaan pitkää matikkaa lukenut, joten koin siihen pakottamisen epäreiluna.
- "Väitän että miehet haluaa kivan naisen eikä miehet niin välitä naisten ulkonäöstä vaan kelpuuttaisivat lähes kenet tahansa jos ei ihan kusipää luonteeltaan ole."
Ainoastaan huonoitsetuntoinen ihminen "kelpuuttaa" "kenet tahansa", koska hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen seuraa tunteitaan eikä ala mihinkään "reikä se on rinkelilläkin" -suhteeseen, jossa ei oikeasti ole edes tunteita vaan on vaan "kelpuutettu" tai "huolittu" melkeinpä "ihan kuka vaan". Ja tämä pätee sukupuolesta riippumatta. Mihin oikein on kadonnut aidon rakkauden arvostus - siihenkö, kun nykyaikana muka pitäisi olla "edes se joku, ihan kuka tahansa", jonka kanssa olla se parisuhde? Olen ollut sinkkuna 7 vuotta, mutta en enää ikinä alkaisi suhteeseen vain siksi, että olisi "edes joku".
Itsekin huonoitsetuntoisena 18-vuotiaana neitsyenä (koulukiusaamisen ja haukkumisen takia luulin sitä tuolloin ehdottoman negatiiviseksi asiaksi, minua oli mm. haukuttu lesboksi ihan vaan siksi etten ollut vielä harrastanut seksiä - nykyisin osaisin arvostaa neitsyyttä paremmin, jos se minulla vielä tallella olisi) olisin kelpuuttanut ihan pelkästään yhdeksi illaksi sänkyynkin ihan kenet tahansa miehen - luulin sen huonon itsetunnon ja koulukiusaamisten takia (eräskin poika oli luokassa huutanut, että "mä maksan 100 euroa sille joka saa edes sen pystyyn ton kanssa, ja 500 euroa sille joka suostuu sen tekemään ton kanssa!") että olisi ollut lähes tulkoon "lottovoitto" että ihan kuka tahansa, vaikka kuinka rumakin mies, olisi huolinut minut edes sänkyyn ja edes siksi yhdeksi yöksi. Ja olin sentään nainen, ja silti kamppailin samanlaisten "kunpa edes joku mut edes seksiin huolisi" -ajatusten kanssa. Osin tämän takia ensimmäiset seksin yritykset (jotka näin jälkeenpäin ajatellen onneksi epäonnistuivat) olivatkin sitten traumaattisia. - Aika monella tavismiehellä onkin tyttöystävä - riittää kun katselee arkielämää tuolla ulkona, eikä lue pelkästään palstajorinoita.
Omilta kouluajoiltani asiat menivät seuraavalla tavalla:
* yläasteella naamaltaan nätit tytöt saivat ok- ja jopa hyvännäköisiä poikaystäviä, vaikka olisivat olleet vartaloltaan millaisia punkeroita hyvänsä (itse olin tuolloin hoikka/laiha, mutta naamasta ruma, joten en ollut lainkaan markkinoilla)
* lukiossa tytöt jotka seurustelivat, olivat usein sekä naamaltaan nättejä että kropaltaan hoikkia - tälläiset tytöt kuitenkin seurustelivat myös nörttien, lyhyiden, lihavien ja ylipäänsä itseään huomattavasti huonomman näköisten "atm"-miesten kanssa (olin tuolloin edelleen hoikka ja yhdessä vaiheessa myös alipainoinen, mutta edelleen myös lukiopoikien mielestä naamasta ruma, joten ei myöskään saumoja)
* parikymppisestä eteenpäin eli aikuisiän kynnyksellä on vaikuttanut siltä, että tässä iässä miehiä vihdoin ja viimein kiinnostaa naisissa lähes tulkoon pelkästään kroppa, ja huonommankin naaman on saanut anteeksi hyvällä kropalla - uskon että juuri tämän vuoksi sekä deittailin että lopulta myös seurustelin ensimmäisen kerran juurikin 21-22-vuotiaana (nyt kolmekymppisenä on painoa kertynyt liikaakin, joten pyrin nyt laihduttamaan edes sen verran että "kehtaa" jälleen lähteä sinkkumarkkinoille mitään edes yrittämään)