Vapaa kuvaus

Pieni taivaankannen maalari.

Aloituksia

120

Kommenttia

15967

  1. Noh.. ei sekään, että harkitsee harkitsemisestaan auta elämän yllättävissä tilanteissa. Kun ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan.
    Sitoutuneisuus on se juttu mikä ratkaisee.
    Toki harkitseminen on hyvä juttu, luonnollisesti. En kiellä sitä.
    Elämällä on aina varalla ylläripylläreitä, joita ei osaa harkita ennalta, joten se asiaan sitoutuneisuus on se mikä merkitsee eläimen hommaamisessa.

    Trollikan systeri nyt tuntuu vain haluavan samojediä.. mutta haluaako hän jättää opintonsa ja suunitelmansa elämässä?
    Onko hän valmis rakentamaan koko elämänsä uudelleen siitä lähtökohdasta, että hänellä on koira? Ei ulkomaanmatkoja, paitsi kalliiden kennelien myötä.. ei lazy sundaytä, koira on ulkoilutettava joka aamu ja työn tai opiskelujen päälle on huolehdittava päivittäin elämästä, joka on koira.

    No, oikeastaan pidän lemmikkien ottamista äärettömän epäeettisenä ja ihmisten itsekkyyden ilmentymänä. Vaikka kuinka hyvän elämän lemmikki saisi, on se elävän olennon vangitsemista omiin käyttötarkoituksiin. Puhdasta hyväksikäyttöä, eikä eroa mielestäni millään tavalla turkistarhauksesta tai lihakarjasta.

    Toki lemmikkiä rakastetaan ja se usein muodostuu perheenjäseneksi, mutta kyllä se lemmikki on kuitenkin ihmisen takia lemmikki.
    Elävää olentoa pidetään ja hyväksikäytetään emotionaalisten tarpeiden tyydyttämiseksi.

    Eli hyväksikäyttöä.
  2. Sopivassa suhteessa..
  3. Kiitos että jaoit kokemuksesi.

    Niin, voi olla kyseessä viidenkympin kriisi. Tai olen nyt törmännyt vaan seinään ja joudun kerrankin asettamaan itseni kaiken muun edelle.

    En tiedä. Enkä kovin paljon välitä mikä kriisi nyt on meneillään. Sen tiedän, ettei elämäni jatku enää vanhaan malliin. Se ei voi. Mennyt on nyt oltava mennyttä ja minun tulee rakentaa tulevaisuudelle itseni. Kun kerran minulla yllättäin onkin sellainen.

    Tuhosin kaiken kun sain ms diagnoosini. Itseni, haaveeni, suunitelmani. Kaiken, sillä en nähnyt syytä muuhun kuin hedonistiseen elämään hetkessä. Ei ollut järkeä suunitella mitään, kun ei tiennyt paljonko niitä päiviä olisi jäljellä. Sitoutuminen.. aivan mahdoton ajatus.

    Se prosessi kesti noin 4-5 kk. Ja nousin kuin Fenix entistä vahvempana. Uuteen elämään.

    Tuo Xenan peijooni arvasi oikein. Minä sain tavallaan uuden elämän kun sain positiivisia uutisia sairaudestani. Eli teen tavallaan käänteistä tuhotyötä itsessäni. Sen ymmärrän nyt.

    Omalle tyypilliseelle tavalleni, olen perusteellinen.
    Olen tuhon polulla. Noussut barrikadeille ja julistamassa itselleni minuutta. Jotakin ihan uudenlaista, ehkä vielä aidompaa kuin tähän asti.

    Se vain että tämä sattui vielä tähän ikään ja vaihdevuosiin tekee tästä paskamaisen. Sekametelisopan. Mutta kuten aina ennenkin .. palsta on ollut erinomainen peili. Olen taas tämän ketjun myötä päässyt aimo harppauksia eteenpäin itseni ymmärryksessä. Ja saanut korvaamattoman paljon aspekteja joita en olisi itse osannut ajatellakaan tai jumiutunut johonkin omaan ajatusmalliin.

    Puhumattakaan kannustuksesta jota olen saanut. Tämä tie on pitkä ja kivinen. Mutta tiedän, se minun on kuljettava.

    Jos voisin, sulkisin kaikki palstalaiset rakastavaan syleilyyni. Kiitokseksi.