Jos sulle osoitetaan hyvyyttä niin ota se vastaan

Minä en halua kenen tahansa välittävän minusta. Haluan tutustua vain sellaiseen suunnilleen ikäiseeni vastakkaisen sukupuolen edustajaan jonka kanssa haluan parisuhteen. Muilla ihmisillä ei ole mitää merkitystä. Ihan sama mitä elämässään tekevät ja miten voivat. Omat lähisukulaiset ovat tärkeitä ja parisuhde uuden ikäiseni kumppanin kanssa, muuta en halua.

Älä odota, että sellainen ihminen jota olet syvästi loukannut tunkemalla lähelle monia kertoja ilman lupaa haluaisi auttaa sinua. Sellainen on rikollista toimintaa ja se aiheutta kauan kestävän traumaan henkilölle jota on lähestytty hyvin monia kertoja!

Olen aina pyrkinyt osoittamaan takaisin, en pystyisi olla osoittamatta kellekään hyvälle sitä takaisin.

Välittävät ihmiset ovat kyllä kuin lottovoitto, varsinkin silloin jos on täysin yksin niin ettei kukaan ymmärrä.

Hmm.. elämme maailmassa, missä oma napa on kaikki kaikessa. Äidit opettavat että vieraisiin ei saa luottaa. Isät opettavat, että kaikki on mahdollista.

Kulttuuri suosii omistamista. Mitä enemmän, sen parempi...

Mutta se ihminen.. itse ihminen jää puristuksiin. Se tekee vain mitä sen on opetettu, niin.. ja välittäminen ei kuulu niihin.

Sitä paitsi suomalaiset ovat sellaisia kaiken liian helpolla saaneita kermaperseitä, etteivät osaa välittää kuin itsestään. Ymmärtämättömiä.

Ja tyhmiä. On jo aikoja sitten unohdettu se, mikä on oikeasti tärkeää. Pinnalliset ja materialistiset arvot syövyttävät ihmisiä.

Niin, mutta kuka siitä välittää? Ei kukaan.
Ihminen on tyhjä ja sieluton. Niin se maailma makaa.

Arvostan ja annan takaisin, kunhan en koe sitä joksikin pakolliseksi velvoitteeksi

"Sisäinen kauneus" on ihmisissä ihan yhtä harvinaista kuin ulkoinenkin.

Kuten on helppo fyysisesti lässähtää ja lakata huolehtimasta ulkonäöstään, niin yhtä helppoo on sortua katkeruuteen, nihilismiin ja pahantahtoisuuteen, ahneuteen, kateellisuuteen jne jne

Ihminen joka tekee sisäistä työtä säilyttääkseen rakkaudellisuuden, tekee paljon. Jokainen päivä merkitsee valintoja. Hekin kyllä välillä sortuvat. Itse sorrun ihmisvihaan kerta toisensa jälkeen. Mutta on vaan jatkettava jos haluan tunnistaa itseni.

Monille muut asiat on tärkeämpiä. Esim raha ja oma etu, vallankäyttö ja vihaegoismi. Se on heidän valintansa.

En kuitenkaan usko, että niillä saavuttaa syvää onnellisuutta, kuten rakkaudellisuudella ja lempeydellä ja välittävän asenteen sekä suhteiden priorisoimisella ensisijaisiksi.

Parempi vaan, kun keskityt säilyttämään rakkaudellisuutesi. Se on nimittäin ainoa keino selviytyä. Universumi kyllä reflektoi minkä siihen laitat, vaikkei aina siltä ehkä tunnu, mutta siihen voit luottaa.

Älä odota ihmisiltä liikaa, varsinkaan niiltä jotka ovat päätyneet muihin ratkaisuihin. Et voi tehdä ratkaisuja muiden puolesta, vaikka näetkin niiden ratkaisujen kovat seuraukset.

Tsemppiä!

Onko tää vitsi?