Olen viettänyt kesälomaa kotonani tekemättä mitään järkevää.
Seuralaisena minä itse. Ja tullut siihen lopputulemaan, että en ole hyväksi itselleni.
Olen tehnyt mittavanlaatuisia muutoksia elämääni viimeisten viikkojeni aikana. Ehkä parempaan, ehkä huonompaan. Sen näyttänee aika.
Itse näen, että alan valmistautumaan jo omaan kuolemaani. Niin. En ole vielä edes viisikymppinen, mutta koen elämäni olevan ohi. Vaikka se ei ole. Tietenkään ei ole.
Minulla on ollut liikaa aikaa ajatuksieni kanssa, mikä tänä päivänä on harvinaista. Tai ainakin uskoisin näin. No, siitä viis.
Koen kuitenkin olevani identiteettikriisissä. Toki se voi olla muutakin. Joku tilapäinen neurokemiallinen häiriö tai sen sellaista. Ehkä vaihdevuodet aiheuttaa tälläistä. En tiedä, eikä kiinnosta ottaa selvääkään.
Pointti oli se, että onko tyypillistä ihmiselle yhtäkkiä muuttaa elämäänsä ratkaisevasti?
Oletko itse tehnyt elämässäsi sellaista ja miltä se on tuntunut jälkeenpäin?
Sillä nyt elämäni tuntuu hypyltä tyhjän päälle. Teen sen silti, koska minusta tuntuu siltä.
Identiteettikriisiä vai jotakin muuta?
127
896
Vastaukset
- Anonyymi
50 kriisi
- Anonyymi
😋😋😋😍😍😍😍😋😋😋
🍑 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17945626L
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
- Anonyymi
Naisilla vaihdevuodet, miehillä viidenkympin villitys eli ihan yleistä vissiin. Moni nuorena pariutunut alkaa haaveilemaan "omasta" tai ainakin oman näköisestä elämästä kun lapset alkaa olla isoja. Moni sen irtioton sitten tekeekin ja ehkä katuu jälkeenpäin, joidenkin ei tarvitse katua. Muuta sinne Pujiksen tilauksille, on sitten molemmille vaihtelua muutamaksi vuodeksi.
-harmiseikirj-- Anonyymi
Ei se voi, aikuinen autisti poika hoidettavana. Ja pirppiksellakin vakava sairaus, ei halua olla pujiksen taakkana.
Niin.. minulla oli jo tuo vaihe pari vuotta sitten kun erosin. Ja tosiaankin vaihdevudet ovat päällä ja inhoan niitä. Kroppani muuttuu, hormoonitoimintani muuttuu, mutta tarviiko ajattelutapanikin muuttua?
Kaunis ajatus minusta emäntänä Pujikselle, mutta ei ole toteuttamiskelpoinen.Anonyymi kirjoitti:
Ei se voi, aikuinen autisti poika hoidettavana. Ja pirppiksellakin vakava sairaus, ei halua olla pujiksen taakkana.
Näin juuri. Olet aikalailla asian ytimessä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se voi, aikuinen autisti poika hoidettavana. Ja pirppiksellakin vakava sairaus, ei halua olla pujiksen taakkana.
Minua on palstalla ripitetty siitä kun en ole halunnut aiheuttaa muille mitään haittaa, rähjätty että aikuisen pitää saada itse päättää eli asiaa pitäisi kysyä varmaan pujikselta.
-harmiseikirj- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minua on palstalla ripitetty siitä kun en ole halunnut aiheuttaa muille mitään haittaa, rähjätty että aikuisen pitää saada itse päättää eli asiaa pitäisi kysyä varmaan pujikselta.
-harmiseikirj-Olet vieraslaji Suomessa.
Anonyymi kirjoitti:
Minua on palstalla ripitetty siitä kun en ole halunnut aiheuttaa muille mitään haittaa, rähjätty että aikuisen pitää saada itse päättää eli asiaa pitäisi kysyä varmaan pujikselta.
-harmiseikirj-No, ei pujottelija minua huolisikaan. Hänellä on oma elämä elettävänään.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin.. minulla oli jo tuo vaihe pari vuotta sitten kun erosin. Ja tosiaankin vaihdevudet ovat päällä ja inhoan niitä. Kroppani muuttuu, hormoonitoimintani muuttuu, mutta tarviiko ajattelutapanikin muuttua?
Kaunis ajatus minusta emäntänä Pujikselle, mutta ei ole toteuttamiskelpoinen.Voisiko joku Vagifem tms. auttaa hormonaalisiin juttuihin?
Pikku-pirpana kirjoitti:
No, ei pujottelija minua huolisikaan. Hänellä on oma elämä elettävänään.
Oletko kysynyt?
Palstakamu kirjoitti:
Voisiko joku Vagifem tms. auttaa hormonaalisiin juttuihin?
En suostu mihinkään hormonaaliseen lääkitykseen. En todellakaan.
Kestän tämän paskan kuin mies.. heh.Pikku-pirpana kirjoitti:
En suostu mihinkään hormonaaliseen lääkitykseen. En todellakaan.
Kestän tämän paskan kuin mies.. heh.Saanko udella miksi? Se voisi oloa helpottaa hormonaalisten juttujen suhteen.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Ei tarvitse kysyä. Tiedän vastauksen kysymättäkin.
Höh, ja Pujis kun vaikuttaa niin lutuiselta.
Palstakamu kirjoitti:
Saanko udella miksi? Se voisi oloa helpottaa hormonaalisten juttujen suhteen.
Minulla on epämääräinen tunne siitä, etten halua hormonaalisia lääkkeitä horjuttamaan omaa hormonaalista toimintaani.
Olen ollut kahdesti jättikortisonilla ja ne eivät olleet helppoja kokemuksia. Steroidit saavat koko hormonaalisen järjestelmän sekaisin ja tasapainoon pääseminen vei kauan.
Toki, jos elämä alkaa liukumaan ihan pieleen, olen valmis siihenkin. Mutta vasta viimeisenä keinona.Pikku-pirpana kirjoitti:
Minulla on epämääräinen tunne siitä, etten halua hormonaalisia lääkkeitä horjuttamaan omaa hormonaalista toimintaani.
Olen ollut kahdesti jättikortisonilla ja ne eivät olleet helppoja kokemuksia. Steroidit saavat koko hormonaalisen järjestelmän sekaisin ja tasapainoon pääseminen vei kauan.
Toki, jos elämä alkaa liukumaan ihan pieleen, olen valmis siihenkin. Mutta vasta viimeisenä keinona.Jokaisen pitää tehdä mikä on parhaaksi itselle. Kannattaa vaan selvittää asioiden juurisyy, niin sitten voi miettiä mitä asioiden suhteen tekee, että elämä on mahdollisimman mielekästä.
Palstakamu kirjoitti:
Höh, ja Pujis kun vaikuttaa niin lutuiselta.
Pujottelija on lutuinen. Siinä olet ihan oikeassa.
Se että hän elää elämäänsä joka hänelle on määrätty, ei tee hänestä yhtään sen vähemmän lutuista.Pikku-pirpana kirjoitti:
Pujottelija on lutuinen. Siinä olet ihan oikeassa.
Se että hän elää elämäänsä joka hänelle on määrätty, ei tee hänestä yhtään sen vähemmän lutuista.Totta. Eikä asia minulle kuulu. Toivon vaan sinulle kaikkea hyvää, sillä sinä ansaitset sen :)
Palstakamu kirjoitti:
Jokaisen pitää tehdä mikä on parhaaksi itselle. Kannattaa vaan selvittää asioiden juurisyy, niin sitten voi miettiä mitä asioiden suhteen tekee, että elämä on mahdollisimman mielekästä.
Niin. Olet hyvinkin oikeassa.
Palstakamu kirjoitti:
Totta. Eikä asia minulle kuulu. Toivon vaan sinulle kaikkea hyvää, sillä sinä ansaitset sen :)
Kiitos.
Toi merkkaa paljon sinulta kuultuna.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet vieraslaji Suomessa.
Mutta olethan sä kiusaamisringin johtaja ja hyvästi teillä mennyt, itse kirjoittelit noin, aattele olet ollunna johtotehtävissä! Ketä on ollut, on täs ringissä, no se selvii myöhemmin!
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Oletko kysynyt?
Kysy gynegologilta!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se voi, aikuinen autisti poika hoidettavana. Ja pirppiksellakin vakava sairaus, ei halua olla pujiksen taakkana.
Mitä aikuinen mies saa siitä, että esiintyy aikuisen pojan äitinä?
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin.. minulla oli jo tuo vaihe pari vuotta sitten kun erosin. Ja tosiaankin vaihdevudet ovat päällä ja inhoan niitä. Kroppani muuttuu, hormoonitoimintani muuttuu, mutta tarviiko ajattelutapanikin muuttua?
Kaunis ajatus minusta emäntänä Pujikselle, mutta ei ole toteuttamiskelpoinen.Millaisia mies nämä sinun vaihdevuosioireet oikein on? Kerrot ny lonkalta etkä lunttaa Wikipediasta tai terveyskirjastosta!
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
En suostu mihinkään hormonaaliseen lääkitykseen. En todellakaan.
Kestän tämän paskan kuin mies.. heh.Niinhän sinä oletkin mies. Oletko muuten koskaan saanut näillä hahmoillasi keneltäkään muulta huomiota kuin siltä yhdeltä jonka kanssa olet vängännyt iät ja ajat ja tapellut palstatilasta verisesti? On ollu eeppistä luettavaa etenkin hänen osuudet, ei sitä aina voi profiloitua järkevänä keskustelijana kun tuntehet vie nääs mukanaan🤭
- Anonyymi
Hm... paha sanoa tuohon mitään järkevää. Itse oon kriiseillyt elämäni aikana ties mistä, mut jos sen ottaiskin niin että se on kehon viesti kertoa että nyt tarvitaan jotain muutosta. Ja kokeilemallahan se selviää mitkä muutokset vie eteenpäin, mitkä ehkä taaksepäin. Toi on niin hyvä oivallus että tajuaa kun on ollut liikaa omien ajatusten kanssa. Ei sitä aina helposti tajua että ajatuskulku alkaa siinä jollain tapaa joskus kärsimään. Pitäis vaan haastaa välillä itseään kokeilemaan uusia juttuja, niiden kautta saa takuulla uutta ajateltavaa ja perspektiiviä elämään. Tsemppiä!
NKiitos.
Minä en ole kriisiytyvää sorttia. Olen järkeillyt tämänkin siten, että tämä on neurokemiallinen välitila.
Kas kun olen vuosikausia syönyt jos jonkinmoisia mömmöjä unettomuuteen ja nyt jättänyt ne kaikki.
Aivoni eivät ole tottuneet luomuna olemiseen.
Ja juu, sekin on yksi niistä muutoksista joita olen elämääni tehnyt.
Ajatukseni itsestäni ovat todellakin hieman kiertänyt kehää. Ehkä oli hyvä tulla palstalle hakemaan hieman perspektiiviä.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kiitos.
Minä en ole kriisiytyvää sorttia. Olen järkeillyt tämänkin siten, että tämä on neurokemiallinen välitila.
Kas kun olen vuosikausia syönyt jos jonkinmoisia mömmöjä unettomuuteen ja nyt jättänyt ne kaikki.
Aivoni eivät ole tottuneet luomuna olemiseen.
Ja juu, sekin on yksi niistä muutoksista joita olen elämääni tehnyt.
Ajatukseni itsestäni ovat todellakin hieman kiertänyt kehää. Ehkä oli hyvä tulla palstalle hakemaan hieman perspektiiviä.Mä taas en oo ikinä syönyt mitään "mömmöjä", mut niitä töyssyjä nyt vaan tulee ja menee kaikilla elämässä. Kiva jos täältä on löytynyt jotain apuja.
N Anonyymi kirjoitti:
Mä taas en oo ikinä syönyt mitään "mömmöjä", mut niitä töyssyjä nyt vaan tulee ja menee kaikilla elämässä. Kiva jos täältä on löytynyt jotain apuja.
NKyllä. Apuja täältä löytyy aina. Sinäkin olet nyt auttanut minua ja kiitos siitä.
Asioiden jäsentelyä ja sen sellaista on helpompi tehdä, kun saa vertailukohtia ja ajatuksia, joita ei itse osaisi edes ajatellakaan.
Yksi palstan hienointa antia.
Elämän puolimatkan krouvi on tilastollisesti siinä 40 ympärillä, niin en pidä mitenkään erikoisena että sen myötä alkaa katselemaan väistämättömän tuolle puolen. Toki elämä jatkuu ja kaikkea vielä ehtii toheltamaan, isostikin, mutta todennäköisyydet uudelle aamulle vähenevät joka päivä hitusen.
Aika itsekseen itsensä kanssa on... Sekä hyödyllistä että arveluttavaa. Hyödyllisen alun jälkeen se usein kääntyy arveluttavaksi, joskus jopa haitalliseksi, hyvin harvoin aiempaa hyödyllisemmäksi. Näin ainakin itselläni on ollut niin pitkälle kuin muistan moista. Eli sen 40 vuotta tjs.
Onko se kuitenkaan identiteettikriisi? Voiko kyseessä olla ikäkausikriisi? Se että kiikahdat askeleen eteen, sitten kaksi taakse ja oletkin yhtäkkiä hiukan eksyksissä siitä mikä tai kuka olet nyt kun askeleet eivät noudatakaan enää totuttua kaavaa?
Yllättävät ja nopeat isot muutokset omassa elämässä ovat harvinaisempia, mutta pakon tai ison kivun myötä ne ovat varsin mahdollisia. Se miten nuo pakko tai iso kipu ilmenevät on täysin yksilö- ja tilannesidonnaista, mutta ne ovat ne premissit jotka muutokseen johtavat, vapaaehtoisesti ihminen ei tee mitään.
Ja siskoseni, sait minut tooooooooooooooooodella uteliaaksi, mitähän sinä nyt olet keksinyt... ❤️No veliseni.. en koe olevani ollenkaan eksyksissä. Päin vastoin. Olen hyvin selkeä. Tiedän ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni mitä teen. Olen jopa hieman suunnitelmallinen sen suhteen.
Ainoa elämääni muuttanut iso asia on oikeasti se, että olen vahvasti vaihdevuosien kourissa.
Mutta tämä muutos huithapelisesta, tunteella elävästä haihattelijasta suunnitelmalliseksi ja järkeväksi.. olenko vihdoinkin tullut aikuiseksi?Pikku-pirpana kirjoitti:
No veliseni.. en koe olevani ollenkaan eksyksissä. Päin vastoin. Olen hyvin selkeä. Tiedän ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni mitä teen. Olen jopa hieman suunnitelmallinen sen suhteen.
Ainoa elämääni muuttanut iso asia on oikeasti se, että olen vahvasti vaihdevuosien kourissa.
Mutta tämä muutos huithapelisesta, tunteella elävästä haihattelijasta suunnitelmalliseksi ja järkeväksi.. olenko vihdoinkin tullut aikuiseksi?No se on hyvä jos nähty tie tuntuu siltä että tossa se on eli sinnepäin mars mars, jo oli aikakin jne.
Hmmmm, en ole ikinä pitänyt sinua tunteella elävän huithapelina, vaan oikeastaan hyvinkin selkeästi (sen hetkisen) tiesi valinneena. Se nyt vaan oli aiemmin yhdenlainen tie, nyt näit toisenlaisen tien ja lähdit sille.
Ja ei, älä hittovie ikinä tule aikuiseksi, ethän? 😘
*
Lähdetkö torstaiaamuna kanssani kissavahdiksi Sysmän eläkeläisparatiisiin? Torstaina sinne ja maanantaina takaisin? Minä, katit sekä hoitokatit ja pätevä sauna, ei muuta. Ei oikeastaan elämääkään, se on Sysmä Metropol 🤣
Tai no ehkä mustikka- ja tattimetsällä tulee käytyä, mutta mustikat on kuulemma kortilla niillä seuduin ja siten tuskin tatitkaan kovin hyvin voi, liian kuivaa.randombypasser kirjoitti:
No se on hyvä jos nähty tie tuntuu siltä että tossa se on eli sinnepäin mars mars, jo oli aikakin jne.
Hmmmm, en ole ikinä pitänyt sinua tunteella elävän huithapelina, vaan oikeastaan hyvinkin selkeästi (sen hetkisen) tiesi valinneena. Se nyt vaan oli aiemmin yhdenlainen tie, nyt näit toisenlaisen tien ja lähdit sille.
Ja ei, älä hittovie ikinä tule aikuiseksi, ethän? 😘
*
Lähdetkö torstaiaamuna kanssani kissavahdiksi Sysmän eläkeläisparatiisiin? Torstaina sinne ja maanantaina takaisin? Minä, katit sekä hoitokatit ja pätevä sauna, ei muuta. Ei oikeastaan elämääkään, se on Sysmä Metropol 🤣
Tai no ehkä mustikka- ja tattimetsällä tulee käytyä, mutta mustikat on kuulemma kortilla niillä seuduin ja siten tuskin tatitkaan kovin hyvin voi, liian kuivaa.No.. selkeä ja selkeä.
Mä teen niin kuin koen oikeaksi. Siten ettei mun tarvitse jälkeenpäin katua.
Aikuiseksi tuleminen.. ööh.. mä kyllä luulen että tämä on nyt sitä.
*
Ja kiitos kutsusta. Lähtisin mielelläni Sysmään .. pääsisinhän metsään .. mutta minulla alkaa maanantaina työt. Vika lomaviikko meneillään.Pikku-pirpana kirjoitti:
No.. selkeä ja selkeä.
Mä teen niin kuin koen oikeaksi. Siten ettei mun tarvitse jälkeenpäin katua.
Aikuiseksi tuleminen.. ööh.. mä kyllä luulen että tämä on nyt sitä.
*
Ja kiitos kutsusta. Lähtisin mielelläni Sysmään .. pääsisinhän metsään .. mutta minulla alkaa maanantaina työt. Vika lomaviikko meneillään.No ei sen selkeä tarvitse ollakaan, mikä uusi reitti selkeä olisikaan? Ja jos olisi, niin sehän olisi jo läpikahlattu, opasteita siellä täällä, kuulostaa vanhainkodin kahviolta. Ei hyvä, vähän tarvitsee olla mysteeriä matkassa, muuten se ei ole sen arvoista.
No mä katsastan ton uuden aikuisuutesi kun ehditään istua alas juttelemaan. Ja ehkä parantamaan joku maailma siinä sivussa. Ja sehän me ehditään, mulla on lomat vasta edessä ja jos luoja suo, kissat myös mummolassa jonkun aikaa niin on vapaus ollatullamennä.
Ai harmi. Voinko soittaa pomollesi ja sanoa että tulet vasta tiistaina 1.8. töihin, keksikää palkan suhteen jotain miehekästä, pronto? Voitaisiin viettää Sysmässä ns. viimeinen kesäsi (ei aikuisena), kissoja hoitaen ja samalla parantaa hiukan maailmaa. Olisi hyvä ja paahteinen terassikin etelään päin, siinä kelpaa nautiskella margaritoja ja muuta hyvää 😁randombypasser kirjoitti:
No ei sen selkeä tarvitse ollakaan, mikä uusi reitti selkeä olisikaan? Ja jos olisi, niin sehän olisi jo läpikahlattu, opasteita siellä täällä, kuulostaa vanhainkodin kahviolta. Ei hyvä, vähän tarvitsee olla mysteeriä matkassa, muuten se ei ole sen arvoista.
No mä katsastan ton uuden aikuisuutesi kun ehditään istua alas juttelemaan. Ja ehkä parantamaan joku maailma siinä sivussa. Ja sehän me ehditään, mulla on lomat vasta edessä ja jos luoja suo, kissat myös mummolassa jonkun aikaa niin on vapaus ollatullamennä.
Ai harmi. Voinko soittaa pomollesi ja sanoa että tulet vasta tiistaina 1.8. töihin, keksikää palkan suhteen jotain miehekästä, pronto? Voitaisiin viettää Sysmässä ns. viimeinen kesäsi (ei aikuisena), kissoja hoitaen ja samalla parantaa hiukan maailmaa. Olisi hyvä ja paahteinen terassikin etelään päin, siinä kelpaa nautiskella margaritoja ja muuta hyvää 😁Mun pomo on kamala ämmä. Ei sille kävisi millään mikään järjestely.
Joudutaan vaan nyt toteamaan, että no can do.
Sitä paitsi olen jo sopinut pujottelijan kanssa treffit ensi lauantaille.
Juu.. jos pääset niin tule vaan. Tosin rahatilanteeni on taas persaukinen.. tai melkein. Ja sullahan on sitäpaitsi yhtä jos toista koko lomasi ajaksi suuniteltuna, niin voidaan ehkä miettiä syyskuulle maailman parantamista.. ?
Hitsi.. se Sysmä kuulosti hyvältä.. mut no can do.Pikku-pirpana kirjoitti:
Mun pomo on kamala ämmä. Ei sille kävisi millään mikään järjestely.
Joudutaan vaan nyt toteamaan, että no can do.
Sitä paitsi olen jo sopinut pujottelijan kanssa treffit ensi lauantaille.
Juu.. jos pääset niin tule vaan. Tosin rahatilanteeni on taas persaukinen.. tai melkein. Ja sullahan on sitäpaitsi yhtä jos toista koko lomasi ajaksi suuniteltuna, niin voidaan ehkä miettiä syyskuulle maailman parantamista.. ?
Hitsi.. se Sysmä kuulosti hyvältä.. mut no can do.Aaa, no kyllä mä työhenkisesti yhden kamalan ämmän kanssa löytäisin nyhteisen maaperän, tosin voihan se olla sen jälkeen se kostaisi sen kompromissin sitten suoraan sulle jotenkin.
Treffit Pujiksen kanssa on erittäin pätevä syy kieltäytyä maalaisretkestä, nostan käteni pystyyn 😁
Tottahan pääsen, mun lomani hädin tuskin ehtii alkaa ennen syyskuuta, nämä ei nyt nämä saaterin projektit ja saneeraustyömaat etene toivotulla tavalla, mutta se ei yllätä, näytä mulle remppa joka valmistui ajallaan ja budjetissa... Ennemmin helvetti jäätyy ja Putin antautuu... Ja noo aiemmin kehitellyt menot eivät ehdi sittenkään osumaan lomiini kun noi hommat venyy, pois lukien Hämiksen keskiaikafestarien miitti.
Eikä sun persaukisuus siihen vaikuta, sulla on iso sydän, antoisa baarikaappi ja mulla iso lompakko lantringeille, sillä se hoituu, sapuskat voidaan tekaista yhdessä lennosta, halpaa kuin makkara(keitto?) 😂randombypasser kirjoitti:
Aaa, no kyllä mä työhenkisesti yhden kamalan ämmän kanssa löytäisin nyhteisen maaperän, tosin voihan se olla sen jälkeen se kostaisi sen kompromissin sitten suoraan sulle jotenkin.
Treffit Pujiksen kanssa on erittäin pätevä syy kieltäytyä maalaisretkestä, nostan käteni pystyyn 😁
Tottahan pääsen, mun lomani hädin tuskin ehtii alkaa ennen syyskuuta, nämä ei nyt nämä saaterin projektit ja saneeraustyömaat etene toivotulla tavalla, mutta se ei yllätä, näytä mulle remppa joka valmistui ajallaan ja budjetissa... Ennemmin helvetti jäätyy ja Putin antautuu... Ja noo aiemmin kehitellyt menot eivät ehdi sittenkään osumaan lomiini kun noi hommat venyy, pois lukien Hämiksen keskiaikafestarien miitti.
Eikä sun persaukisuus siihen vaikuta, sulla on iso sydän, antoisa baarikaappi ja mulla iso lompakko lantringeille, sillä se hoituu, sapuskat voidaan tekaista yhdessä lennosta, halpaa kuin makkara(keitto?) 😂Se kamala ämmä on ollut mun niskassani jo .. öö .. 12 vuotta.
Niin .. paska duuni ja paskat työkaverit.
Juu.. mä oikeasti yritän saada raha-asiani kuntoon. Varmaan loppuvuodesta helpottaa. Toivon ainakin. Mutta se vaatii tiukkaa budjetointointia ja itsekuria.
Baarikaappini on kyllä huventunut, mutta eiköhän sieltä lirut löydy.. heh. Aina sen verran, että veljelle on viskiä.. ellei exä juo niitä salaa.
Mutta juu, kyllä olet tervetullut. Aina veliseni.Pikku-pirpana kirjoitti:
Se kamala ämmä on ollut mun niskassani jo .. öö .. 12 vuotta.
Niin .. paska duuni ja paskat työkaverit.
Juu.. mä oikeasti yritän saada raha-asiani kuntoon. Varmaan loppuvuodesta helpottaa. Toivon ainakin. Mutta se vaatii tiukkaa budjetointointia ja itsekuria.
Baarikaappini on kyllä huventunut, mutta eiköhän sieltä lirut löydy.. heh. Aina sen verran, että veljelle on viskiä.. ellei exä juo niitä salaa.
Mutta juu, kyllä olet tervetullut. Aina veliseni.Muistan kuulleeni joitain legendoja tuosta tapauksesta ennenkin. Tosin viimeisen keskustelumme muistikuvat ovat "hiukan" hatarat, joudun turvautumaan vain kuulopuheisiin 😂
Ei mua sun raha-asiat silleen häiritse, tiedät mitä teet. Jos meillä on kahden keskinen miitti, niin ei se raha ole ykkönen, aina jotain kehitellään niin ettei tartte kuivin suin ja/tai tyhjin vatsoin miittailla. Joo joo, tiiän ettet voi elää sen kanssa että piuaan jonkun hassun kaljan, lantringit ja hiukan yli puolet viikonlopun ruoista, mutta siskoseni, se on ihan yksin sun ongelmasi. Ja välitänkö moisesta? No en pienen hiiren pierun vertaa. Mutta toki tottelen, kun sanot.
Eeeeeeeei, ei saateri niitä viskejä mulle enää. Nyt on exän vuoro, ens miitillä mulle ei mitään mikä ylittää 10%, muuten menee taas ihan vihkoon ja saan kuulopuheista keräillä edellisen illan/yön tapahtumat 😁randombypasser kirjoitti:
Muistan kuulleeni joitain legendoja tuosta tapauksesta ennenkin. Tosin viimeisen keskustelumme muistikuvat ovat "hiukan" hatarat, joudun turvautumaan vain kuulopuheisiin 😂
Ei mua sun raha-asiat silleen häiritse, tiedät mitä teet. Jos meillä on kahden keskinen miitti, niin ei se raha ole ykkönen, aina jotain kehitellään niin ettei tartte kuivin suin ja/tai tyhjin vatsoin miittailla. Joo joo, tiiän ettet voi elää sen kanssa että piuaan jonkun hassun kaljan, lantringit ja hiukan yli puolet viikonlopun ruoista, mutta siskoseni, se on ihan yksin sun ongelmasi. Ja välitänkö moisesta? No en pienen hiiren pierun vertaa. Mutta toki tottelen, kun sanot.
Eeeeeeeei, ei saateri niitä viskejä mulle enää. Nyt on exän vuoro, ens miitillä mulle ei mitään mikä ylittää 10%, muuten menee taas ihan vihkoon ja saan kuulopuheista keräillä edellisen illan/yön tapahtumat 😁Noh.. juu, ei si viskiä sinulle. Vaikka nuo on sinulle ostettuna tuolla hyllyllä..
Kyllä me yhteisymmärrykseen päästään varmasti asiassa kuin asiassa.
On vaan niin noloa, kun sä tulet vieraakseni ja tuot tuliaisia niin paljon. En mä tietenkään pahastu, mutta nolostun. Kuten tiedät, olen huono ottamaan huomionosoituksia vastaan, oli se sitten kahvipaketti tai autokyyti.
Koen jääväni velkaan.. tai no tavallaan.
Olen ihminen joka ei ole saanut paljon, kaiken olen ansainnut pienestä pitäen omalla työlläni.
Lehtien jakoa, mansikan poimintaa, pihojen hiekoittamista ja siivousta tein jo lapsena ansaitakseni rahani. Itseni olen elättänyt 14-vuotiaasta ja päivätyöt aloitin jo 15 kesäisenä.
Raha ei ole minulle tärkeää. Minulla on sitä vähän, mutta tarpeeksi. Se riittää minulle.
Mutta kerron persaukisuudestani siksi, kun tulee tilanteita, jotka vaativat rahallista panostusta. Kuten esimerkiksi vaikka baari-ilta. Niihin minulla ei ole varaa.
Ruoka ja juoma ei ole minulle ongelma. Niihin varani kyllä riittävät. Ja vierailleni myös.
Ja jos pysyn budjetissani vielä tämän vuoden.. pääosa veloistani on maksettu. Ja sit pitäisi helpottaa.
Laskeskelin että tammi-helmikuussa minulla olisi varaa lähteä täydennysreissulle Tallinnaan. Siihen asti luulisin varastoni riittävän.. heh.
No .. oikeasti mä pärjään kyllä. Raha on vain rahaa. Se ei ole tärkeää ollenkaan.
Eli sen verran riittävästi sitä minulla on.
Mutta tämän avautumisen myötä, hyvää yötä.Pikku-pirpana kirjoitti:
Noh.. juu, ei si viskiä sinulle. Vaikka nuo on sinulle ostettuna tuolla hyllyllä..
Kyllä me yhteisymmärrykseen päästään varmasti asiassa kuin asiassa.
On vaan niin noloa, kun sä tulet vieraakseni ja tuot tuliaisia niin paljon. En mä tietenkään pahastu, mutta nolostun. Kuten tiedät, olen huono ottamaan huomionosoituksia vastaan, oli se sitten kahvipaketti tai autokyyti.
Koen jääväni velkaan.. tai no tavallaan.
Olen ihminen joka ei ole saanut paljon, kaiken olen ansainnut pienestä pitäen omalla työlläni.
Lehtien jakoa, mansikan poimintaa, pihojen hiekoittamista ja siivousta tein jo lapsena ansaitakseni rahani. Itseni olen elättänyt 14-vuotiaasta ja päivätyöt aloitin jo 15 kesäisenä.
Raha ei ole minulle tärkeää. Minulla on sitä vähän, mutta tarpeeksi. Se riittää minulle.
Mutta kerron persaukisuudestani siksi, kun tulee tilanteita, jotka vaativat rahallista panostusta. Kuten esimerkiksi vaikka baari-ilta. Niihin minulla ei ole varaa.
Ruoka ja juoma ei ole minulle ongelma. Niihin varani kyllä riittävät. Ja vierailleni myös.
Ja jos pysyn budjetissani vielä tämän vuoden.. pääosa veloistani on maksettu. Ja sit pitäisi helpottaa.
Laskeskelin että tammi-helmikuussa minulla olisi varaa lähteä täydennysreissulle Tallinnaan. Siihen asti luulisin varastoni riittävän.. heh.
No .. oikeasti mä pärjään kyllä. Raha on vain rahaa. Se ei ole tärkeää ollenkaan.
Eli sen verran riittävästi sitä minulla on.
Mutta tämän avautumisen myötä, hyvää yötä.Jaa että mulle? Eikö ne ollut ns. laadukkaampi osa vierasvarasta? Niin siis en tietty sylje pulloon, mutta mutta...
Niin, mää tiään mitä tunnet, on siitä puhuttu ja yhtälailla itse kokisin vastaavassa tilanteessa. Tai no ehken kyllä kokisi minkäänlaista tunnetta vastavelkaisuudesta, mutta vaivaantuisin kyllä. Olen yhtä haastava tapaus ottamaan lahjoja tms. vastaan, jo ihan kehuista alkaen, ei teherä tästä ny mittää numeroo jne.
Just niin, raha on vain rahaa. Siksi mua ei yhtään häiritse tuhlata sitä ystäviini, siskooni toisinaan, se on vain rahaa enkä tuhlaa sitä muihin ellei siihen ole halua ja varaa. Sen jälkeen asia on loppuun käsitelty omaltani osaltani, se oli vain rahaa ja nyt se on vaihdettu johonkin yhteiseen kokemukseen, hyvä.
Ja kyllä me baariinkin saatetaan päätyä, koska ei siellä kuitenkaan niin hitosti tule juotua kun alla on useampi annos maailmanparannusta kotioloissa. Mutta kattotaan.
Kauniita unia siskoseni 😊randombypasser kirjoitti:
Jaa että mulle? Eikö ne ollut ns. laadukkaampi osa vierasvarasta? Niin siis en tietty sylje pulloon, mutta mutta...
Niin, mää tiään mitä tunnet, on siitä puhuttu ja yhtälailla itse kokisin vastaavassa tilanteessa. Tai no ehken kyllä kokisi minkäänlaista tunnetta vastavelkaisuudesta, mutta vaivaantuisin kyllä. Olen yhtä haastava tapaus ottamaan lahjoja tms. vastaan, jo ihan kehuista alkaen, ei teherä tästä ny mittää numeroo jne.
Just niin, raha on vain rahaa. Siksi mua ei yhtään häiritse tuhlata sitä ystäviini, siskooni toisinaan, se on vain rahaa enkä tuhlaa sitä muihin ellei siihen ole halua ja varaa. Sen jälkeen asia on loppuun käsitelty omaltani osaltani, se oli vain rahaa ja nyt se on vaihdettu johonkin yhteiseen kokemukseen, hyvä.
Ja kyllä me baariinkin saatetaan päätyä, koska ei siellä kuitenkaan niin hitosti tule juotua kun alla on useampi annos maailmanparannusta kotioloissa. Mutta kattotaan.
Kauniita unia siskoseni 😊Juu.. kauan kadoksissa ollut kaksoisveljeni.
Meillä on suht samanlainen näkemys rahasta, joten ymmärrän.
Mä olen oppinut sentään jo kehuja ottamaan vastaan, kun vaan sanoo kehujalle kiitos, niin kaikki on hyvin. Ihan sama sitten tarkoittiko kehuja sitä aidosti vai ei. Ja ihan sama olenko samaa vai eri mieltä asiasta. Kehukin on vain mielipide.
No, tuossa baarimielessä, mä voin budjetoida sen säästökuuriini. Nimeän sen vaikka velirahastoksi ja laitan parisataa sivuun että päästään tanssimaan. Ja kun mä isken tanssilattialle, se on kutakuinkin pari pullollista kaljaa illan aikana. Eli en kuole siihen. Eikä velanmaksusuunitelmani kaadu siihen.
No, juu.. olihan ne viskit tavallaan laadukkaampaa vierasvaraa, mutta sun suosituksella. Ja eipä niitä ole tullut tarjottua kuin kolmelle. Yllättävää kyllä, vieraita minulla ei ole tänä kesänä ollut juurikaan.
Kaikilla on jotakin elämää suurempaa meneillään. Tai sitten olen vain erakoitunut tahallisesti heistä. No.. molemmat ovat tosiasiallisesti syynä. Tämä tuntuu olevan suurten mullistusten kesä.
No olen saanut aikaa itselleni ja omalle suurelle mullistukselleni.- Anonyymi
randombypasser kirjoitti:
Aaa, no kyllä mä työhenkisesti yhden kamalan ämmän kanssa löytäisin nyhteisen maaperän, tosin voihan se olla sen jälkeen se kostaisi sen kompromissin sitten suoraan sulle jotenkin.
Treffit Pujiksen kanssa on erittäin pätevä syy kieltäytyä maalaisretkestä, nostan käteni pystyyn 😁
Tottahan pääsen, mun lomani hädin tuskin ehtii alkaa ennen syyskuuta, nämä ei nyt nämä saaterin projektit ja saneeraustyömaat etene toivotulla tavalla, mutta se ei yllätä, näytä mulle remppa joka valmistui ajallaan ja budjetissa... Ennemmin helvetti jäätyy ja Putin antautuu... Ja noo aiemmin kehitellyt menot eivät ehdi sittenkään osumaan lomiini kun noi hommat venyy, pois lukien Hämiksen keskiaikafestarien miitti.
Eikä sun persaukisuus siihen vaikuta, sulla on iso sydän, antoisa baarikaappi ja mulla iso lompakko lantringeille, sillä se hoituu, sapuskat voidaan tekaista yhdessä lennosta, halpaa kuin makkara(keitto?) 😂Treffit Pujiksen kanssa on erittäin pätevä syy kieltäytyä maalaisretkestä, nostan käteni pystyyn 😁
Veneessä voi olla vain yksi soutaja kerrallaan. 😁 Anonyymi kirjoitti:
Treffit Pujiksen kanssa on erittäin pätevä syy kieltäytyä maalaisretkestä, nostan käteni pystyyn 😁
Veneessä voi olla vain yksi soutaja kerrallaan. 😁Niin.. minun venettä soudan vain minä. Siihen hommaan en päästä ketään muuta. Ja hei .. Rande on mun broidi.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin.. minun venettä soudan vain minä. Siihen hommaan en päästä ketään muuta. Ja hei .. Rande on mun broidi.
Toisilla on suunnattomia vaikeuksia kyetä hyväksymään jonkun satunnaisen ihmisen kykenevän olemaan VAIN ystävä vastakkaisen suokupuolen edustajan kanssa. Ja kun miettii, että kivikausi päättyi varsin kauan sitten, niin sitkeessä on, geeniperimä 😂
Pikku-pirpana kirjoitti:
Juu.. kauan kadoksissa ollut kaksoisveljeni.
Meillä on suht samanlainen näkemys rahasta, joten ymmärrän.
Mä olen oppinut sentään jo kehuja ottamaan vastaan, kun vaan sanoo kehujalle kiitos, niin kaikki on hyvin. Ihan sama sitten tarkoittiko kehuja sitä aidosti vai ei. Ja ihan sama olenko samaa vai eri mieltä asiasta. Kehukin on vain mielipide.
No, tuossa baarimielessä, mä voin budjetoida sen säästökuuriini. Nimeän sen vaikka velirahastoksi ja laitan parisataa sivuun että päästään tanssimaan. Ja kun mä isken tanssilattialle, se on kutakuinkin pari pullollista kaljaa illan aikana. Eli en kuole siihen. Eikä velanmaksusuunitelmani kaadu siihen.
No, juu.. olihan ne viskit tavallaan laadukkaampaa vierasvaraa, mutta sun suosituksella. Ja eipä niitä ole tullut tarjottua kuin kolmelle. Yllättävää kyllä, vieraita minulla ei ole tänä kesänä ollut juurikaan.
Kaikilla on jotakin elämää suurempaa meneillään. Tai sitten olen vain erakoitunut tahallisesti heistä. No.. molemmat ovat tosiasiallisesti syynä. Tämä tuntuu olevan suurten mullistusten kesä.
No olen saanut aikaa itselleni ja omalle suurelle mullistukselleni.No me kattellaan miten asiat menee lähiviikkoina, oli rahnua tai ei. Isoja panostuksiahan ei tosiaan tarvita, niin helpolla menee.
No hyvä että vierasviskeille on käyttöä kuitenkin löytynyt, mua kun ei lasketa, mä toimitin vain whiskyllierin virkaa ja sain siinä sivussa nautiskella niiden mauista 😁
Ai että elämää suurempaa meneillään... No mulla taitaa olla sitten se tasapainottava flatline, hyvä niin. Tai tavallaan sekin on paskapuhetta, korvien välissä rattaat huutaa vaseliinia, itselleni isoja asioita järkkyy, vaan vielä ei tiedä muuttuvatko ne mihinkään, sitä voi tutkailla ehkä vuoden päästä.randombypasser kirjoitti:
Toisilla on suunnattomia vaikeuksia kyetä hyväksymään jonkun satunnaisen ihmisen kykenevän olemaan VAIN ystävä vastakkaisen suokupuolen edustajan kanssa. Ja kun miettii, että kivikausi päättyi varsin kauan sitten, niin sitkeessä on, geeniperimä 😂
Juu, joku ei ole ymmärtänyt sitä tosiasiaa, että ennen kaikkea miehet ja naiset ovat ihmisiä.
No, hänen häpeänsä...Pikku-pirpana kirjoitti:
Juu, joku ei ole ymmärtänyt sitä tosiasiaa, että ennen kaikkea miehet ja naiset ovat ihmisiä.
No, hänen häpeänsä...Paitsi minä, olen Saatanasta seuraava. Tai no, tarkemmin ajatellen sitähän se ihminen juurikin on 😂
randombypasser kirjoitti:
No me kattellaan miten asiat menee lähiviikkoina, oli rahnua tai ei. Isoja panostuksiahan ei tosiaan tarvita, niin helpolla menee.
No hyvä että vierasviskeille on käyttöä kuitenkin löytynyt, mua kun ei lasketa, mä toimitin vain whiskyllierin virkaa ja sain siinä sivussa nautiskella niiden mauista 😁
Ai että elämää suurempaa meneillään... No mulla taitaa olla sitten se tasapainottava flatline, hyvä niin. Tai tavallaan sekin on paskapuhetta, korvien välissä rattaat huutaa vaseliinia, itselleni isoja asioita järkkyy, vaan vielä ei tiedä muuttuvatko ne mihinkään, sitä voi tutkailla ehkä vuoden päästä.Mulla rattaat selvästi ylikierroksilla. Otin siitä vähän vapaata .. meditaatiomusiikkia ja kirja. Nyt on olo kuin uudestisyntyneellä.
Olen jo käymässä yöpuulle. Josko tämä yö menisi ilman painajaisia..randombypasser kirjoitti:
Paitsi minä, olen Saatanasta seuraava. Tai no, tarkemmin ajatellen sitähän se ihminen juurikin on 😂
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen..
Nooh.. on toki sillä saatanallakin om paikkansa.
Jos noihin jaksaa uskoa.Pikku-pirpana kirjoitti:
Mulla rattaat selvästi ylikierroksilla. Otin siitä vähän vapaata .. meditaatiomusiikkia ja kirja. Nyt on olo kuin uudestisyntyneellä.
Olen jo käymässä yöpuulle. Josko tämä yö menisi ilman painajaisia..Niin kauan rattaat on jokseenkin omassa hallinnassa, niin antaa sitten rullata, kyllä ne oman työnsä tekee kun niille antaa rauhan siihen ja keksii itselleen muuta puuhaa odotellessa.
Toivottavasti saat nukuttua ilman painajaisia ❤️Pikku-pirpana kirjoitti:
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen..
Nooh.. on toki sillä saatanallakin om paikkansa.
Jos noihin jaksaa uskoa.Niin, sitä sopii miettiä millainen Jumala oli, on, kun ihminen on tällainen mitä tuhansia vuosia ihmetelty...
randombypasser kirjoitti:
Niin kauan rattaat on jokseenkin omassa hallinnassa, niin antaa sitten rullata, kyllä ne oman työnsä tekee kun niille antaa rauhan siihen ja keksii itselleen muuta puuhaa odotellessa.
Toivottavasti saat nukuttua ilman painajaisia ❤️❤️ kiitos.
Hyvin nukuin. Ei ollut painajaisia tänä yönä. Nyt onkin tosi freesi olo.
- Anonyymi
Mene heti päivystykseen ja lääkäriin selviä mielenterveys ongelmia ja mietitkö itsemurhaa ei oo normaalia nyt eli sinulla ei ole nyt kaikki hyvin äkkiä lääkäriin
- Anonyymi
Sinä välis sen sijaan voit vaikka viiltää ranteet auki.
Voi kuule välis.. itsemurha ei ole mielessäni. Ennemminkin omat perintöasiat, hautajaiseni ja sellaiset käytännönasiat.
Olen alkanut pohtimaan järjestelyjä.
Me kaikki kuolemme joskus.
- Anonyymi
Ekana henkisesti mummoutuu, sitten tulee hauraus-raihnausoireyhtymä. Viimeinen etappi on vanhustentalossa, siellä ollaan lähinnä muiden tiellä ja hoitajien vaivana.
Jotka väittää, että elämä vaan paranee iän myötä. Onhan noita kriisejä muutama ollut. Nuorena sukupuoli kriisi ja viime vuosina ehti olla seksuaalisuuden kanssa kriisi.
Jonkunlaisia kriisejä oli myös lapsettomuus ja sairaudet nuorena. Ja koulukiusaaminen ja työpaikkakiusaaminen. Parisuhdekriisit päälle. 🙃Nykyään ei enää jaksa lässyttää, niinpä on aika suorasukaiseksikin tullut kriisien jälkeen ihmisyyttä kohtaan.
- Anonyymi
Jep, ei tästä elämästä kukaan varmaan ilman kriisejä selviä. Mutta miksi oletusarvona pitäisikään olla onnellisuus, kriisittömyys ym. Ihminen voi mun mielestä kokea suuria tyytyväisyyden hetkiä elämässään vaikka samaan aikaan jokin muu osa-alue olisi kriisin partaalla. Paljon on merkitystä sillä mihin kohdistaa huomionsa ja mitä asioita haluaa ruokkia elämässään. Tää ei siis missään nimessä ollut sun kokemien kriisien vähättelyä tai muutenkaan kummempi kannanotto niihin, vaan muuten tuli tässä sun jutuista mieleen.
Anonyymi kirjoitti:
Jep, ei tästä elämästä kukaan varmaan ilman kriisejä selviä. Mutta miksi oletusarvona pitäisikään olla onnellisuus, kriisittömyys ym. Ihminen voi mun mielestä kokea suuria tyytyväisyyden hetkiä elämässään vaikka samaan aikaan jokin muu osa-alue olisi kriisin partaalla. Paljon on merkitystä sillä mihin kohdistaa huomionsa ja mitä asioita haluaa ruokkia elämässään. Tää ei siis missään nimessä ollut sun kokemien kriisien vähättelyä tai muutenkaan kummempi kannanotto niihin, vaan muuten tuli tässä sun jutuista mieleen.
Totta, kriiseistäkin selviää kun muistuttaa itseään olla onnellinen hyvistä asioista elämässään. Tai niin olen itse ainakin selvinnyt.
No sulla on ollut kriisejä kerrakseen. Olen siis päässyt vähällä.
Tämä todella tuntuu identiteettikriisiltä. Voi tosin olla ihan hormonaalinenkin juttu, kun nuo vaihdevuodet on päällä. Mutta ei kai persoona muutu mummoutuessa? Vai muuttuuko?Huitale kirjoitti:
Nykyään ei enää jaksa lässyttää, niinpä on aika suorasukaiseksikin tullut kriisien jälkeen ihmisyyttä kohtaan.
Ei suorasukaisuudessa mitään pahaa ole. Ite pidän sitä positiivisena.
Anonyymi kirjoitti:
Jep, ei tästä elämästä kukaan varmaan ilman kriisejä selviä. Mutta miksi oletusarvona pitäisikään olla onnellisuus, kriisittömyys ym. Ihminen voi mun mielestä kokea suuria tyytyväisyyden hetkiä elämässään vaikka samaan aikaan jokin muu osa-alue olisi kriisin partaalla. Paljon on merkitystä sillä mihin kohdistaa huomionsa ja mitä asioita haluaa ruokkia elämässään. Tää ei siis missään nimessä ollut sun kokemien kriisien vähättelyä tai muutenkaan kummempi kannanotto niihin, vaan muuten tuli tässä sun jutuista mieleen.
Toi oli muuten todella hyvä pointti. Että se on kiinni siitä mihin painoarvon laskee.
Enkä missään nimessä pitänyt vähättelynä.
Vaikka olenkin kriisissä ja hiukan on homma hakusessaan, tunnen tyytyväisyyttä. Sait minut huomaamaan sen.Pikku-pirpana kirjoitti:
No sulla on ollut kriisejä kerrakseen. Olen siis päässyt vähällä.
Tämä todella tuntuu identiteettikriisiltä. Voi tosin olla ihan hormonaalinenkin juttu, kun nuo vaihdevuodet on päällä. Mutta ei kai persoona muutu mummoutuessa? Vai muuttuuko?On ollu ja jotkut sanoo etten ole kokenut mitään. Miten sen nyt sitten ottaa, onko maailman kiertäminen kokemuksena parempaa, kun käydä läpi kriisit ja kasvaa niistä ihmisenä. Kukapa tietää. 🤷🏼♂️
Ehkä.
Voi ne hormooninheitot vaikuttaa mielialaan aika rajustikin.Pikku-pirpana kirjoitti:
Ei suorasukaisuudessa mitään pahaa ole. Ite pidän sitä positiivisena.
Samoin myös. 👍
Huitale kirjoitti:
On ollu ja jotkut sanoo etten ole kokenut mitään. Miten sen nyt sitten ottaa, onko maailman kiertäminen kokemuksena parempaa, kun käydä läpi kriisit ja kasvaa niistä ihmisenä. Kukapa tietää. 🤷🏼♂️
Ehkä.
Voi ne hormooninheitot vaikuttaa mielialaan aika rajustikin.Niin. Koen kyllä,että mielialani on kunnossa. En ole masis tms. Selkeys ja järkevyys, ne enempi ovat vaivana.
Itse olen sitä mieltä, että on ulkoista elämistä ja sisäistä.
Eli ulkoisesti elävät arvostavat maailman matkailua ja vaikkapa omistamiaan asioita.
Ja sisäisesti elävät arvostavat omaa sisäistä kehitystään ja sitä mitä itse ovat luoneet.
Ne on kaksi ihan erilaista maailmaa, joita ei voi vertailla keskenään. Jokainen meistä elää arvojensa mukaisesti ja kukapa sitä voisi toisen puolesta arvottaa. Rikas elämä on jokaisen itsensä määrittelemä suure.Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin. Koen kyllä,että mielialani on kunnossa. En ole masis tms. Selkeys ja järkevyys, ne enempi ovat vaivana.
Itse olen sitä mieltä, että on ulkoista elämistä ja sisäistä.
Eli ulkoisesti elävät arvostavat maailman matkailua ja vaikkapa omistamiaan asioita.
Ja sisäisesti elävät arvostavat omaa sisäistä kehitystään ja sitä mitä itse ovat luoneet.
Ne on kaksi ihan erilaista maailmaa, joita ei voi vertailla keskenään. Jokainen meistä elää arvojensa mukaisesti ja kukapa sitä voisi toisen puolesta arvottaa. Rikas elämä on jokaisen itsensä määrittelemä suure.Aikas hyvin kuvailtu. Ja totta tosiaan, kukin arvottaa ihan itse elämänsä tärkeysjärjestykset ynnä muut.
Matkailukin on ihan mukavaa tai lähinnä avartavaa olla konkreettisesti itse läsnä, mutta kriisissä oppii tuntemaan itsensä päästä varpaisiin. Siinä todella tutustuu itseensä ei ympäröivään maailmaan pelkästään.Huitale kirjoitti:
Aikas hyvin kuvailtu. Ja totta tosiaan, kukin arvottaa ihan itse elämänsä tärkeysjärjestykset ynnä muut.
Matkailukin on ihan mukavaa tai lähinnä avartavaa olla konkreettisesti itse läsnä, mutta kriisissä oppii tuntemaan itsensä päästä varpaisiin. Siinä todella tutustuu itseensä ei ympäröivään maailmaan pelkästään.Ja itsevarmuus mikä ei ole itseriittoista tahi omahyväistä tulee itsetuntemuksesta, ei mistään muusta. Joillekin se näyttäytyy negatiivisena, kun oma epävarmuus on vielä työnalla ja omahyväisyytenä, kun joku tuntee itsensä.
Mutta oppia ikä kaikkinensa. Kyllä minäkin tykkäisin matkustaa, vaikka omistaa en halua välttämättä mitään muuta kuin vaatteet ylläni.Huitale kirjoitti:
Aikas hyvin kuvailtu. Ja totta tosiaan, kukin arvottaa ihan itse elämänsä tärkeysjärjestykset ynnä muut.
Matkailukin on ihan mukavaa tai lähinnä avartavaa olla konkreettisesti itse läsnä, mutta kriisissä oppii tuntemaan itsensä päästä varpaisiin. Siinä todella tutustuu itseensä ei ympäröivään maailmaan pelkästään.Niin. Kriisi sanassa on turhaan negatiivinen kaiku.
Elämähän on vuoristorataa.. eikä ylämäkeä voi seurata ikuinen ylämäki. Eikä mikään alamäki ole loputon. Kriisi on vain muutostapahtuma, metamorfoosi. Ja se, miten siihen suhtautuu, on aika lailla itsestään kiinni.Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin. Kriisi sanassa on turhaan negatiivinen kaiku.
Elämähän on vuoristorataa.. eikä ylämäkeä voi seurata ikuinen ylämäki. Eikä mikään alamäki ole loputon. Kriisi on vain muutostapahtuma, metamorfoosi. Ja se, miten siihen suhtautuu, on aika lailla itsestään kiinni.Niin, juurikin noin, kyllä. 👍
Huitale kirjoitti:
Niin, juurikin noin, kyllä. 👍
Toki kriisissä negatiiviseksi voi mieltää sen miten kivuliasta se osaa olla henkisesti tuo metamorfoosi. Ihan fyysisestikkin.
Mutta muuten kriisin jälkeen olo on selkeämpi, kun koskaan.Huitale kirjoitti:
Toki kriisissä negatiiviseksi voi mieltää sen miten kivuliasta se osaa olla henkisesti tuo metamorfoosi. Ihan fyysisestikkin.
Mutta muuten kriisin jälkeen olo on selkeämpi, kun koskaan.Se, joka ei ymmärrä, että kipu on oleellinen osa kaikkea elävää, se ei ole kipuillut vielä tarpeeksi.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Se, joka ei ymmärrä, että kipu on oleellinen osa kaikkea elävää, se ei ole kipuillut vielä tarpeeksi.
Hyvin sanottu. ❤️
Olen tehnyt isoja muutoksia elämän varrella. Nuoruuden sivuammatti, kilpaurheiluvalmentaja. Neljä nuorta nuorten maajoukkueessa, EM/NEM-finaali/semifinaalipaikkoja, kasa NSM/SM-mitaleja. Silti lopetin. Lopetin, koska tunsin, että olin ollut paras kasvattaja siihen asti, mutta jatko olisi vaatinut paljon enemmän sekä siirtyessäni oikeisiin töihin en olisi voinut enää panostaa samalla lailla enkä halunnut olla nuorten kehityksen esteenä. Olin hyvin omistautunut valmennukselle, mutta silti tiesin että aikansa kutakin. Kun kerroin lopettavani itkin, mutta niin itki useampi 14-15v teinipojistakin.
Toisen hypyn tein, kun lopetin arvostetun vakkarityön ja siirryin tekemään väikkää vuoden määräaikaiseen työsuhteeseen ja samalla palkka tippui tonnilla. Moni pyöritteli silmiään, mutta tiesin mihin suuntaan haluan mennä. Hyppy kannatti!
Useampia hyppyjä olen jättänyt myös väliin, lasten takia. Kyselyjä töihin Euroopaan tai/ja liian isolle jakkaralle. Työpaikkaa olen kyllä vaihtanut herkästi, jos en ole viihtynyt (vain yksi kokemus).
Rakkaudessa en ole vielä kertaakaan tehnyt hyppyä tuntemattomaan, siis sellaista oikeaa hyppyä (paikkakunnan/valtion vaihto, heti yhteen muuttaminen jne). Kerran olen ollut tilanteessa, jossa jouduin miettimään asiaa, mutta tilanne ei koskaan realisoitunut loppujen lopuksi.
Joskus muutoksia tarvitaan elämässä. Ne voi pelottaa ja hirvittää, mutta silti elämän ravistelu voi tehdä ihan hyvääkin. Intuitio on usein oikeassa.Niin.. huomaan olevani muutoksen edessä, mutta se muutos on sisäinen. Minuuteni muutos.
Olet tehnyt isoja päätöksiä luottaen omaan sisäiseen näkemykseesi. Näin olen minäkin aina toiminut. Niin hyvässä kuin pahassakin. Sen vain tietää kun toimii oikein.
Vaikka kuinka se sattuisikin.
Minusta tuntui ettei elämä oikein maittanut. Selvisi että hormoonit oli epätasapainossa. Kun se saatiin kuntoon, elämä maittoi huomattavasti paremmin ja nyt on hormoonit kunnossa. Voisiko ihan vaihdevuodet tehdä?
Juu. Luulen tosiaan, että on kyse vaihdevuosista. Plussana, että olen jättänyt unilääkkeet pois. Minulla oli masennuslääke unilääkkeenä ja arvelen, että ottaa aikansa kun aivot tottuvat olemaan luomuna.
Tämä on nyt eräänlaista etsikkoaikaa...Pikku-pirpana kirjoitti:
Juu. Luulen tosiaan, että on kyse vaihdevuosista. Plussana, että olen jättänyt unilääkkeet pois. Minulla oli masennuslääke unilääkkeenä ja arvelen, että ottaa aikansa kun aivot tottuvat olemaan luomuna.
Tämä on nyt eräänlaista etsikkoaikaa...Tuo voi tehdä. Monissa lääkkeissä on vieroitusoireita. Sitten jos ne vaan jatkuvat, ei kyse ole enää vaan vieroitusoireista. Silloin kannattaa harkita lääkkeen ottamista uudelleen käyttöön, mikäli sen on aikaisemmin hyväksi todennut. Ja ainahan on vaihtoehtoisia lääkkeitä, jos yksi ei sovi.
Palstakamu kirjoitti:
Tuo voi tehdä. Monissa lääkkeissä on vieroitusoireita. Sitten jos ne vaan jatkuvat, ei kyse ole enää vaan vieroitusoireista. Silloin kannattaa harkita lääkkeen ottamista uudelleen käyttöön, mikäli sen on aikaisemmin hyväksi todennut. Ja ainahan on vaihtoehtoisia lääkkeitä, jos yksi ei sovi.
Minulla on ollut jonkin aikaa .. muutaman vuoden .. maksa-arvot rajapinnassa. Joudun siksi ajattelemaan maksaani ja unilääkkeistä luopuminen oli se, mitä pystyin tekemään.
En voi luopua esimerkiksi ms-tautiani hidastavasta lääkkeestä, mutta tuosta pystyin.
Ja olen nukkunut yllättävän hyvin, mitä nyt kuumat aallot kiusaavat.. ilman lääkitystä.
Jos uneni häiriintyy taas, tietysti aloitan lääkkeet uudelleen. Mutta yritän kuitenkin ilman. Olosuhteet ovat erilaiset kuin silloin, kun aloin käyttämään unilääkkeitä.
Olen nukkunut yli kymmenen vuotta erilaisten lääkkeiden avulla ja luonnollisesti luomuun siirtyminen ottaa aikansa. Aivoille on annettava aikaa normalisoitua. Mitä se normaali sitten onkaan.
En tiedä onko ratkaisu oikea, mutta se tuntuu hyvälle ratkaisulle.Pikku-pirpana kirjoitti:
Minulla on ollut jonkin aikaa .. muutaman vuoden .. maksa-arvot rajapinnassa. Joudun siksi ajattelemaan maksaani ja unilääkkeistä luopuminen oli se, mitä pystyin tekemään.
En voi luopua esimerkiksi ms-tautiani hidastavasta lääkkeestä, mutta tuosta pystyin.
Ja olen nukkunut yllättävän hyvin, mitä nyt kuumat aallot kiusaavat.. ilman lääkitystä.
Jos uneni häiriintyy taas, tietysti aloitan lääkkeet uudelleen. Mutta yritän kuitenkin ilman. Olosuhteet ovat erilaiset kuin silloin, kun aloin käyttämään unilääkkeitä.
Olen nukkunut yli kymmenen vuotta erilaisten lääkkeiden avulla ja luonnollisesti luomuun siirtyminen ottaa aikansa. Aivoille on annettava aikaa normalisoitua. Mitä se normaali sitten onkaan.
En tiedä onko ratkaisu oikea, mutta se tuntuu hyvälle ratkaisulle.Jos niitä kuumia aaltoja ei aikaisemmin ole ollut, voisiko ne olla ihan vieroitusoireita? Että jos ne ei liitykään vaihdevuosiin?
Palstakamu kirjoitti:
Jos niitä kuumia aaltoja ei aikaisemmin ole ollut, voisiko ne olla ihan vieroitusoireita? Että jos ne ei liitykään vaihdevuosiin?
Kuumia aaltoja on ollut jo toista vuotta, mutta nyt tämä vuonna ne on eskalotuneet. Eli, kyllä olen mummoutumassa.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kuumia aaltoja on ollut jo toista vuotta, mutta nyt tämä vuonna ne on eskalotuneet. Eli, kyllä olen mummoutumassa.
Höh. Jospa ne ajan myötä helpottaisivat. Oletko kokeillut Googlettaa, että mitä niiden kanssa tekisi?
Palstakamu kirjoitti:
Höh. Jospa ne ajan myötä helpottaisivat. Oletko kokeillut Googlettaa, että mitä niiden kanssa tekisi?
Aika tekee toivottavasti tehtävänsä. Uskon niin. Tai sitten opin elämään niiden kanssa.
- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Höh. Jospa ne ajan myötä helpottaisivat. Oletko kokeillut Googlettaa, että mitä niiden kanssa tekisi?
Voi sinua naisten hormonaalisesta toiminnasta kiinnostunutta aloittajaa, kyllä on farmakologian ala menettänyt intohimoisen konsultin sinussa
Anonyymi kirjoitti:
Voi sinua naisten hormonaalisesta toiminnasta kiinnostunutta aloittajaa, kyllä on farmakologian ala menettänyt intohimoisen konsultin sinussa
Minulla on itselläni ollut menneisyydessä hormonien kanssa ongelmaa. Vika saatiin korjattua. Mutta opin ymmärtämään millaista on olla nainen, kun hormonit heittelee jo ihan vaikka menkkojen vuoksi. Moni mies naureskelee hormonien heittelylle. Niiden pitäisi itse kokeilla millaista se on.
"....alan valmistautumaan jo omaan kuolemaani..." Tällä peukku ylöspäin. Itsekkin olen omaa pois lähtöä suunnitellut pitkän aikaa. Eron jälkeen varmistin että jos mulla pois lähtö tulee niin exällä on talous turvatumpi kun lapset hänelle sitten varmaan menee. Nyt olen papereita taas päivitellyt eri asentoon kun lapset aikuistuivat.
Nyt on hommat siinä mallissa että saattoväki voi vain saapua paikalle ja nauttia tilaisuudesta.
Jos tuntuu että oma seura ei ole hyväksi itselleen niin oman kokemukseni mukaan se ei haittaa kunhan edes jotenkin sietää itseään ja ajatuksiaan. En tiedä oletko katsonut elokuvan kaunis mieli jossa nobelistilla on kolme hahmoa mielensä sisässä. Jos nuo hahmot olisivat minulla vaikka rakkaus, läheisyys ja hellyys niin niiden rooli olisi kuin tuossa elokuvassa. Ensin ne aiheuttivat toimenpiteitä ja tarvetta mennä heidän toiveiden mukaan mutta kun niistä päästää irti niin ne jäävät sinne vain taustalle. Sama tilanne alkaa olla myös yksinäisyyden kanssa.
Itse en ole koskaan tehnyt mitään radikaalia sellaiseen tyyliin jossa mentäisin tyhjän päälle vaan aina kyseessä on ollut valinta tai asiaa on seurannut vaihtoehdot b ja c. Tämän hinta ehkä on sellainen nukkuva puolikuollut elämä mutta toisin kuin eräs merkkinainen julisti niin itse olen sitä mieltä että sekin on ihan hyvää elämää.Niin.. en ole vielä toiminut kuin ajatuksen tasolla. Joitakin konkreettisia asioita olen tehnyt ja sisäinen paatos on jo.
Tuntuu kuin olisin tähän asti seilannut virran vietävänä ja nyt vasta olisin tajunnut, että hei, mullahan on airot.
Se mihin soudan tämän pikku veneheni, se alkaa vasta hahmottumaan.
Saa nähdä mitä tapahtuu näille pitkän linjan suunitelmilleni. En ole kovin suunitelmallinen ollut koskaan.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin.. en ole vielä toiminut kuin ajatuksen tasolla. Joitakin konkreettisia asioita olen tehnyt ja sisäinen paatos on jo.
Tuntuu kuin olisin tähän asti seilannut virran vietävänä ja nyt vasta olisin tajunnut, että hei, mullahan on airot.
Se mihin soudan tämän pikku veneheni, se alkaa vasta hahmottumaan.
Saa nähdä mitä tapahtuu näille pitkän linjan suunitelmilleni. En ole kovin suunitelmallinen ollut koskaan.Hyvä kuulla että huomasit voivasi soutaa itse!
Silloin kun mietit aikoinaan työpaikan vaihtoa ajattelin että olet niin kovin varovainen. Aivan liian varovainen. Tai juurikin virran vietävissä.
Äh, helppohan mun on sanoa. Kun olen ihan erilainen ihminen ja mun elämääni kuuluu se elämän uudelleen rakentaminen aina välillä. Mä pidän siitä tavastani itse kovasti, puhdistaa mielen ja varmaan suonitukoksetkin. Mulle muutos on aina mahdollisuus enemmän kuin uhka. Mun omissa muutoksissani on voimaa.
Yritän siis tässä miettiä miltä tuntuisi olla tavallaan passiivisesti varovainen. Minä kuolisin varmaan sisältä. Aktiivisestikin voi varautua, toimimalla.
xLiner Anonyymi kirjoitti:
Hyvä kuulla että huomasit voivasi soutaa itse!
Silloin kun mietit aikoinaan työpaikan vaihtoa ajattelin että olet niin kovin varovainen. Aivan liian varovainen. Tai juurikin virran vietävissä.
Äh, helppohan mun on sanoa. Kun olen ihan erilainen ihminen ja mun elämääni kuuluu se elämän uudelleen rakentaminen aina välillä. Mä pidän siitä tavastani itse kovasti, puhdistaa mielen ja varmaan suonitukoksetkin. Mulle muutos on aina mahdollisuus enemmän kuin uhka. Mun omissa muutoksissani on voimaa.
Yritän siis tässä miettiä miltä tuntuisi olla tavallaan passiivisesti varovainen. Minä kuolisin varmaan sisältä. Aktiivisestikin voi varautua, toimimalla.
xLinerNo nyt laitoit sellaisen tuhtia tavaraa, että saan taas miettiä itseni puhki. Ihan oikeasti.
Tiedän toki, etten ole vuosiin ollut kovin rohkea. Toisin oli ennen sairastumistani. Tai no näkisin, että tämä liika varovaisuus on koko elämäni summa summarum...
No, minun pitää miettiä tätä asiaa. Mielipiteesi on kiinnostava ja avaa antoisia lokeroita itsestäni. En tyrmää sitä vaikka mieleni haluaisi huutaa, että kyllä minä olen rohkea, tietäisitpä vain.
Tuossa voi olla itua. Mielipiteessäsi. Katsotaan kunhan pureskelen sitä ensin.
Voisiko tuolla olla tekemistä niiden sairauttasi koskevien parempien uutisten kanssa, mitä sait jokin aika sitten? Vai onko tilanne sen suhteen edelleen hyvä?
Minun on vaikea kuvitella, millä tavoin et olisi "hyväksi itsellesi". Onko mahdollista, että kun odotit sairauden etenevän nopeammin, et uskaltanut suunnitella elämää pidemmälle, vaan elit sitä hetkessä. - Nyt sinulle on palannut ehkä enemmän itsemyötätuntoisia ajatuksia ja jaksat/haluat ehkä enemmän suunnitella omaa ja läheistesi tulevaisuutta.
Kun minun äitini ja mieheni kuolivat tasan vuoden välein, minun elämänarvoni muuttuivat tavallaan itsekkäämmiksi. Olen jo antanut enemmän aikaa itselleni kuin vuosikymmeniin ja teen jatkuvasti lisää muutoksia elämässäni, jotta sama suunta jatkuu.
Tsemppiä sinulle isoihin aatoksiin ja *isi hali*Hitto.. sä osuit kultasuoneen. Todellakin.
Myönteisen muutoksen jälkeen olen todellakin ajatellut, että ehkä minulla on vielä lupa suunitella tulevaa.
Se että ms-tautini ei ole edennyt kolmeen vuoteen, on superhyvä uutinen. Ja lääkärin varovainen arvio oli, ettei etenemistä ehkä enää tapahdukaan - on megalomaaninen lottovoitto.
Sehan tarkoittaisi, että olisin parantunut parantumattomasta sairaudestani.
Todellakin elämäni päättyi, kun sain diagnoosini, enkä elänyt enää elämääni kuten olisin halunnut.
Olen lähes yhtä isossa identiteettikriisissä kuin silloin kun sain diagnoosini. Hitto, sä olet velho.
Toihan se on syynä. Tietenkin.
En ollut itse osannut yhdistää tuota tähän.
Kiitos. Siis iso kiitos.
Nyt tuossa valossa kaikki käy järkeen.Pikku-pirpana kirjoitti:
Hitto.. sä osuit kultasuoneen. Todellakin.
Myönteisen muutoksen jälkeen olen todellakin ajatellut, että ehkä minulla on vielä lupa suunitella tulevaa.
Se että ms-tautini ei ole edennyt kolmeen vuoteen, on superhyvä uutinen. Ja lääkärin varovainen arvio oli, ettei etenemistä ehkä enää tapahdukaan - on megalomaaninen lottovoitto.
Sehan tarkoittaisi, että olisin parantunut parantumattomasta sairaudestani.
Todellakin elämäni päättyi, kun sain diagnoosini, enkä elänyt enää elämääni kuten olisin halunnut.
Olen lähes yhtä isossa identiteettikriisissä kuin silloin kun sain diagnoosini. Hitto, sä olet velho.
Toihan se on syynä. Tietenkin.
En ollut itse osannut yhdistää tuota tähän.
Kiitos. Siis iso kiitos.
Nyt tuossa valossa kaikki käy järkeen.Olipa kiva kuulla, että tilanne ms:n suhteen on juuri niin rauhallinen kuin olen ymmärtänytkin. 👍
Sekin on kiva, jos olin avuksi. 🙂 - On paljon helpompi tehdä isoja päätöksiä, kun ymmärtää paremmin ne tekijät, mitkä itseä niihin ohjaavat.Xena-183 kirjoitti:
Olipa kiva kuulla, että tilanne ms:n suhteen on juuri niin rauhallinen kuin olen ymmärtänytkin. 👍
Sekin on kiva, jos olin avuksi. 🙂 - On paljon helpompi tehdä isoja päätöksiä, kun ymmärtää paremmin ne tekijät, mitkä itseä niihin ohjaavat.Kiitos .. ja sä olet velho. Oikeasti.
- Anonyymi
Kuinka voi olla liikaa aikaa ajtustensa kanssa mulla mitään muuta ole ollutkaan viimiset noin nelkyt vuotta kun aikaa ajatusteni kanssa
Niin .. sekin on suhteellista. Yksilökohtaisesti minä olen aina pitänyt ajattelemista lempipuuhanani.
- Anonyymi
Kuolemanpelko… mitä se on?
Se ei poistu sillä, että tekee järjestelyjä. Elämä on tässä ja nyt. Keskittyy siihen, mikä on hyvin ja jättää turhan pois, kuten mainitsemasi unilääkityksen.
Ihminen pelkää kuolemaa, koska unohtaa, ettei voi hallita elämää.
Rakkauden pelko… mitä se on?En pelkää kuolemaa, en suinkaan. Sehän on kuin uni. Poistuu tästä elämästä. Mitä pelättävää siinä olisi?
En ole koskaan pyrkinyt hallitsemaan elämääni, paitsi ehkä juuri nyt. Tässä identiteettikriisissäni. Ehkä tämä on ensimmäinen kerta kun oikeasti yritän hallita elämääni.
Rakkauden pelko? Se on pelkoa menettämisestä.
- Anonyymi
En tiedä tyypillisestä. Joillekin näyttäisi olevan, toisille ei ollenkaan.
Itse olen tehnyt useita isoja muutoksia, hyppyjä tyhjän päälle. Aina on elämä kantanut. - Anonyymi
Eli johtuisiko aloituksen sisältö lääkkeen poisjättämisestä, mitä sinänsä kannustan, jos mahdollista.
Ehkä, mutta tuo Xenan velho löysi syyn. Kannatti todellakin tulla palstalle porisemaan.
- Anonyymi
Minä olen aina tehnyt isot muutokset ryppäissä: työpaikan vaihto, ukko ulos, elämäntavat kuntoon, haaveet alulle tai toteutukseen. Sitten on taas rauhallista muutaman vuoden, joskus yli kymmenenkin 😄
Jollain tapaa tunnistan nyt itseni tekstistäsi. Johonkin täällä mainitsin, että tuntuu kuin ympyrä sulkeutuisi. Ehkä se on ikä, ymmärtää oman paikkansa ja olemisensa rajallisuuden konkreettisemmin en kuin ennen.
Omien ajatustensa kanssa on hyvä olla. Mutta joskus täytyy saada peiliä muilta. Eikä vaan peiliä, vaan toistenkin näkemyksiä maailmastaan. Joskus voi jumiutua joihinkin haitallisen ajattelumalliin.
Hormonit vaikuttaa aina kaikkeen. Kaikista parasta mitä oman päänsä kanssa voi tehdä on viedä se lenkille metsään. Auttaa ihan kaikkeen.
xLinerHei kiitti.. rypäs tässäkin on ihan selvästi kyseessä. En oikeastaan pääse metsään, mutta sauvakävelylenkkini on muodostunut päivittäiseksi nollaukseksi. Se tavallaan on helpottanut oloani. Siitä on muodostunut rutiini johon tartun.
Oikeasti odotan jo, että lomani päättyisi ja pääsisin töihin puurtamaan. Hetkeksi unohtamaan itseni ja ajatukseni. Tekemään vaan. Keskittymään johonkin itseni ulkopuoliseen.
Olen aina ennenkin paennut asioita työn tekemiseen ja nyt loma itsestäni olisi tervetullut.
Minä olen oikeastaan jumiutunut itseeni tällä hetkellä. Hyvin herkällä korvalla kuuntelen itseäni. Jopa liian herkällä. Se on minulle uutta. Minusta kumpuaa ajatuksia ja tunteita, jotka ovat minulle uusia ja vieraita. Ehkäpä jopa vääristyneitä. Eli olen ollut liikaa itseni kanssa.
Tämä palsta on hyvä peili. Juuri siksi, kun on niin erilaisia näkemyksiä. Jos olisin vienyt tämän asian läheisilleni, olisin ihan solmussa. Sitäpaisi kaikilla läheisilläni tuntuu olevan oma elämä nyt solmukohdassa. Paras ystäväni sai juuri pojan. Toinen ystäväni meni naimisiin ja läheisin sukulaiseni menetti työnsä. Exälle en kuunaan kertoisi mitään tästä, vaikka hän onkin ystäväni.
Eli ei minulla olisikaan ketään, jota häiritä tällä hetkellä identiteettikriisissäni. Ja tämähän on vain oma ongelmani. Jäsentelyä vaille. Kyllä tämä tästä.
- Anonyymi
Kriisipuuro:
- 10 kauhallista (turhaa) murehtimista
- 2 lusikallista toivoa
- 1 pussillinen ryhdistäytymistä
- pari hyppysellistä itkua, naurua ja hammastenkiristelyä
Hämmentäessäsi sekoita joukkoon kriisin syiden avaamista. Jätä hautumaan.
Nauti valmiina ja kypsänä. Niin. Jokuhan sanoo, että identiteetti on kerroksellinen, kuin sipuli. Että todelliset sisäosat pääsee oikeuksiin, sitä pitää kuoria.
Joutavavat ulkokuoret lähtee iän myötä ja mitä enemmän kesittyy olennaiseen.
Toki hormoonit ja muut ikäiselläsi vaikuttaa, mutta myös ulkoapäin tulevat ärsykkeet. Tässä on aika monta vuotta ollut ihan globaalia ahdistusta. Korona ja nyt sotaa Euroopassa, mikä vaikuttaa myös ihmisiin.
Mutta tärkein juttu ehkä mikä pitäis sunkin antaa itsellesi, on että identiteetti ja sinä saat muuttua. 😊
Olipa se mitä sitten onkaan. 😊Pikku-pirpana kirjoitti:
Kiitos Disukka. Tuo oli juuri se mitä nyt tarvitsin kuulla.
Ai? 😊
Mä vähän aistin sun kirjoituksesta sellaista itseen pettymystä, mikä vähän on sulle outoa.
Mä luulen, että sä oot karsinut niitä kerroksia itseltäsi, jota koet ulkopuolisten sulle sälyttäneen. Ne tuntuu juurikin oudolta kuoria pois ja siksi se tuntuu hypyltä mustaan. 😊
Mutta kyllä sun läheiset on sun lähellä ihan sinun vuoksi, ei siksi, että sinulle kuuluisi jotain velvollisuuksia. 😊
Se on jännä, kun sen tietää, mutta tunnepuoli itsessä tulee paljon perässä ja sille se on niin outoa...😁Disseisback kirjoitti:
Ai? 😊
Mä vähän aistin sun kirjoituksesta sellaista itseen pettymystä, mikä vähän on sulle outoa.
Mä luulen, että sä oot karsinut niitä kerroksia itseltäsi, jota koet ulkopuolisten sulle sälyttäneen. Ne tuntuu juurikin oudolta kuoria pois ja siksi se tuntuu hypyltä mustaan. 😊
Mutta kyllä sun läheiset on sun lähellä ihan sinun vuoksi, ei siksi, että sinulle kuuluisi jotain velvollisuuksia. 😊
Se on jännä, kun sen tietää, mutta tunnepuoli itsessä tulee paljon perässä ja sille se on niin outoa...😁Ehkä olen hieman pettynytkin itseeni. Mutta kyllä se varmaankin kuuluu tähän astiaan..
Olen tietoisesti hieman repinyt niitä kerroksia ja se sattuu. Mutta ymmärrys siitä, että minun on lupa tehdä niin, on yllättävä ja minulle vieras. Ja minun on niin hyvä ollut olla minä.
On ikävää huomata itsestään sellaisia kerroksia, jotka on rikottava. Vaikka se tuntuu pahalta. Rakentaa itseään uudelleen.
Nyt minulla on aika, paikka ja tila tehdä se. Ja uskon itseeni, tiedän että nousen kuin Fenix tuhkasta. Olen uskomattoman vahva.
Ensin minun tulee kuitenkin palaa poroksi.
Mutta ymmärrys siitä, että saan tehdä niin, lohduttaa minua suunnattomasti.Pikku-pirpana kirjoitti:
Ehkä olen hieman pettynytkin itseeni. Mutta kyllä se varmaankin kuuluu tähän astiaan..
Olen tietoisesti hieman repinyt niitä kerroksia ja se sattuu. Mutta ymmärrys siitä, että minun on lupa tehdä niin, on yllättävä ja minulle vieras. Ja minun on niin hyvä ollut olla minä.
On ikävää huomata itsestään sellaisia kerroksia, jotka on rikottava. Vaikka se tuntuu pahalta. Rakentaa itseään uudelleen.
Nyt minulla on aika, paikka ja tila tehdä se. Ja uskon itseeni, tiedän että nousen kuin Fenix tuhkasta. Olen uskomattoman vahva.
Ensin minun tulee kuitenkin palaa poroksi.
Mutta ymmärrys siitä, että saan tehdä niin, lohduttaa minua suunnattomasti.Eli kaikki on lopulta ihan hyvin. 😊
Hyvä, että oivallat itse kipuilusi. 😊
Et selkeästikään ole yksin, vaan sinulla on vahva sinä siinä vierellä lohduttamassa.
Minusta sulla on hyvä "paketti". 😊👌Disseisback kirjoitti:
Eli kaikki on lopulta ihan hyvin. 😊
Hyvä, että oivallat itse kipuilusi. 😊
Et selkeästikään ole yksin, vaan sinulla on vahva sinä siinä vierellä lohduttamassa.
Minusta sulla on hyvä "paketti". 😊👌Tanks. 😊
Ketjua lukeneena kommentoin vielä. En itse vielä ole kokenut vaihdevuosioireita (vaikka iän perusteella pitäisi), mutta silti muutamia vuosia sitten kävin läpi jonkinmoisen myllerryksen.
Mietin mitä työltä haluan ja luulin myös, että nyt alkaa olla viimeiset ajat tehdä muutoksia. Se ei ollut totta, viimeisin muutos oli tänä vuonna. Mietin mitä työ merkitsee ja kuinka paljon haluan siihen itsestäni antaa ja missä menee omat rajani.
Kävin myös ison muutoksen suhteessa parisuhteeseen ja äitiyteen. Ekaa kertaa 20 vuoteen, aloin kokea, että myös omasta itsestäni pitää pitää huolta (terve itsekkyys on tarpeen). Oma aika, jota en ollut saanut 15v muuta kuin äitini avustuksella. Pikkulapsi aikaan käpertyneen elämän avaaminen myös itselle ja pitkään aikaan sen pohtiminen mitä itse tarvitsee ja haluaa. Ja miten ja millaisena näkee elämän toisen puoliskon. Millaisena näkee lasten kasvamisen, itsenäistymisen. Miten kokee rakkauden, läheisyyden ja seksuaalisuuden.
Itse koin, että se oli 5-kympin kriisi. Elämän tilanteet vaikuttaa siihen missä asioissa on tarvetta muutokselle. Kriisi voi myös johtaa siihen, että toteaa kaiken olevan hyvin tai muutos voi olla sisäinen niin kuin sinulla.
Kriisit on tarpeen. Sisäinen teini eläkeläisen kropassa ja elämässä harvoin toimii käytännön tasolla. Aikansa kutakin.Kiitos että jaoit kokemuksesi.
Niin, voi olla kyseessä viidenkympin kriisi. Tai olen nyt törmännyt vaan seinään ja joudun kerrankin asettamaan itseni kaiken muun edelle.
En tiedä. Enkä kovin paljon välitä mikä kriisi nyt on meneillään. Sen tiedän, ettei elämäni jatku enää vanhaan malliin. Se ei voi. Mennyt on nyt oltava mennyttä ja minun tulee rakentaa tulevaisuudelle itseni. Kun kerran minulla yllättäin onkin sellainen.
Tuhosin kaiken kun sain ms diagnoosini. Itseni, haaveeni, suunitelmani. Kaiken, sillä en nähnyt syytä muuhun kuin hedonistiseen elämään hetkessä. Ei ollut järkeä suunitella mitään, kun ei tiennyt paljonko niitä päiviä olisi jäljellä. Sitoutuminen.. aivan mahdoton ajatus.
Se prosessi kesti noin 4-5 kk. Ja nousin kuin Fenix entistä vahvempana. Uuteen elämään.
Tuo Xenan peijooni arvasi oikein. Minä sain tavallaan uuden elämän kun sain positiivisia uutisia sairaudestani. Eli teen tavallaan käänteistä tuhotyötä itsessäni. Sen ymmärrän nyt.
Omalle tyypilliseelle tavalleni, olen perusteellinen.
Olen tuhon polulla. Noussut barrikadeille ja julistamassa itselleni minuutta. Jotakin ihan uudenlaista, ehkä vielä aidompaa kuin tähän asti.
Se vain että tämä sattui vielä tähän ikään ja vaihdevuosiin tekee tästä paskamaisen. Sekametelisopan. Mutta kuten aina ennenkin .. palsta on ollut erinomainen peili. Olen taas tämän ketjun myötä päässyt aimo harppauksia eteenpäin itseni ymmärryksessä. Ja saanut korvaamattoman paljon aspekteja joita en olisi itse osannut ajatellakaan tai jumiutunut johonkin omaan ajatusmalliin.
Puhumattakaan kannustuksesta jota olen saanut. Tämä tie on pitkä ja kivinen. Mutta tiedän, se minun on kuljettava.
Jos voisin, sulkisin kaikki palstalaiset rakastavaan syleilyyni. Kiitokseksi.Pikku-pirpana kirjoitti:
Kiitos että jaoit kokemuksesi.
Niin, voi olla kyseessä viidenkympin kriisi. Tai olen nyt törmännyt vaan seinään ja joudun kerrankin asettamaan itseni kaiken muun edelle.
En tiedä. Enkä kovin paljon välitä mikä kriisi nyt on meneillään. Sen tiedän, ettei elämäni jatku enää vanhaan malliin. Se ei voi. Mennyt on nyt oltava mennyttä ja minun tulee rakentaa tulevaisuudelle itseni. Kun kerran minulla yllättäin onkin sellainen.
Tuhosin kaiken kun sain ms diagnoosini. Itseni, haaveeni, suunitelmani. Kaiken, sillä en nähnyt syytä muuhun kuin hedonistiseen elämään hetkessä. Ei ollut järkeä suunitella mitään, kun ei tiennyt paljonko niitä päiviä olisi jäljellä. Sitoutuminen.. aivan mahdoton ajatus.
Se prosessi kesti noin 4-5 kk. Ja nousin kuin Fenix entistä vahvempana. Uuteen elämään.
Tuo Xenan peijooni arvasi oikein. Minä sain tavallaan uuden elämän kun sain positiivisia uutisia sairaudestani. Eli teen tavallaan käänteistä tuhotyötä itsessäni. Sen ymmärrän nyt.
Omalle tyypilliseelle tavalleni, olen perusteellinen.
Olen tuhon polulla. Noussut barrikadeille ja julistamassa itselleni minuutta. Jotakin ihan uudenlaista, ehkä vielä aidompaa kuin tähän asti.
Se vain että tämä sattui vielä tähän ikään ja vaihdevuosiin tekee tästä paskamaisen. Sekametelisopan. Mutta kuten aina ennenkin .. palsta on ollut erinomainen peili. Olen taas tämän ketjun myötä päässyt aimo harppauksia eteenpäin itseni ymmärryksessä. Ja saanut korvaamattoman paljon aspekteja joita en olisi itse osannut ajatellakaan tai jumiutunut johonkin omaan ajatusmalliin.
Puhumattakaan kannustuksesta jota olen saanut. Tämä tie on pitkä ja kivinen. Mutta tiedän, se minun on kuljettava.
Jos voisin, sulkisin kaikki palstalaiset rakastavaan syleilyyni. Kiitokseksi.Olemme ihmisiä, koemme ihan samoja asioita vain eri aikaan ja eri vivahteella.
Muista tukea myös lapsesi itsenäistymistä samalla kuin itse kasvat henkisesti. Erityinen lapsi joskus tarvitsee ulkoisen ponnakkeen omalle kasvulleen. Kasvu on kuitenkin myös hänelle luultavasti tärkeä, vaikka alussa muutokset voi pelottaa enemmän kuin neurotyypillistä nuorta. Silti meillä kaikilla on tarve kasvaa omaksi persoonaksamme ja sen kasvun tukeminen on pohjimmiltaan rakkautta kasvukivuista huolimatta.
- Anonyymi
Enemmän palstailua niin ongelmat ratkeaa.
- Anonyymi
Kerron miten koin avauksesi henkilökohtaisesti. Nämä ovat tuntemuksia.
Tervetuloa elävien kirjoihin!! Oman kokemukseni mukaan identiteettikriisin kokemus on herätys siitä, että olet elänyt tavalla, joka on ollut sisäisen käsityksesi mukaan väärin. Vaikka saatat kokea, että valmistaudut kuolemaan, niin mielestäni olet nyt valmistautumassa elämään oikeasti (!) ja itsellesi oikealla tavalla.
Itse olen elänyt jo monta vuotta tekemättä mitään "järkevää". Tajusin, että tuollainen "järkevä" elämä on usein ulkoapäin tarjottua valmista tavaraa; kuin jokin sapluuna, jonka mukaan kuuluisi elää. Mutta tietenkään ei kuulu elää minkään valmiin mallin mukaisesti.
Minunkin elämä tuntui hypyltä tyhjän päälle. Ja niin se tuntuu joka päivä vieläkin: aamulla aloitan hyppäämisen herätessäni, ja sängyssä mietin ensimmäiseksi "olen elossa!"
Sen jälkeen löhötessäni pohdiskelen, mitä tekisin tänään, josko mitään. Tärkeintä on muistuttaa itselleni, että pitää kokea tämäkin tuleva päivä omakseni. En voi elää kenenkään muun elämää, vaan ihan iki omaani ja omalla tavallani.
Useina päivinä olen kokenut, että elämä tuntuu itselle sopivalta. Voisin jopa käyttää sanaa onnelliselta, mutta en ole tästä ihan varma, eikä siitä mielestäni tarvitsekaan olla varma. Elämäni on keskeneräistä, ja huomenna on taas uusi päivä, jota rakennan sitten ihan uusiksi taas huomenna.Ihana ja makoisa näkemys tähän.
Raikas.
Sinun tavallasi on hyvä sinun olla. Minä vielä etsin tapaani. Ottaa aikansa.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Ihana ja makoisa näkemys tähän.
Raikas.
Sinun tavallasi on hyvä sinun olla. Minä vielä etsin tapaani. Ottaa aikansa.Nyt kun luin tuon kommenttini uudestaan, niin siitä saa kuvan, että "hyppy tyhjän päälle" olisi tapahtunut tuosta vain. Ei se ihan niin helppoa ole ollut. Olen ensinnäkin tehnyt suuria käännöksiä elämässä ennenkin, joten tiedän kokemuksesta, että siivet kantavat. Toisaalta olen pohtinut tätä asennetta, minkä olen saavuttanut, varmaankin 15-20 vuotta. Nyt olen siinä 50 kriisin ikähaarukassa. Tämä pohtiminen on antanut paljon välineitä, joilla käsittelen elämäntilanteita .... no, mikä sana tähän sopisi, viisaudella.
Se perusteella voinkin sanoa, että jokaisella on oma tiensä. Mistään self help -oppaista ei ole apua, kun elämä on ainutlaatuista ja sen ongelmanratkaisutkin ovat yksilöllisiä.
Aikansa se varmasti ottaa löytää oma tiensä. Mitään neuvoja minulla ei ole siihen antaa, mutta yksi pieni oivallus on ollut itselleni mielenkiintoinen. Se kuuluu: ovi itseen aukeaa sisään päin. Eli sitä ratkaisun avainta ei löydä puskemalla väkisin "ovea" vasten. Toivoa etsintään! Anonyymi kirjoitti:
Nyt kun luin tuon kommenttini uudestaan, niin siitä saa kuvan, että "hyppy tyhjän päälle" olisi tapahtunut tuosta vain. Ei se ihan niin helppoa ole ollut. Olen ensinnäkin tehnyt suuria käännöksiä elämässä ennenkin, joten tiedän kokemuksesta, että siivet kantavat. Toisaalta olen pohtinut tätä asennetta, minkä olen saavuttanut, varmaankin 15-20 vuotta. Nyt olen siinä 50 kriisin ikähaarukassa. Tämä pohtiminen on antanut paljon välineitä, joilla käsittelen elämäntilanteita .... no, mikä sana tähän sopisi, viisaudella.
Se perusteella voinkin sanoa, että jokaisella on oma tiensä. Mistään self help -oppaista ei ole apua, kun elämä on ainutlaatuista ja sen ongelmanratkaisutkin ovat yksilöllisiä.
Aikansa se varmasti ottaa löytää oma tiensä. Mitään neuvoja minulla ei ole siihen antaa, mutta yksi pieni oivallus on ollut itselleni mielenkiintoinen. Se kuuluu: ovi itseen aukeaa sisään päin. Eli sitä ratkaisun avainta ei löydä puskemalla väkisin "ovea" vasten. Toivoa etsintään!Kiitos. Minäkin olen ollut elmässäni jos minkälaisessa sopassa. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kriisini, jonka haluan tapahtuvan.
Kriisi johon olen tietoisesti hakeutunut. On aika muuttua. Se vain ottaa aikansa.
Nyt jo on paljon parempi. Ehkä pahin on takana jo. Toki koko prosessi on pitkä ja vaatii sinnikkyyttä, mutta tieto siitä, että ruorissa on minä, eikä kohtalo, tekee kakkesta niin paljon helpompaa.
Teen tietoisia valintoja, haluan tehdä muutoksen. Siinä kai kaikki oleellinen.
Kysyn itseltäni mitä haluan ja vastauksissani olen rehellinen itselleni. Kaikki mitä haluan, on tähän mennessä ollut vain suuntana parempaan minuuteen.
Kyllä tämä tästä. Mutta oikeasti, tunnen, että kommenttisi oli raikas tuulahdus tunkkaisessa huoneessa. Molemmat. Kiitos siitä.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kiitos. Minäkin olen ollut elmässäni jos minkälaisessa sopassa. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kriisini, jonka haluan tapahtuvan.
Kriisi johon olen tietoisesti hakeutunut. On aika muuttua. Se vain ottaa aikansa.
Nyt jo on paljon parempi. Ehkä pahin on takana jo. Toki koko prosessi on pitkä ja vaatii sinnikkyyttä, mutta tieto siitä, että ruorissa on minä, eikä kohtalo, tekee kakkesta niin paljon helpompaa.
Teen tietoisia valintoja, haluan tehdä muutoksen. Siinä kai kaikki oleellinen.
Kysyn itseltäni mitä haluan ja vastauksissani olen rehellinen itselleni. Kaikki mitä haluan, on tähän mennessä ollut vain suuntana parempaan minuuteen.
Kyllä tämä tästä. Mutta oikeasti, tunnen, että kommenttisi oli raikas tuulahdus tunkkaisessa huoneessa. Molemmat. Kiitos siitä.Kiitos, oli mukava kuulla, että saatoin olla avuksi. Raikas on muuten hieno adjektiivi :)
- Anonyymi
Sinulla on viidenkympin kriisi, se alkaa monta vuotta aiemmin 50-vuotispäivää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1246399Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631604082Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen503355Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi4872883Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2801889Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde341576- 871436
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1741379Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito151366Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja141363