pirjo.kudjoi

Vapaa kuvaus

Olen dekkareita lukeva, käsitöitä ja liikuntaa harrastava viisvitonen. Toivoisin maailmaan enemmän suvaitsevaisuutta. Ja että ihmiset oikeasti välittäisivät toisistaan. "Iloitse tästä päivästä sillä se on elämä itse" Eläkäämme elämämme niin että jokainen eilenen olisi ihana muisto ja jokainen huominen uusi toivo! Mutta tärkeintä on tämä päivä, juuri tämä päivä! Suosikkibändit/artistit: Yö, Popeda;Leevi, and, the, Leewinks Suosikkileffat: Badding, Kymmenen, pientä, neekeripoikaa Lempikirjat: Dekkarit Vapaa-aikanani: Teen, teen, pihatöitä, käsitäitä Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Virrat, Koli, Imatra Katson tv:stä mieluiten: Salkkarit, kotikatu, emmerdale, urheilua En pidä: kiireestä Ruoka & juoma: kaalikääryleet, makaroonilaatikko, maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: Varattu Lapset: Olen ylpeä vanhempi

Aloituksia

25

Kommenttia

526

  1. Mie seilailen täällä aika-ajoin, harvakseltaan. Olen viisvitonen neljän lapsen mummo. Vielä työelämässä mukana. Vaikka polvet on jo ihan tööt. Mutta mentävä on niin kauan kuin pystyy.

    Jaa parhaat puolet? No varmaankin kiltteys! Ja positiivinen asenne elämään, kaikkeen. Uskon hyvän voittoon tässä maailmassa. Pyrin tekemään elämisen ja olemisen itselleni ja läheisilleni mahdollisimman mukavaksi ja helpoksi. Puolustan "omaa joukkoani" henkeen ja vereen.
    En valita turhasta vaan yritän löytää asiasta kuin asiasta aina jotan hyvää.

    Tulikohan nyt kehuttua itseään vähän liikaa! Voi voi minua...
  2. Oikein lämpimät onnittelut Sinulle! Olet nyt päässyt miehen ikään!
  3. Kroonikko-osastolla? Jos et ole niin käy ihmeessä! Olen ollut siellä töissä eikä siellä monikaan ole minä itse! saahan sitä kuvitella vaikka mitä, että minä porskutan viimeiseen asti. Mutta siellä näkee miten viimeisen päälle entinen hieno rouva makaa paskat housussa ja odottaa että joku tulis ja syöttäisi sen jäähtyneen ruoan ja samalla pelkää ettei vaan tukehtuisi siihen...
    Siinä on miettimistä mikä on se ihmisen arvo!
    Eläimet ovat täysin meidän armoillamme, samoin nämä vanhukset.
  4. Puhut ihan asiaa, kiitos sinulle siitä! Olen ihan samaa mieltä kanssasi.
    Ei niihin vanhainkoteihin ja sairaaloiden kroonikko-osastoille kukaan tunkeudu kuvaamaan. Mutta monen siellä pitäisi käydä ja nähdä itse se kauheus ja hätä mikä siellä on! Sikalassa oli asiat paljon paremmin!

    Näistä sikakuvista ja muistakin kohukuvista: kuva saadaan näyttämään juuri siltä kuin halutaankin. Miksi tunkeudutaan ihmisten navetoihin ja sikaloihin? Kuvataan mitä halutaan. Probakandaa se taas on.
    Jos kotimainen liha pannaan boikottiin ja sitä tuodaan muualta, niin kuka tietää millaisista oloista se tulee? Tiedän että jos eläinlääkäri huomaa puutteita, hän joutuu nostamaan syytteen eläinrääkkäyksestä.

    Itse en kovin paljoa lihaa syö mutta kohusta huolimatta ostin kotimaisen joulukinkun ja aijon syödä sen ihan hyvällä omallatunnolla!
  5. Olen seurannut aika paljon nyt taas tuota koulukiusaamisasiaa. Ja kummasti koulu aina pesee kätensä siitä asiasta. Aina vaan sanotaan että vastuu on kodin. Mutta miten koti ja vanhemmat voi vahtia koulussa olevaa lasta? Olihan niitä kiusaamisjuttuja ennekin, aina on ollut. Ennen oli isot luokat, paljon lapsia mutta myös erilainen kuri ja opettajan auktoriteetti. Kyllä opettaja sai välitunnilla nujakat loppumaan kun oli pihalla valvomassa eikä istunut opettajanhuoneessa kahvilla.
    Ymmärrän kyllä opettajiakin. Heidän on vaikea puuttua mihinkään kun vanhemmat on aina puolustelemassa omaa lastaan, ei se meidän kullannuppu ainakaan ketään kiusaa. Opettaja siinä joutuu huonoon valoon.
    Mutta tämä lehtijuttu oli kamala! Mikä siinä on ettei uskalleta puuttua? Onko se välinpitämättömyyttä vai pelkoa? Olenko minä seuraava uhri? Mikä se mies oli joka yhteen aikaan kiersi kouluissa ja puhui kiusaamisen kauheudesta? Näytti kuvia miten pahasti voi käydä? Jotain shokkihoitoa kai nämä kiusaajat tarvitsisivat. Tai sitten kovaa kuria, mutta kun kurittaa ei enää saa. Ja tässä on tulos!!!
  6. Miksi et usko? Parasta vaan uskoa. Eikä ainakaan ääneen pidä tuollaista mennä sanomaan!

    Usko vaan pukkiin ja joulun tarinoihin. Joulu on kaunis, ihana ja harras juhla.
  7. Minä ainakin olen liian hyväuskoinen. Uskon aina ihmisistä hyvää. uskon lupauksiin, ihmisen sanaan. Mutta nykyään siihen sanaan ei enää voi luottaa niinkuin ennen. Ennen sanottiin että ennen mies maansa myöpi ennenkuin sanansa syöpi. Ei päde enää.
  8. Vanhin tytär erosi viisi ja puoli vuotta sitten. Lapset oli aika pieniä. Mutta katsoin että eron myötä hänestä tuli itsenäisempi ja onnellisempi. Huoltajuusriidat jatkuvat yhä. Se on se pahin asia. Mutta en katso että lapset olisivat mitenkään joutuneet kärsimään. Heillä on edelleen kaksi vanhempaa joilla on yhteis huoltajuus. Vanhemmat riitelevät rahasta, eivät lapset.

    Itse olen sitä mieltä että jos ei sovita yhteen on kaikkien kannalta parasta erota. Kyllä lapsi vaistoaa ja kärsii rakkaudettomassa kodissa. Emme me ole syypäitä lastemme epäonnistuneeseen liittoon.

    Ymmärrän huolesi, se koskenee lastenlapsia, miten mummon ja ukin käy. Yrittäkää pitää lapsukaisten kanssa yhteyttä niinkuin tähänkin asti. Eivät he suvustaan eroa vaikka isä ja äiti eivät enää asu samassa osoitteessa.
  9. Ei ole kiva, ei todellakaan. Onko ihan vaan nivelrikkoa vaiko reumaa? Mulla alkaa polvet olla piakkoin finaalissa, nivelrikkoa, sanoi lääkäri. Jonkin verran myös käsissä. Sormien nivelet melko pattiset jo. Ei käsissä kuitenkaan pahemmin särkyä ole.

    Jos saat uudet nivelet niin pääset taas piirakan paistoon. Harmi että noin on käynyt mutta minkäs sille voi. Toivon Sinulle valoisampaa tulevaisuutta!
  10. Ihan turvallinen kun noudattaa sääntöjä ja neuvoja, kirjautuu ulos ja vaihtaa salasanan tarpeeksi usein.
    En ole kuullut että mitään olis sattunut.

    Toivottavasti olen oikeassa, kaikkihan kehittyy, hakkeritkin, valitettavasti...

    Minä aijon käyttää jatkossakin, paras ja vaivattomin.
  11. Minä syyllistyn aina kirjoittamaan pitkiä juttuja mutta lupaan "vähän" lyhentää niitä...

    Räntäsateista päivän jatkoa sinulle!
  12. Eikä sielläkään tunnettu piirakoita silloin kun äiti 50-luvulla anoppilaan ekoja kertoja meni. Äiti siellä piirakoita paistoi ja menessään vei. Oppivat syömään, pitivät kovasti mutta eivät oppineet tekemään.
    Isän kotona tehtiin rievää, rieskaa, jota meillä itäsuomessa ei tunnettu ollenkaan.

    Se kuorien ajelu, kauliminen on kaikkein tympein vaihe. Kun niistä pitäisi saada niin ohuita, aina repeilevät. Pastakone on mulla kokeilematta.
  13. IHANAA!!! Olen ihan hiljaa enkä kerro kenellekkään, lupaan!
  14. Onhan noita mutta ei haittaa!

    Vanheneminen on pakollista
    aikuistuminen vapaaehtoista ja
    itselleen nauraminen terapeuttista!
  15. Äläkä anteeksi pyytele, ei ole mitään syytä.
    Olen siitä pastakoneesta kuullut, jotkut on ostaneet mutta tekevät taas kuoret piiraspualikalla. Se kuorien ajelu on se hankalin homma. Ja harvoin kun tekee ei siihen tule sitä rutiinia. Muistan taas edesmennyttä anoppiani: kävi piirakan teko kuin luomisen työ! Sitä oli ilo katsella
    .
    Kylläkai niistä nytkin tuli aluksi vaikka minkänäköisiä. Mutta loppua kohti niiden näkökin parani. Yhtä kaikki, hyviä olivat. Rumat syötiin itse ja paremman näköiset vietiin lahjaksi. Mulla on vain sähköuuni, oikeassa puu-uunissa tulis paremmat.

    Yritetään pitää piirakkaperinnettä yllä!
  16. Jos minulta kysyt niin vastaan että pitää pestä! Muuten tulee hammaspeikko ja arvaat varmaan miten siinä käy! Itse teen monesti niin että pesen hampaat jo reilusti ennen nukkumaan menoa. Siina on kaksi etua: ei tule enää syötyä mitään ja sitten on hyvä painua pehkuihin kun on ajoissa hampaat harjattu.
  17. Sekaisinko??? KYLLÄ!!! Neljäs lapsenlapsi syntyi aamuyöllä klo. 02.41 ja olen nyt niin seitemännessä taivaassa että en osaa tätä iloa sanoiksi pukea! Nämä pienet piiperöt ovat parasta mitä meillä on koskaan ollut. Kaikki neljä ovat meille yhtä rakkaita.
    Hauskaa perjantain jatkoa kaikille!
  18. Teillä leikkaa!!! Pää on kuin partaveitsi vaikka on maanantai! Minä ainakin olen maanantaina jotenkin "kesäterässä".
    Mutta muistatteko mitä hippi-aikana sanottiin? hoilattiin rauhaa maailmaan, ei enää sotia vaan rakastakaa toisianne. Rakkaus levisi ja sen mukanan AIDS! Ihmiset ei enää kuole sodissa vaan tauteihin, niinkuin nyt siihen AIDS:iin.
  19. On nivelrikkoa mutta sormissa taitaa jo olla. Mulla kanssa sormissa paha, pikkuninelet turvoksissa ja vääntyilleet. Joskus pakottaa ja on kankeat. Polvissa samoja oireita mutta paikallaan olo on pahinta. Työpäivät olen jaloillani mutta jos kotona jään makaamaan sohvalle niin en meinaa enää ylös päästä! Mutta jos lähden työpäivän jälkeen lenkille tai jumppaan niin ilta sujuu paljon paremmin.
    Vähänpä siihen lääkkeitä on. Sehän ei parane eikä pysähdy vaan etenee pikkuhiljaa. Glukocamin taitaa olla ainoa lääke. Polviniveliin sitä voi pistää ja auttaa jos vaan lääkäri osaa sen oikeaan kohtaan laittaa. Tabletteinakin sitä on saatavana. Siihen lisätään joku hyvä särkylääke, joillekin auttaa. Itse sain siitä Glukocaminista allergisia oireita, äyriäisille kun olen yliherkkä.
    Jatka salapoliisin työtä niiden tavaroiden kanssa, mie täällä oottelen selviääkö mitään! Moi!
  20. Nythän on oikea vauvabuumi ja se on hyvä asia! Edellisen kerran taisi olla kahdeksankymmnen alkupuolella. Se lapsilisä asia on aika monimutkainen asia. Ekasta saisi olla enemmän mutta siitä syystä ettei perheellä ole muita lapsia joilta on jäänyt tavaraa.
    Jos itse saisin aloittaa lapsenteon uudelleen alusta, tekisin enemmän kuin kaksi, jos vain saisin. En ole koskaan ajatellut tuota onko varaa, onko rahaa. Aina on pärjätty ja pärjätään vastakin.
    21. 3 / 27
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt