Uusi punnus..

avioerolapset pärjää huonommin, tai heidän ennusteensa on huonompi.

Kuoleman kautta yksinhuoltajaksi jääminen on hieman eri asia, se on ns. yhteiskunnallisesti hyväksyttyä..
ja lapsi ei joudu niin ollen syylistämään itseään, jonka he tekevät vanhempien erotessa..

Pirre* kirjoitti:

avioerolapset pärjää huonommin, tai heidän ennusteensa on huonompi.

Kuoleman kautta yksinhuoltajaksi jääminen on hieman eri asia, se on ns. yhteiskunnallisesti hyväksyttyä..
ja lapsi ei joudu niin ollen syylistämään itseään, jonka he tekevät vanhempien erotessa..

Lue lisää

Jaahas! Mitäs ne tilastot kertoo sellaisista lapsista, jotka ovat eläneen perheessä, jota on pidetty yllä, vain lasten takia. Lapsi vaistoa huonon suhteen.

Tuo "yhteiskunnallisesti hyväksytty" sanonta kuuluu johonkin 50-luvulle ja sitä ennen elettyyn aikaan.

isätön ja eronnut kirjoitti:

Jaahas! Mitäs ne tilastot kertoo sellaisista lapsista, jotka ovat eläneen perheessä, jota on pidetty yllä, vain lasten takia. Lapsi vaistoa huonon suhteen.

Tuo "yhteiskunnallisesti hyväksytty" sanonta kuuluu johonkin 50-luvulle ja sitä ennen elettyyn aikaan.

Lue lisää

huostaanottotilastot kertovat, en tiijjä kumpia siellä on enempi, ero vai kulissiliitto lapsia..

Mihis muka "rasistiset" on muuttuneet, ei miksikään..

Pirre* kirjoitti:

huostaanottotilastot kertovat, en tiijjä kumpia siellä on enempi, ero vai kulissiliitto lapsia..

Mihis muka "rasistiset" on muuttuneet, ei miksikään..

Minä tiedän kaksi perhettä, josta lapset on otettu pois ja vanhemmat jatkavat yhä yhdessä oloaan eli ei ole kulissiliitto.

Oletko muuten lukenut tilastoja avioeroista? Luulisi huostaanottopaikat pursuavan lapsosia.

Poikasi perhe on tehnyt ihan luonnollisen ratkaisun ja jotenkin mulle tulee nyt käsitys, että Sinä häpeät sitä.

isätön/eronnut kirjoitti:

Minä tiedän kaksi perhettä, josta lapset on otettu pois ja vanhemmat jatkavat yhä yhdessä oloaan eli ei ole kulissiliitto.

Oletko muuten lukenut tilastoja avioeroista? Luulisi huostaanottopaikat pursuavan lapsosia.

Poikasi perhe on tehnyt ihan luonnollisen ratkaisun ja jotenkin mulle tulee nyt käsitys, että Sinä häpeät sitä.

Lue lisää

on kai ylpeyden merkki, - mutta kai tämä kasvattaa..

Pirre* kirjoitti:

avioerolapset pärjää huonommin, tai heidän ennusteensa on huonompi.

Kuoleman kautta yksinhuoltajaksi jääminen on hieman eri asia, se on ns. yhteiskunnallisesti hyväksyttyä..
ja lapsi ei joudu niin ollen syylistämään itseään, jonka he tekevät vanhempien erotessa..

Lue lisää

Sanoisitpa tuon tyttärelleni. Kyllä kun näitä naapureitten "ehjien perheitten" lapsia katsoo,niin tulee mieleen kuinka paljon markan rahoja on tilastojen tekijöille annettu. TÄYTTÄ PUPPUA!! Se ja se lapsi oli niin sanotusta hyvästä kodista ja teki sen kauhean.................................... Ja esimerkkejä on paljon.

Jousimies-50 kirjoitti:

Sanoisitpa tuon tyttärelleni. Kyllä kun näitä naapureitten "ehjien perheitten" lapsia katsoo,niin tulee mieleen kuinka paljon markan rahoja on tilastojen tekijöille annettu. TÄYTTÄ PUPPUA!! Se ja se lapsi oli niin sanotusta hyvästä kodista ja teki sen kauhean.................................... Ja esimerkkejä on paljon.

Lue lisää

tai minun tyttärilleni. Hekin avioerolapsia.

Äiditön viiden vanhasta asti. Vastuun tunne on siitä kasvanut. Äitipuoli tuli. Se meni kuin jäitä poltellessa. Nykyään ei sinne yhteyksiä.
Kyllä heille, lapsenlapsillesi, tulee jotakin tilalle. Meitä vahvistetaan tarpeen mukaan, olen huomannut. Luota johdatukseen.

mutku omat joutuvat "reissutöihin" alaikäisinä. - omilla tarkoitan näitä jälkeläistemme omia, kuin varmaan ymmärsitkin..

Tunnen suurta epäluottamusta nyt tämänhetkiseen lasten elämän järjestelyyn, ei maha mittää..

Sitten kun on molemmat isovanhemmat elossa .siis eronneitten osapuolten, niin Pappa ja mummi tahtoo omia nämä lapset ja Ukki sekä isoäiti jäävät ilman lapsenlapsia. Etäisyyttä voi olla satoja kilometrejä.Tiedän isovanhempia,jotka ovat avioerossa menettäneet otteensa lapsenlapsiin.Toivottavasti saitte jotain tolkkua tosta sepostuksesta.

kamalaa..... kirjoitti:

Sitten kun on molemmat isovanhemmat elossa .siis eronneitten osapuolten, niin Pappa ja mummi tahtoo omia nämä lapset ja Ukki sekä isoäiti jäävät ilman lapsenlapsia. Etäisyyttä voi olla satoja kilometrejä.Tiedän isovanhempia,jotka ovat avioerossa menettäneet otteensa lapsenlapsiin.Toivottavasti saitte jotain tolkkua tosta sepostuksesta.

Lue lisää

pidän huolen osaltani etteivät unohda, eivätkä unohdu, - toiset tehkööt kuin tahtovat..

Pirre* kirjoitti:

mutku omat joutuvat "reissutöihin" alaikäisinä. - omilla tarkoitan näitä jälkeläistemme omia, kuin varmaan ymmärsitkin..

Tunnen suurta epäluottamusta nyt tämänhetkiseen lasten elämän järjestelyyn, ei maha mittää..

Lue lisää

Mitä tarkoitat viestisi otsikolla?

ulla ulalla kirjoitti:

Mitä tarkoitat viestisi otsikolla?

edelliseen, oisinko ajatellut että jos oisikin naapurin lapsia eikä näitä ns. omia..jne..

Jotain sinnepäin..eipä tuosta nyt kannata haloota nostaa, toisaalta toivon että kaikkien lapset voisivat ja saisivat kasvaa turvallisten kypsien vanhempien hoivassa, ihan kaikki.., mutta ihminen on vielä keskentekoinen..

on nuorin, ei ollu kivaa katottavaa lapsen/ten kasvot kun äiti muutti.., mutta yhteishuoltajuus vanhemmilla on, toivottavasti he malttavta pysyä samassa kaupungissa niinkauan kuin lapset heitä tarviaa..

Kun oisin jo eläkkeellä visin katsoa lapsia sillä aikaa kun isä joutuu olemaan (työnsä takia) kotoa poissa, asutaan lähellä, mutta sittenkin liian kaukana..

Ajattelen mallia, jonka lapset saavat näissä eroissa, - eli kun ei osata tehä sovintoa..

, ja osaa ne äiditkin - näköjään.

Teillon ollu hyvä tilanne, kun ukki on voinut olla se miehen malli, ja ja isän korvike..lapset kai pärjää kun vaan on joku turvallinen läsnä, ainakin viisaammat kertovat niin, ammattikasvattajat.

Toivoa voi vaan että kumpikaan vanhemmista ei lyö laimin nyt näitä "puoliorpojaan"..

Pirrejuupas kirjoitti:

, ja osaa ne äiditkin - näköjään.

Teillon ollu hyvä tilanne, kun ukki on voinut olla se miehen malli, ja ja isän korvike..lapset kai pärjää kun vaan on joku turvallinen läsnä, ainakin viisaammat kertovat niin, ammattikasvattajat.

Toivoa voi vaan että kumpikaan vanhemmista ei lyö laimin nyt näitä "puoliorpojaan"..

Lue lisää

Itse olen eronnut ja asunut tyttäreni kanssa 10-vuotta kahdestaan. Nyt kun tyttö on aikuinen ja kotoa pois muuttanut olemme ottaneet eroasian esille. Tippaakaan ei kuulemma ole kärsinyt avioerosta ja näitä saman asian kokeneita oli koulussa pilvin pimein.

Pirrejuupas kirjoitti:

, ja osaa ne äiditkin - näköjään.

Teillon ollu hyvä tilanne, kun ukki on voinut olla se miehen malli, ja ja isän korvike..lapset kai pärjää kun vaan on joku turvallinen läsnä, ainakin viisaammat kertovat niin, ammattikasvattajat.

Toivoa voi vaan että kumpikaan vanhemmista ei lyö laimin nyt näitä "puoliorpojaan"..

Lue lisää

Äitinä, anoppina, mummuna, minun tekee kipeää lukea tuo ensimmäinen lauseesi.

Avioliitossa on aina kaksi osapuolta ja liian usein isovanhemmat pistävät lusikkansa soppaan avioeron sattuessa, pahentamalla asiaa.

Oma lapseni opiskelee myös yliopistossa ja on maailman sitkein sissi eikä kestä yhtää säälittelyä eikä sanaa avioerolapsi.

Tarkennan vielä: Isä ja Tytär siis kyseessä.

ei ihan 60v kirjoitti:

Äitinä, anoppina, mummuna, minun tekee kipeää lukea tuo ensimmäinen lauseesi.

Avioliitossa on aina kaksi osapuolta ja liian usein isovanhemmat pistävät lusikkansa soppaan avioeron sattuessa, pahentamalla asiaa.

Lue lisää

, ellei kysytä neuvoa tai lasten kaitsenta apua.

Lasten etu on tärkein, vaikkei omakaan ole vielä syvämmelle vieras.

Ootpa oikein juureva.. Sen tuntee kirjoituksistasi. Onnellisia lapsesi lapset.

sai lapset olla samassa kodissa, ja kasvatus oli nimenomaan johdonmukaista siitä syystä, mutta entä kun ovat viikon ja viikon eri kodissa, - kuinka se kasvatus silloin sujuu - se tässä pelottaakin.

Huolehtiiko toinen vanhempi ettei pian murkkuilkäiset lapset tarinoi omia menojaan, ja keksi yökyliä päästäkseen esim kaupungille kaljan juontiin..ynms. , en sano että oisivat jo ollu, mutta mikä heitä varjelee tulevaisuudessa, - isä asuu kauempana maaseudulla, sieltä ei niinvain lähetä joka mielitekoon..

Monia monia asioita on mielen alla..

Pirrejuupas kirjoitti:

sai lapset olla samassa kodissa, ja kasvatus oli nimenomaan johdonmukaista siitä syystä, mutta entä kun ovat viikon ja viikon eri kodissa, - kuinka se kasvatus silloin sujuu - se tässä pelottaakin.

Huolehtiiko toinen vanhempi ettei pian murkkuilkäiset lapset tarinoi omia menojaan, ja keksi yökyliä päästäkseen esim kaupungille kaljan juontiin..ynms. , en sano että oisivat jo ollu, mutta mikä heitä varjelee tulevaisuudessa, - isä asuu kauempana maaseudulla, sieltä ei niinvain lähetä joka mielitekoon..

Monia monia asioita on mielen alla..

Lue lisää

En suosittele reissureppuelämää, viikko siellä toinen täällä. Jos vanhemmat yhtään ajattelevat lapsen etua, niin he valitsevat järkevästi eikä itsekkäästi esim. toinen vakituinen koti ja toinen lomia varten. Mummona pidät huolen, että mummola on lapsenlapsia varten. Yleensä lapset jää erossa äidille ja jos kovin riitelyksi menee äiti voi itsekkyyttään riistää mummon ja ukin omilta lapsiltaan, kieltäytymällä yhteistyöstä. Kannattaa pitää puheyhteys x-miniään.

korpikirjailija kirjoitti:

En suosittele reissureppuelämää, viikko siellä toinen täällä. Jos vanhemmat yhtään ajattelevat lapsen etua, niin he valitsevat järkevästi eikä itsekkäästi esim. toinen vakituinen koti ja toinen lomia varten. Mummona pidät huolen, että mummola on lapsenlapsia varten. Yleensä lapset jää erossa äidille ja jos kovin riitelyksi menee äiti voi itsekkyyttään riistää mummon ja ukin omilta lapsiltaan, kieltäytymällä yhteistyöstä. Kannattaa pitää puheyhteys x-miniään.

Lue lisää

KOTI pitää olla. Ja se toinen paikka on se jossa kyläillään. Mun tytär asui kanssani ja kävi katsomassa joskus,hyvin,hyvin harvoin äitiänsä Ei tykännyt yhtään äitinsä uudesta kumppanista ja etäisyyttäkin oli satoja kilometrejä. Tapasivat 2-3 kertaa vuodessa 4-5 vuoden aikana.

periaate on ettei moitita, ei me, eikä vanhemmat toisiaan..

mies isäksi, - onneksi olkoon!

Tosiaan paras ikä erota, jos nyt mikään, mutta joskus kai pakko, ja näköjään nykyään yhä useammin pakko..

Olen surullinen, vihainen, turhautunut, jne..

Pirre* kirjoitti:

mies isäksi, - onneksi olkoon!

Tosiaan paras ikä erota, jos nyt mikään, mutta joskus kai pakko, ja näköjään nykyään yhä useammin pakko..

Olen surullinen, vihainen, turhautunut, jne..

Lue lisää

Kypsä ei ollut eron aikoihin, mutta hyvin on kypsynyt. Puoli vuotta lapset olivat äidillä, kunnes annettiin isälle. Äidiltä ei lastenhoito onnistunut.
Raskasta aikaa se oli myös isovanhemmille.
Parempi lapsille mielestäni on se, että on yksi koti.

SAS* kirjoitti:

Kypsä ei ollut eron aikoihin, mutta hyvin on kypsynyt. Puoli vuotta lapset olivat äidillä, kunnes annettiin isälle. Äidiltä ei lastenhoito onnistunut.
Raskasta aikaa se oli myös isovanhemmille.
Parempi lapsille mielestäni on se, että on yksi koti.

Lue lisää

jos miulta oisi kysytty, - en tiedä millaiset jälet se lasten sielunelämään jättää, ja millaisiksi olosuhteet heidät muovaa..ei voi kun toivoa parasta - ja pelätä pahinta.

P.s. syylliset on tiijjossa siinä tapauksessa jos joku menee lasten elämässä pieleen..

Pirre* kirjoitti:

jos miulta oisi kysytty, - en tiedä millaiset jälet se lasten sielunelämään jättää, ja millaisiksi olosuhteet heidät muovaa..ei voi kun toivoa parasta - ja pelätä pahinta.

P.s. syylliset on tiijjossa siinä tapauksessa jos joku menee lasten elämässä pieleen..

Lue lisää

alku kesästä ja hänen 9 vuotias lapsensa,joka oli/on isänsä silmäterä selvästi kärsii. On paljon hymyttömämpi ja hiljasempi kuin aikaisemmin. Minä valvoin monta yötä erosta kuultuani, mutta jokainen kulkee täällä sen polun mikä on hänelle määrätty.

Pirre* kirjoitti:

jos miulta oisi kysytty, - en tiedä millaiset jälet se lasten sielunelämään jättää, ja millaisiksi olosuhteet heidät muovaa..ei voi kun toivoa parasta - ja pelätä pahinta.

P.s. syylliset on tiijjossa siinä tapauksessa jos joku menee lasten elämässä pieleen..

Lue lisää

varmaankaan kannata, tässäkään asiassa. Kaksi ihmistä on päättänyt erota, tuskin siihen on muilla sanottavaa, edes äidillä. Vaikka hänen sydämensä kuinka surisi asiaa.

Miten voisit tulevassa verrata lasten erämää, erolla, tai sitä ilman?

Maxina kirjoitti:

alku kesästä ja hänen 9 vuotias lapsensa,joka oli/on isänsä silmäterä selvästi kärsii. On paljon hymyttömämpi ja hiljasempi kuin aikaisemmin. Minä valvoin monta yötä erosta kuultuani, mutta jokainen kulkee täällä sen polun mikä on hänelle määrätty.

Lue lisää

Niin, ne lasten silmät, ja se neuvoton ilme..ne raastavat ..

Tiijjänhän mie että lapset selviää, pakkohan se on selvitä, mutta mitä on ne psyykkiset vauriot joita jää, - ja kun oisikin ollut että olisivat edes riidelleet lasten kuullen, mutku täytenä yllätyksenä heillekin..mie tiesin jotain ongelmia aiemmin olleen, mutta uskoin niistä jo selvityn..

ei .. kirjoitti:

varmaankaan kannata, tässäkään asiassa. Kaksi ihmistä on päättänyt erota, tuskin siihen on muilla sanottavaa, edes äidillä. Vaikka hänen sydämensä kuinka surisi asiaa.

Miten voisit tulevassa verrata lasten erämää, erolla, tai sitä ilman?

Lue lisää

omassa mielessäni, l -lapsille en mee sanomaan..vain suututtaa tämä nykyinen paijjausmentaliteetti..aina pitäsi aikuisia silikkihnaskoin..

Pirre* kirjoitti:

omassa mielessäni, l -lapsille en mee sanomaan..vain suututtaa tämä nykyinen paijjausmentaliteetti..aina pitäsi aikuisia silikkihnaskoin..

että ajattelet heidän eroavan heppoisin perustein?

Oletko varma?

Niinhän toki monesti, ulkopuolisista, tuntuu.

niin, kirjoitti:

että ajattelet heidän eroavan heppoisin perustein?

Oletko varma?

Niinhän toki monesti, ulkopuolisista, tuntuu.

elää kuin aikuiset, en tiijjä..en ole vielä kuullut toista osapuolta...

Pirre* kirjoitti:

elää kuin aikuiset, en tiijjä..en ole vielä kuullut toista osapuolta...

huolesi, mutta katsellaan ja varsinkin kuunnellaan, ennen kuin lyödään tuomioita lukkoon, eikö vain.
Ja, senkin ymmärrän, että hätäsi on suurin lasten suhteen.

Minun vanhempani erosivat v.1961, ja täällä vain olen. Ei siinä ole mitään kehuttavaa, mutta sitä se on, elämä.

Pirre* kirjoitti:

mies isäksi, - onneksi olkoon!

Tosiaan paras ikä erota, jos nyt mikään, mutta joskus kai pakko, ja näköjään nykyään yhä useammin pakko..

Olen surullinen, vihainen, turhautunut, jne..

Lue lisää

On erikoista kuinka voimakkaasti reakoit. "Olen surullinen, vihainen, turhautunut, jne.." kirjoitat. Kun ihminen kohtaa elämässä ikäviä asioita läheiset voivat kokea ne voimakkaammin kuin asianosainen/asianosaiset.

Voimia ja jaksamista toivotetaan ihmisille, jotka ulkopuolisina kertovat läheistensä suruja.

Olen itse käymässä läpi voimia koettelevaa elämän vaihetta, niin eikös joku jo mene ja toivota miesystävälleni voimia jaksaa. Minua suututti moinen myötäelämisen muoto, vaikka tiesinkin hänen kärsivän puolestani.

Elämällä on tapana järjestyä. Hyvää yötä Pirre ♥

korpikirjailija kirjoitti:

On erikoista kuinka voimakkaasti reakoit. "Olen surullinen, vihainen, turhautunut, jne.." kirjoitat. Kun ihminen kohtaa elämässä ikäviä asioita läheiset voivat kokea ne voimakkaammin kuin asianosainen/asianosaiset.

Voimia ja jaksamista toivotetaan ihmisille, jotka ulkopuolisina kertovat läheistensä suruja.

Olen itse käymässä läpi voimia koettelevaa elämän vaihetta, niin eikös joku jo mene ja toivota miesystävälleni voimia jaksaa. Minua suututti moinen myötäelämisen muoto, vaikka tiesinkin hänen kärsivän puolestani.

Elämällä on tapana järjestyä. Hyvää yötä Pirre ♥

Lue lisää

ihmettelet, että aloittaja reaGoi voimakkaasti, sitten sanot, että se on inhimillistä?

Ulkopuolisena? Onko äiti ulkopuolinen lapsensa hädässä, epäonnessa, epätoivossa?
Äiti, josta lapsi on syntymänsä saanut, varmasti haluaa lapsensa, ja tämän lasten parasta.

♥

ja .. kirjoitti:

huolesi, mutta katsellaan ja varsinkin kuunnellaan, ennen kuin lyödään tuomioita lukkoon, eikö vain.
Ja, senkin ymmärrän, että hätäsi on suurin lasten suhteen.

Minun vanhempani erosivat v.1961, ja täällä vain olen. Ei siinä ole mitään kehuttavaa, mutta sitä se on, elämä.

Lue lisää

Mitä sä pirre puutut toisten asioihin? Auta mieluummin, siinä missä voit. Turha säälitellä, surkutella, jauhaa potaskaa. Jos et voi auttaa tarvittaessa tai olla tukena, ole edes hiljaa. Kyllä suurin osa selviytyy elämässään ja pystyy kunnialla hoitamaan lapsensa. Turha yleistää asioita.

Ensin . kirjoitti:

ihmettelet, että aloittaja reaGoi voimakkaasti, sitten sanot, että se on inhimillistä?

Ulkopuolisena? Onko äiti ulkopuolinen lapsensa hädässä, epäonnessa, epätoivossa?
Äiti, josta lapsi on syntymänsä saanut, varmasti haluaa lapsensa, ja tämän lasten parasta.

♥

Lue lisää

ja haluaisin menevän eteenkin päin, - ja kai voimakas myötäelämiseni on minua, en oikein maha luonteelleni mittää..se on rasite joskus itellenikin.

Vaikka toisaalta olen realisti, mutta tässä tapauksessa se puoli ei oikein toimi :(

korpikirjailija kirjoitti:

On erikoista kuinka voimakkaasti reakoit. "Olen surullinen, vihainen, turhautunut, jne.." kirjoitat. Kun ihminen kohtaa elämässä ikäviä asioita läheiset voivat kokea ne voimakkaammin kuin asianosainen/asianosaiset.

Voimia ja jaksamista toivotetaan ihmisille, jotka ulkopuolisina kertovat läheistensä suruja.

Olen itse käymässä läpi voimia koettelevaa elämän vaihetta, niin eikös joku jo mene ja toivota miesystävälleni voimia jaksaa. Minua suututti moinen myötäelämisen muoto, vaikka tiesinkin hänen kärsivän puolestani.

Elämällä on tapana järjestyä. Hyvää yötä Pirre ♥

Lue lisää

yhtään pahakseni jos joku "säälisi" minuakin, vaikka pidänkin vahva kuoren ja kaikki on ulospäin ok.

Esim. Parkinson tauti ei ole helppo sairaus puolisolle; siitä nyt suuremmin meteliä pitämättä..

Ja miksen mie puhuisi ja purkaisi pahaa oloani lastenlasteni menetyksistä..ei tässä viiti hirteenkään vetää ihtejään, puhe auttaa minua..
Olen pahoillani heidän puolestaan jotka ymmärtävät nämä suruni tuottamat sanani henkilökohtaisuuksina, mutta sitä nämä eivät ole. Ihan ikioma suruni..eikös ilokin lisäänny kun sen jakaa, niinkai surukin..jos suot.

SAS* kirjoitti:

Kypsä ei ollut eron aikoihin, mutta hyvin on kypsynyt. Puoli vuotta lapset olivat äidillä, kunnes annettiin isälle. Äidiltä ei lastenhoito onnistunut.
Raskasta aikaa se oli myös isovanhemmille.
Parempi lapsille mielestäni on se, että on yksi koti.

Lue lisää

Kylässä voi käydä,ei siinä mitään pahaa ole. Koti muodostuu pikkuhiljaa. Monesti lapsi kasvaessaan tekee valinnan. Kaverini lapset muuttivat äidin uuden luota pois puolivuotta siellä asuttuaan. Siis kaksi lasta tuli takaisin isin luokse omaan kotiin,omalle kylälle tuttujen kavereitten pariin.Ovat olleet jo useita vuosia.

Pirrejuupas kirjoitti:

yhtään pahakseni jos joku "säälisi" minuakin, vaikka pidänkin vahva kuoren ja kaikki on ulospäin ok.

Esim. Parkinson tauti ei ole helppo sairaus puolisolle; siitä nyt suuremmin meteliä pitämättä..

Ja miksen mie puhuisi ja purkaisi pahaa oloani lastenlasteni menetyksistä..ei tässä viiti hirteenkään vetää ihtejään, puhe auttaa minua..
Olen pahoillani heidän puolestaan jotka ymmärtävät nämä suruni tuottamat sanani henkilökohtaisuuksina, mutta sitä nämä eivät ole. Ihan ikioma suruni..eikös ilokin lisäänny kun sen jakaa, niinkai surukin..jos suot.

Lue lisää

Kiva, että ymmärsit oikein viestini tarkoituksen ; ) Äitinä me elämme lastemme murheissa ja iloissa, puolisoina puolisoiden onnessa ja suruissa. Sinä varmasti selviät ja sen kertoo se tosiasia, että olet avoin ja annat surusi jaettavaksi se auttaa eteenpäin ja tuo jonain päivänä rauhan ja hyvän olon sisällesi. Olen itsekin avoin ja jaamme läheisten kesken ongelmamme ja ilomme. Puhun paljon, lapseni tietävät missä menen ja minä missä he menevät. Esikoiseni soittaa aina ekana minulle kun haluaa mamin neuvoja ja mami kuuntelee, neuvoo ja heittää lopuksi pojalle ohjeen, elää oman johdatuksen mukaisesti ; )

Kuten jo taisin mainita asioilla on tapana järjestyä.

on tyhjän jauhamista kirjoitti:

Mitä sä pirre puutut toisten asioihin? Auta mieluummin, siinä missä voit. Turha säälitellä, surkutella, jauhaa potaskaa. Jos et voi auttaa tarvittaessa tai olla tukena, ole edes hiljaa. Kyllä suurin osa selviytyy elämässään ja pystyy kunnialla hoitamaan lapsensa. Turha yleistää asioita.

Lue lisää

Ei he ole "toisten",- he ovat "meidän"..

P.s. miksi ei saisi puhua tämmöisistä asioista; saan mielenkiintoisia ja ehkä uusia näkökulmia "ongelmaani", - yleensäkin kiinostaa mitä ihmiset ovat mieltä mistäkin asiasta, miksei tästäkin...

Pirrejuupas kirjoitti:

Ei he ole "toisten",- he ovat "meidän"..

P.s. miksi ei saisi puhua tämmöisistä asioista; saan mielenkiintoisia ja ehkä uusia näkökulmia "ongelmaani", - yleensäkin kiinostaa mitä ihmiset ovat mieltä mistäkin asiasta, miksei tästäkin...

Lue lisää

Tämä on keskustelua parhaimmillaan.Ilosta,surusta,ikävästä ja toiveikkuudesta,että pian kaikki on toisin.

Pirre* kirjoitti:

elää kuin aikuiset, en tiijjä..en ole vielä kuullut toista osapuolta...

kun ei osata elää kuin aikuiset.
Kumman oli syy, siihen saat varmaan vain yhden vastauksen. Miniäsi ei ole velvollinen selittään syytä sinulle.
Minä erosin heti sen ensimmäisen nyrkiniskun jälkeen, sanoin että olkoon viimeinen, otin pojan kainaloon ja vaatteet kassiin ja lähdin.

Tosta aloituksesta, siitä jäi sellanen maku, että olet saanut häpeäntahran otsaasi, ei ketään voi avioliittoon "kasvattaa". Onhan sitä entisaikoina erottu anopinkin takia ja useasti.
Pojallani on perhe, enkä taatusti sekaannu heidän asioihinsa, ehkä kerran viikossa poikani soittaa ja hyvä näin.

15+10 kirjoitti:

kun ei osata elää kuin aikuiset.
Kumman oli syy, siihen saat varmaan vain yhden vastauksen. Miniäsi ei ole velvollinen selittään syytä sinulle.
Minä erosin heti sen ensimmäisen nyrkiniskun jälkeen, sanoin että olkoon viimeinen, otin pojan kainaloon ja vaatteet kassiin ja lähdin.

Tosta aloituksesta, siitä jäi sellanen maku, että olet saanut häpeäntahran otsaasi, ei ketään voi avioliittoon "kasvattaa". Onhan sitä entisaikoina erottu anopinkin takia ja useasti.
Pojallani on perhe, enkä taatusti sekaannu heidän asioihinsa, ehkä kerran viikossa poikani soittaa ja hyvä näin.

Lue lisää

Eihän hänen minulle tarvia mitään selitelläkään..

P.s. väkivaltaista liittoa ei pitäisikään kenenkään sietää, mutta tässä heidän tapauksessaan ei ole kyse mistäämn sellaisesta, - tiedän eron syyn mutta en halua sitä täällä selvittää.

Pirre* kirjoitti:

Eihän hänen minulle tarvia mitään selitelläkään..

P.s. väkivaltaista liittoa ei pitäisikään kenenkään sietää, mutta tässä heidän tapauksessaan ei ole kyse mistäämn sellaisesta, - tiedän eron syyn mutta en halua sitä täällä selvittää.

Lue lisää

Jossain kohtaan tätä ketjua, kirjoitit lauseen, josta voisi arvata ja luulla (kuten näillä palstoilla on tapana),eron syyn, mutta siihenkin syyhyn voi olla vielä syy, kuten esim. minun erossani oli .

eronnut muija kirjoitti:

Jossain kohtaan tätä ketjua, kirjoitit lauseen, josta voisi arvata ja luulla (kuten näillä palstoilla on tapana),eron syyn, mutta siihenkin syyhyn voi olla vielä syy, kuten esim. minun erossani oli .

Lue lisää

on kaksi osapuolta; usein eroon johtaneet syyt riippuu siitä kumpi niistä kertoo, - pahimmillaan.

Pirre* kirjoitti:

on kaksi osapuolta; usein eroon johtaneet syyt riippuu siitä kumpi niistä kertoo, - pahimmillaan.

Kaksi on osapuolta, totta.
Minä, kun kerroin ex-miehelleni, että haluan erota, niin shokkihan se oli hänelle, vaan tuli aika, jolloin hän kertoi minulle, että nyt hän ymmärtää. Anoppinikin, luonnollisesti järkyttyi, mutta hänkin ymmärsi minua.
Meillä oli loppujen lopuksi ihan sopuero ja kaikki rippi-ja yo-juhlat juhlittiin hyvässä yhteishengessä, anopit, appi ja me eronneet :-).

kuin pommi...:(

Pirrejuupas kirjoitti:

kuin pommi...:(

kuin pommi se oli meillekkin pojan perheen hajoaminen.
Siittä on nyt neljävuotta, lapsi oli silloin 9, hän kokee vieläkin pahaaoloa vanhempiensa erosta.
Lapsi ottaa usein itse asian puheeksi, hän on katkera.

Pirrejuupas kirjoitti:

kuin pommi...:(

Tarkoitan,että olin niin yllättynyt "kuin pommi"putoaisi...Vai mitä tarkoitit,kun laitoit kaksi sanaa kuin pommi?

arlen kirjoitti:

Tarkoitan,että olin niin yllättynyt "kuin pommi"putoaisi...Vai mitä tarkoitit,kun laitoit kaksi sanaa kuin pommi?

nimenomaan, - luulimme että heillä oli kaikki jo hyvin...

olkapäätä annettava kirjoitti:

kuin pommi se oli meillekkin pojan perheen hajoaminen.
Siittä on nyt neljävuotta, lapsi oli silloin 9, hän kokee vieläkin pahaaoloa vanhempiensa erosta.
Lapsi ottaa usein itse asian puheeksi, hän on katkera.

Lue lisää

pitää tuntosarvet valppaina, etenkin vanhimman lapsen kohalla, - kovin on mietteliäs, ja sanoo että "pitää yrittää olla yhtä paljon isin ja äidin luona"..voi kun minulle tulee paha mieli taas..:(

Lohdullisista sanoistasi..

lasket, - ja puhuinko omistani..
On se kumma, että aina on joku käniskö valittamassa joka asiasta. tee vain omia aloituksiasi äläkä avaa näitä miun toistoja..jookos?

Pirrejuupas kirjoitti:

lasket, - ja puhuinko omistani..
On se kumma, että aina on joku käniskö valittamassa joka asiasta. tee vain omia aloituksiasi äläkä avaa näitä miun toistoja..jookos?

Sama minuakin "nyppii", kun aina joku on nälvimässä. Minulle tämä oli ensimmäinen ketju tästä aiheesta Pirren aloittamana. Varmaan monelle muullekin.'
Hyvähän tämä on purkaa mieliharmejaan ja saada tukea ja eri näkökantoja asiaan. Pirren mieliharmi on nyt pinnalla, eikä sitä saa lytätä, vaan antaa tukea.
Aika parantaa haavat. Arpi jää, mutta sen kanssa pystyy jo elämään. Voin kuvitella tuskasi. Itselläkin oli tässä pommin tapainen, mikä onneksi hajosi pahemmin lähistöä rikkomatta.

Minulla on tapana antaa suuntaviittaa; Käännä katseesi Jeesukseen. Siitä osoitteesta löytää rauhan. Hänen käsiinsä voit jättää poikasi perheineen. Olet voinut niin tehdäkin, sen kummemmin siitä juttua tekemättä.
Halaus vielä, piitkä.

Pirrejuupas kirjoitti:

lasket, - ja puhuinko omistani..
On se kumma, että aina on joku käniskö valittamassa joka asiasta. tee vain omia aloituksiasi äläkä avaa näitä miun toistoja..jookos?

siitä toistosta. Vajaan kaksi vuotta olen itse täällä ollut, enkä muista aihetta käsitellyn tästä näkökulmasta. Minullakin ottaisi varmasti todella koville, jos lapseni olisi eroamassa. Etenkin, jos se tulisi yllättäin ja kaiken piti olla hyvin. Lapsenlapsien tunteitahan siinä jokainen ensimmäisenä ajattelee.
Liikaa emme voi lapsiemme elämään sekaantua, mutta on meilläkin oikeutemme, miksei velvollisuutemmekin.
Asioilla ei ole aina tapana järjestyä parhaalla mahdollisella tavalla ihan itsestään. Siinä voidaan tarvita ulkopuolistakin apua. Itse tilanteessa olevat eivät aina ehkä pysty näkemään tilannetta niin hyvin kun esimerkiksi viisaat ja elämää nähneet isovanhemmat, eivätkä tekemään lasten kannalta parhaita mahdollisia päätöksiä.
Jos minun eteeni tulisi tällainen tilanne, pyytäisin/vaatisin lasten vanhempia menemään jollekin parisuhdekurssille. Se on ehkä jo tehty. Sitten pyytäisin/vaatisin lasten vanhemmat ja (toiset isovanhemmat) kaikki saman pöydän ääreen. Lapsiperheen ero on niin iso ja rankka asia, siitä on keskusteltava perusteellisesti, ilman syyttelyä, täydelliseen puolueettomuuteen pyrkien. Jos eroa ei voida välttää, niin sitten asialliset neuvottelut ja kartoittamiset siitä, mitä kukin osaltaan voi ja haluaa tehdä, että lapset kärsisivät tilanteesta mahdollisimman vähän. (Asianosaiset tietenkin ovat keskustelleet keskenään perusteellisesti jo etukäteen ne asiat, joita eivät halua vanhempiensa kuullen puhua).
Oikeastaan lapsillakin olisi oikeus tulla kuulluksi, ja se voisikin joissakin tapauksissa herättää itsekkäät aikuiset. Jos ei muuhun niin jonkinlaisiin pehmeämpiin kompromissiratkaisuihin.

1947 kirjoitti:

Sama minuakin "nyppii", kun aina joku on nälvimässä. Minulle tämä oli ensimmäinen ketju tästä aiheesta Pirren aloittamana. Varmaan monelle muullekin.'
Hyvähän tämä on purkaa mieliharmejaan ja saada tukea ja eri näkökantoja asiaan. Pirren mieliharmi on nyt pinnalla, eikä sitä saa lytätä, vaan antaa tukea.
Aika parantaa haavat. Arpi jää, mutta sen kanssa pystyy jo elämään. Voin kuvitella tuskasi. Itselläkin oli tässä pommin tapainen, mikä onneksi hajosi pahemmin lähistöä rikkomatta.

Minulla on tapana antaa suuntaviittaa; Käännä katseesi Jeesukseen. Siitä osoitteesta löytää rauhan. Hänen käsiinsä voit jättää poikasi perheineen. Olet voinut niin tehdäkin, sen kummemmin siitä juttua tekemättä.
Halaus vielä, piitkä.

Lue lisää

en yleensä provosoidu näistä, mutta tämä asia on niin iholla..

beessi kirjoitti:

siitä toistosta. Vajaan kaksi vuotta olen itse täällä ollut, enkä muista aihetta käsitellyn tästä näkökulmasta. Minullakin ottaisi varmasti todella koville, jos lapseni olisi eroamassa. Etenkin, jos se tulisi yllättäin ja kaiken piti olla hyvin. Lapsenlapsien tunteitahan siinä jokainen ensimmäisenä ajattelee.
Liikaa emme voi lapsiemme elämään sekaantua, mutta on meilläkin oikeutemme, miksei velvollisuutemmekin.
Asioilla ei ole aina tapana järjestyä parhaalla mahdollisella tavalla ihan itsestään. Siinä voidaan tarvita ulkopuolistakin apua. Itse tilanteessa olevat eivät aina ehkä pysty näkemään tilannetta niin hyvin kun esimerkiksi viisaat ja elämää nähneet isovanhemmat, eivätkä tekemään lasten kannalta parhaita mahdollisia päätöksiä.
Jos minun eteeni tulisi tällainen tilanne, pyytäisin/vaatisin lasten vanhempia menemään jollekin parisuhdekurssille. Se on ehkä jo tehty. Sitten pyytäisin/vaatisin lasten vanhemmat ja (toiset isovanhemmat) kaikki saman pöydän ääreen. Lapsiperheen ero on niin iso ja rankka asia, siitä on keskusteltava perusteellisesti, ilman syyttelyä, täydelliseen puolueettomuuteen pyrkien. Jos eroa ei voida välttää, niin sitten asialliset neuvottelut ja kartoittamiset siitä, mitä kukin osaltaan voi ja haluaa tehdä, että lapset kärsisivät tilanteesta mahdollisimman vähän. (Asianosaiset tietenkin ovat keskustelleet keskenään perusteellisesti jo etukäteen ne asiat, joita eivät halua vanhempiensa kuullen puhua).
Oikeastaan lapsillakin olisi oikeus tulla kuulluksi, ja se voisikin joissakin tapauksissa herättää itsekkäät aikuiset. Jos ei muuhun niin jonkinlaisiin pehmeämpiin kompromissiratkaisuihin.

Lue lisää

Kyllä se ihan oikeasti on niin, että se avioliitto tai avioero on juuri sen nimenomaisen perheen: aviomiehen, aviovaimon ja lasten asia. - Isovanhemmathan voivat vaan sekottaa soppaa vielä sakeammaksi ja sotkea avioparin välit ja lasten välit totaalisesti. Realistisesti: joka kolmas avioliitto päättyy eroon ja suurin osa pystyy jatkamaan elämäänsä suht'koht' normaalina ilman mitään itkijämummoja. - Mieluummin mummot auttakaa siten, että mummola ja vaarila on lapsille pysyvä ja turvallinen paikka. - Minusta täällä nyt liioitellaankin koko aihetta: ei elämä pääty kuitenkaan yhteen avioeroon!

r e a l i s t i kirjoitti:

Kyllä se ihan oikeasti on niin, että se avioliitto tai avioero on juuri sen nimenomaisen perheen: aviomiehen, aviovaimon ja lasten asia. - Isovanhemmathan voivat vaan sekottaa soppaa vielä sakeammaksi ja sotkea avioparin välit ja lasten välit totaalisesti. Realistisesti: joka kolmas avioliitto päättyy eroon ja suurin osa pystyy jatkamaan elämäänsä suht'koht' normaalina ilman mitään itkijämummoja. - Mieluummin mummot auttakaa siten, että mummola ja vaarila on lapsille pysyvä ja turvallinen paikka. - Minusta täällä nyt liioitellaankin koko aihetta: ei elämä pääty kuitenkaan yhteen avioeroon!

Lue lisää

asiansa. Joskus vain ero on jopa vältettävissä. Eikä kukaan ole kai arvellut elämän päättyvän yhteen eroon -tosin sellaistakin taitaa tapahtua.
Realistikin olen, mutta nuo avioerotilastothan kyllä olisivat keskustelun aihe sinänsä. Vähän hankala tilastoitava, tuo avioero. Muutenkin, ammo sitten nykyisenä avoliittojen aikana.
Lapsille ero on lähes poikkeuksetta rankka kokemus, jopa niissä ihannetapauksissakin, joissa vanhemmat toimivat kaikin tavoin lasten parasta ajatellen. Ei kuitenkaan maailmanloppu, tietenkään.
Sellaiset isovanhemmat, jotka vain sekoittasivat soppaa ja onnistuisivat sotkemaan kaikkien välit totaalisesti, tuskin pahemmin surevat lastensa erojakaan.
En sanoisi itkijämummoiksi sellaisia, jotka haluavat auttaa löytäämään ratkaisuja, tarjoavat apuaan käytännön asioissa, viestittävät eron "syylliselle" osapuolelle etteivät kanna kaunaa - ihmisiä tässä vain ollaan jne., ja tietenkin paitsi että se mummola on edelleen pysyvä ja turvallinen paikka, varmistavat myös sen, ettei sitä eron myötä toisen osapuolen toimesta viedä lapsilta.

beessi kirjoitti:

asiansa. Joskus vain ero on jopa vältettävissä. Eikä kukaan ole kai arvellut elämän päättyvän yhteen eroon -tosin sellaistakin taitaa tapahtua.
Realistikin olen, mutta nuo avioerotilastothan kyllä olisivat keskustelun aihe sinänsä. Vähän hankala tilastoitava, tuo avioero. Muutenkin, ammo sitten nykyisenä avoliittojen aikana.
Lapsille ero on lähes poikkeuksetta rankka kokemus, jopa niissä ihannetapauksissakin, joissa vanhemmat toimivat kaikin tavoin lasten parasta ajatellen. Ei kuitenkaan maailmanloppu, tietenkään.
Sellaiset isovanhemmat, jotka vain sekoittasivat soppaa ja onnistuisivat sotkemaan kaikkien välit totaalisesti, tuskin pahemmin surevat lastensa erojakaan.
En sanoisi itkijämummoiksi sellaisia, jotka haluavat auttaa löytäämään ratkaisuja, tarjoavat apuaan käytännön asioissa, viestittävät eron "syylliselle" osapuolelle etteivät kanna kaunaa - ihmisiä tässä vain ollaan jne., ja tietenkin paitsi että se mummola on edelleen pysyvä ja turvallinen paikka, varmistavat myös sen, ettei sitä eron myötä toisen osapuolen toimesta viedä lapsilta.

Lue lisää

ettei se ero kuitenkaan ole aina vain avioparin keskinäinen asia, vaikkei lapsista puhuttaisikaan. Esimerkkinä voisi olla tapaus, jossa toinen päättää häipyä, perintötila joudutaan jakamaan tai perheyritys pilkkomaan tms. Velkainen talo, jossa toisen vanhemmat takaajina on myytävä tappiolla...ei todellakaan ole aina vain parin oma asia. Useimmilla lienee avioehdot, ei kuitenkaan kaikilla.

r e a l i s t i kirjoitti:

Kyllä se ihan oikeasti on niin, että se avioliitto tai avioero on juuri sen nimenomaisen perheen: aviomiehen, aviovaimon ja lasten asia. - Isovanhemmathan voivat vaan sekottaa soppaa vielä sakeammaksi ja sotkea avioparin välit ja lasten välit totaalisesti. Realistisesti: joka kolmas avioliitto päättyy eroon ja suurin osa pystyy jatkamaan elämäänsä suht'koht' normaalina ilman mitään itkijämummoja. - Mieluummin mummot auttakaa siten, että mummola ja vaarila on lapsille pysyvä ja turvallinen paikka. - Minusta täällä nyt liioitellaankin koko aihetta: ei elämä pääty kuitenkaan yhteen avioeroon!

Lue lisää

kysynyt yhdeltäkään avioero lapselta kuinka helppoa kaikki oli, - oliko vain sopeutumista sopeutumisen perään, ensin isättömyyteen tai äidittömyyteen, sitten mahdollisiin molempien uusiin ja uusiin ja sitä seuraaviin uusiin puolisoihin tai siksi aikoviin, uusiin uuden äiti tai isäpuolen lapsiin, mummuihin, setiin täteihin..kumminkaimoihin...ei mitään rauhaa ja pysyvää "koskaan"..:(

Se on helppo viitata kintaalla kun lapsi on lapsen asemassa..

beessi kirjoitti:

ettei se ero kuitenkaan ole aina vain avioparin keskinäinen asia, vaikkei lapsista puhuttaisikaan. Esimerkkinä voisi olla tapaus, jossa toinen päättää häipyä, perintötila joudutaan jakamaan tai perheyritys pilkkomaan tms. Velkainen talo, jossa toisen vanhemmat takaajina on myytävä tappiolla...ei todellakaan ole aina vain parin oma asia. Useimmilla lienee avioehdot, ei kuitenkaan kaikilla.

Lue lisää

sitoumuksia meillä, eikä kai toisillakaan isovanhemmilla, siis takauksia - senyt tästä vielä puuttusi :/

Poikamme jäi yhteiseen kotiin ja suoritti osituksen pohjalta toisen pois, veloista ja varoista, - toivottavasti jaksaa tehä töitä - on hällä kyllä hyvät geenit työntekoon - ainakin..

Pirre* kirjoitti:

kysynyt yhdeltäkään avioero lapselta kuinka helppoa kaikki oli, - oliko vain sopeutumista sopeutumisen perään, ensin isättömyyteen tai äidittömyyteen, sitten mahdollisiin molempien uusiin ja uusiin ja sitä seuraaviin uusiin puolisoihin tai siksi aikoviin, uusiin uuden äiti tai isäpuolen lapsiin, mummuihin, setiin täteihin..kumminkaimoihin...ei mitään rauhaa ja pysyvää "koskaan"..:(

Se on helppo viitata kintaalla kun lapsi on lapsen asemassa..

Lue lisää

jaksa sinä mummo vaan!

älytöntä jo kirjoitti:

jaksa sinä mummo vaan!

kukaan ja ei missään tilanteessa "säälisi" ja itkisi; maalima on kova paikka aikuisellekin, ei sen tarviis solla vielä lapselle..

Hyvää jatkoa, ja viisautta..

älytöntä jo kirjoitti:

jaksa sinä mummo vaan!

osallistua tähän juttuun? Vaikka kuinka sanotaan ja tiedetään, että ero on vaimon ja miehen välinen asia, niin tunteilleen ei voi mitään ja pitäiskö edes? Ei. Lapsenlapsia tässä surraan. Kyllä me kaikki tiedämme, että aika parantaa haavat, mutta kait tänne saa tuntojaan kirjoittaa, sitä vartenhan tämä on. Jokainen voi valita mitä lukee.

älytöntä jo kirjoitti:

jaksa sinä mummo vaan!

ja perustelisit hieman kirjoitustasi? Mitä sanonnallasi ylipäätään tarkoitit?
Eikö ole upeeta kun mummut ja faaritkin ovat lastenlastensa elämän taipaleesta iloissaan jos huolissaankin?
Rakkautta ja välittämistä ei meistä kukaan anna tai saa liikaa, sitä sinullekin toivon.

"Asioilla on yleensä kuitenkin tapana järjestyä tavalla tai toisella. "

Tavalla tai toisella, toivottavasti sillä toisella, jossa lapsille käy hyvin, - että he kasvavat tasapainoisiksi aikuisiksi huolimatta kokemastaan eron aiheuttamasta järkytyksestä - traumasta.

Pirre* kirjoitti:

"Asioilla on yleensä kuitenkin tapana järjestyä tavalla tai toisella. "

Tavalla tai toisella, toivottavasti sillä toisella, jossa lapsille käy hyvin, - että he kasvavat tasapainoisiksi aikuisiksi huolimatta kokemastaan eron aiheuttamasta järkytyksestä - traumasta.

Lue lisää

Lopeta jo, mikä eron aiheuttama trauma, joko on merkkejä ilmassa tai ehkä odotettavissa? Niinkö on vaikea ero tulossa, jotta ihan traumoja pukkaa, niin kenelle pukkaa kenelle ei?

Anteeksi nyt koen myötähäpeää puolestasi. Olisiko ollut parempi hoitaa tämä asia perhepiirissä eikä tuoda tänne palstalle taivasteltavaksi. Mitähän poikasi mahtaisi sanoa jos tietäisi.

Korppis kirjoitti:

Lopeta jo, mikä eron aiheuttama trauma, joko on merkkejä ilmassa tai ehkä odotettavissa? Niinkö on vaikea ero tulossa, jotta ihan traumoja pukkaa, niin kenelle pukkaa kenelle ei?

Anteeksi nyt koen myötähäpeää puolestasi. Olisiko ollut parempi hoitaa tämä asia perhepiirissä eikä tuoda tänne palstalle taivasteltavaksi. Mitähän poikasi mahtaisi sanoa jos tietäisi.

Lue lisää

sinä täällä olet sulkemassa toisen kirjoittajan suuta?

Aluksi minäkin ajattelin, etten minä olisi asiaa tänne tuonut. Nyt ketjun myötä ymmärrän, että ajoittaja saa monenlaista mietittävää omien mietteittensä lisäksi, kun asiaa täällä puidaan.
Kannattaisiko jättää ketju lukematta, jos se sinua närästää?
Uskon, ettei sinun, eikä minun kannata hävetä Pirren puolesta, hänellä on kirkkaita ajatuksia muillekin jakaa.

Onkohan aloittaja ainoa, joka täällä on tarinoinut omasta jälkikasvustaan?

¨¨¨¨

22-22 kirjoitti:

sinä täällä olet sulkemassa toisen kirjoittajan suuta?

Aluksi minäkin ajattelin, etten minä olisi asiaa tänne tuonut. Nyt ketjun myötä ymmärrän, että ajoittaja saa monenlaista mietittävää omien mietteittensä lisäksi, kun asiaa täällä puidaan.
Kannattaisiko jättää ketju lukematta, jos se sinua närästää?
Uskon, ettei sinun, eikä minun kannata hävetä Pirren puolesta, hänellä on kirkkaita ajatuksia muillekin jakaa.

Onkohan aloittaja ainoa, joka täällä on tarinoinut omasta jälkikasvustaan?

¨¨¨¨

Lue lisää

Kenen mandaatilla sotkeudut minun Pirrelle osoittamaani viestiin?

Tämä viestini oli tarkoitettu vain Pirrelle ei sinulle joten kuten annoit minulle ohjeen niin jätä itse ketju lukematta ja ole osallistumatta minun kommentteihini. Kaivele omaa nenääsi ja niele pallerot joita löydät. ; )

Eiköhän me Pirren kanssa osata aikuisina tälläisestakin kannanotosta keskustella ilman sinua, jookosti mene jo maate.

Korppis kirjoitti:

Kenen mandaatilla sotkeudut minun Pirrelle osoittamaani viestiin?

Tämä viestini oli tarkoitettu vain Pirrelle ei sinulle joten kuten annoit minulle ohjeen niin jätä itse ketju lukematta ja ole osallistumatta minun kommentteihini. Kaivele omaa nenääsi ja niele pallerot joita löydät. ; )

Eiköhän me Pirren kanssa osata aikuisina tälläisestakin kannanotosta keskustella ilman sinua, jookosti mene jo maate.

Lue lisää

yksityissättiä, sorry!
Miksi minun maate pittäis laittoo? Ei ramase, kullalla ja mulla on huomenna vapaapäivä.
Ei nukuta vielä aikoihin. :))

Korppis kirjoitti:

Kenen mandaatilla sotkeudut minun Pirrelle osoittamaani viestiin?

Tämä viestini oli tarkoitettu vain Pirrelle ei sinulle joten kuten annoit minulle ohjeen niin jätä itse ketju lukematta ja ole osallistumatta minun kommentteihini. Kaivele omaa nenääsi ja niele pallerot joita löydät. ; )

Eiköhän me Pirren kanssa osata aikuisina tälläisestakin kannanotosta keskustella ilman sinua, jookosti mene jo maate.

Lue lisää

olla aika kylmä immeinen. Ensin olit niin Pirren puolella ensimmäisessä vastauksessasi. Nyt olet jo kääntänyt kelkkasi, kun toinen tuskaansa täällä purkaa. Tunnet jopa myötähäpeää. Huh huh, sanon minä.
Olet kenties pikkasen itsekeskeinen ja omahyväinen tyyppi, vaikka muuta väittänetkin.

Korppis kirjoitti:

Kenen mandaatilla sotkeudut minun Pirrelle osoittamaani viestiin?

Tämä viestini oli tarkoitettu vain Pirrelle ei sinulle joten kuten annoit minulle ohjeen niin jätä itse ketju lukematta ja ole osallistumatta minun kommentteihini. Kaivele omaa nenääsi ja niele pallerot joita löydät. ; )

Eiköhän me Pirren kanssa osata aikuisina tälläisestakin kannanotosta keskustella ilman sinua, jookosti mene jo maate.

Lue lisää

Vai mandaatteja tarvitaan. Olet ilkeä ihmiseksi.

Korppis kirjoitti:

Lopeta jo, mikä eron aiheuttama trauma, joko on merkkejä ilmassa tai ehkä odotettavissa? Niinkö on vaikea ero tulossa, jotta ihan traumoja pukkaa, niin kenelle pukkaa kenelle ei?

Anteeksi nyt koen myötähäpeää puolestasi. Olisiko ollut parempi hoitaa tämä asia perhepiirissä eikä tuoda tänne palstalle taivasteltavaksi. Mitähän poikasi mahtaisi sanoa jos tietäisi.

Lue lisää

tunne elämästä on kysymys, ei vanhempien jotka ovat aikuisia, - siinon vissi ero.

En tiedä kuinka ihmiset ajattelevat lapsiensa selviävän avioeroista, ja kun kyseessä ovat suht nuoret lapset...kai me jokainen ajattelemme omalla tavallamme..sinäkin pikkujuttuna helppona nakkina, näköjään..

Vanhemmat selviää aikanaan, en eppäile yhtään..ja lapsetkin - tavallaan.

Pirre* kirjoitti:

tunne elämästä on kysymys, ei vanhempien jotka ovat aikuisia, - siinon vissi ero.

En tiedä kuinka ihmiset ajattelevat lapsiensa selviävän avioeroista, ja kun kyseessä ovat suht nuoret lapset...kai me jokainen ajattelemme omalla tavallamme..sinäkin pikkujuttuna helppona nakkina, näköjään..

Vanhemmat selviää aikanaan, en eppäile yhtään..ja lapsetkin - tavallaan.

Lue lisää

-Tuntuu että nuoret eivät näistä kolhuista saa vammoja niinkään helpolla kuin me varttuneemmat. Ovat jotenkin lyhytjänteisempiä ja vähät välittävät... Ainakin osaavat helpommin unohtaa.
Tiedä sitten kumpi on parempi.

Tuota ihmettelen edelleen kovasti kun jos tänne kirjoittaa saadakseen myötätuntoa ja sympatiaa, ehkä neuvojakin... Niin suurin osa vaan kaataa lisää paskaa niskaan. Nauttiikohan ne siitä tosiaan?
Mitäs tämä sitten kertoo meidän ikäisistä?

enm kirjoitti:

-Tuntuu että nuoret eivät näistä kolhuista saa vammoja niinkään helpolla kuin me varttuneemmat. Ovat jotenkin lyhytjänteisempiä ja vähät välittävät... Ainakin osaavat helpommin unohtaa.
Tiedä sitten kumpi on parempi.

Tuota ihmettelen edelleen kovasti kun jos tänne kirjoittaa saadakseen myötätuntoa ja sympatiaa, ehkä neuvojakin... Niin suurin osa vaan kaataa lisää paskaa niskaan. Nauttiikohan ne siitä tosiaan?
Mitäs tämä sitten kertoo meidän ikäisistä?

Lue lisää

sen aikaisesta kasvatuksesta, "me" oltiin vain n...nin sivutuotteita - siirsimmekö perinnön suhtautumisessa omiin lapsiimme, ja onhan meitä tietysti monen luontoisiakin muutenkin..emme voi ajatella samoin näistäkään asioista, ja aika kummaahan se olisikin..

Minulla oli melko kantturaluontoinen anoppi, hän ihmetteli esim.kun pidin kolmevuotiasta lastamme v i e l ä sylissä..:(

Pirre* kirjoitti:

tunne elämästä on kysymys, ei vanhempien jotka ovat aikuisia, - siinon vissi ero.

En tiedä kuinka ihmiset ajattelevat lapsiensa selviävän avioeroista, ja kun kyseessä ovat suht nuoret lapset...kai me jokainen ajattelemme omalla tavallamme..sinäkin pikkujuttuna helppona nakkina, näköjään..

Vanhemmat selviää aikanaan, en eppäile yhtään..ja lapsetkin - tavallaan.

Lue lisää

Minua haukutaan jatkuvasti kylmäksi tunteetomaksi, joka pitää "keiseja" helppoina nakkeina jne. Se ei minun sisäistä lämpöäni minnekään vie sillä tiedän omat voimavarani, kykyni rakastaa aidosti läheisiäni ja sanoa mielipiteeni suoraan ja sitä lapseni odottavatkin minulta, ei tosiasioiden peittelyä.

Olen ylpeä siitä, että uskallan sanoa oman mielipiteeni, siis mielipiteeni kuten esim. onko tämä aihe oikealla paikalla selvitettävänä. Uskon useammankin tuota miettineen uskaltamatta tuoda mielipidettään esiin. Näinhän oli yöllinen kritisoijakin ajatellut luettuaan aiheesta. Mielipiteitäni pidetään hurjina vaikka ne on todellisuuden kuvajaisia. On täytyy myöntää vaikea olla lapsenmielinen, paukutella tosiasioita päin näköä, mutta monet unissakävelijät ovat myöhemmin kiittäneet sanoistani.

Minulle on turha tulla puhumaan jonninjoutavia.

Olen selvinnyt hyvin kahden pojan yksinhuoltajana. Toinen oli vain kolmevuotias eromme aikana. He rakastavat minua ja isäänsä sillä riitoja tai manipulointia ei välillämme ole ollut eron alkutaipaleella, joitakin myöhemmän ajan kriisejä kylläkin, joille pojat ovat viitanneet kintaalla sanoen mami älä manipuloi ; ) Hienoja ryhdikkäitä poikia. Ongelmiakin tuli matkalla ja nehän pitää selvittää ja tarvittaessa hakea asiantuntija apua. Siihen asiantuntemukseen, jota täältä haet en missään nimessä luottaisi. Mutta itsepähän olet purkautumiskeinosi valinnut ja minua säälittää kuten kirjoitin.

Toivon, että jaksat ja selvität itsellesi mitkä pelot ovat turhia ja mitä sinun pitää tehdä itsellesi jotta et kuvittelisi liian pahaa tulevaisuutta lapsenlapsillesi.

Kuten huomasit olen saanut taas lintuparven nokkimaan kädestäni ; ) Voimia ♥

Korppis kirjoitti:

Minua haukutaan jatkuvasti kylmäksi tunteetomaksi, joka pitää "keiseja" helppoina nakkeina jne. Se ei minun sisäistä lämpöäni minnekään vie sillä tiedän omat voimavarani, kykyni rakastaa aidosti läheisiäni ja sanoa mielipiteeni suoraan ja sitä lapseni odottavatkin minulta, ei tosiasioiden peittelyä.

Olen ylpeä siitä, että uskallan sanoa oman mielipiteeni, siis mielipiteeni kuten esim. onko tämä aihe oikealla paikalla selvitettävänä. Uskon useammankin tuota miettineen uskaltamatta tuoda mielipidettään esiin. Näinhän oli yöllinen kritisoijakin ajatellut luettuaan aiheesta. Mielipiteitäni pidetään hurjina vaikka ne on todellisuuden kuvajaisia. On täytyy myöntää vaikea olla lapsenmielinen, paukutella tosiasioita päin näköä, mutta monet unissakävelijät ovat myöhemmin kiittäneet sanoistani.

Minulle on turha tulla puhumaan jonninjoutavia.

Olen selvinnyt hyvin kahden pojan yksinhuoltajana. Toinen oli vain kolmevuotias eromme aikana. He rakastavat minua ja isäänsä sillä riitoja tai manipulointia ei välillämme ole ollut eron alkutaipaleella, joitakin myöhemmän ajan kriisejä kylläkin, joille pojat ovat viitanneet kintaalla sanoen mami älä manipuloi ; ) Hienoja ryhdikkäitä poikia. Ongelmiakin tuli matkalla ja nehän pitää selvittää ja tarvittaessa hakea asiantuntija apua. Siihen asiantuntemukseen, jota täältä haet en missään nimessä luottaisi. Mutta itsepähän olet purkautumiskeinosi valinnut ja minua säälittää kuten kirjoitin.

Toivon, että jaksat ja selvität itsellesi mitkä pelot ovat turhia ja mitä sinun pitää tehdä itsellesi jotta et kuvittelisi liian pahaa tulevaisuutta lapsenlapsillesi.

Kuten huomasit olen saanut taas lintuparven nokkimaan kädestäni ; ) Voimia ♥

Lue lisää

täältä "asiantuntemusta", vaan asiaani eri näkökulmia, mielipiteitä; omasi oli "vain" yksi monien joukossa, ja kai sinunlaises, mitenkään sitä väheksymättä..

P.s. kummallista ajattelua muuten miun mielestä, ettei aihe sovi keskustelun so. mielipiteitten vaihtoon palstalla, - kysynkin mikä sitten sopii, - millaisia aiheita Sinun mielestäsi täällä saa- ja pitää olla?

Pirrejuupas kirjoitti:

täältä "asiantuntemusta", vaan asiaani eri näkökulmia, mielipiteitä; omasi oli "vain" yksi monien joukossa, ja kai sinunlaises, mitenkään sitä väheksymättä..

P.s. kummallista ajattelua muuten miun mielestä, ettei aihe sovi keskustelun so. mielipiteitten vaihtoon palstalla, - kysynkin mikä sitten sopii, - millaisia aiheita Sinun mielestäsi täällä saa- ja pitää olla?

Lue lisää

Kummallista ja kummallista ajattelua, mutta en henkilökohtaisesti toisi ulkopuolisten (aikuisten lapsieni) ongelmia palstalle. Poikieni asioiden repostelu palstalla asettaisi keskenäisen luottamuksemme koetukselle ja vahingoittaisi suhteitamme.

En myöskään haluaisi, että ulkopuoliset kommentoisivat sinun ja minun välistä keskustelua sillä he ovat vain riidankylväjiä. Riidat ja minun haukkumiseni ketjussasi ei sinun ongelmaasi auta eteenpäin. Mielipiteeni ovat minun ja en osaa teeskennellä tai myötäillä muita jos huomaan tietentahtoisen itsesäälin jumittuvan jankutukseksi "lapsiparkojen traumoista" joita ei ehkä koskaan tule.

Olen huomannut, että pohdinta ja asiaketjut, joita itse tykkään värkätä eivät nekään miellytä kaikkia. Niissäkin minut leimataan ilkeäksi, kylmäksi ja ties miksi hirviöksi ja sehän on arvostelijan aivoihi pinttynyt näkökanta johtuen siitä, että menen asiaan enkä pyöri tyhjänpäiväisyyksissä.

Hyvää illan jatkoa lähden hakemaan kuopuksen viikonloppuvapaalle intistä ja piipahdan pikkujoulubileissä myöhemmällä. Kokoustamme, saunomme, istumme iltaa, vaihdamme pienet paketit ja syömme tietenkin hyvin ; ) Moiks!

aikuisten suhteissa, ja ehkä hyväkin kun ne tulevat ajoissa, ennekuin keretään perustaa oikea perhe laittaa lapsia..

Uskoisin että jo teini iän ohittaneet lapset ymmärtävät vanhempiensa erotki, mutteivät sopivan pienet..ihan pienet tosin eivät tajua koko asiaa, ehkä...

Pirre* kirjoitti:

aikuisten suhteissa, ja ehkä hyväkin kun ne tulevat ajoissa, ennekuin keretään perustaa oikea perhe laittaa lapsia..

Uskoisin että jo teini iän ohittaneet lapset ymmärtävät vanhempiensa erotki, mutteivät sopivan pienet..ihan pienet tosin eivät tajua koko asiaa, ehkä...

Lue lisää

Teini-ikäinen lapseni "rukoili" eroa. ja oli onnellinen ,että se toteutui.

Jousimies-50 kirjoitti:

Teini-ikäinen lapseni "rukoili" eroa. ja oli onnellinen ,että se toteutui.

olla, jos olosuhteet ovat senkaltaiset ettei kotirauhasta tai ns. normaalista perhe elämästä voida puhua..