Lapsenlapset. Iloako?

Urbanus Anonym

En ole höyrähtänyt ainoisiin lapsenlapsiini (4kk ja 1,5v).? En tunne oikein mitään. En tunne oikein iloakaan enkä jaksa alkaa lepertelemään. Todellakaan en halua ruveta konttaamaan lattioilla ja leikkimään. Kirkuminen ottaa korviin, ruuan suttaaminen ja sekasotku ei tunnu mukavalta, jokapaikassa juoksu, tavaramäärä ja kiipeily jotenkin ottaa päähän, vaikka ovat normaaleja toimia. En jaksa nauraa pikkuisten tekemisille ja ilmeille kuten muut (nauravat lapsille kuin tyhmille sirkusapinoille). Kirjan katselu ja lukeminen lapselle sylissä tulevaisuudessa tuntuu vastenmieliseltä. Vielä toteutumaton viikonloppupäivähoitola meillä olisi karseaa.
Paremminkin olen huolestunut tulevista vaivasta, vastuusta ja vastoinkäymisistä joita heillä vanhempineen on edessä runsain mitoin.
Kun kuulin ensimmäisestä raskaudesta en ollut siitä iloinen. Mieli teki ehdottaa aborttia.
Aikaisemmin jo vuosia sitten, olin ajatellut mahdollisia tulevia lapsenlapsiani ja suhtautumistani heihin. En ilolla sitä ajatellut. Luulin että tunne muuttuisi positiiviseksi kun se tapahtuu. Mutta ei.


Omat lapsemme 2 kpl saivat kyllä seuraani ja aikaani kaikella tapaa ja heistä tuli tasapainoisia ihmisiä.

Onko niin, että isoisäkin tuntee itsensä tarpeelliseksi, kaivatuksi ja tärkeäksi jos konttaa ja tekeytyy lapseksi ja opettajaksi jälleen? Sekö on syynä joillakin ilmenevään melko silmittömään, käsittämättömään raivomaiseen, hysteeriseen "iloon"?

Olisiko syynä, ettei mulla ole ollut äidin puolelta ketään isovanhempaa. Isän puolelta tapasin pari kertaa hänen vanhempansa koska asuivat kaukana. Heidän hautajaisissaan ollessani 6v en tuntenut surua vaikka isäni itkikin.

137

1141

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ei meilläkään vielä.

      kun omat lapset jo vihdoin aikuisia. Ei minunkaan mies mitenkään vielä papaksi haluasi. Minulla taas ei sitä mitään vastaan vaikka niitä taaperoita jälkipolvi tekisisin. Kummasti huomaan hypisteleväni nyt 50 vuotiaana lastenvaatteita siellä kaupassa... Tämä tuli meilläkin esiin vai vihkaa...kundit kun olivat himassa isänpäivän vietossa sen ikäisiä jo ovat että, vain ajankysymys meilläkin milloin ensimmäin tulee:))...Mies ei kovin innostunut ajatuksesta että, lapsenlapsia nyt tulisi...tähän väliin.

      Voihan se olla yksinkertaisesti miehelle helpompi toimia kun lapset jo ova siinä esi murros-iässä..sitä yhteistä tekemistä silloin enemmän..Kyllä varmasti nuo omat suhteemme isovanhempiimme myös osittain vaikuttavat...älä nyt kuitenkaan syyllistä itseäsi suotta. Minusta on aivan normaali myös se että, mies ei halua iso-isäksi tai ole kiinnostunut siitä vauva-iästä ja lepertelystä. ...ainakaan heti..tai sitten lainkaan.... Nauti kuitenkin elämästäsi...täysin siemauksin. Voit myös olla täysin rehellinen omista tuntemuksistasi. Hyvät jos on välisi puolisosi nyt kyllä ymmärtää...jos, se kiinnostus nyt ei ole päällä..antaa sinulle aikaa.

      Jonakin päivänä sit;))

    • korpikirjailija

      Olen saanut negatiivista palautetta täällä koska olen ilmoittanut ihastukseni siihen, että en ole vielä mummo. Nimikin tuo mieleeni huivipäisen vanhan naisen. Enkä koe olevani vielä valmis mummotettavaksi.

      Olen kuitenkin varma, että joskus kun poikani päättävät tehdä lapsia olen mummo, josta lapsen lapseni pitävät. En kukertele vaunussa kellivälle pallerolle tai lässytä leikki-ikäiselle lapsenkieltä. En ole tehnyt niin omillekaan.

      Eräs tuttavani lähettelee minulle lapsenlapsensa kuvia sähköpostiini ....ei voi vähemmän kiinnostaa.....
      Omalle jälkikasvun jälkikasvulle jos niitä luoja suo, uskon lukevani kirjoja, satuja ja kertomuksia.

      En ole koskaan tavannut äitini vanhempia, kuten eivät poikanikaan minun vanhempiani. Isäni puolelta minulla on kivoja muistoja ukista ja mummosta, kuin myös pojillani isänsä puolelta.

      • e-helena

        Voithan Sinä pyytää, että mahdolliset tulevat lapsukaiset kutsuvat Sinua "teiniksi".
        Mikä ihmeen pakko on tuota mummu-nimitystä käyttää?

      • Korppis
        e-helena kirjoitti:

        Voithan Sinä pyytää, että mahdolliset tulevat lapsukaiset kutsuvat Sinua "teiniksi".
        Mikä ihmeen pakko on tuota mummu-nimitystä käyttää?

        Ei mikään uusi jutska ;) Lapseni kutsuvat minua useimmiten etunimeltä, joten kai se perinne jatkuu tulevissa sukupolvissakin. Meillä Mandi ja teillä ...Teini-e-helena, näin ymmärsin ; )

      • e-helena
        Korppis kirjoitti:

        Ei mikään uusi jutska ;) Lapseni kutsuvat minua useimmiten etunimeltä, joten kai se perinne jatkuu tulevissa sukupolvissakin. Meillä Mandi ja teillä ...Teini-e-helena, näin ymmärsin ; )

        Kyllä minä olen lapsilleni äiti, äiskä, mutsi, mama..
        Lapsen lapsilleni olen mummu. Toki minulta kysyttiin, miksi haluan kutsuttavaksi itseäni tässä uudessa roolissa ja mulle se oli ihan samantekevää.

    • Teotwawki

      ainoasta lapsenlapsestani. Poika täyttää pian kaksi ja on kertakaikkiaan kuin isänsä saman ikäisenä:-) Suloinen vesseli, eilenkin soitti laski puhelimessa seitsemään. Alle kaksi vuotiaana?????:-)

      • korpikirjailija

        Olet tyypillinen hössöttäjä ; )))) Kuinka moni isoisä ja isoäiti sortuu tuohon lapsen kykyjen yliarvostukseen. huomasitko Teo?

      • Teotwawki
        korpikirjailija kirjoitti:

        Olet tyypillinen hössöttäjä ; )))) Kuinka moni isoisä ja isoäiti sortuu tuohon lapsen kykyjen yliarvostukseen. huomasitko Teo?

        Tällaista tämä on tämän ensimmäisen kanssa, mutta kun muut neljä alkavat tehtailla lapsia, niin saa nähdä muistaako heidän kaikkien syntymäpäiviäkään.

      • viivi-amaldiina
        Teotwawki kirjoitti:

        Tällaista tämä on tämän ensimmäisen kanssa, mutta kun muut neljä alkavat tehtailla lapsia, niin saa nähdä muistaako heidän kaikkien syntymäpäiviäkään.

        aina kaikkien ja tasapuolisesti.

      • susa51
        viivi-amaldiina kirjoitti:

        aina kaikkien ja tasapuolisesti.

        Anoppini on unohtanut miltei omat lapsenlapsensa meidän puolelta, kyllä hän muistaa ne, miktä haluaakin muistaa.
        Olen jotenkin aina protestoinut sitä, tuntuu ettei hän hyväksy minuakaan, totta se on.
        Kun itselleni tulee lapsenlapsia, niin ilman muuta heille lepertelen ja ovat kaikki kaikessa.
        Varmaan lähettelen kuviakin, voihan sitä kohteliaasti vastaanottaja olla hiukan kiinnostunut;)
        Vielä ei ole kuitenkaan näköpiirissäni se hetki, uskon että mieheni on myös onnellinen ukki sitten;))
        Silti on varmasti normaalia, ettei samat tunteet ole kaikilla ihmisillä, erilaisiahan me olemme tunteinemme kaikkinemme.
        Aion ilman muuta lukea lapsille satuja ja tarinoita, käydä elokuvissa, jos voi käydä, teatterissa ym.

      • Teotwawki
        viivi-amaldiina kirjoitti:

        aina kaikkien ja tasapuolisesti.

        jos käy niin kuin äidilleni, että niitä alkaa olla 15 ja 5 lastenlastenlasta päälle, niin voi tehdä tiukkaa.

      • Teotwawki
        susa51 kirjoitti:

        Anoppini on unohtanut miltei omat lapsenlapsensa meidän puolelta, kyllä hän muistaa ne, miktä haluaakin muistaa.
        Olen jotenkin aina protestoinut sitä, tuntuu ettei hän hyväksy minuakaan, totta se on.
        Kun itselleni tulee lapsenlapsia, niin ilman muuta heille lepertelen ja ovat kaikki kaikessa.
        Varmaan lähettelen kuviakin, voihan sitä kohteliaasti vastaanottaja olla hiukan kiinnostunut;)
        Vielä ei ole kuitenkaan näköpiirissäni se hetki, uskon että mieheni on myös onnellinen ukki sitten;))
        Silti on varmasti normaalia, ettei samat tunteet ole kaikilla ihmisillä, erilaisiahan me olemme tunteinemme kaikkinemme.
        Aion ilman muuta lukea lapsille satuja ja tarinoita, käydä elokuvissa, jos voi käydä, teatterissa ym.

        jos anoppisi on noin puolueellinen:-(

      • turvenuija/ketohöylä

        Tuonikäinen imee sanoja ja latelee niitä peräkkäin, opettelee kielenkäyttöä.
        Jos sanot jonkin sanan, joka kuulostaa hassulta, hän ottaa se heti käyttöön.
        Sanoppa seuraavan kerran että....vaikkapa kampiakseli...kokeileppa, keksi sieltä omasta "päästäsi"...

      • Teotwawki
        turvenuija/ketohöylä kirjoitti:

        Tuonikäinen imee sanoja ja latelee niitä peräkkäin, opettelee kielenkäyttöä.
        Jos sanot jonkin sanan, joka kuulostaa hassulta, hän ottaa se heti käyttöön.
        Sanoppa seuraavan kerran että....vaikkapa kampiakseli...kokeileppa, keksi sieltä omasta "päästäsi"...

        olen kasvattanut viisi lasta aikuiseksi.

    • RIMMIR

      eihän niitten pikkumuksujen kanssa ole pakko konttailla ja temmeltää ellei halua. Voihan sitä olla aivan rauhallinenkin syli pienelle ja kyllä ne lastenlapset vaistoaa jo aivan sylivauva ikäisenä kuka niiden kanssa haluaa leikkiä lastenleikkejä. Ei he sinua niihin leikkeihin pakota.
      Voithan sinä olla sellainen rauhallinen satujen kertoja ukki taikka sellainen sitten tulevaisuudessa neuvoja antava. Kunhan olet vain läsnä silloin kun he sinua tarvitsevat.

    • joko ..

      et ole halunnut, tai sitten ei ole tarvinnut sinun ottaa osaa lasten hoitoon/kaitsentaan?
      Kyllä, kai, käytökseen kuuluu tietty kiintymys jälkikasvuunsa? En tiedä.

      Oma vaarini aikoinaan piti nuorimpia lastenlapsiaan jopa sylissä, vaikka tuskin koskaan oli ollut omia 11 lastaan sinne ehtinyt päästämään.

      Minua lapsettomana ei ole koskaan kadehdittanut, saati kyllästyttänyt, jos isovanhemmat kertovat lastenlapsistaan, jopa näyttävät heidän kuviaan.

      Rakkaus on ihmeellistä ja ihanaa. Rakastaessaan saa, kunhan välillä rakastaa muitakin, kuin itseään.
      .

    • lisbet,

      Mistä sulle olisi muuta mallia tullut? Ja kotiloogina sanon et olet tuollaiset tuntemukset jotein kieltänytkin iteltäsi.
      Omat on omat. Muistan kun tytär ilmoitti et sinusta tulee mummi, en todella iloinnut. kOULUTUS KESKEN JA ...JA... ne olivat ekana mielessä.

      Kun pidin sitä pientä nyyttiä sairaalassa sylissäni, päiväkö oli syntymästä...mä olin kuin niakaran putous, ajattelin et jos tään lapsen päästä katkaisee joku karvankin, mävähintääkin tapan :/

      Voithan edetä omaan tahtiisi, ja tuntemuksiesi mukaan. Älä välitä siitä ´mitä oletat sinun pitävän tehdä´ se on sinun päässäsi, tuskin toiset sitä edes vaatii?
      Anna pienoisten tutustua sinuun ihan sellaisena kun olet, rakkautta saat ja annant kunhan hieman totuttelette.

      Ei sun tarvi mitään ´osata´, olet vain oma ihana ittes, kuten varmasti oletkin. Halit sulle!

    • DaddyFrank

      Tässä kun itselläkin on vielä alaikäinen huollettava, niin ei ole tämä isoisänä olemisen vaihe vielä napannut, vaikka sellainen yhdelle puolivuotiaalle olenkin. Hyvä kuitenkin että ei minulta sellaista kukaan ole odottanutkaan, saati vaatinut. Ja odotukset kaarnavenhoja piippu suupielessä veistelevästä vaarista saisikin kohdallani toistaiseksi unohtaa. Sekin aika saattaa silti koittaa, aika näyttää.

      • jassumarketta

        Menin jo sekaisin kun poikani otti koiranpennun, mitenkä käy lapsen kanssa?
        Olen hoivaajatyyppi ja rakastan avuttomia, niin se vain on että luonto tekee tehtävänsä puoleen jos toiseenkin.

      • Rinuli_50

        En menisi missään livenä sanomaan, etten halua lastenlapsia. Onneksi niitä ei ole enkä usko, että jälkikasvuni niitä kovasti itsekään haluaa.

        Lastenlapsista tulee vain ylimääräistä huolta ja vaivaa, myös isovanhemmille. Siksi en niitä halua.

      • Pirrejuupas

        se puolivuotias vekkuli syliin ja kato sitä, - e t VOI o l l a menettämättä sydäntäsi hänelle.

        Vain tutustumalla lapsenlapseen tullaan idoli vaariksi..:)

      • Rinuli_50
        Pirrejuupas kirjoitti:

        se puolivuotias vekkuli syliin ja kato sitä, - e t VOI o l l a menettämättä sydäntäsi hänelle.

        Vain tutustumalla lapsenlapseen tullaan idoli vaariksi..:)

        En ole mikään vaari enkä halua sitä puolivuotiasta syliin, se kakkii. Puolivuotias ei ole nukke, joka pannaan pois kun sillä ei haluta enää leikkiä. Nuken kanssa olisikin helppoa. Mutta lapsia pitää hoitaa. Vaivaa niistä vain on. Ne rääkyy ja haluaa kokoa jan jotakin.

      • DaddyFrank
        Pirrejuupas kirjoitti:

        se puolivuotias vekkuli syliin ja kato sitä, - e t VOI o l l a menettämättä sydäntäsi hänelle.

        Vain tutustumalla lapsenlapseen tullaan idoli vaariksi..:)

        heille jotka elävät äitiyttään ja isyyttään lastenlasten kanssa uudelleen, mutta minulle sellaista tunnesidettä ei ole ainakaan toistaiseksi omaan lapsenlapseeni syntynyt. Ei sylissä pitäen eikä silmiin katsoen. Ehkä syy onkin sitten juuri siinä ettei ole pyrkyä idoli- tai joksikin muuksi vaariksi.

      • Korppis
        DaddyFrank kirjoitti:

        heille jotka elävät äitiyttään ja isyyttään lastenlasten kanssa uudelleen, mutta minulle sellaista tunnesidettä ei ole ainakaan toistaiseksi omaan lapsenlapseeni syntynyt. Ei sylissä pitäen eikä silmiin katsoen. Ehkä syy onkin sitten juuri siinä ettei ole pyrkyä idoli- tai joksikin muuksi vaariksi.

        Ymmärrän sinua. Miesystävällänikin on vielä kotona alaikäinen lapsi ja toinen opiskeleva nuori. Hänen elämänsä tämän hetkiset kiinnekohdat, ilon- ja huolenaiheet ovat omat eikä lapsenlapset.

      • DaddyFrank
        Korppis kirjoitti:

        Ymmärrän sinua. Miesystävällänikin on vielä kotona alaikäinen lapsi ja toinen opiskeleva nuori. Hänen elämänsä tämän hetkiset kiinnekohdat, ilon- ja huolenaiheet ovat omat eikä lapsenlapset.

        isän ja isoisän roolit niin erilaisiksi, että ehkäpä putkiaivoisuuteni estää mua hyppäämästä uuteen tehtävään kun edellinen on vielä pahasti kesken ;)

      • sasus
        DaddyFrank kirjoitti:

        heille jotka elävät äitiyttään ja isyyttään lastenlasten kanssa uudelleen, mutta minulle sellaista tunnesidettä ei ole ainakaan toistaiseksi omaan lapsenlapseeni syntynyt. Ei sylissä pitäen eikä silmiin katsoen. Ehkä syy onkin sitten juuri siinä ettei ole pyrkyä idoli- tai joksikin muuksi vaariksi.

        elääkö kukaan äitiyttä tai isyyttään lastenlastensa kautta uudelleen, oletan kaikilla olevan sen isovanhemmuus jonka kautta eletään:)
        Kyllä luonto hoitaa sen omanlapsen hankinnan ainakin useimmilla, se lasten tekeminen oli ainakin minun kohdalla niin, että nuorimmaisen jälkeen tuli vain se stoppi, aivan luonnostaan, ei enää, nyt riitti tämä vaihe.

        Nyt olen kahden pojan mammana, minulla vain se ongelma, että he asuvat niin kaukana, joten en näe heidän vaiheitaan. Tietenkin soitellaan, ja silloin tällöin, kun vain pääsen, käyn heitä katsomassa:))

        Meilläkin on vielä kotona kaksi koululaista, toinen lukiolainen ja nuorin yläasteella, heidänkin kanssa arki pyörii vielä aika kiivaasti:)))

      • DaddyFrank
        sasus kirjoitti:

        elääkö kukaan äitiyttä tai isyyttään lastenlastensa kautta uudelleen, oletan kaikilla olevan sen isovanhemmuus jonka kautta eletään:)
        Kyllä luonto hoitaa sen omanlapsen hankinnan ainakin useimmilla, se lasten tekeminen oli ainakin minun kohdalla niin, että nuorimmaisen jälkeen tuli vain se stoppi, aivan luonnostaan, ei enää, nyt riitti tämä vaihe.

        Nyt olen kahden pojan mammana, minulla vain se ongelma, että he asuvat niin kaukana, joten en näe heidän vaiheitaan. Tietenkin soitellaan, ja silloin tällöin, kun vain pääsen, käyn heitä katsomassa:))

        Meilläkin on vielä kotona kaksi koululaista, toinen lukiolainen ja nuorin yläasteella, heidänkin kanssa arki pyörii vielä aika kiivaasti:)))

        kuullut sanottavan että lastenlapsien kanssa on nyt aikaa touhuilla, kun silloin kun omat lapset olivat pieniä oli aina niin kiire, ettei ehtinyt tarpeeksi heidän kanssaan olla. Lähinnä siksi viittasin uudelleen elettävään vanhemmuuteen.

      • sasus
        DaddyFrank kirjoitti:

        kuullut sanottavan että lastenlapsien kanssa on nyt aikaa touhuilla, kun silloin kun omat lapset olivat pieniä oli aina niin kiire, ettei ehtinyt tarpeeksi heidän kanssaan olla. Lähinnä siksi viittasin uudelleen elettävään vanhemmuuteen.

        mitä tarkoitat,,, ajattelin sen itse ehkä vähän syvemmin:))))

      • Piirukka
        Pirrejuupas kirjoitti:

        se puolivuotias vekkuli syliin ja kato sitä, - e t VOI o l l a menettämättä sydäntäsi hänelle.

        Vain tutustumalla lapsenlapseen tullaan idoli vaariksi..:)

        Tällaisessa ylenmääräisessä sydämensä menettäneenä idolivaarina olona kyseessä on tarve tulla hyväksytyksi, tulla tärkeäksi ja vastuulliseksi,tarpeelliseksi, muistetuksi, kaivatuksi....
        Eli kyseessä on itsekeskeinen ja itserakas ilmiö.

        Urbanus Anonym, olet aivan normaali. Olet kantanut oman osuutesi kunnialla. Tuskin haluaisit aloittaa samaa rumbaa uudestaan. Nyt on muiden vuoro.

        Nostan lakkiani sellaisille lapsille, jotka eivät vaadi vanhempiaan olemaan päivä/viikonloppuhoitajia. Se aika on ollut ja mennyt.
        Kunnioitan niitä isovanhempia, jotka "uskaltavat" kieltäytyä alkamasta päivä/viikonloppuhoitajiksi. Meille ei niitä tuoda viikonlopuksi hoitoon, että päästäisiin kavereiden kanssa viihteelle.

      • Pirrejuupas
        Piirukka kirjoitti:

        Tällaisessa ylenmääräisessä sydämensä menettäneenä idolivaarina olona kyseessä on tarve tulla hyväksytyksi, tulla tärkeäksi ja vastuulliseksi,tarpeelliseksi, muistetuksi, kaivatuksi....
        Eli kyseessä on itsekeskeinen ja itserakas ilmiö.

        Urbanus Anonym, olet aivan normaali. Olet kantanut oman osuutesi kunnialla. Tuskin haluaisit aloittaa samaa rumbaa uudestaan. Nyt on muiden vuoro.

        Nostan lakkiani sellaisille lapsille, jotka eivät vaadi vanhempiaan olemaan päivä/viikonloppuhoitajia. Se aika on ollut ja mennyt.
        Kunnioitan niitä isovanhempia, jotka "uskaltavat" kieltäytyä alkamasta päivä/viikonloppuhoitajiksi. Meille ei niitä tuoda viikonlopuksi hoitoon, että päästäisiin kavereiden kanssa viihteelle.

        vaan "pikkuiset" haluavat tulla meille yökylään..ei aina vaan silloin tällöin toisinnaan.

        Tietenkin on täytynyt auttaa milloin lapsille on tarvittu hoitajaa, aika vähän kummiskin..

        Mutta ovat he ihania, mikä onnen tunne kun he tunnistavat esim. minut ensikerran "omaksi" ja hymyilevät sieltä kopan pohjalta..ei ole suurempaa onnea..

        Mutta erilaisia ollaan, äitini ei tykännyt silloin kun sain heille vanhimpana ensimmäisen lapsenlapsen, - - hän ei halunnut että häntä sanottiin mummoksi, - minusta se tuntui pahalta - en ymmärtänyt häntä ensinkään..minusta hän oli pinnallinen ja "hölmö".

      • Pirrejuupas
        Pirrejuupas kirjoitti:

        vaan "pikkuiset" haluavat tulla meille yökylään..ei aina vaan silloin tällöin toisinnaan.

        Tietenkin on täytynyt auttaa milloin lapsille on tarvittu hoitajaa, aika vähän kummiskin..

        Mutta ovat he ihania, mikä onnen tunne kun he tunnistavat esim. minut ensikerran "omaksi" ja hymyilevät sieltä kopan pohjalta..ei ole suurempaa onnea..

        Mutta erilaisia ollaan, äitini ei tykännyt silloin kun sain heille vanhimpana ensimmäisen lapsenlapsen, - - hän ei halunnut että häntä sanottiin mummoksi, - minusta se tuntui pahalta - en ymmärtänyt häntä ensinkään..minusta hän oli pinnallinen ja "hölmö".

        egon pönkittäjä se lapsenlapsi..hulluja sitä kuuleekin..pyh!

      • viivi-amaldiina
        Pirrejuupas kirjoitti:

        vaan "pikkuiset" haluavat tulla meille yökylään..ei aina vaan silloin tällöin toisinnaan.

        Tietenkin on täytynyt auttaa milloin lapsille on tarvittu hoitajaa, aika vähän kummiskin..

        Mutta ovat he ihania, mikä onnen tunne kun he tunnistavat esim. minut ensikerran "omaksi" ja hymyilevät sieltä kopan pohjalta..ei ole suurempaa onnea..

        Mutta erilaisia ollaan, äitini ei tykännyt silloin kun sain heille vanhimpana ensimmäisen lapsenlapsen, - - hän ei halunnut että häntä sanottiin mummoksi, - minusta se tuntui pahalta - en ymmärtänyt häntä ensinkään..minusta hän oli pinnallinen ja "hölmö".

        olen oma-aloitteisesti itse pyytänyt ja monet kerrat.
        Nyt kun ovat jo niin isoja nuorinki jo 12v, eivät enää niin useasti ole tulossakaan, on ne kaverit tullut enempi kuvioihin.
        Mutta melkein päivittäin nään heitä, ja se on tärkeää minulle.

        Nyt on sitten nämä uudet silmäterät, 2v ja 6 kk tylleröt, he on kuin kaksi makeaa tikkaria.
        Lapsenlapsen-lapset. Kilpa on mummuilla ken syliinsä he saa.

      • ^^j^^
        Rinuli_50 kirjoitti:

        En ole mikään vaari enkä halua sitä puolivuotiasta syliin, se kakkii. Puolivuotias ei ole nukke, joka pannaan pois kun sillä ei haluta enää leikkiä. Nuken kanssa olisikin helppoa. Mutta lapsia pitää hoitaa. Vaivaa niistä vain on. Ne rääkyy ja haluaa kokoa jan jotakin.

        Älä ota vauvaa sylkkyyn ilman pöksyi tai ota ainaski vaipan kans.
        Sit ei tul kakkaa syliis.
        Piänen pisun kyl saisit saarakki pairalles.
        Kyl sää hänet voit heti antaa äidin tai isin syliin, sitku sää kyllästyt.

      • Pirre*
        viivi-amaldiina kirjoitti:

        olen oma-aloitteisesti itse pyytänyt ja monet kerrat.
        Nyt kun ovat jo niin isoja nuorinki jo 12v, eivät enää niin useasti ole tulossakaan, on ne kaverit tullut enempi kuvioihin.
        Mutta melkein päivittäin nään heitä, ja se on tärkeää minulle.

        Nyt on sitten nämä uudet silmäterät, 2v ja 6 kk tylleröt, he on kuin kaksi makeaa tikkaria.
        Lapsenlapsen-lapset. Kilpa on mummuilla ken syliinsä he saa.

        ollut isovanhempia, ja olen kokenut sen hyvin suureksi puutteeksi elämässäni, - haluan olla se joka kuuntelee, olla uskottu lapsenlaapsilleni..ja se "toinen" syli..

        Nämä on vain omia tuntemuksiani, eihän kaikkien tarvia ajatella eikä tuntea samoin..tietenkään.

      • viivatiina
        Pirre* kirjoitti:

        ollut isovanhempia, ja olen kokenut sen hyvin suureksi puutteeksi elämässäni, - haluan olla se joka kuuntelee, olla uskottu lapsenlaapsilleni..ja se "toinen" syli..

        Nämä on vain omia tuntemuksiani, eihän kaikkien tarvia ajatella eikä tuntea samoin..tietenkään.

        mummu joka asu meillä kuoli jo kun olin viis sit oli toinen mummu joka asu isän siskon luona se jäi aika etäiseksi mutten koskaan tuntenu että multa olis puuttunu jotain mun äiti oli mun tyttärelle paljon enemmän mummu kun muille lapsenlapsilleen koska me asuttiin kaikista lähimpänä muttei koskaan hehkuttanu eikä lässyttäny eikä leiponu mutta oli tiiviisti mukana ensimmäiset kuusitoista vuotta sillei mun mielestä terveesti rakasti niinkun yleensäkkin omia rakastetaan ja olin itse tosi tyytyväinen lapsena ja nuorena kun omilla vanhemmilla oli aina illat ja viikonloput aikaa olla mun kanssani eikä mua lähetetty mihinkään mummulaan kun toiset kaverit joutu aina lähteen vaikka olisivat mieluummin ollu kotona ja viettäneet aikaa kavereittensa kanssa näin monta on mieltä kun on ihmistäkin.

      • Pirre*
        viivatiina kirjoitti:

        mummu joka asu meillä kuoli jo kun olin viis sit oli toinen mummu joka asu isän siskon luona se jäi aika etäiseksi mutten koskaan tuntenu että multa olis puuttunu jotain mun äiti oli mun tyttärelle paljon enemmän mummu kun muille lapsenlapsilleen koska me asuttiin kaikista lähimpänä muttei koskaan hehkuttanu eikä lässyttäny eikä leiponu mutta oli tiiviisti mukana ensimmäiset kuusitoista vuotta sillei mun mielestä terveesti rakasti niinkun yleensäkkin omia rakastetaan ja olin itse tosi tyytyväinen lapsena ja nuorena kun omilla vanhemmilla oli aina illat ja viikonloput aikaa olla mun kanssani eikä mua lähetetty mihinkään mummulaan kun toiset kaverit joutu aina lähteen vaikka olisivat mieluummin ollu kotona ja viettäneet aikaa kavereittensa kanssa näin monta on mieltä kun on ihmistäkin.

        , sitä lähellä olevaa mummua jonka luo olisi voinut mennä huolineen, tai joka oisi joskus tullut meille..idealisoin kai asiaa kun omasta mummusta ei ole kokemusta. Äiti oli etäinen, tai ainakin koin niin, - oli kai väsynyt hänkin, eikä muutenkaan osannut kun ei ollut omaa äitiä äiidistä mallina, mutta vanhempiaan ei voi valita...

        En kyllä ymmärrä ollenkaan puhetta lasten lykkäämisestä viikonlopuiksi isovanhemmille, ei minulla ainakaan ole semmoisesta mitään kokemusta.

      • viivatiina
        Pirre* kirjoitti:

        , sitä lähellä olevaa mummua jonka luo olisi voinut mennä huolineen, tai joka oisi joskus tullut meille..idealisoin kai asiaa kun omasta mummusta ei ole kokemusta. Äiti oli etäinen, tai ainakin koin niin, - oli kai väsynyt hänkin, eikä muutenkaan osannut kun ei ollut omaa äitiä äiidistä mallina, mutta vanhempiaan ei voi valita...

        En kyllä ymmärrä ollenkaan puhetta lasten lykkäämisestä viikonlopuiksi isovanhemmille, ei minulla ainakaan ole semmoisesta mitään kokemusta.

        laittaa kaipaamaan mummua jos äiti on etäinen mulla oli aina äitiin niin läheiset välit ja pystyin kaikki huoleni ja murheeni hänen kanssaan jakamaan paljon varsinkin nää nyky äidit ja isät vievät lapsiaan viikonlopuiksi mummulle ja vaarille tai sit tulevat porukalla kylään ja häipyvät omiin rientoihinsa eihän kaikki ole tietysti samanlaisia mutta paljon yleisempää se on nykyään sillon kun itse olin pienen lapsen äiti ei tullu mieleenkään kun mentiin mummulaan kauemmas että oltas jätetty tyttö sinne ja lähdetty bailaan siellä oltiin itekkin sillon kylässä ja pysyttiin tää toinen mummula oli ja on vieläkin nimittäin kolmen ja puolensadan kilsan päässä.

      • Arlen
        Rinuli_50 kirjoitti:

        En menisi missään livenä sanomaan, etten halua lastenlapsia. Onneksi niitä ei ole enkä usko, että jälkikasvuni niitä kovasti itsekään haluaa.

        Lastenlapsista tulee vain ylimääräistä huolta ja vaivaa, myös isovanhemmille. Siksi en niitä halua.

        Voiko olla ihanampaa elämässä,kuin lapsenlapset?Minulla aikuinen poika ja hänellä 2 poikaa,toinen täytti 7 ja toinen 5v.Kyllä ne on ihania.Olin aikoinani yksinhuoltaja(oma valinta)Tottakai oli taloudellisia huolia ym.mutta ihanan pojan kasvatin ja hän jatkaa perinnettä pojilleen,puhun käytöstavoista.On ihanaa lukea heille iltasatuja,se on ihaninta,mutta myös telmiä ulkona,potkia palloa,hiihdellä ja vaikka mitä kivaa tekemistä löytyy.Maalla asuvat.Ihan sitä tulee itsekin nuoreksi ja tulee mieleen lapsuusajan ulkoleikit,oli ihanaa aikaa.Kyllä koitan rakkauttani heille antaa ja tunteet näytetään avoimesti.Kiitokset yläkertaan ihanista piiperoista.

      • -tiina
        Arlen kirjoitti:

        Voiko olla ihanampaa elämässä,kuin lapsenlapset?Minulla aikuinen poika ja hänellä 2 poikaa,toinen täytti 7 ja toinen 5v.Kyllä ne on ihania.Olin aikoinani yksinhuoltaja(oma valinta)Tottakai oli taloudellisia huolia ym.mutta ihanan pojan kasvatin ja hän jatkaa perinnettä pojilleen,puhun käytöstavoista.On ihanaa lukea heille iltasatuja,se on ihaninta,mutta myös telmiä ulkona,potkia palloa,hiihdellä ja vaikka mitä kivaa tekemistä löytyy.Maalla asuvat.Ihan sitä tulee itsekin nuoreksi ja tulee mieleen lapsuusajan ulkoleikit,oli ihanaa aikaa.Kyllä koitan rakkauttani heille antaa ja tunteet näytetään avoimesti.Kiitokset yläkertaan ihanista piiperoista.

        aikuiseksi kasvanut lapsi josta on tullut hyvä huolehtivainen ystävä rakas aviomies tasainen rauhallinen elämä vapaus tulemiseen ja menemiseen oman mielen mukaan en vaihtais viiteenkään lapsen lapseen mutta sit kun niitä tulee niin niitä tulee tottuuhan niihin mutten mitenkään innolla odota.

      • Satussymboliko?

        ikuista nuoruutta kuvittelevat ukonrahjakkeet jotka hankkivat itseään huomattaavasti nuoremman naisen kanssa vanhoilla päivillään lapsia:/
        Kyllä lapsenlapset tällä iällä kestää mutta omia pikkulapsia en enää jaksaisi. Voisko joku kertoa sen filosofian millä jotkut pappaikäiset hankkivat niitä vaippapeppuja. Siis joku muukin syy kuin että ollaan olevinaan niin nuorta niin nuorta että...

      • 50+=51
        Satussymboliko? kirjoitti:

        ikuista nuoruutta kuvittelevat ukonrahjakkeet jotka hankkivat itseään huomattaavasti nuoremman naisen kanssa vanhoilla päivillään lapsia:/
        Kyllä lapsenlapset tällä iällä kestää mutta omia pikkulapsia en enää jaksaisi. Voisko joku kertoa sen filosofian millä jotkut pappaikäiset hankkivat niitä vaippapeppuja. Siis joku muukin syy kuin että ollaan olevinaan niin nuorta niin nuorta että...

        Mulla on nyt kuopus 14, itse olin 37 ja vaimo 36 hänen syntyessään, esikoisemme syntyi ollessamme 29 ja 28, heti valmistumisemme jälkeen. Näiden kahden väliin sopi vielä kaksi pojankoltiaista, joista toinen tuli kesällä täysi-ikäiseksi ja toinen on 16.
        Vuoden ikäero vaimon kanssa on mielestäni aika vähän, tai oikeasti se on vain 8 kk.

        Suosittelisin kertaamaan Ojalan laskuopin ennen kuin alat sontaa heittelemään ihmisten niskaan.

      • DaddyFrank
        Satussymboliko? kirjoitti:

        ikuista nuoruutta kuvittelevat ukonrahjakkeet jotka hankkivat itseään huomattaavasti nuoremman naisen kanssa vanhoilla päivillään lapsia:/
        Kyllä lapsenlapset tällä iällä kestää mutta omia pikkulapsia en enää jaksaisi. Voisko joku kertoa sen filosofian millä jotkut pappaikäiset hankkivat niitä vaippapeppuja. Siis joku muukin syy kuin että ollaan olevinaan niin nuorta niin nuorta että...

        Mikä sitä pitäisi mielen paremmin nuorena kuin kaunis nuori vaimo ja suloinen pieni sinappiruisku. On se ihan toista kuin esim. naapurin kulahtanut noita-akka ;)

    • tavallaan

      Minulla ei myöskään ole ollut isovanhempia olivat kuolleet jo ennen syntymääni.
      Olen yhden lapsen mummo ja onnellinen sellainen,en usko että se että itellä ei ole ollut isovanhempia,vaikuttaa siihen että et erikoisemmin pidä lapsenlapsistasi.
      Mietin millainen isä olit omille lapsillesi leikitkö,luitko heille,pelasitteko pelejä,veitkö heitä uimaan,harrastuksiin ym.. olitko miten aktiivisesti heidän elämässä?
      Jotenkin tulee sääli,menetät mielestäni aika paljon,mutta se on sinun elämäsi ja valintasi.
      En minäkään lapsenlapseni kuvia lähettele ystävilleni,ellei itse ehdota,enkä kerro jokaista hampaan puhkeamista,mutta tämä lapsi on tärkeä minulle,rakastan häntä,ehkä vielä enempi,tai toisella tavalla kun omia lapsia.
      Hänessä näen tämän elämän ketjun,jossa itse olen vanhimpana nyt,haluan hälle kaikkea sitä,mitä itse en saanut,eli isovanhemmat hänen elämäänsä.
      Tämä kaikki tulee luonnostaan,lapselle ei voi näytellä,hän tuntee varmaan aidon välittämisen ja läsnäolon.
      Isoisä on tälle lapselle kalakaveri ja minä taas se mummo joka leipoo, askartelee,vie teatteriin,luontoon jne..
      Nämä asiat koen elämän rikkaudeksi,olen tärkeä tässä ketjussa,minulla on toki muutakin elämää kun mummona olo,mutta tämä on yksi tärkeimmistä asioista minulla.
      Meidän ihmisten kuuluukin olla erilaisia,sinä elät oman laistasi elämää,luulen vain että menetät paljon,mutta elämä ja ratkaisusi on sinun.

      • jassumarketta

        ihminen pitää sisällään. Ei minullakaan ole ollut isovanhempia koska olen perheen "iltatähti". Siitä huolimatta odotan lapsenlapsia (toivotonta) tulee vain koiria ja kissoja. Ehkä niin on parempi, aikansa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin:))

      • UKK
        jassumarketta kirjoitti:

        ihminen pitää sisällään. Ei minullakaan ole ollut isovanhempia koska olen perheen "iltatähti". Siitä huolimatta odotan lapsenlapsia (toivotonta) tulee vain koiria ja kissoja. Ehkä niin on parempi, aikansa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin:))

        Tossa ku noit juttuja oon lukenu niin jotenkin on vaivanu toi rakkaus lastenlapsiin. Kivahan se on jos tunteita löytyy. Entäs ne naapurin kakarat. Kait te sitten niitäkin rakastatte taisit se tunne on jotain itsekeskeistä puppua. Ei sillää etteiks sitä sais olla, mut kumminkii...

      • puppua
        UKK kirjoitti:

        Tossa ku noit juttuja oon lukenu niin jotenkin on vaivanu toi rakkaus lastenlapsiin. Kivahan se on jos tunteita löytyy. Entäs ne naapurin kakarat. Kait te sitten niitäkin rakastatte taisit se tunne on jotain itsekeskeistä puppua. Ei sillää etteiks sitä sais olla, mut kumminkii...

        Itsekeskeistä puppua,ompa outo käsitys rakkaudesta lapsenlapsiin.
        Kyllä minä pidän kaikista lapsista,mutta tunne omia lapsenlapsia kohtaan on erilainen,samoin kun omiakin lapsia kohtaan.
        Eikö itsekeskeinen ole ihminen joka välittää vain omasta itsestään?

      • UKK
        puppua kirjoitti:

        Itsekeskeistä puppua,ompa outo käsitys rakkaudesta lapsenlapsiin.
        Kyllä minä pidän kaikista lapsista,mutta tunne omia lapsenlapsia kohtaan on erilainen,samoin kun omiakin lapsia kohtaan.
        Eikö itsekeskeinen ole ihminen joka välittää vain omasta itsestään?

        kyse kumminkaan rakkaudesta? Jos yhtä rakastaa ni sillo rakastaa kaikkia. Nää muut tunteet onki sit muuta.
        Aika ahtaaks toi rakkaus pannaan jos se vaa mun tunteita koskee.
        Onhan se itsekeskeisyys just noin. Puuttuu kokonaan toi empati/sympati linja.

      • susa51
        UKK kirjoitti:

        kyse kumminkaan rakkaudesta? Jos yhtä rakastaa ni sillo rakastaa kaikkia. Nää muut tunteet onki sit muuta.
        Aika ahtaaks toi rakkaus pannaan jos se vaa mun tunteita koskee.
        Onhan se itsekeskeisyys just noin. Puuttuu kokonaan toi empati/sympati linja.

        Kun on lapsenlapsia, ei voi laittaa raameja että ketä rakastaa ja ketä ei.
        Kiitti Teotwawkille myötätunnosta;)
        Minulla on kaksi lasta ja toinen on aikuinen. Enemmän olisin halunnut, toisaalta pitää olla iloinen että lapsia on tullut.

      • Kohtuudella ok
        susa51 kirjoitti:

        Kun on lapsenlapsia, ei voi laittaa raameja että ketä rakastaa ja ketä ei.
        Kiitti Teotwawkille myötätunnosta;)
        Minulla on kaksi lasta ja toinen on aikuinen. Enemmän olisin halunnut, toisaalta pitää olla iloinen että lapsia on tullut.

        Tosiasia on, että lapset ja lastenlapset on melkoinen riesa. Mitä enempi ne on omillaan, sitä parempi.

      • jos apua joskus tarv
        Kohtuudella ok kirjoitti:

        Tosiasia on, että lapset ja lastenlapset on melkoinen riesa. Mitä enempi ne on omillaan, sitä parempi.

        meitäkin sitten vanhana hoitaa/huoltaa. Ettei olisi ne läheiset ihmiset.

      • viivatiina

        sitä tarkoita ettei lastenlapsiaan rakasta jos ei koko aikaa hehkuta mää ymmärsin ettei hän ymmärrä sitä hehkuttamista niinkun en määkään ja tartteeks mummun ruveta leipoon jos ei oo koskaan aiaisemminkaan leiponu ja vaarin ruveta kalastaan jos ei oo koskaan kalastellu eiks voi mummu ja vaari olla muutenkin eiks se just sillon oo väkisin vääntämistä jos rupee tekeen sellasta jota ei oo koskaan muutenkaan tehny maailma muuttuu mummuus ja vaarius muuttuu minkä takia pitäs pitää yllä sitä mitä se on ollu viiskyt vuotta sitten enkä mää varmaan ainakaa menetä yhtään mitään vaikka vienkin mieluummin lastenlapset mäkkiin hampurilaiselle ja huvipuistoihin sit kun niitä joskus maailmassa tulee mutta nauttikoon omien vanhempiensa sylistä niinkun oma lapsikin on nauttinu mun sylistä ja saa nauttia edelleenkin.

      • Urbanus Anonym

        Kiitos kommenteista joista huomaan etten ole poikkeus.
        En vain pidä lapsista. En koskaan haaveillut niistä. Pelkäsin saavani niitä. Kaverin kanssa piti mennä kastraatioon. Kaveri meni, eikä ole katunut. Minua kadutti ja vitutti kun ensimmäinen lapsi tuli. Naimisiinkin mentiin sen takia. Toinenkin tuli siinä sivussa, vitutti, mutta päätin selviytyä kunnialla. Varmaan ensiluokkainen naiseni vaikutti asiaan. Sama on vielä ajossa.

        En suinkaan vihaa/en pidä heistä. En vain osaa hihkua ilosta ja kuuluttaa sitä työkavereillenikin. Autoni tuulilasissa ei lue lapussa VAARI niinkuin työkaverillani. Paremminkin olen alakuloinen ehkä siitä, koska näen lapseni edessä olevan kaiken tulevan vaivan ja riesan. Enkelin siivet lyhenevät kun vuosia kuluu....

        Vaivaa ja vastusta oli paljonkin ilon lisäksi. Laskeskelin joskus apeana, minkä ikäinen sitten olen kun viimeinen muuttaa kotoa. Se aika tuli yllättävän nopeasti! Onneksi he muuttivat! En haikaile perään. Oi vapaus! Sitä en salli vauvojen päivä- tai viikonloppuhoidon pilaavan. Hoidimme itsekin ilman sukulaisten apua omamme.... Tosin tarhassa olivat. Omien lasten kanssa tuli vietettya aikaa paljonkin. Illlat ja viikonloput olivat yhteiset. Aikaa heille oli tarpeeksi. Lisäksi oli partioharrastus joka kulutti paljon minunkin aikaa.

        Muistoja heistä on piirustusten, kouluvihkojen, tekeleiden, isänpäiväkorttien, valokuvien, videoiden ja kaiken mahdollisen muodossa talletettu. Maitohampaatkin ovat tallessa ja toisen lapsen tärkeä unilelu. Jopa c-kasetillakin oon tallessa lasten laulua ja muuta esitystä.. Juuri isänpäivänä katselimme cd:lle tallentamaani vhs videonauhaa 90-luvulta ja hauskaa oli.

        Välillä sitä jää ajattelemaan kaiholla niitä aikoja. Se oli hyvää nuorta, työntäyteistä, tervettä ja perhekeskeistä aikaa.
        En kuitenkaan aloittaisi samaa alusta. Senverta raskasta se kuitenkin oli henkisesti ja fyysisesti.

        Joskus aattelen mitä menetin kun lapsia tuli. Hyvin se näinkin meni mutta helpompi olisi ollut ilman niitä. Olisin omistautunut vain Hänelle ja itselleni. Tiedä sitten olisiko vaimo ollut kauaakaan samaa kattilakuntaa kanssani.....

    • viivatiina

      mun mielestä ei kaikki tykkää vauvoista ja pikkulapsista täällä on yksi samanlainen ei ne vauvat edes haise muuta kun oksennukselle ja toisten mielestä niin hyvälle ylimainostettu asia isovanhemmuus jokaisen vanhemman kuuluu hoitaa lapsensa itse ja nauttia vanhemmuudesta tuntuu vaan nykyaikana olevan semmoinen buumi että lastenlapset tuodaan hoitoon tämän tästä viikonlopuiksi että vanhemmat saa rentoutua pidetään itsestään selvyytenä että isovanhemmat hoitaa tiedänpä yhden mummun joka käy aamulla ennen töihin menoa hoitamassa tyttären tytärtään että äiti saa nukkua kun on niin väsyny oon sitä mieltä että raivomainen hysteerinen ilo on teatteria jostainhan se ilo on tempastava jos se muuten on elämässä vähissä ja nykyään lapset vielä kasvatetaan niin vapaasti ettei niillä oo mitään rajoja kun ei mistään voi kieltää eikä komentaa ettei vaan tuu traumoja lapset on kivoja samalla lailla kun muutkin ihmiset toisen kanssa tulee toimeen toisten kanssa ei vaan kemiat kohtaa ei sit millään ja joidenkin kanssa jopa ihan ystävystyy.

      • susa51

        viivatiina, kirjoitat ihan asiaa:) Ei kaikkein tarvi tykätä samoista asioista, yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä.. meillä kun on noita hyviä sananparsia.
        Itse niitä mussukoita tykkään tietty joskus saada, jos luoja suo.
        Kyllä silti niiden vauvojen hoito kuuluu lähinnä nuorille vanhemmille.
        Tietenkin voi auttaa joskus, jos haluavat päästä rentoutumaan.
        Olen ollut myös työn parissa, jossa näin että jotkut väsyvät ylenmääräisesti tulokkaasta.
        Synnytksestä voi seurata masennus, jossa kokee kaiken tapahtuneen kuin ulkopuolinen.
        Silloin apu on paikallaan myös, vaikka sitten kodin hoidon piiristä jollei omat vanhemmat pysty auttamaan.
        Totta kirjoitit siitä kasvatuksesta, ollaanhan muuallakin ihmeissään, suomalaisesta koulukurista vaikkapa.

      • viivatiina
        susa51 kirjoitti:

        viivatiina, kirjoitat ihan asiaa:) Ei kaikkein tarvi tykätä samoista asioista, yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä.. meillä kun on noita hyviä sananparsia.
        Itse niitä mussukoita tykkään tietty joskus saada, jos luoja suo.
        Kyllä silti niiden vauvojen hoito kuuluu lähinnä nuorille vanhemmille.
        Tietenkin voi auttaa joskus, jos haluavat päästä rentoutumaan.
        Olen ollut myös työn parissa, jossa näin että jotkut väsyvät ylenmääräisesti tulokkaasta.
        Synnytksestä voi seurata masennus, jossa kokee kaiken tapahtuneen kuin ulkopuolinen.
        Silloin apu on paikallaan myös, vaikka sitten kodin hoidon piiristä jollei omat vanhemmat pysty auttamaan.
        Totta kirjoitit siitä kasvatuksesta, ollaanhan muuallakin ihmeissään, suomalaisesta koulukurista vaikkapa.

        että laitan oman lapseni elämän tarvittaessa omani edelle hän saa sit laittaa omien lastensa elämän omansa edelle näin se elämä mun mielestä menee munkin mielestä ammatti auttajat on sitä varten jos rupee vanhempien mieli järkkyyn ei siitä tarvi isovanhempien enää huolta kantaa paitsi tietysti sit siinä tapauksessa jos ei enää itse pysty mutta ei ensisijaisesti uskoisin että varmaan löytyy meitä viisikymppisiä jotka haluavat aikaa itselleen ja puolisolleen ainakin itse olen tullut siihen ikään että oma ja puolison hyivnvointi ja jaksaminen on tärkeintä elämässä tällä hetkellä ja onneks meitä on siunattu sellaisella lapsella joka pitää myös sitä asiaa tärkeänä ja tarpeen vaatiessa laittaa meidän jaksamisemme omansa edelle tottakai joskus tulevaisuudessa rakastetaan mutta ei pyritä liiallisuuteen ja annetaan jokaisen kantaa vastuun omastaan.

      • Pirre*

        hyvältä..nuusk..

        Tuli mieleen tapaus, kun pikkuveljeni kellotteli ulkona kopassaan, - minä katselin häntä siinä ja sanoin nuoremmille sisaruksilleni että haistelkaa miten hyvältä vauva tuoksuu, ja samassa huomasin nokikolarin joka oli tullut huomaamatta pihaamme, kyllä minua hävetti - sitä en tiedä miksi hävetti, mutta muistan sen tapauksen ja vauvan tuoksunkin kuin tämän päivän, vaikka siitä on jo n. 50 vuotta aikaa..

        P.s. niin ollaan erilaisia..ja hyvä kai niin :)

      • viivatiina
        Pirre* kirjoitti:

        hyvältä..nuusk..

        Tuli mieleen tapaus, kun pikkuveljeni kellotteli ulkona kopassaan, - minä katselin häntä siinä ja sanoin nuoremmille sisaruksilleni että haistelkaa miten hyvältä vauva tuoksuu, ja samassa huomasin nokikolarin joka oli tullut huomaamatta pihaamme, kyllä minua hävetti - sitä en tiedä miksi hävetti, mutta muistan sen tapauksen ja vauvan tuoksunkin kuin tämän päivän, vaikka siitä on jo n. 50 vuotta aikaa..

        P.s. niin ollaan erilaisia..ja hyvä kai niin :)

        ja ihmettelen mutta on täällä yks lähes viiskymppinen pienen vauvan äitikin jonka mielestä on niin ihanaa imettää että niitä on tehtävä aina vaan lisää vaikka osa on jo aikuisia ja imetysiässä tää on kahdeksas ja raskausajat on hänen mielestään niin ihanaa aikaa hän tuntee itsensä niin naiseksi kai vauvatkin tuoksuu sen nenään hyvältä en oo viittiny kysyä olisko se sit siinä kun mulla ei oo sitä pikkuveljee eikä siskoo en oo päässy vauvantuoksuun sisälle heti lapsesta ja olin jo seitsemän kun sisko sai ekan lapsen enkä sitäkään sen kummemmin haistellu ;))

      • viivatiina
        Pirre* kirjoitti:

        hyvältä..nuusk..

        Tuli mieleen tapaus, kun pikkuveljeni kellotteli ulkona kopassaan, - minä katselin häntä siinä ja sanoin nuoremmille sisaruksilleni että haistelkaa miten hyvältä vauva tuoksuu, ja samassa huomasin nokikolarin joka oli tullut huomaamatta pihaamme, kyllä minua hävetti - sitä en tiedä miksi hävetti, mutta muistan sen tapauksen ja vauvan tuoksunkin kuin tämän päivän, vaikka siitä on jo n. 50 vuotta aikaa..

        P.s. niin ollaan erilaisia..ja hyvä kai niin :)

        jääny kertomatta että oma tytär pulautteli vuoden ikäiseksi asti eikä se enää siinä lähempänä vuotta ollu mitään pulauttelua eikä kyllä haissukkaan hyvälle vieläkin sillä on oksennusrefleksi herkässä jos tulee esim kova yskä niin kyllä lentää.

      • Pirrejuupas
        viivatiina kirjoitti:

        jääny kertomatta että oma tytär pulautteli vuoden ikäiseksi asti eikä se enää siinä lähempänä vuotta ollu mitään pulauttelua eikä kyllä haissukkaan hyvälle vieläkin sillä on oksennusrefleksi herkässä jos tulee esim kova yskä niin kyllä lentää.

        ja sovitaan, että joillekin he tuoksuvat, ja toisille haisevat...

    • mul mummi entä sul

      ei me olla samanlaisia.

      Tuttavani pariskunta ovat isovanhempia useammalle lapselle, he ovat kieltäytyneet täysin mummutettavien hoidosta.
      Nyt kun ne lapset on kuluikäisiä, ovat ihmeissään kun toiset lapset saa olla yökylässä omassa mummulassa.
      Olen monta kertaa ajatellut näiden lasten tuntoja kun heillä elää ja asuu isovanhemmat ihan lähellä heitä, mutta sitä kontaktia ei heillä isovanhempiin ole. Ikävää on katesella sitä jäykkyyttä, en sitä voi miksikään muuksi nimetä.

    • Mummi kuiteskii

      Sellaiset ihmiset joilla ei ole sisältöä omassa elämässään hakevat sen lapsenlapsistaan.
      Samat tyypit hössöttivät omista lapsistaan ja oma elämä jäi elämättä.

      Luonnon kiertokulkua on jälkeläisten syntyminen, turha siitä on ylenmääräistä kailotusta pitää.

      • aikansa kutakin

        Jaa..no minun oli ainakin pakko jättää oma eämäni vähemmälle silloin, kun lapseni olivat pieniä.

        Olisi kai ne voinut viedä isovanhemmille hoitoon ja itse elää sitä elämäännsä..

      • s_a

        että tässäkin asiassa meitä ihmisiä on ainakin kahta lajia, ja vielä osa välimaastostakin.

        Osalla on rakkautta antettavanaan mielin määrin, lähes rajatta, joskus niin tuntuu. Heidän rakkautensa vain kasvaa, mitä useammille sitä voi ja saa antaa. Heidän omiltaan ei rakkautta puutu. He saavat antaessaan, rakkautta.

        Toisilla sitä on vain purkillinen, itselle ja omille. Heidän rakkautensa on kovin introverttiä lajia.

      • viivatiina
        s_a kirjoitti:

        että tässäkin asiassa meitä ihmisiä on ainakin kahta lajia, ja vielä osa välimaastostakin.

        Osalla on rakkautta antettavanaan mielin määrin, lähes rajatta, joskus niin tuntuu. Heidän rakkautensa vain kasvaa, mitä useammille sitä voi ja saa antaa. Heidän omiltaan ei rakkautta puutu. He saavat antaessaan, rakkautta.

        Toisilla sitä on vain purkillinen, itselle ja omille. Heidän rakkautensa on kovin introverttiä lajia.

        jos ei hehkuta niin ei rakasta musta se hehkutus niin omista kun lastenlapsista on ihan turhaa totta kai jokaiselle omat on ihan niitä maailman parhaita ja erinomaisia kehumattakin en tiedä tuleeko siitä sit ihmiselle hyvä mieli kun hehkuttaa uskon kyllä että se on vaan sellainen tapa joka multa puuttuu vaikkei kyllä rakkautta.

      • s_a
        viivatiina kirjoitti:

        jos ei hehkuta niin ei rakasta musta se hehkutus niin omista kun lastenlapsista on ihan turhaa totta kai jokaiselle omat on ihan niitä maailman parhaita ja erinomaisia kehumattakin en tiedä tuleeko siitä sit ihmiselle hyvä mieli kun hehkuttaa uskon kyllä että se on vaan sellainen tapa joka multa puuttuu vaikkei kyllä rakkautta.

        ovat minusta kaksi ihan eri asiaa.
        Kehuminen on yksi luonteenpiirre, toisilla sitä on enemmän, toisilla vähemmän. Mistä se sitten kertoneekin kullakin.

        Olin vastaavinani, hänelle, jolle vastasin, että minusta rakkaus on tosilla ehtymätön luonnonvara, joka jopa enenee jaettaessa. Jos rakastaa lastenlapsiaan, ei se silti sitä merkkaa, että oma elämä on jäänyt elämättä, ja sillä täyttää muuten onttoa maailmaansa.
        Nämä ovat taas niitä "henkimaailman asioita", joista on helppo olla eri mieltä, kullakin lie oma totuutensa.

        Riittää kun on tunteita. Kukin, kai, joskus hehkuttaakin, kuka milläkin. :)

      • viivatiina
        s_a kirjoitti:

        ovat minusta kaksi ihan eri asiaa.
        Kehuminen on yksi luonteenpiirre, toisilla sitä on enemmän, toisilla vähemmän. Mistä se sitten kertoneekin kullakin.

        Olin vastaavinani, hänelle, jolle vastasin, että minusta rakkaus on tosilla ehtymätön luonnonvara, joka jopa enenee jaettaessa. Jos rakastaa lastenlapsiaan, ei se silti sitä merkkaa, että oma elämä on jäänyt elämättä, ja sillä täyttää muuten onttoa maailmaansa.
        Nämä ovat taas niitä "henkimaailman asioita", joista on helppo olla eri mieltä, kullakin lie oma totuutensa.

        Riittää kun on tunteita. Kukin, kai, joskus hehkuttaakin, kuka milläkin. :)

        hälle mutta kirjoitin vaan omia ihmettelyjäni väliin kun oon tässä kerenny seuraileen ja kirjoitteleen tunteita varmaan on kaikilla kuka ne milläkinlailla esille tuo on jokaisen oma juttu joku voi todellakin sen ajatella ettei oo muuta elämässä ja että on jääny jotain paitsi ymmärrän senkin vaikka suurin osa siitä hehkutuksesta on varmaan sitä tapaa ja tyyliä eikä se välttämättä ihan just kirjaimellisesti tarkota sitä miltä se tässä ruudulla näyttää.

      • Pirrejuupas
        viivatiina kirjoitti:

        hälle mutta kirjoitin vaan omia ihmettelyjäni väliin kun oon tässä kerenny seuraileen ja kirjoitteleen tunteita varmaan on kaikilla kuka ne milläkinlailla esille tuo on jokaisen oma juttu joku voi todellakin sen ajatella ettei oo muuta elämässä ja että on jääny jotain paitsi ymmärrän senkin vaikka suurin osa siitä hehkutuksesta on varmaan sitä tapaa ja tyyliä eikä se välttämättä ihan just kirjaimellisesti tarkota sitä miltä se tässä ruudulla näyttää.

        kaikken toisten sanomisethan voi mitätöidä, eikö vain..tai arvailla miksi kukin sanoo juuri noin kuin sanoo..

        Minä kyllä uskon että et pidä pikkuvauvoista, enkä viiti arvailla miksi..

      • viivatiina
        Pirrejuupas kirjoitti:

        kaikken toisten sanomisethan voi mitätöidä, eikö vain..tai arvailla miksi kukin sanoo juuri noin kuin sanoo..

        Minä kyllä uskon että et pidä pikkuvauvoista, enkä viiti arvailla miksi..

        kenenkään sanomisia olikohan toi nyt ihan aiheellinen asiallinen toi sun kirjoitukses oonko tehny sulle joskus jotain pahaa en edes tunne sua voisit olla lukematta kirjoituksiani jos et voi sietää tyyliäni tosi ilkee ja paha oli sun kirjoitukses kaikkine pisteineen oletko ottanut oikeen elämän tehtävän loukataksesi mua mielestäni olen kirjoittanu tässä vaan siitä että en pidä hehkutuksesta ja ajatuksiani siitä asiasta ja myös siitä ettei vauvat tuoksu mielestäni hyvälle enkä ole kohdistanut juttujani kehenkään yritä sääkin olla kohdistamatta ilkeyttäs suoraan muhun.

      • Pirrejuupas
        viivatiina kirjoitti:

        kenenkään sanomisia olikohan toi nyt ihan aiheellinen asiallinen toi sun kirjoitukses oonko tehny sulle joskus jotain pahaa en edes tunne sua voisit olla lukematta kirjoituksiani jos et voi sietää tyyliäni tosi ilkee ja paha oli sun kirjoitukses kaikkine pisteineen oletko ottanut oikeen elämän tehtävän loukataksesi mua mielestäni olen kirjoittanu tässä vaan siitä että en pidä hehkutuksesta ja ajatuksiani siitä asiasta ja myös siitä ettei vauvat tuoksu mielestäni hyvälle enkä ole kohdistanut juttujani kehenkään yritä sääkin olla kohdistamatta ilkeyttäs suoraan muhun.

        tarkoittanut mitä en sanonut, enkä ilkeile Sinulle, vastasin vain kirjoitukseesi:

        "..hälle mutta kirjoitin vaan omia ihmettelyjäni väliin kun oon tässä kerenny seuraileen ja kirjoitteleen tunteita varmaan on kaikilla kuka ne milläkinlailla esille tuo on jokaisen oma juttu joku voi todellakin sen ajatella ettei oo muuta elämässä ja että on jääny jotain paitsi ymmärrän senkin vaikka suurin osa siitä hehkutuksesta on varmaan sitä tapaa ja tyyliä eikä se välttämättä ihan just kirjaimellisesti tarkota sitä miltä se tässä ruudulla näyttää. "

        Voihan se olla että tämä en ollut minä..mutta..jne., mutta sanon tarkalleen mitä tuosta vauva- ja muustakin lapsenlapsi asiasta ajattelen, en vain mitä kuvittelen ajattelevani..

        Kaikella ystävyydellä vaan.

      • viivatiina
        Pirrejuupas kirjoitti:

        tarkoittanut mitä en sanonut, enkä ilkeile Sinulle, vastasin vain kirjoitukseesi:

        "..hälle mutta kirjoitin vaan omia ihmettelyjäni väliin kun oon tässä kerenny seuraileen ja kirjoitteleen tunteita varmaan on kaikilla kuka ne milläkinlailla esille tuo on jokaisen oma juttu joku voi todellakin sen ajatella ettei oo muuta elämässä ja että on jääny jotain paitsi ymmärrän senkin vaikka suurin osa siitä hehkutuksesta on varmaan sitä tapaa ja tyyliä eikä se välttämättä ihan just kirjaimellisesti tarkota sitä miltä se tässä ruudulla näyttää. "

        Voihan se olla että tämä en ollut minä..mutta..jne., mutta sanon tarkalleen mitä tuosta vauva- ja muustakin lapsenlapsi asiasta ajattelen, en vain mitä kuvittelen ajattelevani..

        Kaikella ystävyydellä vaan.

        ystävyyttäs enkä haluakkaan onko tossa nyt mitään järkee ruveta toistaan mun kirjoituksia täällä on muutamia tyyppejä joiden kirjoituksiin en vastaa ainakaan sillon kun kirjoittavat omalla nimimerkillään liityit juuri joukkoon yritä keksiä omia kirjoituksia äläkä kirjoittele toisten kirjoituksia eihän se oo edes laillista ja sovitaanko että meistä jokainen saa rakastaa niitä lapsenlapsiaan ihan omalla tavallaan ja se on just paras tapa niille lapsille meillä eletään jänniä aikoja ja kohta voivat tehdä testejä kaks niin erillaista mummua löytyy mutta siitä olen kiitollinen ettei löydy sun laistas todellakaan et voi tietää mun todellista suhtautumista lastenlapsiin voit vaan arvella etkä edes voi tietää kuinka monta minulla mahtaa jo olla mielestäni me ei olla niistä koskaan keskusteltu ja sovitaanko että tämä kirjoitus on tässä eikä sitä tarvitse kopioida kiitos.

      • Pirre*
        viivatiina kirjoitti:

        ystävyyttäs enkä haluakkaan onko tossa nyt mitään järkee ruveta toistaan mun kirjoituksia täällä on muutamia tyyppejä joiden kirjoituksiin en vastaa ainakaan sillon kun kirjoittavat omalla nimimerkillään liityit juuri joukkoon yritä keksiä omia kirjoituksia äläkä kirjoittele toisten kirjoituksia eihän se oo edes laillista ja sovitaanko että meistä jokainen saa rakastaa niitä lapsenlapsiaan ihan omalla tavallaan ja se on just paras tapa niille lapsille meillä eletään jänniä aikoja ja kohta voivat tehdä testejä kaks niin erillaista mummua löytyy mutta siitä olen kiitollinen ettei löydy sun laistas todellakaan et voi tietää mun todellista suhtautumista lastenlapsiin voit vaan arvella etkä edes voi tietää kuinka monta minulla mahtaa jo olla mielestäni me ei olla niistä koskaan keskusteltu ja sovitaanko että tämä kirjoitus on tässä eikä sitä tarvitse kopioida kiitos.

        en ole epäillytkään Sinun suhtautumistasi lapsenlapsiisi, enkä kenenkään muunkaan suhtautumista, - kerroin vain omistani tuntemuksistani, niinkuin tunnen.

      • Pirre*
        Pirre* kirjoitti:

        en ole epäillytkään Sinun suhtautumistasi lapsenlapsiisi, enkä kenenkään muunkaan suhtautumista, - kerroin vain omistani tuntemuksistani, niinkuin tunnen.

        pahoillani jos olen ymmärtänyt väärin, ja olet pahoittanut mielesi vastineistani, ei ollut tarkoitus loukata.

    • Mumitsu___

      kuin yksi paappa ja joka kuoli kun olin 10v. Kovasti olin kiintynyt häneen vaikka näinkin häntä vain n. 3 viikkoa kesäisin. Omille lapsilleni oli kotiäitinä vuosikaudet ja olin onnellinen että oli mahdollisuus olla lasten kanssa vaikka tiukkkaa tekikin, kun mies opiskeli. Siis elintasosta tikiminen ei ollut mitään sen rinnalla että sain nauttia lasteni kanssa olemisesta. Poika oli ylivilkkautensa vuoksi erittäin haastava lapsi. Ajatattelin aikanaan että jos joskus lapsenlapsia saan niin tuskin mitenkään sykähdyttää, kun omiensa kanssa sai kontata ihan tarpeeksi.
      Mutta kuinka ollakaan, nyt minulla on 2,5 vuotias suloinen tyttö lapsenlapsena ja ei itkut eikä mikään tunnu pahalta kun vain seuraan lumoutuneena tyttelin touhuja. Se rakastava tunne on niin kaiken kattava etten olisi koskaan osannut moista tunnetta odottaa. Ehkä lapsikin vaistoaa sen koska on kanssani aina kuin pieni enkeli. Ei tarvita muuta kuin aikuisen hyväksyvä katse ja pieni helliä eleitä. Se on vain niin ihmisestä kiinni miten asioihin suhtautuu.
      Kesälläkin oli ihanaa tutkia luontoa ja opettaa kukkien nimiä lapselle. Ei lapsi kaipaa mitään valtavia massatapahtumia ja monimutkaisia asioita vaan ihan pieniä asioita, ja se yhdessäolo saa aikaan molemminpuolisen kiintymyksen tunteen. Eiköhän se ole vähän samoin aikuistenkin suhteen.

    • Meriläinen

      itselläni ei ole lapsia ollenkaan.
      Isoisäni molemmat kuolivat vanhempieni lapsuudessa.
      Isoäideistäni ei ole muistoa kun kuolivat ennen neljää ikävuottani.
      Erittäin tärkeiksi minulle on silti tullut sisareni lapset. Ja olen erittäin ylpeä vanhatäti, ja toivottavasti joskus vielä vanhempi täti.
      Ja usein kuulen että lapsettomat ei ymmärrä lasten päälle.
      Oikein kovan vauvakuumeen aikana pääsin töihin päiväkotiin alle kolme vuotiaiden lasten ryhmään.
      Ihana tuoksu oli kun he nousivat päiväunilta ylös, mokomat mörrimöykyt :))

    • **mummu**

      Mitä olisikaan elämä ilman heitä! Nautin heidän seurastaan ja hoidan aina kun pyydetään ja minulle sopii. Mikä voisi olla tärkeämpää kuin lapsen kasvun seuraaminen ja uuden oppimisen ihmettely.

      • ei kiitos mulle

        Hyvin moni asia on tärkeämpi. Huh huh. Jaksaisi ikinä sitä kakkameininkiä enää.

      • viivi-amald.

        isovanhemmille.
        Nautitaan me joilla on todella ilo heistä.
        Ei täällä hyväksytä jos jollakin on ihka aitoa elämää ja iloa.
        Meidän elämä on rikasta, kateelliset ei sitä ymmärrä.

        Sain eilen hoitaa kotonani pientä tyttöä 2v ja olisippa nähnyt meidän olohuoneen se oli meidän temmellyskenttä, siel oli nuket, kirjat ja leikkiastioita ym ym.
        Tonttu toljanteriakin katselimme tallenteena. :)))

      • Meriläinen
        viivi-amald. kirjoitti:

        isovanhemmille.
        Nautitaan me joilla on todella ilo heistä.
        Ei täällä hyväksytä jos jollakin on ihka aitoa elämää ja iloa.
        Meidän elämä on rikasta, kateelliset ei sitä ymmärrä.

        Sain eilen hoitaa kotonani pientä tyttöä 2v ja olisippa nähnyt meidän olohuoneen se oli meidän temmellyskenttä, siel oli nuket, kirjat ja leikkiastioita ym ym.
        Tonttu toljanteriakin katselimme tallenteena. :)))

        Vähän kade täällä mutta onnellinen puolestasi :))

      • viivatiina
        viivi-amald. kirjoitti:

        isovanhemmille.
        Nautitaan me joilla on todella ilo heistä.
        Ei täällä hyväksytä jos jollakin on ihka aitoa elämää ja iloa.
        Meidän elämä on rikasta, kateelliset ei sitä ymmärrä.

        Sain eilen hoitaa kotonani pientä tyttöä 2v ja olisippa nähnyt meidän olohuoneen se oli meidän temmellyskenttä, siel oli nuket, kirjat ja leikkiastioita ym ym.
        Tonttu toljanteriakin katselimme tallenteena. :)))

        jokainen sillä tavalla jonka tuntee itselleen nautinnoksi en usko että elämä sen köyhempää on niilläkään ihmisillä jotka eivät lapsenlapsia kaipaa onhan ihmisiä jotaka päätyvät lapsettomuuteenkin omasta vapaasta tahdostaan eikä se välttämättä sitä tarkoita etteikö lapsia rakastaisi toiset on hoitoalalla toiset eivät millään voisi kuvitellakkaan olevansa hoitoalalla ja monesti tähän on syynä se että välittää liikaa eikä suinkaan se ettei välitä ei kaikkien ihmisten tarvitse olla samanlaisia itse nautin tällä hetkellä tästä vapauden tunteesta niin työ kuin yksityiselämässäkin kaiken laman ja sikailun keskellä osaan kuitenkin nauttia nautin siitä että tällä hetkellä kaikki läheiset ovat terveitä tasapainoisia aikuisia ihmisiä tää on tätä ihan aitoa elämän iloa ja elämä on rikasta oikeen kirjoitit ei sitä varmaan kateelliset ymmärrä jos nyt jonkun tarvii toisen elämää kadehtia nautitaan me jokainen siitä mikä tekee elämästä nautinnon ja annetaan toistenkin nauttia ja hyväksytään erillaisuutemme.

      • viivi-amaldiina
        Meriläinen kirjoitti:

        Vähän kade täällä mutta onnellinen puolestasi :))

        hei vaan sinulle.
        En tiedä miksi ja miten sinun nimimerkkisi kummitteli yöllä unissani, tai ei yksin nimmarisi vaan sinä ja perheesi. :)
        Nyt on pakko kertoa kaikki.

        Uneeni tulit, tunsin vaan nimimerkkisi tässä vaiheessa.
        Olin lapsuuskotonani ja siivosin vimmatusti aittaa oli kesä ja ihana ilma.
        Tein petiä sinulle ja miehellesi, kuitenkin tapasin miehesi ennen kuin tapasin sinut.
        Mies oli iso, tumma ja karskea, komea ja ystävällinen.
        Esittäytyi minulle, olen Meriläisen mies ja kertoi nimensäkkin mutta sitä en muista.
        Kertoi, joudumme odottamaan sinua kun olit synnytyslaitokselta palaamassa, mutta vauvasi oli joutunut valohoitoon ja et saanut vauvaa mukaasi heti, mutta sinä tulet muutamaksi yöksi siihen aittaan.
        Jouduin jossakin vaiheessa ilmoittamaan veljelleni että hän ei nyt nukukkaan sitten aitassa kun se oli varttu nyt toisille pakottavista syistä, tyytyi tahtoonsa ja siirtyi päärakennukseen petineen.
        Sitten saavuit sinä, tumma, pitkähiuksinen, hoikka nainen.
        Sinulla oli päällä valkea lyhyt hihainen kauluspaita ja taivaan sininen pitkämekko, tyköistuva, ja olit tosi tyylikäs. Halattiin ja onnnittelin sinua vauvasta, olit niin onnellinen.
        Sitten huomasit kissan joka oli tulossa sisälle, sait hirvittävän raivarin sille kissalle ajaessasi sitä pois ettet voi nukkua jos kissa majoittuu samaan huoneeseen ja miten sinne vauvan voi tuoda jos karvoja joka puolella. Kaameen tappelun jälkeen kissa poistui, mutta kissalla oli kyllä oltavat, :))
        Miehesi alkoi kysellä nukkumaan meno aikaa kun olimme aamusta jo lähdössä kalalle.
        Sovimme että lähdemme opastamaan miestäsi mistä kalaa oikeen saa, sinä et lupautunut kalastamaan vaan keräät luontoa kotiisi, en tiedä mitä ne sitten olikaan ?
        Tälläinen tapaaminen kanssasi oli, et kaikkea se unijussi maalaa.
        Syytä en tiedä miksi Meriläinen...... :))

      • ei kiitos mulle
        viivi-amald. kirjoitti:

        isovanhemmille.
        Nautitaan me joilla on todella ilo heistä.
        Ei täällä hyväksytä jos jollakin on ihka aitoa elämää ja iloa.
        Meidän elämä on rikasta, kateelliset ei sitä ymmärrä.

        Sain eilen hoitaa kotonani pientä tyttöä 2v ja olisippa nähnyt meidän olohuoneen se oli meidän temmellyskenttä, siel oli nuket, kirjat ja leikkiastioita ym ym.
        Tonttu toljanteriakin katselimme tallenteena. :)))

        Halusin tuoda esiin näkemyksen, jota ei voi ääneen sanoa. Inhoan pikkulapsia enkä todella ole niistä kade. Lapset on ihan ok, mutta matkan päästä. Selvennökseksi mainittakoon, että en ole lapseton ihminen ja lapsenlapsiakin voi tulla, mutta en todellakaan niitä halua. Olen puhunut, että ei niillä olisi niin kiire, vaan lapset voisivat keskittyä omaan elämäänsä.

        Mielekästi elämänsisältöä on ihan riittämiin muualla.

        Ihmettelen, kun sanoo poikkeavan näkemyksen, miten se on muka aina kateutta.

        Erittäin rajallista ajattelua. Mieti joskus omilla aivoillasi äläkä toista papukaijamaisesti sitä, mitä luet muualta.

      • perjantaita
        ei kiitos mulle kirjoitti:

        Halusin tuoda esiin näkemyksen, jota ei voi ääneen sanoa. Inhoan pikkulapsia enkä todella ole niistä kade. Lapset on ihan ok, mutta matkan päästä. Selvennökseksi mainittakoon, että en ole lapseton ihminen ja lapsenlapsiakin voi tulla, mutta en todellakaan niitä halua. Olen puhunut, että ei niillä olisi niin kiire, vaan lapset voisivat keskittyä omaan elämäänsä.

        Mielekästi elämänsisältöä on ihan riittämiin muualla.

        Ihmettelen, kun sanoo poikkeavan näkemyksen, miten se on muka aina kateutta.

        Erittäin rajallista ajattelua. Mieti joskus omilla aivoillasi äläkä toista papukaijamaisesti sitä, mitä luet muualta.

        Outo lause tekstissäsi eli mitä tällä tarkoitat:

        Olen puhunut, että ei niillä olisi niin kiire, vaan lapset voisivat keskittyä omaan elämäänsä.

      • viivi-amaldiina
        ei kiitos mulle kirjoitti:

        Halusin tuoda esiin näkemyksen, jota ei voi ääneen sanoa. Inhoan pikkulapsia enkä todella ole niistä kade. Lapset on ihan ok, mutta matkan päästä. Selvennökseksi mainittakoon, että en ole lapseton ihminen ja lapsenlapsiakin voi tulla, mutta en todellakaan niitä halua. Olen puhunut, että ei niillä olisi niin kiire, vaan lapset voisivat keskittyä omaan elämäänsä.

        Mielekästi elämänsisältöä on ihan riittämiin muualla.

        Ihmettelen, kun sanoo poikkeavan näkemyksen, miten se on muka aina kateutta.

        Erittäin rajallista ajattelua. Mieti joskus omilla aivoillasi äläkä toista papukaijamaisesti sitä, mitä luet muualta.

        tarvinnut tähänkään vastata, kun et pidä, niin miksi vastata.

      • viivatiina
        ei kiitos mulle kirjoitti:

        Halusin tuoda esiin näkemyksen, jota ei voi ääneen sanoa. Inhoan pikkulapsia enkä todella ole niistä kade. Lapset on ihan ok, mutta matkan päästä. Selvennökseksi mainittakoon, että en ole lapseton ihminen ja lapsenlapsiakin voi tulla, mutta en todellakaan niitä halua. Olen puhunut, että ei niillä olisi niin kiire, vaan lapset voisivat keskittyä omaan elämäänsä.

        Mielekästi elämänsisältöä on ihan riittämiin muualla.

        Ihmettelen, kun sanoo poikkeavan näkemyksen, miten se on muka aina kateutta.

        Erittäin rajallista ajattelua. Mieti joskus omilla aivoillasi äläkä toista papukaijamaisesti sitä, mitä luet muualta.

        ettei täällä voi tuoda esille minkäänlaisia valtaosasta poikkeavia mielipiteitä tai ajatuksia ei voi olla tyytyväinen elämäänsä tässä iässä jos jos ei oo saavuttanu jotain tiettyä tilaa sillon täytyy olla kateellinen muille jos uskaltaa sanoo että on eri mieltä.

      • perjantaita
        viivatiina kirjoitti:

        ettei täällä voi tuoda esille minkäänlaisia valtaosasta poikkeavia mielipiteitä tai ajatuksia ei voi olla tyytyväinen elämäänsä tässä iässä jos jos ei oo saavuttanu jotain tiettyä tilaa sillon täytyy olla kateellinen muille jos uskaltaa sanoo että on eri mieltä.

        Minäkin olen mummu ja onnellinen mummu. Minulle mummuksi tuleminen toi uuden nimityksen lisäksi myös ihan uuden kokemuksen. Olen näet kaksosten mummu ja kaksosiin, en ole elämäni taipaleella ennen törmännyt :-).
        En kuitenkaan ymmärrä tätä kliseetä, että lasten lapset ovat minun lihaa ja vertani. Eihän omissakaan lapsissani ole kuin puolet minua ja vielä vähemmän näissä pienissä.
        Rakastan näitä pienokaisia, mutta kärsin suunnattomasti, kun ihmiset jo 30 metrin päästä huutelevat vastaan tullessaan, että mitä niille kuuluu tai vastaavasti huutelevat omien lasten lapsiensa kuulumisia.
        En kanna laukussani heidän kuviaan eli pyrin olemaan ns. rauhallinen mummu, vaikka sitten näiden pienten kanssa tavatessani riehunkin :-).

      • Meriläinen
        viivi-amaldiina kirjoitti:

        hei vaan sinulle.
        En tiedä miksi ja miten sinun nimimerkkisi kummitteli yöllä unissani, tai ei yksin nimmarisi vaan sinä ja perheesi. :)
        Nyt on pakko kertoa kaikki.

        Uneeni tulit, tunsin vaan nimimerkkisi tässä vaiheessa.
        Olin lapsuuskotonani ja siivosin vimmatusti aittaa oli kesä ja ihana ilma.
        Tein petiä sinulle ja miehellesi, kuitenkin tapasin miehesi ennen kuin tapasin sinut.
        Mies oli iso, tumma ja karskea, komea ja ystävällinen.
        Esittäytyi minulle, olen Meriläisen mies ja kertoi nimensäkkin mutta sitä en muista.
        Kertoi, joudumme odottamaan sinua kun olit synnytyslaitokselta palaamassa, mutta vauvasi oli joutunut valohoitoon ja et saanut vauvaa mukaasi heti, mutta sinä tulet muutamaksi yöksi siihen aittaan.
        Jouduin jossakin vaiheessa ilmoittamaan veljelleni että hän ei nyt nukukkaan sitten aitassa kun se oli varttu nyt toisille pakottavista syistä, tyytyi tahtoonsa ja siirtyi päärakennukseen petineen.
        Sitten saavuit sinä, tumma, pitkähiuksinen, hoikka nainen.
        Sinulla oli päällä valkea lyhyt hihainen kauluspaita ja taivaan sininen pitkämekko, tyköistuva, ja olit tosi tyylikäs. Halattiin ja onnnittelin sinua vauvasta, olit niin onnellinen.
        Sitten huomasit kissan joka oli tulossa sisälle, sait hirvittävän raivarin sille kissalle ajaessasi sitä pois ettet voi nukkua jos kissa majoittuu samaan huoneeseen ja miten sinne vauvan voi tuoda jos karvoja joka puolella. Kaameen tappelun jälkeen kissa poistui, mutta kissalla oli kyllä oltavat, :))
        Miehesi alkoi kysellä nukkumaan meno aikaa kun olimme aamusta jo lähdössä kalalle.
        Sovimme että lähdemme opastamaan miestäsi mistä kalaa oikeen saa, sinä et lupautunut kalastamaan vaan keräät luontoa kotiisi, en tiedä mitä ne sitten olikaan ?
        Tälläinen tapaaminen kanssasi oli, et kaikkea se unijussi maalaa.
        Syytä en tiedä miksi Meriläinen...... :))

        No olipas todella mielenkiintoinen :))
        Oletkohan tavannut minun tulevan mieheni:))
        Tuo antoi jo hiukan toivoa.
        No hiukset saan kyllä tummiksi värjäämällä mutta muuten se tyylikkyys ja hoikkuus, no ehkä alan taas laihdutuskuurille:))
        Pituuttakin pitäisi saada lisää, ja miulle ei korkokengät käy.
        No olen menossa ortopedille joulukuussa saiskohan se pitutta lisättyä.

        Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen uni, täytyy lukea useaan kertaan ja ajtuksella.
        Ei kuitenkaan pahalta vaikuttanut :)))))))))))
        Kiitos kun kerroit

      • viivatiina
        perjantaita kirjoitti:

        Minäkin olen mummu ja onnellinen mummu. Minulle mummuksi tuleminen toi uuden nimityksen lisäksi myös ihan uuden kokemuksen. Olen näet kaksosten mummu ja kaksosiin, en ole elämäni taipaleella ennen törmännyt :-).
        En kuitenkaan ymmärrä tätä kliseetä, että lasten lapset ovat minun lihaa ja vertani. Eihän omissakaan lapsissani ole kuin puolet minua ja vielä vähemmän näissä pienissä.
        Rakastan näitä pienokaisia, mutta kärsin suunnattomasti, kun ihmiset jo 30 metrin päästä huutelevat vastaan tullessaan, että mitä niille kuuluu tai vastaavasti huutelevat omien lasten lapsiensa kuulumisia.
        En kanna laukussani heidän kuviaan eli pyrin olemaan ns. rauhallinen mummu, vaikka sitten näiden pienten kanssa tavatessani riehunkin :-).

        sit vaan kuuluu siihen ihmisen luonteeseen niinkun se lääppiminen ja lähmiminenkin rajuja sanoja mutta kenenkään ei kannata lukea kirjaimellisesti nykyään ihmiset niin kauheesti halaa silittää pussaa jotenkin siitäkin on menny se tunne kokonaan kun yliammutaan tietysti taas vaan mun kateellisen mielipide mutta nää kaikki kuuluu mun mielestä siihen että mennään yli jos omalle kohdalle ajattelisin toisilta se käy luonnostaan eikä mun kohdalla ole kysymys siitä ettenkö välittäs rakastas halaan pidän sylissä lohdutan välitän liikaakin mutten tee siitä numeroo niinkun et sääkään en oo kantanu määkään kuvia rahapussissa omasta lapsestanikaan kyllä ne kasvot on mun silmissä ilman kuviakin katotaan sit miten mummuus muhun vaikuttaa kun aika tulee mutten usko että sen kummemmin kun äitiyskään toiset kokee senkin niin ihanana asiana mun mielestä ollu ihan ok juttu kuuluu tähän elämään jos ei satu toisin päättämään.

    • Adria

      Mä näkisin niin, että lapselle täytyisi suoda aito ja luonnollinen isovanhempien löytämisen ilo, ilman, että hössötetään heidän päälleen ja tuodaan itseään tyrkylle.

    • piive

      Sekaisinko??? KYLLÄ!!! Neljäs lapsenlapsi syntyi aamuyöllä klo. 02.41 ja olen nyt niin seitemännessä taivaassa että en osaa tätä iloa sanoiksi pukea! Nämä pienet piiperöt ovat parasta mitä meillä on koskaan ollut. Kaikki neljä ovat meille yhtä rakkaita.
      Hauskaa perjantain jatkoa kaikille!

      • piltti18

        Onneksi olkoon! Hyvinkö jaksoit ponnistaa? Tuleeko maitoa? :))

      • perjantaita

        Onnea mummulle, mutta eikös sentään ne omat lapset olleet kaikkein parasta eli ilman niitä, ei olisi näitä neljääkään? :-)

      • viivi-amaldiina

        ja sylin täydeltä.

      • viivatiina

        mummulle.

      • viivatiina
        piltti18 kirjoitti:

        Onneksi olkoon! Hyvinkö jaksoit ponnistaa? Tuleeko maitoa? :))

        :ooooo

      • Meriläinen

        Paljon onneeaa vaaan, paljon onneeeaaa vaaaannn, no meni vähän nuotin vierestä mutta menköön :)))))))

      • paapuuri

        varmaan on ihanaa, kun uusi pieni ihminen on syntynyt :)
        Oli sitten hyvä perjantai ja 13. päivä.

      • Pirrejuupas

        Onnitteluita pikkuisen johdosta.

        Ja en ala, turha kuulemma ootella lisää vauvoja :(((

        Onneksi sukulaistytöille kuulemma tulee..:)

      • !!!
        Pirrejuupas kirjoitti:

        Onnitteluita pikkuisen johdosta.

        Ja en ala, turha kuulemma ootella lisää vauvoja :(((

        Onneksi sukulaistytöille kuulemma tulee..:)

        Mikä onnittelupalsta tämä oikein on VAHINKO MIKÄ VAHINKO !

    • Irene-58

      Itse mummittelen aina kun minulle annetaan siihen mahdollisuus. Ulospäinsuuntautuvana ihmisenä, olen aina näyttänyt myös onnentunteeni ulospäin. En ole nähnyt syytä salata tunteitani, en rakkaudestani lapsiini, rakkaaseeni tai lastenlapsiini. Uskon vakaasti siihen, että onnellisuus ja iloisuus on tarttuvaa, ainakin itse tulen hyvälle tuulelle muiden onnesta. En tiedä miten silloin käyttäytyisin jos tuttavapiiriini kuuluisi joku epäystävällinen angstityyppi (onneksi ei kuulu), ehkä silloin vaikenisin hänen läsnäollessaan onnestani, sillä en myöskään halua ärsyttää ihmisiä.
      Jos toisten onni lapsenlapsista ärsyttää, niin miksi sitä ei voi sanoa ja pyytää olemaan kertomatta heistä tai näyttämästä heidän kuviaan, ainakin minulle menisi viesti kerrasta kaaliin.

      En osannut etukäteen mitenkään kuvitella sitä millaista rakkautta voi tuntea pienenpieneen kääröön ja miltä tuntuu kun pikkuinen ensimmäisen kerran sanoo "mummi, mummi, mummi". Olen todella iloinen kun olen saanut kokea sen jo useamman kerran :D

      • viivatiina

        sana toi angstityyppi en ollu ennen törmänny piti oikeen käydä googlettamassa jonkinlaisen käsityksen sain tähän yhteyteen mutta epäselväks jäi mietinpähän sitä sit myöhemmin sit toiseen asiaan eihän sitä voi toiselle ihmiselle sanoo jos huomaa toisen olevan oikeen henkee täynnä että joku siinä tilanteessa ärsyttää totta kai sitä tarttee osata olla myös toisen puolesta onnellinen vaikka omassa mielessään miettis mitä vaan.

      • Käärö on vain käärö
        viivatiina kirjoitti:

        sana toi angstityyppi en ollu ennen törmänny piti oikeen käydä googlettamassa jonkinlaisen käsityksen sain tähän yhteyteen mutta epäselväks jäi mietinpähän sitä sit myöhemmin sit toiseen asiaan eihän sitä voi toiselle ihmiselle sanoo jos huomaa toisen olevan oikeen henkee täynnä että joku siinä tilanteessa ärsyttää totta kai sitä tarttee osata olla myös toisen puolesta onnellinen vaikka omassa mielessään miettis mitä vaan.

        Mielestäni ei ole korrektia sanoa, jos lapsista tai lastenlapsista lässytys ärsyttää. Onhan se ina sama asia, jos minä kerron muille jostain, mistä olen innostunut ja joka on minulle tärkeätä, niin joku sanosii siihen että naama kiinni.

        Mielestäni normaalisti reagoiva ihminen seuraa muita sen verran, että huomaa kiinnostavatko näitä samast asiat kuin itseä. Ei voi automaattisesti olettaa, että kaikille Pyhät Perhearvot ovat maailmassa tärkeintä. Ihan vastaavasti en oleta, että se mikä itseä kiinnostaa merkitsee muille samaa. Puhun minua kiinnostavista asioista vain niiden kanssa, joista tiedän, että se on ok. No tietenkin teen joskus kokeilun muidenkin suuntaan, mutta näen aika pian, kannattaako jatkaa.

        Pienenpienet tai isommatkaan kääröt eivät aiheuta kaikissa samoja reaktioita. Itse osallistun pitkin hampain, kun joku tuo lapsiaan työpaikakn kahvihuoneeseen. En mitenkään jaksa niitä ihastella, nehän ovat vain lapsia.

        Jos joku sen sijaan niittäisi mainetta vaikka jossain kilpailussa, saisi tunnustusta, niin olisin taatusti ensimmäisten joukossa onnittelemassa. Itse asiassa näin on muutaman kerran käynytkin.

      • eräs isoäiti

        Minusta Sylvi Kekkonen kirjoitti viisaasti todetessaan:
        "Pientä on se äidinrakkaus, mikä ulottuu vain omiin lapsiin."
        Luullakseni sama pätee myös isovanhempien kohdalla.

      • Pirre*
        eräs isoäiti kirjoitti:

        Minusta Sylvi Kekkonen kirjoitti viisaasti todetessaan:
        "Pientä on se äidinrakkaus, mikä ulottuu vain omiin lapsiin."
        Luullakseni sama pätee myös isovanhempien kohdalla.

        ellei sitä ole ollenkaan, niillä äitien, isien ja isovanhempien lapsukaisilla.

        Ei ole pientä, kyllä Sylyvin sanominen on tässä asiassa liittynyt johonkin muuhun asiayhteyteen, ja lujasti.

      • ei isoäiti
        Pirre* kirjoitti:

        ellei sitä ole ollenkaan, niillä äitien, isien ja isovanhempien lapsukaisilla.

        Ei ole pientä, kyllä Sylyvin sanominen on tässä asiassa liittynyt johonkin muuhun asiayhteyteen, ja lujasti.

        tuon aforismin.

        "Pieni on sen äidinrakkauden piiri, johon ei muita mahdu kuin hänen omat lapsensa."

      • eräs isoäiti
        ei isoäiti kirjoitti:

        tuon aforismin.

        "Pieni on sen äidinrakkauden piiri, johon ei muita mahdu kuin hänen omat lapsensa."

        Oikeassa olet ei isoäiti. Juuri noin SK kirjoittaa Kiteitä-kirjassaan.

        Monia hyviä lausahduksia löytyi kirjasesta
        ~Ihmiset takertuvat ennakkoluuloihinsa kunniallisuuden nimessä
        ja verhoavat kostonhalunsa oikeamielisyydellä.

        ~Kärsimiään vääryyksiä pohtiva ihminen
        on kuin käärmeen munia hautova hanhi.

        ~Oma arvostelukykymme meidät silloin on pettänyt,
        kun petymme johonkin ihmiseen nähden.

      • **mummu
        Käärö on vain käärö kirjoitti:

        Mielestäni ei ole korrektia sanoa, jos lapsista tai lastenlapsista lässytys ärsyttää. Onhan se ina sama asia, jos minä kerron muille jostain, mistä olen innostunut ja joka on minulle tärkeätä, niin joku sanosii siihen että naama kiinni.

        Mielestäni normaalisti reagoiva ihminen seuraa muita sen verran, että huomaa kiinnostavatko näitä samast asiat kuin itseä. Ei voi automaattisesti olettaa, että kaikille Pyhät Perhearvot ovat maailmassa tärkeintä. Ihan vastaavasti en oleta, että se mikä itseä kiinnostaa merkitsee muille samaa. Puhun minua kiinnostavista asioista vain niiden kanssa, joista tiedän, että se on ok. No tietenkin teen joskus kokeilun muidenkin suuntaan, mutta näen aika pian, kannattaako jatkaa.

        Pienenpienet tai isommatkaan kääröt eivät aiheuta kaikissa samoja reaktioita. Itse osallistun pitkin hampain, kun joku tuo lapsiaan työpaikakn kahvihuoneeseen. En mitenkään jaksa niitä ihastella, nehän ovat vain lapsia.

        Jos joku sen sijaan niittäisi mainetta vaikka jossain kilpailussa, saisi tunnustusta, niin olisin taatusti ensimmäisten joukossa onnittelemassa. Itse asiassa näin on muutaman kerran käynytkin.

        ..vain lapsia?? Koskaan en sanoisi noin. Mikä voi olla arvokkaampaa? Kilpailussa menestyminen? Minusta ei.

        Tässä mennään hyvästi paljon jo arvojen alueelle. Mitkä ovat itsekunkin perimmäiset arvot. Se näkyy vaihtelevan tosi paljon.

      • ei isoäiti
        eräs isoäiti kirjoitti:

        Oikeassa olet ei isoäiti. Juuri noin SK kirjoittaa Kiteitä-kirjassaan.

        Monia hyviä lausahduksia löytyi kirjasesta
        ~Ihmiset takertuvat ennakkoluuloihinsa kunniallisuuden nimessä
        ja verhoavat kostonhalunsa oikeamielisyydellä.

        ~Kärsimiään vääryyksiä pohtiva ihminen
        on kuin käärmeen munia hautova hanhi.

        ~Oma arvostelukykymme meidät silloin on pettänyt,
        kun petymme johonkin ihmiseen nähden.

        Kyllä Sylvi Kekkonen oli fiksu nainen, joka varmasti auttoi ja tuki viisaasti miestään.
        Kuin ymmärsi muutakin maailman menoa.

      • viivatiina
        **mummu kirjoitti:

        ..vain lapsia?? Koskaan en sanoisi noin. Mikä voi olla arvokkaampaa? Kilpailussa menestyminen? Minusta ei.

        Tässä mennään hyvästi paljon jo arvojen alueelle. Mitkä ovat itsekunkin perimmäiset arvot. Se näkyy vaihtelevan tosi paljon.

        sitä omaa lasta jolta sit olis mahdollista saada niitä lapsenlapsia silloin on tyydyttävä siihen että perimmät arvot löytyy jostain muualta uskon että kuitenkin jokaisen ihmisen elämästä se kaikista arvokkain asia löytyy mutta ikävä kyllä se ei aina ole noin yksiselittäistä.

      • s_a
        viivatiina kirjoitti:

        sitä omaa lasta jolta sit olis mahdollista saada niitä lapsenlapsia silloin on tyydyttävä siihen että perimmät arvot löytyy jostain muualta uskon että kuitenkin jokaisen ihmisen elämästä se kaikista arvokkain asia löytyy mutta ikävä kyllä se ei aina ole noin yksiselittäistä.

        että kaikkien elämään on suotu suurin piirtein yhtä paljon iloa, kuin suruakin. Jos joillekin ei ole annettu lapsia ja siten ei lastenlapsiakaan, heille on annettu paljon jotain muuta.

        Itse en lapsettomana sure, että olisin jäänyt maailman ihaninta kokemusta paitsi, silti en kiistä sitä heiltä, jotka sen ovat saaneet kokea, jos sitä sellaisena pitävät. Minua ei tarvi sääliä, edessä eikä takanapäin.

        Kun taaplaa tyylillään, kukin iloitsee siitä, mitä saa.
        Kukin tekee omat arvonsa itsessään, itsestään, saamastaan.

        -----

      • viivatiina
        s_a kirjoitti:

        että kaikkien elämään on suotu suurin piirtein yhtä paljon iloa, kuin suruakin. Jos joillekin ei ole annettu lapsia ja siten ei lastenlapsiakaan, heille on annettu paljon jotain muuta.

        Itse en lapsettomana sure, että olisin jäänyt maailman ihaninta kokemusta paitsi, silti en kiistä sitä heiltä, jotka sen ovat saaneet kokea, jos sitä sellaisena pitävät. Minua ei tarvi sääliä, edessä eikä takanapäin.

        Kun taaplaa tyylillään, kukin iloitsee siitä, mitä saa.
        Kukin tekee omat arvonsa itsessään, itsestään, saamastaan.

        -----

        pariskunta rouvalle on asia todella vaikea edelleenkin hänen kanssaan ei voi puhua äitiydestä sanaakaan kävi aikanaan tosi rankat hedelmöityshoidot tuloksetta voihan tietysti sanoa että on annettu paljon jotain muuta hänen siskonsa teki itsemurhan viime keväänä että se siitä sanotaanhan ettei kenellekkään anneta enempää kun jaksaa kantaa ehkä hän on tavallista vahvempi ihminen itse olen äitiyden kokenyt mutten kuitenkaan pidä sitä maailman ihanimpana kokemuksena kyllä tää aika on nyt paljon ihanampaa kyn tytär on aikuinen ja omillaan.

      • **mummu
        viivatiina kirjoitti:

        sitä omaa lasta jolta sit olis mahdollista saada niitä lapsenlapsia silloin on tyydyttävä siihen että perimmät arvot löytyy jostain muualta uskon että kuitenkin jokaisen ihmisen elämästä se kaikista arvokkain asia löytyy mutta ikävä kyllä se ei aina ole noin yksiselittäistä.

        en välttämättä omista. Aina löytyy lapsia joita voi rakastaa. Olisi ollut sama vaikka lapset eivät omia olisi olleetkaan. Samoin lapsenlapset. Olisivat voineet olla vaikka adoptoituja. Työni myös lasten parissa.

      • viivatiina
        **mummu kirjoitti:

        en välttämättä omista. Aina löytyy lapsia joita voi rakastaa. Olisi ollut sama vaikka lapset eivät omia olisi olleetkaan. Samoin lapsenlapset. Olisivat voineet olla vaikka adoptoituja. Työni myös lasten parissa.

        että voit rakastaa kun oot alalla ja oot myös sillon oikeella alalla kun teet sitä täydestä sydämestä.

      • s_a
        viivatiina kirjoitti:

        pariskunta rouvalle on asia todella vaikea edelleenkin hänen kanssaan ei voi puhua äitiydestä sanaakaan kävi aikanaan tosi rankat hedelmöityshoidot tuloksetta voihan tietysti sanoa että on annettu paljon jotain muuta hänen siskonsa teki itsemurhan viime keväänä että se siitä sanotaanhan ettei kenellekkään anneta enempää kun jaksaa kantaa ehkä hän on tavallista vahvempi ihminen itse olen äitiyden kokenyt mutten kuitenkaan pidä sitä maailman ihanimpana kokemuksena kyllä tää aika on nyt paljon ihanampaa kyn tytär on aikuinen ja omillaan.

        elämää suurempi asia.
        Itse en ole tottunut saamaan kaikkea, vähempikin on pitänyt riittää.

        Ehkä sanoin rumasti, kerran, minäkin.

      • viivatiina
        s_a kirjoitti:

        elämää suurempi asia.
        Itse en ole tottunut saamaan kaikkea, vähempikin on pitänyt riittää.

        Ehkä sanoin rumasti, kerran, minäkin.

        elämää suurempi asia hälle vaan oli ehkä se ei olis ollu mullekkaan jos olisin joutunut siihen tilanteeseen etkä sää mitenkään rumasti sanonu ainakaan mun mielestä mukavaa lauantaita olen tässä lähdössä töihin yhdeksitoista tunniksi.

    • liisapieni

      en tunne noin. !!!
      Itken puolestasi ja kanssasi jos sallit.
      Onneksi en tunne noin !

    • TuttuTunne

      toisinpäin, niin jos joskus olen isoäiti, niin uskoisin olevan kovinkin mukavaa jos he minua rakastaisivat ja haluaisivat viettää aikaa kanssani, voisivat vaikka joskus kavereilleenkin kehasta kuinka kiva mummo heillä on. Luulen sen edellyttävän aikalailla molemminpuolista kiintymystä.

    • Otto-Vaan

      Vihannesko olet tunteinesi, mutta sinunhan on asiasi.

      Lapsenlapset on parasta mitä tiedän.Kaikkea mahdollista saa heidän kanssaan tuntea ja kokea.

      Iloa, piristystä, väsymystä, huolta ja joskus pientä murhettakin.Kaikki nämä kuuluu elämän jatkumoon ja tunteeseen, olet saanut pieniä perillisiä jotka jatkavat sukuasi, sekä antavat vaihtelua elämääsi.

      Nimimerkki Otto-Vaan ole tavannut kuin molempien vanhempien isät, minulle ukit.Toisen aivan pienenä poikana, ennen hänen poistumistaan ruoka vahvuudesta.Toinen taas vaikutti voimakkaasti parinkymmenen ikävuoden tietämille.Mummoja en tavannut olenkaan, he olivat poistuneet jo ennen minun syntymääni.Varmaan aikamoinen menetys osasta elämääni.Sitä vain en voi tietää, mikä olisi ollut heidän vaikuttaminen minun ajatus maailmaani.

    • itkuinen olo

      ketjun luettuani.

      Yhdestäkin lapsestani onnellinen, useamman olin aina itselleni kuvitellut.
      Jotakin vajavaisuutta kai koin, sillä kotiini ja syliini on aina mahtunut ne naapurin kakaratkin.
      Lapsenlasta ei ole odotettavissa....
      Kummipoikani vanhinta olen saanut lainata, ensimmäiset kolme vuotta useinkin sain hoidettavakseni hetkeksi vanhenpien harrastaessa.
      Molemmat pojat ovat olleet ajoittain yökylässä ja tämän vanhimman kanssa olen saanut tehdä muutaman yön reisuja.
      Elämääni rikastutavana pidän, en menetä itsestäni, enkä omasta elämästäni mitään, vaikka olenkin saatavilla.
      Sovittuja tekemisiäni en peru, mutta ennakolta tietäen järjestän aikaa heille.

      Olen ensisijaisesti turvallinen aikuinen, mutta saavatpa nuo aina esiin sisäisen lapseni. Konttailen hiekkakasalla ja lasken pyllymäkeä.

      Ja tarkoittamattanikin siirrän omaa tietotaitoani ja kiinnostuksiani heille. Jopa oppi vanhempi viimekesänä
      tunnistamaan sieniä ja lääkinnällisiä kasveja, vaikka vain kävelyllä ollessamme.
      Onko ne hänen tarpeen tietää, sitä en puntaroi sen tarkemmin, onpa vain vaihtoehtoa tietokonepeleille.

      Mikään pätemisen paikka ei toivoakseni toisten lasten hoitaminen ole, mutta kiitolinen olen luottamuksesta ollut.

      Ymmärrän, ettei kaikkki ihmiset tunne samoin, en sääli , en kavahda, surullisuus tulee itsestä sisältäpäin, oman elämänkulun aikaansaamana.

    • Sinimarjanen

      oli odotettu asia tähän perheeseen. Olen nauttinut täysin siemauksin siitä annista heti alusta alkaen. Lapset käy päivittäin täällä ja usein ovat yökylässä. Usein viikonlopuisin, mutta pienimmäinen tulee keskelläkin viikkoa. Päiväkoti on tuossa ihan lähellä, joten hyvin onnistuu yökyläilyt siltäkin osin. Hyvin paljon tästä ajasta olen saanut ja toivottavasti heillekkin jää kivat muistot mitä sitten aikanaan muistelevat.

      • Käärö on vain käärö

        Kuten kirjoitin toisessa viestissäni, niin käärö on vain käärö, ei sen enempää. Sen aikaansaamiseksi ei tarvita paljoa, no se tekeminen on ihan kivaa, mutta ei ne tulokset.

        Minulle ei mene jakeluun, miten joku voi niin kamalasti innostua lapsista. Niistä on vain vaivaa ja ne vaatii ihan liikaa huomiota.

      • 1+1=2
        Käärö on vain käärö kirjoitti:

        Kuten kirjoitin toisessa viestissäni, niin käärö on vain käärö, ei sen enempää. Sen aikaansaamiseksi ei tarvita paljoa, no se tekeminen on ihan kivaa, mutta ei ne tulokset.

        Minulle ei mene jakeluun, miten joku voi niin kamalasti innostua lapsista. Niistä on vain vaivaa ja ne vaatii ihan liikaa huomiota.

        -itsekkyydestä tai epäitsekkyydestä
        -rakkaudesta tai rakkaudettomuudesta
        -tunteellisuudesta tai tunteettomuudesta
        -kyvystä näyttää tunteensa tai sen kyvyttömyydestä
        tai sitten mahdollisuudesta saada olla syli lapselle, kaikki pienten lasten vanhemmat eivät usko omien vanhempiensakaan huomaan lapsosiaan, osa isovanhemmista on myös kelvottomia huolehtimaan pienistä lapsista, joskus sitä itse ymmärtämättä

        hyökkäys voi olla ainoa puolustus

      • viivatiina
        1+1=2 kirjoitti:

        -itsekkyydestä tai epäitsekkyydestä
        -rakkaudesta tai rakkaudettomuudesta
        -tunteellisuudesta tai tunteettomuudesta
        -kyvystä näyttää tunteensa tai sen kyvyttömyydestä
        tai sitten mahdollisuudesta saada olla syli lapselle, kaikki pienten lasten vanhemmat eivät usko omien vanhempiensakaan huomaan lapsosiaan, osa isovanhemmista on myös kelvottomia huolehtimaan pienistä lapsista, joskus sitä itse ymmärtämättä

        hyökkäys voi olla ainoa puolustus

        äidillä kykyä siihen löytyy mutta ei kaikilla tarvi löytyä halua iänikuiseen hoivaviettiin toi nyt on taas niin kaukaa haettu ettei lasten vanhemmat usko lapsiaan omien vanhempiensa hoitoon tietysti voi olla tiettyjä sairauksia jotka estävät lasten hoidon minkä takia te innokkaat mummut ja vaarit lyttäätte kerta toisensa jälkeen meidät vähemmän innokkaat tunteettomiksi kyvyttömiksi onhan ihmisiä jotka hihkuu innosta asiasta kun asiasta ja toiset on enemmän maanpinnalla rakkauskin on semmoinen sana jota toiset käyttää vähän liian paljonkin tänä päivänä rakastetaan ihan kaikkee ja jokaista rakastaa voi vaatimattomamminkin ja tekemättä siitä niin isoo numeroo ja rupee oleen pikkuhilaa mun mielestä toi sanonta syli lapselle yhtä kulunu kun laatuaika mun mielestä ihan perusjuttuja sanomattakin ja liianpaljon esilletuomattakin selvää jos niitä kovin paljon toistaa niistä menee uskottavuus.

      • viivatiina
        1+1=2 kirjoitti:

        -itsekkyydestä tai epäitsekkyydestä
        -rakkaudesta tai rakkaudettomuudesta
        -tunteellisuudesta tai tunteettomuudesta
        -kyvystä näyttää tunteensa tai sen kyvyttömyydestä
        tai sitten mahdollisuudesta saada olla syli lapselle, kaikki pienten lasten vanhemmat eivät usko omien vanhempiensakaan huomaan lapsosiaan, osa isovanhemmista on myös kelvottomia huolehtimaan pienistä lapsista, joskus sitä itse ymmärtämättä

        hyökkäys voi olla ainoa puolustus

        epäselväksi sana hyökkäys mitä käytit lopussa jos vastaukses oli tolle käärölle niin mää en kokenu hänen kirjoitustaa hyökkäyksenä hänellä vaan sattuu oleen toisenlaiset mielipiteet tekemättä hänhä yhtään sen kelvottomaksi ainakaan mun silmissä.

      • **mummu
        Käärö on vain käärö kirjoitti:

        Kuten kirjoitin toisessa viestissäni, niin käärö on vain käärö, ei sen enempää. Sen aikaansaamiseksi ei tarvita paljoa, no se tekeminen on ihan kivaa, mutta ei ne tulokset.

        Minulle ei mene jakeluun, miten joku voi niin kamalasti innostua lapsista. Niistä on vain vaivaa ja ne vaatii ihan liikaa huomiota.

        Jos kukaan ei tekisi lapsia, mitä täällä on sadan vuoden päästä? Mitä merkitystä yhtään millään raatamisella, riennoilla, työnteolla minkäänlaisella olisi siinä tapauksessa.

        Eläkää toki tohtiko aliarvioida uuden elämän synnyttäjiä. Olkaa kiitollisia, että on ihmisiä, jotka näkevät lapsissa muutakin kuin pelkkää riesaa ja vaivaa.

      • Käärö on vain käärö
        **mummu kirjoitti:

        Jos kukaan ei tekisi lapsia, mitä täällä on sadan vuoden päästä? Mitä merkitystä yhtään millään raatamisella, riennoilla, työnteolla minkäänlaisella olisi siinä tapauksessa.

        Eläkää toki tohtiko aliarvioida uuden elämän synnyttäjiä. Olkaa kiitollisia, että on ihmisiä, jotka näkevät lapsissa muutakin kuin pelkkää riesaa ja vaivaa.

        Se onko ihmisen elämällä merkitys riippuu hänestä itsestään: hän antaa sen elämälleen itse. Siksi on mielestäni epäolennaista kysyä, mikä merkitys jollakin elämällä on sanotaan vaikka sadan vuoden päästä. Monilla ei välttämättä yhtään mitään. Se, että ihminen on kykenevä laittamaan uusia ihmisiä, ei automaattisesti tee ihmisen elämästä merkityksellistä.

        Ihminen voi luoda vaikka jonkun taideteoksen, musiikkikappaleen, kirjan tai vaikkapa arkkitehtonisen kokonaisuuden, joka jää hänen jälkeensä elämään. No useimmat meistä emme tee edes sitä. Mutta se ei tarkoita, ettemmekö ole voineet kokea mielekästä elämää.

        Miksi osallistun keskusteluun sen sanoin jo aiemmin. En hyökännyt ketään vastaan, se on jälleen jonkun omaa tulkintaa. Mutta muutamasta vastauksesta ihmettelen tuota käsitteiden omimista: esimerkiksi tuo elämän mielekkyys, rakkaus, kyky tuntea jokatkin ja mitä niitä oli liitetään vain ja ainoastaan tiettyihin asioihin. Yleensä siihen, että on ns. perusperhe, jota kaikin tavoin pyritään kasvattamaan mahdottoman suureksi. Mieli, tunteet sun muu tulee sitten vain siitä mitä sen kanssa tehdään yhdessä. Itse pyrin toisenlaisiin saavutuksiin.

      • **mummu
        Käärö on vain käärö kirjoitti:

        Se onko ihmisen elämällä merkitys riippuu hänestä itsestään: hän antaa sen elämälleen itse. Siksi on mielestäni epäolennaista kysyä, mikä merkitys jollakin elämällä on sanotaan vaikka sadan vuoden päästä. Monilla ei välttämättä yhtään mitään. Se, että ihminen on kykenevä laittamaan uusia ihmisiä, ei automaattisesti tee ihmisen elämästä merkityksellistä.

        Ihminen voi luoda vaikka jonkun taideteoksen, musiikkikappaleen, kirjan tai vaikkapa arkkitehtonisen kokonaisuuden, joka jää hänen jälkeensä elämään. No useimmat meistä emme tee edes sitä. Mutta se ei tarkoita, ettemmekö ole voineet kokea mielekästä elämää.

        Miksi osallistun keskusteluun sen sanoin jo aiemmin. En hyökännyt ketään vastaan, se on jälleen jonkun omaa tulkintaa. Mutta muutamasta vastauksesta ihmettelen tuota käsitteiden omimista: esimerkiksi tuo elämän mielekkyys, rakkaus, kyky tuntea jokatkin ja mitä niitä oli liitetään vain ja ainoastaan tiettyihin asioihin. Yleensä siihen, että on ns. perusperhe, jota kaikin tavoin pyritään kasvattamaan mahdottoman suureksi. Mieli, tunteet sun muu tulee sitten vain siitä mitä sen kanssa tehdään yhdessä. Itse pyrin toisenlaisiin saavutuksiin.

        Ihan sitä meinasin, ettei täällä ole mitään elämää sen jälkeen jos kukaan ei lapsia laita. Ei ole lukijoita hienoillekaan kirjoille :)

      • Sinimarjanen
        Käärö on vain käärö kirjoitti:

        Kuten kirjoitin toisessa viestissäni, niin käärö on vain käärö, ei sen enempää. Sen aikaansaamiseksi ei tarvita paljoa, no se tekeminen on ihan kivaa, mutta ei ne tulokset.

        Minulle ei mene jakeluun, miten joku voi niin kamalasti innostua lapsista. Niistä on vain vaivaa ja ne vaatii ihan liikaa huomiota.

        aina pitänyt lapsista. Saatikka vielä, kun ovat lapsenlapsiani. Vaivaa on, mutta vastaavasti saan paljon hyvää mieltä ja elämääni paljon uutta sisältöä.

      • viivatiina
        Sinimarjanen kirjoitti:

        aina pitänyt lapsista. Saatikka vielä, kun ovat lapsenlapsiani. Vaivaa on, mutta vastaavasti saan paljon hyvää mieltä ja elämääni paljon uutta sisältöä.

        ja toiset ei ite en oo koskaan pitäny lapsia sen kummempina kuin muitakaan ihmisiä on tietysti ihmisiä jotka tekee paljon lapsia ja se on ihan oo koo muttei kaikkien tarvi väkisin vääntää jos ei se käy luonnostaan.

      • Sinimarjanen
        viivatiina kirjoitti:

        ja toiset ei ite en oo koskaan pitäny lapsia sen kummempina kuin muitakaan ihmisiä on tietysti ihmisiä jotka tekee paljon lapsia ja se on ihan oo koo muttei kaikkien tarvi väkisin vääntää jos ei se käy luonnostaan.

        Minulla ehkä nuo alkulähtökohdat jo on sellaiset, suurperheen nuorimpana. Jouduin hoitamaan vanhempien sisarten lapsukaisia melko nuoresta lähtien. Muutenkin totuin siihen, että porukkaa paljon ympärillä oli. Ehkä näillä kaikilla on oma merkityksensä. Ja on ne niin ihania nuo lapsenlapset. Kuitenkin itselläni on yksi lapsi, vaikka voisi olla kaksikin, mutta sitten ei vaan ollutkaan...:( Tyytyväinen olen tähän poikaani ja heidän lapsukaisiin.

      • viivatiina
        Sinimarjanen kirjoitti:

        Minulla ehkä nuo alkulähtökohdat jo on sellaiset, suurperheen nuorimpana. Jouduin hoitamaan vanhempien sisarten lapsukaisia melko nuoresta lähtien. Muutenkin totuin siihen, että porukkaa paljon ympärillä oli. Ehkä näillä kaikilla on oma merkityksensä. Ja on ne niin ihania nuo lapsenlapset. Kuitenkin itselläni on yksi lapsi, vaikka voisi olla kaksikin, mutta sitten ei vaan ollutkaan...:( Tyytyväinen olen tähän poikaani ja heidän lapsukaisiin.

        vähän toisenlaista jos itsekkin olis halunnu enenmmän lapsia mulle riitti se yks kun en todellakaan oo sellainen pelaaja leikkijä konttaaja ollu koskaan vaikka kyllä niitä on ympärillä pyöriny siskon ja veljen lapset ja nyt lapsenlapset joita on yhteensä jo viistoista että kyllä sieltä olis löytyny hoivattavia joka lähtöön mutta kun ei niin ei.

      • Sinimarjanen
        viivatiina kirjoitti:

        vähän toisenlaista jos itsekkin olis halunnu enenmmän lapsia mulle riitti se yks kun en todellakaan oo sellainen pelaaja leikkijä konttaaja ollu koskaan vaikka kyllä niitä on ympärillä pyöriny siskon ja veljen lapset ja nyt lapsenlapset joita on yhteensä jo viistoista että kyllä sieltä olis löytyny hoivattavia joka lähtöön mutta kun ei niin ei.

        kaikki niin erilaisia. Eikä siinä mitään olekkaan. Näin se vaan on. Ei Sinulla taitaisi aikakaan nykyisin niin hirveästi jäädä hoitamaan lapsukaisia.Sen vapaa ajan mikä jää varmasti ottaa jo mieluusti itselle. Näin uskoisin.

      • viivatiina
        Sinimarjanen kirjoitti:

        kaikki niin erilaisia. Eikä siinä mitään olekkaan. Näin se vaan on. Ei Sinulla taitaisi aikakaan nykyisin niin hirveästi jäädä hoitamaan lapsukaisia.Sen vapaa ajan mikä jää varmasti ottaa jo mieluusti itselle. Näin uskoisin.

        hyvä että on itselle ja eipä noilta kumminkaan taida voida välttyä vähän sellaista touhua on ilmassa onhan se tietysti sit tulevaisuudessa kun ei oo enää työelämässä jos joskus sellainen aika tulee hyvä että on kavereita mutta se aika tuntuu niin kaukaiselta meinaan se aika ettei olis töissä loputtomiinhan tää jatkuu jos terveyttä pisaa taidetaan siinäkin asiassa olla kummajaisia ton mun miehen kanssa ettei meillä oo minkäänlaista hinkua vapaalle kyllä sitä tässä on ihan riittävästi kun ottaa jokaisesta vapaasta kaiken irti.

      • Sinimarjanen
        viivatiina kirjoitti:

        hyvä että on itselle ja eipä noilta kumminkaan taida voida välttyä vähän sellaista touhua on ilmassa onhan se tietysti sit tulevaisuudessa kun ei oo enää työelämässä jos joskus sellainen aika tulee hyvä että on kavereita mutta se aika tuntuu niin kaukaiselta meinaan se aika ettei olis töissä loputtomiinhan tää jatkuu jos terveyttä pisaa taidetaan siinäkin asiassa olla kummajaisia ton mun miehen kanssa ettei meillä oo minkäänlaista hinkua vapaalle kyllä sitä tässä on ihan riittävästi kun ottaa jokaisesta vapaasta kaiken irti.

        on aikaa eläkkeellä puuhastella, vaikka nuo tuntemani eläkeläiset ovat hirveen kiireisiä kaikki. Aikaa ei kuulemma ole tarpeeksi.:) Kuule ei minullakaan vielä tuossa vaiheessa ollut hinkua vapaalle. Totta puhuen ei ehkä vieläkään, jos vain terveyttä riittää. Tosin nyt viimeisen vuoden ajan on ollut jotenkin sellainen tunne, että vanhuus tulee halusi tai ei. Ehkäpä tämä on kaikkien sattumien summa. Kaikki juontaa aina jostakin.
        Sinullahan on miehesi kanssa vielä uraa jäljellä monijaita vuosia, mutta niitä hengähdystaukojakin tarvii välillä ja palautumista, ettei iske se työuupumus, vai eikö sitä nykyisin saanut sanoa.:)

      • viivatiina
        Sinimarjanen kirjoitti:

        on aikaa eläkkeellä puuhastella, vaikka nuo tuntemani eläkeläiset ovat hirveen kiireisiä kaikki. Aikaa ei kuulemma ole tarpeeksi.:) Kuule ei minullakaan vielä tuossa vaiheessa ollut hinkua vapaalle. Totta puhuen ei ehkä vieläkään, jos vain terveyttä riittää. Tosin nyt viimeisen vuoden ajan on ollut jotenkin sellainen tunne, että vanhuus tulee halusi tai ei. Ehkäpä tämä on kaikkien sattumien summa. Kaikki juontaa aina jostakin.
        Sinullahan on miehesi kanssa vielä uraa jäljellä monijaita vuosia, mutta niitä hengähdystaukojakin tarvii välillä ja palautumista, ettei iske se työuupumus, vai eikö sitä nykyisin saanut sanoa.:)

        aika taitavia relaan eikä vaadita itteltämme vapaalla sit liikoja joo kyllä sen tälläkin iällä jo huomaa ettei jaksa enää samalla lailla kun viis vuotta sitten mutta sillon pitää osata hiljentää tahtia ja nyt mää osaan ruveta nukkumaan että jaksaa taas aamulla lähtä sorvin ääreen hyvää yötä ja kauniita unia kerro terveisiä tutuille =))

      • Sinimarjanen
        viivatiina kirjoitti:

        aika taitavia relaan eikä vaadita itteltämme vapaalla sit liikoja joo kyllä sen tälläkin iällä jo huomaa ettei jaksa enää samalla lailla kun viis vuotta sitten mutta sillon pitää osata hiljentää tahtia ja nyt mää osaan ruveta nukkumaan että jaksaa taas aamulla lähtä sorvin ääreen hyvää yötä ja kauniita unia kerro terveisiä tutuille =))

        täytyy minunkin hipsiä. Aamulla pitää olla taas "tikkana" pystyssä. Hyvää Yötä ja Kauniita Unia sinnekkin.
        Kiitos kerrotaan terkkuja kaikille tutuille.:) Kerro sinäkin terkkuja tutuille.:)

      • Käärö on vain käärö
        **mummu kirjoitti:

        Ihan sitä meinasin, ettei täällä ole mitään elämää sen jälkeen jos kukaan ei lapsia laita. Ei ole lukijoita hienoillekaan kirjoille :)

        Tiedät varmasti, että tuo on hyvin teoreettinen vaihtoehto. Lapsia jopa nykyään tulee niitä erityisesti "laittamattakin" - ja valitettavasti myös niille, joilla ei ole kykyä arvostaa uutta elämää niin paljon, että harkitsisivat etukäteen, mihin oloihin lapsia laittaisivat. Entiseen aikaan ei tunnettu ehkäisyä eikä abortteja ja ei toivottuja äpäriä oli kiusaksi asti.

        Kysymyksenhän voi asetella myös toisinpäin: entä jos kaikki keskittyisivät vain lapsentekoon ja perheasioihin? Se olisi tärkeintä kaikista eikä kukaan pyrkisi saavutuksiin, joiden eteen täytyy myös nähdä vaivaa, tehdä työtä? Millainen olisi yhteiskunta, jossa ei olisi taidetta, kirjallisuutta eikä musiikkia? Tosin Freud taisi sanoa, että se kaikki on vain sublimaatiota. Kansankielellä siis, että se kaikki on sijaistoimintaa, kun aina ei jaksa naida :)

    • TaikisN

      kunhan lapsenlapsesi tuosta vielä kasvavat, alkavat sanomaan sanoja ja olemaan "enemmän ymmärrettäviä" niin omatkin tunteesi tuosta heitä kohtaan lämpenenvät.

      Muistan kun itse tulin mummoksi (aivan liian nuorena omasta mielestäni, olin iässä jolloin olisin voinut vielä itsekin synnyttää...) En ensialkuun tuntenut oikein mitään tunteita, ehkä eniten pelonsekaisuutta miten osaan käsitellä niin pientä jos "joudun" häntä hoitamaan. Kiintymys kuitenkin kasvoi hyvin nopeasti ja siinä vaiheessa kun ensimmäisiä hymyjä alkoi näkymään, olin jo ihan myyty. Ja ihan kuin huomaamatta lapsi vei pikkulillin kautta koko sydämen, on kontattu lattialla, on laulettu, leikitty, piirrelty, tehty nukenvaatteita, käyty metsäretkillä, leivottu synttärikakkuja ynnä muut ynnä muuta. Lapsenlapsen ja isovanhemman välillä on..ainakin meillä...hyvin mutkaton ja luottamiksellinen suhde nytkin kun hän alkaa lähestyä murrosiän kynnystä.:)
      Toinen lapsenlapsi on jäänyt vähän etäisemmäksi koska olosuhteet ovat toiset kuin ensimmäisen syntyessä. Kuitenkin lämmin tunne täyttää mielen aina hänetkin tavatessani.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Toiselle puolikkaalleni

      Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j
      Ikävä
      49
      2288

    2. Pysy kaukana musta

      Ja kaikista mun läheisistä. Oon tosissani.
      Ikävä
      26
      2033

    3. Katu täyttyy askelista...

      Hyvää sunnuntaita ja hyvää jatkoa jos näin...Vettä sataa, mutta hyvä vaan, ainakin kasveille.
      Ikävä
      27
      1485

    4. Näin susta unta

      Teit siinä temppuja ja kurkit huomaanko. Niinkuin sun tarttis sitä epäillä. Öitä tuimalle!
      Ikävä
      16
      1424

    5. Kuvaile kaivattusi

      ulkonäköä. 💡
      Ikävä
      121
      1361

    6. Mitä hämminkiä Halkokarilla?

      Poliiseja ja ambulansseja pyörii, laukauksia kuultu.
      Kokkola
      18
      1055

    7. Tiedätkö nainen sen tunteen

      Kun toinen tulee jossain vastaan. Naama leviää hymyyn kuin hangonkeksi. Mulla on susta semmonen,tunne.
      Ikävä
      71
      954

    8. Kauniit ihmiset ei ole sinkkuja, se on karu fakta

      Ihmisessä on lähes poikkeuksetta aina jotain vikaa jos hän pysyy sinkkuna pitkään. Sori kun sanon tän näin suoraan, mut
      Ikävä
      107
      904

    9. Mikset päästä irti ja hae apua

      Mt ongelmiisi. En vaan voi ikinä enää luottaa sinuun, pelkään sinua ja toivon löytäväni jonkun muun. Rahaa sulla on saad
      Ikävä
      78
      886

    10. Kristinusko - epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset jumalalta

      Ei ole mitään sellaista, mitä pitää "pelastua". Lukuun ottamatta tietysti ”jumalan” (sen ei jumalan, joka väittää oleva
      Hindulaisuus
      333
      863
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt