pirjo.kudjoi
Olen dekkareita lukeva, käsitöitä ja liikuntaa harrastava viisvitonen.
Toivoisin maailmaan enemmän suvaitsevaisuutta. Ja että ihmiset oikeasti välittäisivät toisistaan.
"Iloitse tästä päivästä sillä se on elämä itse"
Eläkäämme elämämme niin että jokainen eilenen olisi ihana muisto ja jokainen huominen uusi toivo!
Mutta tärkeintä on tämä päivä, juuri tämä päivä!
Suosikkibändit/artistit: Yö, Popeda;Leevi, and, the, Leewinks
Suosikkileffat: Badding, Kymmenen, pientä, neekeripoikaa
Lempikirjat: Dekkarit
Vapaa-aikanani: Teen, teen, pihatöitä, käsitäitä
Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Virrat, Koli, Imatra
Katson tv:stä mieluiten: Salkkarit, kotikatu, emmerdale, urheilua
En pidä: kiireestä
Ruoka & juoma: kaalikääryleet, makaroonilaatikko, maito
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: Varattu
Lapset: Olen ylpeä vanhempi
- Oletko loukannut vai vaivaako sama kuin minua, nivelrikko?
Jos keksit mistä sitä tavaraa tulee niin kerro mullekin! Samaa ihmettelen enkä ole keksinyt siihen vastausta
Harmaata on täälläkin, onneksi ei sada mitään.
Parantele polvea ja hyvää päivän jatkosa sulle! - Kiitos kauniista sanoista! Juuri näinhän se on: ei onnellisuuteen mitään suurta tarvita. Ihan pienet asiat riittävät. Ihmisellä voi olla vaikka kaikki maailman rikkaudet ja silti hän on tyytymätön. Jos ihminen ei ole sovussa itsensä ja muiden kanssa, ei hän voi olla onnellinenkaan.
Vaikeudet on voittamista varten. Eteenpäin pitää aina pyrkiä. Pienistäkin asioista pitää olla onnellinen ja kiittää siitä mitä on.
"Iloitse tästä päivästä sillä se on elämä itse!"
Eletään tätä päivää ja ollaan siitä onnellisia. Huomisesta emme tiedä... - Voi hyvä ihme sentään! Kauhea hinta!!! Jotenkin on nyt niin hervoton olo että ihan oikeasti nauroin täällä vedet silmissä! Jos sitä vertaa esim. kuukausipalkkaan niin kuka nyt ostaisi puhelimen johon menisi kuukauden tienestit! Mutta kyllä ne ennen maksoi ja soittaminen kanssa.
Minun eka puhelin oli suunnilleen puhelinkopin kokoinen, ihme kun jaksoi mukanaan raahata. Eerikson jossa törrötti muovinen antenni pystyssä. Sillä ei voinut lähettää edes tekstaria! Käytettynä sen ostin enkä muista mitä maksoi mutta paljon kai koska mietin sitä kauppaa kauan.
En minäkään itse yhtään ääntä sinne osannut säveltää eikä kai siihen ekaan edes saanut muita ääniä kuin sen oman joka siinä oli valmiina. Mutta niihin muihin jotka oli jo vähän pienempiä ja kai jo vähän halvempiakin. Niihin lapset jotka on viisaampia kuin vahnempansa, sävelsivät. Jouluksi aina joku kilisee kilisee kulkunen ja muuta hauskaa. Nyt se tuntuu ihan oudolta ja hassulta mutta siihen aikaan oli tosi hienoa kun omisti ihan oman kännykän!!! - Ilmoitus! Mulla luka vaan että en juhli merkkipäivääni.
Se on kyllä totta että liian vähän niitä juhlia on. Kai ne viis- ja kuuskymppiset oikeeasti kannattais juhlia kun kerran on hyvä syy. Se kun tahtoopi olla niin että hautajaiset on ainoa tapahtuma joka kerää suvun koolle. Niihin on pakko mennä. - Isä ei ole Hurriganes fani mutta minä olen! On isällä ollut monta muutakin soittoääntä mutta tuo nyt vain sattui menemään hänelle. Vaihtelen toisinaan soittoääniä. Esim. miehelläni oli ennen Kirkaa "hei älä koskaan ikinä muutu".
Minusta on kiva kun puhelin alkaa soida ja tiedän jo katsomatta kuka soittaa.
Viestin merkkiääni on vain pieni lyhyt piippaus.
Muistatko ajan kun puhelimessa oli vain muutama hassu soittoääni ja nekin yksiäänisiä? Mutta silloin sävellettiin itse omia soittoääniä puhelimeen! Se oli tosi hauskaa! - Että en juhli. Olin entisessä kotikaupungissani jossa suurin osa sukua asuu. Siellä juotiin kakkukahvit ja vietettiin synttärit. Kotiin tultua kävi pari ihmistä kylässä.
Töissä tarjosin kahvit työnjohdolle ja työkavereille. Palasin silloin pitkältä sairauslomalta takaisin töihin ja sanoinkin että enemmän minä sitä juhlin että tulen terveenä takaisin töihin kuin sitä että viiskymppiä tuli täyteen.
Muuten sen viidenkympin ylitys oli kertakaikkiaan mahtava juttu! Siinä oli jotakin hienoa ja suurta.
Mieheni täytti jo kuuskymmentä ja häntä juhlittiin perheen kesken. Eikä hän suuria juhlia edes halunnut. Luulen että minäkin ohitan seuraavan virstanpylvään hissunkissun, piilossa. Jos ei sitten sattuisi käymään niin hyvin että voisin siinä samalla jäädä jo eläkkeelle! Silloin voisin tarjota töissä kahvit! - Miehelläni on "Anna käsi niin mä kanssas kuljen"
Lapsillani "mansikkamäet"
Lastenlapsilla "mikä kesä"
Ystävillä Joku Beatles...
Isälläni Hurriganes
Ja kaikilla muilla "itkisitkö onneta"
Olen tilannut nämä soittoäänet Buumista. Puhelimessa ei oikein ollut mitään.
Ei minua mikään ääni ärsytä, jokaisella saa olla mikä haluaa.
Aidot soittarit olis kivoja mutta niitä ei niin hyvin kuule ja vievät aika paljon muistin tilaa - En ihan kuulu tälle palstalle, en ole vielä ihan kuuttakymmentä mutta vastaan kuitenkin.
Huonot on kädet! Pahaa nivelrikkoa monessa nivelessä. Pikkunivelet pahkuraiset ja jonkin verran vääntyneet. Joskus särkee, joskus on niin hiton kankeat.
Tiukassa on kannet ja entäs ne pakkaukset jotka on "helppo avata" tästä kulmasta! Ei aina tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa vai molempia. - Kylmä on täälläkin! Aamulla kun poljin töihin oli yhdeksän pakkasta.
Unohtui tuosta Kirkan listasta Leijat! - Olen kuullut kerrottavan siitä. Itsekin asuimme stadissa, jossain yhden huoneen puutaloasunnossa Malmilla. Silloin oli ollut joku kaupungin virasto joka oli tutkinut asinoloja ja jos katsottiin että tähän sopii enemmänkin porukkaa, piti ottaa vuokralaisia, alivuokralaisia.
Nyt puhutaan että näin ja näin paljon pitää olla asunnossa nelijöitä tämän kokoiselle perheelle, jokaisella oma huone jne jne... Toista oli ennen, pienissäkin asunnoissa pystyi olemaan ja elämään kun olim pakko.
Vasta kuuskytluvulla on aloitettu rakentamaan lähiöitä kun maaltapako kaupunkiin alkoi. - Mutta voi siitä silti kirjoittaa! Kyllä, Kirka kuoli liian varhain. Niinkuin moni muukin lauluntekijä joista pidän, Badding, Gösta Sundgvist, Juice...
Kirkan lauluista mielestäni parhaita on Hetki lyö (liittyy nostalgisia muistoja!) Kaksin rannalla yksinäinen ja Kashden hullun matka, vain joitain mainitakseni. Niin ja tietenkin Elämääni eksynyt!
Onhan näitä. Vaikka Kirka on poissa niin musiikki elää, se ei kuole koskaan! - Ihanaa, joululahja! Oma esikoistyttäreni syntyi jouluyönä! Maailman paras joululahja!
- Olet ihan oikeassa, pois turha ilkeily ja ollaan kaikki kavereita ja eletään sovussa!
Pidän ihan älyttömästi tuosta Kirkan kappaleesta. Se on soittoäänenä kun mieheni soittaa minulle. Aikaisemmin oli "hei älä koskaan ikinä muutu" mutta äitini kuoleman jälkeen vaihdoin tuon soittoääneksi hänelle. Ja syy on se että sain mieheltäni tosi paljon tukea ja apua vaikeana aikana. Tuo laulu kuvaa niin hyvin rakasta miestäni, hän tarttui kirjaimellisesti käteeni ja kuunteli ja tuki minua. Mutta sehän onkin jo kokonaan toinen juttu eikä kuulu tähän aloitukseen mutta oli ihan pakko kertoa, että juuri näillä sanoilla on minulle ihan oikea merkitys.
Kaunista loppusyksyn päivää teille kaikille! - Minulla on kolme lastenlasta ja neljäs syntyy ensi kuun lopulla. Olen lasenlapsilleni mummo ja mieheni on ukki. Mulla itselleni ukki oli pappa. Täällä moni sanoo mummoa mummuksi mutta itse olen mummo.
- Kun katsoo sitä laumaa joka ruokavälitunnilla vaeltaa kauppoihin maleksimaan niin ei ole ihme vaikka puolet näpistäisi jotain. Siihen pitää puuttua kovalla kädellä. Se on rikos ja siitä pitää saada oikea rangaistus.
Mutta mitä tekee vanhemmat? Vähättelee ja puolustelee niinkuin kaikissa muissakin asioissa!!!
Semmoiseksi tää maailma on mennyt että tenevat saa tehdä mitä vaan ja aina on vanhemmat puolustelemassa ja selittelemässä. Liian tuttua on tämä että ei se meidän lapsi ainakaan ole ollut, tai jos on ollut niin oli siinä muitakin.
Opettajatkaan ei enää uskalla laittaa mitään moitelappuja kotiin kun heti on vanhemmat kimpussa ja alkaa se helkkarinmoinen selittely ja puolustelu.
Ihan oikein teit kun kirjoitit tästä asiasta. Meidän kaikkien asia on puuttua tähän jos jotain näämme. Miksi puolustella kun kysymyksessä on kuitenkin rikos! - Eräs opettaja sanoi kerran ettei koskaan saa kiittää KULUNEESTA! Ei sanota että "kiitos kuluneesta vuodesta!" Parempi sanoa että menneestä tai yhteisestä vuodesta.
Onhan näitä paljonkin mutta muutama kalskahtaa pahasti korvaan... - ITSEASIASSA! En voi sietää kun itseasiassa työnnetään joka paikkaan, esim. itseasiassa täällä paistaa aurinko!"
Eikös ennen sanottu että lisää tunnettavuutta, nyt sanotaan lisää tunnettuutta.
Ja on tosi ja epätosi...? - Murre on rikkaus, vivahteikas kieli. Ei moni enää murteella puhu ja se on sääli.
Itse olen Pohjois-Karjalasta lähtöisin mutta kovinpa on murre päässyt ruostumaan. Nyt olen ihan tarkoituksella yrittänyt saada edes muutamia sanoja ja toivon että opin käyttämään melkein un ohtunutta murretta jatkossa enemmän.
Urheilulähetyksissä on joskus kommentaattoreina entisiä suuruuksia jotka puhuvat niin pohoojaalaasta että ihan hirvittää. Sitä ei kukaan kritisoi mutta jos sinne menesi joku savolainen joka oikein viäntäisi ja kiäntäisi niin jopa tulis haukkuja! Miksi toinen murre on arvostetumpaa kuin toinen?
En mie muuta ossoo sannoo tähän hättään, kokkeillaan joku toinen kerta jos ossoisin sannoo jottain muuttai... Kyllä mie vielä jonni verran ossoon tällä omalla murtteella puhhuu... - Tuttuakin tutumpaa! Tänään on jumppailta. Heti aamusta olen yrittänyt keksiä tekosyitä miksi en tällä kertaa lähde: no kun on niin kurja ilma, väsyttää ja kolottaa jo valmiiksi, käyn sitten huomemnna lenkillä!
Ja lässyn lässyn! Tottakai minä jumppaan menen! Kakki "hyvät" syyt on tekosyitä! Kun tulen sieltä kotiin olen taas niin tyytyväinen itseeni kun lähdin ja päätän että ensi viikolla menen mielelläni! Ennenkuin taas tulee keskiviikko ja alkaa se sama vatvominen, menen, en mene, menen...
Sulla on kyllä pitkä tuo matka. Se nyt oikeastikin rajoittaa jonkunverran. Mutta mulla on jumppasalille matkaa yksi vaivainen kilometri! - Kovin perinteiset nää harrastukset: lukeminen, käsityöt ja puutarhanhoito. Tänä syksynä aloitin taas jumpan, siinä oli vuoden katkos.
haluaisin harrastaa muutakin, erilaista. Esim. sukututkimusta. Taidot ei vaan riitä. Pitäisi päästä jollekin kurssille että pääsis jyvälle.