- En mäkään sinänsä epäile ollenkaan nykypäivän sähköautojen ominaisuuksia uudehkoina, ja omistajan käyttötarpeet huomioiden, mutta kysymys kuuluukin että milloin ne alkaa olla mainstreamia ja saavuttaako ne koskaan samanlaista mainstream-statusta kuin joku 10 vuotta vanha viiden tonnin Mondeo tai kymppitonnin Avensis mitkä lienee kai aika keskivertoesimerkkejä suomalaisten autonostokäyttäytymisestä. Yllättävänkin moni katukuvassa näkyvä uusi auto on todennäköisesti leasing-auto, työsuhdeauto tms. tai käsitys auton omistajuudesta ei ole niin suoraviivainen kuin omani, eli maksettu=oma 😅
Sinänsä ihan hyvä vertaus tuo telkkari, ja täytyy myöntää siihenkin aihepiiriin liittyen, että mä en ihan kauheasti tiedä tän hetken hintatasoista ja uusien telkkarien ominaisuuksista, mutta monelle on riittänyt ja riittää yksinkertaisempikin telkkari kuten itsellä. Läppäri ja Xbox on kiinni HDMI:llä ja antennijohto tulee katolta. Ei kai siihen muuta tarvita. 😅 Puhumattakaan siis vanhuksista jotka katsoo vain telkkaria, mua nuoremmista, jotka hoitanee sen puhelimella tai tabletilla 🙄 Toivottavasti ei tule ajankohtaiseksi, mutta jos niin käy, niin eiköhän seuraavakin telkkari Ekotorilta löydy muutamalla kympillä. Ei katsastetun volkarin hintaa sentään viitsi telkkarista maksaa, kun Chrome, Youtube, Areena, piraattistriimit formuloihin yms. löytyy puhelimesta, tabletilta ja kahdelta tietokoneeltakin 😂 - No juuri nyt tällä viikolla, ja viime viikollakin, niin elämä kanssani olisi ollut vielä normaaliakin tylsempää kun olen pitänyt pientä kesälomaa tms. ja nukkunut stressin, riitojen, lääkkeiden yms. aiheuttamaa pientä univelkaa pois välittämättä erityisemmin vuorokausirytmistä, mitä satunnaiset päikkärit ovat ehkä hiukan häirinneetkin, mutta ihan sama 😅 Pääsääntöisesti joskus ysin aikoihin mä olen mennyt nukkumaan ja heräillyt siinä aamuviideltä-kuudelta, mutta välillä mennyt jopa aikaisemminkin nukkumaan ja aamulla sitten katsomaan jotain Avan uutisfeediä 🙄
Työjuttuja tehdessäni mähän olen aika paljonkin päiväni (noin klo 10-16) aikana puhelimessa, sähköpostin äärellä eri laitteilla pitkin päivää, asiakaspalvelukohtaamisissa, postin pakettiautomaatilla käymässä jne. mutta nyt ne on hiljennetty hetkeksi tässä vähän hektisen kesän jäljiltä. Mitä tuon jälkeen yleensä teen, niin aika paljolti se menee pelaamisen, Youtuben ja sieltä löytyvien välillä todella mielenkiintoistenkin leffojen katseluun, pyöräilyyn jos kelit sallii, maaseudun muihin ulkojuttuihin yms.
Viikonloput nyt ei niin kauhean erilaisia noin muuten ole, mutta silloin en yleensä ole tavoitettavissa puhelimitse, niin onpahan mahdollista pelailla enemmän pitkin päivää tai notkua palstalla pöytäkoneella. 😂 Formulat, Indycar yms. ja niihin toisinaan liittyvät aikavyöhyke-erot toki liittyy myös usein mun viikonloppuihin tavalla tai toisella.
Mitä mä juuri tänään olen tehnyt, niin sen mitä olen pidemmän aikaa jo suunnitellutkin, tai ainakin osittain. Suljin talon päädystä pari ehkä 20m2 huonetta, siirsin pöytäkoneeni ja toisen sänkyni ehkä noin 15m2 huoneeseen, joka on 7x7m tupakeittiön eri puolella, ja ollut pidemmän aikaa kylmänä varastona/romukomerona/läpikulkuna saliin. Telkkarin, pelipenkin, nojatuolin ja varsinaisen sänkyni siirsin tuohon isoon tupakeittiöön, jossa on myös puulämmitys. Lämmitettävä pinta-ala pieneni jo nyt noiden yksittäisten huoneiden osalta yli puoleen, ja jos oikein kylmä talvi tulee, niin ei tosta tuvasta ekana tila kesken lopu, joten äkkiäkös siinä tilanteessa tämän tietokonepöydänkin sinne mahduttaa. - No esim. vielä kolme vuotta sitten kun äitini kanssa asuttiin saman katon alla ja hän ylipäätään oli elävien kirjoissa, sähkölasku oli noin 170€/kk viidestä huoneesta. Nyt viime tammikuussa tekemäni kiinteä takuusopimus joka on voimassa 6/24 on haukannut noin puolet saamastani sairaspäivärahasta jonka määrä on ollut siinä 600€/kk molemmin puolin, riippuen asumistuesta jota en kauhean pitkään ole saanut. Tämä siis kolmesta huoneesta, mutta ensi talveksi mahdutan asumiseni 7x7m tupakeittiöön missä on myös iso vanha puuhella sähkölämmityksen tukena.
Niin tässä kun tuo sairaspäivärahan enimmäisaika päättyi ja alkoi bauttiarallaa 3kk tyhjiö ilman oikeutta toimeentulotukeen, ja käsittelyjä odotellessa. Ei siinä yksinkertaisesti pystynyt suoriutumaan sähkölaskuista ja auto-ongelman ratkaisusta mieluiten ennen niitä päätöksiä pelkillä firman tuloilla, eikä luottamus ollut kunnossa oletetun lähipiirin kanssa, kuten eilen toisessa ketjussa (ketä tänään haukuttaisiin tms. 😂) kerroinkin. Siksi tuo kauppakassi, ja osittain luottokortilla ostettuna siinä tilanteessa, mutta nyt maksettu omaksi kuten vähän myös sähköyhtiön suuntaan takaisin sisäänpäin joidenkin joustojen tms. käyttämisen jälkeen. Vuosikäyttöarvioon nuo laskut perustuu ja toteutuu tasalaskutuksena vuodenajasta riippumatta, joten ensi talvinen asumisen supistaminen näkyy laskuissa toki pienellä viiveellä tai yksittäisissä halvoissa/korjatuissa laskuissa, mutta ilman muuta ihan validi idea jonka aion toteuttaa.
Kun oikoluin tekstini ja Alonso ajoi Spa:ssa 3. ruutuun, niin lainataan tässä kohtaa hänen harvoja positiivisia heittojaan. Trust El Plan. 😁 - Ja oikeastaan tän avautumisen jatkoksi voisin vielä kertoa, miten toi rokottamattomuus ja joidenkin ihmisten epäilemä psykoosini todellisuudessa meni, nyt kun ihmisiä on jo kuopattu, kelan ja vakuutusyhtiön martat palanneet kesälomiltaan ja kauppakassi maksettu omaksi.
Viime talvena rokotekeskustelun ollessa kiivaimmillaan, ihmiset tiesivät mun rokottamattomuudesta, ja sain kuulla kasvotusten esim. sen että mahdollisen sairaalahoidon tarpeessa se pitäisi toteuttaa yksityisellä puolella omasta pussista yms. sekoomuslässytystä johon olin jo tottunut. Mutta kun niin ikään eräs eläkeikäinen yhteinen tuttu kuoli viime talvena äkilliseen sairauskohtaukseen, niin tulin kasvotusten pohtineeksi vähän väärässä seurassa olikohan koronarokotteella osuutta asiaan ja mainitsin myös monia nuorena kuolleita urheilijoita esim. futispelaajia joista oli paljon otsikoita viime talvena. Tämä täysin mutu-heitto siis keskellä metsää puita kaataessa (ei somessa eikä kuolleen henkilön perheenjäsenille, vain kahdestaan), yhdistettynä viime kesäiseen vastuulliseen liikennekäyttäytymiseen oli lopulta yhtäkuin psykoosi. 😂 Tosin olen sittemmin onnistunut vakuuttamaan, että mulla on kyllä näyttää 7 diagnoosia, mutta psykoosi tai skitsofrenia ei ole yksikään niistä, sori. 😂 Tämähän se perimmäinen syy oli parin kuukauden sähkölaskuihin tai autoni heppailuntarpeeseen liittyvien kysymysten roikottamiseen yli viikon verran parin sinisen ruksin lukukuittauksena, ja sitten lopulta varsin nöyryyttävään sävyyn asiat teilaten kun menin asiaan uudestaan. Sähkösopimusten pituuksilla, jollain checkenginellä yms. voi itselleen tässä hiukan hakea lohtua, mutta ei ne todellisia syitä olleet kahden hengen kotitaloudessa, jossa eläke per nenä on suomalaisten mediaaniansioita parempi. En mäkään tyhmä ole. - Ja sen verran haluan vielä lisätä, että ilman muuta myös ympäristön ja kanssaihmisten käytöksellä, kohtelulla ja toiminnalla on vaikutusta siihen millaiseksi ihminen kasvaa tai miten ihminen asioihin suhtautuu. Mihinkään yksittäisiin pakkeihin, epäonnistuneeseen suhteeseen tai näihin ihan viimeaikaisiin pikkuriitoihin autoni tiggikoneentarpeeseen liittyen takertumatta, niin en mä usko että tällainen "karma"-asenne olisi mulla niin voimakas, jos olisin pitkin nuoruutta ja nuorta aikuisikääni kokenut oloni hyväksytyksi tai edes neutraaliksi. Koulukiusaaminen toki jättää jälkensä, asperger ja 6 muuta diagnoosia huomioon ottaen olen silti valtaosan ihmisten mielestä tehnyt osapuilleen kaiken väärin työasioideni suhteen, äitini oli mun ainoa perheenjäsen ja vice versa eli jos hänen sairasteluaikana ei olisi jokaikisessä asiassa ollut omavastuuosuuksia, maksukattojen kerryttämisiä, kotona "kaiken" kaatumista niskaani työjuttujeni lisäksi, muiden ihmisten ääneenkauhistelua ja -voivottelua äitini toimintakyvystä kahden aivosyöpäleikkauksen jäljiltä jne. 🙄 Ehkä asenteeni olisi erilainen, jos kehuja työasioihin liittyen olisi tullut muualtakin kuin joltain pääskyvuorenjormalta palstalla, jos jotain pientä apua välillä eikä pelkkiä parannuskohteiden kaivamista kahden periaatteessa sairaan ihmisen taloudesta ja toiminnasta, pientä tsemppiä ja uskon valamista saikkujeni aikana eikä mitä villeimpiä teorioita asioistani, yksityiskohtiin menemättä mutta ei näissä viime viikkojen autonvaihdoissa ja sähkölaskuissa se kuutisensataa jäänyt eniten kaivelemaan vaan täydellinen luottamuksen puute ja suorastaan nöyryyttäviä rahanhankintaehdotuksia suunnasta mistä luulin sitä saavani ja toisaalta tässä maailmantilanteessa tuon kauppakassin verrattaen edullinen järjestyminen jopa ihan ymmärryksen kera aivan yllättävältä taholta.
Tai jos kartingissa jotkut helikopterilla kisapaikoille saapuneet fruittarit (veetit ei muista) taikka jo keski-ikäiset Range Roverilla tms. ajaneet, vahvasti stadin slangia mongertaneet yrittäjät yms. eivät olisi suhtautuneet touhuuni, Cliooni, Feliciaani yms. niin ivallisesti, niin vaikea sanoa olisiko musta tullut sellaista "likaista" kuskia kuten idolistani Alonsosta 😅
Mikä todennäköisesti olisi tehnyt musta paremman kuskin, tai auttanut ulosmittaamaan potentiaaliani paremmin, olisi ollut jämpti ja suora puhe konkreettisine kehitysehdotuksineen joltakin rauhalliselta tyypiltä kenen ei olisi tarvinnut todistella 18-vuotiaalle kakaralle mitään, mutta se nyt jäi puuttumaan ihan jo perhesyistä, ja varmaan osittain omankin huonon asenteeni takia. Rakentava kritiikki melkein mistä tahansa asiasta kyllä uppoaa muhun, mutta jos sävy kilparadoilla oli että "nostetaanko clio vai tonykart huoltokärryyn" niin ei se ainakaan yhtään auttanut parantamaan asennevammaani silloin. Tai jos nyt vähän tiukassa tilanteessa hetkellisesti olleena olisin saanut kylmiä sankoja niskaani esim. siihen katastrofipakuun tai 22kk pituiseen ryyppyputkeeni 2018-2020 liittyen, niin olisin nostanut käteni ylös virheen merkiksi ja asia sillä selvä. Rokottamattomuus, ja lääkärini määräämään Lyrican omapäinen annostelu viime kesänä aamukahvin kera ja myöhemmin päivällä ajamasta kieltäytyminen, sai valtavat surrealistiset mittasuhteet eikä ainakaan yhtään kaventanut jo olemassa ollutta railoa mun osaltani. - Mä en Anssi Kelasta kauheasti tiedä, mutta esim. Nummela-biisin taustoista kylläkin jonkin verran, joten uskon hyvinkin että hänen lapsuuden ja nuoruuden kokemukset on kulkeneet mukana elämässä. Isän menettäminen, äidin työn varassa ollut monilapsinen perhe 90-luvulla jne. Periaatteessa vähän samankaltaisia juttuja mitä itse olen kokenut, ja niiden kanssa oppii kyllä elämään, mutta ei ne koskaan varmastikaan unohdu. Omalla kohdallani siis se, kun esim. vuonna 2006 pidin melkeinpä maailmanloppuna ja ison perheriidan aiheena noin 800e rippilahjojen varastamista, mutta muutama vuosi myöhemmin mulle valkeni että ohi suun mennyt omaisuus olisi ollut nykyrahassa puolisen miljoonaa, ja äitini poismenon jälkeen kuulin vasta tästä isovanhempieni säästämästä pesämunasta "normijuttujen" kuten kolmen asunnon lisäksi. Myös se muutaman vuoden kestänyt omaishoitajuus ja hänen lisääntynyt avuntarve aiheutti aika ristiriitaisia fiiliksiä, mutta matalat asumiskustannukset ja firman kiinteät kustannukset kompensoi toki jonkin verran.
Niin ehkä tämän kokemani vuoksi suhtautumiseni inflaatioon, Euroopan deukrainasaatioon, osake- ja korkomarkkinoiden epävakauteen yms. ei ole niin mustavalkoista, vaan väkisin mukaan pääsee ripaus vahingoniloa ja sitä "payback is a btch" asennetta, joka edelleenkään ei ole yhtään pois myötätunnosta tai kunnioituksesta Donbassin alueen siviiliuhreja tai yhtäkään sinänsä turhaan kaatunutta sotilasta kohtaan. Nämä inhimilliset fiilikset suuntaan ja toiseen pitäisi osata pitää erillään toisistaan, sekä pieni opportunismini el masterplania ajatellen vielä ihan erillään.
Ja kyllä mäkin jo 10-vuotiaana olin sellainen bensalenkkari että tuskin oli vaikea ennustaa tulevia harrastuksiani tai toimialaani 😁 Taisin 10-vuotiaana saada mankin ja peltoauton, ja 11-vuotiaana oli jo peruuttamiset piha-alueella, mäkilähdöt yms. hallussa. Ja muistaakseni 11-vuotiaana sain ajaa sisähallikartingradalla aikuisten autoja poikkeusluvalla, vaikka lähtökohtaisesti niihin oli muistaakseni 15 vuoden / pituuden perusteella joku ikäraja. Penkkiä topattiin valtavasti, polkimissa oli jotkut jatkopalat jne. ja muistaakseni jäin noin 1-2 sekuntia rataennätyksestä joka oli muistaakseni haarukassa 20-25 sekuntia. Periaatteessa paljon, mutta periaatteessa suunnilleen kerran viikossa harrastaneelta kakaralta kuitenkin ihan hyvin, ja muistan vieläkin perusteet miksi radan henkilökunta sitä ehdotti. Kuulemma otteeni lasten autolla oli niin smootheja ja kierrosten keskihajonta yms. pientä, että uskalsivat päästää aikuisten auton rattiin, eivätkä kuulemma todellakaan kaikille sitä mahdollisuutta antaneet.
Sen jälkeen menikin oikeastaan monta vuotta, kun kartingin suhteen ei tapahtunut mitään kovin ihmeellistä. Olikohan niin, että vuoden 2003 jälkeen ajoin seuraavan kerran vasta pitkin vuotta 2009 saadakseni edes jonkinlaista tuntumaa siihen, kun 2010 kesällä oli vihdoin ajokortti taskussa ja jo joulukuusta 2009 asti mikroauto talon eteisessä odottamassa kevättä 😁 No se mun "oikea" kilpailu-ura nyt meni miten meni, olenhan mä siitä viime aikoina kertonut paljonkin. Yliyrittämistä, laiskaa reenaamista, kolareita, mustavalkoisia lippuja, hillitöntä tuuria itsellä ja muita kohtaan, painorajoilla huijaamista jne. mutta ei niitä 12 kisaa kaikkine hauskoine muistoineen sekä faktaa, että sain harrastaa hinkumaani lajia, voi kukaan poiskaan viedä. Eikä kolmea pokaalia joista yksikään ei tullut ajamalla, vaan pari on jotain hymypoikapalkintoa (kuvitelkaa, mulle 😂) ja yksi lohdutuspalkinto kisasta, missä mikään ei toiminut, mutta kaikki oli mahdollista. Eikä toi mun kilpa-autoilijan sydän mihinkään kadonnut ole taloudellisten realiteettien tullessa vastaan, vaan päinvastoin on saanut viime vuosina ihan uusia kierroksia noissa online-kisoissa, rallisimuissa yms.
Sekä varmasti siitäkin pystyi jo jotain päättelemään, että alkuvuodesta 2009 17-vuotiaana mulla oli ammattikoulussa eräänä päivänä auton ohjauspyörä mukana. Kyllähän kaverit ja opettajat tiesi mut vähän erikoiseksi tapaukseksi, mutta tuota joutui ihan selittelemään että kyllä, mä olen myynyt sen ja lähetän koulupäivän jälkeen postipakettina 😁 Jostain se oli aloitettava 🤷♂️ - Joo no Suninen nyt on aktiivisista WRC-kuskeista vähiten suosikkini suomalaisista. Ajettiin kartingia yhtä aikaa, mutta urat sen jälkeen lähti vähän eri suuntiin 😅 Ei mitään sinänsä henkilökohtaisesti häntä vastaan.
Ja sävy nyt oli tarkoituksella tuollainen halpa kopio Markku Alenin tyylistä 😅 - Joku suomalainen naisartisti Behm josta useampikin tapaamani nainen on tykännyt. Aivan järkyttävää lässytystä 😵 Avril Lavigne sulkisi mokoman tekotaiteellista pskaa tekevän artistin bajamajaan ja potkaisisi kierimään alas jostain Hollywood Hillsistä tai Helsingin Jätemäeltä 😅
- No kuule, mä kyllä oon sitä mieltä että Teemu Sunisen pitäis hiukan paremmin ajaa tai pyytää Hyundailta enemmän paukkuja koneeseen hei.
- Enpä oikeastaan. Volkkarin mukana tuli ihan suht hyvät nastarenkaat peltivanteilla, ja jos vaikka katson jossain vaiheessa ajankohtaiseksi laitattaa autoni kuntoon, niin ihan hyvät, vaikkakin 2009 valmistetut renkaat siinäkin on.
Jännää sinänsä että rengaskoko noissa on käytännössä sama, tai ero on vain tosi pieni, tyyliin 185/65/R15 vs 195/65/R15 vaikka Volkkari mallisarjana on esitelty 1998 ja Kutonen 2002, ja että Kutonen on muutenkin pykälää isompi auto, tavallaan Passat-kokoluokkaa. Mutta ei varsinaisesti haittaa mua, mä olen aina tykännyt enemmän pullakumeista ajettavuuden puolesta, ja mitä pienempi vanne/rengaskoko niin, aina halvemmalla siinä käytännössä pääsee 🙄 - Ok.
Hah, mitkähän mahtaa olla mainoksen makitamiehen tai autoaan tällä huollattavan pallomekon sähkölaskut nyt? 😆 Kuluuko tallin lämmitykseen paljonkin? Eikai sentään öljylämmitystä ole? Riittääkö tiggiin sähköä ollenkaan vai polttiko äänentoistolaitteet sulakkeen kun ei ole näkynyt telkkarissa? Vai psykoosiinko ovat ajautuneet asennuslonkeroiden ja -kaljojensa vuoksi 😝😂 - Juu, turha tässä itse on etukäteen maalailla piruja seinille, ja kyllähän tähän liittyy varmaan jonkinlaista painetta elää menetettyä nuoruutta nyt yksin asuessa, ilman viinapirua, pandemia-ajan jälkeen jne. 🙄 Vaikka sinänsä viihdynkin yksin, niin helposti tulee mitattua omaa "suosiotaan" sillä kuinka paljon muuta ovat aloitteellisia tai halukkaita näkemään sen 3 ehdotuksen jälkeen, jota olen pitänyt omalta osaltani rajanani kasvojeni säilyttämiselle.
Mutta tiedän sen jo ihan aiemmastakin ajasta ennen koronaa, että ei omat liukuvat työajat tai osittainen taloudellinen riippumattomuus (silloin äiti eli ja kaikki oli muutenkin halvempaa) automaattisesti tarkoita sitä, että sen kaiken "potentiaalin" saisi ulosmitattua selkeästi. Mielestäni monien ihmisten vuorotyö, tai lapsiperhearki rajoittaa kanssakäymisiä paljon ehdottomammin kuin omat työjuttuni, maaseudun juttuni yms. mutta toisaalta noissa ympyröissä monet ikäiseni verkostoituvat ja syntyy uusia aikuismaisempia kaverisuhteita. Näin ainakin olettaisin sen menevän 🙄
Ja toi lähti taas tolle vähän synkkyyden/mustan huumorin/taikauskon linjalle, mutta en mä siis ole uskossa, en kuulu kirkkoon, enkä usko mihinkään enkeliterapiajuttuihin noin lähtökohtaisesti 😁 Noi onnettomuudet on vain yksi osa kiinnostustani kilpa-autoilua kohtaan ja liittyy myös omiin käsittelemättömiin traumoihin. Mutta on siinä jotain shadya, että joku suojelusenkeli, en tiedä kuka, katsoi mun, Taglianin ja varmaan tuhansien muidenkin 77:jen perään pitkin vuotta 2011, mutta hylkäsi Wheldonin Vegasissa. Ja tähän kun vähän pragmaattisesti asetetaan eri enkelien touhut järkeville aikajanoille, niin vuoden 2011 jälkeen on käynyt tuuri tiilikaton läpi tippuessa, saunaan sammuessa, millisekuntien päässä peurakolarista, haimatulehduksessa, ikkunan läpi kaatuessa, ullakon portaita kieriessä pers edellä neljän hiirenloukun päälle jne. mitähän vielä 🙄 Enkä nyt suoraan sitä tähän laita, mutta äitini kuolinilmoituksessa muutamaa viikkoa ennen sitä haimatulehdustani, muistovärssy oli lyhyt, yksi kysymyksenomainen lause Scorpparien biisistä ja liittyy juurikin enkeleihin. Ja se todellakin tuli juuri oikeaan aikaan 🤯 Thanks Dan, appreciate it. 😎👍
Ja ei, edes mun huumorintaju ei ole niin kiero että kyseessä olisi ollut Wind of Change 😂
Mutta noin yleisesti ottaen en mä ole mitenkään masentunut, luovuttanut firman juttujen suhteen, etukäteen päättänyt uhriutua tms. vaan vähän inhorealisti kuten mulla on joskus tapana olla 😅 Omasta mielestäni melkoinen master plan höystettynä tuurilla sähkösopimusasioihin liittyen, mutta todella vaikea tarina "myydä" suurena onnistumisena ihan vaikka perus mun ikäiselle vastaantulevalle naiselle tinderissä puhumattakaan boomer-ikäisistä tuttavista ketkä monesti puhuvat energianhinnoista, jotkut niistä olettamistaan "pääomatuloistani", jotkut kyselee työstäni jne. 😂 - Juu, turha tässä itse on etukäteen maalailla piruja seinille, ja kyllähän tähän liittyy varmaan jonkinlaista painetta elää menetettyä nuoruutta nyt yksin asuessa, ilman viinapirua, pandemia-ajan jälkeen jne. 🙄 Vaikka sinänsä viihdynkin yksin, niin helposti tulee mitattua omaa "suosiotaan" sillä kuinka paljon muuta ovat aloitteellisia tai halukkaita näkemään sen 3 ehdotuksen jälkeen, jota olen pitänyt omalta osaltani rajanani kasvojeni säilyttämiselle.
Mutta tiedän sen jo ihan aiemmastakin ajasta ennen koronaa, että ei omat liukuvat työajat tai osittainen taloudellinen riippumattomuus (silloin äiti eli ja kaikki oli muutenkin halvempaa) automaattisesti tarkoita sitä, että sen kaiken "potentiaalin" saisi ulosmitattua selkeästi. Mielestäni monien ihmisten vuorotyö, tai lapsiperhearki rajoittaa kanssakäymisiä paljon ehdottomammin kuin omat työjuttuni, maaseudun juttuni yms. mutta toisaalta noissa ympyröissä monet ikäiseni verkostoituvat ja syntyy uusia aikuismaisempia kaverisuhteita. Näin ainakin olettaisin sen menevän 🙄
Ja toi lähti taas tolle vähän synkkyyden/mustan huumorin/taikauskon linjalle, mutta en mä siis ole uskossa, en kuulu kirkkoon, enkä usko mihinkään enkeliterapiajuttuihin noin lähtökohtaisesti 😁 Noi onnettomuudet on vain yksi osa kiinnostustani kilpa-autoilua kohtaan ja liittyy myös omiin käsittelemättömiin traumoihin. Mutta on siinä jotain shadya, että joku suojelusenkeli, en tiedä kuka, katsoi mun, Taglianin ja varmaan tuhansien muidenkin 77:jen perään pitkin vuotta 2011, mutta hylkäsi Wheldonin Vegasissa. Ja tähän kun vähän pragmaattisesti asetetaan eri enkelien touhut järkeville aikajanoille, niin vuoden 2011 jälkeen on käynyt tuuri tiilikaton läpi tippuessa, saunaan sammuessa, millisekuntien päässä peurakolarista, haimatulehduksessa, ikkunan läpi kaatuessa, ullakon portaita kieriessä pers edellä neljän hiirenloukun päälle jne. mitähän vielä 🙄 Enkä nyt suoraan sitä tähän laita, mutta äitini kuolinilmoituksessa muutamaa viikkoa ennen sitä haimatulehdustani, muistovärssy oli lyhyt, yksi kysymyksenomainen lause Scorpparien biisistä ja liittyy juurikin enkeleihin. Ja se todellakin tuli juuri oikeaan aikaan 🤯 Thanks Dan, appreciate it. 😎👍
Ja ei, edes mun huumorintaju ei ole niin kiero että kyseessä olisi ollut Wind of Change 😂
Mutta noin yleisesti ottaen en mä ole mitenkään masentunut, luovuttanut firman juttujen suhteen, etukäteen päättänyt uhriutua tms. vaan vähän inhorealisti kuten mulla on joskus tapana olla 😅 Omasta mielestäni melkoinen master plan höystettynä tuurilla sähkösopimusasioihin liittyen, mutta todella vaikea tarina "myydä" suurena onnistumisena ihan vaikka perus mun ikäiselle vastaantulevalle naiselle tinderissä puhumattakaan boomer-ikäisistä tuttavista ketkä monesti puhuvat energianhinnoista, jotkut niistä olettamistaan "pääomatuloistani", jotkut kyselee työstäni jne. 😂 - Mutta sen sisältämä sarkasmi toivottavasti hyvittää asian, sillä samaan hengenvetoon totesin itse olevani kykenemätön niihin töihin 😁
- Ja sen verran pitää vielä lisätä, että mä tavallaan kyllä mietin mitä ihmiset musta ajattelee, mutta ehkä vähän eri tavalla kuin moni muu, enkä anna näiden keskiluokkaisten normien/odotusten vaikuttaa ratkaisuihini elämässä vaan tavallaan seuraan kiinnostuneena muiden ihmisten reaktioita milloin mihinkin 😅 En tätäkään asiaa ajattele suoraan niin että kelpaanko naisille, tai oikeastaan tässä sopii pohtia onko miehen uraa tärkeimpänä asiana pitävät naiset edes tavoittelemisen arvoisia (=omaa tasoani) vaan ajattelen enemmän että tulenko tässäkin asiassa jälleen kerran täysin väärinymmärretyksi neroksi 😅 🙄 Vaikka ei toi nyt sinänsä mikään saavutus tai ylpeyden aihe ole tän ikäisenä, mut miten musta tuntuu että tulevaisuudessa eniten kuulee kommentteja ihmisiltä ketkä tekevät matalapalkka-alan töitä ja käteen voi pahimmillaan jäädä kuussa kaikkien asumiskulujen yms. jälkeen vähemmän kuin mulla 🙄 Mutta onko se mun vika, ja voisiko vaikkapa asuntovelattomuuttani, joustavaa aikatauluani ja liukuvaa/runsaahkoa vapaa-aikaani nähdä edes joskus positiivisessa valossa, ja varsinkin asumis/polttopuu/maaseutu -juttuja jonkinlaisena itseisarvona, äijien juttuna ja aikaansaannoksina kuten itse ne näen, eikä lähes poikkeuksetta turn offina 🙄
- Toi on ihan totta, en mä tule koskaan saamaan takaisin isovanhempieni säästämää pesämunaa, jota valitettavasti ei vauvaiässäni oltu merkitty virallisesti mulle kuuluvaksi, vaan äitini peri ne, ja pisti muutamassa vuodessa menemään. Tämä on siis ihan hiljattain kuulemani tieto sen lisäksi, että maa-alueiden ja kerrostaloasuntojen arvo olisi puolen miljoonan paikkeilla nykyrahassa, ja pääomatulojakin varmaan nettona yli tonnin niistä olisi saanut kuussa. Tarkkaa summaa tuosta "pesämunasta" näiden "normijuttujen" kuten kolmen asunnon lisäksi mä en tiedä, mutta kuulemma joskus 80-90 luvulla isoäitini nimi olisi vilahdellut jossain verokalenterilehdissä tms. tai mikä se verotietojen julkaisuformaatti nyt on silloin ollutkaan, mutta kuitenkin. Ei noista asioista varmaan koskaan pääse kokonaan yli ja jättää ne omanlaisensa jäljet, mutta olen mä oppinut niiden kanssa elämään. Ja nyt tämä kissankultainen kädenpuristus vakuutusyhtiön ja kelan suunnalta toki paikkaa noita traumoja jonkin verran ja tuntuu edes pieneltä voitolta/onnistumiselta. 😅
Hyvin sanottu tuo, että ihminen pelaa niillä korteilla jotka hänelle on jaettu. Niin mä oikeastaan olen tehnytkin koko aikuisikäni, tein tässäkin asiassa, ja aion tehdä tulevaisuudessakin. Mutta nekin kortit pitää osata pelata oikein 😁 Rohkenisin melkeinpä väittää, että jos 7 diagnoosini joukossa olisi masennus, niin se olisi ensinnäkin voinut aiheuttaa itselleni jotenkin välinpitämätöntä suhtautumista koko El Plania kohtaan, "ihan sama" asennetta lääkärien/kelan kanssa ja talouden raha-asioita kohtaan muutenkin. Tottakai eri ihmisten toimintakyky ja pelisilmä vaihtelee, samoin tuuri ja elämäntilanteet muutenkin, mutta noin yleisesti ottaen tämä meni omalta osaltani aivan eri tavalla kuin mitä tarinoita olen kuullut ihan jopa liikuntarajoitteisten henkilöiden pompottamisesta näissä asioissa. - Voit olla osittain oikeassakin, aloin kirjoittamaan pitkää vastaustani ennen kun olin lukenut tuon täydennyksen.
- Jep, eikä tämä tietenkään ole ollut elämäni eka iso päämäärä eikä todellakaan viimeinenkään. Se että olen sivutoimiseksi luokiteltuna ja pienituloisen/ALV-velvollisuudettoman määritelmän täyttäen puuhastellut liki 12 vuotta työjuttuja toiminimeni kautta, samalla koulutustani vastaavaa työtä hakien ja kursseilta sairaalan päivystykseen päätyen, niin on tottakai omassa pikkuisessa mittakaavassaan vaatinut tietynlaista päämäärätietoisuutta ja siinäkin asiassa muuten aika paljon opportunismia. Monesti voitto tehdään ostohetkellä 🤷♂️ Sekä se, että vaikka toimisi täysin oikein, niin monesti joitakin asioita pitää osata suunnitella oikein, osata vaatia ammattilaisilta asioita, ja olla tekemättä sitä perusvirhettä että esittää asioiden tai oman fiiliksen olevan paremmalla tolalla kuin mitä ne oikeasti on.
Mun päämäärät työurani suhteen ei ole/olleet AMK-insinöörin työ eikä edes amistutkintoani vastaavat akkojen hommat, kun ei musta ollut niihin, ja yritystoiminnan laskelmat työmarkkinatukea täydentävänä lisätulona on tehty aikoinaan kahden hengen taloudessa asuessa. Eli siinä mielessä tämä oli omien rajojeni puitteissa melkoinen master plan, ja pitää ihan katsoa millainen oma vointi keskipitkällä aikavälillä on, mutta periaatteessa nyt ei ole niin tiukkoja kannustinloukkuja kaikkeen mahdolliseen kuin aiemmin.
Urheilusta sen verran, että kun nuorella aikuisiällä ajoin kartingia sen 12 kisaa, joista muistaakseni 9 vuosina 2010-2011 ja 3 vuosina 2012-2014 (1 kisa/ vuosi), niin kyllä mä 18-vuotiaana olin ehkä hitusen naiivi ja elättelin toiveita työurasta lajin parissa sen perusteella että ajan hyvin vaikkakin sinänsä pelkässä harrastelusarjassa. Vaikka en radalla niinkään loistanut, ja siinä Dan Wheldonia ja meitä yhdistänyttä mystistä kilpailunro. 77:aa sivuavassa ketjussa kerroinkin, että varsinkin 2010-2011 sain järkyttävästi romua aikaan, kilpakumppanin auton kippaamaan voltit, selvisin itse aina säikähdyksellä jne. niin silti toivoin ikäänkuin verkostoituvani itseäni parempien, vanhempien ja ansioituneimpien kuskien kanssa ja kun moni heistä touhusi lajiin liittyen yrittäjänä, niin oli mulla omiakin verkkoja silloin vesillä, mutta lopulta totesin vanhat ooppelit enemmän omaksi osaamisalueekseni. 😅 Mä otin lajin alkuun ehkä vähän turhankin tosissani, keräsin paineita, yliajoin shitboxiani, en raaskinut tai jaksanut reenata/testata, niin ei siitä hyvää jälkeä tullut. Noi kolme viimeistä kisaani otin paljon rennommalla mentaliteetillä, hyödynsin muiden epäonnea, kikkailin painoilla oikeissa erissä jne. ja nautin täysillä siitä kisapäivän tunnelmasta sekä faktasta että sain harrastaa hinkumaani lajia muutaman vuoden ajan. 😃
Sittemmin noi mun rallipeliharrastukseni on olleet sellaisia, että kaverini ei ole enää kiinnostunut näkemään kanssani kun olen hienosäätänyt identtisen rattini, pelin setuppini yms. ihan nextille levelille, tehnyt mielikuvaharjoituksia B:stä kartturina jne. mutta toisaalta nykyään on paljon sitä kautta gamertag-kavereita Espanjasta, Ranskasta ja Kanadasta asti. En mä itseäni e-urheilijaksi kehtaa kutsua, mutta keskivertoa paremmaksi simupelaajaksi todennäköisesti, ja se riittää mulle. Pääasia että on hauskaa, ja taito se on sekin hakeutua juuri oikeisiin klubeihin tai liigoihin missä pääsee välillä loistamaan, ei joudu täysin nolatuksi, eikä toisaalta vastustajina ole kuitenkaan mitään kakaroita gamepadilla TCS päällä 😅
Ylen dokkarissa oli hieno kohtaus, missä nuori lapsinäyttelijä ajaa vanhalla jäärata-autolla, kuva vaihtui nykyhetken ikäiseen Vataseen saman auton ratissa jäällä lapsenomainen ilo kasvoilla, ja joku naisääni sanoi "Aja sydämesi kyllyydestä. Aja hallinnan äärirajoilla. Mutta älä aja kovempaa, kuin mitä suojelusenkelisi lentää."
Myönnetään että tuossa kohtaa aloin itkemään, vaikka lähellä se kävi siinäkin kun itse maximum attack Markku Alen riisui aurinkolasinsa Toivosen kolaripaikalla ja pyyhki kyyneliään. - Ja noihin ihan viimeisiin lauseisiin, niin nehän nyt pääosin liittyy rokotteisiin, rajoituksiin, USA:n presidentinvaaleihin sekä Donbassin alueen konfliktiin kaikkine heijastusvaikutuksineen. Omalta osaltani noi asiat ei kuitenkaan ole mitään kynnyskysymyksiä, mutta en tuota rokotusasiaa (sen hetkisten mediatietojen pohjalta) lukuunottamatta keksi, miten noi asiat edes vaikuttaa käytännön tasolla kahden suomalaisen sinkun tutustumiseen ja asioiden tekemiseen. Noin niinku että pelataanko, katsotaanko leffaa, riisutaanko, mennäänkö ajelemaan tms.
Nuo vaalit on herranen aika käyty Atlantin toisella puolella ja itse pidän Saulia hyvänä presidenttinä Suomelle, jossain vanhan Novorossijan alueella ja Mustanmeren rannalla käydään taisteluja, Zelenskyi nyt on ihan symppis oman elämänsä Tony Montana mutta Putin de facto vahvempi, itse hyödyin todennäköisesti Putinin käynnistämästä inflaatiosta sillä El Plania ajatellen aika kylmäsydämisiä päätöksentekijöitä olisi saanut olla jos olisivat hylänneet tässä tilanteessa sen, ja jos se olisi hylätty ja/tai sähkösopimukseni olisi katkolla niin inflaatio olisi mahdollistanut omien kasvojeni säilyttämisen täyden aikapommin/korttitalon sortuessa jne. Tai mitä ihmeen väliä sillä on, laittaako profiilikuvaansa jonkun maan lipun, mitä ei välttämättä edes ole maailmankartalla parin vuoden päästä, kuka sitä tietää, kun Venäjän lihamylly etenee metrin kerrallaan ja kaksi taaksepäin, mutta etenee kuitenkin.
Toi että mä hieman opportunistisesti, vahingoniloisesti tai ideologisesti ei ole kaikesta ns. konsensusmieltä, tuntuu olevan muiden silmissä paljon isompi ongelma kuin heidän tunkemat rokotepiikit käsivarsiinsa tai Ruotsin lipun värit profiilikuvissa mun silmissäni.😅 Koronarajoitusten aikana ekstrovertit pääsivät kokemaan pienen pintaraapaisun yksinäisyydestä, Putin pisti lännen kyykkyyn, energianhintoihin liittyen mä olen hiljaisesti nolannut ja servannut puoli kaupunginosaa, lausunnoissani inhorealistisen yksityiskohtaisesti kuvailtu kotini ei takuulla näyttänyt huonolta El Plania ajatellen jne.
Niin nämä ovat kuitenkin sen verran merkityksellisiä asioita, että mä en yksinkertaisesti kykene valehtelemaan omantuntoni vastaisesti tai esittämään muuta, vaikka joissakin asioissa se onkin suorastaan naurettavan helppoa. En mä noista treffeillä oma-aloitteisesti tietenkään huutelisi tuolla tavalla, mutta jos edes yrittäisin selittää, niin toinen osapuoli ei todennäköisesti vähimmässäkään määrin kykenisi ymmärtämään pointtejani, että konfliktista (inflaatiosta) voi suomalainen pienituloinen jopa hyötyäkin, tai että jos äiti pisti puoli miljoonaa menemään, jätti paskan taaksensa ja isä Putin käynnisti tuulettimen, niin antaa mennä vaan. Karma is a bitch. 😁 - No naisasioissa suhtautuminen tosiaan vaihtelee, mutta noin yleisesti ottaen vähän "koiranpentuna" moni mua on pitänyt ja eräskin kirjaimellisesti sanoi noin silitellessään poskeani ja huomattuaan hymykuoppani 😂 Viimeisin eksäni tiesi asiasta aikaisessa vaiheessa ja hän tiesi mistä on kyse joten se ei suoraan hänen silmissä ollut turn-off, vaikka ehkä mun osalta välillä joihinkin asioihin vaikuttikin. Pari muuta tapailemaani naista ikäänkuin kiinnostuivat aihepiiristä kun tuli kerrottua, ja luulen että niissä tapauksissa juurikin uusi tieto lisäsi tuskaa. Harvalla as-tyypillä kuitenkaan on ihan kaikkia mahdollisia/todennäköisiä lueteltuja piirteitä, eikä yleensä ne omatkaan piirteet kaikki yhtäaikaisesti päällä.
Ja voi hyvin olla, että jossain tapauksissa jos en ole maininnut asiasta, niin ehkä nuo jotkut omat piirteeni ovat ihan muuten aiheuttaneet hieman erikoisen kuvan musta. Mene ja tiedä. 🙄 Enkä tiedä kuinka suoraan se edes liittyy aspergeriiin, mutta paljon on puheenaiheita joihin mulla ei ole kauheasti ammennettavaa ja sama toisinpäin. Musiikissa mä nyt olen jämähtänyt johonkin vuoteen 2004, siinä missä muut katsoo temppareita ja Netflix-sarjoja yms. niin mä jotain indie-tyylisiä low budget leffoja Youtubesta, jos joskus harvoin olen tutustunut pelaaviin naisiin niin totta puhuen mä en tiedä lähes mitään jostain FPS-sotapeleistä, roolipeleistä yms. eivätkä he rallipelien autenttisuudesta tai ota vakavasti siihen liittyvää teknistä asiantuntemustani joka osittain on kehittynyt myös työni kautta. Ja sitten usein on myös niin, että esim. politiikkaan, ajankohtaisiin asioihin yms. liittyen mulla on täysin eri käsitys, mielipide tai puoleni, jotka ovat myös aiheuttaneet yhteentörmäyksiä toisinaan. Usein tähän liittyy mun osaltani myös paljon laajempi tietopohja, laajempi aikajana eri pohdinnoille, tietynlainen inhorealismi jne. enkä argumentoi keskustelujani sen päivän iltapulujen otsikkojen perusteella 😅