chippie

Vapaa kuvaus



Aloituksia

0

Kommenttia

184

  1. Ensimmäisen tyttöystäväni tapasin, kun olin 17. Seurusteltiin viisi pitkää vuotta. Seuraavan kanssa seurustelin vain puoli vuotta ja nykyiseni kanssa on nyt oltu jo yhdeksän kuukautta ja ensi kesänä naimisiin :)
  2. Olen minäkin tuohon kommenttiin törmännyt tämän tästä..

    Ja myös oma kultani oli melkein varma, että olen hetero ja luulen häntä jätkäksi kun tulin iskemään.. ;D
  3. Poikatytöt on mun makuun..

    Muuten ei ole väliä, kuin sillä että korvien välistä löytyy muutakin kuin saha-jauhoa.. ;)

    Ja jostain kumman syystä en osaa katsoa edes naisellista naista, "sillä silmällä"...
  4. Eli, kyllä sitä melko lailla tunnistaa jo pelkästään ohikulkevista ihmisistä. No, aina ei tietenkään voi eikä pidäkkään olettaa asiaa varmaksi, mutta harvemmin olen erehtynyt.

    Yksi tuttunikin väitti kivenkovaan olevansa hetero, vaikken uskonut siihen itse hetkeäkään. sanoi ettei hänellä ole mitään leimaa otsassa mutta nykyään hän on myöntänyt itsellensä ja muille ettei miehet kiinnosta ollenkaan.

    Helpompihan se on minun tunnistaa. kun katson jokaisen vastaantulevan vähänkin poikamaisemman tytön päästä varpaisiin. naisellisista naisista en osaa koskaan sanoa, mitä he ovat. Eivätkä ne iske muhun sinänsä, eli ei ole tarviskaan.

    Mutta koskaan ei voi olla sata-varma.. Loppupeleissä varmuuden saa vasta, toisen kanssa jutellessa. Mutta kyllä sen huomaa :)
  5. Niin on mullakin nimetön etusormea pidempi.
    Tämähän täytyy kertoa niille jotka vielä painivat oman seksuaalisen identiteettinsä kanssa ja miettivät ovatko lesboja vaiko heteroita. käsistähän se selviää, eikä tarvitse enää pähkäillä.. ;)
  6. Heh..

    No, voihan sitä noinkin ajatella ja ymmärrettävää sekin on, ettei sitä aina jaksa selitellä. ei kukaan jaksa.

    Itse otan asian vaan huumorimielellä, kun on niin uskomattoman huvittavaa, miten uteliaita ja tietämättömiä monet ihmiset itse asiassa on..

    Aina ei tosin jaksa, mutta aina ei tartekkaan jaksaa.

    Mutta mä rakastan kunnon väittelyitä. ja niitähän saa helposti aikaiseksi;) Tosin vuosien myötä senkin into vähenee. jos on aina samat kysymykset ja ihmettelyn aiheet..

    Enkä mä yritä selitellä itseäni tahi muuttaa tätä yhteiskuntaa. Eihän siihen kukaan yksin pysty ja lopultakin siihen auttaa vain aika..

    en siis tunne tarvetta selitellä heteroille yhtään mitään. teen sitä vain huvikseni.. Täytyyhän sitä joku mielenkiintoinen harrastus olla.. ;)
  7. Tosi kiva kun näinkin etelässä välillä näkyy revontulia. Kerran aiemmin oon nähnyt treella pari vuotta sitten, mut nää oli paljon selkeemmät. Oli hianoo! :)
  8. En ymmärrä, miksi kuulen tuon kysymyksen niin usein, kun ihmiset (varsinkin miehey) saavat kuulla suuntautumisestani.

    Vihaanko miehiä? -en. miksi vihaisin?

    Olenko pettynyt miehiin? -en. Miksi olisin?

    Minulla on paljon miehiä kavereina ja tulen heidän kanssaan joskus jopa paremmin toimeen kuin monien naisten.

    Nämä kysymykset ovat vaan aina ihmetyttäneet minua...
  9. mulla on pitkä tukka... =olen siis hetero?
    Hyvä tietää.
    Mä kyllä tykkään kaljuista naisista,
    Mutta eihän SE musta lesboa tee ;)
  10. Tulin ulos kaapista tavatessani ensimmäisen tyttöystäväni.
    Seurustelimme noin kuukauden verran, jonka jälkeen kerroin äidilleni, isälleni, veljelleni ja ystävilleni lähes samaan syssyyn.
    Seuraukset olivat sen mukaiset..

    Kukaan ei ollut osannut kuvitellakaan, tai odottaa mitään sellaista ja elämäni kotona muuttui helvetiksi koska olin vasta seitsemäntoista ilman mahdollisuuksia lähteä kotoa pois.

    Kavereista osa karsiutui ja kaikilla vei oman aikansa asian sulatteluun ja hyväksymiseen.
    Lähimmät ystäväni ja perheeni ovat ihan sinut (tai lähes sinut) asian kanssa.

    isovanhemmille ja kaikelle suvulle en ole tuntenut tarvetta kertoa, kun en ole niin läheisissä väleissä, että se olisi välttämättä tarpeen..

    Joskus silti mietin että olisiko asian voinut hoitaa vähän maltillisemmin ja vähemmän shokeeraten, ehkä pikkuhiljaa..
    Ja miten asiat olisivat sitten menneet.

    Mutta toisaalta.. Ompahan sekin ohi... :)
  11. Olen aina pitänyt itseäni vähän outona kai siinä mielessä, etten ole edes osannut olla mustasukkainen.. lainkaan.

    Aiemmissa suhteissani sitä ei vain ollut minun puoleltani. Toisinpäin sitäkin enemmän.

    En tiedä johtuiko sitten liiasta itsevarmuudesta vai täydellisestä luottamuksesta siihen toiseen osapuoleen.

    Nykyään olen tosin oppinut senkin hienouden.. :)

    Saatan olla mustasukkainen täysin tyhjänpäiväisistä asioista. Mutta aina en ole niin kovin tosissani. :)

    Luotan kuitenkin kultaani ainakin 110-prosenttisesti, ellen enemmän.

    joskus se pieni mustasukkaisuus tuntuu ihan kivaltakin.Tuntee että toinen välittää, eikä pidä ihan itsestäänselvyytenä...
  12. Eli, mulle kävi periaattees, ihan samallailla ja elin myös oman bi-vaiheen (yritin epätoivoisesti seurustellla poikien kanssa) ja tulin siihen tulokseen että lesbo olen, enkä muuksi muutu..

    Saan itsekkin tuota samaa "ethän sä edes näytä lebolta"-kommenttia kuulla aika usein, miehiltä baareis.. :/

    Ja sit alkaa se hillitön kysely mun naisesta ja pääsiskös katteleenkin viä, *huoh*...

    miehet on selkeästi kattellu liikaa pornoa... ;)

    monesti kysytään/ luullaa myös etten oo ollu ikinä miehen kans ja sit sanotaan et "kyl mä sut käännyttäisin" joo.. heko heko.. :/

    Myös lesbo/homopiireissä suhtauduttiin alkuun melko epäluulosesti, näin naiselliseen typyyn, mutta kyllä ihmiset on tässä viiden vuoden aikana jo tajunnut, mikä olen naisiani. enää sitä sen enempää kyseenalaistamatta.

    Olihan mullakin vaihe (epätoivoa?) kun leikkasin tukkani lyhyeksi, mutta ei musta silti kyllä poikamaista millään saanut.. :/

    Nykyään pykeudun miten tunnen ja olen vain ihan iloisesti oma itseni ja mun puolesta muut saavat ajatella ihan mitä lystäävät. Pääasiahan on että itse tiedän missä seison.

    Joten, et ole ainoa onkkelminesi.
    kyllä se siittä ajan kanssa. Kaikki on hyvin, kunhan oot sinut itsesi kans ja jätät ne ihmisten puheet omaan arvoonsa..
  13. Outoa käytöstä, mielestäni.. (tai töykeää)
    Itse ilahtuisin, jos minulle paikkaa tarjottaisiin.

    Mutta valitettavasti se yleensä menee juuri päinvastoin.
    Hyvä ettei päälle käydä nyrkit pystyssä jos edes juttelemaan menee edes vahigossa varatulle henkilölle.. :/

    Itse kun olen usein yksin liikenteessä (tai no, nykyään vähemmän, kun on tuo oma kulta) ja joskus se on ihan mukavaakin. Sitä tutustuu uusiin ihmisiin ihan erilailla.

    Ja vaikka joskus olisi kuinka haku päällä, aina on aikaa myös kavereille ja aikaa jutella muiden mielenkiintoisten ihmisten kanssa, varattujenkin.

    Ja joskus tuollainen ystävällinen ele baarissa ihan tuntemattomalta ihmiseltä, voi jopa pelastaa joskus koko illan.. :)
  14. Mikä säteily, mikä iloinen hymy, mitkä silmät ja uskomaton vartalo, mikä äly..
    No, se minusta, mutta mitä sinulle kuuluu? :)
  15. Ei sitä pidä niin kamalan raskaasti ottaa..
    Olen itsekin joitain vanhoja tekstejäni lukenut, mutta, koska kirjoitan myös säännöllisesti päiväkirjaa tiedän kyllä, miten karseaa voi olla lukea omia vanhoja juttujaan.. ;/

    Tosin päiväkirjathan ei ole netissä, eikä näinollen muiden käsiin joudu (Luojan kiitos!)

    Mutta kaippa sitä olisi enemmän miettimisen aihetta silloin, jos mikään ei olisi muuttunut..

    Onhan sitä hyvä huomata itsekin, että mielipiteet ajan kanssa muuttuu ja sitä vanhetessaan viisastuu, vai mitä?
  16. Hassua, mutta en saa päähäni yhtäkään turhaa ostosta. Johtuneeko siitä että harvemmin ylipäätään ostan mitään vai siitä että pääni yksin kertaisesti on liian laho muistaakseen..
    tiedä häntä..
  17. jaa-a, ei muuten olekaan mikään helppo homma..
    vaikka olen aika hyvä itseni manipuloimisessa niin tuossa tarvitaan jo jotain uutta..

    Niin hassua kuin se on olen itse tässä juuri saanut itseni pitämään kahdesta duunista joita teen. olen siis töissä ensin päivät ja sitten illat ja vaatii todella paljon motivaatiota jaksaa tätä kuusi päivää viikosta..

    Päätin siis ruveta nauttimaan työnteosta, kun se suurin osa elämästä nyt siihen menee kuitenkin.

    Sen lisäksi on jaksettava siivota, tiskata ja laittaa ruokaa. tehdä kullalle eväät töihin. ruokkia kissaa ja viedä koiraa pihalle.

    Olen opetellut nauttimaan siitäkin..

    ja nyt olen oikein tyytyväinen elämääni :)

    JOTEN.. se vaatii vaan erilaista, uutta asennoitumista.. Ei ole helppo homma, mutta onnistuu, kun tarpeeksi haluaa..

    Sen lisäksi kannatta tehdä asiat eri tavalla, vaikka takaperin.
    Eri tavalla kuin yleensä. Kilpaile itsesi kanssa, ota aikaa kuinka nopea olet. tai tee asiat eri järjestyksessä, eri aikaan , vaikka yöllä, kuten jo tuossa aiemminkin joku sanoi (itse teen lähes kaiken siivouksen yöllä - naapureiden iloksi ;)
    Kannattaa kokeilla. voit keksiä lisää itse.
  18. Maidon kanssa juon yleensä kahvini.
    jos ei ole maitoa, voin juoda mustanakin.
    Ei se ole niin justiinsa ;)
  19. Aika lailla kaikkea on tullut leikittyä lapsena.. Läpi on käyty niin barbileikit kuin rosvot ja poliisitkin.

    Eniten kuitenkin ja suurimman osan aikaa leikin mieluummin roolileikkejä tai keksin meidän pihan lapsille uusia leikkejä ja pelejä.
    (mikä oli tarpeen kaupungissa, kun piha on pelkkä betonineliö, parkkipaikka ja kuivausteline)
    Leluilla ei siis niin väliä, mutta kaikenlaista roolirekvisiittaa meillä oli (vaatteita, lakanoita ja naamiaisasuja) kaksi isoa matkalaukullista.

    Sotaa en suostunut leikkimää, se oli ainoa, sillä olin pasifistiksi oppinut jo pienestä..
    Olihan noita pyssyleikkejä silti aina, varsinkin kun melkein enemmän leikin poikien, kuin tyttöjen kanssa...

    ja kyllähän sitä tuli muutaman kerran annettua pihan pikkupojille vesitykillä kunnon opetus kun eivät lakanneet kiusaamasta pikkuveljeä ;)
  20. ..itseäni hellittelen taikka palkitsen. Olen oikeastaan vasta viime vuosina opetellut siihen..

    Raskaan työpäivän jälkeen saatan joskun käydä juomassa yhden lonkeron. Tai kun olen pitkän vatvomisen ja laiskottelun jälkeen viimein saanut asiat hoidettua..

    Joskus haluan kahvin ja pullan, joskus jäätelön.

    Yleensä aina jotain syötävää. Pieniä asioita.

    Saatan ostaa sipsejä ja katsoa filmin

    tai mennä elokuviin.

    tai soittaa kaverille ja juoruta puolituntia puhelimessa.

    tai pelata kaverin kanssa biljardia

    tai krjoittaa päiväkirjaa

    tai värjätä hiukset punaisiksi

    tai ottaa napakorun

    tai tatuoinnin

    tai vaan maata sängyssä ja kuunnella hyvää musiikkia..

    Riipuen aina siitä mitä milloinkin mieli tekee..
    21. 9 / 10
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt