yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Tokihan englannissa sanotaan ”they would have stopped”. Missä olet kohdannut ilmauksen ”they would stop” kuvaamassasi menneen ajan merkityksessä? Lähinnä sen voi ajatella esiintyvän kerronnassa, jossa kauttaaltaan käytetään ns. preesensiä*), kuten eri kielissä voidaan tehdä joissakin kerronnan tyyleissä; jo latinan kielioppi tunsi sellaisen nimellä ”praesens historicum”. Mutta oletko jossain _muualla_ (siis kun kerronnassa muuten käytetään menneen ajan muotoa) tavannut kuvaamasi ilmiön? Kenties kyse on vain väärässä tulkinnassa.

    *) ”Preesens”, ”present tense”, on vakiintunut mutta huono nimitys verbien perustempukselle, joka ilmaisee tyypillisesti sekä nykyhetkeä että laajempaa ”nykyaikaa” (esim. ”hän asuu Helsingissä” ei viittaa vain nykyhetkeen vaan johonkin tarkemmin määrittelemättömään ajanjaksoon, johon nykyhetkikin kuuluu) ja lisäksi ajan suhteen indifferenttiä tekemistä tai olemista (esim. ”kaksi plus kaksi on neljä”), usein tulevaa aikaa (mm. suomessa silloin, kun ei ole erityistä tarvetta futuurin käyttöön) ja siis myös menneisyyttä.

    Sen sijaan ”would stop” ja ”would have stopped” eivät ole mielivaltaisesti keskenään vaihdettavissa, etenkään kun jälkimmäinen ilmaisee irreaalista ehdollisuutta (jotakin, josta tiedetään, ettei se toteutunut).

    Konditionaalin menneen ajan muotoa kuten ”olisivat lopettaneet” kutsutaan suomen kieliopeissa yleensä konditionaalin perfektiksi. Tämäkin on varsin epäonnistunut termi, koska loppuun suoritetusta (perfectum) tekemisestä ei missään tapauksessa ole kyse. Nimitys johtunee lähinnä siitä, että olla-verbin avulla muodostettujen menneen ajan liittotempuksia (olen lopettanut, olin lopettanut) muutoinkin kutsutaan - harhaanjohtavasti - perfektiksi ja pluskvamperfektiksi. Esimerkiksi ilmaisu ”olen asunut täällä kymmenen vuotta” ei suinkaan sisällä mitään loppuun suorittamista vaan päinvastoin sisältää normaalisti sen, että asuminen jatkuu.
  2. Merkel-nimessä ei ole suomen ä-äännettä vastaavaa äännettä (IPA-merkki æ), jota ei ylipäänsäkään esiinny sakassa.

    Wikipedia ( http://en.wikipedia.org/wiki/Angela_Merkel )
    sattuu esittämään (ainakin juuri nyt) ääntämyksen suunnilleen oikein:
    ˈmɛɐkəl

    Tosin tarkassa IPA-merkinnässä pitäisi olla kaareva merkki ɐ:n alla osoittamassa, että vokaali ei ole tavuamuodostava vaan diftongin jälkikomponentti.

    Ja luonnollisestikin ääntämys vaihtelee myös saksanpuhujien keskuudessa. Nimessä saattaa jopa esiintyä jonkinlainen r-äänne.

    Kokonaan eri asia on, miten tarkoin nimet pitää ääntää alkukielen mukaisina. Mutta jos muissa suhteissa (r-kirjaimen ääntäminen, k-äänteen täyssoinnittomuus ja viimeisen vokaalin laatu) hyväksytään suomeen mukautunut ääntämys, niin olisi turhaa nipottamista vaatia avointa e:tä [ɛ] ja täysin väärin vaatia ”ä:tä” [æ]. Ääntämys [merkel] on suomenkieliseen puheeseen ihan sopiva, eikä ääntämyksestä [merkkel] kannattaisi siitäkään hirveästi valittaa, koska soinnittoman klusiilin kahdentaminen on metsäsuomalaisten normaali tapa tavoitella germaanista täysin soinnitonta ja ehkä aspiroitunuttakin klusiilia.

    Eri asia sitten on, miten nimet lausutaan, kun puhutaan saksaa.
  3. Ai että opetetaanko peruskoulussa "kömpelöitä rakenteita", joilla asiat sanotaan englanniksi eikä suomea englanniksi kirjoittaen? Voi kun olisikin niin.

    Verbin (envy) käyttö on nimenomaan asioiden sanomista suoraan, toisin kuin siitä johdetun adjektiivin (envious) käyttö. Vastaavasti on suomessakin: kadehdin menestystystäsi ~ olen kateellinen menestyksesi takia.
  4. Kuvaavaa on, että haukkuessasi muita vääristä pronomineista teet karkeita kielivirheitä kuten "yleläisiä piiriä" (pro "piirejä") ja "raamatun" pro "Raamatun".

    Mutta juttusi taisikin olla parodiaa itseoppineiden kielipoliisien vaahtoamisesta?
  5. Kovin kömpelö tuo "of the fact that". Eiköhän pikemminkin "I envy you for your being in England." Tosin voisi sanoa selvemmin, kadehditaanko Englannissa vierailemisen vai Englannissa olemisen takia.
  6. Eipä niin, mutta kysymys ei lainkaan koskenut sitä vaan kirjoitusasua _suomen kielessä_. Vain harvoissa kirjoitusjärjestelmissä - lähinnä latinalaisessa, kreikkalaisessa ja kyrillisessä - tehdään ero "isojen" ja "pienten" kirjainten välillä, mutta nyt siis oli kyse juuri sellaisesta järjestelmästä.
  7. Hankalaa asiassa on tietää, milloin penultiman (toiseksi viimeisen tavun) vokaali on pitkä. Yleisesti ottaen se pitää osata selvittää sanakirjojen ja kielioppien avulla.

    Lisäksi on itse asiassa aika monta poikkeusta, ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/latinaohje.html#paino
  8. Klassillinen (tai ”klassinen”, niin kuin useimmat nykyisin sanovat) latina on melkoisen tarkasti rajattu kielimuoto. Tiukimmillaan se tarkoittaa Ciceron ja Caesarin ajan latinaa. Tästä voidaan vähän joustaa kumpaankin suuntaan ajassa, mutta esimerkiksi katolisen kirkon latina ei missään tapauksessa ole klassillista.

    Myös muiden kielten klassilliset muodot ovat suhteellisen selvärajaisia. Tällainen on myös klassillinen arabia, joka tarkoittaa lähinnä Koraanin arabiaa. (Huom.: Tämän kirjan nimi kirjoitetaan versaalialkuisena, kuten teosten nimet yleensäkin.) Nykyinen kirja-arabia, standardiarabia, yleisarabia tai millä nimellä sitä kutsuttaneenkin perustuu klassilliseen arabiaan mutta väistämättä poikkeaa siitä. Eikä se puhuttuna ole aina kaikkien arabiankielisten ymmärrettävissä, koska ääntämyksessä voi olla liikaa vaihtelua.

    Kuten nähdäkseni sanot rivien välissä, jonkin kielimuodon kutsuminen klassilliseksi sisältää myös aika paljon arvostuksia. Usein klassillinen ajatellaan jaloksi ja kehittyneimmäksi muodoksi, josta kieli sitten alkoi rappeutua. Tämä ajatus on varmaankin suurelta osin renesanssiajan humanistien luomus. Hehän ihailivat antiikin huippukausina pitämiään aikoja ja katsoivat tehtäväkseen palauttaa etenkin latinan ja kreikan klassilliseen muotoon.
  9. Liitepartikkeli ”-kin” tarkoittaa useimmiten aika tarkkaan samaa kuin ”myös”. Kääntäminen tietysti riippuu asiayhteydestä ja merkityksestä; venäjässä on erikseen ”takže” ja ”tože”, latinassa taas muiden vaihtoehtojen ohella liitepartikkeli ”-que”. Mutta tämänhän varmaan tiesitkin, jos ajattelit jotain kääntää näille kielille.
  10. Ennen nimityksestä päättämistä pitäisi tietää, mitä sillä tarkoitettaisiin. Mikä on ECG? Se vaikuttaa _englanninkieliseltä_ lyhenteeltä, jonka suomalainen vastine olisi EKG. Mutta mikä olisi sen ja voiman suhde?

    Joka tapauksessa _suomen kielessä_ sanotaan luonnollisella tavalla puhuttaessa ”x:n ja y:n suhde” tai ehkä ”x:n suhde y:hyn”.
  11. Kyllä ”kéz” on samaa alkuperää kuin ”käsi”. Äänteenmuutosta k > h ei ole unkarissa tapahtunut kaikissa sanoissa. Ilmiön tarkempi luonne lienee vähän epäselvä. Onhan esimerkiksi kaksi ~ két mutta kolme ~ három, joista toisessa muutos on tapahtunut, toisessa ei. Olisiko niin, että se tapahtui takavokaalin edellä ja että ”két” on poikkeus sen takia, että unkarissa vokaali muuttui etuvokaaliksi ennen kuin muutos k > h alkoi?
  12. Venäjässä _saattaa_ olla lainoja suomalais-ugrilaisista kielistä etenkin paikannimistössä, mutta _suomesta_ ei ole tainnut venäjän yleiskieleen lainautua mitään. Suomen lähellä puhutuissa venäjän murteissa lienee suomesta peräisin olevaa sanastoa. (Tässä ei tarvitse edes pohtia hirveästi sitä, mikä suomen kieli oikein on ja milloin se on syntynyt, mutta aikaisintaan sen voinee katsoa muodostuneen 1200-luvulla.)

    Tosin on muutamia suomen sanoja, joiden sanotaan muodostuneen kansainvälisiksi. No ”sauna” ei taida kuulua normaaliin venäjään, koska venäjässä on ”banja”. Tuskin myöskään sisu. Vuonna 1975 julkaisu Suomalais-venäläinen sanakirja (Vahros & Scherbakoff) antaa sisu-sanalle joukon vastineita, ja sitten: ”suomalainen ~ фи́нское нутро́”, eli suomalaista sisuakaan ei nimitetä suomen sanalla. Yksi suomesta lainattu sana sentään löytyy, nimittäin ”rapakivi” (рапаки́ви), jonka usein väitetään lainautuneen maailman geologien kieleen yleisesti.
  13. Kun tulee kiistaa, kannattaa tarkistaa luotettavasta lähteestä ja sitten viitata siihen. Muuten menee helposti inttämiseksi.

    MA on todellakin Massachusetts, ja tämä kerrotaan Yhdysvaltain liittovaltion viraston tiedoissa, esimerkiksi postihallinnon sivulla
    http://pe.usps.gov/text/pub28/pub28apb.html
  14. Jos suomalainen ei osaa kirjoittaa suomea kunnolla, niin mitä kummaa hän tekee latinan sanoilla? Sanoja voi muuten katsoa sanakirjoista; se on joutuisampaa kuin netissä kyseleminen, ja vastaukset ovat oikeampia. Tosin ihminen, joka kysyy "mitä on 'arvokas' latinaksi?" ei tekisi oikeallakaan vastauksella mitään.
  15. Kun verkkoversion tarjoushinta on 25 dollaria vuodessa (normaali 30 dollaria), herää kysymys, eikö painettu kirja ole parempi hankinta. Amazon ilmoittaa normaalihinnaksi 55 dollaria mutta myy nyt alle 35 dollarilla (tosin ehkä vain Yhdysvalloissa). Postikulut tulevat lisäksi, mutta samallahan voi tilata muutakin, jolloin ne eivät niin tunnu.

    Ja _lukemiseen_ kirja sopii paljon paremmin kuin kuvaruutu. The Chicago Manual of Style kannattaa lukea läpi ainakin kerran, ja _sitten_ tietää, mitä siitä löytyy (ja suunnilleen mistä).
  16. Ensin joku kysyi: ”käännöksen kanssa, oma alkeellinen kielitaito ei riitä, oli outoja sanoaja oudoissa yhteyksissä, jos jollain taitoa enemmän...?” Käännöstä tai selitystä siis kysyttiin.

    Nyt sitten joku muu tai sama henkilö kirjoittaa:
    ”enemmänkin siitä, että mistä alkulähde, sanovat olevan varhaisia Egyptiläisiä kirjoituksia...aiheesta jonniinmoinen keskustelu menossa ja asia uteloittaa?”

    Eihän tuossa enää ole tolkkua. Jos aiheesta käytävä ”keskustelu” on samanlaista sekoilua, enpä taida haluta tietää siitä. Taidanpa jo tietää, mistä on kyse: siitä _vanhasta_ havainnosta, että Raamatussa ja Kuolleiden kirjassa on samanlaisia mietelauseita. Tästä aina silloin tällöin joku nostaa ison melun, yleensä varmaankin käyttääkseen keppihevosenaan kristinuskon vastaisessa propagandassaan. Propagandan taso vain taitaa laskea koko ajan, kun siihen käytetään huonosti ymmärrettyjä englanninkielisiä tekstejä – tietämättä edes suomennoksista.
  17. Raamattu on suomennettu moneenkin kertaan, viimeksi suoraan alkukielistä, joten miksi etsiskelisit jonkin englanninnoksen pohjalta suomenkielisiä vastineita? Nykyinen ja sitä edellinen raamatunsuomennos vieläpä löytyvät netistä, ks. http://www.evl.fi/raamattu/

    (Ai niin, "Proverbs" on "Sananlaskut".)

    Myös Kuolleiden kirja on suomennettu; Googlella löytynee bibliografisia tietoja yms. Eri asia sitten on, onko lukemassasi Gardnerin kirjassa käytetty samaa versiota.
  18. Ei kannata yrittää selitellä tankeroenglantia, jota suomalaisten tekemät sanoitukset ovat tulvillaan. Kun sanojen sekasotkua huudetaan rahisevalla äänellä, se kuulostaa monien mielestä syvälliseltä tai coolilta.

    Jos englannin kielessä halutaan ilmaista – kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti –, että jokin on rikos eli muodostaa rikoksen, sanotaan ”is a crime” tai fiinimmin ”constitutes a crime”.
  19. Suomen aakkostoksi yleensä mainittu merkkien joukko on peräisin suomen kirjakielen luomisen ajalta, joten lähinnä Agricolaa sopii siitä syyttää tai kiittää. Mukana on esimerkiksi b-kirjain toisaalta siksi, että Agricola käytti sitä osittain p-äänteen merkkinä, toisaalta siksi, että se kuuluu ruotsin, saksan ja latinan aakkostoon, joita Agricola piti varmaankin itsestäänselvänä lähtökohtana.

    Uusin lisäys, 1900-luvun alussa tehty, on hattu-s:n š (ja hattu-z:n ž) mukaan ottaminen suomen aakkostoon. Niiden asema on melko marginaalinen, mutta virallisesti (kielitoimiston mukaan) ne kuuluvat suomen aakkosiin, vaikka niitä ei taideta koulussa juuri opettaa.

    Mainitsemasi konsonanttimerkit ovat ”vieraita” aika eriasteisesti:
    1) b-kirjain esiintyy yleisesti uudehkoissa lainasanoissa, vaikka se yleensä lausutaankin p-äänteenä (tai vain lievästi soinnillisena)
    2) d-kirjain esiintyy lainasanojen lisäksi t:n heikkoasteisena vastineena astevaihtelussa (ja myös sanoissa, joissa ei ainakaan nykykielessä ole astevaihtelua, esim. sydän)
    3) f-kirjain esiintyy uudehkoissa lainasanoissa, joissa se ehkä useimmiten ääntyykin f-äänteenä, ja eräiden tutkijoiden mukaan f-äänne onkin ”vieraista” äänteistä se, joka on selvimmin päässyt mukaan suomen äännejärjestelmään
    4) g-kirjain esiintyy paitsi uudehkoissa lainasanoissa myös yhdistelmässä ng, joka tarkoittaa kaksois-äng-äännettä ja on nk:n heikkoasteinen vastine astevaihtelussa.

    Sen sijaan esimerkiksi c, q ja z ovat selvästi vieraampia, vaikka ne sovinnaisesti luetaankin suomen aakkostoon. Ne esiintyvät vain harvoissa uudehkoissa lainasanoissa, enimmäkseen sitaattilainoissa, kun taas muunlaisissa lainoissa ne on enimmäkseen korvattu muilla kirjaimilla.

    Lisäänpä vielä, että vaikka á-kirjainta ei voi pitää suomen aakkostoon kuuluvana edes ”liitännäisjäsenenä”, niin à-kirjaimen kuulumista voisi perustella vahvemmin, vaikka se käytännössä esiintyykin lähinnä ranskasta lainattuna pikkusanana (esimerkiksi ”5 à 8” ’viidestä kahdeksaan’, ”10 kg à 5 €”ˇ). Eri juttu sitten on, että à-kirjain kirjoitetaan suunnilleen yhtä usein virheellisesti á:na kuin oikein.

    Tarkemmin ks. ”Letters in Finnish”,
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/lang/finnish-letters.html
  20. Sinullahan ei ollut asiaan mitään sanomista, mutta sen sijaan räyhäät ja sätit oikein tanttamaiseen tyyliin, tietysti pelkän typeryyttä heijastavan nimimerkin takana kyyristellen. Mietipä vähän, minkä kuvan annat itsestäsi. Tässä sinulle ilmaiseksi mietelause, jonka voit painattaa omaan T-paitaasi tuon perusteella:

    Lingua mali pars pessima servi
    21. 110 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt