Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. W3C:n "standardit" eivät sano, mitä kuvaformaatteja saa tai ei saa käyttää. Tosin tavallaan voi lukea PNG:n ja SVG:n suosimista, mutta tämä ei tee niistä sen toimivampia kuin ne ovat. SVG ei toimi useimmissa selaimissa. PNG toimii, mutta ei tarjoa mainittavia etuja tavallisimpiin vaihtoehtoihin GIFiin ja JPEGiin verrattuna.

    Käytännön tilanne on simppeli:
    - valokuville ja muille paljon sävyjä sisältäville JPEG
    - muille, varsinkin yksinkertaisille piirroskuville, GIF.
  2. Vaikka Suomen ja Venäjän suhde ns. autonomian aikana joskus selitettiin jopa personaaliunioniksi (kuten sinä teet), niin tämä ei suinkaan ollut vallitseva käsitys edes Suomessa.

    Esimerkiksi professori Allan Serlachius kirjoitti vuonna 1910 kirjassa "Lainopin alkeet", että Aleksanteri I:n hallitsijanvakuutuksella Suomi tehtiin "Venäjän kanssa erottamattomassa yhteydessä olevaksi epäsuvereeniseksi, mutta silti keisarikunnasta eri (autonomiseksi) valtioksi". Tämän lisäksi toki keisari oli myös Suomen suuriruhtinas.

    Suomessa tunnustettiin aluksi Venäjän väliaikainen hallitus ylimmän vallan haltijaksi eli suuriruhtinaan valtaoikeuksien käyttäjäksi. Se muun muassa hajotti Suomen eduskunnan - kun tämä oli yrittänyt itse julistautua ylimmän vallan haltijaksi. Tosin suomalaiset eivät tähän mukautuneet täysin vapaaehtoisesti, vaan tarvittiin hiukan aseidenkalistelua.

    Kun tilanne sitten Venäjällä muuttui yhä sekasortoisemmaksi, ei siellä enää ollut vallankäyttäjää, joka olisi yksiselitteisesti voinut päättää Suomen aseman muuttamisesta. Lähes kaikki poliittiset suuntaukset Venäjällä olivat tsaarivallan kukistuttua yhtä mieltä siitä, että sellaisen päätöksen saattoi tehdä vain Venäjän perustuslakia säätävä kansalliskokous.

    Oli kuitenkin yksi poikkeus, bolsevikit. Heiltä suomalaiset hankkivat tunnustuksen Suomen itsenäisyydelle, ja he hajottivat pistimillä perustuslakia säätävän kansalliskokouksen, joka oli yksi harvoja edes suhteellisen demokraattisilla vaaleilla valittuja orgaaneja Venäjällä kautta aikojen. Sen kokoonpano ei nimittäin ollut bolsevikkien mieleen.

    Tokihan voimme lähteä myös siitä, että aika ajoin väkivalta katkaisee oikeudellisen jatkuvuuden: kumoaa vanhan järjestyksen ja perustaa uuden, joka rupeaa esiintymään lakina ja oikeutena. Mutta jääkäriliike, bolsevikkien vallankaappaus, Suomen senaatin itsenäisyysjulistus 4.12.1917 (joka sitten huomattiin vahvistuttaa eduskunnalla 6.12.), oman armeijan muodostaminen Suomelle, hyökkääminen valtakunnan sotavoimien kimppuun (ns. venäläisten aseistariisuminen) ja punakapina olivat kaikki vanhan ja vakiintuneen oikeusjärjestyksen silmin katsottuna valtiorikoksia. Siksi oli silkkaa politiikkaa eikä juridiikkaa sekin, millä rikosnimikkeillä hävinneitä sitten aikanaan tuomittiin.
  3. CSS:stä on julkaistu aika monia englanninkielisiä kirjoja. Esimerkiksi Eric Meyerin kirjat ovat kovaa asiaa, vaikka vähän vaikeita. Suomeksi lienee edelleen vain yksi, mutta sitä parempi, vaikka itse sanonkin. :-)

    Mutta haluatko tietää piirteistä, jotka toimivat, vai myös kaikesta, mitä on ehdotettu? Kuvaamistasi .class, td.class ja .class li li ovat perusasioita, jotka selitetään jokaisessa kunnon CSS-kirjassa tai oppaassa. Sen sijaan :nth-child, :not ja :target eivät kuulu mihinkään viralliseen CSS:n määrittelyyn eivätkä myöskään selaimet tunne niitä, pois lukien ehkä jotkin kokeiluselaimet tms. Ne kuuluvat luonnoksiin, joita kutsutaan yhteisnimellä "CSS 3" ja joissa itsessään sanotaan, ettei ole sopivaa viitata niihin muuten kuin käynnissä olevana kehitystyönä ("work in progress").

    Välimaastoon sijoittuu sitten joukko piirteitä, jotka kuuluvat viralliseen CSS:ään (CSS 2) ja joita mm. Opera ja Mozilla (tai ainakin toinen niistä) tukee mutta Internet Explorer ei. Web-käyttöä ajatellen nekään eivät siten ole kovin käytännöllisiä nykytilanteessa mutta saattavat huolellisesti käytettyinä olla hyödyksi. Tällainen on esimerkiksi sentyyppinen selektori kuin h2 + p (tarkoittaa sellaista p-elementtiä, joka on välittömästi h2-elementin jäljessä).