yucca42

yucca42 profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Liittynyt 21v sitten
11 aloitusta · 2810 kommenttia
Vaikka Suomen ja Venäjän suhde ns. autonomian aikana joskus selitettiin jopa personaaliunioniksi (kuten sinä teet), niin tämä ei suinkaan ollut vallitseva käsitys edes Suomessa.

Esimerkiksi professori Allan Serlachius kirjoitti vuonna 1910 kirjassa "Lainopin alkeet", että Aleksanteri I:n hallitsijanvakuutuksella Suomi tehtiin "Venäjän kanssa erottamattomassa yhteydessä olevaksi epäsuvereeniseksi, mutta silti keisarikunnasta eri (autonomiseksi) valtioksi". Tämän lisäksi toki keisari oli myös Suomen suuriruhtinas.

Suomessa tunnustettiin aluksi Venäjän väliaikainen hallitus ylimmän vallan haltijaksi eli suuriruhtinaan valtaoikeuksien käyttäjäksi. Se muun muassa hajotti Suomen eduskunnan - kun tämä oli yrittänyt itse julistautua ylimmän vallan haltijaksi. Tosin suomalaiset eivät tähän mukautuneet täysin vapaaehtoisesti, vaan tarvittiin hiukan aseidenkalistelua.

Kun tilanne sitten Venäjällä muuttui yhä sekasortoisemmaksi, ei siellä enää ollut vallankäyttäjää, joka olisi yksiselitteisesti voinut päättää Suomen aseman muuttamisesta. Lähes kaikki poliittiset suuntaukset Venäjällä olivat tsaarivallan kukistuttua yhtä mieltä siitä, että sellaisen päätöksen saattoi tehdä vain Venäjän perustuslakia säätävä kansalliskokous.

Oli kuitenkin yksi poikkeus, bolsevikit. Heiltä suomalaiset hankkivat tunnustuksen Suomen itsenäisyydelle, ja he hajottivat pistimillä perustuslakia säätävän kansalliskokouksen, joka oli yksi harvoja edes suhteellisen demokraattisilla vaaleilla valittuja orgaaneja Venäjällä kautta aikojen. Sen kokoonpano ei nimittäin ollut bolsevikkien mieleen.

Tokihan voimme lähteä myös siitä, että aika ajoin väkivalta katkaisee oikeudellisen jatkuvuuden: kumoaa vanhan järjestyksen ja perustaa uuden, joka rupeaa esiintymään lakina ja oikeutena. Mutta jääkäriliike, bolsevikkien vallankaappaus, Suomen senaatin itsenäisyysjulistus 4.12.1917 (joka sitten huomattiin vahvistuttaa eduskunnalla 6.12.), oman armeijan muodostaminen Suomelle, hyökkääminen valtakunnan sotavoimien kimppuun (ns. venäläisten aseistariisuminen) ja punakapina olivat kaikki vanhan ja vakiintuneen oikeusjärjestyksen silmin katsottuna valtiorikoksia. Siksi oli silkkaa politiikkaa eikä juridiikkaa sekin, millä rikosnimikkeillä hävinneitä sitten aikanaan tuomittiin.
Kiukuttaako myös, jos joku sanoo vihtaa vastaksi tai iltaa ehtooksi?

Kyse on vanhoista murre-eroista, ja yleiskieleen on melko mielivaltaisesti valittu yksi muoto. Tosin viime aikoina on ruvettu suvaitsemaan myös muita muotoja, joskin tavattoman epäjohdonmukaisesti. Pelkästä arpapelistä ei ole kyse, vaan jostain sotkuisemmasta.

Esimerkiksi "tuli tehdyksi" on nykyisin hyväksytty, "saada aikaiseksi" ei ole, ja "alkaa tekemään" on myös virallisesti väärin vaikka lähes yhtä virallisesti on todettu, ettei ole mitään muuta syytä pitää kiinni säännöstä kuin kielenhuollon arvovalta. (On aina ennenkin sanottu, ettei saa alkaa tekemään, joten jos tästä säännöstä luovuttaisiin, niin ties mitä tapahtuisi. :-))

Mutta miksi vääriksi julistetut muodot kiukuttavat?

Mitä alkamiseen ja rupeamiseen tulee, niin ehkä niissä on jokin murre-ero. Ehkä savolaisittain tekemisen alkaminen on sitä, että vähitellen harkitaan ryhtymistä jonkinlaisiin valmisteleviin toimiin sitä varten, että saatettaisin miettiä tekemistä, ja rupeaminen on ihan sitä, että vähän evää liikautetaan. :-)