yucca42

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

2810

  1. Tehtävän tarkoitus lienee saada liian teoreettisesti ajattelevat soveltamaan aritmeettisen sarjan summan kaavaa. Käytännöllisempi ihminen huomaa heti tehtävän luvuista, että termejä on vain muutama, ja tekee muutaman yhteenlaskun...
  2. Jep, ennen vanhaan koulussa opeteltiin lineaarista interpolaatiota ja sitä myös käytettiin kokeissa, joissa sai olla mukana logaritmitaulu. Aika harva taisi kyllä ymmärtää, mistä oli kyse, vaikka ideahan on tosiaan yksinkertainen: approksimoidaan funktiota paikallisesti suoralla.

    Normaalijakautuman tiheysfunktion standardoitu tunnus on Φ. Kirjainta N käytetään itse jakaumaan viitattaessa; esimerkiksi N(0, 1) tarkoittaa normitettua normaalijakaumaa. Ja suomen kielessä on edelleen normina, että desimaalierottimena on pilkku, ei piste, vaikka tätä onkin ehdotettu muutettavaksi. Oikeita merkintätapoja voi opiskella e-kirjasta http://www.e-painos.fi/kirjat/jukka-k-korpela-matemaattisten-merkintojen-kirjoittaminen/

    MAOL-taulukoissa on arvot Φ(0,37) ≈ 0,6443 ja Φ(0,38) ≈ 0,6480. Lineaarinen interpolaatio merkitsee tässä yksinkertaisesti keskiarvon laskemista, koska haluttu piste on arvojen puolessavälissä. Saadaan siis Φ(0,375) ≈ (0,6443 + 0,6480)/2 = 0,6461. Tässä viimeistä numeroa on pidettävä epävarmana (oikea vastaus onkin neljään merkitsevään numeroon pyöristettynä 0,6462), koska käytetyt arvot ovat likiarvoja ja koska lineaarinen interpolaatio aiheuttaa virhettä (sitä enemmän, mitä enemmän funktio lokaalisesti poikkeaa suorasta).

    ”Käsin” laskettavaa lineaarista interpolaatiota harjoitetaan nykyisin aika vähän, koska on näppärämpiä vaihtoehtoja, esimerkiksi

    https://www.wolframalpha.com/input/?i=Φ(0.375)

    joka antaa suoraan vastauksen 0.64617. Wolfram Alpha siis tuntee funktion sen standardinimellä Φ. Luvuissa pitää tällöin kuitenkin muistaa käyttää desimaalipistettä.

    Mutta interpolaation idea on toki hyvä tuntea. Hyvin monet numeeriset menetelmät käyttävät jonkinlaista interpolaatiota.
  3. Kansakoulussa muistaakseni opetettiin, että otsikkoon viittaaminen tekstissä on tyhmää. Tätä voi havainnollistaa sillä, että esitetään viesti tai muu teksti ilman otsikkoa ja kysytään, näyttääkö se fiksulta. Tällainen ei taida sisältyä peruskoulun oppimäärään.

    Kansaneläkelaitoksen käyttönimi on ”Kela” näin kirjoitettuna, ja sitä taivutetaan kuten yleisnimeä ”kela”, siis esimerkiksi ”Kelan”.

    Luetelmaviivojen (”ranskalaisten viivojen”) käytön sääntöjä on kuvattu sivulla
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.10.html
  4. No ei nyt niinkään pehmoisia:

    ”strong, powerful.
    I. Physically (rare; “syn.: firmus, strenuus, incolumis, animosus): ecquid fortis visa est (mulier),” powerful
    – –
    II. Mentally, strong, powerful, vigorous, firm, steadfast, stout, courageous, brave, manly, etc., answering to the Gr. ἀνδρεῖος (very freq. in all periods and sorts of composition).”

    http://www.perseus.tufts.edu/hopper/text?doc=Perseus:text:1999.04.0059:entry=fortis

    Mutta kuten joku jo kommentoi, ”manere” on infinitiivi, ei imperatiivi. Toisaalta, jos kyse on latinaa osaamattoman kehittämästä ”tunnuslauseesta” tai jostain kopioiduista sanoista, joista tehdään vaikkapa tatuointi, niin on varmaan ihan hyvä, että se on vähän pig Latin.
  5. Voitko laittaa tänne copypastella palan tekstiä, jossa ongelma ilmenee. Toki copypaste voi hävittää olennaista informaatiota, mutta tämä kuitenkin on yksinkertaisin tapa yrittää edetä ongelman selvittelyssä.
  6. Kirjaimen г ääntämys [h] ei ole erityisen provinsiaalinen piirre, vaan esiintyy laajasti Etelä-Venäjällä. Brežnev käytti sellaista ääntämystä järjestelmällisesti, eikä Neuvostoliiton johtajan julkista kielenkäyttöä voine pitää kovin provinsiaalisena.

    Hanko on nykyvenäjäksi Ханко, mutta aiemmin käytettiin ruotsinkieliseen nimeen ”Hangö udd” perustuvaa nimiasua Гангут. Samantapainen ilmiö on nykyvenäjän Хельсинки contra aiempi Гельсингфорс. Horjuntaa selittää se, että suomen ja ruotsin sananalkuisella h:lla ei ole foneettista vastinetta venäjän yleiskielessä, ja х ja г ovat suunnilleen yhtä lähellä, eri suunnissa vain. (Venäjän х vastaa suunnilleen suomen h:ta sellaisena kuin se realisoituu vaikkapa sanassa ”Lahti”. Tämä nimi on tietysti aina ollut venäjäksi Лахти.)
  7. Virke ”Sanassa Veiksel ei ole kysymys siitä vaan toisen kielen aivan erilaista sanaa käytetään alkuperäisen asemasta” ei pidä paikkaansa: ”Veiksel” esiintyy, kuten täällä on jo todettu, vain suomessa, ja se on nimenomaan suomen kieleen muokattu tai muokkautunut muoto. Lähtökohtana on toki ollut saksan ”Weichsel”, ruotsin kautta tulleena.

    Ääntämisessäkin on selvä ero: saksassa [vaiksəl], suomessa [ʋeiksel].

    Vironkielisiä nimiä muuten taivutetaan nykynormien mukaan kuten täysin vieraita nimiä, ellei nimi tai sen jälkiosa ole täysin suomen sanaa vastaava. Siksi Kingissepp : Kingiseppiksi ilman suomen astevaihtelua (mutta Meri : Meren).
  8. Pikemminkin voisi ihmetellä, miksi suomen kieleen vakiintuneita nimiä on ruvettu vaihtamaan. Esimerkiksi Moldausta kielitoimisto käskee käyttämään nimeä Vltava, joka sopii suomen kieleen erityisen huonosti äännerakenteeltaan. Aivan hulluksi menee nimien vaihtaminen sen mukaan, missä kohtaa jokea satutaan olemaan: "Vltava yhtyy Pohjois-Tšekissä jokeen, jonka nimi on tšekiksi Labe. Kun joki virtaa valtakunnan rajan yli Saksan puolelle, sen nimi on Elbe. Saksassa Dresdenissä siis tulvii Elbe."

    Pitäisiköhän Tornionjoesta käyttää suomenkielisessä tekstissä nimeä Torne älv, jos sitä katsotaan Ruotsin (vaiko Sverigen?) puolelta tai soudellaan joen halki kulkevan valtakunnanrajan länsipuolella?

    Saksan kielestä peräisin olevat nimet johtuvat tietysti siitä, että kohteet ovat tulleet tunnetuiksi saksankielisestä viestinnästä, toki usein ruotsin kielen kautta – esimerkiksi ”Veiksel” on omaksuttu ruotsin vanhemmasta käytännöstä, jossa nimenä oli saksasta omaksuttu ”Weichsel”. Osa tällaisista nimistä on myöhemmin muuntunut tai muutettu erilaiseen asuun, usein poliittisista syistä; esimerkiksi Danzigista on tehty Gdańsk (yleensä väärinkirjoitettuna Gdansk), koska kaupunki siirtyi 2. maailmansodan jälkeen Puolalle. Poliittinen korrektisuus on kuitenkin usein epäjohdonmukaista.

    Vastaavasti suuri osa entisen Neuvostoliiton paikannimistä tunnetaan suomessa yhä parhaiten venäjästä omaksutussa muodossa. Niiden korjaileminen on johtanut ja johtaa sekaannuksiin, mutta minkäs teet.

    Nykyisin englannin vaikutus sekoittaa asioita vielä uudella tavalla, joskaan sitä ei useinkaan huomata paheksua samalla tavalla kuin saksasta tai venäjästä peräisin olevia asuja. Englanninkielisten asujen käytön eräänlainen pohjanoteeraus oli mielestäni useissa Suomen lehdissä joitakin aikoja sitten esiintynyt uutinen, jossa mainittiin ”Gallivare”. Kyseessähän oli Jällivaaran ruotsinkielinen nimi englannin mukaisesti barbarisoituna (tarkkeet pois). Hiljattain taas näkyi jotain tapahtuneen ”Kharkivissa” (Kharkiv on Harkovan ukrainankielinen nimi englannin mukaisessa translitteraatiossa).

    Joten rauhoittukaa, kyllä Veikselistä aika pian tulee Suomen tiedotusvälineissä Vistula (ja Puolasta Poland).
  9. Sivulla http://esl.fis.edu/grammar/rules/future.htm on aika napakka esitys siitä, miten englannissa viitataan tulevaan. Yksi kohta siitä on: ”The present simple tense is usually used to refer to future events that are scheduled (and outside of our control).”

    Tämän taustalla voi nähdä sen, että futuurin apuverbin alkuperäinen ja kielessä muissa yhteyksissä elävä tahtomisen (will) merkitys ei ole kokonaan kadonnut futuuri-ilmauksista.

    Myös ”I attend a seminar tomorrow” on mahdollinen. Silloin osallistuminen ajatellaan ”aikataulutetuksi”, kalenterissa olevaksi asiaksi, pikemminkin kuin aikomukseksi – joka puhekielessä usein ilmaistaisiin tyyliin ”I’m goint to – –” pikemminkin kuin will-verbillä.
  10. Toimiiko tavutus oikean näköisesti? Onko isoja välejä siellä täällä vai kauttaaltaan? Miten suuri rivinpituus on? Aika hankala ongelmaa on analysoida ilman lisätietoja.

    Jos tavutus on käytössä, kieli on asetettu oikein ja rivinpituus on kohtuullinen, isoja välejä syntyy yleensä vain silloin, kun tekstissä on pitkä merkkijono, joka ei ole sana lainkaan, esimerkiksi pitkä konsonanttien tai erikoismerkkien jono

    Ai niin, pakotettu rivinvaihto toki myös aiheuttaa ongelmia. Tarkistapa,onko niitä. Aloitus-välilehden Kappale-ryhmässä on painike ¶, jolla saa eräät ohjausmerkit näkyviin (ja uudestaan napsauttamalla pois). Jos rivin lopussa näkyy nuolimerkki, suunnilleen ”↵”, niin siellä on pakotettu rivinvaihto. Sen poistaminen tai korvaaminen välilyönnillä, tilanteen mukaan, korjannee silloin ongelman.
  11. Ät-merkki ”@” saadaan suomalaisella näppäimistöllä yhdistelmällä AltGr 2. Toki voi kirjoittaa myös kolmea näppäintä käyttäen Ctrl Alt 2.

    Jos ei tule, niin näppäimistöasettelu on voinut vaihtua. Asian arvailemisessa auttaisi mm. tieto siitä, mitä AltGr 2 nyt sitten tekee.

    Toisaalta Wordin uudelleenkäynnistyksen pitäisi palauttaa näppäimistöasettelu oletusarvoonsa, joten ehkäpä tässä on kyse muusta.

    Mahdollisesti olet vahingossa määritellyt AltGr 2:lle oman merkityksensä Wordin sisällä. Tämän pitäisi tulla ilmi, jos yrität määritellä jonkin merkin (minkä tahansa) pikanäppäimeksi AltGr 2.

    Jos vain pitää saada äkkiä aikaan ”@”, niin sen voi copypasteta jostakin, tai sitten voi näppäillä Alt 064.
  12. Yhdistyviä tarkkeita ei yleensä kannata käyttää matemaattisissa merkinnöissä. Poikkeuksena voi olla tilanne, jossa joudutaan kirjoittamaan pelkkää tekstiä, jolloin tietysti muutenkin ulkoasu on karkea – kuten vaikkapa täällä. (Teknisesti kehittyneemmillä keskustelufoorumeilla kuten MathOverflow käytetään parempia keinoja, kuten LaTeXia.)

    Vikana yhdistyvissä tarkkeissa kuten U+0302 on muun muassa se, että ne puuttuvat monista fonteista, ja jos ohjelma yhdistää yhden fontin kirjaimen ja toisen fontin yhdistyvän tarkkeen, tulos voi olla aika kamala. Lisäksi yhdistyvien tarkkeiden toteutus ohjelmissa on usein huono. Tai sitten ongelma voi olla fontissa. Fonttien tekijät eivät yleensä tunne tällaisia aiheita kovin hyvin, ja fontissa oleva tieto tarkkeen sijoittamisesta saattaa olla aivan väärä. Tuloksena voi olla tarke, joka tuleekin kirjaimen jälkeen (melkein kuin x^) tai menee kiinni kirjaimeen, jopa sen päälle jne. Lisäongelmia tulee siitäkin, että matematiikassahan tarke kuuluu useimmiten kursivoidun kirjaimen päälle.
  13. En tiedä, mitä opastani tarkoitat – en tunnusta tuollaista kirjoittaneeni. Sen sijaan olen kirjoittanut, että AltGr ¨ välilyönti (siis AltGr, ei Alt) tuottaa sirkumfleksin erillisenä merkkinä, ^, ja että AltGr ¨ kirjain tuottaa eräissä tapauksissa kirjaimen, jonka päällä on sirkumfleksi tarkkeena.

    Esimerkiksi AltGr ¨ E tuottaa ê:n. Sen sijaan AltGr ¨ Y ei toimi vanhanaikaista näppäimistöasettelua, vaan tarvitaan uuden standardin mukainen asettelu, jotta se tuottaisi ŷ:n, ks.
    http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/uusinappis.html

    Toisaalta sitten kun tarvitset sirkumfleksin vaikkapa x:n päälle, tuostakaan ei ole apua.

    Matemaattisten merkintöjen erilaisia lisukkeita kuten viiva, nuoli tai sirkumfleksi kirjaimen päällä ei yleensä kannata toteuttaa samalla tavoin kuin luonnollisten kielten kirjainten tarkkeet, vaan kaavaeditoreilla. Ohjeita tästä on e-kirjassani
    http://www.e-painos.fi/kirjat/jukka-k-korpela-matemaattisten-merkintojen-kirjoittaminen/

    Vaikka esimerkiksi ŷ siis onnistuisikin, sirkumfleksi-x siis ei onnistu samalla tavalla. Ja jos teet sirkumfleksin kirjaimen päälle kahdella aivan eri tavalla, tulos ei ole yhtenänen. Ulkoasuero voi olla huomattavakin.
  14. Olettelet kummallisia. Miksi ylipäänsä spekuloit sillä, onko joku rekisteröity käyttäjä sama kuin jokin nimimerkki, ja sitten villin olettamuksesi perusteella käyt suoraan syyttämään jotakuta jonkun muun kirjoituksista?

    Alkuperäisen kirjoituksen (joka on lähetetty samalla nimimerkillä kuin tämä viestisi, jota kommentoin, ja jonka kirjoittajana nyt esiinnyt) kolmas ja neljäs kappale ovat täysin irronneet morfologisesta tarkastelusta ja selittävät ja kommentoivat yleisesti kielten ”yksinkertaisuutta”. Jos kuvitellaan, että kansojen sekoittuminen yksinkertaistaa kieltä – mikä on aika yksinkertainen olettamus, koska senhän voi myös ajatella tuovan kieleen mutkikkuutta: eri kielten aineksia –, niin miksi tämä merkitsisi nimenomaan ja juuri morfologista yksinkertaisuutta? Ainakaan sellaisen tueksi ei esitetä spekulaatiotakaan.

    Et ole kommentoinut nimimerkin ”Moninkertainen” kiinnostavia esimerkkejä morfologisesta mutkistumisesta. Onko niin, että jos tosiasiat puhuvat spekulaatiotasi vastaan, sen pahempi tosiasioille?

    Edes liittomuotojen morfologinen yksinkertaisemmuus – joka on sinänsä merkityksetön detalji tässä – ei ole mitenkään selvä asia. Esimerkiksi latinan synteettisillä passiivimuodoilla on persoonataivutus, mikä tietysti on morfologista mutkikkuutta, mutta romaanisten kielten analyyttisessä passiivissa apuverbi taipuu persoonissa. Missä siis varsinaisesti yksinkertaistus? Sitä paitsi esimerkiksi latinan verbinmuotoa ”amor” vastaa ranskassa joko ”je suis aimé” tai ”je suis aimée”, joten ilmaukseen on tullut uutta morfologista mutkikkuutta (maskuliinin ja feminiinin ero).
  15. Mikähän lie kommentointipakon syy? Pelkästään se, että osaat copypasteta englannin sanakirjasta, ei vaikuta kovin hyvältä syyltä. Kysymys ei nimittäin lainkaan koskenut englannin kieltä. Ei myöskään sitä, mistä sanat ovat peräisin.

    Ihmisten typeryys on kieltämättä ärsyttävää, mutta olen oppinut jättämään siitä suurimman osan vaille mainittavaa huomiota. Niin kuin nyt puuttumisesi seitsemän vuotta vanhaan keskusteluun ilman mitään järjellistä sanottavaa..
  16. Todennäköisesti tässä harjoitustehtävässä on virhe, joko alkuperäisessä tehtävässä tai sen kopioinnissa tänne. Mutta jos otetaan tehtävä matemaattisena probleemana, välittämättä sen käytännöllisestä mahdottomuudesta:

    a-kohdassa kysytään yksinkertaisesti funktion K minimikohtaa, joka on helppo laskea. Se on 32, mikä kuvastaa tehtävän järjettömyyttä: maksaisi vähemmän tuottaa 32 tuotetta kuin vaikkapa 1 tuote tai ei yhtään tuotetta.

    b-kohdassa kysytään tuoton maksimikohtaa. Tuottohan saadaan lausekkeesta M(x) − K(x). Maksimikohta on 35. Siinäkin funktion arvo on negatiivinen. Tämä olisi sinänsä täysin mahdollista todellisuudessakin, onhan tuotantoa, joka pyörii tappiolla eri syistä.
  17. Mitä seuraavista kirjaimista et ymmärtänyt: ”kansallisuus”?

    Sanakirjasta voit katsoa, mikä eri on sanoilla ”kansalaisuus” ja ”kansallisuus”.

    Ja edelliseen, mutta ei jälkimmäiseen, oikea vastaus oli tässä tapauksessa ”Suomen”. Siis genetiivissä, koska kansalaisuus ei ole Suomi.
  18. Suomalaisen standardin mukaiset translitteroinnit ovat ”Kyjiv” ja ”Kijev”. Jälkimmäistä asua on oikein käyttää esimerkiksi puhuttaessa Neuvostoliiton laivaston Kijev-luokan lentotukialuksista. Kaupungin nimi on tietysti suomeksi ”Kiova”.

    Erään suuren kauppaketjun asiakaslehti onnistui hiljattain mokaamaan kirjoittamalla ”Kievin kanasta”. Kyynikko voisi sanoa, että kai se sitten on neutraalia, kun ei käytetä ukrainan- eikä venäjänkielistä eikä suomenkielistäkään, vaan englanninkielistä. Mutta pohjanoteeraus oli, että ”Kievin kanaa” luonnehdittiin venäläiseksi ruuaksi.

    Ukrainan levottomuuksien yhteydessä on uutisoitu tavallistakin huolimattomammin. On esimerkiksi kirjoitettu Kharkivista, tajuamatta, että silloin jutusta näkee, että se on huonosti käännetty englannista. (Kaupunkihan on suomeksi Harkova.)
  19. Jaha, Suoli24 näköjään repii kyrilliset kirjaimet pois kun siltä tuntuu. Enpä nyt jaksa katsoa, miten moinen leikkely estetään, vaan kirjoitan translitteroidut asut:

    Ja ljublju tebja.
    Ja ljublju tebe.

    Dva piva, požaluista!
    Dva piva, bud laska!
  20. Voisi verrata suomen ja savon eroon, paitsi että on pienempi. Lisäksi ukraina lasketaan nykyisin kieleksi. Tunnetun määritelmän mukaanhan kieli on murre, jolla on armeija ja laivasto; nykyisin saatetaan mukaan ottaa ilmavoimat.

    Eroa tietysti korostaa se, että ukrainalla on kirjakieli. Kirjoitetussa kielessä kielimuotojen erot korostuvat.

    Mutta otetaanpa nyt vaikka maailman kaunein lause venäjäksi ja ukrainaksi:
    Я люблю тебя.
    Я люблю тебе.

    Joissakin fraaseissa on tietysti eroa, kuten maailman hyödyllisimmässä lauseessa, mutta siinäkin perusasia sanotaan ihan samoin:
    Два пива, пожалуйста.
    Два пива, будь ласка.

    Kaikki slaavilaiset kielet ovat suhteellisen lähellä toisiaan, varsinkin venäjä, ukraina ja valkovenäjä.
    21. 15 / 141
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt