- Hyvin tehty! Loppujen lopuksi on saman tekevää miten päin siitä mennään eteenpäin - etuperin, takaperin vai sivuttain - kunhan mennään! Hyvä juttu oli sekin, että menitte siitä useamman kerran, niin hevonen tajuaa että siitä tosissaan mennään eikä meinata, ja ettei se ollut vain se yksi kerta kun siitä on mentävä. Oikein hyvä!
Hevoselle saattoi tehdä hyvääkin että sen takaset joutuivat ojaan. Nyt se luultavasti hoksasi, että niinkin voi käydä. Riippuu hevosesta meneekö viesti perille kerrasta vai joudutko käymään saman taistelun useampaankin kertaan, mutta toimit vain samalla tavalla kuin viimeksikin, niin se kyllä jossain vaiheessa huomaa ettei kannata alkaa pelleillä.
Jatka vain samaan malliin, pärjäät hienosti! - Hienoa, jos ongelma ratkeaa niinkin helposti kuin kuolainta vaihtamalla, tai jättämällä se pois kokonaan! Kuolaimettomat suitset ovat hyvä vaihtoehto, etenkin jos muutenkin olet sellaisia suunnitellut, mutta jos haluat ensin kokeilla edullisempaa ratkaisua, voisin suositella nova kuolainta. Itselläni oli todella herkkäsuinen hevonen; novalla se toimi erittäin hyvin, kaikilla muilla kuolaimilla se vastusti pientäkin ohjastuntumaa.
Nova oli silloin ja on kai vieläkin pehmein kuolain mitä markkinoilta löytyy, ja se on sopinut monelle muullekin herkkikselle. Mutta sinä tunnet hevosesi parhaiten ja tiedät mikä sen kanssa toimii parhaiten.
Nova tosin ei ole sallittu ainakaan koulukisoissa enkä totta puhuen ole varma kuolaimettomista suitsistakaan, mutta jos kyseessä on puhdas harrastuskäyttö, sillä ei ole sen kummempaa merkitystä. - Kiitoksia, Angillian. Kerrotko sitten miten meni?
- Miten hevonen käyttäytyy jos joku muu ratsastaa sillä? Jos se ravailee muidenkin alla, vika ei ole ratsastajassa. Mutta oli tai ei, ehdotan, että hankit opettajan/valmentajan ellei sinulla jo ole. Opettaja näkisi paikanpäällä miten sinä ratsastat ja miten hevonen siihen vastaa, ja osaisi antaa neuvoja paremmin kuin kukaan täällä netin kautta.
Muutoin minulle ei tule mieleen mitään mistä tuollainen voisi johtua, ellei sitten kyse ole jonkinlaisesta kipukäyttäytymisestä... Mutta jos kaikki muu toimii normaalisti ja ainoa asia on se, että hevonen mieluummin ravaa kuin kävelee, ei kipuilukaan oikein tunnu uskottavalta.
Muuttuuko hevosen liikkuminen jos ratsastat ilman satulaa?
Ja onko hevonen aina ollut sellainen vai onko käytös alkanut enemmän tai vähemmän hiljattain?
Nyt tuli mieleen sekin, että millainen kuolain sillä on? Jos hevonen vastustaa ohjastuntumaa, sillä saattaa olla turhan kova kuolain. Onko sinulla mahdollisuutta kokeilla jotakin pehmeämpää?
Tai oletko kokeillut kuolaimettomia suitsia? Jos ongelma on suussa tavalla tai toisella, hevosen pitäisi toimia paremmin ilman kuolaimia. Kuolaimettomat suitset tai hannoverilainen turpahihna johon saa ohjat kiinni, voisi olla hyvä ainakin kokeilla. - Näin äkkiseltään kuulostaa siltä, että hevosella on liikaa energiaa. Aivan ensimmäisenä jätä kaikki väkirehut pois ruokinnasta jos se sellaisia saa. Ja jos se saa jotain pöperöä mikä edes sisältää väkirehua, jätä nekin pois. Tilalle voi halutessaan antaa vaikka kourallisen porkkanan paloja tms, jos tuntuu pahalta ajatella ettei hevonen saisi "mitään hyvää" kuppiinsa. Vaikutuksen pitäisi näkyä viikon, parin kuluessa, kun ruuasta saatu ylimääräinen energia ehtii poistua elimistöstä.
Seuraavaksi kokeile mitä tapahtuu, jos juoksutat hevosta ennen kuin lähdet ratsastamaan. Silloin se saisi purettua pahimmat paineet jo ennen kuin nousetkaan satulaan. Ratsasta hevonen hikeen, niin tiedät että se on saanut suunnilleen riittävästi liikuntaa. Toki jotkut hevoset hikoavat helpommin kuin toiset, mutta jos ei hikoa lainkaan, on liikunta ollut niin kevyttä ettei luultavasti riitä jos hevonen on luonnostaan energistä tyyppiä.
Jos se ratsastaessa alkaa kaahailla, tee sillä paljon kiemurauria, voltteja ja suunnanmuutoksia sen verran tiukoilla kaarilla kuin hevosen taidot antavat myöten. Jos hevonen on ex ravuri joka nyt kantaa ihmisen selässään muttei juuri muuta, sillä ei vielä voi pieniä voltteja tehdä, joten se sinun täytyy arvioida itse. Kaarevilla urilla hevosen on hankalampi kiihdytellä vauhtiaan. Tee myös paljon siirtymisiä, varsinkin käynnistä raviin ja takaisin. Hidastuksissa juttele sille rauhallisesti, ja jos hevonen kuuntelee äänikomentoja, käytä niitä. Ja kehu sitä, kun se tekee niin kuin pyydät, vaikka vain parin askeleen verran.
Pidättäessäsi älä jää vetämään ohjista, vaan tee mieluummin pieniä, lyhyitä pidätteitä. Jos jäät ns. vetämään kilpaa hevosen kanssa, jäät varmasti toiseksi. Varsinkin ex ravureilla lyhyet pidätteet toimivat tavallisesti paremmin. Ja varo ettet huomaamattasi anna samalla sille pohjetta, kun pidättelet sitä. - Pahin virhe mitä voit tuollaisissa tilanteissa tehdä, on tulla alas satulasta. Sillä tavalla hevonen vain oppii, että temppuilemalla saa ratsastajan pois selästä, ja tilanne vain pahenee. Pysy satulassa! Tietenkin, jos hevonen alkaa hyppiä hengenvaarallisen korkealle niin että on vaarana kaatua selälleen, tilanne on toinen, mutta silloinkin on pienempi paha kääntyä takaisin kuin laskeutua satulasta.
Jos ehdit huomata millä hetkellä se aikoo hypätä pystyyn, vedä sen "pää syliin" jyrkästi alas johtavalla ohjalla ja kallista painoasi voimakkaasti samaan suuntaan. Silloin sen on vaikea ottaa tasapainoa takajaloilleen, joten se pitää etujalkansakin mieluummin maassa. Jotkut hevoset osaavat hypätä pystyyn siltikin, mutta moni hevonen toteaa, että hyppiminen käy hankalaksi jos turpa osoittaa ratsastajan saapasta kohti.
Voit myös kokeilla mitä tapahtuu jos koetatkin peruuttaa ohi hankalista paikoista. Pysy satulassa, mutta käännä hevonen ympäri ja peruuta kunnes hankala paikka on ohitettu. Hevonen saattaa vastustella tätäkin, mutta jos tarve vaatii, voit napauttaa sitä raipalla terävästi etujaloille ellei se muuten tottele. Kokeile välillä, esim viiden tai kymmenen askeleen välein joko se suostuisi kulkemaan etuperin sinne minne haluat sen menevän, ja jos ei, niin uudestaan heppa ympäri ja matka jatkuu peruuttamalla. Jokainen peruutuskerta on viisi askelta pidempi kuin edellinen. Peruuttaminen on raskasta hevoselle, ja se tajuaa ennemmin tai myöhemmin pääsevänsä vähemmällä vaivalla jos tekee jo pyydettäessä niin kuin ratsastaja haluaa.
Jos se alkaa peruutella omin päin ja alkaa pyrkiä ojia kohti, voit ohjailla sitä niin kuin tekisit etuosakännöstä. Jos siis se alkaa peruuttaa ja takapää alkaa kääntyä oikealle ojaa kohti, aseta se oikealle (tai käännä päätä ihan kunnolla, tarpeen mukaan), ja siirrä oikeaa pohjetta taaemmaksi. Voit vaikka potkaista jos tarvitsee, ja ellei sekään auta, nappaa raipalla takalistolle. Pääasia on, että se takapää kääntyy pois päin ojasta.
Ja kun hevonen käyttäytyy hyvin ja lähtee kiltisti eteenpäin, kehu sitä kovasti.
Saatat joutua toistamaan nämä taistelut useitakin kertoja ennen kuin hevonen tajuaa että olet tosissasi ja ettei temppuilu enää käy päinsä, mutta älä luovuta. On hevosen asia antaa periksi, ei ratsastajan! - Minäkin jättäisin klippaukset sikseen. En tiedä mistä päin olet, mutta ainakin täällä päin lämpötila oli pitkään nollan tuntumassa ja nyt yhtäkkiä heitti kunnolla pakkaselle. Nyt on parina yönä ollut melkein 15 astetta pakkasta, ja vielä aamullakin kymmenen aikaan on yli 10 astetta. Kyllä siinä varmasti hevoselle kylmä tulee jos tässä vaiheessa leikataan karvat pois, vaikka kuinka olisi loimea päällä. Puokki tai poni, kumpi onkin, jos se kuivuu hyvin loimilla, niin turha sitä on ruveta kynimään.
- Kuinka monipuolisesti ratsastat kentällä? Onko aina koulua tai esteitä, vai pidätkö joskus hauskaakin ponin kanssa? Temppuratoja, hippaleikkiä (vaikka sitten kuviteltuakin), äkillisiä käännöksiä, pysähdyksiä ja suunnanmuutoksia... sen sellaista. Kurinalaisuus sinänsä on hyvä juttu, mutta joskus täytyy huvitellakin, tehdä sellaista mikä on ponin mielestä kivaa. Muuten ne voivat tylsistyä kenttätyöskentelyyn, mikä helposti ilmenee tahmeutena liikkua.
Maastossa kokeile sinäkin peruuttaa ohi niistä kohdista joista poni ei muuten suostu menemään. Ellei se suostu menemään etuperin sinne minne sinä haluat sen menevän, niin sitten se menee sinne takaperin. - Laita hanskat hevosen ja pohkeen väliin, noin puoliväliin säärtä, sille kohtaa missä pohje alkaa luonnostaan irrota hevosen kyljestä kun istut rennosti sen selässä. Laita hanskat sivusuunnassa katsoen sellaiselle kohdalle, että jos polvesi alkavat kääntyä ulospäin, hanskat putoavat. Tämä temppu on auttanut monia joilla on ollut ongelmia joko pohkeen pitämisessä vakaana ja paikallaan tai juurikin tuon ulospäin kääntymisen kanssa.
Sido hanskat yhteen narulla. Katso, että naru on tarpeeksi pitkä, että ne myös pääsevät putoamaan jos jalkasi asento muuttuu, mutta sen verran lyhyt, että ne eivät putoa maahan asti. Silloin sinun ei tarvitse joka kerta laskeutua satulasta saadaksesi hanskat takaisin paikoilleen.
Saattaa tuntua vähän nololta ja toiset voivat sitä kummastella, mutta se kuitenkin toimii. Kuinka nopeasti, riippuu sinusta itsestäsi, mutta se toimii. - Samaa sanon minäkin, samoista syistä.
- Yksityistunnit ovat tosiaan kalliimpia, mutta on niistä toisaalta hyötyäkin. Jos laskee, että ryhmässä on esim 5 ratsukkoa ja tunti kestää sen tunnin verran, niin opetusta yhtä ratsukkoa kohden jää n. 10min. Muun aikaa oppilaat ratsastelevat omin nokkineen ja yrittävät muistaa tai ylipäänsä ymmärtää mitä opettaja on juuri sanonut. Yksityistunnilla ollaan opettajan valvovan silmän alla koko ajan, joten virheet tulee korjattua heti eikä "sitten joskus". Yksityistunneissa on sekin hyvä puoli, että opetus on aina yksilökohtaista, joten siellä ei tule sitä ongelmaa, että jotkut oppivat nopeasti ja toiset hitaasti, ja loput siltä väliltä. Opettajan ei tarvitse kiskoa perässään yhtä ja turhauttaa toista joka menee jo edellä, vaan hän voi opettaa juuri sen mukan mikä on sille nimenomaiselle oppilaalle hyvä.
Ja jos olet huolissasi rahasta, niin ajattele siltä kannalta, että yksi yksityistunti viikossa on todennäköisesti joka tapauksessa edullisempi vaihtoehto kuin kaksi ryhmätuntia, ja kuten sanottu, opetus on huomattavasti tehokkaampaa. Kannattaa ainakin kokeilla; tee päätöksesi sitten kun tiedät kumpi tuntuu paremmalta.
Äläkä tosiaan luovuta vaikka joskus tuntuisikin siltä että kaikki mahdollinen menee myttyyn. Hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu kokeneillekin, mutta virheistä oppii ja seuraavalla kertaa tietää miten kuuluu toimia - tai ainakin sen mitä EI pidä tehdä. Kuten Mörri sanoikin, jokainen on ollut aloittelija joskus. Kukaan ei synny mestarina, vaan jokaisen on opeteltava ne asiat ajan ja kokemusten kautta. Kuten sanontakin sanoo, tyvestä puuhun kiivetään. - Eipä kestä! Hienoa että sait asian järjestettyä!
Tärkeintä on muistaa, että etenet juuri siihen tahtiin mikä itsestäsi tuntuu turvalliselta. Jos vielä kuukauden kuluttua hirvittää ratsastaa ilman taluttajaa, niin sitten jatkat talutuksessa kunnes tuntuu että uskaltautuisit taas kokeilemaan ilman. Ja jos sinusta alkaakin tuntua jo aikaisemmin ettet enää tarvitse taluttajaa, niin voit kaikin mokomin kokeilla miltä hevosen selässä tuntuu istua itsenäisemmin. Kerro opettajalle ajatuksistasi aina kun jokin muuttuu suuntaan tai toiseen, niin hänkin tietää missä mennään, ja osaa opastaa sinua eteenpäin.
Onnea matkaan! :) - Olen samaa mieltä kuin Rosika, ei varsaa. Varsan kasvattaminen ei ole niin helppoa ja yksinkertaista kuin voisi luulla, ja kuten sanoitkin, kestäisi vuosia ennen kuin pääsisitte tekemään sen kanssa mitään. Ette hyötyisi varsasta mitenkään.
N. 10v hevonen tai poni olisi ihanneikäinen, se on vielä nuori, mutta typerät kakaramaisuudet ovat jo loppuneet (ainakin todennäköisesti). Ja jos poni olisi heC-heB-tasoinen, se olisi suunnilleen samaa tasoa tytön kanssa joten heidän olisi helppo jatkaa siitä yhdessä hyvän valmentajan opastuksessa.
Apua tulette tarvitsemaan joka tapauksessa jos kyseessä on ensihevonen kuten sanoit, joten varmista, että osaava ja luotettava tukiverkosto on kunnossa olipa hevonen minkä ikäinen hyvänsä.
Kannattaa myös harkita, minkä kokoista heppaa etsii. Jos olette pitkää porukkaa, saattaisi olla järkevämpää hommata suoraan hevonen, niin se ei sitten jää saman tien pieneksi. Jos aikuispituus on esim 160cm, ei kannata edes harkita alle 140cm ponia, ellei tarkoitus ole myöhemmin myydä sitä ja ostaa isompaa ratsua tilalle tai muuten vain toista heppaa rinnalle. - Jos sinua hirvittää niin että kaipaat taluttajaa, sinun kannattaisi melkeinpä siirtyä alkeis/jatkoryhmään. Se saattaa tuntua hiukan nololta, mutta ei kannata rimpuilla eteenpäin ryhmässä johon ei tunne kuuluvansa. Harrastuksesta menee ilo, jos koko ajan pelottaa. On parempi aloittaa aivan alusta, opetella kaikki uudelleen perusasioista lähtien ja edetä sen mukaan mikä itsestä tuntuu hyvältä.
Jos mahdollista, yritä päästä yksityistunneille, edes muutaman kerran, se mahdollistaa yksilökohtaisen opetuksen, ja voit halutessasi pyytää vaikka liinatyöskentelyä, kun opettajan ei tarvitse keskittyä muihin ratsukoihin. Liinatunnit ovat tehneet hyvää monille joita ratsastus on jostain syystä alkanut jännittää. - Eiköhän se mahdollista ole, mutta...
Jos sinä et osaa ratsastaa kuin käyntiä, tarvitset jonkun joka liikuttaa hevosen päivittäin kunnolla. Pelkkä käynti ei riitä liikunnaksi ponille kovin kauan ennen kuin energiaa kertyy liikaa ja se käy hankalaksi.
Miten on hoitopuoli? Jos hevonen on omassa tallissa, osaatko hoitaa sen kunnolla? Tarvitsetko hevoselle myös kokeneen hoitajan joka osaa ja pystyy käsittelemään sitä myös silloin kun poni on toista mieltä toimintatavoista? Tiedätkö, milloin hevonen alkaa kaivata kengittäjää? Siskosi osaa kertoa madotuksista ja rokotuksista, mutta jos hevonen alkaa tarvita hammashuoltoa, mistä tiedät sen? Jos hevonen sairastuu, tunnistatko oireet ja tiedätkö mitä tehdä? Jos hevoselle tulee haava jalkaan esim hokinpolkemasta, osaatko hoitaa sen vai onko parempi kutsua lääkäri katsomaan sitä?
Suoraan sanottuna kuvailemasi tilanne ei kuulosta ollenkaan hyvältä. Jos aiotte toteuttaa sen, tulet tarvitsemaan TODELLA paljon kokenutta apua ja jatkuvaa opastusta, jotta poni tulee hoidettua ja liikutettua kunnolla. Minua huolettaa sekin, että sanoit ponin olevan energinen. Se on hyvin venyvä käsite, mutta mieti, pystytkö oikeasti hallitsemaan sen, jos se haluaa mennä nopeammin kuin sinä.
Alkeistunneille ei ole yläikärajaa, moni ratsastaja onkin aloittanut vasta aikuisiällä, mutta lapsille ja aikuisille on yleensä omat ryhmänsä. Ikäsi siis tuskin koituu ongelmaksi. - Olen samaa mieltä z--:n kanssa. N. 140cm poni, tai miksei isompikin, olisi korkeutensa puolesta sopiva ja kantaisi 60kg helpostikin. Varsinkin jos poni olisi vähänkään vankempaa tyyppiä, sinulle ei heti tulisi omantunnonkriisiä vaikka painoa sattuisi tulemaan vähän lisääkin. Jos mt-ongelmasi tarkoittavat masennusta ja siihen saadut lääkkeet ovat saaneet sinut lihomaan, niistä kiloista voi olla vaikea päästä eroon kovin äkkiä, varsinkin jos itsekuri on huono. Varaudu siihen, että painosi voi tuosta vielä nousta epämääräisen verran ennen kuin saat itsesi kunnolla tasapainoon ja jaksat keskittyä painonhallintaan.
Älä silti luovuta vaikka varmasti välillä todella tekisi mielikin! Shettiksille olet auttamatta liian iso, mutta isoilla poneilla voit ratsastaa helpostikin, vaikka päivittäin jos niin haluat. Ja kannattaakin. Mitä enemmän saat järjestettyä itsellesi mieleistä tekemistä, sen parempi!
Kannustukseni sinulle! - Onko teillä mitään paikkaa missä voisi ratsastaa, esim peltoa tms? Jos on, voisit ehkä kysyä josko opettaja voisi käydä teillä opettamassa, kun matka ei ole tuon pidempi. Henk koht olen sitä mieltä, että on saman tekevää onko opettajalla virallinen koulutus vai ei, jos hän kuitenkin osaa asiansa.
Minkälaiset maastot teillä on? Jos on mahdollista vaihdella reittejä niin ettei tarvitsisi mennä samaa tietä samaan suuntaan joka kerta maastoillessa, se olisi todella hyvä. Jo se, että tekisi tavanomaisen lenkin "väärään suuntaan" saa joskus hevosen unohtaman temppuilun kun vanhat totunnaiset kuviot menevätkin uusiksi.
Voisi myös olla hyvä kokeilla muuttuuko ponin käytös, jos alkaisit ratsastaa sillä tunnin täyteen päivässä, ehkä hiukan pidempäänkin. Puoli tuntia on hyvin lyhyt aika eikä välttämättä riitä tyydyttämään energisen eläimen liikunnantarvetta. - Jos satulan neulokset eivät ole ponia vasten eivätkä täytteet tursua ulos kun istut satulassa, siitä ei pitäisi olla ongelmaa. Mutta jos täytteet pursuilevat ratkeaman kohdalta, se merkitsee sitä, että käytännössä, kun päällä on painoa, satulassa on toppauksia enemmän toisella puolella. Se toisin sanoen on epätasapainoinen, mikä voi aiheuttaa ongelmia. Mutta jos täytteet pysyvät hyvin koossa eikä mikään paikka paina ponia, siinä ei pitäsi ainakaan siltä osin olla vikaa.
Liikunta kuulostaa monipuoliselta, se on hyvä. Kauanko ratsastat kerralla? Puoli tuntia päivässä? Tunnin? Kaksi? Mietin vain vieläkin sitä liikaenergian mahdollisuutta. Ruokinta kuulostaa sopivalta, ponit eivät tarvitse paljonkaan ja heinä ja kivennäiset riittävät useimmille oikein mainiosti.
Tai sitten on vain kurittomuutta, poni on saanut tahtonsa läpi liian monta kertaa ja oppinut että temppuilemalla pääse luistamaan töistä. Kokeile noita aiemmin mainittuja peruutustemppuja, ja kuten sanottu, jos käytät raippaa, räpsäytä terävästi suoraan koiville, älä takamukselle tai lavalle.
Aina parempi olisi, jos pääsisit käymään tunneilla ponin kanssa, opettaja näkisi paikan päällä miten poni toimii ja osaisi antaa tilannekohtaisia neuvoja paremmin kuin kukaan näin netin kautta. Tai enhän minä tiedä vaikka kävisitkin, mutta edes satunnaiset yksityistunnit varmasti auttaisivat.
Shettikset ovat itsepäisiä, joten voit varautua pitkällisiinkin (ja toistuviin) taisteluihin sen kanssa, mutta älä luovuta. Tiedän kyllä, että tilanne tuntuu toivottomalta nyt kun tilanne on päässyt noin pitkälle, mutta jos vain sinulla riittää sisua, uskon, että saat sen kyllä vielä toimimaan! - Yksi: Millä tavalla ja mistä kohtaa satula on rikki? Jos ponin selkä on kipeä rikkinäisen satulan takia, ratsastajankin paino tekee kipeää vaikka välissä ei satulaa olisikaan. Tarkista, tai jos et osaa, pyydä joku tarkistamaan onko ponin selkä kipeä. Jos on, älä ratsasta ainakaan muutamaan päivään. Jos ei ole, katsotaan mitä voidaan tehdä. Minkä kokoinen poni on ja minkä kokoinen olet itse? Oletko varma, ettei poni temppuile siksi että se on jäänyt sinulle liian pieneksi?
Kaksi: kun annat hevoselle raipasta, mihin kohtaan tarkkaan ottaen läväytät sitä ja kuinka lujasti? Jos vain kevyesti naputtelet sitä takalistolle tai lavalle, siitä tuskin onkaan mitään hyötyä. Jos käytät raippaa, tähtää koiville ja räpsäytä kerran ja terävästi. Takana kintereiden, ja edessä polvien alapuolelle, eli keskelle säärtä. Hevoset usein turtuvat niihin läpsäytyksiin mitä ne saavat lavoille tai takalistolle, niin etteivät siitä suuremmin välitä, mutta kun raippa räpsähtää kintuille, ne yleensä havahtuvat ja alkavat siirrellä jalkojaan pois alta. Tähän tarvitset pitkän raipan, mikään lyhyt esteraippa ei ole tarpeeksi pitkä.
Tai jos mieluummin käytät hellävaraisempaa menetelmää, käännä sen "pää syliin" kun se pysähtyy eikä suostu liikkumaan, ja siirrä painoasi äkillisesti ja reilusti samaan suuntaan niin että ponin on pakko ottaa askel tai pari pysyäkseen pystyssä. Sitten välittömästi sama toiseen suuntaan. Kokeile sitten suostuuko se liikkumaan eteenpäin, ja jos ei suostu, tee sama uudestaan niin monta kertaa kuin on tarpeen. Tämän veivaamisen tarkoitus on vain pakottaa poni ottamaan edes yksi askel mihin tahansa suuntaan, vaikka sitten sivulle. Yhden askeleen otettuaan hevoset usein ottavat seuraavan helpommin.
Kolme: Kun poni alkaa peruuttaa, käännä se ympäri ja jatka matkaa peruuttamalla sinne suuntaan minne olit alunperin menossa. Jos siis olet menossa maastoon ja poni alkaa peruuttaa tallia kohti, käännä se ympäri ja jatka matkaa peruuttamalla pois päin tallilta. Jos poni ei siinä vaiheessa suostu peruuttamaan, räpsäytä sitä etusille, sääreen, sen verran lujasti, että poni alkaa peruuttaa sitä väistääkseen. Peruuta ensin esim 10 askelta, käännä poni ympäri (niin että sen naama on pois päin tallilta) ja kokeile joko se suostuu liikkumaan eteenpäin. Jos ei suostu, käännä se uudestaan ympäri ja peruuta 20 askelta jne. Poni tajuaa ennemmin tai myöhemmin pääsevänsä vähemmällä vaivalla jos tekee jo alkuunsa niin kuin ratsastaja haluaa. Ja sitten kun se lähtee eteenpäin kun pyydät, kehu sitä kovasti.
Ja jos poni aloittaa peruuttelun aina samoissa kohdissa. Kokeile mitä tapahtuu, jos itse käännätkin ponin ympäri hiukan ennen tällaista kohtaa, ja menetkin siitä ohi peruuttamalla. Sitten kun olette päässeet ohi hankalasta paikasta, käännä poni taas ympäri ja jatka muina miehinä matkaa.
Neljä: Sanoit, että ponilla on taipumusta peruutella ojiin. Sanoit myös, että se on koulutettu. Pystyykö sen takapäätä ohjailemaan samaan tapaan kuin etuosakäännäksessä, kun se alkaa pakittaa ja kääntyä kohti ojaa? Kuunteleeko se apuja ollenkaan? Jos ei kuuntele, ota vaikka pitkä pajun oksa kumpaankin käteesi niin, että kun sen takapää alkaa kääntyä ojaa kohti (esim. oikealle), käännä sen pää jyrkästi samaan suuntaan (oikealle), ja tarvittaessa räpsäytä raipalla kintereen alapuolelle, edelleen oikealla.
Viisi: Paljonko poni saa liikuntaa ja mitä se syö? Oletko varma, ettei se saa ruuastaan liikaa energiaa joka ilmenee tuollaisena pelleilynä?
Kuusi: älä suotta hyppää ennen kuin saat sen toimimaan sileällä. Perusasiat on saatava kuntoon ennen kuin lähdetään esteille. Puomeja ja kavaletteja voit mennä jos poni toimii niillä asiallisesti, mutta jos poni ei toimi sileällä, on turha lähteä taistelemaan esteillekään.
Seitsemän: älä ikinä, missään tilanteessa, tule alas satulasta jos poni temppuilee kurittomuuttaan! Se vain pahentaa asiaa! Joka kerta kun tule alas satulasta, poni oppii aina vain paremmin, että temppuilemalla saa ihmisen alas selästä. On parempi jatkaa taistelua vaikka iltaan asti kunnes se tekee niin kuin sinä haluat, kuin antaa sille periksi enää ainuttakaan kertaa. - Kulkiessaan tasapainoisesti hevonen kantaa itsensä tasaisesti kaikilla jaloillaan, niin että se käyttää kunnolla myös takaosaansa ja liikkuminen näyttää kevyeltä ja vaivattomalta. Hevonen joka ei käytä takaosaansa kunnolla, muuttuu helposti etupainoiseksi, mikä saa liikkumisen näyttämään raskaalta ja kömpelöltä. Se ei ole tarkoitus.
Tasapainoinen hevonen kuuntelee hyvin apuja ja on kevyt ratsastaa (mikä on joskus varsin venyvä käsite), ja kykenee kantamaan itsensä ja taipumaan myös kaarevilla urilla. Jos hevonen ei syystä tai toisesta pysty siihen, se ns. kaatuu sisäänpäin, jolloin sen on vaikea pysyä tasapainossa, tai se saattaa yrittää päästä suuremmalle kaarelle tunkemalla lapaansa ulos ja kääntämällä pelkkää kaulaansa sisäänpäin.
Tämä on siis se miten se itselleni on opetettu, mutta kukin opettaja opettaa omalla tavallaan, joten joku toinen voi määritellä sen jollain toisella tapaa.