- Ah, kiitos tiedosta!
Mietin nyt vielä tuota että onkohan tuommoisessa rasiassa ostettuna sitten kalliimpaa ja toisaalta luulisi olevan epäkäytännöllistäkin kun pitää sitä kovaa voita tuolta kaivella sen sijaan että leikkaisi siististi semmoisesta perinteisestä paketista. - Jeps, tämä on tärkeä kysymys johon tarttisi ehdottomasti saada selvyys. Muutenhan tässä herää epäilys siitä että aloittaja trollaa tai peräti valehtelee meille, prkl!
- no mihinkä se sinkkuilu muka loppuu, jos se seura on sinun kanssasi vain viikonlopun ajan?
- Ai niin ja näkkileipäkysymykseen unohdin vastata: kaupan gluteeniton näkkäri on pahaa, en osta, vaan teen itse jos tarviin.
- Onko voita myynnissä 400g paketeissa? Minä olen nähnyt vain 500g ja 250g paketteja.
- Jätetyn tuska on ehkä jonkin verran intensiivisempää, koska se usein tulee yhtäkkisesti, kun taas jättäjällä on monesti ollut paljon enemmän aikaa sopeutua muutokseen. En silti kiellä, etteikö jättäjälläkin ne syyllisyyden tunteet voisi olla aika tuskallisia.
Niin, voi olla, että minä olin päättyneessä suhteessani jokin verran vaimosi kaltainen ihminen. Läheisyydestä toki pidän kovastikin, mutta olen hiukan kömpelö sitä osoittamaan ja tekemään itse aloitteita. Suhteen loppupuolella vaikeuksien ollessa jo ilmeisiä pakotin kyllä itseni toimimaan ja tekemään niitä aloitteita ihan käytännössä, mutta nähtävästi miehen eroaikeet olivat siinä vaiheessa jo edenneet liian pitkälle, koska en oikein saanut mitään vastakaikua. (Itse tosiaan olin koko suhteen ajan hyvin herkkä vastaamaan miehen tekemiin aloitteisiin, joten koin tuon vastaamattomuuden niin, ettei mies oikein enää kaivannut minua lähelleen.)
Ymmärsin siis, että mies odotti minun tekevän jotain suhteen parantamiseksi, mutta en vain kertakaikkisesti tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Pariterapiaan mies ei halunnut. Keskustella olisi pitänyt, mutta en jotenkin hennonnut häiritä miestä tällaisilla asioilla, kun hän vaikutti aina olevan niin väsynyt. Menimme siis vain eteenpäin yhä etäisemmäksi käyneessä suhteessamme, kunnes lopulta mies halusi erota (minulle yllätyksenä, koska olin ajatellut asioiden olevan vielä korjattavissa). - Kyllähän jätetyksi tuleminen kauheaa on, mutta tässä tapauksessa naisella ei todellakaan tainnut olla muita vaihtoehtoja ja syyt tiedät itsekin.
Ehkäpä järkevintä mitä tähän sinun tapaukseesi nyt osaisin kommentoida on eräältä toiselta eropalstalta vastikään bongaamani viisaus:
”Niin huonoa asiaa ei olekaan, etteikö sitä juomalla saisi vielä huonommaksi.” - No Tieteen kuvalehteä olen tilannut aina joskus pari numeroa, jos on ollut oikein hyvät tilaajalahjat. Mutta eipä nyt ole viimeaikoina tullut noitakaan tilailtua, eikä siis muitakaan lehtiä tule, koska netti.
- Jos ei olekaan voimia, niin onko edes tahtoa (molemmilla) suhteen jatkamiseen? Jos nimittäin tahtoa olisi, niin hyvä pariterapeutti voisi auttaa. Minun tapauksessani toiselta osapuolelta vain loppui se tahto ennen kuin ehdimme keskustella suhteestamme millään lailla rakentavassa hengessä.
- Minä käsittäisin nuo tunnelukot taas ihmisen omana päänsisäisenä ongelmana, joihin toisten toimet eivät juuri vaikuta. Esim. tässä tapauksessa siis nainen ei varsinaisesti ole koskaan saanut mieheltä mitään tarkoituksellista viestiä siitä, ettei hän kelpaisi miehelle sellaisenaan, mutta hän vain itse kuvittelee olevansa riittämätön omana itsenään ja siksi pitää yllä tietynlaista roolia.
Itse seurustelin juuri tuon tyyppisen miehen kanssa, eli mies yritti jatkuvasti miellyttää minua eikä kokenut riittävänsä minulle. Tajusin tämän vasta suhteemme päätyttyä miehen tahdosta. Pohjimmiltaan kyse oli kai miehen erittäin huonosta itsetunnosta, ja olisin halunnut auttaa miestä tässä asiassa, mutta hän oli tässä vaiheessa jo liian uupunut yrittämään. - Nettideiteistä ei oikein voi täällä keskustella ilman, että alkaa kauhea sukupuolten välinen sota siitä, kummat, miehet vai naiset, tekevät kaiken ihan väärin.
Minun mielestäni paras taktiikka nettideittailussa (niin kuin oikeastaan kaikessa muussakin) on olla rehellinen sekä itselleen että muille. Mieti tarkasti oleelliset asiat, eli miten vakavaa suhdetta olet hakemassa, kiinnostaako lasten hankkiminen yms. ja laita ruksit oikeisiin kohtiin; näiden tietojen perusteella vastapuoli sitä hakuaan rajaa.
Ja sitten se aktiivisuus (tämä koskee myös naisia!), eli laita viestiä turhia ujostelematta kaikille mukavannäköisille ja –oloisille ihmisille, joiden omiin hakuehtoihin itse sovit. Miehen ei kannata kauheasti vaivata päätään esim. sillä, kelpaatko itseäsi paremmin koulutetulle naiselle, ellei hänellä sitä koulutusvaatimusta kriteereissään ole. Fakta on se, että juuri koulutettujen naisten on vaikeaa löytää kumppania ja väitän, että tässä ehkä merkittävimpänä syynä on miesten uskomus koulutettujen naisten nirsoudesta.
Itselläni oli oikein hyvä suhde nettitreffeiltä löydetyn, itseäni vähemmän koulutetun miehen kanssa, ja erittäin hyvä ja fiksu mies olikin. Suhde päättyi sitten valitettavasti miehen aloitteesta, vaikka itse olisin halunnut jatkaa. - Kai nyt sentään olet keskustellut kumppanisi kanssa mieltäsi vaivaavista asioista suhteessanne? Jos vain haudot asiaa yksin mielessäsi ja sitten pamautat eropäätöksen yhtäkkisesti, niin kumppani jää aika tyhjän päälle, eikä välttämättä toivu erosta pitkään aikaan. Todennäköisestihän myös kumppanisi on huomannut, jos et näytä olevan suhteessanne onnellinen, mutta hänellä saattaa olla täysin toisenlaiset käsitykset ongelmien syistä kuin sinulla.
Tunteet voivat toki suhteen toiselta osapuolelta loppua, ja se onkin ihan validi syy eroon. Ajattelisin kuitenkin niin, että jos ette ole puhuneet asioita kunnolla halki, niin ette välttämättä edes oikeasti tunne toisianne lainkaan. Siksi kannattaisi ensin tutustua siihen kumppaniin ja hänen ajatuksiinsa, ja sitten vasta miettiä, että ovatko ne tunteet nyt tosiaan lopullisesti kuolleet. - * kerto- ja jakolaskuja
- Luulisin, että nuo aiemmin tapailemasi naiset, jotka eivät oikein kyenneet antamaan vastakaikua, eivät olleet käsitelleet aiempia kariutuneita suhteitaan vielä kunnolla loppuun. Voi olla, että he tavallaan testasivat sinua: onko tämä mies minusta niin tosissaan kiinnostunut, että haluaa tutustua vaikka olenkin vielä vähän rikki ja epävarma.
Toisilla ihmisillä nyt on vain tapana siirtyä eron jälkeen elämässään eteenpäin nopeasti, jotta erotuska loppuisi / aikaa ei tuhraantuisi / jotain muuta vastaavaa.
Tunnistan kyllä tuon eteenpäin menemisen tarpeen itsekin ja välillä tulee kyllä kova hinku laittaa treffiprofiili vetämään. Mutta onneksi minulla on tapana miettiä ennen kuin toimin, sillä tiedän, etten ole vielä siinä kunnossa että voisin ottaa jonkun avosylin vastaan elämääni. Ehkä jokin laastarisuhde vastaavassa tilanteessa olevan ihmisen kanssa voisi toimiakin, mutta tätä pitäisi sitten etsiä vähän eri asenteella kuin elämänkumppania. - En ole varma. Ehkäpä joko siihen, etten ollut sellainen kuin mies halusi, tai siihen, ettei mies kokenut kelpaavansa minulle. Mistä näitä tietää, kun toinen ei näytä itsekään saavan päänsä sisältöä järjestykseen, vaan selitykset seilaa laidasta laitaan.
- En nyt varsinaisesti ota kantaa tuon tutkijan meriitteihin, mutta jutun otsikointi on kyllä vähän kummallinen.
Jutussahan todetaan esim. että on olemassa onnellisia seksittömiä suhteita, mutta onhan se nyt selvää, että silloin täytyy molempien olla tyytyväisiä seksin puuttumiseen. Otsikko sen sijaan ikään kuin väittää, että jos saat mielestäsi suhteessa liian vähän seksiä, niin olet väärässä ja huono ihminen, eikä sinulla ole oikeutta erota tämän takia.
Ja eiköhän sinne seksologille mennä nimenomaan silloin kun jompikumpi ei ole tyytyväinen seksielämään. Tällöin on aika luonnollista, että asiaan yritetään saada molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu, eikä vain todeta toiselle, että itsepähän olet aseksuaalin kumppanisi valinnut, kärvistele nyt siinä. - Jaahas, juuri tulin vammailemasta kaupasta. En tosin ostanut sidukkaa, vaan porkkanoita ja perunamuusijauhetta. Maksoin käteisellä tasarahalla, jonka siinä näppärästi muutamassa sekunnissa sain laskeskeltua rahapussukastani. En sitten tiedä meinasiko takanani ollut mies saada aivoinfarktin silkasta raivosta minun toimiani seuratessaan.
Minua muuten ärsyttää joskus se, että kaupan kassa laittaa (pienet) ostokseni vain siihen tiskille, maksulaitteen viereen (eli ei laita sinne hihnalle menemään), ikään kuin minun pitäisi ne ostokset vain joillakin ylimääräisillä käsillä siitä kätevästi napata mukaani.
Eikö se nyt jo minun kypärästäni tajua, että olen pyörällä liikenteessä, jolloin ostokset on pakattava reppuun erityisen huolellisesti, jotta ne mahtuvat eivätkä mene rikki. Lisäksi reppu on iso ja painaa usein lähemmäs 10 kiloa (käyn monesti useammassa kaupassa samalla kertaa). Miten ihmeessä se kassahenkilö kuvittelee, että siinä pienessä tilassa ja kiireessä saan ne ostokseni sinne reppuun tungettua, kun sitä on vaikeata kannatella yhdellä kädellä latoessa ruokia sisään toisella? Ja toisaalta, jos rojautan sen koko repun siihen tiskille pakkaamisen ajaksi, niin se estää joka tapauksessa seuraavan asiakkaan ostosten laittamisen eteenpäin. - No, ainakin eron syyksi hän ilmoitti, että toivoo minun löytävän jonkun itseään paremman kumppanin. Sen enempää ei olla vielä asiasta keskusteltu, kun pyysi olemaan pitämättä yhteyttä vähään aikaan. En tiedä olisiko se sitten helpompaa, jos syy olisikin se, että en kelpaa miehelle, mutta kyllä tällainen absurdi syy pistää omankin oloni aika lailla sekaisin.
- Niin, tämä asia minullekin tuli mieleen, että tuntuu vähän tylyltä ilmoittaa erosta noin yhtäkkisesti. Itsehän olen siinä tilanteessa, että mies jätti minut täysin yllättäen eikä antanut mahdollisuutta kunnolliseen keskusteluun (ainakaan vielä, toki yritän selvittää asioita kun seuraavan kerran tapaamme).
Omassa tilanteessani en ole oikein varma mitä mies tuntee. Onko hänellä vain itsetunto-ongelmia, joiden takia ei suostu uskomaan että rakastan häntä, vai onko kyse juuri tuosta missä tässäkin keskustelussa on puhe, eli tunteiden lopullisesta kuolemisesta. - No aikamoista tekstiä. :D
Kyllähän minäkin tiedän, että seurustelu vastakkaisen sukupuolen kanssa on äärimmäisen haastavaa ja vaikeata, mutta uskon, että melkoinen osa ongelmista johtuu vain siitä, että sukupuolilla on erilainen koodikieli, jota toinen ei vain ymmärrä. Eli kummallakin on pohjalla pelko suhteen menetyksestä, mutta nainen purkaa sitä pahaa oloaan valittamisen kautta ja mies taas enempi vetäytymällä kauemmaksi. Kumpikin tulkitsee toisen käytöksen niin, että tunteet ovat muuttuneet vihaksi, jolloin kierre pahenee.
Minäkin olen juuri menettänyt/menettämässä loppuelämän pituiseksi ajattelemani parisuhteen nähdäkseni juuri sen takia että mies kuvittelee, etten arvosta häntä. Tuntuu, etten mitenkään saa häntä uskomaan, että haluan olla juuri hänen kanssaan, enkä haaveile ”paremmasta” kumppanista.