- Totta.
Asioilla on aina kääntöpuolensa. Ajatukseni takana oli sellainen skenaario, että naisella on vain yksi ystävä. Palstan k&k mies, kuten harmis aloituksessa ehdotti, ja suhde on täysin platoninen.
En ajattele lainkaan niin, ettei naisella voi olla täysin platonista ystävyyssuhdetta miehen kanssa, ja että nämä eivät voi keskustella mistään keskenään.
Mulla itsellä oli erittäin hyvä miespuolinen ystävä vuosia sitten, suhde oli täysin platoninen ja kaverillinen, ja jonka kanssa vietin aika paljonkin kahdenkeskistä aikaa. Hän seurusteli ja asui tyttöystävänsä kanssa yhdessä, ja vietiin aikaa myös tyttöystävän kanssa, koska ystävystyimme. Kumppani tiesi ettei meillä ollut miehen kanssa mitään sutinaa keskenämme, eikä ihmetellyt tai ajatellut automaattisesti meidän mihin oivan keskenämme, jos jonakin lauantai sunnuntai aamuna kotiin tullessaan löysi minut miehensä vierestä nukkumasta.
Se miksi olimme tämän miehen kanssa läheisiä, johtui siitä että meillä oli yksi yhteinen iso asia. Diagnosoitu masennus. Olimme toisillemme vertaistukena, ja jos tuntui että seinät kaatuu päälle eikä halua olla yksin, lähes aina pääsi ystävän luo tarvitsematta järin selitellä miksi ei halua olla yksin kotona sillä hetkellä.
Valitettavasti muutamaa vuotta myöhemmin tämä mies teki itsemurhan. Hänen silloinen tyttöystävä on edelleen yksi parhaista ystävistäni, ja vaikka hänen kanssa tapaamisten väli saattaa olla vuosia, jatkuu juttu aina siitä mihin se edellisellä kerralla jäi. Hänelle juttelin silloin kun asuttiin samalla paikkakunnalla, ja nähtiin melkein joka päivä, aika paljon omia mieshuolia, ja muita kunnon ruodintaa vaativia asioita. Kuitenkin eri asioita mitä tämän miehen kanssa.
Voin itsekin jutella kenen vieraan ihmisen kanssa tahansa jostain päivän polttamasta asiasta, mutta suppeasti ja yleisesti, paneutumatta ja puimatta syvällisemmin asiaa. Vähän small talk -tyyliin. Riippuu aiheesta. - Oma kumppani on asia erikseen, ja itse asiassa hyvin odotettavaa. Epäilen että Välis tarkoitti tuntemattomien hässimistä.
- Väärässä olet taas. Jokainen nainen mitä tässä maassa on, ei ole samassa tilanteessa kuin artikkelin nainen. Toisille riittää muutama läheinen ystävä, ja toiset tarvitsevat paljon ystäviä. Nämä ystävättömät ovat pieni ryhmä kaikista Suomen naisista.
Jutun pointti oli se, että mies ei voi korvata naispuolista ystävää, ja täten olla naisen ainoa ystävä. Ystävän kanssa jaetaan ilot ja surut. Sekä kaikki siltä väliltä.
Jos sä et kokonaan ole jaksanut lukea, niin ei mikään ihme että olet aivan hakoteillä siitä mitä halusin sanoa. Lue uudelleen loppuun asti ja ajatuksella.
Miksi haluaisin edes jutella kasvotusten sellaisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä? Kaikki ei edes halua sellaista ihmistä elämäänsä, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Parempi etsiä ystävä sellaisesta ryhmästä, jonka jäsenet ovat kiinnostuneet samanlaisista asioista.
Puhe oli palstan kilteistä ja kunnollisista miehistä naisen ystäväksi. Valitettavasti yhdestäkään k&k miehestä ei ole naispuolisen ystävän tilalle korvaamaan naista ystävänä. Pikemminkin palstan pojat voisivat alkaa toistensa ystäviksi, koska heillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita, mutta he voisivat olla toistensa vertaistukena naisten julmassa maailmassa. - Hyvin todennäköisesti tuosta käytännöllisyydestä oli kyse. Lämpötila vaikuttaa myös siihen mitä pukee päälle, kuin myös tapaamisen ajankohta. Onko se päivällä vai illalla. Onko tarkoitus olla ruokailun jälkeen ulkona, vai vaan sisällä.
Ihmiset on erilaisia. Toiset haluavat kysyä enemmän toisen mielipidettä asiasta kuin asiasta, ja taas toiset eivät. Yksilökohtaista. Samalla tavalla kuin toiset naiset eivät voi olla edes kotonaan ilman täydellistä sotamaalausta, saati lähteä meikittä ovesta ulos verkkareissa ja kulahtaneessa paidassa.
Toisille taas se ei ole ongelma eikä mikään liikkua julkisesti naturellina, pukeutuen mieluummin päällä mukaviin, mutta ei niin imarteleviin vaatteisiin.
Mä kuulun tohon jälkimmäiseen ryhmään, ja muistelisin sunkin samaa joskus kertoneen. - Mitä sitten puhua, jos kummallakin on aivan erilaiset arvot, on vaikka ateisti, eikä edes suostu puhumaan uskonnoista? Mitä jos naista ei kiinnosta politiikka yhtään, ja tämä tunnistaa juuri ja juuri hallituksen ministerit, joten tämä ei siitä osaa edes yhtään mitään puhua, kun ei tiedä mitkä asiat ovat tällä hetkellä tapetilla?
Mä olen esimerkiksi sellainen ihminen, jota ei kiinnosta puhua kristillisistä arvoista, vaikka kuulunkin ev.lut. seurakuntaan. Olen aikalailla maallikko, joka käy kerran vuodessa tai vielä harvemmin kirkossa. Mua ei kiinnosta puhua korkealentoisista aiheista kuten filosofiasta, koska en tiedä siitä mitään, eikä mua kiinnosta edes ottaa siitä selvää. Tylsää... Mua ei kiinnosta esim. keskustella, väitellä, ja perustella mielipidettäni siitä kumpi oli ensin, muna vai kana.
Mua ei kiinnosta pätkääkään politiikka, joten en sitä seuraamaan, ja kansanedustajien nimet ovat tuttuja lähinnä keltaisen lehdistön sivuilta. Kansanedustajan kuvaa näytettäessä en osaa edes nimetä kenestä on kyse, saati sitä mihin puolueeseen kuuluu, ja onko tämä oppositiossa vai hallituspuolueessa.
Jos äänestän, tyylini valita ehdokas on periaatteessa se, että listojen kohdalla pistän silmät kiinni ja tökkään sormeni johonkin, ja äänestän sitä kenen kohdalla sormi on. Jos kyse on kunnallisvaaleista, tai välillä eduskuntavaaleista, äänestän itselle tuttua ehdokasta välittämättä siitä yhtään, mihin puolueeseen tämä kuuluu.
Joten jos keskustelisimme näistä asioista kasvotusten, olisi se seuraavanlainen keskutelu: sinä saisit yksin höpöttää omaa monologia, minä pystyisin hiljaa, ja hyvin todennäköisesti kuuntelemisen sijaan ajattelisin omia juttuja kuulematta sanaakaan siitä mitä sanot, korkeintaan ynähdellen jotain välillä, minkä jokainen voi tulkita kuten haluaa.
Pystyisitkö sinä keskustelemaan kanssani parhaimmista metallibändeistä, ja heidän parhaimmista biiseistään? Tai miehistön vaihdoksesta?
Pystyisitkö puhumaan virkkauksesta tai neulomisesta, ja mielestäsi parhaimmista koukuista ja puikoista kera niiden materiaaleineen ja muotoineen, sekä niiden eroavuuksista, eri langoista ja niiden materiaaleista, sekä siitä mihin työhön mikäkin lanka soveltuu, ja minkä kokoinen koukku tai puikko on paras juuri siihen työhön?
Entä pystyisitkö puhumaan ristipistotyön aiheeseen keskenään sopivasta värimaailmasta sävyineen, kuten siitä kumpi on mielestäsi parempi valmiissa työssä: jälkipistoilla vai ilman niitä?
Pystytkö puhumaan parhaimmista löytämistäsi vaate-, kuvio-, ja liinamalleista?
Vai kuunteletko tylsityneen näköisenä puhettani, yrittäen vähän väliä vaihtaa puheenaihetta itseäsi kiinnostavaan aiheeseen, minun torpatessa sen ja jatkaen omista mielenkiinnon kohteista, joista et vähääkään piittaa?
Olet väärässä. Se netistä yksin googlailu ei riitä naiselle yksistään.
Kysymys: jos sinulle tulee impotenssiongelmia (olettaen että olet mies), niin kysytkö miespuolisilta ystäviltä ja tutuilta kasvotusten ovatko he kokeneet vastaavaa, ja sitten vertailette keskenään kauanko toisella on sama vaiva kestänyt, ja mistä se kenties johtuu?
Tuskin. Epäilen, että te miehet tämänkaltaisissa ja ylipäätään terveyteen liittyvissä ongelmissa vaikenette asiasta kuin muuri, ja etsitte yksin netistä vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin puhumatta asiasta kenellekään. Siksi kuvittelette naisten olevan samanlaisia, ja saman tavan riittävän naisille. Väärin.
Tässä on huomattava sukupuolten välinen ero.
Nainen kyllä ottaa asiasta itse selvää netin kautta, mutta nainen haluaa nimenomaan jutella itselle tärkeistä ja mieltä vaivaavista asioista toisen naisen kanssa kasvotusten, kuullakseen tämän kokemuksia ja mielipiteitä asiasta/ongelmasta. Niitä ei saa mistään lehden artikkelista, tai välttämättä edes keskustelupalstalta, ja asiaa pitää päästä ruotimaan ääneen toisen naisen kanssa. Tietäähän tämä mitä on olla nainen.
Kun naiselle tulee jokin mieltä askarruttava asia, hän tarvitsee vertaistukea toiselta naiselta, ja myös sitä että voivat puhua kiusallisista asioista rohkeasti, ja pelkäämättä sitä, että toinen nauraa päin naamaa, ivaa, vähättelee, ja kuuntelee toists näyttäen tylsistyneeltä, ja uhriutuvalta.
Miesten ja naisten välinen ero on se, että naiset haluavat puhua vaikeistakin asioista toiselle naiselle, kuulla tämän kokemuksia, saada empatiaa, ja ylipäätään keskustella asia pohjamutia myöten. Itse asiassa eivät pelkästään halua, vaan tarvivat sitä samalla tavalla kuin ilmaa mitä hengittää, kuin ruokaa mitä syödä.
Naiselle ei riitä asian selvittämiseksi rivitolkulla ykkösiä ja nollia. Valitettavasti sitä ei voi mies, oli sitten kumppani tai ystävä, tälle antaa. Se vaatii sen mitä mies ei ole. Naisen, joka tarvitsee samaa asiaa kuin itse: jutella toisen naisen kanssa kasvotusten itseä pohdituttavista asioista. Se ei mieheltä luonnistu....valitettavasti. Mies ei voi olla naispuolisen ystävän korvaaja. Ystävä toki voi olla. - Ei sitä aina tarvitse makutuomaria, mutta välillä tarvitaan. Se jotenkin kuuluu naiseuteen, ja naiselliseen käytökseen. Joskus on vaan epävarma vaatteen istuvuudesta, väristä, tai onko vaate sovelias tilaisuuteen, sekä siitä onko koko liian iso vai pieni omaan kroppaan nähden.
Kun kysyy toiselta naiselta, tai sellaiselta mieheltä joka ymmärtää naisten muodista jotain, ja jolla on silmää yhteensopiville malleille, materiaaleille, ja väreille, saa varmasti sen rehellisen vastauksen sen sijaan että toinen antaa sellaisen vastauksen, minkä olettaa kysyjän haluavan kuulla. Sopi vaate sitten kysyjälle tai ei.
En mäkään joka kerta vaatteita valitessa mielipidettä kysy, mutta jos ei ole itse täysin varma soveltuuko kyseinen vaate siihen tilaisuuteen, tai miltä se näyttää päällä.
Tuskin säkään oot koskaan menny vaikka työhaastatteluun reikäsissä verkkareissa ja maalitahraisessa tai virttyneessä paidassa, kun työnsit käden vaatekaappiin, ja ne sattui sokkona sun käteen. - Harmis jo kertoikin yhden syyn, mutta toinen voi olla se, että hän ei osannut päättää kummat laittaa päälleen, ja kysyi sillä sun mielipiteen.
Olin viikonloppuna rippijuhlissa, ja kun pari päivää ennen juhlia pengoin vaatekaappia etsiäkseni tälle kelille soveltuvia, mutta hieman juhlavampia vaatteita kuin perus hellevaatteet, otin lopulta kahdesta vaihtoehtoisesta asukokonaisuudesta kuvat, ja lähetin ne äidilleni kysyäkseni hänen mielipidettään siitä, kumpi niistä on parempi kyseiseen tilaisuuteen. Hän vastasi kertoen mielipiteensä, mutta lopulta päädyimme seuraavana päivänä hän minun makuutuomarina vaatekauppaan etsimään sopivan juhlallista helle säähän sopivaa asua. - Mitenkäs sitten te miehet. Te palstan k&k:t. Tekin haluatte jännäjennoja, niin miksi te ette kelpuuta kilttejä ja kunnollisia naisia? Harvase päivä joku tekee aloituksen, jossa kerrotaan ettei Tindereissä ja muissa tule matcheja, kun naisia ei kiinnosta, tai ne ei vastaa. Tai jos ei ihan joka päivä aloituksia, niin ainakin kymmeniä saman aiheisia kommentteja joko yhdessä tällaisessa aloituksessa, tai useammassa missä tahansa naiseen viittaavassa aloituksessa.
Miksi te valitatte, kun TE teette tasan tarkkaan samaa, mitä väitätte naisten tekevän? Jotta ei tule epäselvyyttä siitä, mistä minä tiedän mitä nainen haluaa, niin jalkojeni välistä ei löydy sitä miehistä roikkuvaa lihanpalaa. Sieltä löytyy kaksi isompaa aukkoa, ja yksi pienempi.
Miksi TE ette hyväksy kilttejä ja kunnollisia naisia, joita löytyy huomattavasti enemmän kuin näitä teidän mieleisiänne keinotekoisia isotissisiä jännäjennoja, joille oma virheetön ulkonäkö on tärkeämpää kuin mikään muu. Siksi, että teille naisessa on vain kolme merkittävää asiaa: nätti laitettu naama, isot tissit, ja tietenkin tärkein eli pillu. Ei teitä kilttejä ja kunnollisia kiinnosta laittamattomat hiirulaiset eli kiltit ja kunnolliset naiset, siis itsenne kaltaiset. Te haluatte Maisa Torpan ja hänenlaisen naisen, ja koska ette sellaista saa, valitatte ettette saa naista.
Mitä tulee artikkelin (jota en pysty lukemaan sen maksullisuuden takia) naiseen, niin jos hän tarkoittaa vain platonisia ystävyyssuhteita ja niiden puutetta, ovat nämä ystävät pääosin samaa sukupuolta, joten siinäkin palstan k&k miehet omaavat väärän sukupuolen. Jos etsii platonista ystävää, ei silloin etsitä ensimmäiseksi ja automaattisesti miesten joukosta.
Miten muka palstan miehet osaisivat puhua luontevasti hänenlaisten, siis naisellisten ja laittautumisesta pitävien naisten kanssa?
Miten he pystyisivät vertailemaan keskenään meikkejä, tai ylipäätään meikkauksesta, vaatteista ja muodista, kengistä ja laukuista, asusteita ym muista naisellisista asioista, sekä ruotia muita miehiä ja vertailla eri miehiä keskenää, jotka kokevat itsensä kilpailijoina? Miten palstapojat osaisivat keskustella menkoista, itselle parhaimmista tampooneista ja siteistä, e-pillereistä ja kierukoista, sekä niiden aiheuttamista sivuoireista ja mielialan heilahteluista, sekä vertailla pms-oireita, ylipäätään naistentaudeista ja niiden oireista, kun heillä ei ole miehinä omakohtaista kokemusta näistä asioista. He eivät itse edes tiedä miltä nämä asiat tuntuvat, koska ovat miehiä, ja näistä yleensä puhutaankin naisten välisissä keskusteluissa. Mutta jos naisella ei ole kuin yksi ainoa ystävä, ja tämä ystävä on kiltti & kunnollinen mies, niin kenen kanssa hän voi näistä mieltä askarruttavista asioista keskustella? Ei ainakaan tämän ystävänsä kanssa. Joten ollaan lähtöpisteessä uudemman kerran.
Ei joka ikinen keskustelu voi koskea urheilua, tekniikkaa, tietotekniikkaa, elektroniikkaa, ja muita miehisiä asioita. Ei tällaisia naisia nuo miesten kiinnostuksen kohteet kiinnosta välttämättä ollenkaan. Ja mistäs sitten keskustellaan kahvikupposen ääressä, kun ei yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja asioita ole seksiä lukuunottamatta, eikä siitäkään voi jatkuvasti puhua? - Taitaa olla kaupunkilainen kyseessä, joka tätä tarinaa kertoo, kun sen verran on miljöön kuvailussa virheitä.
- Oletkos Välis sitten itse ollut siellä ulkomailla hässimässä ja huumeita vetämässä, kun kerran osaat noinkin hyvin kertoa mitä ne sadat tuhannet ulkomailla kävijät siellä tekevät, vai onko matkan todellinen syy vain omasta mielikuvituksesta lähtöisin? Perusteluksi ei riitä että se on palstatotuus.
Niitä kertoja laskiessa, mitä olen ulkomailla elämäni aikana käynyt, enkä siis laske niihin kertoihin mukaan Ruotsia (noin 20 kertaa), Tanskaa (1kerta), Norjaa (1 kerta), Viroa (noin 7 kertaa) tai Venäjää (1 kerta), ei riitä edes kahden käden sormet, mutta kertaakaan en ole niillä reisuilla hässinyt tai vetänyt huumeita, saati että olisin varta vasten nämä mielessä lähtenyt koko reissuun. Mä en oo edes hirveän paljon reissannut elämässäni. Tuskin kovin moni muukaan lähtee reissuun ne tärkeimpänä asiana mielessä, ainakaan lasten kanssa. Toki jotkut varmasti niin tekevät. - Mä jätin sukat jaloista pois vasta viime perjantaina, ja sit taas laitan jalkaan kun nää päälle 25 kelit loppuu tältä kertaa. Tosin voin ne laittaa jo aikasemminkin, jos siltä tuntuu. Mulla on ollu jo vuosia ( tai tarkemmin sanottuna 12 vuotta) yötä päivää sukat jalassa, ja vasta viime kesänä aloin kulkemaan paljasjaloin sitten -07 sepsiksen.
- Varaudu sitten loman loppuessa hankkimaan täysin uudet vaatteet vanhojen mennessä varastoon, kun painoa on kertynyt reippaasti, ja muukin olemus voi olla hieman pöhöttynyt loman jäljiltä.
- Ai joo. Kämppä on kivitalon alakerrassa, johon paistaa tasan yhteen ikkunaan aurinko noin neljän tunnin ajan. Makkari on varjossa, ja koska mun asunto on koko talon levynen, saan läpi vedon joka vie kuumaa ilmaa pois.
- 😂🤣😂
Olin porukoilla yötä, ja tietenkin unohdin siitä ainoasta ikkunasta mihin aurinko päivällä paistaa, vetää rullaverhon eilen aamulla alas ennen lähtöä. Mielessä kyllä oli....kahteenkin kertaan. Unohdin kuitenkin. 🥴 - Ai niinkö? Mulla näyttää ulkolämpötila olla 26,2, ja sisälämpötila 26,9. Ulkona on jo hieman viileämpää kuin sisällä, eikö ensi yöksi ole luvattu yli 27 asteen lämpöä.
Mä katon tarkkaan milloin avaan ikkunat sekä ovet, ja ne on tasan tarkkaan silloin auki kun ulkoa on jo viileämpää, ja kiinni ne menee silloin kun ulkona alkaa olla lähes sama kuin sisällä. Itse asiassa mun tuuletin on vielä kaapin porukoilla, enkä sitä aio sieltä tänäänkään kaivaa esiin. - Oon niin kade. Tulin porukoilta kotiin, ja täällä 27 sisällä. Kohta läpiveto, niin kämpän saa vähän viileämmäksi.
- En mä itsestäni kertonut, mutta olen painanut mieleen, kun jossain lehdessä on ollut asiasta artikkeli, jonka olen lukenut. Kato hyvä pitkäkestonen muisti on ehdoton valtti silloin, kun sitä nippelitietoa tarvitaan.
Minä olen sinkku, joka on asunut vuosia yksin omassa kodissani muutamassa eri kaupungissa. Nykyisessä olen asunut yksin yli 7 vuotta. Itse asiassa olen elämäni aikana asunut yksin 15 vuotta, joten mitä luulet osaanko hoitaa laskuja? Velkaa ei kuin alle 200 euroa, joka on yksi kolmasosa siitä summasta mitä se oli helmikuussa, kun jouduin yllättäen ilman etukäteen säästämistä ostamaan hajonneen läppärin tilalle uuden. Kaksi osamaksua vielä, niin mulla ei ole senttiäkään velkaa. Säästössä on jonkun verran pahan päivän varalle.
Btw, mulla ei ole senttiäkään ulosotossa, eikä ole koskaan ollut 41 vuoden aikana mitä olen tässä maailmassa elänyt, eikä mun luottotiedot ole kertaakaan menneet.
Hei haloo.... Mä oon kirjanpitäjä ammatiltani, joten miten kirjanpitäjä ei muka osaa maksaa laskuja, kun osaan tehdä vaikka jonkun firman tilinpäätöksen, joka on sata kertaa vaikeampaa kuin laskujen maksu netti- tai mobiilipankissa, jotka multa muuten molemmat löytyy. Osaatko sinä tehdä saman?
Helvetti minähän se mun yli 7kymppisiä vanhempia autan niiden it-ongelmissa.
Paljonko sulla on ulosotossa? Paljonko sulla velkaa? - Lisäisin vielä tähän hyvään kommenttiin sen, että kun on koko elämän elänyt vain puolisoa varten, antanut puolison hoitaa kaikki tärkeät asiat kuten vakuutukset, laskunmaksut, siis ihan kaikki ne päivittäiset raha-asiat, kiinteistökulut ja hoitanut muutenkin kaikki talon tai asunnon ylläpitoon vaadittavat asiat, itselle jäädessä vain käytännön kodin- ja lastenhoito.
Miten sitten käy tällaiselle puolison kautta elävälle, jos tämän puoliso yllättäen menehtyykin? Jäljelle jäänyt ei osaa hoitaa tarvittavia asioita, mitä omassa asumisessa ja ylipäätään elämässä tarvii. Tällainen ihminen ihmettelee eräänä päivänä sähköjen äkillisesti katkettua, että miksi ei tule sähköä? Miksi ei se ja tämä ja tuo toimi? Ymmärtämättä sitä, että sähköyhtiö on katkaissut taloudesta sähkön, koska laskut on jäänyt maksamatta. Tämä jäljelle jäänyt ei edes osaa maksaa jokapäiväiseen elämään kuuluvia laskuja, koska puoliso on aina hoitanut sen hänen puolesta.
Tällainen koko elämänsä toisen kautta elänyt on kirjaimellisesti pikkulapsen tasolla joka päiväisen elämän elämisestä, siis sen mikä jää jäljelle kun poistetaan ruuan laitto, siivous, pyykkäys, ja ehkä jopa ruokakaupassa käynti, eikä täten selviä yksin ilman toista. Ruokakaupassakin on todennäköisesti käyty yhdessä, eikä jäljelle jäänyt välttämättä uskalla mennä yksin kauppaan, koska hänen ei ole koskaan tarvinut opetella asioimaan yksin kaupassa.
Etenkin tällaisia naisia on vanhemmassa ikäpolvessa aika paljon, jotka ovat muuttaneet suoraan vanhemmiltaan puolison luokse, opettelematta yksin elämistä, jonka taitoja tarvitsee jossakin vaiheessa elämäänsä, ellei sitten käy niin hyvä tuuri, että kuolee ennen miestään. - No joo.. Vähän erilainen juhla mitä aiemmin on ollut. Vähemmän väkeä, rennosti pihalla, ja tuttua porukkaa. Lapsuudenkotini naapurissa asuvan pikkuserkkuni tyttären piti päästä huomenna ripille, mutta kävi ilmi että hän oli altistunut riparilla. Huomista konfirmaatiota siirrettiin parilla viikolla etiäpäin. Koska pikatesti oli negatiivinen, päättivät he pitää juhlat, vaikka sankari pitikin kaikkiin pientä etäisyyttä.
Mukava oli käydä heillä pitkästä aikaa, ja kahteen kertaan tuli syötyä itsensä ähkyyn. Onnistuneet juhlat, vaikka tilanne oli mikä oli. - Ikävää olla haisevia aivopieruja päästävä kakara.