Vapaa kuvaus

Aloituksia

254

Kommenttia

5626

  1. >>Tunnen muutaman todistajan jolla ei ole televisiota. Syy siihen on se että heidän mielestään se on aikasyöppö.

    Jos ihminen tunnistaa että TV vie liikaa aikaa, niin onhan erikoisen heikko tyyppi mikäli ainoa hoitokeino on hankkiutua eroon TV:stä. Ehkä tuollaisessa tapauksessa olisi hyvä jutella asiasta enemmän ihan ammattilaisenkin kanssa.

    Toinen syy mikä tulee mieleen on hurskastelu. Päteminen seurakuntalaisten edessä; minä olen niin hieno ja vanhurskas ihminen että minä luovun jopa TV:stä suorittaakseni lahkolle enemmän. Tuollaisestahan on seurakunnassa luvassa ylimääräistä arvostusta ja saattaahan sitä päästä pätemään konventtilavallekin, kun on uhrannut elämästään liikkuvilla kuvilla varustetun laatikon - tai taulun.
  2. Tervetuloa keskutelemaan.

    >>Haluaisin vain kysyä, mistä eronneet/erotetut ovat löytäneet hengellisen kotinsa myöhemmin.

    Itselläni ei ole oikeastaan koskaan ollut mitään sisäistä tarvetta löytää hengellistä kotia tai perustaa uskonnollisuudesta ylipäätään. Jehovantodistajuuden jälkeen luonnollisinta onkin ollut olla liittymättä mihinkään.

    >>Omasta mielestäni Jehovan todistajat tarjoavat hyvin moniin kysymyksiin ainoat järjellisesti tyydyttävät vastaukset toisin kuin muut uskontokunnat.

    Usko on uskon asia, ei siinä tarvita mitään tyydyttäviä vastauksia. Vt-seura on ryssinyt asemassaan sen tuhannen kerran juuri siksi että se yrittää selittää uskon näennäisesti järkevällä tavalla, joka selittäminen toki vetoaa moniin.

    >>Jehovan todistajat tuntuu myös olevan ainoa ryhmä, joka todella yrittää noudattaa Raamatun periaatteita, eikä vain muuta kriteerejä kulloisenkin muodin mukaan.

    Niin tuntuu. Jos pintaa uskalletaan raaputtaa, tunteen tasolle tuo oletus myös jää. Vt-seura muuttelee oppirakennelmiaan nimenomaan pakon edessä, eikä se tarvitse niiden muuttamiseen raamattua kuin näennäisesti.

    >>Onko entisistä todistajista tullut ateisteja vai mistä he löytävät vastaukset, ja miten he tuntevat olevansa sovussa Luojan kanssa, vai onko siihen enää tarvetta ollenkaan.

    Tässä on eräs kysely ja sen tulokset entisten jehovantodistajien vakaumuksen suhteen:

    http://veljesseura.org/foorumi/viewtopic.php?f=1&t=37

    Kuten huomataan, jumalusko on kokenut kolauksen monella entisellä jehovantodistajalla, mutta toisille vt-seuran jättäminen ei ole aiheuttanut jumaluskoon muutosta.

    Itse en jehovantodistajuuden jälkeen ole tuntenut tarvetta löytää selitystä kaikkeuden kysymyksiin. Jehovantodistajuudessahan kaikkeen piti olla selitys ja vastaus, joka on näin jälkeenpäin ajateltuna surkuhupaista, koska nuo selitykset perustuvat jehovantodistajuudessa(kin) suurelta osin vain oletuksiin. Miksi pitää mitään ehdottomana jos siitä ei ole muuta todistetta kuin oletus?

    >>Nyt tunnen olevani kuin tuuliajolla. Uskon Jumalaan ja haluan palvella Häntä, mutta tunnen, että olen siihen liian huono.

    Raamatun mukaan uskon ei pitänyt olla raskas taakka. Erilaiset lahkot tekevät siitä sellaisen, koska ne eivät ole olemassa jos jäsenensä eivät suorita lahkolle tarpeeksi.

    >>En halua liittyä esim. ev.lut. kirkkoon takaisin, koska mielestäni se ei enää mitenkään kunnioita Raamattua, vaan tekee päätöksensä ihan ihmisten mielen mukaan.

    Miksi aina tulisi olla jonkin uskonnon jäsen kelvatakseen jumalalleen? Osoittaako raamattu että on pakko olla jonkun kirkon jäsenluettelossa saadakseen pelastuksensa?

    Tiesitkö että vt-seuran hallintoelin Amerikoissa koostuu ihmisistä, jotka äänestävät kulloisistakin tomintamalli- ja oppimuutoksista ihan omien mieltensä mukaan?

    >>Varmasti kysymykseni on ihan lapsellinen ja alkeellinen kaiken tämän fiksun väittelyn keskellä, enkä ole ihmeissäni siitä, jos kukaan ei siihen välitä vastata.

    Ei missään nimessä! Tämänkaltaiset pohdinnat ovat jehovantodistajuudessa täysin normaalia. Muistan itsekin taistelleeni paljon itseni kanssa kun toiminta ei sellaisenaan oikein hotsittanut, mutta kuitenkin vt-seuran ylläpitämää uskontoa piti Ainoana Oikeana Totuutena. Voi sitä sisäistä ristiriitaa, jonka kanssa tuli painittua vuosikaudet. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Toivottavasti myös Sinä löydät elämällesi sellaisen ratkaisun jossa alituinen riittämättömyyden tunne ei olisi arjessa se pääasiallinen tuntemus.

    Tsemppiä!
  3. >>Ehkäpä jossain suuremmissa kaupungeissa ja seurakunnissa on helpompaa osallistua toimintaan hiipuvassa määrin, ilman että siihen kovinpaljon kiinnitetä huomiota, varsinkin jos väestä puolet on vähemmän aktiivisia.

    Näin varmastikin on. Pienemmissä taajamissa jäsenten kyttääminen onnistuu eittämättä luontevammin.

    >>Toisaalta myös jatkuvat kehoitukset osallistua ja tehdä enemmän voivat lannistaa. Kun mikään ei tunnu olevan tarpeeksi, eikä se riitä, minkä verran itse jaksaisi ja kokisi mielekkääksi, on sama jättää homma kokonaan.

    Ei ole kaukaa haettu arvaus, että enemmän tai vähemmän jokainen kulttuuritodistaja potee kroonista riittämättömyyden tunnetta ja kokee olevansa jatkuvassa ristiriitatilanteiden verkossa. Surullista tuosta tekee se että monet hengailijatodistajat ovat tuollaisessa epäinhimillisessä tilanteessa koko elämänsä. Kiitos vt-seuran karttamissääntöjen ja muiden epäinhimillisten sanktioiden.

    >>Tämän vuoksi lopetin aikoinaan tutkimisen, kun alkoi tuntumaan ettei hermot kestä. Tietysti hankin tietoa lopettamisen jälkeen ja olen ollut tyytyväinen etten panostanut enempään hommaan, jonka tiedän valheeksi.

    Kun et ole ilmeisesti syntynyt lahkoon, vaan käväisit 'lahkon reunalla' haistelemassa tunnelmia, voit pitää kokemustasi enemmänkin rikkautena kuin rasitteena. Varsinkin kun olet ilmeisesti nähnyt vaivaa selvittääksesi vt-seuran todellisen luonteen. Voit taputtaa itseäsi olalle että kykenit välttämään lahkon mielenhallinnan.
  4. >>Jos itse olisin Jt ja haluaisin pois, niin hiipuisin pikkuhiljaa toimettomaksi enkä eroaisi. Näin saisin ainakin sukulaisuussuhteet pidettyä, vaikka aktiivijäsenet karttaisivatkin. Kävisin ehkä silloin tällöin harvakseltaan joissain yksittäisissä kokouksissa ja jättäisin tuntilapun ovityöstä, johon olisin muutaman tunnin pistänyt. Tietystikään en kävisi kentällä.

    Tämä on vaihtoehto jonka yhä useammat valitsevat. Olisi mielenkiintoista saada tarkasteltavaksi sellaisia tilastoja, joista saisi selville kokoontumisaktiivisuuden verrattuna seurakunnan varsinaiseen jäsenmäärään. Luotettavalta taholta olen kuullut, että esim. pääkaupunkiseudulla on seurakuntia, jossa kokouksissa käy säännöllisesti n. 50% seurakunnan jäsenistä. Mainitsemasi skenaariolla on eittämättä oma osuus tuollaisessa osallistumisprosentissa.

    >>Eikö tämä ole -tapauksesta riippuen- joskus järkevämpi ja ennenkaikkea eroa helpompi vaihtoehto?

    Jokainen valitkoon oman tiensä. Itse en halunnut näytellä muuta kuin olen, ja siksi tällainen sovitteleva epärehellisyys itseä ja muita kohtaan ei itselleni sopinut. Sitä kun on tarpeeksi nähnyt seurakunnassaan ja läheistensä toimesta hyvin monimuotoisesti toteutettua kaksoiselämää ja tekopyhyyttä, ei tuollainen kiehtonut siinä määrin että olisin valinnut saman itsepetoksen loppuiäkseni. En voi toisaalta olla ymmärtämättäkään niitä, joiden luonne ei riitä ihan oikeaan rehellisyyteen. Vt-seura on tehnyt jäsenilleen rehellisyydestä hyvin vaikeasti toteutettavan hyveen.
  5. >>Lue yllä oleva kirje Johanneksen pojalle. Samoja ajatuksia toivon myös sinulle tiuku.

    Luin kyllä.

    >>Voit löytää uudestaan Luojasi joka täyttää sinut rakkaudella ja uudessa maailmassa kaikki ikävä ja tuska on poissa.

    Kun hyväksyy oman ja muiden kuolevaisuuden, voi keskittyä elämään elämää sellaisena kuin se on tarjoiltu. Itse en tiedä mitään turhempaa kuin ainainen paremman odottelu. Varsinkaan jos se perustuu jonkun lahkon lupauksiin paremmasta. Lahkot eivät ole koskaan lunastaneet lupauksiaan paremmasta - eivät koskaan.

    >>Tiuku! Enkä ole sinisilmäinen kuten sanoit kirjoituksessasi. Minulla ei ole mitään tarvetta syyttää Jehovan todistajia niistä virheistä joita olen tehnyt.

    Sinisilmäisyyden lisäksi luetun ymmärtäminen näyttäisi olevan heikkouksiasi. En tiedä onko tämä joku uusi jehovantodistajafraasi, mutta sinun tai minun teoilla ei ole pienintäkään tekemistä vt-seuran edesottamuksien kanssa. Kun vt-seura on mätä, se on mätä huolimatta kenenkään muun tekemisistä. Toki tuo lause on myös argumentointivirhe jo sellaisenaan.

    >>OLEN KOKENUT ONNEA AINOASTAAN SILLOIN, KUN OLIN JEHOVAN TODISTAJA.

    Itse olen kokenut elämisen onnea käsitteen varsinaisessa merkityksessä nimenomaan lahkosta irtautumisen jälkeen.

    >>Tiedätkö tiuku, että näinä kaikkina vuosina olen kuitenkin tuntenut sydämmessäni kaipausta taksiain Jehovan luokse, mutta synti on pilkannut minua.

    Kappas, ei ole tyyppi meikäläistä käynyt pilkkailemassa. Kumma kaveri.

    >>Tämän jälkeen en enää kirjoittele tänne.

    Tällainen reaktio on täällä enemmän kuin tuttua. Jehovantodistajat tai jehovantodistajamieliset eivät ole kykeneviä keskustelemaan lahkostaan, josta syystä palstalla voi kyllä käydä parantamassa hetkellisesti huonoa uskonnollista omatuntoaan, mutta jäädä ei voi.

    >>Me voimme palata takaisin tuhlaajapoikina. Meidät otetaan vastaan varmasti iloiten. Ja vaikkei kaikki ystävät ottasikaan, niin Jehova ainaki ottaa.

    Uskomattoman vastaanpanematonta ajattelua. Mutta miksi ne 'ystävät' eivät sitten ottaisi meitä vastaan iloiten kun raamattu antaa sellaiseen esimerkin? Ja miksi vt-seuran lahkoon palatakseen tulee suorittaa katumusharjoitteita, vaikka raamattu ei puhu niistä mitään?