Vapaa kuvaus

Olen tavallinen höpöttäjä. Ei oteta elämää vakavasti, hauskaa sen olla pitää! Sähköpostiosoite: [email protected] Linkit: http://www.liis.lv/majtur/darbmac/raksti.htm Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

48

Kommenttia

4262

  1. Täällä meilläpäin me mummelit ollaan kovasti kysyttyjä ja arvostettuja lapsenpiikoja. Ihan hauskaa hommaa muuten, mitä pienempi lapsi sitä kivempi homma. Syö ja nukkuu, niin mikäs sitä on kaupungilla vaunuissa työnnellä. Ja siinä sitä itsekin nuortuu ja virkistyy kun joutuu lapsiperheen arkea seuraamaan. Omat kolotukset unohtuu kummasti kun pääsee pikkuisen kanssa hauskoihin piireihin, äitikahviloihin, teattereihin, muskareihin, hesburgereille, eläintarhoihin, retkille ja muumimaailmoihin...ja siitä lystistä maksetaankin vielä...
  2. Inhoan yli kaiken nuorempien nykynaisten tempperamennisyyttä. Huudetaan ja kirkutaan ja hypitään kun murrosikäiset lapset. Vellotaan ihme tunnemyrskyissä ja tivataan toisiltaan milloin mitäkin. Pahaa oloaan puretaan vanhempiin ihmisiin ja näytetään jotain ihme mielenosoituksia. Ja ei vois kyllä vähempää heidän juttunsa todellakaan kiinnostaa.

    Ei edes rahaautomaatilla saa käydä rauhassa, vaan aina on jotkut typerät ämmät kirkumassa ja vaahtoamassa jos ei keskenään, niin puhelimeensa, ja ihan selän takana korvan juuressa. He pilkkaavat ja ivailevat muita jonottajia ja häiretsevät kanssaihmisiään kaikin tavoin. Samaa tapahtuu usein myös kaupan kassajonoissa, hermo pettää heikompiluoteisilla näköjään ainakin näin kuumuudessa. Toivotaan että naiset pysyisivät hähän rauhallisimpana kun ollaan jo nyt syksyyn ja viileyteen menossa, heh heh.

    Nykyisin toki maksan pankkikortilla aina, mutta joskus on tilanteita kun haluan antaa käteistä, synttäriä, rippijuhlaa, sun muuta pikkutipin paikkaa lapsenlapsella. Ja olenpahan huomannut kuinka hankalaa se nykyisin on. Aikuiset ihmiset eivät pysty muutamaa sekunttia seisomaan asiallisesti ja rauhallisesti odottamassa vuoroaan.

    Niin, siis itse yritän toimia ystävällisesti ja rauhallisesti ja tuollaiset jatkuvat ihme tunteenpurkaukset kuuluvat mielestäni murrosikään, ei enää 20-40 vuotiaalle, saatikka viiskymppiselle naiselle.

    Minä olen ok-sinä olet ok, tällaisen viestin annan mielelläni ystävilleni ja tuntemattomillekin, kaikesta huolimatta. Yritetään vaan ymmärtää, sairaushan ja vajavaisuus se on sekin, jos ei hillitse itseään yleisillä paikoilla.
  3. Onhan niitä, lääkkeitä ja terapioita. Mutta jos haluat käytännön vinkkejä niin ole hyvä.

    Hieno asia, että tiedostat tilanteesi, siitä se lähtee pikkuhiljaa pienin askelin. Alkoholi pois, kirjoitti edellinen ja se on yksi hyvä idea. Ulkoilu ja liikkuminen luonnossa, myöskin hyvä idea. Kolmanneksi ehdottaisin kauniita ajatuksia. Yritä ajatella, ensin näin alkuun, vähintään kerran päivässä kauniita ja lämpimiä ajatuksia kanssaihmisistäsi, mieluiten kerrot ne asiat hänelle ääneen tai kirjoita, silloin sen vaikutus tehostuu.

    Asia on ehkä hankala, mutta sen voi aloittaa vaikka omista lähimmistä. Ota vaikka puhelin käteen ja mukavia myönteisiä lauseita. Ei sen heti tarvitse heti olla, "minä rakastan sinua" vaan jo ajatus ja lause, "minä tykkään sinusta" on jo paljon. kuulostaa ehkä kornilta, mutta minä lupaan sinulle, se toimii.

    Myönteisen ajatuksen muutoksen voi aloittaa vaikka väkisin. Lausut kauniita ja lämpimiä ajatuksia mielessäsi tai henkilölle itselleen ääneen alkuun, vaikka väkisin. Ne ei tunnu alussa miltään, mutta ei kannata pelätä muiden reaktioita, yleensä ihminen tulee iloiseksi kuullessaan myönteistä itsestään.

    Ja siis ideana on, että kun kauniita ajatuksia miettii, niin myönteisyys kasvaa pikkuhiljaa oman itsensä sisälläpäin. Ja pieniä positiivisia ajatuksia voi alkaa lisätä pikkuhiljaa.

    Jopa täällä palstalla kirjoittaessa voi sitä myönteisyyttä kehittää, esimerkiksi lause "kiitos, tuo oli kauniisti ajateltu" "kiva, juttu, tykkään ideastasi" "olette ystäviäni" "halaus sinulle" yms.on kivaa luettavaa ja kasvattaa iloista ja myönteistä suhtautumista omassa itsessään.

    Voimia sinulle ja *voimahalaus*
  4. Koira on ollut kuollut jo noin neljä vuotta ja oli silloin jo 13 vuotias. Joten en muista mitä maksoi. Sen muistan ainakin, että se oli halpa venäjältä tuotu avioerokoira ja sain sen pitovaikeuksien vuoksi hyvin halvalla rotukoiriin nähden.

    Koira oli hyvin terve koko ikänsä joten sen venäläiset geenit oli hyvät koska se oli ilmeisesti ns. luonnonvalinta. Siellä ei ilmeisesti huonokuntoisia elätetä ja lääkkeillä hoideta kuten Suomessa, joten geenit oli ilmeisesti hyvät.

    Mun tekisi mieli uutta, mutta mies ei ole vielä suostunut, kun meillä on niin paljon parkettia, nyyh.