Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

21

Kommenttia

1511

  1. Siinä olet ihan oikeassa, ettei Calvin ole mikään symppis miehekseen, ankara lakihenkinen biblisisti... vaikkakin samalla uskoikin tiukasti armoon ja ristiin. Asuisin tosiaankin paljon ennemmin Lutherin Wittenbergissä kuin Calvinin Genevessä. Olet kuitenkin väärässä sen suhteen, että Calviniin viittaaminen olisi "ihan ihmehöpinää."

    Noin historiallisesti Calvinin työ vaikutti protestanttisuuteen ja protestanttisen dogmatiikan ja systemaattisen teologian määrityksiin moninverroin enemmän kuin Luther tai vaikka mainitsemasi Arminius.

    Kalvinistista tai nk. reformoitua uskonnäkemystä seurasivat Geneveläisten lisäksi alkuun Ranskan huguenotit ja Skotlannin presbyteerit, mutta pian samaan koulukuntaan luettiin puritaanit, anglikaanit, episkopaalit, kongregationalistit, suuri osa baptisteista ja tietenkin myöhemmin osa helluntailaisista jne.

    Itse Calvinia voi kiittää liki kaikesta, mitä amerikasta tuleva fundamentalistinen evankelikaalisuus edustaa. Samalla myöskin kaikki tämän palstan hartaat fundamentalistit ovat tietämättään kiinni kalvinilaisessa raamattukäsityksessä. Luterilaisuus ei ihan lähtökohtiensa vuoksi ole sopiva maaperä fundamentalismille...

    Eli noin suomeksi monta sataa miljoonaa kristittyä on tieten tai tietämättään Calvinin kelkassa.

    Mitä tulee predestinaatioon ja pelastuskäsitykseen niin Luther oli yhtä augustinolainen kuin Calvinkin ja uskoi ennaltamääräämiseen. Kirjaa Sidottu ratkaisuvalta pidetään yhtenä Lutherin tärkeimmistä tuotteista.

    Eli vakavassa protestanttisessa teologiassa Calvinin nimi kuuluu raskaaseen sarjaan uskoo sitten hänen predestinaatioonsa tai ei. Hänen ja hänen seuraajiensa työ on vaikuttanut laajalle varsinaisen reformoidun piirin ulkopuolelle. Calvin edustaa selkeää kolminaisuusoppia ja kuitenkin samalla piti Mikaelisia (ainakin Danielin kirjan osalta) yhtenä Jeesuksen nimistä.

    Mitä sitten tulee arminialaiseen pelastuskäsitykseen, niin se ei mitenkään vaikuta siihen, miten kolminaisuus, Mikael tms. asiat tulkitaan.

    Arminialaista pelastuskäsitystä kannattavat yhteisöt ovat protestantismissa vähemmistönä. Niihin kuuluvat, jos mennään noin aakkosjärjestyksessä, muun muassa adventtikirkko, osa (vähemmistö) baptisteista, osa helluntailaisista, mennoniitit, metodistit, veljesseurakunta jne.

    Kai
  2. Siinä olet ihan oikeassa, ettei Calvin ole mikään symppis miehekseen, ankara lakihenkinen biblisisti... vaikkakin samalla uskoi tiukasti armoon ja ristiin. Mutta asuisin tosiaankin paljon ennemmin Lutherin Wittenbergissä kuin Calvinin Genevessä. Olet kuitenkin väärässä sen suhteen, että Calviniin viittaaminen olisi "ihan ihmehöpinää."

    Noin historiallisesti Calvinin työ vaikutti protestanttisuuteen ja protestanttisen dogmatiikan ja systemaattisen teologian määrityksiin moninverroin enemmän kuin Luther tai vaikka mainitsemasi Arminius.

    Vaikka alunperin kalvinistista tai nk. reformoitua uskonnäkemystä seurasivat Geneveläisten lisäksi Ranskan huguenotit ja Skotlannin presbyteerit niin pian samaan teologiseen joukkoon luettiin puritaanit, anglikaanit, episkopaalit, kongregationalistit, suuri osa baptisteista, osa helluntailaisista jne.

    Itse asiassa Calvinin perinteessä on tiukasti kiinni koko amerikasta tuleva fundamentalistinen evankelikaalisuus ja samalla myöskin kaikki tämän palstan hartaat fundamentalistit (luterilaisuus ei ihan lähtökohtiensa vuoksi ollut hyvä maaperä fundamentalismille)... eli noin suomeksi monta sataa miljoonaa kristittyä.

    Sitäpaitsi myös luterilainen uskonpuhdistus oli sekin vahvasti kiinni augustinolaisessa pelastuskäsityksessä ja kannatti predestinaatio-oppia.

    Eli vakavassa protestanttisessa teologiassa Calvinin nimi kuuluu raskaaseen sarjaan uskoo sitten hänen predestinaatioonsa tai ei. Hän edustaa selkeää kolminaisuusoppia ja kuitenkin samalla piti Mikaelisia (ainakin Danielin kirjan osalta) yhtenä Jeesuksen nimistä.

    Mitä sitten tulee arminialaiseen pelastuskäsitykseen, niin se ei mitenkään vaikuta siihen, miten kolminaisuus, Mikael tms. asiat tulkitaan.

    Arminialaista pelastuskäsitystä kannattavat yhteisöt ovat protestantismissa vähemmistönä. Niihin kuuluvat tietenkin adventtikirkko, metodistit, osa (vähemmistö) baptisteista, osa helluntailaisista, veljesseurakunta, mennoniitit jne.

    Kai
  3. On varmaan onnettomia kymmenysten maksajia ja onnettomia, jotka eivät kymmenyksiä maksa. Samoin on onnellisia kymmenysten maksajia ja varmaan onnelisia sellaisiakin, jotka eivät kymmenyksiä maksa.

    Eihän se onni ole rahasta kiinni!

    Raamatun mukaan Herra rakastaa iloista antajaa, eli ruikuttaen antavat voivat aivan hyvin jättää koko antamisen vaivan väliin.

    Sanon tämän siksi, että Jumalahan ei meidän pennejämme tarvitse, koska hänen on jo hopea ja kulta. Mielestäni kirkotkaan, adventtikirkko mukaan luettuna, eivät tippa silmässä annettuista rahoista siunaannu.

    Käsitykseni on nimittäin se, että sellainen kirkko, jolla on paljon rahaa (ja adventtikirkko tuskin kuuluu tähän kategoriaan!?) ovat heikompia kuin kirkot, jolla ei juurikaan rahaa ole. Kirkko, jolla on rahaa on jatkuvassa kiusauksessa tehdä suunnitelmia ja päätöksiä ihmisviisaudella kun taas sellaisessa kirkossa, jossa ei voida luottaa maalliseen, ollaan enemmän polvillaan ja joudutaan uskossa luottamaan Herraan.

    Eli Jumala ei niitä rahoja tarvitse eivätkä oikeastaan kirkotkaan tai muut hengelliset yhteisöt.

    Kaikki vapaaehtoiset uhrilahjat ja ilolla ja rakkaudella annettut kymmenykset eivät siis ole rahaa, jota Jumala tai kirkot tarvitsisivat. Kysymys on pikemminkin siitä, että uskova ihminen tarvitsee antamisen kokemusta ja siunauksia.

    Jotenkin hymyilyttää täällä joskus esiintyvä hartaalta näyttävä ja jopa agressiivinen usko, joka näyttää muuten taistelevan oikean uskon, pelastuksen, Jumalan ja totuuden puolesta, mutta josta samalla heijastuu vastustus Herran työhön, evankeliointiin tai tarpeessa olevien lähimmäisten auttamiseen annettuja lahjoja vastaan.

    Jos Herralla ei ole valtaa lompakkoomme asti niin epäilen, ettei hänellä ole sitä paljoon muuhunkaan. Moinen usko jää aneemiseksi ja vaikkei yksi seteli ole kovin paksu se on riittävä eristämään ihminen Herran Hengen kosketuksesta ja sen tuomista siunauksista.

    Eli Herra rakastaa vieläkin iloista antajaa... ja epäilen suuresti, ettei muiden kannata edes vaivautua.

    Kai
  4. Voihan se olla raskasta havaita, että suuri osa palstan adventismin haukuista on ollut väärän puun juurella. Itse asiassa on vähän huvittavaa, että jos jossakin on sellainen adventisti joka ylpeilee oikeasta opistaan, haukkuu toisia eikä näe muuta kuin Mikaelin, pedon merkin, sapatin, sunnuntain, ei usko ristin sovitukseen jne, jne niin minä vastustan häntä ja olisin valmis heti ehdottamaan, että olisikohan paras laittaa mainittu veli jäähylle, sivuraiteelle tai vaikka erottaa joukosta.

    Enkä oikein ymmärrä, miksi tähän Mikael kysymykiseen liittyisi joku henkisesti raskas kaksoiselämä. Huh. Voihan ihmisellä olla joku mielipide, mutta jos asia ei ole kauhean tärkeä niin ei siitä tarvitse usein puhua. Minullakin on joku kanta Mikael juttuun, mutta vaikka olen aiheesta yleisesti täällä veistellyt, en ole omaa kantaani siitä esittänyt, enkä ole missään muuallakaan kantaani aiheesta opettanut tai puhunut muistaakseni noin kolmeenkymmeneen vuoteen... eli sen jälkeen kun tajusin, että evankeliumi hukkuu jaarituksiin mielipidejutuista, joihin Raamattu ei anna kaikenkattavaa vastausta.

    Ja se, ettei EGWhen tarvitse uskoa ollakseen adventisti on "uskomatonta tekstiä". Kaipa minä nyt adventistina tiedän asian paremmin. Se on ollut adventistien kanta jo ennen seurakunnan perustamista. James White (EGWn puoliso) esitti asian useampaan otteeseen, ensimmäisen kerran jo 1850 -luvun lopulla ja hän toisti sen ollessaan päänkonferenssin esimies.

    EGW on kyllä yhtenä kirkon opinkohdista (ja mainittun kohta olisi pitänyt esittää vähän Raamattukeskeisemmin) mutta syy siihen, ettei EGW ole kirkon kastelupauksessa on nimenomaan tässä vanhassa adventistisessa perinteessä. Ja voin vakuuttaa, että myös käytännössä Adventtikirkossa on paljon jäseniä, jotka a) eivät EGWstä mitään tiedä ja ovat ihan tyytyväisiä ja arvostettuja jäseniä tai b) tietävät EGWstä eivätkä pidä häntä profeettana ja ovat silti arvostettuja jäseniä.

    Eli kantani tässä asiassa saa ihan rauhassa esittää kenelle vain englanniksi tai suomeksi... ties vaikka olisin perinyt sen nyt paavin pallilla päänkonferenssin esimiehenä istuvalta Jan Paulsenilta, joka oli aikanaan yksi ensimmäisistä teologian opettajistani.

    Eli asiassa ei ole pienintäkään kaaosta. Kaaos on siinä, että yritätte fundamentalistisella innolla istuttaa adventismia muottiin, jonka liki kaikki adventistit tuntevat vieraaksi.

    Kai
  5. No tästä on kirjoitettu moneen kertaan, mutta ilmeisesti heikosti, koska ei oikein mene jakeluun.

    >Kirjoitit ""Kukaan ei Adventtikirkossa ole koskaan luullut Jeesusta enkeliksi.""

    Pitää paikkansa. Koko ajatus olisi liki kaikille adventisteille kauhistus.

    >Ajatteletkos että kriitikot keksivät perättömiä juttuja vääristäen adventismia ja adventtikirkkoa?

    Nimenomaan!!! Ja sinäkin, joka selvästi haluat esiintyä rehtinä uskovaisena yhdyt kuoroon.

    >Tiedät vallan hyvin, että adventtikirkko pitää Ellen Whiten kirjoituksia arvovaltaisena jatkuvanan totuuden lähteenä.

    Voi olla... mutta systeemi ei toimi niin, että EGW määrittelee, mitä adventismi on. Ainoa opin määrittelijä on Raamattu ja kunnollinen adventismi punnitsee myös EGWn Raamatulla. Eikä sitäpaitsi tarvitse edes uskoa EGWhen ollakseen adventisti.

    Sitäpaitsi kirkon virallisessa opissa ole mitään Mikaelista, eli adventisti saa uskoa asiasta, mitä haluaa. Useimmat ajattelevat Mikaelin takroittavan Jeessusta, mutta tiedän monia, jotka ovat eri mieltä.

    >Ja mitä tämä EGW:n itse nyt julistaa, tässä otantaa..

    Sama EGW sanoo, myös Kristusta iankaikkiseksi Jumalaksi, joten ei tämä ihan niin yksiselitteinen juttu ole kuin sitä kuvaat. Eli kunnon EGW eksegeesi vaatisi vähän suurempaa syventymistä.

    Käytännössä asia ei nimittäin ole niin, että Mikaelia Jeesuksena pitävät adventistit ajattelisivat näin opettaessaan tekevänsä Jeesusta enkeliksi vaan Mikaelin Jumalaksi.

    Eli opettavat suurin piirtein samaa kuin Jean Calvin aikanaan ja jotakin aivan muuta kuin Jehovan todistajat.

    Mutta jos tuo nyt tuntuu liian vaikealta haltsattavaksi voi todeta, ettei tällä mitään merkitystä ole, koska kukaan normaali tervejärkinen adventisti ei Mikaelista (vaikka tätä Jeesuksena pitäisikin) koskaan mitään puhu... paitsi, jos löytyy joku, joka asiasta jotakin kysyy tai väittää.

    Kai
  6. >Adventismin vaietuista erityispiirteistä
    >-Evankeliumi tarkoittaa ilosanomaa.

    Emmehän me tästä vaikene. Evankeliumi on todellakin ilosanoma armosta ja Jeesuksen rististä.

    >-Laki useimmin UT:ssa mainittuna tarkoittaa Mooseksen lakia.

    Ei kai tässäkään mitään vaiettavaa ole. Yleensä adventistit ymmärtävät sen, että laki UTssä tarkoittaa useampaa asiaa. Viittä Mooseksen kirjaa, Mooseksen kirjojen lakeja yleensä, kymmentä käskyä, pyhäkköön liittyviä seremonialakeja tms. Tekstiyhteys ratkaisee.

    >-Uskovainen tarkoittaa kussakin ryhmässä >ensisijaisesti sen omia jäseniä.

    Monessa ryhmässä näin voi olla. Useimmat adventistit kuitenkin kutsuvat uskoviksi ja pitävät veljinään tai sisarinaan myös herätysliikkeissä, vapaissa suunnissa ja tietenkin myös isossa kirkossa olevia uskovia.

    >-Adventismilla tarkoitetaan advettikirkon >opeissa olevia erityispiirteitä...

    Kyllä myös adventistit osaavat käyttää sanaa tässä merkityksessä ja kriittisestikin.

    >-Adventismia julistetaan samaan tapaan kuin >Evankeliumiakin.

    Turhan usein näin tapahtuu. Adventismiin on pesiynyt 1800 -luvun biblisismiä, jossa ei aina selkeästi ymmärretä, että tarpeellisia on vähän tai yksi ainoa - Jeesus ja evankeliumi.

    >-Julistajilla on tavoitteena antaa adventismille >yhtäläisyysmerkitys Evankeliumin kanssa, vaikka >oppi onkin täysin erilähtöinen.

    Kuten edellä totesin, näin usein tapahtuu. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteivätkö useimmat kirkon pastoreista tai maallikoista pystyisi tekemään selvää eroa adventtikirkon oppien ja evankeliumin välillä.

    >-Adventti-sanalla viestissäsi oli tarkoitus >viedä huomio adventti-sanan myönteiseen >merkitykseen jota ei ole saatu siirtymään >adventismi-sanaan.

    No mutta. Enhän minä kirjoittanut aloitusviestiä, joka puhui adventista eikä adventismista... Eli kommentoin, mitä oli kirjoitettu.

    Ja sitäpaitsi myös sana adventismi voi tarkoittaa muutakin kuin seitsemännen päivän adventismin erityispiirteitä. Yleisenä sanana se tarkoittaa Jeesuksen tulon odotusta.

    >Adventtikirkko ei kasta henkilöitä, jotka eivät >hyväksy tälle ajalle kuuluvaa Ellen Whiten >profetaallista totuutta.

    So, so. Tässä tutkijan tiedot ovat pahasti vajaat.

    Adventtikirkko on aivan alusta lähtien ottanut selvän kannan, jonka mukaan Raamattu on kirkon opetuksen ainoa perusta eikä usko EGWhen ole kirkon jäsenyyden ehto. Näin on edelleenkin. Tässä on syy siihen, ettei kirkon kastelupauksessa ole EGWtä mainittu.

    >Kastekaava ja kastekysymykset ovat kaikkialla >maailmassa identtiset. Ne on hyväksytty >Pääkonferenssin yleiskokouksessa ja ovat sitovia.

    Eikä tämäkään pidä paikkaansa. Esimerkiksi Suomessa on vuosikymmenet käytetty omia paikallisesti laadittuja kastekysymyksiä. Eli pääkonferenssin kaavaa on pidetty suosituksena.

    >Ellen White, on muokannut tuon keskiajalta >lähtöisin olevan latinalaisen termin adventti >omaan käyttöönsä, ajamaan omia tarkoitusperiään.

    Ei, ei. Ja vielä kerran ei... ensinnäkään 300 -luku, jolloin sana tuli osaksi läntisen teologista kieltä, ei ole vieläkään muuttunut keskiajaksi.

    Englantilaisessa maailmassa sanat adventismi ja adventti olivat yleisessä käytössä jo kauan ennen Adventtikirkkoa ja EGWtä. On tietenkin totta, että adventtikirkot (myös muut kuin tämä meidän adventtikirkkomme) ovat sanan merkitykseen vaikuttaneet.

    Jos sitten mennään ketjua eteenpäin, voi todeta, että EGWlläkin oli adventtikirkon kehitykseen oma osuutensa, vaikkakin paljon pienempi kuin täällä yleisesti kuvitellaan.

    >...adventisteilla on joitain hyviä ja >raamatullisia ideoita, mutta se ei tee niistä >oikeita eikä kristillisiä – ne ovat >kristillisperäisiä harhaoppeja ja niistä pitää >erota.

    Sehän on täysin totta, etteivät mitkään ideat, raamatullisetkaan, tee uskosta oikeaa tai kristillistä, koska vain Jeesus on "kulmakivi" eikä "mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ..ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla."

    Opit eivät ketään pelasta. Jeesus pelastaa. Mutta kuinka on. Kadottavatko opit? Aika monella täällä näyttää olevan se käsitys, että jos jollakin on toinen käsitys kuin heillä itsellään vaikkapa kuolemasta, tuomiosta, naisten roolista seurakunnassa tai jostakin pedon merkistä, se on niin kauheaa, ettei usko Jeesukseenkaan voi sellaista auttaa.

    Minä en adventistina usko niin. Jeesus on suurempi kuin meidän pienet oppimme.

    Kai
  7. Itse asiassa juutalainen uusi vuosi oli tänä vuonna 29. syyskuuta, joka aloitti vuoden 5769. Vuosi 5770 alkaa ensi vuoden syyskuun 18. päivä.

    Juutalainen kalenteri ei ole sen tarkempi kuin kristittyjen Vanhan Testamentin ajoista tekemät kronologiat. Raamatun sukuluetteloissa ja kertomuksissa on liikaa aukkoja, jotta niistä voisi tehdä aukotonta ajanlaskua.

    Eli tuskin kukaan ajatteleva juutalainenkaan (ks. esim Jewish Encyclopedia [juutalainen tietosanakirja]) pitää mahdollisena sitä, että Raamatun tapahtumat sopisivat tähän ajanlaskuun. Esim. vedenpaisumus sattuisi vuoden 2000 paikkeille, jolloin Egypti ja Sumer olivat konservatiivistenkin historiallisten arvioiden mukaan olleet olemassa yli tuhat vuotta.

    Kymmenen käskyn ajoituksen adventistit yleensä sijoittavat jonnekin vuoden 1445 e.Kr. paikkeille. Kristilliset tutkijat (siis sellaiset, jotka ylipäätään uskovat exodukseen ja liittoon Siinailla) tavallisesti ajoittavat tapahtuman vuosien 1540 ja 1200 e.Kr. väliseen haarukkaan, useimmat tuonne 1200 -luvun puoliväliin ennen Kristusta.

    Kymmenien käskyjen ajoituksella ei tietenkään ole mitään tekemistä sen kanssa, onko sapatilla merkitys kristillisenä lepopäivänä sen enempää kuin silläkään, minä päivänä Jeesus nousi ylös.

    Ja jos jossakin on adventisti, joka Jeesuksen ylösnousemuspäivää vihaa, niin hoitoonhan tuo pitäisi saada. Kun ylösnousemuksesta tai sen päivästä puhutaan useimmat sanovat: Halleluja!!

    Niin minäkin.

    Kai
  8. Thaimaa voi olla synninpesä, mutta jätän siitä murehtimisen vaikka Raahab lähetykselle tai ADRAn turvatalolle. Minun työkenttäni on teologian opiskelijat, joista tyypillinen on muutaman vuoden pastorina toiminut raavas karvanen mies. Ja siitä on seksikkyys kaukana.

    Oppilaani eivät siis ole herttaisia thaityttöjä tai poikia... ylipäätään tytöt ovat tässä joukossa harvinaisempia kuin Ofirin kulta.

    Ja korjataan nyt vielä sekin, että oppilaistani vain muutama harva on ylipäätään Thaimaasta. Enemmistö Malesiasta, Kiinasta... ja sitten Laosista, Kamputseasta, Vietnamista, Afrikan maista, jne.

    Kulttijuttuihin toiste. Ilmeisti se on paha oka adventismikritiikissä, kun suuri osa seurakunnasta ei olekaan ahdasmielisiä fundamentalistimustavalkoadventisteja, johon muottiin niin mielellänne tunkisitte minut ja kanssani suurin piirtein samoin ajattelevan kirkon enemmistön.

    Ehkä tässä on vieläkin joku hormoniongelma, kun useimmat kirjoittajan ongelmat näyttävät pyörivän seksin ympärillä.

    "Maailman ainoa homokirkko..." Voi hyvät ihmiset. Avaahan nyt silmäsi ja vaikka internet sivuja sen verran että tajuat maailmassa olevan satoja homoille myötämielisiä kirkkoja, joista YKSIKÄÄN ei kuulu siihen organisaatioon, jota kutsumme nimellä Adventtikirkko. Ja väite pääkonferenssin hyväksynnästä on urbaanilegendaa parhaimmillaan.

    "Kerskaat... kuinka pyhä olet." Huh, taitaa tuo vanha aatu olla niin juonikas, ettei sitä edes huomaa. No todellisuudessa (niinkuin vihjaat) pyhyys on kaukana...

    Vieläkin pitää paikkansa veli Muroman sana, ettei parannuksen tietä pystypäin kuljeta. Konttaamista se on usein ollut.

    Kai
  9. Jospa nyt saan tämän EGW keskusjutun selvittää vielä kerran... kun ei näytä menevän perille, vaikka olen asian jo aiemminkin sanonut.

    Tämä mahtava keskus on kirjahylly. Aiemmin hylly, jossa oli EGWhen liittyviä kirjoja, oli kirjaston yleisissä tiloissa ja rehtorimme projektina se siirrettiin eri huoneeseen. Tässä paljon lainatussa "avajaispuheessani" ilmoitin kannattavani "realistista" Whiten ymmärtämistä, mikä ehkä tarkoitushakuisesti on jätetty kommenteista pois.

    En ole väittänyt etten olisi mainitun "keskuksen" johtaja. Kyllä se titteli on osakseni langennut. Se, mitä olen sanonut on, ettei tällä ole mitään merkitystä.

    Käyn nimittäin tätä mahtavaa hyllyä "johtamassa" (=katsomassa) noin kerran lukukaudessa ja silloinkin kysyäkseni onko täällä käynyt ketään... onko kaikki OK.

    Eli kahdessa vuodessa siitä taitaa tulla peräti neljä tai viisi visiittiä. Mutta syykin on selvä. Ei siinä yhdessä kirjahyllyssä ole paljon katsomista eikä se kovin suurta johtamista kaipaa.

    Olin kuitenkin hankkeesta siinä mielessä iloinen, että kun hylly siirrettiin eri huoneeseen, piti saada joku kirjoja vahtimaan ja tämä tarjosi osa-aikatyön muutamalle teologian opiskelijalle. Istuvat siellä opiskelemassa ja tekemässä tehtäviään, kun siellä ei asiakkaita tavallisina päivinä käy lainkaan. Keskuksen vaikutushan oli nimittäin aivan päinvastainen kuin rehtorimme kuvitteli. Hyllyä käytetään nyt varmaankin vähemmän kuin silloin, kun kirjat olivat helpommin saatavilla yleisen kirjaston puolella.

    Eli se siitä mahtavasta keskuksesta, johtamisesta, ja kirjahyllystä.

    Muuten White tutkimuskeskukset ovat osa Adventtikirkon korkeakouluja. Niissähän ei ole pelkästään Whiteen liittyvää positiivista aineistoa vaan myös EGW kritiikkiä. Eikä vain tätä vaan kaikkea muutakin historiallista adventismin menneisyyteen liittyvää materiaalia.

    Me emme ole tänne kuitenkaan saaneet kuin pienen määrän tuosta normaalista White tutkimuskeskuksen aineistosta. Koululla ei ole ollut varaa kalliisiin mikrofilminlukulaitteisiin tai vielä kalliimpiin historiallisiin mikrofilmikokoelmiin, jotka ovat yleensä osa näitä tutkimuskeskuksia. Eikä sillä ole väliäkään. Nimittäin kriittinen yhdyskuntahistorian tai Whiten tutkimus yleensä liittyy maisteritason opintoihin ja meillähän maisterioppilaita on vain kourallinen ja useimmat lukevat BA tutkintoa, jossa ei ole samaa mahdollisuuksia mennä kovin syvälle asioihin.

    Sitten se käännöskeskus. Sehän on ihan eri projekti, jonka kanssa minulla ei ole mitään tekemistä.

    Käsitykseni on muuten se, että (Filippiinit poislukien, siellähän liki kaikki adventistit vannovat EGWn nimeen) Aasian adventisteista ylivoimainen enemmistö - puoli miljoonaa??? ehkä enemmänkin - ei tietäisi kuka EGW on. Mutta onko sillä merkitystä. Eihän heillä ole sänkyä, pöytää, tuolia, kirjahyllyä, eikä kirjojakaan. Jos yksi kirja löytyy, se on Raamattu.

    Mutta he ovat silti ihan ihania ihmisiä... Valitettavasti ihanuus ei kuitenkaan riitä pelastukseen. Minun ensimmäinen huoleni onkin se, että mahdollisimman moni heistä löytäisi ihan kunnon puhtaan evankeliumin.

    Kai
  10. Kun Adventtikirkon opetusta näin pilkkua viilaten määritellään on paha virhe olla tekemättä eroa sen välillä, mikä on

    1. Kirkon kasteopetus (13 kohtaa)

    2. Kirkon "virallinen" oppi (28 kohtaa)

    3. Muuta lässytystä, enemmän tai vähemmän asiallista, jota kirkon jäsenet, työntekijät, yksiköt jatkuvasti julkaisevat.

    Lainaat tätä muuta lässytystä opinkohtana 22.

    Varsinainen opinkohta on se lyhyt lihavalla painettu ensimmäinen kappale, jossa ei sanaa kahvi mainita.

    Eli ystävällinen neuvoni on se, että voit paljon vakuuttavammin esiintyä adventismin asiantuntijana, jos pystyt tekemään eron edellämainittujen välillä. :)

    Toinen virhe on paljon syvemmällä. Useimmat adventistit eivät suhtaudu kahviin sillä mustavalkoisella fundamentalismineuroosilla, jolla sinä näytät asiaa tulkitsevan. Kyllä sellaisiakin on. Kun olen kertonut ADRAn kahvi-, possu-, kissakala projekteista Pohjois-Thaimaassa, niin muutamat fundamentalistisesti ajattelevat adventistit kiipeilivät pitkin seiniä ja olivat valmiita repimään hiuksia päästään.

    Useimmat adventistit, enkä minäkään, eivät ole fundamentalisteja eivätkä suhtaudu kahviin olettamallasi mustavalkoisuudella.

    Ellen White joi kahvia. Harvoin, lääkkeenä uupumukseen tai sairaidauden tuomaan väsytymykseen ja suositteli sitä samaan tarkoitukseen toisillekin.

    Tiedän paljon adventisteja, jotka näyttävät tarvitsevan lääkettä joka päivä... Ei Suomesta tarvitse kauhean kauaksi mennä, kun löytyy adventistikoulu, jossa on kahviautomaatti opettajien huoneessa... ja kun siitä jatkaa vähän eteenpäin löytyy Unionin toimisto, jossa kaikilla on kahvikuppi kädessä. Eikä tästä kukaan mitään suurta numeroa tee (paitsi ne harvat fundamentalistiadventistit jotka tulkitsevat kaikkea samalla naivilla ehdottomuudella kuin sinä).

    Useimmille Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista vaan rakkautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä.

    Näin edesmennyt tätini oli aivan ihana uskova, jonka pienet rakkauden teot ja ystävälliset sanat menivät paljon pidemmälle kuin monen suuria puhuvan pastorin. Eikä sitä uskovaisuutta heikentänyt se, että kahvipannu oli aina kuumana hellalla.

    Näin ollen pidän tuota ADRAn kahvi-sikaprojektia ihan hyvänä. Se auttaa ihmisiä, jotka ovat taloudellisessa ahdingossa ja joiden tämänhetkinen tärkein tuote, maissi on ekologisesti kestämätön eikä tuota muuta kuin velkaa, joka johtaa perheitten nuoria huumekauppaan ja prostituutioon.

    Eli asioilla on tärkeysjärjestys. Paavali sanoo tämän parhaiten kertoessaan, että suurin niistä on rakkaus! Vaikeassa tilanteessa oleville ihmisille apu loksahtaa parhaiten kohdalleen, kun se auttaa ihmisiä heidän omista lähtökohdistaan.

    Toisarvoiset asiat voi ottaa projektiksi sitten, kun tärkeimmät on ensin kunnossa, eikä useimmilla adventisteilla ole tämän kanssa mitään ongelmaa.

    Kai