- Siis eihän kirjoittaminen itsessään pelota laisinkaan, eihän vaan. On vaan tottunut jo itsesuojeluvaiston perusteella ohittamaan tiettyjen nimimerkkien vastauksia. Koittavat sivaltaa sanoilla ja se on inhottavaa. Kuka se tyytymätön sitten onkaan, kaikki muut puhuvat niinkuin voisivat osoittaa suoraan tiettyä nimimerkkiä tai sen taakse kätkeytyvää ihmistä sormella. Minä vaan oon niin tyhmä, että en tiedä ketä minkäkin nimimerkin taa kätkeytyy, jos ei ole rekattu...mitä tarkoittaa pseudodramaattinen?
- keinoeläimen nahkaakin, on niin aidon tuntuisia nykyään
- tekisitte. Minä en oo sellasia illallisia ikinä harrastanut, minun mielestäni romanttista on jos mieheni vie minut ulos syömään ettei aina tarvii keittiössä häärätä. Jos oikeen tahdon ukkoani helliä niin teen kunnon läskisoosia ja perunamuusia, se ei oikeen kynttilän valossa syötäväksi sovi. Viineistäkään en mitään ymmärrä, joten mielenkiinnolla odotan sitä vastausta minäkin. Vai mahdetaanko olla liian juntteja moiseen...
- Toki tulen joukon jatkoksi. Älkää heittäkö sitä löylyä liikaa. En kestä kuumaa kauaa, kai pääsee uimaan johonkin myös
- Mietin usein lasten pärjäämistä, mutta en puutu, sillä he ovat aikuisia ja tekevät omat ratkaisunsa. Ei ne ratkaisut ole aina minun mieleni mukaan, mutta ei kai kuulukkaan olla. Rakastan lapsiani ja lasten lapsiani mutta olen päästänyt irti jollain tasolla ainakin. Miestäni passaan niinkuin olen aina passannut ja hän katsoo että on auto kunnossa minun ajella. Kai se passaaminen meillä on molemmin puolista. Kai meitä molempia silloin tällöin ärsyttää toisen tekemiset ja tekemättä jättämiset, oisi outoa jos ei niin olisi. 33 vuotta avioliittoa tulee täyteen kesällä. Ei voi mitenkään olla pelkkää onnea vaan koko elämä mutta kun luin aloituksesi niin tajusin että hyvänen aika. Mä olen tyytyväinen omaan elämääni.
- peiliin katsoessa tajuaa että elämää on totta tosiaan enemmän takana kuin edessä ja alkaa kauhia vouhkaaminen. Mietitään että mitä on saatu aikaan. Aletaan tutkaileen että ollaanko sitä nyt onnellisia ollenkaan ja mitäpä jos ei sitä tykövetoa enää olekkaan kun nuorempana oli.
Tai sitten sitä katsotaan peiliin ja tajutaan että nyt on hyvin. Turha stressi on pois. Lapset isoja. Onnen löytää pienistä joka päivän ja arjen asioista. - teen simaa ja munkkeja. Tippaleivän teon jätän osaavimmille käsille. Olen niitä kerran koittanut väkertää mutta oli taikina sitkeää ja koko taikinan klomppi putosi yhtenä palana öljyyn kun sitä koitin truutata nauhana...mutta lapset kehuivat että on hyvää...siitä on jo aikaa ja sen opin että ei oo mun lajini tää tippaleivän teko. Ei tullu mutkia ensinkään.
- Työn raskaan raatajille ja meille muille, jotka olemme kotona päivät, kuka mistäkin syystä.
- On pullo tullut lohdukkeeksi ja se se vasta kamalaa on... miten sitä aikuista miestä voi vierottaa pullosta.
Juovuksissa on mies sitten luurijuoppo. Soittelee mielellään ja varsinkin minua häiritsee 0700-alkuiset soitot joita mieheni on alkanut harrastaa....akka on kaikkeen syypää ja akan vuoksi on kaikki ihan kamalaa, kyllä tässä rakkaus alkaa pyrkiä ikkunanraosta muille maille vierahille - Ei tietsikan vieressä saa juoda muuta, kun pontikkaa. Menee näppis pilalle jos siihen kaatuu jotain juomaa.
- Että jostain löytyy huushollaava mies. Jos meille tulee vieraita, niin kyllä se on emäntä joka siivoa ja leipookin siinä samalla. Jos miestä patistaa kauppaan, niin johan alkaa aika poru että hän ei kerkee kun on hommia...ne miehen hommat on aina tässä huushollissa olleet paljon naisten hommia tärkeämmät. Meillä on ikkunan pesu miehen työtä ollut aina, ja kyllä hän joskus mattojakin puistelee...menenkin tästä pullataikinaa vääntämään, tiedän että parin tunnin päästä herkullinen nisusen tuoksu tuo sydämeni valitun paikalle....Mein on muuten ikkunat likaset...voitelen jo kielenkantoja jotta sitten sanat tulevat liukkaasti.
- aina toimissaan, että koskaan ei tiedä, onko aikaa paljon vai vähän....
Kyllä nyt tuli oitis mieleen monta asiaa, jotka olen siirtänyt hamaan tulevaisuuteen. Pitäisi kertoa pojalleni että hän on minulle rakas, pitäisi pyytää siskolta anteeksi ja sanoa että minä annan sinulle anteeksi, vaikket pyytänytkään, koska siten on helpompi jatkaa elämää. Ja miehelle, ei ole tullut rakkaudentunnustuksia ladeltua, mutta tekemättömien töiden luettelu saa kielenkannat laulamaan. Jos nyt menen hänen viereensä ja sanon että rakastan sinua edelleen, sinä mörrikkä...
Siis aloitukseen: pysäyttävä asia on ihmisen tapaturmainen kuolema. Kuolema on niin loputon asia - Örvelletään, mikä sen mukavampaa...mitä vanhemmaksi tulee, sitä hurjemmat on suunnitelmat ja sitä useimmin jäävät vain suunnittelun asteelle - Ja hyvä niin
- Miten niiiiiiiin kiltti poika oli joutunut niiiiiin huonoon seuraan. Kiva kun hait pullukkaakin tanssimaan. Minä pidän tanssimisesta ja koska ikä on tuonut muutaman lisäkilon, niin on toivoa etten seinäkukkaseksi jää.
- Radio Novaa autoillessa ja tietsikalla ollessa teen yleensä töitä, jolloin musiikki vaan häiritsee, mutta väliaikoina se Nova sitten soida paukuttaa koneellakin. Pystytkö sinä keskittymään paremmin musiikin kanssa vai ilman
- Tuntui siltä että on hienoa olla pahis. Nynnyksi en ainakaan halunnut. Olin sisimmältäni kuitenkin raukkaparka joka haki turvaa, vaikka ei sitä kyllä ulkonäöstä olisi heti osannut päätellä. Nyt aikuisena olen alkanut ymmärtää sitäkin käytöstäni paremmin. Enää ei ole tarvetta olla esillä. Vilkkaana luonteena en kyllä ihan kenenkään selän taa jää- ja olen huomannut että ihan joka asiaan ei tarvitse kommentoida.
- ja minulta sitä kysyttäisiin niin hulluhan olisin jos valehtelisin..mutta en oo ministeri, eikä mun tekstailuni ketään muuta kiinnostakaan ja maksan ne itte.
- Tulleet kovin rakkaiksi, elämä on vieroittanut liian varhain. Aikuisena sitä suhdetta ei enää osata luoda...siksi kai oma perhe on tiiviisti yhdessä usein...Mutta voisin kai sitä minäkin ottaa yhteyttä pannaas harkintaan.
- HTZA:n roolia näissä kirjoituksissa. Mutta nythän se selvisi. Meillä on oma polliisi joka arvostelee aloituksia ja kirjoitustyylejä...älä viitsi. Jos sinun mielestäsi joku alotus on turha,niin mitä sitten. Ei maailma siihen kaadu vaikka jonkun joskus jättäisitkin mollaamatta
- Suurin itku ja parku tässä asiassa on minun mielesäni se että mies ei seiso sanojensa ja tekojensa takana vaan lusmuilee ja laittaa kaiken muiden syyksi. Sen verran pitää ihmisellä olla selkärankaa että oma töppinsä voi tunnustaa