mitä kaikkea tämä runo loppujen lopuksi pitääkään sisällään.

Et varmaan uskoisi, mutta se lähti erästä nimeltä mainitsematonta
TV-sarjaa katsoessani. Siinä oli hyvin koskettava tarina joka liippasi
omaa elämääni muutaman vuosikymmenen takaa. Elin niiden tapahtumien
kautta selvästi ommia kokemuksiani läpi, melkein itkien.
Runo lähti vain muotoutumaan ja kun s eoli valmis, vasta sitten tajusin
siinä olevan ehkä enemmän omaa elämääni, kuin sitä mitä katsoin.

Olen varmaan harmaa hiirulainen kaikkine kipuineni ja haluaisin niin
usein käpertyä yksinäisyyteen, ulkopuolelle koko muun maailman.
Rakkaus on niin kummallinen, s ejoko on läsnä tai sitten se on vaan
jossain - piilossa. Luovin noiden kahden tuntemuksen välillä päivästä
toiseen ja koetan valaa uskoa elämääni.

Vastasyntynythän on jokainen runo, kuin uusi lapsi konsanaan.

Kiitos sydämellisestä palautteestasi ja rinnallani kulkemisesta.
Lempeää kevättä Sinulle.