Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

852

Kommenttia

9572

  1. väitteidesi mielipuolisuutta?

    Syöpäkasvaimia tulee kaikille eläimille, joiden yleisyys kasvaa iänmyötä, jolloin kehon korjausmekanismit eivät pysty enää hallitsemaan kudosten kasvua, jolloin esim. syöpää aiheuttavan ulkoisen tekiän vaikutuksesta alkanut hallitsematon kasvu aikaansaa syöpäkasvaimen. Tietenkin syöpä on myös perinnöllistä, perinnöllisyystiede tosin on sinulle tuntematon käsite.

    Lajin osapopulaatiolle lajiutumisen kautta muodostunut ominaisuus voi olla toisissa olosuhteissa haitallinen, mutta vallitsevassa biodiversiteetissa se antaa valintaedun. Klassinen esimerkki malariaalueilla sirppiosoluanemian yleisyys. Lisäksi miten suppi selittää sen että kaikki eivät sairastu aidsiin vaikka altistuisivatkin virukselle? Hyödyllisellä mutaatiolla immuunijärjestelmässä lienee vaikutusta? Kelpaako esimerkiksi hyödyllisen mutaation kasaantumisesta populaatioon? Eli ulkoisen tautipaineen takia yksilöt jotka eivät omaa hyödyllistä mutaatiota, valikoituvat pois, koska eivät saavuta sukukypsyyttä, taikka eivät kykene huolehtimaan jälkeläisistään tai tarttuvat jälkeläisensä jolloin ne kuolevat ennen sukukypsää ikää.

    Ihmislajilla, jonka sisäinen geneettinen muuntelu on vähäistä, koska ihmisen kokonaispopulaatio on ollut aikojensaatossa hyvin pieni, geneettinen pullonkaula, muodostaa nykypäivänä osapopulaatioita yhteiskuntaluokien mukaan. Harvemmin sitä akateemisesti koulutettu ja perusduunari muodostavat perheen. Mitä tästä seuraa? Erilaistumista, monimuotoisuutta, jälkeläinen saa suurella todennäköisyydellä geneettisen lahjan vanhemmiltaan, lisäksi koska molemmilla vanhemmilla on samansuuntaiset mieltymykset, he voivat tukea lastaan oikealla tavalla hänen kasvaessaan.

    Ei lahjakuus tule vain geeneissä, siihen tarvitaan sovelias ympäristö. Olisiko Einstain ollut sama nero ilman enonsa antamaa tukea?

    omaksi lajikseen eriytyneen osapopulaation sisäinen geneettinen muuntelu on pienempi kuin silloin kun populaatio oli yhtenäinen, ja yhteisestä kantamuodosta eriytyneet lajit erilaistuvat eri nopeudella ja eri tavalla kuin toiset populaatiot. Nykytiedon mukaanhan pan suku on muuttunut enemmän yhteisestä kantamuodosta erottuaan kuin homo suku.

    Tietysti asperger lapsilla on tunnetusti lähes epäinhimillisiä lahjakkuuksia, kuten Spielbergin elukuvista huomaa, että mies on visionääri, ei mikään maksimituottoja tavoitteleva rahanahne hollywoodpelle. Eikös Teslallakin ollut samainen neurologinen sairaus?

    Missä tarvitaan jumal-harhaa nykypäivänä..? hmm? sellaisten ihmisten psykologisena tukena, joilla on pelkotiloja?
  2. Eli kuivurin uuneja on monenmoisia. Tässä meitin harrastetoimintakuivurissa on vanha klapulämmitteisen kuivurin uuni, uuninluukku tehty uudestaan palopäätä varten, sekä tuhkanpoisto luukkuja on modifioitu. 120kw palopää ala-talkkarilta, hintaa en muista. Muutoin stokeri on mallia omavalmiste. Ohjainkeskus on pelkistetty, sillä eihän siinä paljoo muuta tarvitte kui on/off katkaisian, paikallinen sähkömies teki semmosen säädettävän pulssikäyttösen yksikön, eli ilmaa lykätään kokoajan palopäähän, ja syöttöpulssien anlu ja loppukohdan välinen aika on vakio, pulssin kestoa voi säätää. 3min välein pyörii kierukka erikseen säädettävän ajan.

    tuota.. kun öljyllä mwh hinta on 90€ sis.alv, palaturpeella noin 15€. ja jos olemassaoleva kuivuri on semmonen että uunin pystyy muuttamaan kohtuullisella työllä, muutostyön kokonaisinvestointi on 15.000€ kieppeillä, riippuu paljolta siitä että ostaako valmiina vai tekeekö ite, mutta oletetaan että muutostyö olisi 15.000€. Eli 90€/mwh-15€/mwh=75€/mwh eli 15000€/75€/mwh=200mwh. eli öljykuutiossa on 10mwh energiaa, eli tämän räknäilyn mukaan, kun kuivurissa on palanut 20m3 öljyä, öljyn hinta-sama energia palaturpeesta= öljystä stokeriksi muutostyön kustannusarvio. Mielipiteitä miun räknäilystä? Käytin palaturpeen mwh hintaa, koska omalle hakkeelle on mahdoton laskea hintaa. Ja tuo hinta on viimevuoden palaturpeen hinta yksiyisellä, ei vapolla.

    Ja sitte todesta stokeriin saa pistää ne esipuhdistusmoskat hakeen/palan sekaan jolloin energian hinta laskee entisestään. Tuhkaa va tulee siitä esiputsausjätteestä, ja muutenki stokerin kanssa asuilu vaatii vaivaa ellei automatisoi kaikkea.. Ja se taas maksaa...
  3. Miten villisika reagoi siihen kun sitä mennään jahtaaman? lähtistö se pakoon? Todennäköisesti, ellet satu emakkoa, jolla on porsaat, häiritsemään, karju tod.näk lähtee lontimaan omille teilleen. Haavoitettu sika tekee tosin pahaa jälkeä. Ja 4-5 metsästäjää, kaikilla heittokeihäät, hyökkäävät yhden eläimen kimppuun, on saaliin elinkaari verrattain lyhyt.. Lisäksi on olemassa joitain muitakin metsästysmenetelmiä kuin kivittäminen ja kepit..

    Lisäksi, mistä ihmeestä sinä sen tiedät, että ihminen olisi oikeasti ollut saalistaja olemassaolonsa alkuvaiheessa? Onko se evo-opissa jollaintapaa sillaiseksi todennettu?

    Miksi eläimen kyvyt surkastuvat/sammuvat? Noh, entäs jos herkkien aistien "ylläpito" onkin tietyissä olosuhteissa resurssien haaskaamista? Lisäksi, ihmispopulaation sisäinen muuntelu on vähäistä, joten on perusteltua oletta että ihmisen populaatio on ollut äärimmisen pieni esihistoriallisella ajalla.. Sattumalla on suuri merkitys.. oikeassa paikassa oikeaan aikan, saat elää..

    Noh... mister titanin öljyähän ei taas pikkujutut haittaa..
  4. Fossiiliset todisteet

    Paleontologia tutkii fossiileja. Fossiiliaineisto on vakuuttavin näyttö evoluution tapahtumista ja sen avulla päästään evoluution jäljille usein pienimpiä yksityiskohtia myöten. Tiettynä ajanjaksona eläneiden eläinten ja kasvien jäännöksiä löytyy kivettyneinä hyvinkin vanhoissa geologisissa kerrostumissa. Varhaisempi kerros sisältää aina seuraavasta kerroksesta löytyvien fossiilien kantamuotoja. Tuoreimpien kerroksien sisältämät fossiilit ovat usein hyvin samannäköisiä kuin nykyisin elävät eläimet. Mitä kauemmaksi mennään, sitä enemmän fossiilit poikkeavat nykyisistä eläimistä. Darwin päätteli, että juuri tätä voitiin odottaa, jos varhaisimmista kerroksista löytyneet eläimet ja kasvit olivat asteittain kehittyneet myöhäisemmistä kerroksista löytyneiksi lajeiksi.

    Fossiileista saadun tiedon kertyminen tarkentaa toistaiseksi hyvin aukkoista kuvaa nykyajan lajien oletetuista esi-isistä, sukulaisuuksista ja synnystä. Fossiiliaineisto on tavallisesti ”töksähtelevää”, on yleensä harvinaista löytää katkeamaton fossiilien sarja, josta näkisi kantalajin muuttuvan vähittäin toiseksi lajiksi. Vain murto-osa kaikista maapallolla eläneistä eliöistä on fossiloitunut. Moni kerrostuma sijaitsi alueelle, joka huuhtoutui tai tuhoutui mannerlaattojen liikkuessa. Kerrostumat taittuivat, litistyivät tai muuttivat muotoaan tuhoten fossiiliaineiston, lisäksi maan päälle ulottuu nykyisin vain murto-osa fossiileja sisältävistä kerrostumista.

    Esimerkiksi lintujen ja nisäkkäiden oletetaan kehittyneen matelijoista, ja jo vuonna 1861 löydettiin Archaeopteryxin (höyhenpeitteinen lintulisko) fossiili, joka oli välimuoto lintujen kehityksessä. Fossiileja jotka täyttävät tyhjän aukon kutsutaan puuttuviksi lenkeiksi. Jotkut fossiililinjat ovat melko täydellisiä, kuten kehityslinja nisäkäsliskoista nisäkkäiksi, valaiden evoluutio ja hevosen heimon evoluutio kantalajista (Eohippus) nykyiseen hevoseen (Equus). Myös ihmisen esi-isät muodostavat vaikuttavan sarjan välimuotoja nykyiseen ihmiseen.

    [muokkaa] Molekyylibiologiset todisteet

    Molekyylibiologia on biologian osa-alue. Vertailemalla homologisia geenejä tai homologisia molekyylejä kahden eliön välillä, voidaan päätellä miten samankaltaisia ne ovat. Molekyylit kuitenkin muuttuvat eri tahdissa, hyvinkin nopeasti ja toiset hitaasti, mikä voi aiheuttaa ongelmia. Molekyylejä jotka muuttuvat hyvinkin tasaisella nopeudella, käytetään useimmiten molekyylikellona. Menetelmää on kuitenkin sovellettava varovasti, sillä molekyylikellot eivät aina käy niin tasaisella nopeudella kuin oletetaan. Eri molekyyleillä on useasti eri muutosvauhti, mutta yksittäinenkin molekyylin muutosvauhti voi muuttua ajan kuluessa. Tämä edustaa niin sanottua mosaiikkievoluutiota. Ristiriitaisissa tapauksissa määritetään jonkin toisen molekyylin muutosvauhtia tai yritetään etsiä parempia fossiilitodisteita.

    Molekyylikellomenetelmä ei ole ongelmaton: kellojen kalibrointi voi olla vaikeaa ja kellojen "tikitysnopeus" riippuu mm. siitä, kohdistuuko tiettyyn geenisekvenssiin ns. selektiivinen paine. Parhaat molekyylikellot ovat ns. tilke-DNA-alueet, jotka eivät koodaa mitään proteiinia eivätkä siis tule ilmentyneeksi fenotyypissä. DNA-alueet, jotka koodaavat toimivaa proteiinia (eli geenit), muuttuvat yleensä paljon hitaammin, koska mutaatiot toimivassa geenissä ovat suurilta osin vahingollisia ja siksi luonnonvalinta hoitaa ne pois populaatiosta.

    Molekyylikelloista saatu luotettava tieto vahvistaa suurilta osin ne samat polveutumissuhteet lajien välillä, jotka saatiin selville jo vertailevasta anatomiasta ja fossiilisesta aineistosta. Näennäiset ristiriidat liittyivät yleisesti tapauksiin, jossa polveutumistilanne oli alun perin anatomian ja fossiilien perusteella epäselvä.

    Toinen menetelmä näiden sukulaissuhteiden selville saamiseksi geneettisistä sekvensseistä perustuu ns. plagioituihin virheisiin. Tilke-DNA alueissa on monien toimivien geenien kopioita, jotka ovat vahingoittuneet siten, että ne eivät enää toimi. Tällaisista lajeille yhteisistä virheistä voidaan päätellä, että virheet ovat olleet olemassa jo ennen lajien erkaantumista. Esimerkki tällaisesta tapauksesta on kädellisille yhteinen mutaatio, jonka takia ne eivät pysty valmistamaan C-vitamiinia toisin kuin lähes kaikki muut nisäkkäät. (Marsutkaan eivät pysty valmistamaan C-vitamiinia itse, mutta niillä mutaatio on erilainen.)

    Molekyylibiologian ilmaantumisen myötä huomattiin, että myös molekyylit kehittyvät samalla tavalla kuten somaattiset rakenteet. Mitä lähempänä kaksi lajia on toisiaan, sitä samankaltaisempia myös niiden molekyylit ovat. Monissa tapauksissa morfologisen aineiston epäselvyys on herättänyt epäilyksiä, mutta molekyylejä vertailemalla on saatu paljastettua lajien todellinen suhde. Molekyylibiologia on nykyisin yksi tärkein tietolähde tutkittaessa fylogeneettisiä suhteita.

    [muokkaa] Muita evoluution todisteita

    Vertaileva anatomia paljastaa eliöiden rakenteessa tavattavat yhtäläisyydet. Esimerkiksi hyönteisten ruumiissa on aina pää, takaosa ja keskiruumis, niillä on kolme jalkaparia ja yleensä kaksi paria siipiä. Ominaisuudet ovat periytyneet yhteisistä kantamuodoista, sillä yhtäläisyydet ovat aivan liian suuria ollakseen sattumanvaraisia. Samoin ovat myös nisäkkäiden, kuten esimerkiksi ihmisen käsivarsi, kissan tai hevosen etujalka, lepakon siipi ja hylkeen evä saman peruskaavan mukaisia, ja niiden luut voidaan tunnistaa luu luulta, ne ovat vain kehittyneet yksityiskohdiltaan erilaisiksi erilaisten elintapojen vuoksi.

    Yksilönkehityksen aikana tavatut yhtäläisyydet. Nisäkkäiden, lintujen ja matelijoiden hyvin varhaiset kehitysvaiheet muistuttavat todella paljon toisiaan. Samankaltaisuus selittyy sillä, että eri selkärankaisryhmät ovat perineet yhteisiltä esivanhemmiltaan kehitystapansa, joka niissä edelleen toistuu.

    Surkastuneet elimet ovat toimintansa lopettaneita elimiä. Esimerkiksi lentotaidottoman strutsin siivet ja ihmisen häntäluu. Niiden esiintyminen voidaan ymmärtää, jos oletetaan strutsien kehittyneen lentävistä muodoista, jotka myöhemmin liian suuriksi ja painaviksi tultuaan ovat kadottaneet lentotaitonsa. Samoin myös ihmisen ja simpanssin voidaan olettaa joskus olleen hännällinen, mutta kadottaneen hännän tarpeettomana. Muita esimerkiksi ovat käärmeissä tavattavat jäänteet takajalan luista ja hetulavalaiden kidassa olevat hampaiden jäänteet.

    Muuntuneet elimet vastaavat sijaintinsa ja anatomiansa puolesta sellaisia elimiä, jotka toisilla muodoilla suorittivat toisia toimintoja. Esimerkiksi kärpäsillä on vain yksi siipipari, mutta toisen siipiparin paikalla niillä on nuijanmuotoiset väristimet, jotka toimivat lennon aikana gyroskooppisena elimenä. Tämä esimerkki ja monet muut muutokset voidaan helposti selittää, jos oletetaan tällaisten eläinten polveutuvan sellaisista eläimistä, joilla kyseessä olevat elimet olivat alkuperäisessä tehtävässään.

    Etologia on biologian tieteenhaara, joka tutkii eläinten käyttäytymistä. Se paljastaa yhtäläisyyksiä eri muotojen, kuten sosiaalisten hyönteisten, muurahaisten, ampiaisten ja mehiläisten pesänrakennustavoissa. Myös on mahdollista osoittaa, miten monimutkaiset käyttäytymisen sarjat ovat erilaisten vaikutusten alaisena muotouneet pysyviksi.

    Parasitologia eli loisoppi osoittaa jokaisen loisen olevan elävä todiste siitä, että se polveutuu vapaana eläneistä muodoista, joiden jälkeläiset ovat sopeutuneet elämään isäntäeliön kustannuksella.

    Biokemia Biokemia tutkii elävien organismien kemiallista rakennetta ja niiden osuutta organismeissa. Esimerkiksi eräs biokemian erikoisala, serologia, tutkii veren kemiallista koostumusta. Anti-ihmisseerumia saadaan kun ruiskuttamalla ihmisverta koe-eläimeen, ja kun seerumia sekoitetaan toisten verilaatujen kanssa, voidaan reaktioiden avulla mitata testattujen lajien eroja.

    Eläinten maantieteellisestä levinneisyydestä voidaan tehdä johtopäätöksiä. Esimerkiksi Galapagossaarten eläimillä on samanlaisia piirteitä kuin Etelä-Amerikan eläimillä ja Kap Verde -saaren eläimillä Afrikan eläimistön piirteitä. Jos kumpaisenkin saaren eläimet olisivat syntyneet erikseen, ei sille olisi mitään järkevää selitystä, mutta jos molemmille saaristoille on levinnyt eläimiä läheisiltä mantereilta ja ne ovat sopeutuneet ajan myötä erilaisiin olosuhteisiin, voidaan ongelma ratkaista helposti evoluution avulla.

    Myös suoria todisteita evoluutiosta on saatu. Esimerkiksi koivumittari-niminen perhoslaji on Englannin teollisuusalueilla muuttanut väriään sadan vuoden aikana harmaasta mustaksi. Siinä paljastuvat evoluution selittämiseksi vaadittavat oleellisen tärkeät yksityiskohdat. Kahden vanhan perhoslajin on nähty risteytyvän ja siitä on syntynyt täysin uusi perhoslaji. [4