rautatie

Vapaa kuvaus

Aloituksia

65

Kommenttia

263

  1. Entä onko ollut sellaista häiriötä että sinulla on ollut tarkoitus puhua jostain asiasta, mutta suu puhuu aivan jotain muuta kuin mitä ajatteli?

    Siis että kun yrittää puhua vaikkapa työasiasta niin ei vaan löydä sanoja ja sitten se mitä sanoo menee ihan sekaisin.
  2. Olen aika skeptinen tämän koko keskustelulitannian ehdotuksiin. Masennus on sairaus sanotaan.Se tulee jostain ja se menee jonnekin. Joidenkin mielestä syynä voi olla punkki tai joku tulehdus tai sitten se vaan "johtuu itsestä". Miten vaan.

    Minulla on ollut vuosia tilanne se että halusin eroon hengestäni. En arvostanut itseäni enkä henkeäni ollenkaan. Vaikken arvosta itseäni nytkään en silti enää mieti kuolemista.

    Näiden vuosien aikana olen raivostuttanut kymmeniä ihmisiä sillä että heidän yrityksensä piristää tai auttaa eivät ole tehonneet. Yleensä en edes huomannut että joku yritti auttaa pyörin niin syvällä niissä mietteissäni etten vaan tajunnut.

    Ei semmonen auta mitään että lepertelee hyviä asioita tai yrittää pitää asiat pois niistä ihmisen negatiivisista asioista. Tosin eipä auta sekään että niissä negatiivissa itsariin ajavissa asioissa velloo ja märehtii niitä.

    Ei ole mitään yksittäistä tapaa. Lääkärikin tarjonnee lääkitystä jonka pitäisi auttaa. Lääkäri tarjonnee terapiaa jossa joku hoitaja lätisee niitä näisiä ikäänkuin korvaten "ystävän".

    Minulla ei tosiaan ole viuosienkaan kokemuksen jälkeen mitään patenttiratkaisua siitä mistä pitäisi puhua. Mielestäni ei pidä pelkästään yrittää saada ihminen unohtamaan negatiiviset asiat eikä myöskään vellotuttaa niissä. Tärkeämpää on se että sellasen potilaan kanssa jutellaan asiat halki ja puhutaan myös positiivisista asioista.

    Muttei sekään ole mikään patentti ratkaisu. Ainoa mitä itse olisin kaivannut on se että olisi ollut joku tai joitakuita jotka olisivat osanneet kuunnella marinani siten että kun minulla oli masennuskohtaus tai "angsti" kuten nuoret sanovat. Joku olisi kuunnellut silloin ja ottanut ehkä kantaa. Mutta se kuuntelu olisi tapahtunut sillä idealogialla että tämä ystävä ei välittäisi niistä liiaksi, koska se puhe pyörii sillä hetkellä masentuneen mielessä, ei ehkä enää tunnin päästä. Mutta se masennuspuhe saattaa toistua seuraavana päivänä, seuraavalla viikolla uudelleen ja uudelleen.

    Kärsivällisyyttä se kaipaa ihmisiltä. Niiden olisi pitänyt päästää osa puheistani toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Eli olla ottamatta itseensä kun heidän apunsa ei toiminutkaan.

    Ja ennen kaikkea olisin kaivannut että edes joku heistä olisi ollut ystäväni ja jäänyt ystäväkseni huonoista ajoista ja kamalista puheistani huolimatta.
    Eli toisinsanoen se mitä hetkellisesti tapahtuu tai masentunut puhuu, siitä ei tarvitsisi välittää vaan pyrkiä luomaan tuki ja turva ilman että masentuneen ihmisen pitää pelätä menettävänsä sinut kaverina.
  3. Mulla oli kauan sitten kohde jossa miesten pukuhuoneen penkin alla oli hirveästi roinaa. Siellä oli poria, poran teriä ja vaikka mitä roinaa.
    Koin että minun ei kuulu koskea siihen roinaan koska minun tehtäväni ei ole järjestellä asiakkaan tavaroita vaan siivota lattiat niiltä osin kuin ne ovat puhtaat.

    Eräänä kertana esimieheni oli ollut kierrolla ja asiakas oli moittinut kyseisen penkin alusen lkaisuutta. Olivat oikein vetäneet penkin irti vaatekaapeista. Tarkoitus oli ilmeisesti se että siivoisin.

    Koska tehtäväni ei edelleenkään ollut tavaroiden järjestely vaan siivoaminen päätin sitten siivota koko alustan. Heitin aivan kaikki roskiin: Porat, poran terät, irtokamat kaikki. Ne ovat lattialla pölynseassa ja minut määrätään siivoamaan joten minähän tein sitten työtä käskettyä.

    Jännintä tilanteessa on se että eivät varmaan tänä päivänäkään tajua tai ole edes huomanneet että heitin kaikki roskiin.

    Tosin paljon tämän jälkeen sain kehuja samasta paikasta, tosin naisten pukuhuoneista. Ne olin aina siivonnut kunnolla koska lattialla ei ollut mitään ylimääräistä.
  4. Olen tutkaillut tätä keskustelukanavaa viimeisen viikon aikana koska olen palaamassa alalle siivoojaksi 3,5 vuoden tauon jälkeen.


    Olen samaa mieltä sivun tasosta. Vuosia sitten tämä oli palsta jossa jaeltiin neuvoja myös itse työhön. Nyt lähinnä valituksia.

    Oma kokemukseni siivousalasta on aika selkeä: Ongelmat eivät ole yleensä niinkään yrityskohtaisia vaan esimieskohtaisia. Toiset esimiehet yrittävät kasvattaa henk.koht. bonusta viilaamalla työntekijöiden tuntilistoja, toiset ovat rehellisempiä.
    Kohteet: Niistä nyt ei kannata välittää jotkut kohteet ovat ymmärtäväisiä, jotkut pilkun tarkkoja tyyppejä jotka valittavat mikäli ihminen ei siivoa perinteiseen tapaan vaikka ihminen olisikin koulutettu siivooja joka tekisi viimeisimmän trendin mukaisesti. Kotisiivouokseen tottuneet työnantajat eivät ymmärrä sitä että siellä vesiämpärissä ei olekaan vettä vaan että siellä on puhtaita KOSTUTETTUJA pyyhkeitä.

    PALKKAUS: Ei kannata hakea alalle jos haluaa kunnon palkkaa. Siivousala on niille jotka tykkäävät vaihtelevasta työstä ja vaihtelevista oloista. Siivoojakin palkalla pärjää vallan hyvin jos asumusmenot ovat edes kohtalaiset.
    KOULUTUS: Ja jos haluaa parempaa palkkaa niin siitä vaan esittämään esimiehelle toivetta laitoshuoltajan oppisopimuskoulutuksesta. Oppisopimuskoulutus nostaa palkkaa yksityisillä firmoilla n. 100 e/kk. Ja laitoshuoltajan tutkinto avaa ovet kuntiin ja sairaaloihin joissa palkkaus on helposti 10-12 e/h.

    Loppujen lopuksi siivoojan työ on kivaa ja palkka juoksee kunhan on hyvä työntekijä ja tekee työnsä hyvin. Jos jollekulle asiakkaalle se ei riitä niin pyytäkööt sitten toisen siivoojan. Töitä riittää kuitenkin.

    ASENTEESTA: Kannattaa miettiä niitä hyviä asioita jotka liittyvät siivoojan työhön. Kaikessa työssä on negatiiviset puolensa. Minä kokeilin muutamaa vuoden ajan tehdastyötä. Siivoojana tottui melko itsenäiseen työhön jossa on melko vapaa valintaista se missä järjestyksessä ja miten siivouksen tekee. En tykännyt koskaan siitä "arvostetusta" tehdas työstä jossa seistään samalla pisteellä päivittäin tehden samaa työtä ilman että työtä voi tehdä omaan tahtiin ja omalla tavallaan. Se oli oikeasti paljon rasittavampaa niin henkisesti kuin fyysisesti kuin siivoojan työ. Siivoojan työ on parhaimmillaan äärimmäisen monipuolista.

    TYÖN RASITTAVUUDESTA: Työ ei ole rasittavaa jos muistaa edes alkeet siivoojan työergonomiasta: Säätää mopit ja kärryt sellaisiksi että ei tarvitse kulkea kumarrassa vaan selkä suorassa. Ja se että pyrkii tekemään kaiken suorilta seliltä ja jos on pakko kyykistyä niin kyykistyy polvista eikä selästä. Tähänkin saa parhaiten oppia kouluttautumalla alalle.

    TYÖMOTIVAATIO: Työmotivaation pääsyy ei koskaan saa olla palkka. Palkka on tärkeää mutta sitähän saa joka työstä. Työmotivaatio kannattaa hakea työstä itsestään ja työhön liittyvistä asioista. Kuten siivoojalla työn vapaus ja se että voi aikalailla tehdä omaan tahtiin. Tärkeintähän on se että tekee aikataulun mukaisesti ja että asiakas on tyytyväinen: Ei se miten siivoaa tai tekee.

    VALITUKSISTA: Ja jos siivousala on oikeasti vain ruikutuksen niin kannattaa mennä muualle töihin pilaamasta muiden siivoojien työtä. Olen monet kerrat jutellut asiakaskohteen työntekijän kanssa joissa on tullut hyvin selväksi se miksi kohteissa ollaan niin epämiellyttäviä siivoojille: Monet huonosti motivoituneet siivoojat siivoavat huonosti joten eivät ne asiakkaatkaan kovin positivisesti jaksa ottaa siivoojia. Eräskin myymäläpäällikö totesi että mielellään he maksaisivat enemmän palkkaa jos siivooja oikeasti tekisi työnsä eikä vaan tee vähän sieltä täältä mikä nyt saattaa kiinnostaa.
  5. Mutta ovatko he sitä lopullisesti vai läteekö jossain vaiheessa taas "lapasesta". Minulla ei ole kovin monesta alkoholistista kokemusta, mutta ne muutamat jotka olen tuntenut ovat olleet sellaisia että vaikka ovat pitäneet kuukausiakin taukoa niin aina välillä ratkeaa.

    Niin se vaan menee. Mutta se ei kuitenkaan ollut pääpointtini vaan se että meidän terveiden on helppo kitistä ja osoitella sormillamme "hyi hyi ootpa tuhma", kun se kaikki on kuitenkin alkoholistin päässä, ja se alkoholisti tiedostaa sen hemmetin hyvin.
  6. Aina voi mennä juttelemaan ison pomon kanssa ja vinkata että joko hän tai minä.
  7. Tuo on totta. Mitä minä olen vanhoja ihan virallisesti sanoen alkoholisteja kuunnellut niin tautiin kuuluu se että voi olla vuosikausia raittiutta kunnes yksi pieni olut voi johtaa monen viikon putkeen ja kaiken aiemmin koetun romahtamiseen.

    Putki voi kestää muutaman viikon ehkä pidempään,mutta yleensä se sitten loppuu ja palaa se absoluuttinen arki.

    Pitää erityisesti huomioda se että se on joko tai. Alkoholistin on pakko olla absolutisti muuten putki aukeaa. Se putki voi aueta hyvin pienestä.

    Eräs nyt jo edesmennyt tuttavani sanoi että kerrankin oli ollut kuukausien pituinen tauko ryyppäämisestä. Hän oli tiskannut astiat ja päätti ottaa yhden oluen. Ajatteli että se jää siihen. Sitä seurasi 2 viikon ryyppyputki.

    Susanna on naivi jos se on ylipäätään kuvitellut että matin tapainen alkoholisti olisi kokonaan jättänyt päihteet. Fiksu ihminen tajuaa että alkoholisti on aina alkoholisti. Alkoholismi loppuu vasta kuten tällä tuttavallani kävi. Se loppui vasta kun mies kuoli. Tämä mies ei koskaan uhkaillut itsemurhilla. Hän oli monta kertaa yrittänyt itsemurhaa. Ja oli yrittänyt sitä nimenomaan ryyppyputkien aikana.
    Sitä en tiedä päättikö hän päivänsä ryyppyputkessa vai ei. Mutta sen tiedän että tämä 65 vuotias mies oli vetänyt puukolla kaulavaltimot poikki.
    On helppoa ottaa pillereitä ja yritää itsemurhaa. Se on nopea päätös ja nopea ratkaisu. Se että mies leikkaa kurkkuvaltimon auki kertoo siitä että kuoleman tahto on ollut erittäin kova. Minä pelkään jopa neulaa. Tällä miehellä oli tahtoa leikata omin käsin kaulavaltimot poikki.

    Vasta se päätti hänen alkoholisminsa. Muutamaa viikkoa vaille kun olisi tullut 25 vuotta täyteen AA-kerhossa...
  8. Te jotka syyllistätte alkoholistia uskotteko oikeasti että se alkoholisoitunut ihminen ei tiedä että se ryyppääminen ei ole hyvä juttu?

    Uskotteko oikeasti että matti ei ole vuosikymmenten saatossa tiedostanut sen ettei hänen pitäisi ryypätä.

    Totuus on se että on erilaisia sairauksia. Jos sulta on jalka amputoitu ja sä tarvitset kävelykeppiä niin se ymmärretään, mutta jos päässä on henkisen tason ongelmia ja sitä yritetään lääkitä esimerkiksi viinalla tai jollain lääkityksellä niin sitä ei nähdä vaivana vaan kuvitellaan että se tyyppi ihan huvikseen ottaa sitä viinaa ja on vieläpä niin tyhmä ettei tiedosta tekevänsä väärin.

    Varmasti jokainen joka on paininut viinan ja AA-kerhon kanssa tiedostaa sen että vaikka alkoholin väärinkäyttö tiedostettaisi niin silti sen hallitseminen ei ole niin helppoa koska joillakin se tuska kun ei käytä viinaa on niin paljon suurepi kuin viinan kanssa.

    Uskokaa että syyllistäminen ei auta.
  9. Entä mitä mieltä olette hinnasta? Hinta 1800 euroa (Voi aleta koska tarkoitus on ostaa käteisellä). Kilometrejä on tosiaan 160000 km.

    Tilasin netistä kaikki kyseiseen autoon liittyvät tiedot. Katsastustiedot ulottuvat vuoteen 2005. Vuosien 2005 - 2012 se on vain kerran hylätty katsastuksessa. Tämä on tapahtunut vuonna 2010.

    Ja vuosimalli edellämainittu 2002.
  10. On hyviä esimiehiä ja huonoja esimiehiä. Jotkut ovat rehellisiä ja laittavat palkan oikein. Tuli itselle satikutia tai ei.
    Toiset taas ovat enemmän ja vähemmä vilpillisiä. Pyöristelevät tunteja alaspäin saadakseen itse pisteitä omille esimiehilleen.
    Ikävä kyllä totuus vaan on se että ne hyvät ja rehelliset esimiehet maksavat liikaa ylemmille esimiehille. Täten sellainen saa helpommin kenkää, kuin esimies joka osaa pyöritellä lukuja omaksi hyödykseen.
    Itselläni kävi vuosia sitten siten että hyvä esimies ensin alennettiin ja lopulta savustettiin pihalle, koska ajoi työntekijöiden etua ja oli työntekijöiden puolella.
    Näin oli ainakiin L&T:llä. Väittäisin että sama idealogia pyörii muillakin isoimmilla siivousfirmoilla. Tuskinpa niissä on firma tasolla poikkeusta. Lähinnä yksilötasolla siis esimiesten luonteen yms. ympärillä.
    Olen ollut siivousalalta kohta 3 vuotta pois. Vaikka työnä kaipaan alalle. Tää esimiesten ketkuilu, pätkivät, erittäin epäsäännölliset työajat veivät minut sairaalaan asti. Ihanaa sekin. L&T:n hieno ja mahtava työttömyyskassa korvasi ainakin tuolloin kaiken muun paitsi mielenterveyteen liittyvän.
    Toisinsanoen en saanut sairaalakorvauksia koska olin siellä nimikkeellä masennus tai työuupumus. Jos olisin murtanut nilkkani tai jalkani. Olisin saanut kaiken sairaalahoidon korvattua.
    Siivoojan ammatti on kuin villilänsi. Siellä ei päde normaalit tes:sit vaan se on niin täysin työnantajan piippuun työskentelyä ettei tosi. Työnantajalla ei ole muuta vastuuta, kuin kilpailu. Ei ole tarvetta hankkia työntekijälleen 7.5 tunnin YHTÄjaksoista työpäivää ja antaa sitä viitenä päivänä viikossa. Ei. Siivousalalla voidaan teettää 6 päivän yhtäjaksoista työrytmiä eikä siitä koidu työnantajalle korvauksia, mikäli ei tee yli 37.5 h/viikko. Elintarvikealalla pelkästään lauantaista tulee 15% palkanlisä.

    Siivousalalla ei kannata. Se vie lopulta hermot.
  11. Ja jos se olisit sä, niin sä varmasti muistaisit mut. Poistanpa tämän viestiketjun parin päivän päästä.
    Turhaa bittien tuhlausta.
  12. Minun äitini on käyttänyt usein tätä termiä "vaikka nyt haluaisikin,niin innostus saattaa lopahtaa". Mikään mitä äiti ikinä sanoo ei ole ainakaan mulle loukkaavampaa kuin tuollaisen sanominen.
    MInusta se kertoo siitä, että äiti ei usko lapsensa tässä tapauksessa tyttärensä tai mun tapauksessa mun elämääni ja asioihini ja uskomuksiini.
    MInusta äidin pitäisi nimenomaan tukea häntä niin paljon kuin voi. Toki 14 vuotias on nuori muuttamaan kotoa, joten sinun pitäisi äitinä luoda tilaisuus ja mahdolisuus sille, että hän pystyy kotoa käsin harrastamaan musiikkia. Suomi on onneksi pieni maa, joten mielestäni voisit hoitaa asian niin, että vain veisit lähimmälle paikkakunnalle missä hän voisi edetä harrastuksensa kanssa ilman että pitäisi muuttaa ainakaan 4 vuoteen kotoa.
    Ja jos tilanne on se, että hänen on pakko muuttaa jo nyt kotoa, niin voisit olla tukena ulkopaikkakunnalla asumisella ja käydä säännöllisesti hänen luonaan.
    Mutta älä missään tapauksessa ikinä vedä mattoa jalkojen alta sanomalla, että mitä jos innostus lopahtaa. Sitä rumempaa tekstiä ei äiti ikinä voi sanoa.
    Ihminen on sellanen luonnoltaan että on erilaisia kausia. Joskus tykkää eriasioista, kuin toisella kertaa.
    Mitä järkeä on torperoida ihmisen halu harrastaa nyt jotain sillä, että vuosien päästä saattaa olla vähemmän innostunut esimerkiksi musisoinnista. Elää pitää nyt. Jos tyttäresi haluaa nyt jotain, pyri siihen että hän saa sen. Älä mieti mitä tapahtuu 10 vuoden päästä tai 50 vuoden päästä.
    Mä en ainakaan pystyisi harrastamaan ikinä mitään, jos mun pitäisi tietää kiinnostaako se asia 10 vuoden päästä vai ei. Mitä järkeä sellaisessa elämässä on?
    Mitä tulee musisointiin. Mun mielestäni tilanne on kaikkien muusikoiden kanssa se, että ne ovat tehneet musiikkia tavalla tai toisella jo 4-5 vuotiaasta. Ymmärsin että 14 vuotias tyttäresi on vuosikaudet harrastanut musiikkia. Minusta hänellä on äärimmäisen hyvä mahdollisuus edetä urallaan.
    Kaikista muusikoista ei ole levyttämään eikä tähdiksi. Oli taitoa tai ei. Se on faktaa. Suomessa ei voi olla tuhatta muusikkoa, jotka levyttävät ja myyvät kultaa. Silti suomessa on paljon muusikoita jotka soittavat ammatikseen erilaisissa orkestereissä. Paljon muusikoita, jotka kiertävät häissä, hautajaisissa yms. tilaisuuksissa soittamassa.
    Ja vielä enemmän on niitä, jotka kiertävät varsinaisen työn ohella esimerkiksi kesämusiikkiteattereissa musisoimassa tai tekevät jotain muuta vastaavaa elämässään.
    Tee mitä ikinä teetkin, mutta kannusta harrastmaan. Älä lyö naulaa varpaaseen, eli älä sano "... vaikka nyt haluaakin, innostus saattaa lakata.. " se on erittäin loukkaavaa.
    Minusta ainakin on tuntunut niin, että kun äiti on sanonut noin ettei hän luota muhun.
  13. Näen itse näin, että duunareita ei hirveästi arvosteta. Vielä vähemmän arvostetaan työttömiä.
    Mutta mitä olen entisen työni kautta havainnut, niin siivoojat ovat työtöntäkin alempaa kastia.
    Siivoojat ovat niitä, joita tämä niin vähän arvostettu keskiluokka aliarvostaa ihan sikana. Siivooja tekee duunareille ympäristön, jossa on hyvä tehdä töitä. Mutta ikävä kyllä tätä ei arvosteta vaan huudetaan kovalla äänellä: "Hyi saatana miespuolinen siivooja."
    Että repikääpä siitä, keskiluokka.
  14. Musta se jotenkin hehkuu ja on vapautunut ja iloinen, kun se on hyvällä päällä ja me jutellaan. Se hymyilee silloin ihan sikana, nauraa mun jutuilleni ja musta meillä on hemmetin hauskaa.
  15. Jos mä mietin logiikisesti. Mullekin tulee mieleen se, että hän on tavalla tai toisella kiinnostunut minusta. Sitä en tiedä onko se ihastusta vai mitä.
    Joka tapauksessa se voi olla ihastunut, muttei halua hyväksyä sitä itse sillä meillä on kuitenkin ikäeroa ja ehken välttämättä kuulu siihen mieskategoriaan jollaisen kanssa hän haluaisi seurustella.
    Se tuntuisi loogisimmalta.
    Siihen asti mä olisin ymmärtänyt, ettei häntä kiinnosta jos hän olisi hyväksynyt sen etten mä enää juttele saatika tervehtinyt häntä. Mutta että hän kokee syyllisyyttä siitä, että olenko suuttunut sille merkkaa jotain.
    En vaan ymmärrä. Sitten kun me jutellaan ja on sellainen hetki, että on mahdollisuus jutella ollessamme esimerkiksi samalla koneella niin musta se on täysin vilpitön. Nauraa mun jutuilleni.
    Viimeksi kun se oli ollut pari päivää kiva. Jutellut ja tervehtinyt ja ollut aito kun me oltiin juteltu. Mä melkein päivän päätteeksi mainitsin, että tuollaisena se on kiva. Ensin se ei ollut uskoa korviaan. Sitten se meni aivan hiljaiseksi ja nieleskeli. Silloin musta tuntui että se liikuttui mun sanoistani aivan tajuttomasti.
    Mutta seuraavana päivänä se sitten lakkasi taas reagoimasta minuun. Ei voi tajuta.
    Ainoa on todellakin se, että se näkee mut liiankin miehenä ja yrittää paeta tunteitaan.
    Mihinkään mielenterveysongelmiin en usko, kuten jotkut ovat sanoneet.
  16. Joinakin päivinä kun mä kuljen sen ohi tai mä sen ohi, se näkee mut heti ja tervehtii iloisesti.
    Niinä päivinä, kun se ei halua tervehtiä niin monesti huomaa että se näkee mut, mutta kääntää päänsä niinkuin ei näkisi mua eikä huomaisi mua ollenkaan.
    Mutta silti huomaan, että monesti se tarkkailee taustalta mun tekemisiäni.
  17. Koen olevani hiton kamala ihminen, kun en kiinnosta ihmisenä.
  18. Samasta syystä mä aion olla ikuisesti sinkku. Tuntuu että aina kun tapaan tytön vertailen exään ja minusta se ei ole oikein. Tästä syystä olen ollut sinkku jo 3.5. Yhtäkään yhdenillan juttua en ole tänä aikana harrastanut saatika parisuhdetta. Tylsää ja masentavaa on olla yksinäinen, mutten sietäisi itseäni jos valitsisin jonkun jota vertailla exään.
  19. Nykyajan silkkihansikas politiikoilla on mietintänä mistä saada muutama miljardi rahaa, jotta taloussaataisi pyörimään. Virolaisella oli aivan toisenlainen maailma. Ei ollut kyse vain rahasta. Oli pelko siitä tuleeko Neuvostoliitto kolmannen kerran rajan yli vai ei. Piti olla tarkka miten politikoi ja minne. Samaan aikaan oli myös pulaa ruoasta. Ei ollut ongelmana liikalihavuus vaan se ettei ruokaa todellakaan ollut tarpeeksi. Lisäksi oli tolkuton lista sotakorvauksia, joita piti maksella NL:lle. En kadehdi yhtään Johannes Virolaisen ja hänen kollegoidensa tai aikalaistensa työtä. Nykyään on helppo vittuilla näille ihmisille, kun suomi on ollut itsenäinen vuosikymmenet. Jos nämä ihmiset olisivat munanneet. Puhuisimme suomea, muttemme tasavallassa vaan autonomisessa tasavallassa osana Venäjää. Olisimme vuosi sitten äänestäneet Venäjän presidenttiä jne...
  20. Kannattaa muistaa, että L&T:n tj oli ainoa henkilöjäsen ko. kiistassa.
    Sen jälkeen kun kiista hävittiin, L&T:n suhtautuminen siivoojiin on kokenut syvän taantuman.
    Vielä vuosi sitten siivoojia arvostettiin aivan valtavasti. Nykyään on tunne, että yrittävät päästä eroon.
    Olen havainnut suuren eron ennen tuota työkiistaa ja työkiistan jälkeen.
    Tuntuu siltä, että L&T:n TJ kiukuttelee tällä tavoin työntekijöilleen.
    21. 5 / 14
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt