waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Otetaanpa kaksi esimerkkiä. Tiedämme, että Suomen Nato-jäsenyyden kannattajat muodostavat uskollisen ja sktiivisen äänestäjäkunnan. Siispä Nato-kannatuksen kannalta syntyy sitä parempi prosentuaalinen tulos, mitä alhaisempi on äänestysaktiivisuus kaiken kaikkiaan eli suhteellisesti mahdollisimman iso osuus äänistää kertyy Nato-kannatukselle.

    Toinen erittäin aktiivinen äänestäjäkunta on meidän ruotsinkielisessä vähemmistössämme. He ovat aina varsin uskollisia äänestäjiä. Siihen perustui äskeisten europarlamenttivaalien tulos, jossa ruotsalainen puolueemme saavutti "tavanomaista" huomattavasti paremman prosentuaalisen tuloksen eli he saivat vaaleissa lävitse puolueen ehdokkaan, joka ei olisi tullut valituksi, jos yleinen äänestysaktiivisuus olisi noussut tapahtunuta korkeammaksi. Äänestämättä jättäminen vaikuttaa aina.
  2. Voimassaolevat sopimukset ovat vallitsevaa konkretiaa siinä kuin voimassaolevat laitkin. Suomen politiikassa on vallinnut pitkänä perinteenä säilyttävä asennoituminen olemassaoleviin lakeihin. Muutoksen henki on kuitenkin voimistunut viime aikoina ja ihan parina, kolmena vuosikymmenenäkin. Perustuslakikin on hiissattu taivaallisista korkeuksista ja koskemattomuudesta alas päin. Monia "tavallisia" lakeja on muutettu ja niissä yhteyksissä on jo muodostunut melkein tavaksi perustella muutosta sillä, että lait ovat olleet muutaman vuosikymmenen ikäisiä ja niitä on siitä syystä luonnehdittu vanhentuneiksi. Sitten on kuitenkin erityisen sitkeitä lakeja, jotka tuntuvat kestävän muutosvaatimukset silloinkin, kun ne ovat jopa kansan kokeman oikeustajun kanssa ristiriidassa. Tätä tarkoitan tuossa aloituksessani, kun yritän luotailla Keskustan kykenevyyttä modernisaatioon. Sama tietysti pätee muihinkin puolueisiin. Yhtenä esimerkkinä tilanteitten eteen ilmaantumisesta on tosiaan tuo Kokoomuksen taholla ilmenevä harrastus maamiina-asiaan, mikä näkemys käy yksiin Perussuomalaisten ottaman kannan kanssa. Ovatko kaikki muut puolueet torjuntakannalla?
  3. Kun kerran tämä paikka on "Yleistä taloudesta", niin aprikoin minäkin asioita talouden suunnalta. Ensinnäkin ikäsi eli 13-vuotta on kovin varhainen vaihe ihmisen elämässä ja silloin olisi viisasta asennoitua niin, että vähän kerrassaan omaksuisit valmiuksia tulevaisuuttasi silmällä pitäen. Toisaalta on paikallaan myös elää tätä päivää eikä täydellisyyttä tarvitse eikä ole mahdollistakaan tavoitella peruskoulun seitsemännen luokan kynnyksellä. Elämässä ehtii paljon sopivan suuruisina annoksina ja jaksoina.

    Olennaista on niin nuorena kuin vaikka ikääntymisenkin myötä opetella ajattelemaan omalla päällään ja elämään omaa elämäänsä. Paineita tulee usein monilta tahoilta, ympäristöltä ja omalta perheeltakin, sukulaisiltakin. Opastukset ovat useimmiten kohdillaan, mutta samalla on hyvä oppia arvioimaan myös opastuksien osuvaisuutta.

    Siis talous on tärkeää. Ja samalla on hyvä muistaa, että raha ei silti ole kaiken mitta eikä ihmisten arvon mitta. Jos ihminen ei ole taloudellisesti menestynyt, niin se menestymättömyys ei aina ole suinkaan huonouden merkki. Elämä ei ole täydellistä ja me ihmiset olemme epätäydellisiä. Ajattelu on olennaista. Meille kaikille sattuu virheitä ja niistä pitää yrittää oppia. Parhaimmilaan me opimme välttämään samojen virheitten tekemistä uudelleen. Oman elämisen tilanteen tavoitteellisena tähtäimenä sopii pitää elämistä omilla jaloillaan niin, että ei joutuisi toisten armoille. Se on haasteellinen tavoite meille ikääntyneemmällekin väelle. Taloutta kannatta seurata eli sekä omaa talouttaan että yleistä maailman menoa talousasioissa. Se seuraaminen on myös kiinnostavaa ja antoisaa puuhaa. Elämä on ikuista opiskelua ja siinä mielessä hyvä ja antoisa harrastus.
  4. Kun tuossa tulin suosittaneeksi alkoholipoliittista vapautta myös meille Suomeen, niin silti siihen kuvioon mahtuu totta kai mukaan myös Altia valtian yhtiönä, joka pärjäisi, jos olisi pärjätäkseen. Olisihan tilanne sinänsä varsin toisenlainen, kun yleiseurooppalaiseen ja länsimaiseen tapaan alkoholipitoisia juomia olisi myynnissä myös aivan tavallisisissa kaupoissa. Olisihan se haasteellista Altialle ja Alkolle.
  5. Viisainta olisi panna kielenkäntäjät töihin, maksaa heille kunnon palkka ja suomentaa esim. Saksan alkoholipolitiikkaa koskevat lait ja säädökset sekä ottaa ne semmoisinaan käyttöön meillä Suomessa. Loppuisi tolkuton kohkaaminen "viinapirun" ympärillä. Samalla luonollisesti alkoholiverotus asetettaisiin samalle kannalle kuin Saksassa.

    Huomionarvoista olisi alkoholipolitiikan täydellisessä "mannereurooppalaistamisessa" myös se, että paikallinen juomayrittäjyys pääsisi siihen kukoistukseensa, jonka se ansaitsisi. Ja vielä aivan erikseen haluan korostaa, että meidän maailmanmaineikas ja ainutlaatuinen sahtimme saisi sen kunniapaikan, mikä sahdille suomalaisessa perinteessä jo luonnostaan kuuluisi.
  6. Nyt tänä maailman aikana voimme todeta, että asiat eivät ole enää ennallaan eivätkä edes samalla kannalla kuin vielä viime syksynä. Muutos on tapahtunut. Muutoksen tekijä on ollut Venäjä ja muutoksen nimi on Krim.

    Enää ei päde pitkään suoranaisena itsestäänselvyytenä vallinnut käsitys, jonka mukaan rajat olisi betonoitu Etyk/Etyj-sopimuksen voimalla. Aikaisemmin Venäjä itse on vahvasti vedonnut rajojen muuttumattomuuteen. Nyt on siis toisin. Nyt on uusi aikakausi ja se on alkanut Venäjän tekemänä.

    Ehkä Etyk/Etyj-sopimusasiakirjalla on vielä edelleenkin kuitenkin jotain viitteellistä merkitystä. Onhan sopimukseen kirjoitettu myös paragrafi, jonka mukaan kaksi allekirjoittajavaltiota voivat yhteisymmärryksessä niin halutessaan muuttaa niitten välistä valtiollista rajalinjausta. Mielessä siis näkymä:
    - Suomi ja Venäjä pystyvät niin halutessaan tarkastelemaan valtioitten välistä rajaa ja sitä korjaamaan niiltä jäljiltä, joita onneton ja turmiollinen toinen maailmansota aiheutti. Historiasta tuttua lausetta lainatakseni "Kynällä on mahdollista korjata sitä, minkä miekka on vaurioittanut".

    Käytännössä me suomalaiset voisimme olla pragmaattisia eikä meidän tarvitse ajatella Suomen itärajaa juuri sellaisenaan kuin se oli v.1939 ennen Talvisotaa. Aivan hyvin me voisimme ymmärtää ennen muuta Karjalan kannaksella Pietarin lähitienoitten kuulumisen Venäjään. Olennaista olisi esim. Viipurin, Käkisalmen ja Sortavalan kaupunkien ja niitten vaikutusalueitten palautuminen Suomen yhteyteen. Kyllä maakaasuputki mahtuisi kulkemaan siellä, missä niitä putkia jo nykyäänkin on ja niinhän on myös Suomen puolella eikä ongelmia ole ollut. Petsamossakin nikkelikaivos voisi säilyä venäläisessä omistuksessa. Meille olisi tärkeämpää Jäämeren satama eli Liinahamari niin kuin oli ennen Talvisotaa.

    Meidän suomalaisten kannalta myönteiset rajamuutokset tuottaisivat johdonmukaisena seurausvaikutuksena myönteisen vaikutuksen myös Venäjälle. Venäjän ei tarvitsisi enää arvuutella Suomen Nato-jäsenyyttä, sillä Suomesta tulisi uusien rajalinjausten ansiosta Venäjän kanssa ikuinen ystävämaa. Samalla Venäjä saisi suurta arvostusta ja kunnioitusta kansainvälisesti. Historian vääryyksiä olisi korjattu. Juuri sitä teemaahan Venäjän valtiojohto tähdensi äskettäin myös Krimin aseman muuttamisen kohdalla.
  7. Satunnaisen diplomaattisella tavalla ovat osuneet menemääm nuokin kiekkoilut. Sotshin kisjoissa näimme Putinin myrtyneen ilmeen, kun Suomi tipautti naapurimaamme Venäjän joukkueen mitalipeleistä. Ja nyt äskettäin Venäjä puolestaan onnistui voittamaan meidän suomalaisten "kiekkoleijonamme" Minskissä MM-kisojen jännittävässä loppuottelussa, jonka jälkeen Putin kävi onnittelemassa kättä roppaamalla Erkke Westerlundia. Putin on ilmeisestikin pelimiehiä. Siis meidän eli suomalaisten suhteemme Venäjän kanssa ovat hyvällä kannalla. Vai olenko erehtynyt?
  8. Tässä modernissa maailmassa saattaisimme uudistaa ajatusrakennelmaamme ja omaksua ajattelun sekä asenteen, jonka mukaan tuon tasaveroisen 2000 euron/kk määräisen indeksiin kytketyn eläkkeen myötä iloisia leskiä olisi myös rahvaan keskuudessa.
  9. Ihmisen kohtuullisen ja riittävän toimeentulon pitäisi olla mielessä, kun näitä kysymyksiä pohdiskellaan. Miten on sitten tasa-arvoisuuden kanssa lähtökohtana? Jos ajatellaan, että Rahawarakkuus -puolue ehdottaisi leskeneläkkeitten poistamista kokonaan, niin sehän olisi tasa-arvoista politiikkaa. Vai mitä? Ja rahawarakkailla olisi aina riittävästi rahaa leskinäkin.

    Tasa-arvoisuutta olisi mahdollista noudattaa myös sillä tavalla, että leskeneläke olisi aina määräsuuruinen lesken varallisuustaustasta riippumatta. Esim. 2000 euroa kuukaudessa verottomana saattaisi olla sopiva määrä. Vähävaraisille leskille se olisi olennaisen merkittävä summa kuukaudessa. Jos rikkaillekaan leskille ei maksettaisi enempää, niin loppuisi puhe ylisuurista leskeneläkkeistä.

    Tuo 2000 euroa pitäisi luonnollisesti sitoa indeksiin ja säädökset olisi viisainta betonoida perustuslakiin, ettei mikään mahdollisesti myöhemmin valtaanpääsevä Sampsa K:n hallitus pystyisi yksinkertaisten enemmistöllään systeemiä romuttamaan.
  10. Mietteliääksi vetää meidän suomalaisten oman suhtautumisemme puntarointi. Suomi kun ei ole sattumoisin suurvalta eikä ole semmoisesta kokemusta aikaisemmiltakaan aikakausilta toisin kuin monella muualla pienehkölläkin maalla. Ajatellaanpa vaikka Liettuaa, Ruotsia, Itävalta-Unkaria tai jo vähän isomman luokan maata Puolaa. Sitten ovat kolonialistiset maat vielä erikseen kuten Aankomaat, Belgia, Portugali pienehköjen maitten sarjassa. Tarkoitan kansakuntien omia tuntemuksia. Noilla "suurvaltahistoriaa" omaavilla mailla ei ehkä liene taakkanaan riittämättömyyden tunnetta. Ja sitten on tietysti varsinaisten suurvaltojen kuten Ranskan, Iso-Britannian, Espanjan, Saksan, USA:n ja Venäjänkin "uhoamissarja". Taitavatpa siihen mahtua myös Italia ja Turkkikin. Nykyään Kiina on katsonut hyödylliseksi eskaloitua Afrikkaan. Japanin meiningit muistamme toisen maailmansodan ajoilta.

    Usein kuulee meitä suomalaisia moitiskeltavan heikon itsetunnon kansakunnaksi. Lieneepä niin tai toisin, niin joka tapauksessa meillä ei ole suurvaltahistoriaa tai kolonialistisen maan historiaa taakkana. Lieneekö presidentti Koivistonkin aikanaan esittämä luterilaisuus selittämässä meidän käyttäytymistämme monissa yhteyksissä. Yksi meille tärkeä yhteys on ollut allekirjoitettuihin valtiosopimuksiin luottaminen. Kaikialla muualla maailmalla ei asennoiduta kiinniniitattuihin sopimuksiin samalla tavalla, vaan sopimusten paragrafit voidaan kyseenalaistaa helpommin ja luontevammin kuin mitä me suomalaiset teemme. Erityisesti suurvaltojen yksi tunnusmerkki on tulkita sopimuksia omien etujensa mukaisesti. Aivan niin kuin sinä arvoisa Koroljov toteat, myös "läntiset" suurvallat ja niitten liittoumat kävelevät heidän itsensä hyväksymien sopimusten ylitse valitettavan usein silloin, kun semmoinen ylikävely on heille hyödyllistä. Siihen sarjaan on siis perusteltua lukea kuuluvaksi myös Venäjä.

    EU-yhteyksissä olemme saaneet todeta, mitenkä eri tavalla monissa muissa EU-maissa ja euroraha-alueen maissa sopimuksia ei noudateta samalla tavalla kuin meillä luterilaisessa Suomessa. Olemmeko me suomalaiset lapsellisen sinisilmäisiä ja naiveja? Pitäisikö meidän sitten tarkastella myös esimerkiksi ETYK/ETYJ-sopimusta samalla tavalla ja asenteella kuin nyky-Venäjä tekee? Siis Krimin operaatio siinä fokuksessa. Tosiaankin mietteliääksi vetää.
  11. Nykyään näkyy olevan ainakin suomalaisen valtamedian (Yleisradio siinä konklaavissa mukana) toimesta trendikästä harrastaa fantastista Nato-kohkaamista. Samalla asetelmassa on kyseessä selänkääntely ja suoranainen pyllistely Venäjän suuntaan. Ukrainan tapahtumat toimivat siinä kampanjoinnissa innostuksen ja inspiraation lähteenä.

    Yritetäänpä aprikoida tilanteita puolelta ja toiselta sekä vielä kolmanneltakin. Ensinnäkin Krimin tapaus. Kun Venäjä kaappasi sinänsä "sutjakkaan sujuvasti" Krimin Ukrainalta, niin samalla Venäjä rikkoi häikäilemättömästi Etyk/Etyj-sopimusasiakirjaa. Etyk/Etyj-sopimukseen sisältyy kaikkien alllekirjoittajamaitten hyväksymänä sopimuskohta valtioitten rajojen kunnioittamisesta. CCCP-valtakunnan hajaantumisen jälkeen allekirjoitajiksi tulivat myös nyky-Venäjä ja Ukraina. Putin arvostaa siis Etyk/Etyj-sopimusta niin kuin toilettipaperia. Valitettavasti.

    Ukraina teki turmiollisen virheen, kun Janukovitsin hallinnon jälkeen maahan päsmäröimään päässeet "Maidanin tahot" julistivat ensitöinään ukrainan kielen maan ainoaksi viralliseksi kieleksi. Se oli kohtalokas päätös. Sen seurauksena alkoi Krimin separastinen prosessi. Siitä ovat saaneet myös käyntivoimansa maan itäisten osien separastiset pyrkimykset.

    Ukrainan pelastus olisi federalismi, mutta siihen tuskin nykyiset vallanpitäjät kykenevät, koska Venäjä suosittelee maalle federalismia. Jos EU ja USA sitä suosittelisivat niin kuin viisasta olisi, niin kuvio saattaisi mennä läpikin ja Ukraina pelastua sen verran kuin pelastautumista enää on tarjolla.

    Venäjää ja Putinin hallinnon toimia kannattaisi katsella "löytöretkeilymielellä" meillä Suomessa. Siis selänkääntelyn ja pyllistelyn sijaan asiallista tarkastelua. Otanpa esille muutamia seikkoja:
    - Venäjä päättää itse omista luonnonvaroistaan ja omasta maankamarastaan. Jos esim. ympäristön saastuminen onkin itänaapurissamme paha ongelma, niin se on kuitenkin heidän omissa käsissään, omassa sylissään. Ulkomaalaiset kaivosyhtiöt eivät onnistu ilmoitusasioina tekemään valtauksia nyky-Venäjällä. Ulkomaalaiset eivät ostele metsämaita nyky-Venäjällä eivätkä myöskään rantapalstoja samassa mielessä kuin meillä Suomessa on mahdollista. Maan vuokraamissopimukset ovat eri asia kuin maan myyminen ja omistus.
    - Venäjä on turvannut raja-alueittensa pysymisen maan omassa hallinnassa. Sitä on kummasteltu meillä Suomessa, kun on vertailtu tilanteita meillä ja siellä itänaapurissamme. On kuitenkin paikallaan todeta, että esim. Murmanskin ja Arkangelin oblastien alueilla Venäjän laatimat säädökset estävät mm. äveriäitten norjalaisten rahaporukoitten pesiytymisen noille alueille. Kun Neuvstoliitto romahti, niin pikapuolin sen jälkeen Arkangeliin ilmaantui kuin taikomalla norjalaisia rahamiehiä paikkoja katselemaan, josko vaikka siellä alkaisivat bisneksen tekemisen samaan tapaan kuin asiat olivat olleet tsaarien Venäjällä.

    Olisi kiinnostavaa tietää, miten hyvin meillä Suomessa tunnetaan Venäjän nykyistä lainsäädäntöä. Saattaisi olla hyödyllistä ottaa oppiakin nyky-Venäjästä, vaikka se ei taida erityisen muodikasta ollakaan tänä Nato-kohkaamisen aikana.
  12. Aprikointia olen harrastanut minäkin Tulikiven kohdalla. Yhtiö luopui Kerman Saven astioista. Kaakeliuunit ovat periaatteessa erinomainen tuote, mutta tosiaan rakentamisen vaisuus on vaikuttamassa. Meillä Suomessa puun poltamisella saadaan kotimaista lämpöenergiaa. Kaakeli- ja vuolukiviuunit ovat samalla myös perinteinen lämmitysratkaisu omakotitaloissa.

    Mieleen kyllä juolahtaa, että olisiko Tulikiven kannattanut luopumisen sijasta kehittää astiatuotantoaan? Ja ehkä samalla olisi voitu sitä laajentaakin. Jopa oma rinnakkainen tukijalkakin olisi ollut mahdollsita luoda firmalle. Mieleen tulee siinä yhteydessä myös esim. keraamiset lampunjalat, joista tanskalaiset ovat kehittäneet suoranaisen oman "brändin". Miksi jotain vastaavaa ei voitaisi tehdä meillä Suomessa? Vai ovatko omistukseltaan skandinaaviset liikepankit kieltäytyneet rahoituksesta?
  13. Meikäläisen pörssiin listattujen yhtiöitten osakkeitten ostaminen ja omistus on pitkän aikajänteen toimintaa. Oikeastaan toimintakin on ilmauksena liiaksi "aktiivinen" merkitykseltään. Aktiivinen olen siinä vaiheessa, kun teen jonkin osakkeen ostoksen. Sen jälkeen en pidä kiirettä, vaan lähinnä seuraan pitkät ajat kyseisen yhtiön toimintaa ja osakkeen kurssin vaihtelua. Tavoitteenani on toisaalta pyrkiä saamaan vuosittain osinkotuottoja ja toisaalta mahdollisen myymisen ajoitan semmoiseen aikasaumaan, jolloin saan roiman voiton. Kun katson kokonaisuutena niitä yhtiöitä, joitten osakkeita minulla on, niin ne yhtiöt toimivat eri sektoreilla enkä ole mitenkään selkeästi painottanut yhtään yhtä ainoata tiettyä yhtiötä. Toistaiseksi olen pitäytynyt kotimaisissa firmoissa. Niittenkin kautta tuntumaa on myös globaalisti, koska mukana on muutamia suuryrityksiä, joitten toiminta on varsin kansainvälistä.
  14. EU-uskovaisten konklaavissa on ollut jo kaksi vuosikymmentä mukana aktiivisesti myös valtamedia Yleisradio siihen mukaanluettuna. Kun kerran yksityisen valtamedian omistajat ovat samassa hengenheimolaislegioonassa kuin muutkin EU-fundamentalistit, niin on pelkästään johdonmukaista, että valtamedia ei rupea suohon tallaamaan EU-mielisen hallituksen pääministeriä sen enempää kuin hänen puoluettaankaan Kokoomusta. Saman myötäsukaisen kohtelun saavat myös RKP, Kristilliset ja Demarit sekä Vihreät. Oli erittäin tyypillistä, mitenkä Yleisradion toimittaja "Kilpelöi" Paavo Arhinmäen maanrakoon hetipikaa Vasemmistoliiton hallituksesta lähtemisen jälkeen.
  15. Tämän päivän (keskiviikko 14.05.2014) Iltalehti uutisoi, mitenkä Saksan sosialidemokrattinen puheenjohtaja ja liittohallituksen varakansleri Sigmar Gabriel on arvioinut EU:n toimintaa Ukrainan kriisin alkutilanteessa. Gabriel on todennut, että ei ollut viisasta antaa Ukrainalle sellaista kuvaa, että sen oli tehtävä valinta EU:n ja Venäjän välillä. Hän siis totesi saman kuin Tarja Cronberg jo paljon aikaisemmin.

    Muistamme hyvin, mitenkä Ukrainan presidentti Viktor Janukovitsh ei suostunut allekirjoittamaan EU:n ja Ukrainan välistä assosiaatiosopimusta viime vuoden puolella. Siitä käynnistyi Ukrainan konfliktin kärjistyminen. Sitä vielä kohtalokkaalla tavalla pahensi Janukovitshin maasta poistumisen jälkeen vaaleitta valtaan nousseen nykyisen hallituksen päätös julistaa ukrainan kieli maan ainoaksi viralliseksi kieleksi. Siinä kärsivät venäjänkielisten rinnalla yhtä lailla myös maan läntisen alueen unkarinkieliset ukrainalaiset samoin kuin Krimin tataaritkin.
  16. Pietarissa järjestetään talousfoorumi parin viikon päästä. Aikaisemmin samaiseen kokoukseen ovat osallistuneet mm. presidentit Tarja Halonen ja Sauli Niinistö. Nyt Suomi noudattaa kuuliaisen nöyrästi USA:n sanelemaa EU-linjaa eikä meiltä mene edes minsiteritason edustusta kyseiseen kokoukseen. Siis A. Stubb jättäytyy pois. Joku virkamies on lähdössä, kertoo tämän päivän (08.05.14) Kauppalehti. Lisäksi lähdössä on elinkeinoelämän johtajia, joitten toimenkuvaan kuuluu kauppasuhteet Venäjän kanssa.
  17. Suomalaiset kasvatusviisaat puhuivat äskettäin viisaita, kun he kertoivat suhtautuvansa kriittisesti kansainvälisiin koulutulosten vertailuun ja paremmuslistauksiin. Esim. Kiinassa on tapana valita noihin kansainvälisiin veratiluihin kouluja, joihin jo etukäteen valikoidaan pärjääviksi seulottua oppilasainesta ja sitten koulutukseen vielä satsataan rahaa. Maan yleisen koululaitosen taso on taas jotain ihan toista kuin nuo vertailuissa loistavia tuloksia Kiinalle tuottaneet koulut.

    Muistan aikoinaan 60 vuotta sitten omana kansa- ja oppikoulun käymiseni aikakaudelta sanonnan, jonka mukaan koulu ei ole koulua vaan elämää varten. Meidän peruskoulumme on ollut hyvä järjestelmä, vaikka itse kävin aikoinaan tosiaankin kansa- ja oppikoulun yhdistelmän. Peruskoulu on tuottanut hyviä tuloksia myös elämässä pärjäämistä ajatellen. Toki siinäkin suhteessa on edelleen parantaminsen varaa. Olennaista olisi, että koululaiset omaksuisivat oman järjen käyttämisen taidon sekä riittävästi tietämystä sekä sen jatkuvaa kehittämistä. Elämässä olisi pärjättävä omilla jaloillaan ja ajateltava valveutuneesti. Elämä on ikuista opiskelemista.

    Kynän kädessä pitelemisen asento voi tietysti vaihdellakin, kunhan kynän käytön tuloksena on selkeästi luettavaa kirjoitusta. Kun laajennetaan käden käytön alaa, niin sekä lankkumaalarin pensseliä että taidemaalarin sivellintäkin voi niitäkin pitää kädessä eri tavoin. Nykyään tosin on semmosta ruiskumaalaustakin. Tulos on olennaista niissäkin tekemisissä.
  18. Joopa joo. Mitähän mahtaisi tapahtua, jos meilläkin Jenkkilän käytännön tapaan hallituksen vaihtuessa "uuteen komentoon" vaihdettaisiin aina kuta kuinkin kokonaan ministeriöitten virkajohtohenkilöt ainakin osastopäälliköitä myöten? Ei tarvitsisi ainkaaan kirjoitella tämmöisiä, että edellisten hallitusten "agentteja" olisi yhteistyöhaluttomina ja omine toisenlaisine puoluelinjeerauksineen uusien ministereitten riesana.

    Mitä tulee esim. valtiovarainministerin toimenkuvaan ja pätevyyteen, niin milloinkahan meille Suomeen saataisiin taustaltaan kansantalouden ja finanssiopin osaaja valtiovarainministeriksi? Nythän meillä on kokemusta peruskoulun- ja voimistelunopettajista, juristeista, insinööreistä, politiikan broilereista, jne. Mitähän tapahtuisi, jos edes kokeiltaisiin todellista talousmiestä tai talousnaista? Siinä asetelmassa olisi semmoinen "huono puolensa", että ministerillä olisi vähintään yhtä hyvin ja ehkä jopa enemmänkin alan osaamista kuin ministeriön virkakoneistolla. Hallintobyrokratia ei enää pääsisikään olemaan se häntä, mikä heiluttaisi koiraa.
  19. Arvailuja tahi ei, mutta vaikutusta "ennakoinneilla" joka tapauksessa on. Muistamme hyvin kolmen vuoden takaiset hallitusneuvottelut. Nimen omaan "parhaat asiantuntijat" ja VM:n terävimmät aivot silloin hallitusohjelman tekstiä laadittaessa olivat vahvasti vaikuttamassa hallitushjelman tekstiin. Ja tulevaisuuden ennusteethan siinä olivat pohjana. Ohjelmasta tuli Biblian tekstiin verrattavaa epistolatekstia, johonka ei ollut puuttuminen, vaikka maailman ja Suomen meno lähti toisenlaisille raiteille. Ennakonnit menivät hatelikkoon. Eikö sillä ole ollut muka vaikutusta? Ikävä kyllä väärien ennakointien laatijat eivät todelakaan joudu juuri mihinkään vastuuseen. Ainoa vastuu olisi viran menettäminen, mutta eipä ennustamisessa erehtyminen liene mikään virkavirhe.
  20. Talouselämä-lehdessä tarkastellaan Palkansaajien tutkimuskeskuksen tutkimuskoordinaattori ja ennustepäällikkö Eero Lehdon kirjoitusta, jossa hän käsittelee valtiovarainministeriön (VM:n) ennusteita ja laskelmia. Lehto ruotii mm. kestävyysvajeen ympärillä käytävän keskustelun vähäisyyttä ja kritiikittömyyttä. Hän luonnehtii mm.:
    - Kaukaisen tulevaisuuden epävarmuus tekee kestävyysvajelaskelmista vääjäämättä huteria.
    - Suomen julkisen talouden kestävyysvaje on kaiken kaikkiaan arvioitu liian suureksi.

    Kun kuuntelee poliitikkojen pontevaa sanankäyttöä kestävyysvajeen merkeissä, niin siinä ovat taustalla nimen omaan VM:n laatimat ennusteet ja laskelmat. Lienee siis esitettävä kysymys: "Käyttävätkö poliitikot liian sinisilmäisesti VM:n ennusteita ja laskelmia? Heiluttaako häntä koiraa eli virkakoneisto päättäjiä?
    21. 23 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt