waskihanska

Vapaa kuvaus

O: Rahvasmainen, omasorttinen, globaalisuutta syynäilevä, kotona viihtyvä ja kotikentän sananvaltaa arvostava, hätäilemätön suomalainen eläkeläinen, uskontoihin uskomaton valikoitsija, vankasti aviossa. - Sota-aikaiseen syntyperään kuuluu lukeutuminen pieniin ikäluokkiin. Suuret ikäluokat tulivat sitten seuraavassa vaiheessa sotimisen päätyttyä. - Taka-ajatuksena valveutumiseen pyrkiminen sekä astelu murtomailla, poluilla, turuilla ja toreilla vakaasti ja vapaasti omat saappaat jalassa. ¬: Miljoona euroa (kuusi miljoonaa entistä Suomen markkaa) tosiaan laittaisin säästöön ja harkiten käyttäisin varoja mielekkäisiin tarkoituksiin. - Ensimmäiseksi hankkisin täältä Koti-Suomesta järvenrannalta hehtaaritontin ja rakentaisin jalasmökin - taustamusiikkina tuulen humina, aaltojen kohina ja sateen ropina. Yleisemmin musiikkimakuna loivan oloinen kotimainen ja vaikkapa fado. - Vaikka minulla ei miljoonia olekaan, verotin itse säästöpossuani ja ostin hiukan osakkeita, jotka ovat juuri nyt halpoja. Houkutus kokeilla sitä sijoittamista oli liian suuri. Nyt pitää vain odottaa, että vuosien mukana ajat paranevat ja osakkeitteni arvo nousee. O Paikoilleen jämähtämisen tehokkainta ehkäisyä ja torjuntaa on lähteminen kotimaan kierrokselle asteikkona Helsinki ja sivukulmakunnat ynnä kaikki siltä väliltä. Silloin tällöin ulkomailla käymisen jälkeen on aina parasta takaisinpaluu. - Suomen rantamaisemissa voisin viipyä loputtomiin kesät talvet, syksyt keväät. Meidän säämme ovat vaihtelevaisia ja käyvät minulle laidasta laitaan. - Sähköpostin saaminen ilahduttaa ja asioitten aprikointi, ruotiminen kiinnostaa. - Siis: o Vuodet eivät ole veljeksiä, sanottiin entisaikaan, mutta pitäisiköhän nykyään tasapuolisuuden merkeissä vertailla, jotta sisaruksia. Säätieteilijöitten sanomisia krtisoin joiltakin osin. He puhuvat mm. sateen uhkasta, vaikka kyseessä olisi täkäläisen ilmanalan tavanomainen vaihtelevaisuus. Ja osaa se painettu sanakin. Joku lehtimarkkinoinnin mainoslööppi yritti äskettäin väittää hyytävän kylmyyden tulevan Suomeen pohjoisesta. Ja lämpömittari painui peräti lähelle nollaa plussan puolella. Joka tapauksessa meikäläisäijä hyvillä mielin nyt niin kuin yleensä muinakin vuodenaikoina. Ruoka & juoma: lanttukukko, läskisoosi, uunimakkara, Karjalan paisti, uunijuusto, patasapuskat; maito, vesi, Sahti Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: --- Hakusanat: politiikka, yhteiskunta, Matkailu, kirjallisuus, mökkeily, sienestys, ystävyys, filosofia

Aloituksia

309

Kommenttia

1140

  1. Palaan tuohon jutun alkuun eli ideana "jakamaton ihmisarvo". Menneisyyden valossa täytyy todeta, että ei sitä ihannetta ole sosialidemokraatitkaan noudattaneet, kun tarkastellaan pitkän aikajakson tekemisiä. Tässä sopinee vielä kertauksen merkeissä heittää kysymys: Pitääkö Antti Rinne kiinni jakamattoman ihmisarvon prinsiipistä sataprosenttisesti? Onko hänen vakaan käsityksensä mukaan jakamaton ihmisarvo myös aatteellisilla hoiperteijoilla? Entä perussuomalaisilla puoluejäsenillä ja Perussuomalaisten äänestäjillä? Entä maalaisliittolaisten perillisillä? Entä pörssiin listattujen yhtiöitten osakkeitten omistajilla ja sitä kautta osinkotulojen saajilla, osakesäästäjillä? Kun suuri määrä väkeä on toista mieltä kuin Antti Rinne eli he lienevät AR:n mielestä "väärässä", niin miten on heidän jakamattoman ihmisarvonsa laita? Mistä ovat ilmaantuneet myös sosialidemokraattien viljelemät maininnat nahkurin orsista ja impivaaralaisista, änkyröistä? Onko pakkoruotsin poistamispyrkimys rasismia?
  2. Perussuomalaisiin puolueena näkyy kohdistuvan jopa ihmeteltävän vimmattua kritiikkiä, vaikka puolue ei ole mukana Kataisen hallituksessa. Ymmärtääkseni Perussuomalaiset varovat tiukkojen kannanottojen kiinniniittaamista. Kuitenkin puolueen yleislinja on melkoisen hyvin tiedossa. Rohkenen arvioida varovaisuutta järkevyydeksi.

    Ensin pitää käydä v:n 2015 eduskuntavaalit ja sen jälkeen on vuorossa hallitusneuvottelujen aika. Niissä tulevissa hallitusohjelmaa koskevissa neuvotteluissa on tarjolla monenlaisia linjanvetoja. Mikään puolue ei voi saada läpi kaikkia vaatimuksiaan. Miten olisi, jos Perussuomalaisten ansiosta esim. pakkoruotsi saataisiin pois peruskouluistamme ja myös jatko-opinnoista? Se olisi suuri saavutus! Ehkäpä turvallisuuspolitiikassa voitaisiin kirjata vaikka seuraavanlainen kanta:
    - Suomi sijaitsee keskellä omaa ympäristöään ja pyrkii toimimaan myönteisessä vuorovaikutuksessa kaikkien naapureittensa kanssa. Maanpuolustuksellisesti Suomi pyrkii ylläpitämään riittävää torjuntavalmiutta niin, että mikään aseellista voimankäyttöä harkitseva taho ei katsoisi hyödylliseksi käyttää Suomen aluetta operaatioihinsa.

    Seuraavat eduskuntavaalit eivät ainakaan toivon mukaan liene Suomen viimeiset eduskuntavaalit. Uusia hallituksia tulee myöhemminkin ja uusia hallitusohjelmia kirjoitellaan myöhemminkin. Jos esim. Perussuomalaiset puolueena olisi mukana myös myöhemmissä hallituskokoonpanoissa, niin sitten silloin siinä vaiheessa olisi taas mahdollista tehdä uusia myönteisiä ratkaisuja. Kaikkea ei ole mahdollista saavuttaa yhdellä kertaa yhtenä vaalikautena.

    Tuossa Uuden Suomen sivuille vievässä linkissä kiinnittää erityisesti mielenkiintoa Jorma Jaakkolan osuus. Mitäpä jos juurta jaksain käytäisiin virallisesti läpi juuri hänen mainitsemansa seikat. Mieleen tulee pitemmälti miettimättä Perustuslakituomioistuimen tarpeellisuus ja perustaminen tähän suomalaiseen järjestelmään.
  3. Kun v.2011 huhtikuun eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset yltivät massiiviseen menestykseen, niin samalla Keskusta puolueena koki melkoisen tappion. Muut kuusi puoluetta eli Kokoomus, SDP, Vasemmisto, Vihreät, RKP ja Kristilliset saivat yhteensä kuitenkin sen verran eduskuntapaikkoja, että ne puolueet pystyivät muodostamaan hallituksen, jolla eduskuntapaikoina mitattuna on kohtalaisen vankka enemmistö Eduskunnassa.

    Kataisen hallituksen puolueita yhdistää EU-myönteisyys, vaikka mm. kristillisten keskuudessa on olemassa myös melkoista eurokriittisyyttä, mikä on sittemmin näkynyt varsin merkittävienkin puolueen vaikuttajien eroamisena puolueesta. Joka tapauksessa Kataisen hallituksen EU- ja eurorahamyönteisyyttä tavallaan vielä lujittaa Perussuomalaisten ja Keskustan EU-kriittisyys.

    Kataisen hallitus on aikaansaanut samalla meidän poliitiseen kenttäämme ikään kuin "luontaistuotteena" jakaantumisen, minkä jaon demarkaatiolinjana on EU-suhtautuminen. Kataisen-Urpilaisen kuuden puolueen hallitus on luonnehdittavissa "EU-uskovaisten" hallitukseksi.

    Keskusta on osoittanut EU- ja eurorahakriittisyyttä milloin selkeämmin, milloin vähemmän selkeästi. Euroraha-asiassa Keskusta vastusti muutosta ja kannatti markan säilyttämistä. Toisaalta v.1994 EU-kansanäänestyksen aikaan Keskustan rivit olivat hajalla. Sitten kun Eduskunnassa äänestettiin EU-jäsenyyden hyväksymisestä, niin silloin puoluejohto jyräsi ryhmäkurin voimalla Keskustan kansanedustajat painamaan "Jaa"-nappia.

    Perussuomalaiset yltivät v.2011 suureen vaalivoittoonsa tilanteessa, jossa Suomen hallituksen rungon muodostivat Keskusta ja Kokoomus. Kun kansa oli tyytymätöntä Vanhasen hallituksen politiikkaan niin kuin aikaisemmin myös Lipposen hallituksiin, niin se tyytymättömyys kumpusi merkittävässä määrin Suomen EU-politiikasta. Perussuomalaiset tarjosivat siinä tilanteessa ainoan selkeän vaihtoehdon. Ja kansalaiset vaaliuurnien äärellä valitsivat puolueekseen Perussuomalaiset 19 prosentin osuudella. Se tapahtuma säikäytti pahan kerran kaikki muut pulueet ja siinä joukossa myös Keskustan.

    Kokoomus ja SDP yhdessä Vihreitten, Vasemmiston ja RKP:n kanssa näkivät Suomen EU-myönteisyyden olevan uhanalaisena ennen muuta Perussuomalaisten menestyksen johdosta. Sen uhkan torjunta hinnalla millä hyvänsä yhdisti EU-uskovaispuolueet ja niin muodostui Kataisen hallitus, johon lisävahvistukseksi tulivat vielä kristilliset. Näin ollen nykyinen halitus on olennaiselta perusteiltaan syntynyt pelon ilmapiirissä kauhun tuotteena.

    Kun Keskusta kärsi v.2011 vaaliessa murskaavan tappion, niin nykyhallituksen johtavat voimat näkivät siinä tilanteessa v:n 2011 kesän tullessa tilaisuuden antaa Keskustalle "kuolettava isku", jolla mokomasta "maalaisliittolaisuudessa" näytti tarjoutuvan tilaisuus päästä eroon nin kuin Ruotsissa on tapahtunut. Ei liene kovin kaukana totuudesta käsitys, jonka mukaan Maalaisliitto-Keskustapuolue on ollut niin Kokoomuksen kuin SDP:nkin perivihollinen. Sitä luonnehtii Kokoomuksen keskuudessa Kekkoseen kohdistunut ja edelleenkin ilmenevä viha. Ja sitä luonnehtii Arvo Salon lausahdus 1960-luvulta: Tapa talonpoka päivässä!

    Sitten nyt runsaat kaksi vuotta Kataisen hallituksen muodostamisen jälkeen nimen omaan juuri Keskusta on mielipidetiedustelujen mukaan Suomen suurin puolue. Ja Perussuomalaisetkin porskuttavat SDP:n edellä ja kilpailee Kokoomuksen kanssa toiseksi suisituimman puolueen asemasta. Kataisen hallituksen pohjana ollut kauhun atmosfääri on nykyäänkin yhtä ja samaa paniikki-ilmapiiriä.
  4. Martin Saarikangas, joka tunnetaan myös Iso-Masa -nimellä oli äskettäin televisiohaastattelussa. Hän kertoi, mitenkä Masa-Yards toimi hänen johtaja-aikanaan. Yrityksen koko henkilökunta laidasta laitaan oli palkitsemisen piirissä. Ja yrityksen sisäinen henki oli hyvä ja se näkyi myös tuotannossa. Nykyään meininki on toisenlaista. Kun esille tuli tuossa tv-ohjelmassa suomalaisen telakkateollisuuden nykyinen tilanne, niin Saarikangas luonnehti suorasukaisesti, että senioreilta ei nykyään mitään kysellä.
  5. Meikäläinen on tottunut käyttämään määritelmää, jonka mukaan kaikilla "homo sapiens"-nisäkäslajin jäsenyksilöillä on yksi ja sama ihmisarvo täysimääräisenä. Tämän määrittelyn kanssa ovat sovittamattomassa ristiriidassa eriarvoisuuteen nojautuvat määritelmät käytäntöineen kuten mm. rasistinen ihmisten eriarvoisuuteen perustuva ideologia. Niin ikään monien uskontojen opinkappaleisiin sisältyy sovittamatonta ristiriitaa ihmisten yhdenvertaisuuden kohdalla. Mm. Intian yhteiskunnassa edelleenkin käytäntönä ilmenevä kastijako lienee sekin pohjimmiltaan uskontoperäistä.

    Meille suomalaisille ovat tuttuja mm. v:n 1918 sisällissodan tapahtumiin liittyneet ilmiöt. Kun voittaneen osapuolen toimesta pääsi valloilleen kostomentaliteetti, niin siinä yhteydessä koston kohteeksi joutuneilla ei katsottu olleen edes minkäänlaista ihmisarvoa. Puhuttiin elukoista ja piruttarista ja paholaisen sikiöistä. Kapinallinen ruttotauti piti juuria pois Suomesta. Siinä toimeenpanossa eriarvoisuuden ideologia ja teoria toteutui käytännön tekemisenä. Erityisemmin etsimättä mieleen juohtuvat v:n 1933-1945 laajemmat tapahtumat Natsi-Saksan suorittamina.

    Nyt tänä aikana v.2014 on edelleen aiheellista ja ajankohtaista tähdentää yleistä ihmisarvoisuutta ja se on aiheellista muistaa myös politiikan tekemisen yhteydessä, kotimaisen poliittisen kilvoittelunkin tuoksinassa. Leimasinkirveellä tuntuu olevan kätevää oikeassaolevien toimesta merkata kelvottomia ajatuksia, mielipiteitä, henkilöitä ja jopa puolueitakin. Ehkä juuri näinä aikoina olisi hyvä syventyä ajattelemaan asioita aivan periaatteellisella ja teoreettisellakin tasolla. Taaksejäänyt historia pitää tuntea. Menneisyyden tulkintaa ei tarvitse kuitenkaan kaunistella eikä sievistellä eikä siinä suhteessa tarvita väärää todistelua.
  6. Olennaista on tuotteen sopivuus niille markkinoille, joille sitä markkinoidaan. Totta kai siinä yhteydessä on suuri merkitys myyntimiehillä ja myyntinaisilla. Hekään eivät kuitenkaan kykene viemään tuotetta markkinoille ja sitä siellä myös pitemmällä aikajaksolla pitämään menestyksekkäästi, jos itse tuote on myyntiponnistelujen kohteena oleville markkinoille jollain tavalla vääränlainen. Vastuu siinä tilanteessa lankeaa koko firmalle ja sen ylimmille päätöksentekijöille.

    Otanpa esimerkin. Kun Nokia valmisti vielä kumisaappaita, niin Nokian naisellisia, elegantteja, kiiltäväpintaisia kumisaappaita myytiin runsaat määrät Neuvostoliittoon. Sitten siinä menestyksen huumassa Nokia päätti lähteä myös läntisen Euroopan markkinoille ja valloittaa myös ne. Kuitenkin kuviteltiin tiedettävän, että siellä Lännessä "kumisaapasmakuun" kuului saappaan mattapintaisuus, himmeäpintaisuus. Niinpä Nokia ketterästi muutti saappaansa mattapintaisiksi. Sen seurauksena Nokia menetti Neuvostoliiton markkinat, kun siellä kauppa ei enää käynyt, sillä saappaat olivat pinnaltaan vääränlaisia. Ja kaiken kukkuraksi Nokian saapailta jäi valtaamatta myös läntisen Euroopan markkinat. Vot!

    Tämä nyt ei varsinaisesti liity palkanalennuksiin tai palkkojen pitämiseen ennallaan tai palkkojen korotuksiin. Yhtymäkohta löytyy säännöstä: Tulos tai ulos! Sillon täytyy kysyä, että kenenkä takalistoon se lapikkaan jälki tulisi laittaa. Nokian kumisaapaitten tapauksessa syyllinen oli se päätöksenteon taho, mikä kuvitteli, että itämarkkinoilla menisi kaupaksi mattapintainen kumisaapas eli samaa ylimielisyyden oiretta esiintyi Nokiassa jo silloin eikä ainoastaan nyt 2000-luvun puolella, kun kännykkäbisnis ajautui hatelikkoon.
  7. Media ei näy laajemmin uutisoineen eikä analyseeranneen Googlen hallituksen puheenjohtajan esittämää tilanteen hahmotusta. Takinkääntäjäksi ja tuuliviiriksihän sitä jo leimattaisiinkin, jos palkkojen alentamista vaatineet alkaisivatkin kertoa käytännön elämän osoittavan, että eipä nyt sitten enää jatketakaan palkkojen alentamisen propagandaa. "Palkanalentajat" ovat joutuneet omien puheittensa panttivangeiksi.

    Jos sitten ruvettaisiin vakavissaan tarkastelemaan, miten esim. suomalaisten yritysten pärjäämistä saataisiin nykyistä paremmaksi, niin huomio pitäisi siirtää varsinaisiin ongelmiin pois palkkojen alentamisesta.

    Yksi suuri puute meillä on se, että niitä markkinoita, joille on haviteltu tavaroita kaupiteltavan, niin niitä erilaisia ulkomaitten markkinoita ei oikein tunneta eikä niiten syvälliseen tuntemisen opiskeluun edes vaivauduta. Saatetaan luottaa siihen, mitä joku ulkopuolinen konsultti väittää. Vaikka suomalaisfirman omasta mielestä oma tuote olisi suorastaan maailmanmainio ja kekseliään kehittelyn tulosta, niin se tuotepa ei sitten välttämättä olekaan sovelias niille ulkomaisille markkinoille, joille suomalaisfirma on päättänyt rynnistää ja satsaa siihen rynnistämiseen isoja panostuksia. Jos tuotteella ei ole kysyntää, niin eipä siinä auta, vaikka suomalaisduunareitten palkkojakin olisi alennettu tekemisprosessissa.
  8. Joskus aikaisemminkin meikä-äijä on kenenkään pyytämättä tuumiskellut, että venäläiset saisivat meistä suomalaisista ikuisia ystäviä palauttamalla v:n 1939 rajat ja siinäkinhän on kaksi vaihtoehtoista mahdollisuutta:
    - ennen talvisotaa voimassaolleet rajat;
    - Terijoen hallituksen CCCP:n kanssa sopimat rajat.
    Samalla meiltä haihtuisi kuin kangastusautereena auringonnousuun koko Nato-puuhastelu. Toki voisimme suositella sinne Brysseliinkin, että Nato joutaisi siirrettäväksi sinne samaan kylmän sodan aikakauden menneisyyteen, missä Varsovan liitto on ollut jo pitkälti yli kaksi vuosikymmentä.
  9. Kyllä valtion talousasioitten kohdalla tarvittaisiin menojen kassarointia. Tuossa jo mainittiin pakkoruotsin poistaminen ja se olisi sekä järkevä että tärkeä säästöpäätös. Kun julkisen tahon rakentamiseen saataisiin ryhtiä eli budjetit kutinsa pitäviksi, rakentamisen laatu kelvolliseksi (uusien rakennusten ja teitten heti "valmistumisen" jälkeisen korjaamisen loputtava), "kehitysyhteistyö" karsintaan siltä osin, kun meidän apumme solahtaa kohdemaitten korruptoituneitten vallanpitäjien taskuihin, turhanpäiväiset laivaston merirosvojahtitoilailut pois, Välimeren tuhlurimaitten pelastusapupakettien lakkautus eli vaikkapa nämä asiat voitaisin hoitaa valtion budjetin kärkikarsintana. Sitten pitäisi purkaa myös typeriä päätöksiä muutoinkin eli esim Itämeren rikkidirektiivistä meidän eli Suomen olisi irtaannuttava. Jos Perussuomalaiset saisivat mm. nämä korjaukset aikaan, niin minä arvostaisin Perussuomalaisia hyvänä puolueena. Jos myös Keskusta toimisi valtion talouden karsintatoimessa toisena aisaparina, niin sekin saisi minulta hyväksynnän. Vaaliuurnillahan näihin asioihin vaikutetaan.
  10. Sukupolvien vaihtumisen mukana on Suomen talouden hoito kehnoutunut sekä yksityisen talouselämän johtoportaan taholla että valtiovallan poliittisten johtajien piirissä. Siinä samassa sakissa taitavat olla poliitikkojen kanssa myös märkäkorvantaustaiset ministerien avustajat, joita heitäkin alkaa olla jo niin, että päät kolkkaavat yhteen. Talousviisaus sen sijaan näyttää jääneen historiaan juuri mm. Helge Haaviston, Yrjö Pessin ja Uolevi Raaden sekä muitten heidän kaltaistensa isänmaallisten miesten sukupolven väistymisen myötä.
  11. Niin kuin tuossa aloituksessani ilmaisin, Suomen maanpuolustusmäärärahoja pitää korottaa. Olen siis siinä asiassa sinun kanssasi samaa mieltä arvoisa "värttinä1". Tuo sinun toinen kiinnekohtasi taas on Suomen liittyminen Nato-jäsenmaaksi ja siinä kohdassa voin todeta olavani eri kannalla kuin sinä.

    Olennainen tilanteen arviointi liittyy tuohon sinunkin esittämääsi kysymykseen, jonka olet muotoillut: "Oisko sitten kiva, jos Suomeen hyökättäis?" Minä tarkastelen asetelmaa niin päin, että mahdolliset Suomeen hyökkäystä suunnittelevat tahot jättäisivät aikeensa toteuttamatta. Suomen oman maanpuolustuksen olisi oltava sen verran riittävä, että ulkopuoliset tahot eivät katsoisi hyödylliseksi hyökätä Suomeen.

    Kun yritän arvioida "Suomeen hyökkäämisen tarkoitusta" eli sen sisältöä, niin tavoitteena voi olla lähinnä kaksi mahdollisuutta. Yhtenä skenaariona olisi "Talvisodan tilanne", jossa Suomi yksin joutuisi hyökkäyksen kohteeksi. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen nykyään valtausaikeissa? Tai miksi Nato hyökkäisi yksin Suomeen valtausaikeissa? Stalinin ja Hitlerin aikausi on jo menneisyydessä. Tuskinpa Nato ja Venäjä tekevät etupiirisopimusta Molotovin ja von Ribbentropin allekirjoittaman sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan tapaan.

    Sitten on vaikkapa "sotapeleissä" varmaan jo niin Lännessä kuin Idässäkin harjoiteltu skenaario, jossa Suomea käytettäisiin astinlautana, ponnahduslautana laajemmassa hyökkäysoperoinnissa. Jos Nato kaavailisi hyökkäystä Venäjälle ja sen operaation toteuttamisessa käyttäisi Suomen aluetta hyväkseen, niin se mahdollisuus olisi todella paha uhkaskenaario. Ja samaten yhtä lailla paha uhkaskenaario olisi Venäjän teoreettinen hyökkäys Norjaan ja Ruotsiin, jossa operaatiossa Suomen alue ainakin osittain saattaisi joutua astinlaudan rooliin.

    Noissa astinlautatilanteissa mitä ilmeisimmin on olemassa vaarana se, että toinen suurvaltapuoli, jota vastaan uhka kohdistuisi, se toinen puolustautuva siirvaltapuoli pommittaisi Suomen kivikauteen, jonka jälkeen täällä ei olisi jäljellä enää edes Nato-intoilijoita. Vakaan näkemykseni mukaan Nato-jäsenyys ei meitä auttaisi eikä meitä pelastaisi siinä asetelmassa.

    Noissa kaikissa uhkaskenaarioissa Suomen omalla maanpuolustuksella olisi keskeinen merkitys, kun ajateltaisiin hyökkääjien kaavailemien hyökkäysaikeitten jättämistä sikseen. Kun oma maanpuolustuksemme on riittävän korkealla tasolla, niin mahdollinen hyökkääjä joutuu arvioimaan, että Suomi on liian hankala paikka valattavaksi ja liian riskaabeli tapaus myöskään astinlaudaksi.
  12. Siinä televisiokeskustelussa Esko Ahon esiintyminen kiinnitti hänenkin esiintymisensä huomiota. Ahon ulkoinen esiintyminen oli tyyliltään ylimielisen besserwisserimäistä ja nähtävästi hän aivan tietoisen tahallisesti yritti vääntää maakauppa-asian yleiseksi venäläisvastaisuudeksi ja niputti samaan syssyyn mukaan vielä venäläisten runsaaksi laajentuneen ostosmatkailun meille Suomeen. Nehän ovat sentään aivan eri asioita. Ei maakauppa-asialla ja ostosmatkailulla ole mitään tekemistä keskenään. Kun Aho tulkitsee EU-alueen ulkopuolisien maanostojen toimintasääntöjen tiukentamisen venäläisvastaisuudeksi, niin sanonpahan, jotta "höpö-höpö". On niitä vastaavanlaisia maanostorajoituksia muuallakin EU-maissa. Mahtoiko Keskusta menettää entisen puheenjohtajansa esiintymisen takia puoli miljoonaa ääntä...? Ymmärtääkseni taustaltaan demari Suna Kymäläinen on aloitteellaan ja sen saaman kannatuksen ansiosta varmistanut eduskuntapaikkansa ja hän tulee saamaan suuren äänimäärän seuraavissa eduskuntavaaleissa. Koko Suomea ajatellen arvioisin tosiaankin mm. juuriltaan karjalaistaustaisen väen määrän olevan meillä Suomessa runsaasti yli puolisen miljoonaa ja heistä lienee äänestysikäistä väkeä puolen miljoonan verran.
  13. Kiinnostusta ulkomaisten osakkeitten ostamiseen lienee melkoisesti suomalaisen säästäväisen kansan keskuudessa. Tuo Nordnetin blogin jälkeinen keskustelu tarjoaa olennaista tietoa. Yksi seikka on verotus eli "Ulkomaisten osakkeitten voitot verotetaan pääomatulona kuten myös tappiot vähennyskelpoisia." Suosituksista jää oman itsensä aivoiteltavaksi mm. sijoittaminen globaaleihin indeksirahastoihin sekä ainakin osan sijoituksista pitäminen muissa valuutoissa kuin eurossa.

    Aloittajan muotoilemasta otsakkeesta juohtuu mieleen kielitaidon kohentamisen mahdollisuus. Itselläni on vanhan oppikoulun ajoilta pitkä saksa ja sitä olen hiukan entrannutkin. Ruotsin ja englannin osalta lukemisen taito on parempaa kuin puhumisen sujuvuus. Eipä se telousterminologian opiskelukaan aivan ylivoimaista ole, vaikka esim. saksan, englannin ja ruotsin "riittävän" osaamisen tason saavuttaminen sitten kaikkiaan onkin suhteellista. Sinänsä tavallisen suomalaissijoittajan nyt ei tarvitse saavuttaakaan varsinaista ammattikielenkääntäjän tasokkuutta eli hiukan vähempikin riittää.
  14. Tuo alkoholiin suhtautuminen on mitä ilmeisimmin yksi pätevä viisari osoittamaan asenteitten suuntaa. Timo Soini sanoi taannoin eduskunnassa, mitenkä työmiehen ottamaa kopsua ei tarvitse tuomita. Toivottavasti se yksittäinen kannanotto heijastelee laajemminkin Perussuomalaisten alkoholipoliittista linjaa. Vai eikö heijastele?

    Maan hallituspolitiikassa on ollut vakiolinjana alkoholin ja turmiollisuuden yhdistäminen toisiinsa. Tiedämme perinteisen vasemmistolaisen työväenliikkeen raittiusrintaman. Saimme naurun- ja itkunsekaisin mielin havaita myös pääministeri Matti Vanhasen limonaatilinjaa, kun hän tapaili ulkomaitten vallanpitäjiä, mm. Venäjän pääministerin.

    Missä luuraa alkoholipoliittinen eurooppalaisuus? Koko Suomen nykyinen "Kaltaisen ja Urpolaisen" hallitus tohkaa muka eurooppalaisuuttaan, niin ettei meinaa nahkoihinsa mahtua. Kuitenkin sikspäkki-hallitus katsoo, että meillä suomalaisilla, kansalla, rahvaalla, on luonnostaan huono viinapää, jonka takia meillä ei voi noudattaa samaa alkoholipoliittista linjaa kuin esim. Keski-Euroopassa. Ilmeisesti hallitus kuvittelee ja uskoo, että me suomalaiset ja varsinkin "tavallinen kansa", että me olisimme "ihmisaineksena" huonompaa sorttia kuin keskieurooppalaiset ja jo baltialaisetkin. Sehän on ilmiselvää rasismia! Ihan kuin peruskoulun opetusohjelmisto opettajavoimin puskeutuisi päällimmäiseksi syvältä menneisyyden tietämättömyyteen jämähtäneisyydesta...
  15. Lieneekö nykyisten hallituspuolueitten piirissä tulevaisuutta ajatellen henkistä joustavuutta ja yhteistyökykyä, jos asetelmat todellakin osuisivat muuttumaan äänestäjien toimesta ja voimalla. Se voima sentään on olemassa. Poliittinen rakennemuutos on mahdollinen.

    Ajatellaanpa, että v.2015 hallitusohjelman laatimisen myötä kiinnekohdiksi linjattaisiin mm.
    - Nato-jäsenyyden pohjustamisen kehittelyn hylkääminen virallisesti,
    - itsenäisen maanpuolustuksen määrittäminen turvallisuuspolitiikan kivijalaksi,
    - yhteispohjoismaisen sotimisskenaarion hylkääminen täytenä haihatteluna,
    - pakkoruotsin poistaminen,
    - omakotitalojen energiatodistusten kuoppaaminen,
    - rakentamisessa luovuttaisiin liioitellusta "pullotiiviydestä" ja koneelliseen ilmanvaihtoon pakottamisesta,
    - auto- ja alkoholiverotuksen alentaminen, - pörssiin listaantuneitten yhtiöitten osinkoverotuksen kohtuullistaminen,
    - kalastuselinkeinon alasajon kääntäminen kalastusmyönteiseksi politiikaksi,
    - laadukkaasta kotimaisesta elintarviketuotannosta huolehtiminen ja siihen liittyen geenimuuntelun torjunta,
    - puun monipuolinen käyttö ja myös puuperusteisen polttoaineen hyväksyntä,
    - Itämeren rikkidirektiivin purkaminen Brysselissä nyrkkiä pöytään lyömällä,
    - jne. ylipäätään politiikkaa järkevöitettäisiin.

    Löytyisikö nykyisten hallituspuolueitten taholta yhteistyökykyisyyttä hallitukseen osallistumiseksi? Vai osoittautuisivatko nykyhallituspuolueet yhteistyökyvyttömiksi?
  16. Seuraavat eduskuntavaalit järjestetään ilmeisesti v.2015 huhtikuussa. Tuo "ilmeisesti" tarkoittaa sitä, että tuskinpa pääministeri Katainen ehdottaa ja tuskinpa presidentti Niinistö siunaa eduskunnan hajoittamista ja uusia eduskuntavaaleja pidettäväksi aikaisemmin.

    Nykyisten hallituspuolueitten taholta on aina alkukesästä 2011 asti tylytetty Perussuomalaisia yhteistyökyvyttömäksi puolueeksi, kun Perussuomalaiset eivät hyväksyneet nykyisen Kataisen-Urpilaisen hallituksen EU-nöyristelyn hallitusohjelmaa. Näin jälkeen päin todettuna on paikallaan antaa Perussuomalaisille puolueena kiitosta siitä, että puolue pysyi kannallaan eikä nielaissut Kataisen ja Kokoomuksen virittelemää syöttiä eli ei hyväksynyt sitä poliittista ohjelmaa, jonka takia Suomi on nyt kainaloitaan myöten ahdingossa.

    Mitä sitten seuraavien eduskuntavaalien jälkeen? Mielipidemittaukset viittaavat siihen mahdollisuuteen, että nyt oppositiossa oleva Keskusta puolueena saattaisi nousta eduskunnan suurimmaksi puolueeksi ja sitä kautta tulevia hallitusneuvotteluja johtavaksi puolueeksi. Jos sillä tavalla todella tapahtuisi, niin Perussuomalaisilla olisi mahdollisuus edetä hallitukseen mukaan, jos Perussuomalaiset saisivat vaaleissa riittävästi kannatusta eli jo edellisvaalien tuloksen suuntainen alle parikymmentä prosenttiakin riittäisi. Ja juuri niin kuin mm. Timo Soini on todennut, pitäisi hallitukseen saada mukaan joko Kokoomus tai SDP enemmistön saavuttamiseksi.

    Jos v:n 2015 vaaleissa tapahtuisi tähänastisiin mielipidetiedusteluihin verrattuna poikkavasti eli Keskusta ja Perussuomalaiset saavuttaisivat puolueina kahdestaan eduskunnan enemmistön, niin silloin tilanne olisi selviö, mutta siinäkin asetelmassa hallituksen hartioihin olisi hyvä saada vielä lisäleveyttä ja rahkeisiin lisävahvuutta.
  17. Aloitukseen sisältyy käsitys, jonka mukaan Ahon hallitus (1991-19959) oli syypää niin maahanmuutolle kuin EU-kytkeytymisen kautta monelle muullekin ilmiölle. Koska myös Väyrysen nimi mainitaan, niin lienee aihellista todeta täsmennystä tilanteeseen. Keskustapuolueen puheenjohtaja Paavo Väyrynen luopui puheenjohtajan asemastaan v.1990 ja hänen seuraajakseen tuli puoluekokouksen äänestyksen jälkeen Esko Aho. Mukana tarjolla oli myös mm. Seppo Kääriäinen, mutta hän hävisi äänestyksen. Väyrynen toimi Ahon hallituksessa ulkoministerinä, mutta hän jätti sen tehtävän, kun hän halusi keskittyä v:n1994 presidentin vaaleihin. Kuten hyvin muistamme Väyrynen hävisi ne vaalit kuta kuinkin samalla tavalla kuin tuoreimmankin presidentin valinnan v.2012.

    Muistaakseni Väyrynen oli kannalla EU-jäsenyyteen kuin Aho. Sitä aikaisemmin Väyrynen oli muistaakseni markan devalvoimisen kannalla aikaisemmassa vaiheessa kuin Aho pääministerinä. Ahon edustama kanta voitti, sillä olihan hän pääministeri. Myöhemmin jälkeenpäin Väyrynen onkin todennut, että hänen luopumisensa puolueen puheenjohtajan paikalta oli virhe, sillä sen takia hän menetti ratkaisevalla tavalla vaikutusvaltaansa sekä oman puolueensa sisällä että politiikassa ylipäätään.

    Tasavallan presidentti Mauno Koivisto asettui määrätietoisesti ajamaan Suomen EY/EU-jäsenyyden hakemista pian sen jälkeen, kun Janajevin juntan vallankaappausyritys oli epäonnistunut v:n 1991 elokuussa. Siinä tilanteessa nuoren ja isommista kuvioista kokemattoman pääministeri Ahon rooliksi koitui Koiviston edustaman politiikan myötäily, sillä muutoin Koivisto olisi demarien avulla heittänyt Ahon ulos ja tilalle olisi muodostettu Holkerin hallituksen tapaan Kokoomuksen ja demarien johtama sinipunahallitus.

    Tavallisena rivikansalaisena minä olen puolestani sillä kannalla, että tuolloin v.1991 Janajevin juntan epäonnistumisen jälkeen Suomen olisi ollut viisainta pysyttäytyä omillaan. Kun CCCP-yya-sopimuksesta oli päästy eroon, niin meillä olivat loistavat mahdollisuudet ryhtyä toimimaan itsenäisenä valtiona omaksi eduksemme. EY/EU-jäsenyyttä ajava sisäpoliittinen konklaavi elinkeinoelämän ja valtamedian tukemana oli kuitenkin niin vahva liittoutuma, että itsenäisyyden linja hylättiin ja alkoi alistuminen Brysselin komentoon. V:n 1994 EU-kansanäänestyksen yhteydessä jopa suoraan sanottuna huijattiin äänestävää kansaa. Maastrichtin sopimuksen kohtaa sitoutumisesta eurovaluuttaan ei kerrottu. Niin ikään maatalouden osalta liittymissopimuksen väitettiin olevan toista kuin mitä se todellisuudessa oli.

    Suomi oli valtiona Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisen ajan ja EU-jäsenyyden alkamisajan välillä itsenäisimmillään koko toisen maailmansodan jälkeistä aikajaksoa ajatellen. Tuolloin 1990-luvun alkupuolella oli meidän etsikkoaikamme, mutta poliitikkomme tietoisesti hukkasivat sen mahdollisuuden Mauno Koiviston ja Esko Ahon johdolla.
  18. Carl Gustaf Emil Mannerheim syntyi 04.06.1867 ja tasavallan presidentiksi hänet valittiin 77-vuotiaana kesällä 1944 jatkosodan kriittisessä vaiheessa. Mannerheimin johdolla Suomi onnistui irtaantumaan sodasta. Jo aikaisemmin sisällisodan jälkeen Mannerheim toimi valtionhoitajana.

    Juho Kusti Paasikivi syntyi 27.11.1870. Hän toimi tasavallan presidenttinä Mannerheimin jälkeen vuosina 1946-1956. Paasikiven presidenttikauden loppuhuipennuksena Suomen ja Neuvostoliiton kesken solmittiin Porkkalan tukikohdan Suomelle palauttamissopimus. Paasikivi puolestaan toimi itsenäisyyden alkuvaiheessa Suomen valtionhoitajana ennen Mannerheimia.
  19. Sanonta "Vanhassa vara parempi" on pätenyt muuallakin kuin USA:ssa. Ainakin me vanhempi väki muistamme Winston Churchillin. Hän oli syntynyt 30.11.1874 ja hän nousi Iso-Britannian pääministeriksi toisen maailmansodan syttyessä v.1939 eli niinä aikoina Winnie täytti 65 vuotta. Sodan päätyttyä konservatiivit kokivat vaalitappion. Uudelleen Churchill toimi pääministerinä 1951-1956.

    Niin ikään muistamme Ranskasta kenraali ja presidentti Charles de Gaullen. Hän oli syntynyt 22.11.1890. Hän johti Ranskan vastarintaliikettä Iso-Britanniasta käsin. Sodan jälkeen de Gaullesta tuli Ranskan päääministeri. Hän siirtyi syrjään v.1953. Algerian kriisin levottomuuksien keskellä Charles de Gaulle päätti tarttua uudelleen asioihin Ranskassa. Hänet valittiin poikkeuslailla presidentiksi 01.06.1958 ja samana vuonna järjestetyissä presidentin vaaleissa hän saavutti 78 prosentin kannatuksen. Kun de Gaullen johdolla laadittiin Ranskaan uusi perustuslaki, niin siinä yhteydessä ranskalaiset ottivat vaikutteta mm. Suomen sen aikaisesta valtiojärjestyksesstä, jossa tasavallan presidentillä oli vanhva status. Suomessa se järjestelmä on romutettu ja Ranskassa de Gaullen johdolla laadittu valtiojärjestys toimii hyvin.
  20. USA:n ulkoministeri John Kerry vietti viime viikolla joulukuun 11. päivänä nyt AD 2013 pyöreitä 70-vuotispäiviään. Onnitteluni!
    21. 25 / 57
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt