se_vinee

Vuoden -92 mallia joensuulainen naaraseläjä. Saavuin tänne yleisesti valittamaan omasta elämästäni yleisille keskustelupalstoille ja ehkä löytämään itselleen juttuseuraa.
Kiinnostuksen kohteisiin lukeutuu kirjallisuus, pelit (lähinnä katselupuoli eli playthrought yms.) sekä ajankohtaisohjelmat ja poliittiset satiirit. Kerron myös mielelläni muille ihmisille miksi he ovat väärässä kaikesta. Äitini mielestä olen autisti, mutta se on aivan varmasti vain defenssi havaintoon ettei vapaa kasvatus tuottanut kelpoa kansalaista.
Opiskeleminen on minulle serious business ja pitää minut melko kiireisenä. Tämä yhdessä kotona istumiseen panottuvien harrastusteni kanssa on syy siihen, että sosiaalinen elämäni on vilkas kuin halvaantunut etana.
Suosikkibändit/artistit: Detektivbyrån, Mindless Self Indulgence, Halestorm
Suosikkileffat: Minority Report, Blade Runner, Twelve Monkeys
Linkit: http://wervinkirja.wordpress.com/
Koulutus: Korkeakoulu
Ammatti: Opiskelija
Siviilisääty: Sinkku
Lapset: En halua lapsia
- Ei laisinkaan, muoto on hyvin yleinen. Ideana on että kun peniksen muotoa jäljittelevä osa penetroi koko pituudeltaan, sen päällä oleva oleva osa painautuu klitorista vasten ja stimuloi näin sitä.
Oikea termi tosin olisi tässä tapauksessa vibraattori, ei dildo. - Ihana ääni tuolla... ööh... vaatteella.
- Haluaisin kuulla vastaavat luonnehdinnat ns. syvällisistä ihmisistä.
- Kuulostaa lähinnä ihastumisen aiheuttamilta hormonipörinöiltä ja niiden laantumiselta. Ei mitään uutta auringon alla.
- Kaikki siis kunnossa kunhan et yritä tuhota muotokuvaa.
- Löytyyhän noita molemmista sukupuolista. Vaikka jotain tilastollisia eroja löytyisikin, niin tuskin mikään luonteenpiirre tai vastaava ominaisuus on varattu yksinomaan miehille tai naisille.
- Kävin kaverin kanssa baarissa ja muistin taas, miksi en juuri käy ko. paikoissa. Jostain syystä tulee aina pienoinen morkkis, vaikken edes tekisi mitään tyhmää. Tai ehkä juuri siksi: saan taas konkreettisen muistutuksen siitä kuinka sosiaalisesti estoinen ja kankea olen niin moniin muihin verrattuna. Vaikka juomat on hyviä ja ihmiset kivoja, ei voi olla miettimättä miten kaikki muut näyttävät tuntevan toisensa ja minä en ketään, plus tietenkin se ettei sellasita humalatilaa olekaan joka saisi minut pitämään tanssilattialle menemistä edes mahdollisuutena.
- Usein ärsyttävät nämä ns. tunneihmiset, jotka eivät läheisissäkään ihmissuhteissa koe tarvetta perustella sanomisiaan, valintojaan, päätöksiään tai yhtään mitään millään muulla kuin "musta nyt vaan tuntuu siltä". Kun tunne ihminen sanoo että tunteet ovat tärkeitä, hän tarkoittaa lähinnä omia tunteitaan. Niinpä on siis täysin ymmärrettävää että tunneihminen ilmaisee omia tuntemuksiaan avoimesti ja ylpeästi kiukuttelemalla, mököttämällä ja huutamalla, koska pitäähän tärkeät tunteet nyt saada ilmaista. Vastaavasti jos tunneihmistä vähänkin ärsyttää joku asia kumppanissa nenäkarvasta yksittäiseen kommenttiin, hän informoi asiasta välittömästi. Kaiken muun hyvän lisäksi näillä hörhöillä on taipumus vielä korostaa omaa ystävällisyyttään ja epäitsekkyyttään, voi perseen perse.
Ihailen ennakkoluulottomia ja uusille ajatuksille avoimia ihmisiä, jotka näkevät asiat mittakaavassa eivätkä hermostu tai stressaannu pikkuasioista. Myös asialleen omistautuneet (esim. kasvissyönti, feminismi, ympäristöaktivismi, mitä näitä nyt on) mutta silti rationaalisen ja kiihkottoman lähestymistavan säilyttäneet ihmiset herättävät kunnioitusta. - Ainakin noista luettelemistasi valokuvaus voisi olla todennäköisin. Valokuvaus on kuitenkin suht yleinen harrastus ja sen lisäksi teokset ovat usein jossakin nähtävillä (esim. blogi). Siten on luontevaa lähestyä ja aloittaa juttelemaan kuvista.
- 3/8.
Höh, ei edes puolia. Oletin enemmän, nyt petyin itseeni. - Harrastuksia ja mielihaluja on moneen junaan. En ehkä itsekään ymmärrä tarvetta kasvattaa ja ylläpitää isoja lihaksia, mutta yhtään sen enempää ei aukea miksi sohvan ja verhojen pitäisi sopia toisiinsa tai miksi kannaattaa ostaa Applen tuote kun vastaavan saa toiselta merkiltä halvemmalla.
Outoudessa siis ihan normaalihajonnan piiriin laittaisin lihasten hankinnan. Mitä kohtuuteen tulee, niin sanoisin että silloin ollaan menty yli kun toiminnasta koituu enemmän haittaa kuin mitä se aiheuttaa mielihyvää. Tätä ei kuitenkaan ulkonäöstä pysty toteamaan. - Ehkä nämä ihmiset eivät jaa mielipidettäsi ihmisten (tai ainakaan oman kumppaninsa) rumuudesta.
- Miltä etäisyydeltä muuten etsit seuraa, koko Suomesta vaiko vain Kokkolasta ja lähialueilta?
- Sana jota haet lienee huora. Käsittääkseni huoraa ja lutkaa ei käytetä synonyymisesti, sillä lutkan käsitteeseen ei kuulu nähdäkseni rahallista korvausta paljosta seksistä.
Sinänsä uskon että teoriasi pitää paikkansa. Vastakkainen sukupuoli on sinänsä oiva kohde negatiivisille tunteille, että epäonnistuneisiin suhteisiin/lähestymisiin liittyy vahva epäonnistumisen ja pettymyksen kokemus. Kokemukset ja tunteet ovat kuitenkin niin abstrakteja vihattavia, että on yksinkertaisinta kanavoida viha aiheuttajaan eli konkreettiseen henkilöön (= eksään) tai jos henkilöitä on useita ja/tai heitä ei tunneta tarpeeksi hyvin, kaikkia yhdistävään tekijään eli naiseuteen.
Btw, kettu on oikeassa koska pihlanmarjathan OVAT happamia. - Ainahan voi valita myös molemmat, vähän kuin keilapallotekniikalla. :D
- Vastavuorosia siten, että osanne vaihtuvat ja takaisinmaksu on luontevaa ja normaalia: kun olet miehen luona kylässä saat vieraskohtelua, kun mies on sinun luonasi hän saa vieraskohtelua. Samoin konvehteja yms. pikkuherkkuja voi ostaa kuka vaan. Sukupuoleen liittyvä "etuus" kuitenkin pysyvää sorttia.
Vaikkei jokaista senttiä laskisikaan tai tietoisesti ajattelisi vaihtokauppoja, harva kokee epätasaisen antamisen ja saamisen suhteen tyydyttävänä. Jos tarjoilet miehellesi joka kerta hänen vieraillessaan omatekemäsi kolmen lajin ilallisen, mutta käydessäsi miehen luona hän tapaa sanoa "kaapissa on leipää jos on, bon appetit", niin kuinka kauan jaksaisit panostaa? Tietystikin saaminen voi olla myös jotain muuta ns. hyväksyttävämpää kuten vaikkapa läheisyyttä, mutta ei aivoni taivu hahmottamaan sellaista ihmissuhdetta, jossa ei olisi kysymys vaihtokaupasta.
Hyvin mahdollista etten köyhäläisenä ja omassa kuplassani elävänä osaa hahmottaa miten olematon drinksun tai parin tuoma lovi rahoissaan olevan lompakkoon on. Jos se on todella verrattavissa siihen että tarjoan vaikkapa palan suklaata ystävälle, niin ehkä voin ymmärtää spontaanin hyvän teon ja siitä saadun mielihyvän suhteen.
Tosin sitä, että muilla olisi velvollisuus tehdä tällaisia tekoja tai muuten heidän seurassaan on häpeä näyttäytyä, en allekirjoita. Huomioon tulee myös ottaa se , että jos arvotamme ihmiset näin sen perusteella mihin kaikkeen he voivat surutta tuhlata, varakkaat ovat auttamatta parempia ihmisiä kuin vähävaraisemmat. Tosin tekstisi antaa vaikutelman, että tämä vastaa mielipidettäsi. - Totta, termistä lähtöoletus saa vähän väärän kuvan tässä yhteydessä. Hain termillä lähinnä juurikin sitä, ettei tulevaisuudesta voi ensitreffien jälkeen paljoakaan tietää, joten voihan olla että niitä ensitreffejä ei edes tule.
Mainitsemasi esimerkit ovat siinä mielessä epäkuvaavia, että ne juuri ovat vastavuoroisia tavalla, jota miehen velvollisuus tarjota naiselle rahanarvoisia etuja ei ole. Mies on (ainakin aluksi) vieras sinun talossasi, mutta niin olet sinäkin miehen talossa.
Jos mies todella saa kiksejä siitä että saa käyttää omia rahojaan puolituntemattoman tai (ensitreffeilähän sitä vasta oltiin) tuntemattoman syömisiin, niin ehkä hänelle se on silloin suotava. Epäilen kuitenkin vahvasti että useimmiten kysymys on siitä, että mies arvelee joutuvansa halveksunnan ja väheksynnän kohteeksi jos ei rahoja heru.
Edellä mainittujen lisäksi syynä voi olla myös tapa tai perinne, mikä sinänsä on toki aivan hyväksyttävä, joskaan ei (minun näkökulmastani) täysin ymmärrettävä syy. Hankala on silti selittää pois vahvaa vaikutelmaa siitä, että tarjoamalla mies maksaa siitä että hänen korkeutensa Nainen suvaitsee olla läsnä. - "Jos mies ei tarjoa edes ensimmäisellä tapaamiskerralla, on aika erikoista olettaa, että tarjoaisi toisellakaan kerralla."
Jos asiasta ei ole mainittu mitään, niin tämä pitää varmasti paikkansa, olisi kohtuutonta olettaa että toinen lukee ajatuksia.
Henk. koht. minulle jää vähän huono maku suuhun siitä että toinen tarjoaa, oli sitten kaveri tai potentiaalinen deittikumppani. Ilmaista lounasta kuin ei kuitenkaan koskaan ole, käyhän siinä mielessä että millaista vaihdantaa tässä oikein harrastan. Myöskään sisäinen feministi ei tykkää siitä, että kohdellaan tietyllä tapaa automaattisesti koska nainen, - En tiedä voiko sitä nyt suoranaisesti sanoa tarjoamiseksi, jos lähtöoletuksena on että mies maksaa seuraavalla kerralla. Ellei treffipaikkojen hintataso ihan hirveästi vaihtele tai toinen tilaa paljon enempää/kallimpaa, niin nollasummapeliähän siitä suurinpiirtein tulee. Lisättynä bonuksena on ett jos kaksikko tilaa samaan aikaan esim. kahvilassa, on yhden lompakon taktiikalla helppoa ja luontevaa kasata kaikki yhdelle tarjottimelle.
- Missä te baarista seksiä saavat/hakevat sitä oikein harrastatte, ihan tosissaan vessassako? Kuulostaa vähän hassulta ja erittäin paljon epäilyttävältä lähteä tosta vaan ventovieraan asunnolle panemaan.