jopa_vain

Vapaa kuvaus

Vuosittain 4.000 M€ yltävä maataloustuki on vastikkeeton ja siten aiheeton rasitus veronmaksajille.

VASTUSTAN MAATALOUSTUKIAISIA!



Maanviljelijäeläkeläisten työeläkkeen maksu valtion varoista
on yksi pahimpia tasa-arvon vääristäjiä yhteiskunnassamme.



MyEL ON LAKKAUTETTAVA JA VILJELIJÄT SIIRRETTÄVÄ KANSANELÄKKEEN

PIIRIIN; SAMAAN JOUKKOON MUIDEN VÄHÄOSAISTEN KANSSA, JOTKA EIVÄT

KYKENE TYÖELÄKETTÄÄN KUSTANTAMAAN.



Suosikkibändit/artistit: xxxxxxxxxxxxxxxxxx

Suosikkileffat: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Lempikirjat: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Vapaa-aikanani: xxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Katson tv:stä mieluiten: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Kotieläimet: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

En pidä: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Parhaat matkakohteet: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Ruoka & juoma: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx



Koulutus: Ammattikorkeakoulu

Koulut:

Työskentelen:

Ase tai siviilipalvelus:

Yhdistykset/kerhot:

Aloituksia

184

Kommenttia

1811

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Mielestäni on tullut riittävän tasolla selvitettyä, että maatalouden ja elintarvike-teollisuuden käyttöön tuotu välituotepanos koostuu - yllätys, yllätys - maatalouden ja elintarviketeollisuuden käyttöön tuodusta välituotepanoksesta, joka aiheuttaa sen että puhtaimmillaankin kotimaiseksi ruuaksi mainittu tuotos on vain 75 %:sti kotimaista. Eikö tämä nyt ole kaikille selvä?

    Tuo luku 4.900 M€ on tärkeä - ja riittävä ilman lisäerittelyä - muistaa, kun ryhdymme tyynnyttelemään näitä vaihtotaseen heikkenemistä vauhkoavia toteamalla, että tällä 4.900 M€:lla kummasti tuotaisiin tarvittaessa ruokaa ulkoa vaihtotaseen vajeen siitä kasvamatta. Kun tähän vielä lisättäisiin se 3.000 M€, mikä säästyisi kun maataloustukiaiset loppuisivat, niin olisihan siinä hulppea 7.900 M€ vuosittain käytettäväksi nykyisyyttä tehokkaammin kansakunnan hyväksi.

    Jäisi rahaa säästöön ja ruuan laatukin k i p u a i s i pikkuhiljaa Euroopan keskitasolle. Ja ruuan kuluttajahinta l a s k i s i Euroopan keskitasolle. Ja korvissamme lakkaisi kumisemasta tukiaisjoikaus: "Maksakie tukiaissia, maksakie. Antakkie rahhaa. Aaaaah!"
  2. https://issuu.com/mttelo/docs/mtiede_3_2012?e=2189930/2192550

    Täällä joku, (olisiko ollut hassu nimimerkki "faktaaeipalturia ") ilmeisesti kompetenssivajeensa vuoksi itse tiedonhakuun kykenemätön, kyseli jopa typerähkösti, mihin perustuu arvioni siitä, että maatalouden ja elintarviketeollisuuden panostuonnin arvon on 4.900 M€. Oheen linkittämäni "Maaseudun Tiede"-nimisen MTT:n julkaisun mukaan jo vuonna 2008 tuo 4.900 M€ arvo saavutettiin. Kun siihen lisättiin 1.900 M€ suuruinen valmiselintarviketuonti pompsahti koko elintarvikeketjun kokonaistuonti jo sii v. 2008 6.800 M€:oon.

    Nykyisin tuotepanostuonnin arvo lienee huomattavasti korkeampi, mutta kun siitä en ole raporttia huomannut, pitäydyn edelleen tuossa 4.900 M€:ssa sillä loppukaneetilla, että tuotepanostuonti yltää v a r m u u d e l l a yli 4.900 M€:oon.
  3. Paljon on ollut jopa ammattilaisiksi itsensä luokittelevien maanviljelijöiden keskuudessa suoranaista tietämättömyyttä toimialalle niinkin keskeisestä tunnusluvusta kuin paljonko ulkomailta tuodaan Suomeen maataloustuotteita vuosittain.

    Vastaus olisi ollut helppo netistä löytää esimerkiksi ETL:n tilastoista, mutta kompetenssivaje estänee tiedon saannin. Suotakoon näille tietämättömille nyt helpotus ja vastattakoon, että maatalouden alkutuotteiden tuonti vuonna 2014 oli 1,1316 miljardia euroa.

    Kun kotimaista alkutuotantoa suomalaiseen ruokaan tarvitaan n. 1,2 miljardin edestä, huomaamme, että alkutuotteiden tuonti ulkomailta onkin jo liki 50 %.

    Puolivalmisteita ja lopputuotteita tuotiin 3,1356 miljardin euron edestä.

    Maatalouden ja elintarviketeollisuuden maahan tuoma välituotepanos kohoaa yli 4,9 miljardiin euroon.

    Kysymys kuuluu, onko oikein ja tarpeellista maksella niin rouhevia kansallisia maataloustukiaisia, mitä joka vuosi maksamme? Onko se oikein? EI OLE!

    Tukiaiset lopettamalla maataloutemme tuotantorakenne tervehtyisi luonnostaan, kun kaikki liikevaihdossaan alle 100.000 euroon vuodessa jäävät tilat, joita on n. 42.000 kappaletta, joutuisivat lopettamaan veronmaksajien rahoilla puuhastelun, markkinoiden sotkemisen ja toimialansa kannattavuuden turmelemisen. Jäljelle jäävät 9.000 tilaa pystyvät toimimaan ilman tukiaisia ja heidän tuotoksensa suomalaiseen ruokaan riittävät niin ylenpalttisesti, että ruuan lisäksi myös juomamme olut voitaisiin edelleen panna kotimaisista ohramaltaista.
  4. Kommentteja zz:lle. Sen lisäksi, että raipat todellakin kompensoisivat
    valtiolle tukiaisiin haaskatun rahan, niillä olisi myös alla lueteltuja vaikutuksia:

    1) "Peltoa vuokralle antaville vuokratuloihin 80% raippavero"
    zz: "Kukaan ei antaisi peltoa vuokralle noilla ehdoilla."
    - se juuri olisikin raippaveron eräs tarkoitus. Kun vuokrattavilta pelloilta täten häviäisi tuottokyky, ne tulisivat ennen pitkää halvalla myyntiin, jolloin professionaalinen 10% osuus nykyisistä maanviljeljöistä voisi hankkia ne omistukseensa kustannustehokkaasti

    2) "Maatalouden vakuutuksia tuottaville yhtiöille 50% ylimääräinen vero" zz: "Ehkä yhtiöt eivät edes tarjoaisi vakuutuksia tällaisilla ehdoilla, ja toisaalta ei niille olisi kysyntääkään"
    - tällä ei sikäli suuria tavoitella. Satovahinkojen valtion korvausten poistaminen vain helpottuu.

    3) "Väkilannotteiden myyjille 80 % raippavero"
    zz: "Tuottajat hankkisivat lannoitteet ulkomailta, alan kotimainen kauppa ja valmistus loppuisi."
    - varmasti tuo 10 % professionaalinen osuus juuri niin tekisikin. Lopuilta puuttuu kompetenssi eli ovat täydellisen kyvyttömiä moiseen operointiin. Tarkoitus on vauhdittaa tällä surkeiden puuhastelijoiden viljelyn lopettamispäätöksiä.

    4) "Maatalouskoneiden myyjille 50 % raippavero"
    zz: "Samoin maatalouskoneet tuotaisiin ulkoa, uusina tai käytettyinä, helppoa kuin heinänteko."
    - ei riitä 90 % luuseritukijusseilla kompetenssi tähänkään, suorastaan tragikoomisen surkuhupaisaa edes kuvitella moista

    5) "Rehujen myyjille 80% raippavero"
    zz: "Voihan ne rehut itsekin tilalla valmistaa, noilla ehdoilla se olisi varsin kannattavaa."
    - se olisi tarkoituskin. Laiskaa viljelijää (suurin osa 90 % osuudesta) rehun viljely itse ei sattuisi kuitenkaan
    hotsittamaan ja hän pistäisi pillit pussiin, mikä olisikin kansakunnan etu. Laiskuus todentuu siinä, että nytkin olisi edullisinta tuottaa rehut itse, mutta ei riitä viitseliäisyys, ja taitaa se jäädä osaamisestakin kiinni.

    Naurattaa, kuinka paljon epätietoisuutta ilmenee sen suhteen, kuinka käy tukiaisille tässä reformissa.
    Vastaus kun on yksinkertaisen selkeä: tukiaiset ovat sen jälkeen nolla (0) euroa. Niitä ei makseta myöskään sille 10 % osuudelle, joka jää ruokaamme tuottamaan. He eivät ole tukien kaltaista sosiaalista apua vailla, kuten nykyviljelijöistä suurin osa.
  5. Ei peltohehtaareiden kokonaislukumäärällä eikä millään sekavahkolla keskimääräissökellyksellä ole juurikaan tekoa tai merkitystä arvioitaessa, missä määrin suhde 10 % tuottajista tuottaa 90 % suomalaiseen RUOKApöytään tarvittavasta kotimaisesta maatalouden alkutuotannosta, on paikkansa pitävä.

    Vuodelta 2009 on tieteellinen tutkielma, jonka mukaan v. 2009 tarvittiin alkutuotantoa ruokaan 1.500 M€. Samana vuonna maatalouden tuotannon arvo ilman tukiaisia oli 2.400 M€. Lukemat ovat tänään jonkin verran toiset, mutta suhdeluvusta 15:24 on hyvä lähteä liikkeelle. Ruuan tuonnin voimakas kasvu on tuohon suhdelukuun tietysti vaikuttanut, että on perusteltua puhua suhdeluvusta 12:27 eli suomalaiseen RUOKAAN tarvitaankiin enää hieman alle 45 %.

    Suomalaista alkutuotantoa tarvitaan suomalaiseen RUOKAAN enää 1,2 miljardin euron arvosta. Kun yleisessä tiedossa on, että suomalaisen ruuan vuotuinen arvo kuluttajahinnoin on n. 13 mrd euroa, josta alkutuottajan osuus on 10 %, niin lukemaa 1,2 miljardia voidaan pitää hyvinkin luotettavana.

    Maatilatilastollisen vuosikirjan mukaan maassa oli v. 2015 50.999 maatilaa. Näistä 741 olivat taloudelliselta kooltaan yli 500.000 €/vuosi ja 1894 maatilaa olivat taloudelliselta kooltaan 250.000 - 500.000 euroa vuodessa. Jo varovaisesti laskienkin, näiden 2635 tilan ( n. 5 % maatilojen kokonaislukumäärästä)
    tuotannon arvo oli yli miljardin!!!)

    Voidaankin v a r m u u d e l l a siis todeta, että tällä hetkellä Suomessa 5 % maatiloista kykenee tuottamaan 83 % suomalaiseen ruokapöytään tarvittavasta maatalouden alkutuotannosta.

    Herää kysymys, miksi maksaa megalomaniset tuet noille 95 % tiloista, joiden puuhastelulla ei ole juurikaan edes kosketuspintaa suomalaiseen ruokaan?
  6. Ei rangaistuksenomaista raippaveroa tarvita muualle kuin niille toimijoille, jotka nyt törkeästi ylihinnoitellen vievät tukijussin tukiaiset, kun tämä raukka ei osaa pitää kompetenssivajakkina puoliaan.

    Myönnän toki, että helpompi keino valtion on säästää nämä rahat lakkauttamalla
    maataloustuet.

    Maataloustukiaiset ovat viimeisen päälle poliittista kähmintää. Piispan olisi tullut ymmärtää tämä ennen sekaantumistaan politiikkaan. Myös olisi hänen toivonut ennen sopimatonta kannanottoaan selvittää, mikä suomalaisen ruokahuollon tilanne todellisuudessa on. Nythän on niin, että 15 % maatiloista tuottaa 85 % tarvittavasta ruuasta. Joidenkin arvioiden mukaan jopa niin, että 10 % tuottaa 90 % ruuasta. Kummin päin tahansa. Nyt vallitseva maatalouden, ruokahuollon kannalta merkityksetön ja näennäinen ahdinkotila rouhii konkurssein ja muin alasajoin tuota tarpeetonta 85 % osuutta viljelijöistä pienemmäksi luonnon menetelmällä itse edestään.
    Siihen kehitykseen ei tarvita esteeksi ministereitä, ei kanistereita, eikä varsinkaan piispoja. Eikä näiden 85-puuhastelijoiden katoaminen maataloustuotantoa sotkemasta aiheuta Suomen ruokahuollolle vähäisintäkään haittaa, kriisistä nyt puhumattakaan.
  7. "miksi suomalaliset vihannekset olivat loppuneet?" -ihme_asia

    Tämä on tyypillistä tukijussin kompetenssin puutetta. Ei osata ajoittaa tuotantoa ja hoitaa kaupankäyntiä sillä tavoin säntillisesti, että tarjonta riittäisi kattamaan kysynnän vaatimattomassakin markkinatilanteessa. Mutta kun loppupeleissä tukijussille ei ole niin mitään väliä, mitä tulee tuotteiden myynnistä vai tuleeko mitään, kun tuet tulevat varmasti. Ennemmin tai myöhemmin.

    Tukiaisjoiku: "Maksakie tukiaissia, maksakie. Antakkie rahhaa. Aaaaaah!"
    on suomalasien tukijussi ansaintalogiikan suurin peruskivi, toisten armoilla oleminan. Loisinta.
  8. http://www.tulli.fi/fi/tiedotteet/ulkomaankauppatilastot/katsaukset/toimialat/elintarvike15/index.html

    Kun tarkastelee tuota Tullin v i r a l l i s t a raporttia, voi todeta, vaikka kuinka siivoaisi tuontitilastosta pois oliivit je hedelmät ja kahvit, ettå elintarvikkeiden tuonti ei todellakaan ole mikään vitsi. Viimeisen viiden vuoden aikana tuonti on kasvanut vajaasta kahdesta miljardista eurosta neljään (4) miljardiin euroon. Sanomattakin on selvää, että aivan tavallinen ruoka - sellainen jota tukijusssitkin muka ovat tuottavinaan - tuon kasvun on aiheuttanut. On totta, että jopa niinkin arkinen elintarvike kuin juusto on yli 50 % tuontitavaraa. Tämä on huomion arvoinen seikka siinä mielessä, että vaikka Suomessa toitotetaan tuottajien toimesta oltavan maaliman huippua maitotaloustuotteissa, niin siltikin suomalainen juustokaan ei enää kelpaa edes suomalaisille.
  9. "Vaan milläs se tuontiruoka maksetaan, kun ulkomaankauppa nytkin pahasti alijäämäistä ja vienti hiipuu kuin pyy maailmanlopun edellä?", kyselee nimimerkki velkaerkit.

    Kysymykseen on aikaslailla helppo vastata.

    Otetaanpa vastauksen perustaksi se, että suomalaiseen ruokaan tarvitaan suomalaisen maatalouden alkutuotantoa vain 1.500 M€ edestä. Sen sijaan maatalous ja elintarviketeollisuus yhdessä tuovat välituotepanoksia ulkomailta 4.900 M€ edestä, josta maatalouden osuus liikkunee miljardissa eurossa.

    Vastaan, että tuontiruoka rahoitettaisiin sillä rahalla, mikä jää kun maatalouden ulkoatuonti lakkaa ja ETL:kin tuonti vähenee.

    Saattaa jopa vain käydä niin, ulkomaan kaupan alijäämä (joka ei ole nytkään huolestuttavalla tasolla) vähenee! Ja kansakunta säästää maataloustukiaisten loputtua 4.000 M€ vuodessa.
  10. "Vaan milläs se tuontiruoka maksetaan, kun ulkomaankauppa nytkin pahasti alijäämäistä ja vienti hiipuu kuin pyy maailmanlopun edellä?", kyselee nimimerkki velkaerkit.

    Kysymykseen on aikaslailla helppo vastata.

    Otetaanpa vastauksen perustaksi se, että suomalaiseen ruokaan tarvitaan suomalaisen maatalouden alkutuotantoa vain 1.500 M€ edestä. Sen sijaan maatalous ja elintarviketeollisuus yhdessä tuovat välituotepanoksia ulkomailta 4.900 M€ edestä, josta maatalouden osuus liikkunee miljardissa eurossa.

    Vastaan, että tuontiruoka rahoitettaisiin sillä rahalla, mikä jää kun maatalouden ulkoatuonti lakkaa ja ETL:kin tuonti vähenee.

    Saattaa jopa vain käydä niin, ulkomaan kaupan alijäämä (joka ei ole nytkään huolestuttavalla tasolla) vähenee! Ja kansakunta säästää maataloustukiaisten loputtua 4.000 M€ vuodessa.
  11. "kun taas vastaavasti maataloudessa menee sekä omat, että varastetut rahat." kirjoitti viljatukka.

    Myöntääkö tukijussi tässä perimmäisen totuuden? Ja tulkitsee vastiketta vaatimattomat, megalomaaniset maataloustukiaiset epärehellisesti hankituiksi? Kun asiaa juurta jaksain ajattelee, niin tottahan hän kirjoituksessaan lasettelee.

    Ahne, suomalainen talonpoika, suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan raunioittaja numero uno!
  12. Selkeästi tuosta LuuletkoEtteiTiedetä-nimimerkin vuodatuksesta käy ilmi se julkea kerjäläisasenne, mistä on seurauksena, että yritystoiminta on täysin laskettu sen varaan, että yhteiskunta kyllä lopulta huolehtii, vaikka jättääkin hurmiossa otetut ylisuuret velkansa maksamatta. Mikä määrä onkaan maatiloilla otettu tämän ajatuksen varassa velkaa. Röyhkeä ja ahne suomalainen talonpoika on ja vastuuton.
  13. Olisi todella oikeus ja kohtuus, että Tiilikaisen pyrkimykset jäisivät vaille konkretiaa, niinkuin näyttää käyvän kun EU:kaan ei rahaa löytynyt. Budjettiriihessä olisi hyvä varstoa maatalouden kansallisesta tuesta vielä pois roima osuus, niin siitä se Suomen talouden nousu alkaisi.
  14. Ministerivalassa vannotaan, että ministerin on tehtävä työtänsä koko Suomen etua aina ajatellen. Maatalousministeri Kimmo Tiilikainen ei ole sisäistänyt tätä velvoitetta, vaan pyrkii yksipuolisilla maanviljelijäin tukien lisäämisellä vain ajamaan Suomea yhä syvempään talousahdinkoon.

    Varsin törkeätä on Tiilikaisen puuttuminen meneillään olevaan l u o n n o l l i s e e n kehitykseen, joka ajaisi ilman Tiilikaisen sohlailua noin neljänneksen maitotiloista konkurssiin. Nämä konkurssit nimittäin toteutuessaan tervehdyttäisivät merkittävästi
    Suomen kansantalouden tilaa. Nyt on maidosta törkeässä määrin ylituotantoa, joka kaiken lisäksi aikaansaadaan törkeällä verorahojen haaskaamisella maitotilojen tukiaisiin.

    On todella traagista, että talousahdingossa riutuvan isänmaan vähäisistä varoista yhä enenevä määrä käytetään siihen, että maassa tuotetaan rouheita määriä maitojauhetta ja teollista voita, pahimman laatuisia bulkkituotteita molemmat, joista
    maailmalle myytäessä tuskin saadaan edes tuotantokustannuksia vastaavaa hintaa.

    Kysymys kuuluu, onko meillä kansakunta varaa haaskata vähäisiä voimiamme halvanbulkkituotannon ylläpitämiseen?

    Toki Tiilikainen ei temppuiluillaan vielä yllä Tuho-Ahon tai The Perunamies Vanhasen tasolle haitta-asteeltaan, mutta kyllä hän melko lähelle kärkeä asettuu listalla Suomelle eniten vahinkoa aiheuttaneet maalaisliittolaiset.
  15. Avauksesta huokuu taas miten syvälle tukiaisiin ja pelkästään niihin nojautuminen onkaan iskostunut suomalaisen tukijussin aivoihin. Kun Irlannissa on i n v e s t o i t u voimakkaasti maidontuotantoon, niin tukijussi ilman muuta otaksuu, että megalomaanisten tukiaisten avullahan se on tapahtunut. Kuitenkaan jutussa ei sanallakaan mainita, että investoinnit perustuisivat vähäisimmässäkään määrin tukiaisiin. Ottaen huomioon Irlannin viime vuosien kehityksen on hyvin epätodennäköistä, että valtiolta olisi rahaa maidontuotannon investointien tukemiseen riittänyt. Kyllä investoinnit ovat tapahtuneet ihan yksinomaan markkinalähtöisesti sellaisetn ammattilaisten toimesta, joita ei vaivaa kompetenssivaje.

    Suomessa tuon kaltainen kehitys ei ole mahdollista jojtuen juuri kompetenssivajeesta, johon täkäläiset perheviljelmäpuuhastelijat ovat tukien turruttamina ajautuneet.
  16. Mielenkiintoiseksi ellei peräti tragikoomiseksi tällaisen hinnankorotushavittelun tai yleensäkin alhaisesta hinnasta itkemisen tekee se, että Valio on täysin eli sataprosenttisesti maitotilallisten omistama ja määräysvallassa. Jos maitotilalliset haluavat korottaa hintaa, se on täysin heidän itsensä tehtävissä.

    HK-Scan ja Atria ovat pörssiyhtiöitä, mutta myös niissä osake-enemmistö on tukevasti lihantuottajien itsensä hallussa. Eli myös lihan osalta tuottajahintahinta on korotettavissa mielin määrin tuottajien omalla päätöksellä.

    Miksi näin ei tehdä, vaan itketään ja valitetaan ja mangutaan lisää tukiaisia?
  17. Osuustoiminnassahan ei kysymys ole sellaisesta yksityisyrittämisestä, mitä avauksessa ehdoteltiin. Pikemminkin osuustoiminnan korvaamisesta, sillä osuusmeijerin kauttahan tukijussi nyt maitonsa myy, ja lihat Osuuskunta LSO:n tai Lihakunta-osuuskunnan kautta. Kun tähän vielä lisätään SOK, niin ollaankin saatu esiin nimimerkki PyhäSylvin iloksi vaiko peräti tiedoksi tämän hetkinen, keskeinen ja tukijussin kannalta olennainen osa osuustoimintaa.

    Kokemuksen valossa voidaan siis todeta, että osuustoimintankaan ei ole tukisjussi kykenevä, joten ei toivoakaan itsellisestä yksinyrittämisestä. Kompetenssivaje tukahduttaa kehityksen idun.

    PyhäSylvin osuustoiminnan haikailusta huokuu se vastuunpakoiluasenne, jonka mukaan tukijussin on aina päästävä jonkun muun taakse suojaan, kun ittestä ei ole.
    Ja tietysti muiden kustannettavaksi. Maksakie tukiaissia, maksakie. Antakkie rahhaa!
  18. Kompetenssivaje tulee esteeksi suurimmalla osalla tukijusseista tällaiseen paikalliseen sopimiseen. Jo pelkästään siitä syystä, että useimmalla ei riittäisi hyödykkeitä ympärivuotiseen toimimiseen, kaunis ajatus romuttuu. Tukiaisia kuittaamalla on aivan sama, miten hyvin tai huonosti tuotannto onnistuu, ja tietysti paljon, paljon pienemmällä työpanoksella. Tukijussi kun on kyllästetty ahneuden perisynnin lisäksi myös kohtalaisen suurella laiskuuden synnillä.
  19. Tragikoomista on havaita, kuinka syvälle tukijussin mieleen onkaan juurtunut ajatus, että tuet ovat ikäänkuin itsestään selvästi hänelle kuuluvia ikuisia etuuksia. Tämä kävi tuossa aiemmin selville, kun nimimerkki "niinpäjoo" äimisteli, kuinka tukiaisista syntyisi säästöä kolme miljardia, kun hänen mukaansa 85 % tukijusseista lopettaessa tuotannon tuet pienensivät vain kymmenen prosenttia.

    Niin syvälle on tukiaisloinen häneen iskostunut, ettei voi sitten millään tajuta, että loput 15 %, jotka jäävät maataloutta harjoittamaan, tulevat toimeen ja tekevät sen TÄYSIN ILMAN TUKIAISIA. Tämän on maanviljelijä Björn Wahlroos jo vuosia sitten julkituonut YLE:n haastattelussa.

    Eli tukiaisia todellakin lakkautettaisiin vähintäänkin kolmen miljardin edestä, kunhan nämä 85% puuhastelijat saadaan ensin likvitoiduiksi.
  20. Kyllä tuosta "itukommari" -nimimerkin päätelmästä ihan itu löytyy. Suomen maatalous on ollut ja on suuressa ylituotantotilanteessa, joten ruokahuolto ei siitä edes hetkahda, kun kyvyttömämmät amatööripuuhastelijat retkahtavat konkurssiin. Siitä on kansantaloudelle muutakin hyötyä kuin se, että lakkaavatpa konkurssiin menneet tilat raastamasta tukiaisia.
    Suomesta ei maataloustuotanto lopu siihen, että tuet lakkautetaan. Jo nykyisin tilanne on se, että 15 % osuus maanviljelijöistä tuottaa maatalouden tuotoksesta 90 %. Loput
    85 % viljelijöistä on amatöörimäisiä puuhastelijoita, joiden ainoa tavoite on kahmia
    mahdollisimman suuret tukiaiset eli loisia yhteiskunnan tuella.

    Suomen maatalous ja elintarviketeollisuus tuovat nykyään yhteensä tuotantopanoksia ulkoa 4900 miljoonan eurona edestä. Maatalouden tervehtyessä eli konkurssien kautta supistuessa tämä tuonnin osuus vähenee, jolla on positiivinen vaikutus niin kauppa- kuin vaihtotaseeseenkin.

    Maanviljelijöistä suurin osa tekee jo nyt tilan ulkopuolella töitä palkkarenkeinä. Vain noin 20.000 kompetenssiltaan ala-arvoisinta tulee retkahtamaan yhteiskunnan turvaverkkoon, ja hekin vasta viiveellä, koska ennen työmarkkinatuen saamista olemassa oleva omaisuus on käytettävä elämiseen.

    Kaiken kaikkiaan tukien lakkauttamisesta, lomailurahat ja luopumistukieläkkeet sekä investointiavustukset mukaan lukien yhteiskunnalle koituisi yli kolmen miljardineuron eli 3000 miljoonan euron säästöt.

    Kyllä on itua ja yhteiskunnalle etua!
    21. 23 / 91
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt