mr-groove
"Lähes kaikki ongelmamme johtuvat siitä, kun omat harhakuvelmamme ja todellisuus kohtaavat toisensa." -- Anthony de Mello
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia28 aloitusta · 607 kommenttia
- Toivon, että tapahtuu sulle. En itsekään ole nuorempia seurustelukumppaneita baareista löytänyt, vaan erilaisista tapahtumista. Baareista saattaa sattumalta löytää ns. sielunkumppanin, mutta aamun valjetessa illuusio on haihtunut. Lopetin sometukset noin 2v sitten, ei oo mun juttu ja otti liikaa aikaa elämästäni. Soitan mieluummin tietääkseni mitä ystävilleni kuuluu ja päinvastoin. Siis oon tosi vanhakantainen ukko.
Mutta tosi harvat ikäerosuhteet toimivat pidempään. Toki poikkeuksiakin on jopa julkkispiireissä. En halua lannistaa sinua. MM. Charlie Chaplin oli tuosta yksi poikkeus. Hän meni naimisiin Oona O´Neillin kanssa yli 50-vuotiaana. - Ehkä tuollaisissa lähestymistilanteissa mies on joko aika tukevassa kännissä tai tuntee olevansa lähes pedofiili. Esimerkiksi baarissa sellainen kohtaaminen on aika hankala yhtälö. Mulle tanssiminen on sellainen luontainen juttu, josta ikäsolmu voi aueta. Ehkä jotku muutkin harrastukset, mutta se on molemmin puolin vaikea tilanne. Ajatteleppa tilanne, että 50 aijä änkeää istumaan sinun ja sinun kavereiden pöytään ihan noin vain, pelkästä sun katseesta. Olen vieläkin niin ujo, etten tee sitä pelkästä katseesta, tarvitsen enemmän, mutta sielunveljet tarvii vain 10 tuoppia; eikä edes katsetta.
Kieltämättä viehätyn nuorista naisista, mutta en perus baarikännimusukoista. - On meillä Suomessakin naisia, jotka ovat ns. nyrkin ja hellan välissä. Toisaalta; esmerkiksi Intiassa vaimot ovat aika usein miehensä omaisuutta ja rakkausavioliitot ovat harvinaisuuksia vielä tänäänkin. Ne sovitaan sukujen kesken. Ei siellä tavallinen perheen isäkään kovin itsenäinen ole. Suvun vanhin on päätösten takana. Arabimaissa lienee samaan tyyliin, kuten nyös monissa muissa maissa nimiä mainitsematta.
Kuitenkin me suomalaiset miehet ja naiset ollaan aika itsenäisiä. Jos me halutaan pariutua, niin se on meistä (ei suvusta) kiinni. Maidän pitäs vaan oppia elämään keskenämme pienten kriisien keskelläkin. - Aiemmin oli sukupuoliroolit. Kieltämättä niissä nainen oli usein heikompi osapuoli ja oli PAKKO pariutua. Kieltämättä se teki suhteista pysyvämpiä, joissakin tapauksissa onnellisempiakin, mutta ei suinkaan kaikissa.
Mielestäni kenenkään ei pidä sietää uhkaa joutua taivasalle, ei naisen eikä miehen. Yritin tuoda esille esille tasavertaisen parisuhteen haasteita. Ne eivät ole helppoja kaikissa tapauksissa. Kaikki pitää sopia parin kesken, kuten esimerkiksi uran rakentaminen. Jos on pieniä lapsia ilman tukiverkostoa, niin jomman kumman täytyy olla kodin ja lapsien turva, jos jomman kumman uran rakentaminen vaatii esimerkisi matkustamista, Itse jätin oman urakehitykseni telakalle aikanaan, jotta vaimo sai tehdä väitöskirjansa ja uransa. Samassa lapsiperheessä ei voi olla samaan aikaan kahta urauhjusta. Lapsettomassa perheessä sellainen onnistuu. Ihmettelen myös joitakin urheilijapariskuntia, mutta heillä on ollut isovanhempien tuki. - Niin ikvä sanoa, mutta noilla sun alotussanoilla ei tuo tule toimimaan ihan helposti. Teidän pitäisi puhua, että mikä estää sitoutua: luottamus, seksi, muut ympäristötekijät. Mun raastava kommentti on, että joko lähdette parisuhdeterapiaan selvittämään solmut tai sitten vapautatte toisenne tunteiden kahleista.
- Mietin vielä, että missä mielessä aloittaja tarkoittaa lähestymistä? Salainen seksiseura varmaan kelpaa useimmille, mutta ns. julkinen suhde voi olla vähän arempi juttu.
- Tämä lienee trolli. No ei se nii iästä ole kiinni vaan henkilökemiasta. Mina pystyy lähestymään tanssilla tai ihan vaan lantion pienellä liikkellä. Yksi käsivarsikosketus oli myös lähestyminen, jonka muistan aina. Eu siitä suurempaa syntynyt, mutta tällainen hölmökin ymmärsi, että nainen, joka voisi olla tyttäreni, on kiinnostunut. Kiva ilta siitä seurasi. Jotenkin nuoremmat jannut ovat olleet agressiivisia huomatessaan sellaisen tilanteen. Toki puhejudioan heidät, mutta jotenkin epäsuopeus ärsyttää, olipa se kumpaan suuntaan tahansa.
- Hmm, En lähde luokittelemaan itseäni. Ehkäpä naiset ovat onnistuneet paremmin tässä länsimaisessa sukupuolimurroksessa. Ei me miehet enää keihästetä mammutteja koko heimon tarpeisiin. Lähiyhteisön tuki on (lähes) mennyttä, ainakin meille miehille. Naisten kyky luoda suhteita, jotka eivät perustu mihinkään arvojärjestukseen, ovat usein miehiä parempia (kirjoittajan mielipide).
Nykyinen parisuhdeideologia, joka ei perustu ennalta asetettuihin roolimalleihin, on vaan aika haastava molemmille osapuolille. Kumpikaan ei saa olla heikko, vaan on taisteltava ollakseen täydellinen vähän joka alalla, jotta voi olla kunnioitettu kumppani toisella, joka tuntee aivan samoin. Parhaimmillaan tasapuolinen suhde voisi olla täydellinen, mutta se vaatii ihan helvetisti keskustelua, sopimista, toisen kunnioitusta ja lopulta yhteisymmärrystä yhteisestä matkasta - ei kilpailua paremmuudesta. - Olen kokeillut moista, tosin lapset olivat nuorempia ja vielä huolta vaativia ja yhdellä osapuolelle ei ollut lapsia. Ei asuttu yhdessä vaan tapailtiin toistemme kotona lapsian kanssa tai ilman, sekä myös yhteisillä lomilla ilman lapsia.
Aikansa se toimi, oli meille kaikille uutta ja jännää. Lopulta siitä tuli kahden kauppa, koska lapseton osapuoli tunsi itsensä ulkopuoliseksi aina kun meidän lapsellisten jälkeläiset olivat läsnä. Ihan kiva kuvio siihen elämän vaiheeseen, mutta elämäntilanteet ja ihmisten tunnetilat pitäs mennä yksiin pidemmällä aikavälillä. Kahden kauppakin kaatui lopulta. Naiset pariutuivat eri tahollaan miesten kanssa ja minä päädyin sinkumieheksi. Se oli kiva vaihe elämääni, mutta nyt ei ole oikein enrgiaa rakentaa edes parisuhdetta. - Kun vaivautuu kävelemään riittävän kauas (= kilometri) merkityistä poluista, niin siellä ei kukaan käytä uimapukuja eikä kukaan tule urputtaan. Ei siellä välttämättä ole muitakaan, mutta jos naturismi on se juttu, niin so what!
- En asu.
- Mulle tuli Helsinki, en halua asua siellä, mutta kiva kun se on lähellä.
- Muijan kanssa vaatekaupassa on ihan killeri. Taannoin olin ns. makutuomarina. Siinä ei mies voi sanojansa oikein laittaa. Kolmen raastavan tunnin jälkeen oli pakko sanoa, että miksi sinä raahaat minut tänne sanomaan mielipiteitä, joita et halua kuulla.
- Ehkä minä olen joskus ollut palstanorsu eriävillä mielipiteilläni, en niinkään vaatimattoman fyysisen kokoni puolesta. Toki harvoin täällä visiteeraan kun tämä tuntuu olevan ATM (All Terrain Mobile) pelikenttä.
- Tervetuloa Hiirulainen.
Kuten kaveri tuossa kertoikin, niin tämä on enemmän valituskerho kuin henkevän keskustelun kerho. Jos keksit jotain, mistä valittaa, niin anna palaa. - Kuvaamasi suhde on itselläkin haaveissa, poislukinen arki. En ole hyvä elämään yhteistä arkea naisen kanssa, miehiä en ole kokeillut, enkä aio sille saralle lähteä. Hoidan mieluummin arkeni yksin.
- En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta mielestäni ette kohtaa romanttisesessa mielessä. Miehesi ei ehkä ole romantikko sinun mittapuulla, mutta on ehkä sitä omasta mielestään. Romantiikka on vaikea laji. Tietenkin odotusarvoista pitäs keskustella, mutta kun romantiikka on vaan sellaista härdelliä, että kumppanin pitäisi osata yllättää sinut sellaisella, jota oikeesti haluat mutta et osaa odottaa.
- Vaikka täältä, mutta onhan sokeroitumiseen orientuneita sivustojakin olemassa. Tuskin kukaan sokerisetä lähtee sponssaamaan ilman tapaamista.
- Ompelu on puhtaasti tekniikkalaji, jonka mies oppii helposti, mutta kutominen on jopa perhonsidontaa suurempaa mystiikkaa.
- Eipä oo nainen (no lapsena äitiäni lukuunottamatta) lyhentänyt lahkeitani, vaikka siihen on joskus tarvetta, persjalkainen kun oon. Varsinkin farkuissa lahkeen pituus menee parillisten tuumien välein ja mulla jalan pituus on 31 tuumaa. Omistan ompelukoneen ja olen vastaavasti trimmaillut naisteni vaatteita sopivaksi. Kyse ei ole ollut lahkeiden lyhentämisestä, vaan esimerkiksi jakkupuvun tai mekon vyötärön kaventamisesta, kaula-aukon säätämisestä, vyötärölinjan säädöstä tms. hienosäädöstä, kun vaate ei oikein istu kantajansa päällä.