- Kyllä. Mutta kerran psykologi otti sinut jo tosissaan, niin mistä tiedät, että lääkäri ei kuitenkaan ottaisi?
Luultavasti lääkäri ottaisi ongelmasi enemmän tosissaan, kun sinä tunnut välillä ottavan. - Kerroit koulupsykologin puhuneen siihen viittaavasti, että olisi jonkinlaisen ongelman huomannut. Eikö se ole vakavasti ottamista?
- Minä en tanssinut vanhoja. En ole kuullut asiasta sen jälkeen puhuttavan.
Voisit koettaa järkätä itsellesi jonkun "teknisen" avustustehtävän, esimerkiksi tanssien kuuluttajana toimimisen tai valokuvaamisen. Silloin olet kuitenkin enemmän osallisena juhlassa, kuin pelkkänä yleisönä. - Jos havaitaan, että häpeät vartaloasi ja koetat piilotella sitä, niin se saattaa vaan pahentaa kiusaamista.
Jos vartalostasi huomautellaan, niin voit kysyä heiltä suoraan, että miksi asia kiinnostaa heitä niin kovasti. Voit myös kysyä, että miksi he haluavat olla niin ilkeitä.
Tarvittaessa kerro aikuiselle.
Jos ajatus ei tunnu vastenmieliseltä, niin halpoja uimashortseja kannattaa etsiä kirppareilta. Uusiakin saa joskus halvalla esim. Tokmannilta.
Tsemppiä! Kyllä sinä pystyt siihen. - Sanoit, että olet normaalipainoinen (BMI 20), mutta silti tavoitteesi on laijduttaa ja nämä ruokajutut pyörivät mielessäsi niin paljon, että päätit kirjoittaa tänne.
- Jatka elämääsi, niin kuin ennenkin ja hoida koulusi mahdollisimman hyvin.
Suurella todennäköisyydellä nuo ihmiset eivät ole enää osa elämääsi koulumaailman jälkeen. Ihastuksesi on silloin entinen ihastus ja ärsyttävä tyttökin jossain muualla. - Koitahan nyt jaksaa. Moni muu arvostaa sinua varmasti enemmän, kuin isäsi.
- Käsittääkseni yksi syömishäiriön oireista on se, että sitä ei itse sellaiseksi myönnä. Tosin kaipa se psykologi sellaisen tunnistaisi.
- Kavereita voi koettaa löytää myös tuolta:
Www.randomi.fi - No tuo ulkonäköpaineista höpöttäminen ei ole mitään tuulesta temmattua. Nykyajan somekulttuuri on välillä sellaista pintaliitoa, että se luo melkoisia ulkonäköpaineita.
Sinun pitää muistaa, että otit vasta ensimmäisen askeleen polulla, joka voi olla todella pitkä. Toimi nyt vaan sen mukaan, mitä sen psykologin kanssa sovitte ja anna ajan vähän kulua. Asiat ei tapahdu hetkessä.
Samalla voit etsiä itse tietoa syömishäiriöistä ja ottaa asian esille seuraavalla tapaamisella, jos siltä tuntuu. - Laillisesti ei.
Ne siivoushommat ovat kuitenkin enemmän, kuin monella muulla työtä haluavalla lapsella tai nuorella on tarjolla. Suosittelen arvostamaan niitä, koska jos alat näyttää nirppanokalta, niin jatkossa ei välttämättä anneta niitä parempiakaan hommia. Jos sinulle maksetaan siitä, niin on toissijaista, että pidätkö siitä.
Pullojen kerääminen on yksi mahdollinen tapa pikkurahojen tienaamiseen. - No miten siellä meni? Tuntuuko, että asiat alkaisi sitä kautta yhtään järjestymään?
- Toivon totisesti, että menet. Onnea matkaan!
- Älä etsi pelkästään samanlaisia ihmisiä. Omassa kuplassa kaltaistensa kanssa pyöriminen ei kehitä sinua ihmisenä läheskään niin paljon, kuin erilaisten ihmisten kanssa pyöriminen. On tärkeää oppia tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
Opettele sopeutumaan. Joskus ei vaan kannata olla just sellainen, kuin haluaa, koska siitä voi olla haittaa. Kukaan ei tietenkään voi kieltää sinua olemasta se porukan uniikki lumihiutale, mutta valitettavasti kukaan ei myöskään voi pakottaa ihmisiä hyväksymään sinua sellaisena, kuin olet. Sinuna välttelisin liikaa joukosta erottumista ainakin niin kauan, kun voit tienata oman elantosi. - 15-vuotiaana saat itsenäisesti päättää ainoastaan niiden rahojen käytöstä, jotka olet omalla työlläsi ansainnut. Sellaisten rahojen sijoittamiseen et tarvitse vanhempien lupaa. Muiden rahojesi - eli esimerkiksi niiden rippilahjarahojen - sijoittamisen vanhempasi voivat periaatteessa kieltää, eli ei muuta, kuin äidin kanssa neuvottelupöytään.
Ehkä voisitte mennä käymään sijoitusneuvojan juttusilla koko perheen voimin, niin äitisikin saa asioista lisää tietoa. - Sinulla on ongelma ja tiedät sen itsekin. Tarvitset ammattiapua. Mene siis hakemaan sitä.
Usko nyt heti alkuun, että tämänlaatuinen ongelma ei parane ruotimalla sitä täällä anonyymien randomeitten keskuudessa. Hae sitä ammattiapua tai pyydä jotakuta muuta hakemaan sitä puolestasi. - Ilmeisesti olet sangen kiinnostunut pedofiliasta, kerran onnistuit kaivamaan pintaan aihetta käsittelevän ketjun vuodelta 2007.
- Mene hyvä mies ihmeessä lääkäriin. Ne tekee töitä sitä varten, että ihmiset saisivat apua terveysongelmiinsa. Pikaisen googlettamisen perusteella vaivaasi voidaan hoitaa.
Käytäthän muuten antiperspiranttia, etkä pelkkää deodoranttia, sillä ne ovat eri asia? Sitä voi pistää muuallekin, kuin kainaloihin. - Omia kokemuksia minulla ei juuri tuosta asiasta ole, mutta uskoisin, että sinunkin peniksesi "valmistuu" pikku hiljaa omaan tahtiinsa. Jos asia ei aiheuta kipuja tai muuta haittaa, niin älä murehdi siitä liikaa.
Esinahkaa voi tietysti koettaa venytellä varovasti, mutta sekin kannattaa pitää kohtuudessa. - Eli väitteesi ei perustu mihinkään muuhun, kuin omaan kuvitelmaasi asioiden tilasta. Heittelet asioita hatusta, kun susta nyt vaan tuntuu siltä.
Riparilla käy 15-vuotiaita nuoria. Eivät he tyhmiä ole. Jos joku heistä haluaa "uskistua" riparikokemustensa jälkeen, niin eihän se sinulle kuulu pätkääkään.