Siinä se tulikin pähkinänkuoressa. Jäin työttömäksi 6kk sitten enkä enää oikein osaa olla "mukana" elämässä kunnolla. Minulla on masennustausta ja käyn kunnan mielenterveystoimistossa juttelemassa kerran tai pari kuussa. Lääkkeitä en syö omasta tahdostani, satunnaisesti joskus ahdistukseen Opamox tai kaksi.
Tämä työttömyys yhdistettynä yksinäisyyteen, se ettei ole mukana yhteiskunnassa, tappaa minut henkisesti. Menetin jo kykyni puhua vieraita kieliä, mutta nyt on menossa suomikin hyvää vauhtia- änkytän kuin idiootti (ei millään pahalla niille, jotka tästä oikeasti kärsivät!), kirjaimet näyttävät oudoilta ja alan pohtimaan, mistä joku sana on tullut alunperin. Ajatus harhailee, mitään en saa aikaiseksi. Saamattomuuteni on sillä tasolla, että sitä ei usko ellei näe. Olen nuorempana ollut ansioitunut ruoanlaittaja ja jopa tehnyt sitä työkseni, mutta tänäkin aamuna valmistin itselleni kumimaisen munakkaan ja käräytin pannuni. En osaa enää mitään!! Tuskaa pahentaa se, ettei ole ketään luottoystävää jolle vuodattaa joskus tätä kaikkea.
Olo on arvoton. Muut tekevät ja menevät. Kuka töitä, kuka lomalle. Elämää on. Paitsi minulla. Kavereita on toki muutama, mutta aikalailla rupatteluksi se menee niidenkin kanssa kun ei ole mitään yhteistä. Ovat kaikki vahvasti mukana kaikessa, ainakin omassa elämässään. Minä jään aina ulkopuolelle.
Masennus+työttömyys+yksinäisyys = helvetti
37
8982
Vastaukset
- kalle kuvaja
vaihda lääke kiireesti! ja mieti tarvitsetko edes lääkkeitä jotka sekoittavat jo ennestään päätäsi. Muitakin on työttömänä kuin sinä, etsi heitä!
- Anonyymi
Lue tarkemmin tollo. Ei syö mitään lääkettä.
- WD.
Etkö sä sitten tee muuta niiden kavereittesi kanssa kuin rupattelet niitä näitä? Etkö sä voi pyytää jotakuta niistä vaikka kaupungille käppäilemään kanssasi?
- Anonyymi
Nl vittu lue tarkemmin apina
Toi on ihan normaalia myös mulle. Itse olen vuoden verran ollut työttömänä mitä nyt pari työkkärin kurssia käynyt sinä aikana. Masennusta on mutta lääkkeitä en syö. Työttömyys ja yksinäisyys on todella vaarallinen yhdistelmä. Kaikkein pahinta tässä on katsoa kun muut menevät elämässä eteenpäin ja itse on jämähtänyt kehityksessä paikalleen. Mulla olisi niin paljon energiaa vaikka mihin mutta työnsaantikin on niin vaikeaa. Yritys mulla on 100 prosenttia mutta tuntuu kuin tämä yhteiskunta haluaa väkisin tuhota ihmiselämän. Yhtään tosiystävää kaupungissani ei ole jota tapaisin säännöllisesti. Kiitos kuitenkin siitä että minulla on yksi sellainen mutta asutaan liian kaukana että voitaisiin olla enemmän tekemisissä. Minua ei kutsuta koskaan mihinkään, ehkä soitellaan kännissä kun ollaan tapahtumissa ja mä en ole taaskaan paikalla kun ei haluta mukaan.
- hepsista
Mulla on 100% täysin samanlainen tilanne. Työttömyysaikaa ja kaveritilannetta myöten.
- Anonyymi
Millä tavalla muut menee eteenpäin. Ai rahallisesti. Vai autolla😂😂👍👍
- Pieni Neuvo
Älkää nyt ainakaan niille työkkärin kursseille enää lähtekö tilannettanne pahentamaan.
- ei auta työt
ei menot. Ei mikään enää ikinä tuo minun menetystä takaisin joten ihan sama olenko olemassa vai en, mieluummin en, varsinkaan kenenkään pellen sätkynukkena työelämässä tai idiootin kanssa parisuhteessa.
- lääkkeet jees
Miksi ei voi syödä lääkkeitä, jos on masentunut? Syödäänhän sitä lääkkeitä fyysisiinkin sairauksiin. Itselläni diagnosoitiin keskivaikea masennus työttämäksi jäämisen ym. vaikean elämäntilanteen vuoksi. Söin 1,5 vuotta masennuslääkkeitä, ja se oli elämäni järkevimpiä päätöksiä. Kävin samaan aikaan myös juttelemassa ammattiauttajalle. Nyt on vakiduuni, parisuhde ja muutenkin asiat melko kohdallaan. Masennus kannattaa todellakin hoitaa, niin pääsee elämässä eteenpäin. Ei kannata jäädä tuleen makaamaan.
- zibbo
Lääkkeiden syönti on yhtä kuin sairas. Normi-ihminen EI syö lääkkeitä ei edes vitamiinipillereitä. Siihen normitilaan pitää pyrkiä. Mikä ihme ihmisiä vaivaa kun pitää syödä kaikkeen lääkkeitä????? Työtön, yksinäistynyt, maineensakin menettänyt mutta harrasteleva ja elämänsyrjässä noin muuten kiinni. Ylös ulos ja lenkille. Harrastuksia ja itsensä sivistämistä.
- Anonyymi
Riippumattomien meta-analyysien mukaan keskivaikean masennuksen hoidossa masennuslääkkeet ovat yhtä tehokkaita masennuksen hoidossa, kuin plasebolääke. Toisin sanoen jos sinulle olisi syötetty kalkkitablettia ja sokkoutus olisi pitänyt, niin olisit hyötynyt ihan yhtä paljon ammattiauttajan juttelusta kuin js olisit syönyt mitä tahansa aktiivista lääkettä, oli se sitten serotoniini takaisinoton estäjää, takaisinoton vahvistajaa taikka esimerkiksi rauhoittavaa, kilpirauhaslääkettä yms. joita ei edes käytetä masennuksen hoitoon. Yhtä hyvin olisit voinut alkaa naukkailla viiniä joka ilta lasillisen ja saada ammattauttajan sympatiaa osaksesi, ja tulkita viinin naukkailun mielenterveytesi kohentumisen aiheuttajaksi.
Tämän vuoksi lääketieteessä usein suositaan plasebokontrolloituja satunnaistettuja tutkimuksia, ettei sinun tulkintasi ja odotuksesi omasta mielentilastasi saisi vaikutteita siitä, saatko oikeasti tehokkaaksi kuviteltua hoitoa vai et. Plasebolla on oikeasti neurokemiallisia vaikutuksia luonnollisesti, koska se miten tulkitsemme tilanteita vaikuttaa siihen, millaiset synapsiset yhteydet hermostosamme aktivoituvat. Sininen pilleri aktivoi erilaisia neurotransmittereita kuin punainen, koska assosioimme sinisen rauhoittavaan ja punaisen piristävään vaikutukseen. Usein lääketieteellisissä kokeissa tosin sokkoutus purkautuu, koska aktiivisilla lääkeaineilla on sivuoireita, joista jopa sivustakatsoja voi päätellä sivuoireiden perusteella, syökö ihminen kalkkitabletteja vai aktiivista lääkettä. Tähän ei tosiallisesti tosin kiinnitetä huomiota osin siksi, että tutkimuksialla on kaupallinen intressi ja liialllinen kriittisyys olisi vaan älyllisten resurssien turhaa haaskausta sellaisiin sivuseikkoihin kuten objektiiviseen tieteelliseen näyttöön kaupallisten tuotto-odotusten sijasta. Sekään ei useinkaan huoleta, että lääkkeitä joita tutkitaan muutaman viikon kokeissa, syödään usein vuosikausia ja että tutkimuksissa koehenkilöissä on lähes ainoastaan vahvasti lääkeriippuvaisia henkilöitä. Tämän vuoksi sinuna varoisin assosioimasta masennuksesi parantumista sellaiseen lääkkeeseen, jonka kliininen teho kaupallisesti rahoitettujen lyhytaikaisten tutkimustenkin mukaan on olematon.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4172306/
- kakspluskoks
Olkaa ystävällisiä ja älkää jakako täällä netissä masentuneille ja ahdistuneille tällaisia ohjeita, että lääkkeet vain sekoittavat lisää päätä. Teillä ei voi olla asiantuntemusta tästä aiheesta pelkästään sen perusteella, että itsellä tai kaverilla tai sen kaverilla on ollut huonoja kokemuksia. On ihmisiä, jotka eivät selviä millään juttelulla terapeutin kanssa, koska eivät pääse edes sen terapeutin luo ilman lääkitystä.
Minulla on sisko, jolla on sellainen mielenterveydellinen ongelma, että hirvittää ajatella, mitä tapahtuisi, jos hän yhtäkkiä päättäisi lopettaa lääkityksen. Lääkkeitä saatetaan käyttää joissain tapauksissa väärinkin, mutta se ei muuta sitä, että monet tarvitsevat niitä ehdottomasti.- lijgödorj
Mielenterveysongelma, siis sairaus on siskolla? Joo, varmaan hän tarvitsee lääkkeensä. Muuten voi olla piru merrassa.
Olen joskus ihmetellyt auttaako "silkkaan" masennukseen lääke. Luulisin eniten auttavan, jos masennusta aiheuttavat syyt saataisiin korjatuiksi. En usko että pelkillä lääkkeillä ongelma katoaa.
Tokihan masennukseen määrätty lääke voi toimia ikään kuin kävelykeppinä ja helpottaa taivallusta parempaan suuntaan, mutta mitäs tehdään vaikkapa aloittajan työttömyydelle ja yksinäisyydelle. Ne eivät lääkkeellä katoa. Voimia, tukioita, omahoitoa, ystäviä, mahdollisuuksia tarvitaan. Hyvä, jos ne tulevat pilleripurkista.
Joillakin paikkakunnilla on erilaisia tuki- ja palvelumuotoja. Niistä ja paljon muustakin, vaikkapa siitä masennuksen omahoidosta ja tilanteensa kartoittamisesta löytyy tietoa mm. tuolta:
www.mielenterveystalo.fi - hrygs
Sulla taitaa olla pelkotiloja siskos suhteen. Ota rennosti, ja lopettakaa lääkkeet. Monesti sinunlaisesi päällepäsmärit laittaa "mielenterveyskutoutujat" enneaikaiseen hautaan.
- krroogkrp
lijgödorj kirjoitti:
Mielenterveysongelma, siis sairaus on siskolla? Joo, varmaan hän tarvitsee lääkkeensä. Muuten voi olla piru merrassa.
Olen joskus ihmetellyt auttaako "silkkaan" masennukseen lääke. Luulisin eniten auttavan, jos masennusta aiheuttavat syyt saataisiin korjatuiksi. En usko että pelkillä lääkkeillä ongelma katoaa.
Tokihan masennukseen määrätty lääke voi toimia ikään kuin kävelykeppinä ja helpottaa taivallusta parempaan suuntaan, mutta mitäs tehdään vaikkapa aloittajan työttömyydelle ja yksinäisyydelle. Ne eivät lääkkeellä katoa. Voimia, tukioita, omahoitoa, ystäviä, mahdollisuuksia tarvitaan. Hyvä, jos ne tulevat pilleripurkista.
Joillakin paikkakunnilla on erilaisia tuki- ja palvelumuotoja. Niistä ja paljon muustakin, vaikkapa siitä masennuksen omahoidosta ja tilanteensa kartoittamisesta löytyy tietoa mm. tuolta:
www.mielenterveystalo.fiPsyykenmyrkyt on vuosisadan suurin huijaus. Niitä ei tarvitse kukaan. On tieteellisesti todistettu, että esim. "skitsofreenikot" pärjäävät pitkässä juoksussa paremmin ilman lääkkeitä.
- todellakäsittämätöntä
hrygs kirjoitti:
Sulla taitaa olla pelkotiloja siskos suhteen. Ota rennosti, ja lopettakaa lääkkeet. Monesti sinunlaisesi päällepäsmärit laittaa "mielenterveyskutoutujat" enneaikaiseen hautaan.
Ja sinunlaisesi kaikkitietävät, jotka ette tiedä toisten tilanteesta yhtään mitään, kannattaisi vaan pitää huoli omista asioistaan eikä puuttua toisten hoitoihin tai lääkityksiin. Otatko ohjeinesi vastuun ihmishengistä jotka kenties päätyvät itsemurhaan kun kehoitat kaikkia jättämään lääkkeet pois tietämättä kenenkään tilannetta tai taustoja? Mieti nyt oikeasti mitä puhut. Jonkun tilanne voi heikentyä tosi pahasti kun alkaa noudattamaan sinunlaisesi pätevän hoito-ohjeita luettuaan näitä jatkuvia "älä vaan syö lääkkeitä" -juttujasi. Jos itse et halua lääkkeitä syödä on se oma asiasi mutta älä tuputa samaa mantraa kaikille. Usko tai älä mutta monille lääkityksestä on apua erityisen vaikeina hetkinä. Ei tässä kukaan sinuakaan kehota niitä lääkkeitä syömään joten älä sinäkään kehoita toisia jättämään niitä pois. Anna jokaisen tehdä itse oma päätöksensä ja katsoa hyötyykö lääkityksestä vai ei.
Koita katsoa asioita eri näkökulmasta esimerkiksi introvertit viettävät 99% ajastaan yksin ja haaveilevat ylimääräisestä vapaa-ajasta. Jätä psyykelääkkeet niistä ei ole kuin harmia. Tee yksinolosta ja työttömyyden paineettomuudesta itsellesi voimavara. Älä yritä pitää itseäsi kiireisenä vaan pyhitä aikasi mietiskelyyn. Siivoa kämppä ja syö terveellisesti. Sulje kännykkä, tv, tietokone. Älä käytä alkoholia tai polta tupakkaa. Lähde rauhalliselle kävelylenkille metsään. Et tarvitse kavereita tai muita ihmisiä. Ota vastaan elämä
- Erakkoliisa
Ihana ihminen, ihana ajatus, minä niin jaan tuon..Olen 50-v työtön (ihan peruspvraha) yksinhuoltaja, ex-yrittäjä, akateeminen ym. Ym. Mutta yhteiskunnan ja ihmisten silmissä täysi luuseri. Siksi nyt täysin vailla ystäviä ja "elämää", mutta sehän on vain pintaa. Kesti aikansa, kun koetin kelvata maailmalle, nyt ymmärrän, että tilanteelle en voi mitään. Elän edullisesti Kainuussa metsän keskellä vanhassa talossa eläinten ja lapsen kanssa, nautin luonnosta, en matkustele, rakastan musiikkia, sahaan itse omat polttopuuni, olen remppaakin tehnyt itse, tunnen oleva osaava ja erityinen, harmi ettei maailmassa ole ketään, joka haluaisi tämän paratiisin kanssani jakaa. .Joskus harmittaa, mutta yhä harvemmin. Tajuan eläväni kuin entinen kartanonherra, joskin köyhä sellainen. Vapautta on, lääniä on, Säälin niitä, jotka luulee että elämän tarkoitus on raksuttaa oravanpyörässä aamusta iltaan, tehdä tulosta ja hankkia rihkamaa ja etelänmatkoja. Aika on asia, jota ei saa takaisin, ei rahallakaan. Nautitaan siitä mitä on, mutta ei rehvastella....Antaa vain työläisten pakertaa..Heh.
- halojaaa
Huvittaa aina nämä oravanpyörästä muka irroittautuneet, joille kuitenkin kelpaa yhteiskunnan taloudellinen tuki ja todellisuudessa ovat vain toisten siivellä eläviä. Nämä "säälittävät työläiset" kustantavat sinunkin elämäsi saamiesi tukien muodossa. Saat vetää lonkkaa, koska joku muu käy töissä ja maksaa veroja. Eli vähän kiitollisuutta ja kunnioitusta, kiitos..
- Erakkoliisa
Niin, kuten totesin, olen käynyt kouluni hyvin, olen ollut aina hyvä työntekijä, en ole KOSKAAN kieltäytynyt tarjotusta työstä, kaikki työ on kelvannuf vaikka olen akateemisesti koulutettu. Mutta kappas vain, yrittäjyyden jälkeen en kelvannut enää töihin, en minnekään, syytä ei ole kerrottu...Kerropa siis, miten voi työllistyä, jos EI PÄÄSE TÖIHIN, JOS KUKAAN EI OTA TÖIHIN.??! Tämä on se kysymys, johon te työn ihanuudesta nauttijat voisitte joskus vastata!
Oletko itse ollut esim yrittäjä? Aika harvasta palkansaajasta on siihen. Onneksi heitä varten on nämä päivätyökeskukset, joita työpaikoiksi kutsutaan, joissa ei tarvitse kantaa vastuuta eikä saada aikaan muuta kuin tunnit täyteen ja palkka juoksee. Yrittäjänä olen alkanut itse kaiken tyhjästä ja tehnyt ja osannut kaiken ideasta toteutukseen ja kirjanpitoon ja elättänyt sillä perheeni vuosikausia. Osaan kaiken ja asennetta on ollut, mutta jossain vaiheessa minusta on tullut yhteiskunnan (=työnantajien) silmissä mitään osaamaton ikäihminen. Tämä osaaminen ei kelpaa minnekään, koska se on ilmeisesti väärässä paketissa. Tämä on ikäsyrjintää, se on selvä.
Mutta pitöisikö minun itkeä loppuelämäni ja murehtia ja syyllistyä siitä, että vuosia kertyy, enhän voi sille mitään?
Jos ja kun ei voi muuttaa tilannetta, täytyy muuttaa asennetta. Siksi uskallan sanoa, että otan kaiken irti tästä työttömyydestä. Jos asialle ei mitään voi, se on hyväksyttävä ja käytettävä hyödyksi ja mahdollisuudeksi.
En halveksi työssäkäyviä, päinvastoin, arvostan suuresti niitä, jotka veronsa maksavat ja pyörittävät yhteiskuntaa, mutta työttömien syyllistämistä en ymmärrä enkä hyväksy. Jokaisella on ristinsä kannettavana ja pitäisi ymmärtää asioiden todellinen laita ennenkuin syyllistää viattomia. Jokaisella työssäkäyvällä on yhtäläinen mahdollisuus hypätä tähän työttömän asemaan, jos sitä niin kerran kadehtii. Se vie vain pari minuuttia, kun kirjoittaa sen eroilmoituksen pomolle. Helppoa, mutta vaatii uskallusta. Kokeilepa!
Mutta kokeilepa sitten toisinpöin, jos ei ookaan kiva työttömänä, onnistuuko töihinpääsy..? - Anonyymi
halojaaa kirjoitti:
Huvittaa aina nämä oravanpyörästä muka irroittautuneet, joille kuitenkin kelpaa yhteiskunnan taloudellinen tuki ja todellisuudessa ovat vain toisten siivellä eläviä. Nämä "säälittävät työläiset" kustantavat sinunkin elämäsi saamiesi tukien muodossa. Saat vetää lonkkaa, koska joku muu käy töissä ja maksaa veroja. Eli vähän kiitollisuutta ja kunnioitusta, kiitos..
Sinä et ole sen parempi ihminen kuin työtön, joten 0/5 kommentillesi.
Yhteiskunnan kuuluu pitää huolta heikoimmista ja sillä ei ole mitään tekemistä loisimisen kanssa.
- tcclslfmcm
Työttömyys on just se.
- Rytmiäelämään
Kun joutuu työttömäksi, yksi tärkeimpiä asioita on pitää yllä selkeä päivärytmi. Herää aamulla klo 8, vaikka kuinka huonosti olisit nukkunut yösi. Keitä kahvi ja puuro ja lue lehti vaikka netistä. Sen jälkeen mene lenkille ulos, 30 min riittää. Toki jos on lumitöitä, kannattaa tehdä homma valmiiksi. Kun tulet sisään järjestele asuntosi. Sen jälkeen voit esim. alkaa lukea jotain ammattiisi liittyvää kirjallisuutta netistä tai käyt kirjastosta hakemassa kirjallisuutta. Siellä voit viettää pari tuntia tutkien ammattilehtiä. Tee myös aina muistiinpanoja pieneen muistikirjaasi.
Valmista lounas klo 13. Sitten tapaat ihmisiä netissä tai muualla. Iltapäiväkahvit klo 14.30 ja sitten kirjallisten tehtävien vuoro. Päivällisen teet klo 17. Suunnittele edellisenä iltana mitä syöt ja hanki vaikka iltaisin kaupasta ruokatarvikkeet. Illalla menet johonkin kulttuuritapahtumaan tai tapaamaan tuttujasi. Nukkumaan menet ajoissa, mutta lue jotain mukavaa kirjaa sängyssäsi. Huom! Älä katso telkkaria tai nuoku netissä klo 22 jälkeen. Viikonloppuisin voit olla vapaammalla.
Tee itsellesi haasteita, ihan sellaisia, joihin joudut ponnistelemaan. Suunnittele vaikka yritystoimintaa mielessäsi tai kirjoita kommenttejasi politiikasta, autoilusta, vanhusten huollosta, sotesta jne. Hakeudu myös vapaaehtoistyöhön.
Listaa ylös päivärytmisi ja laita paperi vaikka jääkaapin oveen.- hfhfdx
Oletko autisti?
- 79576527
Olitko vanginvartija aiemmin? :)
- AinaHyväOhje
Rytmiäelämään-kirjoittajan ohje-kommentti on aivan ihana. Siitä tarttuu jotakin hyvin tsemppaavaa ja ainakin minä helposti tuota ohjeistusta vasten löydän vikaa/viat ihan vaan itsestäni siihen, että elämä tuntuu hankalalta ja lamaantuneelta. Noin se just olisi mallissaan, siinä tavoitetta. Ja sitä paitsi tunnen ihmisiä, jotka elävät just noin, kadehdin kykyjään.
- Maanpäällinenhelvetti
Olen ollut jo vuosia työtön, masennus vaivannut myös vuosia, sekö yksinäisyys. Ei ole edes voimia hakeutua enää mihinkään kun vuosien yrityksen jälkeen ei ole kelvannut mihinkään hommaan. Päässä flippaa pahasti ja lääkäriinkään tai psykologille ei jaksa mennä, kun siitäkään ei mitään hyötyä ollut. Siihen päälle vielä saat taistella kelan kanssa ja odotella rahoja että saisi edes ruokaa. Samapa tuo toisaalta kun ei ole voimia edes kauppaan enää lähteä. Suomi ei ole hyvinvointivaltio, suomi on nykyisin pahoinvointivaltio jossa vähäisillä rahoilla pidentään työttömät hengissä. Tämä kai on se helvetti, jota Sipilän kaltaiset paholaiset pyörittävät ja saavat siitä jotain mielihyvää.
- ahdistelijamamupartio
Työkyvyttömyyseläke on jumalan lahja. Parasta mitä köyhä voi saada. Saa mielenrauhan loppuu pompotus.
- Mitä_Nyt_Kuuluu
Ompa hyvä ja niin tosi monia koskeva aloitus, vaikka huomaa, se on yli kuusi vuotta vanha. Tosi ajankohtainen, riipaiseva kirjoitus.
Mitähän tällä aloittajalle tänään kuuluu, halooo? - Anonyymi
Minua kyllä jäi vaivaamaan tuo, että työttömät voisivat tapailla/tukea toisiaan. Työttömyyttä hävetään, se lannistaa mielen ja fysiikan, kuka haluaa siitä julkisesti kertoa muille kuin anonyymisti somessa ? Mistä löytää oikeasti tuollaisen aarteen kun aikasemmin "Kainuun metsästä" kirjoittanut ? Palkansaajien vastaukset, kaunis ei kiitos.
- sapåölöäp
Tuttua tekstiä, minulla tuli stressi oireita.mm iho oireili.
Onneksi nykyään on netti, voi kommunikoida eikä olla vaan yksin. - Kiitollinentyötön
Parasta mitä mulle tapahtui oli sen kun jouduin työttömäksi, aloitin nimittäin maksuttoman palveluprojektin vanhuksille ja siitä lähtien sain kokea valtavaa kiitollisuutta ja välittämistä ihmisten taholta. Sen jälkeen en ole koskaan tarvinnut miettiä tekemisen puutetta, ja iloa jota voi muille antaa ja samalla saa moninkertaisesti itse takaisin.
- Anonyymi
Sama täällä...
- Anonyymi
👁👄👁
- Anonyymi
Aista vittu ja kuole pois
- Anonyymi
Mitähän tämän ketjun kirjoittajille nykyään kuuluu? Onko elämä mennyt parempaan suuntaan. Itse nyt työtön ja yksinäinen. Sattumalta löysin tämän keskustelun. Olisi kiva kuulla miten muut työttömät ja yksinäiset pärjäilee. Oletteko kauan olleet työttömänä ja onko suunnitelmia?
Itse 1,5v työttömänä ja uutta työtä en ole saanut. Täytyy vain yrittää hakea ja elää päivä kerrallaan
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.691782Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1641449- 881252
- 1211226
Miehelle naiselta
Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te491140- 74915
Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa
Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-240891- 105862
Olen syvästi masentunut
En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi99795Mitä vastaat jos
Kysyn maanantaina jutteluaikaa ihan arkipäivisistä asioista, rauhassa? Koska nimittäin aion 😍36674