Mistä voisit luopua toisen takia?

Voisin luopua Suomi24:stä.

Voisin luopua täydellisestä vapaudestani.

Jos asia olisi miehelle tärkeä, voisin luopua lihan syömisestä. En sitä muutenkaan paljon syö.

Voisin luopua netissä roikkumisesta ja näkkileivän syömisestä sängyssä. Ärsyttää itseäkin kun menee nukkumaan ja muruset kutittaa.

ei täällä kellään mitään ole? ei mullakaan

hyvä kysymys mutta väärä yleisö

Sanotaan näin, että jos minun pitää ruveta tavoistani luopumaan heti parisuhteen alkuun niin kannattaakohan mitään parisuhdetta ruveta sitten virittelemään? Jos minun tavoissa tai asioissa on jotain niin perustavanlaatuista vikaa, ettei edes parisuhdetta voi kuvitella ilman niiden muuttamista niin eikö jo lähtötilanne ole kohtalaisen epätoivoinen?

Ei ne minun "huonot tai väärät tavat" siihen yhteen kuitenkaan lopu vaan niitä juttuja aletaan löytämään/keksimään lisää kiihtyvällä tahdilla. Vaatimuksia tapojen muutosta alkaa kertääntymään lisää ja sitä myötä pienetkin asiat alkavat ärsyttämään.

Eri asia on toki jos toinen saa minut innostumaan jostain, mutta muutosten vaatiminen parisuhteen ensi metreillä menee vähän yli.

Liian myöhään valvominen ja asuinpaikka tulee ensimmäisenä mieleen. Kai sitä voisi periaatteessa luopua kaikesta muusta paitsi toisessa ketjussa mainitsemistani asioista. Luulen, että muhun ei voisi sellainen rakastua, joka ei hyväksy ja kunnioita tapaani ajatella sekä nähdä maailmaa. Haaveesta omistaa taas koira ja saada lapsia olisi varmaan vaikeinta luopua, mutta saattaahan ne jäädä toteutumatta jostain muustakin syystä.

Onko kukaan nainen valmis luopumaan ylipainostaan miehen vuoksi?

Voisin luopua pornosta. Tosin parisuhteessa ollessani se ei edes pahemmin kiinnosta. Tuon lisäksi en oikeastaan keksi mitään tapaa tai tottumusta, josta täysjärkinen ihminen voisi pyytää minua luopumaan.
Jos joku pyytäisi etten enää koskaan vaikka lue kirjoja tai käy uimassa, niin pitäisin häntä kyllä aika sekopäänä.
En harrasta mitään niin paljon, että se saattaisi häiritä jotenkin parisuhdetta. Tiedän että rakkauden eteen on joskus tehtävä töitä. On joustettava ja tarpeen vaatiessa ja luovuttava joistain asioista, en vain oikeasti keksi mitään mistä joku voisi haluta minun luopuvan.

En osaa sanoa tähänkään mitään, se on niin tapauskohtasta.. Oon samaa mieltä ku walski, että jos sitä pitäisi heti olla luopumassa kaikesta ja muuttamassa itteensä, ni onko siinä suhteen alottamisessa ees mitään järkeä? Olettaisin kuitenkin, että siinä vaiheessa sitä ollaan ihastuneita toisiin, kaikkinensa.

Mutta noihin lisäkysymyksiin, ni en varmaan luopuisi koirasta. Riippuu ihan, luultavasti jossain tapauksessa saattaisin harkita sen antamista äitille, mutta en usko.. Jos toinen ois ihan überpahasti allerginen ja mikään ei toimisi, ehkä. En voi luvata, eläimet on kuitenkin aina ollu niin rakkaita. Luultavasti sitä valitsis sellaisen ihmisen, jolla on samoin. Voisin lopettaa tupakoinnin, jos sitä tekisin. Ajankäyttöö muuttaa tietenkin, nythän se on vaan täynnä omia juttuja, ja ois aika luonnollista että sille toisellekin haluu sitten sitä aikaa antaa :) Varmaan aika monia asioita voisin muuttaa, en oo vielä mitenkään lyöny lukkoon että eläisin ihan tähän tyyliin koko ikäni :) Tietystikään ittestäni en luovu, tarkottaen että ittelle ja omalla sydämelle pitää olla aina rehellinen ja tehä asiat oikein sen mukaan.

- netin käyttö harrastusmielessä
- vuorokausirytmi ja ohjelma viikonloppuisin ja lomalla
- lähes kaikki nykyiset huonekalut ja sisustusjutut
- asuinpaikka ja talotyyppi

Itseäni en muuttaisi, mutta voisin jalostaa parempaan.

Liika netissä roikkuminen. Ja telkkarista voisin luopua kokonaan, sieltä ei tule kuin pelkkää p*kaa 24/7. Eipä tule muuta mieleen.

Loppupeleissä mun elämäni on aika tyhjää, joten jos mua vaadittaisiin jostain luopumaan niin ihmettelisin kyllä että mitä v* ja miksi ihmeessä?

---

Melkein mihin tahansa pystyn sopeutumaan, paitsi kommuuniasumiseen, pikkulapsiin ja tupakan käryyn. Lapsia en aio tehdä kenenkään kanssa ja koiria mulla tulee aina olemaan. Narkkareita ja rikollisia en hyväksy tuttavapiiriini.

miks mun pitäs mistään luopua?
Joo, tällä palstalla roikkumisesta voisin luopua, eikä tekis tiukkaakaan, mut en mä oikein tiedä että mitä mun elämässä olis sellasta edes mistä pitäs suhteen takii luopuu.
Ei ole ennenkään seurustelua estänyt mikään oleellinen mun elämässä, ei estä jatkossakaan.

Juomista olisi hyvä hillitä, viiniä kuluu aivan liikaa. Ikävä kyllä raittiit tai vähän käyttävät ovat useimmiten niitä, jotka pinkovat tuulipuvuissaan pitkin metsiä ja nököttävät mökeillään (ja pelaavat rantalentopalloa ;), kun taas mielenkiintoiset keskustelijat ovat deekuja ja/tai mt-potilaita :(

Kodista, kasasta rahaa ja paikkakunnasta. :-)

Samoilla linjoilla kuin Walski.

Olisin valmis luopumaan:
- ylipainostani. Itse asiassa olis tosi kivaa lenkkeillä ja harrastaa asioita miehen kanssa yhdessä
- valvomaan viikonloppuisin pidempään, jos mies tahtoo
- olisin valmis kuuntelemaan miehen mielipiteitä hiusmuotini tai vaatteitteni osalta
- lemmikkiundulaateistani

En olis valmis luopumaan:
- kotipaikkakunnastani ainakaan niin kauan, kun lapset asuvat kotonani
- hyvästä ruoasta
- kodin siisteydestä (himosiistiä ei tarvitse olla, mutta en haluais elää kaatopaikalla)
- en olis valmis muuttamaan miehen mieliksi musiikki- tai leffamakuani
- sisustamisesta, koska kodin laittaminen on mielipuuhaani
- itsemääräämisoikeudestani
- rahoistani, palkastani, omaisuudestani
- ikiomasta ajasta (tykkään tehdä yhdessä asioita, mutta en kestä, että pitäis olla 24/7 yhdessä)

Aika monesta pikkujutusta olisin valmis luopumaan tai kuuntelemaan miehen toiveita. Kuitenkaan en olis valmis muokkaamaan itseäni vain miehen oikkujen mukaan. Siksi on tärkeää, että peruslähtökohdat on samanlaiset.

Voisin luopua mistä vaan pikkuasioista ja tavoistani, jos ne eivät ole minulle niin tärkeitä. Mitään en kuitenkaan tekisi omien arvojeni vastaisesti. Voisin esimerkiksi luopua alkoholista, jos se olisi kumppanilleni tärkeä asia. Mutta en luopusi kasvissyönnistä, koska taustalla on minulle tärkeitä arvoja.

Koirastani en luopuisi enkä ystävistäni, mutta tuskin seurustelisin sellaisen miehen kanssa joka noista vaatisi luopumaankaan.

netissä roikkumisesta voisin luopua.

Vikojani joita toinen joutuisi sietämään, on rumat vaatteet (niitähän en vaihda ulkonäön takia arjessa.) Hakekoon mallinuken ikkunakaupasta jos on niin perso kiillolle.
Musiikkinarkomaniaani tulisi sietää. Jos maku on silti erilainen, voin kulkea napit päässä, mutta nehän on usein päässä.
Satunnainen tupakointi ja ryyppääminen. Absolutisti ei minulle sovi ellei sitten hyväksy että toinen ottaa silloin tällöin.
Kasvissyönti ja tiukat arvot. En voisi elää metsästäjän tai teurastajan kanssa. Lihansyöjäkin on siinä ja siinä. vituttaa niiden kaksinaamaisuus. Ei kannata ainakaan eläinrakkaaksi itseään nimittää jos syö lihaa.

Vakipanostani. Ehkä. Riippuu miehestä.

En luovu mistään. Olen yrittänyt sopeutua suhteissa luopumalla ja saanut vain nenilleni. Ei käy. Minun ehdoillani tai ei siis ollenkaan.

Jaaa,no paheita on mulla kahvi ja kuubalaiset sikarit.Ensinmäistä tarvitsen jotta päivä voi käynnistyä ja jälkinmäinen on rentoutumista.Ja on se verran harvinainen hupi ettei pitäisi ketään häiritä.

Alkoholia juon niin vähän että jos toinenkaan ei joisi niin voisin jättää sen pois.
Olinhan 24 vuotiaaksi asti täysin tipaton,ihan vapaa ehtoisesti.

Sitten jos lähdetään jotain idealogiota ajamaan kuten "liha on murha" tms.niin se ei ole taas sitten mikään perustelu joten jatkaisin pihvien mussuttamista.

Ylipäätään kun alkaa nyt miettimään niin miksi joku alkaisi olemaan toisen kanssa jos toisen toimet olisi omaa ajatusta vastaan.
Itse en alkaisi minkään olemaan minkään pilvenpolttajan kanssa koska en hyväksy sitä.Samalla tavalla jos joku vastustaa lihan syömistä niin tuskin olen sen unelmamies.

Jo nyt vähäisestä alkoholin juonnistani voisin luopua, jos se olisi miehelle tärkeää ja kykenisi perustelemaan sen järkevästi. Samoin lihansyönnistä ja kahvinjuonnista. Juoksevasta vedestä ja keinovalostakin voisin ehkä luopua. Siis ehkä. Voisin myös yrittää luopua asunnon sotkemisesta. Eläinten määrää tulevaisuudessa voisin myös hillitä (nykyisistäni en luopuisi, ellei sitten mies vakavasti allergoituisi eläimille sen jälkeen, kun olisimme olleet jo pitkään yhdessä).

- osasta omaa aikaani allokoimalla jonkin verran aikaani harrastuksistani naiselle
- esimerkiksi jouluperinteistä luodakseni naiseni kanssa uudet perinteet
- poikuudestani

Voisin lopettaa ryyppäämisen, ehkä.

Asuinpaikasta voisin luopua jos ihmissuhde olisi todella niin hyvä ja saisin myös itse tukea luopumiseeni omasta ympäristöstäni.

Muuten haluan olla oma itseni ja olla tietenkin avoin jollekin uudelle miehen elämään tuomalle jutulle.

Tukkaani en pysty pitkäksi kasvattamaan (liian ohut) ja meikkiä en alkaisikäyttämään. Ryyppäämään en ala enkä polttamaan. Liikakiloja on kymmenkunta, jos mies ei ymmärrä psyyken ja ruokahalun vaikutusta kokonaisuuteen ja vaatii laihtumista pitäisin häntä aika pinnallisena. Yhteinen kuntoiluprojekti taas olisi todella ihanaa ja kannustavaa.

Sellaista suhetta ei kannata edes aloittaa, jossa joutuu luopumaan jostain osasta itseään, omista jutuistaan, omasta elämästään. - Selitä aloituksesi viimeinen virke tarkemmin, en ymmärrä.