Muistatko 1. koulupäivän?

Muistan. Äiti sanoi aina ennen kuoluikääni, että pahat pojat joutuvat tuonne ja sinnehän se minut sitten kerran talutti, kouluun.

En muista mitään siitä kun menin ensimmäiselle luokalle eka päivänä peruskoulussa. Et sori.

tosi vähän

kiva oli kun oppi lukeen

Siitä on niin kauan, että suurin osa muistista on liuennut viemäriin, mutta muistan kuitenkin jotain, ja nimenomaan ensimmäisestä koulupäivästä: olin innoissani. Minusta oli todella siistiä päästä kouluun. Vanhemmat saivat olla mukana, minulla oli isä. Muistan juosseeni innoissani joltain välitunnilta takaisin luokkaan (päivä tuskin oli kovin pitkä, mutta yhtä tuntia pidempi ainakin); juoksin, ja eräs toinen poika kampitti minut. Tervetuloa kouluun, tervetuloa alemmalle tasolle.

Muistan. Itkin ja jännitin, mutta jo ekana päivänä alkanut tekstiilityö oli mielenkiintoista. Siitä se sitten lähti ja 17 vuotta kävin kouluja. Nykyään korkeakoulututkinnon suorittaneena istun jo kolmatta vuotta kortistossa. Viime yönä heräsin pohtimaan mikä suomalaisessa koulujärjestelmässä on vikana. Päädyin siihen että omatoimista käytännön aktiivisuutta ei opeteta ollenkaan. Siksi meistä kasvaa ulkopuolisen maailman armopalojen varassa eläviä ikuisia odottajia.

Muistan pihalla nimenhuudon, jossa meidät jaettiin eriluokille ja kuinka pääsin kaverin kanssa samalle luokalle.

2 vuotta vanhemman veljeni ensimmäisen koulupäivän muistan kuitenkin paremmin. Isäni oli saattamassa veljeä ja minä olin mukana. Oppilaita huudettiin jonoihin nimen perusteella, mutta kiikut kiinnostivat minua enemmän. Kävin kiikkumassa pari minuuttia kun huomasin, että kaikki olivat hävinneet kuin savuna ilmaan. Pihamaa oli aivan tyhjä. Menin ovesta sisälle kouluun ja ajattelin, että isän täytyy olla vielä käytävässä. Mutta käytävällä ei ollut ketään ja kaikki ovet olivat kiinni etten tiennyt minne mennä.

Kun en tiennyt mitä tehdä, ajattelin mennä kotiin äidin luokse. Matka ei onneksi ollut kuin parisataa metriä ja hissillä ylös soittamaan ovikelloa. Enpä tiennyt, että syy miksi isä oli saattamassa johtui siitä, että äidillä oli jokin lääkärillä käynti. Ei muuta kuin menin kotitalon etupihalle haahuilemaan yksinäni, mistä isäni sitten kävi minut 5-10 minuutin kuluttua hakemassa, kun lopulta muisti, että minä olin kadonnut.

Eipä mitään suurta draamaa, enkä itkenyt, mutta 5 vuotiaalle eräänlainen twilight zone kokemus.

minkähän helvetin takia lapsi joka ei ole vielä ollut koulussa osaa silti pelätä ja nähdä sen jotenkin aivan erilailla ahdistavana kuin muut asiat - jotka nekin usein pelottaa muttei samalla lailla

olin minäkin ollut tarhassa mutta tää oli jotain ihan muuta. näin sen jonkinmoisena orjatyönä, siirtymänä johonkin 50-luvun kouluun ja kauheaan kuriin

En muista yhtään, millaisia tuntemuksia koulun aloitus aiheutti. Kai se jännitti, mulla ei ainakaan ollut tiedossa etukäteen yhtään kaveria. Olin ollut perhepäivähoitajalla, ja muut lapset siellä oli mua nuorempia. Eli kukaan sieltä ei aloittanut mun kanssa koulua yhtäaikaa.

Ei ole kyllä peruskoulua yhtään ikävä. Ala-asteella oli kyllä ihan kivaa. Mutta ne läksyt ja kokeet ja hiihtokilpailut... :P

Mustan luokkahuoneen, paperin tuoksun, jyrkät portaat ja pronssisen kellon, jolla oppilaat kutsuttiin pihalta jonoon. Ihmisiä en muista ollenkaan. Lukuvuoden ensimmäisessä koulupäivässä on aika jotakin taikaa. Olenkin kokenut niitä pulpetin tuolla puolen 17 kappaletta; ensimmäinen oli vuonna 1970.

Ekasta koulupäivästä en muista juuri muuta, kuin sen että äiti oli saattamassa :-). Muuten ala-asteesta muistan hyvin mm. aamun avaukset liikuntasalissa joissa laulettiin jotain virsiä. Kaikkialle mentiin parijonoissa, ruokailuun mennessä muodostettiin ensiksi jonot luokan ulkopuolelle ja ensimmäisten vuosien aikana välitunneiltakin tullessa muodostettiin ensiksi jono oven ulkopuolelle :-P.

Parasta hupia ala-asteella oli hippa, jota aina välitunneilla leikittiin. Koulumme piha oli todella iso ja osittain kalliota ja metsää vielä silloin ja siellä oli tilaa juoksennella ja piiloutua vaikka puuhun :-).

Mä muistan mun poni -repun. Ja Aapisen! Siinä oli tyttö nimeltä Sini, sitä sen veljen nimee mä en muistakaan..

Meillä piti muuten nousta luokassa ylös, kun luokkaan tuli vieraita. Samoin noustiin ylös, kun vieras poistui. Tää oli 90 -luvun alussa. Muilla sama meiniki?