Carpe diem ja toisten todellisuudet

Voi kun hauska juttu :-) Mutta

1) En, olen liian järkevä.

2) Kyllä, pystyn.

3) Ei ainakaan nyt muistu mieleen, valitettavasti.

4) Valitettavasti ei :-(

1. Ei, en ala viihdyttäjäksi humalaiselle kanalaumalle.

2. En.

3. Kyllä, on mm. kysytty jatkoille, mistä poispääsy (liikenteellisesti) on ollut hankalaa. Ja on tullut mentyä koska pimppi.

4.http://www.youtube.com/watch?v=AGluazDO0PA

En varmasti lähtisi mukaan, eeeeiii

Onko sinulla muuten aavistustakaan miten kulunut tuo fraasi tuo carpe diem on esim. suomi24 treffien naisten ilmoituksissa? Minulle tulee aina mieleen, että tämä sanonta tarkoittaa naista joka uskaltaa lähteä nussimaan maineestaan välittämättä mutta tarvitsee siihen vähän alkoholia ja baarin ympäristöä.

Carpe diem = Tartu kulliin

Eli tää tyyppi kysyi sulta että lähdetkö messiin ja sanoit vaan "Öh....Tuota noin ...En nyt taida" ja tuon jälkeen he jatkoivat matkaa?

Ei se tosielämässä noin mene - tosielämässä tuo lyhyt vastauksesi ei olisi riittänyt vaan se jätkä olisi heittänyt enempi tarinaa tyyliin " Tule nyt vaan ...." ja tuota " vonkaamista" olisi kestänyt pidempään kun tuon yhden kommentin verran.

Sinulla taitaa Essi fakta ja fiktio alkaa jo sekoittua.

Miksi et nussituttanut itseäsi horoksi kertarysäyksellä, kun sinulle siihen tuollainen mahdollisuus tarjoutui?

Tarina on aivan uskottava, polttareillahan on kummaa meininkiä. Minulta kerran kadulla pyysi morsian saada leikata kalsareistani pesuohjelapun (se sellainen siellä takana, missä lukee pestävä 40 c tms.).

1. Luultavasti en jo turvallisuussyistä. Jos selkeästi porukka tuntuisi kunnollisilta, ja minun tyyppisiltä ihmisiltä, kuski olisi ammattikuski (eri porukkaa) ja minulla ei olisi muuta menoa ehkä lähtisin sitkeällä yrityksellä. Jos joku kutsuisi julkisella liikenteellä johonkin julkiseen paikkaan, lähtisin paljon herkemmin.

2. Pystyisin. Ei ongelmaa.

3. On, sekä-että.

Onpas taas katkeroituneita vastauksia. Yritetään olla vähemmän katkera:

1. Saattaisin mennäkin jos kutsun esittäjien olemus miellyttäisi. En tarkoita välttämättä seksuaalisesti, mutta joidenkin vanhojen lihavien pubiruusujen minibussiin en hyppäisi. Olen sillä tavalla ennakkoluuloinen.

2. Muiden rentous on tarttuvaa, mutta en täysin rento tai "oma itseni" pystyisi ehkä olemaan, mutta yleensä nautin vapautuneiden ihmisten seurasta, koska saan tilaisuuden vapautua itsekin edes vähän.

3. Olen kuullut lukemattomia vastaavanlaisia tarinoita, omituisia tilaisuuksia ja kutsuja ja seikkailuita tapahtuneen naisille. Yleensäkin tässä nyt myötäilen palstan linjaa, että miehille harvemmin tarjoutuu mitään ihmeellisiä seikkailuja, jos ei itse ole niitä seikkailuja luomassa. Eli minun olisi pitänyt olla siellä minibussissa pinkit pöksyt jalassa kutsumassa Essiä kyytiin, niin ehkä siitä olisi saatu seikkailu aikaiseksi.

4. Ei tule laulua mieleen, mutta tulee jostain syystä tämä elokuvakohtaus mieleen: http://www.youtube.com/watch?v=UYR3dorshwA

ja kun olin tarttunut hetkeen, mennen (ei Mennen huom.) ulos tuulettumaan kauniina kesäiltana. Auto-grillin pihalle, jonka pöydän äärellä siis istuin, ilmestyi sitten polttariporukka jotka kysyivät onko minulla rahaa antaa, ja tarjosivat kuppia (siis tyhjää). vastasin että ööh.. eipä ole enkä livennyt paljon totuudesta.

Herää kuitenkin kysymys, että miksi ei minun luo tullut 20 naista ja yksi pinkeissä pikkupöksyissä, kysymään haluanko lähteä mukaan ja veisivät minut sinne minne haluan?

Yksinkertainen vastaus. Olin ja olen mies vailla vaadittavaa statusta.

1. Menisitkö kyytiin, jos minibussillinen juhlatuulella olevia miehiä (tai miespalstalaisille: naispolttariporukka) tarjoaisi kyytiä?

Saattaisin mennäkin, jos olisi joku kaveri mukana ja olisin itse sinkku (todennäköistä). Itse asiassa, olen joskus nuorena tyttösenä (19v) ollutkin poikien polttareissa, tosin hiukan olosuhteiden pakosta kun olin kaverin luona kylässä toisessa kaupungissa ja kaikki muut halusivat lähteä. Miehet olivat vajaa kolmekymppisiä silloin. Lähes kaikki parisuhteessa, mutta kaikki tuntuivat olevan innokkaita pettämään. No, kukaan meistä ei ollut kenenkään kanssa, mutta kaverini löysi nuoren miehen (24v) itselleen ja tapailivat muutaman kuukauden.

2. Entä olisitko pystynyt olemaan tilanteessa ihan rennosti, heittämää läppää ja nauttimaan? Oletko sinä sellainen, joka yleensäkin pystyy puhumaan ihan vieraiden ihmisten kanssa rennosti, esim. jos joku julkisessa liikennevälineessä matkustava tai kaupan pitkässä kassajonossa alkaa yhtäkkiä jutella sinulle?

Pystyn yleensä olemaan suht rennosti, tosin en niin rennosti kuin tuttujen kanssa, mutta en kyllä lamaannukaan vieraiden kanssa juttelusta.

Luulin muuten myös, että Essi on uneksinut sadepäivänä. :o) Mutta Essi, olisit sanonut miehille, että tulevat tunnin päästä uudelleen, ja käynyt sillä aikaa kotona laittamassa mekon päälle ja suihkauttanut vähän Escadaa ja sitten vaan menoksi.

Ai niin, olennainen vastaus jäi vielä saamatta. Pääsikö Essi sinne minne halusi (kirjastoon?) ja löysikö Hännikäisen kirjan?

1. Riippuu tilanteesta, jos on vapaata aikaa paljon niin miksei menisin.

2. Pystyn jutteleen ventovieraidenkin kanssa, jos vaan löytää jostain aihetta tai toinen aloittaa juttelun.

3. No tuollaista että en etukäteen ole tiennyt eikä ole mulle muuten tuttuja olleet niin eipä ole tapahtunut.

4. Ei tule mieleen.

Jos Essi olisi mennyt:

=> "Tottakai se meni kun YTM:t pyysi, ei varmana olisi lähtenyt ATM:ien mukaan" (ATM:t tosin eivät a) edes pidä hauskaa kaveriporukalla, b) mene naimisiin eli ei voi olla polttareita, c) uskalla puhua tuntemattomille naisille)

Jos Essi olisi mennyt ja tullut raiskatuksi

=> "Sitä sai mitä tilasi; kuka hullu lähtee vieraiden ihmisten mukaan"

Ei sellaisia valintoja ole olemassakaan mitkä teitä miellyttäisivät.

Onneksi teitä ei tarvitse miellyttää.

"Luulin muuten myös, että Essi on uneksinut sadepäivänä."

No ehkä kerroin itse tapahtumasta kaunokirjallisin keinoin, korostaen sitä ja häivyttäen tuota.

Seuraavan yllättävän tilanteen tulleen osaan olla skarpimpi ja napata kiinni (vaikken nyt ihan niin reipastuisikaan että lähtisin ihan tuntemattoman miesjoukon mukaan).

Kiss my J.Lo ass Darling ;)

Njoo, oon levottomalla tuulella..

1. En, riippuu onko ne esim. goth-henkisiä tai heavymetallporukkaa, sitten ehkä kyllä

2. Joo, rento läppä onnistuu ihan missä vaan, ihan kenen tahansa kanssa

3.On kolmenlaisia ihmisiä, niitä joille tapahtuu, niitä jotka pistävät tapahtumaan ja niitä, jotka miettivät että mitä tapahtui, kai olen tilanteesta riippuen kaikkea noita :)

4. http://www.youtube.com/watch?v=iM7xDalFz_E&feature=related

Elämä on pitkä ja maailma pieni, kyllä samat naamat voi kohdata uudelleenkin, jos tarkoitettu on.

1. Olen sosiaalinen ihminen ja kyllähän minä voisin lähteä tuntemattoman porukan mukaan bilettämään jos vain tilanne ja porukka tuntuu hyvältä. Olen kuitenkin melko iso mies, joten minulla ei ole kovinkaan suurta pelkoa tulla piestyksi. Mutta jos olisin pieni&heikko nainen, niin en kyllä missään nimessä lähtisi suuren miesporukan mukaan.

2. Olen tehnyt noin aiemminkin, joten kyllä pystyisin.

3. Kyllähän noita aina joskus tulee kohdalle. Osaan olen tarttunut, osaan en. Joitakin tehtyjä asioita kadun, mutta niin myös joitakin tekemättömiä.

4. http://www.youtube.com/watch?v=EQ7xKWZOzRs

Vastaan ensin kysymyksiin 1) ja 2).

En menisi kyytiin, koska tietäisin etukäteen etten pystyisi olemaan tilanteessa rennosti, heittämään läppää enkä nauttimaan. Polttariporukka pettyisi valintaansa.

Minunkin tekisi vähän mieleni sanoa, että taas se nähdään, miten naisilla on helppoa, carpe diem -tilanteita (minäkin muuten inhoan tuota kliseetä, "tartu hetkeen", "elän hetkessä", kuulostaa jotenkin päämäärättömältä ja suunnitteluun kykenemättömältä ihmiseltä, kun minä taas elän yleensä vähintään keskipitkien tähtäinten varassa) tarjoutuu eteen, ei tarvitse eväänsä liikauttaa. Ennen kaikkea tekisi mieleni marista, että kysymys on täysin hypoteettinen, koska atm=atm=atm, mutta ehkä tällainenkin tilanne voisi tulla eteen: naispolttariporukka paljastavissa asuissa pysähtyy kohdalla ja kysyy mukaan. Todellisuus haarautuu, ja toisessa haarassa vastaan myöntävästi. Välittömästi naiset alkavat kikattamaan, ja joku heistä huutaa: "no ei me kyllä sua tänne oteta!". Sitten ovi paiskataan kiinni, ja jään odottamaan bussia, joka pysäkille saapuessaan roiskauttaa loskat housuilleni.

3) Eikö Carpe Diem -tilanteita tule koko ajan vastaan? Tosin ne ovat yleensä hieman valjumpia, tyyliin kaveri soittaa "lähdetkö kaljalle", ja sitten sitä joko lähtee tai ei. Joitain outoja juttuja on sattunut, kerran vuosia sitten olin tapaamassa yhtä nettikaveria Tampereella, ja yhtäkkiä, vastoin kaikkia suunnitelmia, olin hänen ja hänen silloisen likkaystävän kanssa matkalla Turenkiin. Aivan upea elämys oli, kun istuin sitten illan en kaverini enkä minkään ikäiseni tytön kanssa, vaan tämän tytön kuusikymppisen äidin kanssa puhumassa jotain puutaheinää.

Neloskohtaan en taida vastata mitään. On niin väsy, etten jaksa ajatella.

En lähtisi äijäporukan bileisiin. Vaikeuksien kerjääminen ei mielestäni ole hetkeen tarttumista, vaan puhdasta typeryyttä.

1. En menisi, mutta toisaalta tuollaista ei kyllä minulle sattuisikaan. Kerran kyllä Tampereella yksi nainen tuli tyrkyttämään minulle ja kaverilleni nauloja, kuulemma polttarimielessä. :)

2. En kyllä olisi pystynyt olemaan. Hankala kuvitella edes koko tilannetta, heh. Mutta jos jossain bussissa joku alkaa minulle puhua niin totta kai siinä pystyisin olemaan rento ja silleen.

3. On tullut. Tampereella minulle tarjottiin huumeita mutta en lähtenyt sen äijän mukaan. Olisi pitänyt soittaa joku hakemaan se talteen, mutta ensimmäisenä ajatuksena oli kyllä tilanteesta pois pääseminen. Myöhemmin sitä ei enää muistanutkaan.

1. >80%:n todennäköisyydellä biletysfiilis ei olisi instant-valmiudessa, oikeastaan vain jos menovaihdetta olisi muutenkin jo viritellyt päälle, spontaanireaktio voisi olla mahdollinen. Oleellisesti vaikuttaisi vaikutelma siitä, miten kivaa seuraa sieltä autosta löytyisi ja miten vilpittömän hyvässä hengessä kutsu tulee.

2.menee aika pitkälti ykköskohdan mukaan - mainiot tyypit, niin voisi sujua, mutta toisessa tilanteessa pinnnistelemätön jäykistelykin onnistuu... En ole huippusosiaalinen juttelija, mutta tilaisuus tekee varkaan ja esim. lomamatkalla tuli omasta aloitteesta keskusteltua satunnaisten lounaspöytä- ja bussinaapureiden kanssa.

3. Ei kai niin päin, että itse olisi pitänyt valita, toimiako... mutta joskus spontaani heitto on kyllä yllättävästi muuttanut päivän kulkua. Eräänä vappuna tarjouduimme kaverini kanssa auttamaan jotakin naisseuruetta ylijäämäruokien hävittämisessä ja piknikvarusteiden kotiin viemisessä, ja jatkoimme ensimmäisestä osoitteesta saman ryhmän mukana vielä jonkun kolmannen tahon kotikekkereihin.

4. Seuramies on aina pop: http://www.youtube.com/watch?v=pkctwWGOG40