Toivoisin keskustelua terapeutin valinnasta, ja henkilökohtaisista ominaisuuksista terapian onnistumiseksi.
Itseäni painaa se, että terapeuttini yksinkertaisesti sanottuna puhuu liikaa! Hän ei edes terapian alussa kysy "miten on mennyt", "mitä tänään" tms, vaan minusta on alkanut tuntua, että roolimme ovat vaihtuneet. Hän puhuu ja minä kuuntelen.
Kesäloman jälkeisellä ensimmäisellä tapaamisella hän alkoi istunnon alkaessa puhumaan kuinka ikävää on, kun kesä on mennyt ja taas tulee pitkä syksy jne. Olin ihan huuli pyöreänä, kun en edes ollut itse päässyt vielä kertomaan, kuinka mukava kesä minulla oli ollut. Mielestäni kesää on edelleen jäljellä, ja odotan syksyä innolla.
Seuraavalla kerralla terapeutti johdatteli aiheita täysin oman mielensä mukaisesti. Tämä on ollut toistuvaa, ja nyt se on itsellenikin tullut näkyväksi.
Ei voi olla niin, että asiakas kuuntelee terapeutin analyysiä ja puhetulvaa 80 % terpiatunnista! Täytyy näissä psykoterapioissa jokin asiakasturva olla, että terapeutit olisivat ammattitaitoisia ja hallitsisivat tekniikat. Eikö Kela valvo näitä terapeutteja mitenkään???
En tiedä, miten tässä nyt pitää edetä. Terapeuttia pitänee vaihtaa, ja jurppii, kun joutuu terpeutille sanomaan, miten hänen tulisi toimia. Ihan niin kuin tässä ei olisi muutakin tekemistä, kun terapeutin opettaminen.
Itseäni painaa se, että terapeuttini yksinkertaisesti sanottuna puhuu liikaa! Hän ei edes terapian alussa kysy "miten on mennyt", "mitä tänään" tms, vaan minusta on alkanut tuntua, että roolimme ovat vaihtuneet. Hän puhuu ja minä kuuntelen.
Kesäloman jälkeisellä ensimmäisellä tapaamisella hän alkoi istunnon alkaessa puhumaan kuinka ikävää on, kun kesä on mennyt ja taas tulee pitkä syksy jne. Olin ihan huuli pyöreänä, kun en edes ollut itse päässyt vielä kertomaan, kuinka mukava kesä minulla oli ollut. Mielestäni kesää on edelleen jäljellä, ja odotan syksyä innolla.
Seuraavalla kerralla terapeutti johdatteli aiheita täysin oman mielensä mukaisesti. Tämä on ollut toistuvaa, ja nyt se on itsellenikin tullut näkyväksi.
Ei voi olla niin, että asiakas kuuntelee terapeutin analyysiä ja puhetulvaa 80 % terpiatunnista! Täytyy näissä psykoterapioissa jokin asiakasturva olla, että terapeutit olisivat ammattitaitoisia ja hallitsisivat tekniikat. Eikö Kela valvo näitä terapeutteja mitenkään???
En tiedä, miten tässä nyt pitää edetä. Terapeuttia pitänee vaihtaa, ja jurppii, kun joutuu terpeutille sanomaan, miten hänen tulisi toimia. Ihan niin kuin tässä ei olisi muutakin tekemistä, kun terapeutin opettaminen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jospa sanoist terapeutillesi, että nyt on minun vuoroni puhua. Niin yksinkertaista se on.
Minun terapeuttini (kognitiivinen) ei puhunut juuri lainkaan, paitsi silloin kun kysyi jotain. Hän ei myöskään kertonut paljonkaan itsestään eikä omista ajatuksistaan, paitsi jos kysyin. Oman terapiani perusteella kuulostaa aika oudolta, että sinun terapeuttisi puhuu niin paljon...
Jos et koe saavasi apua, niin vaihda terapeuttia, kyllä se onnistuu! Aina ei kemiat muutenkaan osu kohdalleen jokaisen ihmisen kanssa.
mulla on kokemusta puheliaasta psykiatrista, tuntui kuin hän olisi puhunut koko ajan, ettei olisi joutunut kuuntelemaan minun ongelmiani. oli jotenkin säikähtäneen oloinen.
terapeutti jolla käyn puhuu mielestäni myös aika paljon, on varsin varma mielipiteistään.
se on toisaalta hyvä, mutta toisaalta hermostuttavaa, kun kertaa samoja asioita useaan kertaan. olen välillä sanounut että ymmärrän jo mitä tarkoitat.
olen myös kertonut, että olen eri mieltä jostakin hänen esittämästään asiasta ja oli kuulemma hyvä, että otin asian esille.
terapeuteille voi puhua suoraan. voit esimerkiksi sanoa, että koet, että hän puhuu paljon ja et tule kuulluksi.
terapeuteilla on omat ohjaajat, joiden kanssa he käyvät läpi asiakkaidensa hoitoa, joten terapeutin tunteiden loukkaamista ei tarvitse pelätä. ei siis tarkoita tietenkään sitä, että heitä tarvisi loukatakaan.
muista myös että maksat aika paljon saadaksesi apua, joten on tärkeää, että koet saavasi hoitoa josta on hyötyä.
Mielestäni hyvä pointti tuo, että sanoo psykoterapeutille siitä, mikä hänessä häiritsee tai vaivaa. Silloin tulee nähdyksi psykoterapeutin kykyt ottaa vastaan, keskustella myös omasta tyylistään ja kemioiden, tyylien yhteensovittamisesta. Tarkoitan, että jos psykoterapeutti esim. näyttäisi loukkaantuvan, niin eihän se kovin hyvää jatkostakaan lupaa: mikä on psykoterapeutin kestokyky eri asioihin.
Mun terapia meni niinkuin pitikin, luulisin. Välillä vähän imettelin, ettei terapeutti ohjannut keskustelua sen enempää, vaan sain aloittaa puhumaan ihan mistä aihesta halusin ja vaihtaa puheenaihetta aika vapaasti.
Toisaalta välillä tuli olo, että hyödyttääkö mua tosiaan tietää mitä heillä oli viikonloppuna ruokana tai missä olivat lomalla. Tai jos aikaa oli enää 5 min jäljellä, että olisi jo hiljaa, mulla oli juttu kesken.
Eräs psykiatri oli myös hyvin rempseä ja puhelias, mutta oletan, että hänellä ehkä oli syynsä, miksi oli ottanut sellaisen roolin. Kyllä se ainakin mua auttoi avautumaan ja tuli sellainen olo, että ei ole mitään hätää, kaikki järjestyy. Ehkä terapeutillasi on joku ammatillinen syy, miksi käyttäytyy niin? Tai sitten on huomaamattaan lipsunut työssään siviilirooliin. Asiaa voisi ainakin kysyä. Toisaalta terapeutin vaihtaminenkaan ei tietääkseni ole kamalan vaikeaa, ja vaikka olisikin, niin aika tärkeästä asiasta on kysymys.
Mun mielestä oli hyvä, että mun terapeutti kysyi itseään koskevia kiusallisia kysymyksiä, esim. olenko vihainen että hän oli myöhässä, tai mitä mieltä olen hänen ulkonäöstään. Sain tavallaan luvan arvostelun ja epäilysten esittämiseen, mikä mahdollisti sen, että pystyin oma-aloitteisestikin sanomaan, jos joku suhteessamme vaivasi.