asustelin aiemmin ulkomailla ja usein mulle hämmästeltiin "että oletpas vaalea italialaiseksi :)" samassa yhteydessä selvisi myös että kuulemma suomenkieli kuullostaa italialta melko paljon :):)
Ihan silkasta mielenkiinnosta että onko joku asiassa samaa mieltä??
Nimittäin omasta mielestä kielillä on eroa kuin yöllä ja päivällä niin kuunnellessa kuin lukiessa.
Ihan silkasta mielenkiinnosta että onko joku asiassa samaa mieltä??
Nimittäin omasta mielestä kielillä on eroa kuin yöllä ja päivällä niin kuunnellessa kuin lukiessa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On niissä samaa sävyä. Italiassakaan ei esiinny monia muissa kielissä yleisiä kireitä äänneyhdistelmiä; esim. "akti"= kääntimen mukaan "attivato" - 'attivaatto' kuulostaa aivan suomelta.
Suomen kieli kuulemma kuulostaa siltä kuin jos japanilainen puhuisi italiaa.
Taannoin reissatessa ohimennen juttelin erään italialaisen naisen kanssa. Tuli puheeksi maan ja kielen nimi Suomi. Hän hämmästeli, kuulemma poikaystävän, joka myös on italialainen, sukunimi on Suomi.
En ole koskaan kuullut, että suomi kuulostaisi italialta, mutta sen sijaan suomi kuulostaa kuulemma espanjalta. Monet espanjankieliset ovat näin sanoneet. Olen itsekin jopa tämän kokenut, sillä pari kertaa on elämän aikana käynyt niin, että kun olen kuullut jonkin musiikkikappaleen, ovat laulun sanat kuulostaneet ihan espanjalta (kunnes sitten n. minuutin parin jälkeen on alkanut saada sanoista selvää ja huomannut, että suomeksihan siinä lauletaan). :D
Sekä italiassa että espanjassa vokaalit ovat hyvin selkeitä, kuulostavat samanlaisilta kuin suomessa. Myös konsonantit ääntyvät samantapaisesti (eri asia on, miten ne kirjoitetaan).
Mielestäni suomen olennainen ero espanjaan on puhenopeus, joka italiassa on edes hiukan hillitympi.
Minun ja monen muun mielestä suomi kuulostaa italialta ja italia suomelta. Pari tositapausta:
Äitini eno oli vaimoineen Italian-matkalla joskus 20- tai 30-luvulla. Rouva osti katukauppiaalta käsin maalatun postikortin lähettääkseen sen Suomeen. Hän tuli kuitenkin ajatelleeksi, että kaunis kortti olisi parasta lähettää kirjekuoressa, ja totesi miehelleen: "Pitäisi saada kuori..." -- ja ehkä hän teki samalla kuvaavan eleen.
Katukauppias (joka oli ehkä 12-vuotias poika), oivalsi ongelman salamannopeasti ja ojensi kirjekuoren sanoen: "Cuori, madam, cuori!" (cuori = sydämet)
Toinen juttu on vanha tyhmä vitsi, mutta ainakin kerra olen saanut italiaanon nauramaan sille. Keskustelimme englanniksi. Selitin hänelle, että suomi ja italia ovat hyvin läheisiä kieliä. Esimerkiksi "listen, look at the sea" on suomeksi "kuule, katso merta". Italialainen räjähti nauruun.
(culo = p...e, cazzo = k...i, merda = p...a)
Suomessa ja italiassa on suhteessa paljon enemmän vokaaleja. Kai tämä sitten rinnastetaan italialaiseksi piirteeksi. Tietysti molemmilla on pitkiä vokaaleja, mikä on nykyeuroppalaisissa kielissä aika harvinaista.