En ole mikään kosmologian fani, mutta tuli mieleen muutama ajatus, joilla saattaa, siis saattaa, olla jotain tekemistä tekniikan, tietoisuuden ja/tai paranormaalien ilmiöiden kanssa:
Todennäköisyyden perusteella voi tehdä filosofisen oletuksen, että multiversumi aiheuttaa universumeja, joihin syntyy hiukkaslajien joukko joka vuorovaikuttaa satunnaisella yhdistelmällä voimia. Siis jos laittaa kaikki universumin hiukkaslajit ympyrään kaavioksi, ja laittaa niiden välille eri väriset viivat osoittamaan sitä mitkä hiukkaslajit pystyvät vuorovaikuttamaan minkä hiukkaslajien kanssa milläkin voimalla (kun eri voimat merkitään viivoiksi eri väreillä), niin ne yhdistelmät ovat satunnaisia. Tässä universumissa sillä satunnaisuudella on se pieni rajoitus, että vuorovaikutussuhteiden on mahdollistettava elämä, mutta se koskee vain osaa hiukkaslajeista.
Eli pelkästään filosofisin perustein voi olettaa, että vain osan hiukkaslajeista voi havaita, osan voi havaita tekniikoilla joilla on teoreettinen perustelu nykyisissä teorioissa ja osan voi ehkä havaita joillain erikoisilla tekniikoilla joista kenelläkään ei ole mitään käsitystä.
Havainnot tukevat tätä:
Tähtitieteilijöiden mukaan ilmeisesti suurin osa kaikesta massasta on yhtä tai useampaa tuntematonta hiukkaslajia, jotka tiettävästi vuorovaikuttavat tavallisen aineen kanssa vain painovoiman kautta.
Teoreettisin perustein voi olettaa myös tuntemattomia voimia, joilla normaali aine vuorovaikuttaa keskenään, jonkun pimeän aineen kanssa ja jotkut pimeän aineen lajit keskenään. Siis ei mitään tiettyjä tuntemattomia voimia, vaan pelkästään sen, että jotain sellaista on.
Tietääkseni tähän mennessä on onnistuttu havaitsemaan 4 voimaa:
sähköinen, heikko ydinvoima, vahva ydinvoima ja painovoima
Olisi kummallinen sattuma, että kaikki universumin voimat olisivat sellaisia mitä tiede, ihmettelijät ja kokeilijat viime 400 vuoden aikana muun ohessa luonnostaan löytävät. Esimerkiksi sähkökentät löytyivät arjen ihmettelyn seurauksena, mm. ukkosen näkemisestä lähtien. Oli joku ilmiö joka vaati selitystä.
Lukemattomat muut universumin voimat voivat vaikuttaa sellaisten laitteiden, eliöiden ja mineraalien ominaisuuksiin, joiden rakenne ei ole niin tarkasti vakio, joita ei tunneta niin tarkasti ja joita ei ole tapana mitata niin tarkasti, että voiman vaikutus erottuisi satunnaisvaihtelusta ja mittausvirheestä.
Painovoima on sitä merkittävämpi mitä isompi massa, ydinvoimat toimivat vain hyvin lyhyillä matkoilla, sähkövoima toimii kaikissa skaaloissa, mutta voi olla voimia, jotka toimivat vain 1-10 metrin skaalassa ja sen ulkopuolella heikentyvät olemattomiin.
Voi olla voima jonka kuvaamiseen tarvittavassa yhtälössä on yli sata muuttujaa ja vielä enemmän termejä. Mitä enemmän muuttujia, sitä epätodennäköisempää, että voima havaittaisiin tekniikan kehittelyn ohessa tai tieteellisten mittausten yhteydessä sattumalta. Todennäköisesti eri muuttujat vetävät tulosta eri suuntiin ja kumoavat toisiaan. Näin ei ole mitään ihmeteltävää, josta voisi lähteä voiman löytäminen.
(Mitä matematiikan käsitteisiin tulee, jos muistan oikein niin tässä yhtälössä on 2 muuttujaa ja 4 termiä: x^3 x^2 x a=y, eli kolmannen asteen yhtälö: x kolmanteen plus x toiseen plus x plus a. Kolmannen asteen yhtälö voi tehdä kaksi mutkaa, ja vielä useamman termin yhtälöllä voi olla vielä mutkikkaampi käyrä.)
Eikö voi filosofisin perustein olettaa, että universumissamme on voimia, joiden yhtälö näyttää siltä kuin kirjaimia ja matemaattisia symboleja olisi satunnaisesti heitetty peräkkäin, ja ne muuttujat todella ovat satunnaisessa järjestyksessä ja yhteydessä, sanan "satunnainen" varsinaisessa merkityksessä?
Jos jotain uusia kummallisia voimia löytyy, voi olettaa, että niistä tietämisen avulla voi tarkentaa joitain mittalaitteita. Kenties jopa voi vuorovaikuttaa Maan läpi ajelehtivan pimeän aineen kanssa tavalla, joka mahdollistaa maan ja meren läpäisevän viestintätekniikan ja sensoritekniikan. Ilman mitään sen kummempia perusteita heitetään vielä sekin ajatus, että kenties tietoisuuden takana on yksi tai useampi löytämätön voima ja ehkä vuorovaikutus jonkun pimeän aineen hiukkaslajin kanssa. Tuo ajatus ei oikeastaan nouse edes spekuloinnin tasolle.
Miten ihmeessä etsiä voimia ja hiukkasia joille ei ole mitään yksilöityjä teoreettisia perusteita eikä ehkä koskaan voikaan olla?
Kuutiossa ilmaa on n. 1,3 kiloa massaa typpenä ja happena, mutta kuinka monta grammaa pimeänä aineena, eli paljonko pimeää ainetta on kuutiossa, tässä galaksin osassa?
Jos osa pimeästä aineesta vuorovaikuttaa edes keskenään muutenkin kuin painovoimalla, kerääntyykö sitä asteroidin keskelle, tavalla, jossa niiden keskittymää pääsee tutkimaan poran reiän kautta?
http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=341240
Todennäköisyyden perusteella voi tehdä filosofisen oletuksen, että multiversumi aiheuttaa universumeja, joihin syntyy hiukkaslajien joukko joka vuorovaikuttaa satunnaisella yhdistelmällä voimia. Siis jos laittaa kaikki universumin hiukkaslajit ympyrään kaavioksi, ja laittaa niiden välille eri väriset viivat osoittamaan sitä mitkä hiukkaslajit pystyvät vuorovaikuttamaan minkä hiukkaslajien kanssa milläkin voimalla (kun eri voimat merkitään viivoiksi eri väreillä), niin ne yhdistelmät ovat satunnaisia. Tässä universumissa sillä satunnaisuudella on se pieni rajoitus, että vuorovaikutussuhteiden on mahdollistettava elämä, mutta se koskee vain osaa hiukkaslajeista.
Eli pelkästään filosofisin perustein voi olettaa, että vain osan hiukkaslajeista voi havaita, osan voi havaita tekniikoilla joilla on teoreettinen perustelu nykyisissä teorioissa ja osan voi ehkä havaita joillain erikoisilla tekniikoilla joista kenelläkään ei ole mitään käsitystä.
Havainnot tukevat tätä:
Tähtitieteilijöiden mukaan ilmeisesti suurin osa kaikesta massasta on yhtä tai useampaa tuntematonta hiukkaslajia, jotka tiettävästi vuorovaikuttavat tavallisen aineen kanssa vain painovoiman kautta.
Teoreettisin perustein voi olettaa myös tuntemattomia voimia, joilla normaali aine vuorovaikuttaa keskenään, jonkun pimeän aineen kanssa ja jotkut pimeän aineen lajit keskenään. Siis ei mitään tiettyjä tuntemattomia voimia, vaan pelkästään sen, että jotain sellaista on.
Tietääkseni tähän mennessä on onnistuttu havaitsemaan 4 voimaa:
sähköinen, heikko ydinvoima, vahva ydinvoima ja painovoima
Olisi kummallinen sattuma, että kaikki universumin voimat olisivat sellaisia mitä tiede, ihmettelijät ja kokeilijat viime 400 vuoden aikana muun ohessa luonnostaan löytävät. Esimerkiksi sähkökentät löytyivät arjen ihmettelyn seurauksena, mm. ukkosen näkemisestä lähtien. Oli joku ilmiö joka vaati selitystä.
Lukemattomat muut universumin voimat voivat vaikuttaa sellaisten laitteiden, eliöiden ja mineraalien ominaisuuksiin, joiden rakenne ei ole niin tarkasti vakio, joita ei tunneta niin tarkasti ja joita ei ole tapana mitata niin tarkasti, että voiman vaikutus erottuisi satunnaisvaihtelusta ja mittausvirheestä.
Painovoima on sitä merkittävämpi mitä isompi massa, ydinvoimat toimivat vain hyvin lyhyillä matkoilla, sähkövoima toimii kaikissa skaaloissa, mutta voi olla voimia, jotka toimivat vain 1-10 metrin skaalassa ja sen ulkopuolella heikentyvät olemattomiin.
Voi olla voima jonka kuvaamiseen tarvittavassa yhtälössä on yli sata muuttujaa ja vielä enemmän termejä. Mitä enemmän muuttujia, sitä epätodennäköisempää, että voima havaittaisiin tekniikan kehittelyn ohessa tai tieteellisten mittausten yhteydessä sattumalta. Todennäköisesti eri muuttujat vetävät tulosta eri suuntiin ja kumoavat toisiaan. Näin ei ole mitään ihmeteltävää, josta voisi lähteä voiman löytäminen.
(Mitä matematiikan käsitteisiin tulee, jos muistan oikein niin tässä yhtälössä on 2 muuttujaa ja 4 termiä: x^3 x^2 x a=y, eli kolmannen asteen yhtälö: x kolmanteen plus x toiseen plus x plus a. Kolmannen asteen yhtälö voi tehdä kaksi mutkaa, ja vielä useamman termin yhtälöllä voi olla vielä mutkikkaampi käyrä.)
Eikö voi filosofisin perustein olettaa, että universumissamme on voimia, joiden yhtälö näyttää siltä kuin kirjaimia ja matemaattisia symboleja olisi satunnaisesti heitetty peräkkäin, ja ne muuttujat todella ovat satunnaisessa järjestyksessä ja yhteydessä, sanan "satunnainen" varsinaisessa merkityksessä?
Jos jotain uusia kummallisia voimia löytyy, voi olettaa, että niistä tietämisen avulla voi tarkentaa joitain mittalaitteita. Kenties jopa voi vuorovaikuttaa Maan läpi ajelehtivan pimeän aineen kanssa tavalla, joka mahdollistaa maan ja meren läpäisevän viestintätekniikan ja sensoritekniikan. Ilman mitään sen kummempia perusteita heitetään vielä sekin ajatus, että kenties tietoisuuden takana on yksi tai useampi löytämätön voima ja ehkä vuorovaikutus jonkun pimeän aineen hiukkaslajin kanssa. Tuo ajatus ei oikeastaan nouse edes spekuloinnin tasolle.
Miten ihmeessä etsiä voimia ja hiukkasia joille ei ole mitään yksilöityjä teoreettisia perusteita eikä ehkä koskaan voikaan olla?
Kuutiossa ilmaa on n. 1,3 kiloa massaa typpenä ja happena, mutta kuinka monta grammaa pimeänä aineena, eli paljonko pimeää ainetta on kuutiossa, tässä galaksin osassa?
Jos osa pimeästä aineesta vuorovaikuttaa edes keskenään muutenkin kuin painovoimalla, kerääntyykö sitä asteroidin keskelle, tavalla, jossa niiden keskittymää pääsee tutkimaan poran reiän kautta?
http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=341240
Vastaukset 5
Vanhimmat
Alkuräjähdysuskonlahkon jäsenet kertoilevat juttujaan kaiken alusta mm. pohjoisnapavertauksella.
Ajassahan nyt ei edes voi matkustaa taaksepäin, mutta jos, niin silloin alkua kauemmaksi ajassa ei voisi matkustaa ja tätä kuvataan sillä ettei pohjoisnapaa pohjoisemmaksi voi mennä.
Just just.
Mutta pohjoisnavalle voidaan ja pitää ensin mennä ja vasta sitten voidaan tulla sieltä pois eli kukaan ei ilmiinny pohjoisnavalle yks kaks tyhjästä hokkus pokkus.
Kaiken alkuun uskovat uskovat että ensin ei ollut olemassa yhtään mitään ja sitten hokkus pokkus totaalisesta olemattomuudesta ilmestyy yks kaks kaikki, myös avaruus joka muka laajenee ja kaareutuu.
Oikeasti tuollainen "pohjoisnapa" todellakin on olemassa ja sinne menee koko ajan kaiken taustana toimivia tihentymiä jotka työntyvät "pohjoisnavan" keskustaan, syrjäyttäen sieltä pois tiheään puristunutta asiaa josta pois päin työntymisen aikana syntyy havaittavan kaltaisia maailmankaikkeuksia joissa oleva asia avautuu matkan aikana vähemmän tiheäksi asiaksi ikuisessa avaruudessa joka on ei yhtään mitään ja tuhansien miljardien vuosien aikana tiheään puristunut asia avautuu erillisiksi erittäin nopeiksi ja pieniksi tihentymiksi jotka aikanaan törmäävät muihin vastaaviin "pohjoisnapoihin", jotka kierrättävät ikuista asiaa!
ja eihän tuollaisten kohteiden keskstaa syvemmälle mikään todellakaan voi mennä, mutta aina sinne tulee ulkoa päin ikuista asiaa joka syrjäyttää keskustasta tiheään puristunutta asiaa kohti kyseisten kohteiden "pintaa" jne.
Jos haluat mennä pohjoisnavalle jossa jo on ihmisiä, pitää sinun työntämän heidät pois sieltä, jotta itse pääset pohjoisnavalle ja jos joku nyt haluaa tulla pohjoisnavalle, pitää hänen työntää sinut pois sieltä, jotta hän pääsee sinne jne.
Kaikki perustuu ikuisen asian itsensä kierrättämiselle.
Näkyvässä maailmankaikkeudessa kaikki perustuu entropiaan, mutta tuhansien miljardien vuosien päästä kaikki näkyvässä maailmankaikkeudessa oleva tulee törmäämään kohteisiin jotka kierrättävät ikuista asiaa ja työntyessään tuollaisten kohteiden keskustaan, vuorovauikutus tuollaisessa kohteessa olevan asian kanssa, saa siinä olevan asian pysymään tiheään puristuneena ja työntyminen keskustaan asti, saa keskustasta tiheään puristunutta asiaa työntymään pois päin keskustasta jne.
Näin entropia aina on loppupeleissä aiheuttamassa koko ajan ulkoista painetta kohteisiin joista työntyy ulos ikuista asiaa aaltoina joilla on galaksien luonne!
.
Entropia ja ikuinen asia eivät mahdu samaan teoriaan. Joko kaikki ei koe entropiaa, tai ikuista asiaa ei ole.
Itse asiassa molemmat väitteet ovat vääriä. Ei ole mitään "ikuista asiaa" ja vuorovaikuttamaton alkeishiukkanen ei koe entropiaa.
Vieläkö vanhat fotonit tönivät toisiaan kovempaan vauhtiin?
Ihmisiä voidaan pakata tiheäksi tihentymäksi Maapallon navoille ja sinne voidaan pistää menemään lisää ihmisiä jotka työntävät navoilla olevia ihmisiä pois päin navoilta.
Aikansa kun ihminen työntyy pois päin toiselta navalta, työntyy ihminenkin lopulta toiselle navalle ja työnttä sieltä pois päin ihmisiä jotka aikanaan työntyvät toiselle navalle jne.
Eli kyllä näitä napaesimerkkejä voi muutkin käyttää ja hyvin näyttäisi toimivan.
Eli kyllä se entropia ja ikuisuus yhteen soppii, joten eikun laitetaan ne pussauskoppiin, you know!
.
Esimerkkisi ovat todella eriskummallisia. Fysiikan kanssa niillä ei ole yhtään mitään tekemistä.
Pussauskoppisekoilut taitavat viitata taas pitkähköön lepokauteen.
"Todennäköisyyden perusteella voi tehdä filosofisen oletuksen, että multiversumi aiheuttaa universumeja, joihin syntyy hiukkaslajien joukko joka vuorovaikuttaa satunnaisella yhdistelmällä voimia. Siis jos laittaa kaikki universumin hiukkaslajit ympyrään kaavioksi, ja laittaa niiden välille eri väriset viivat osoittamaan sitä mitkä hiukkaslajit pystyvät vuorovaikuttamaan minkä hiukkaslajien kanssa milläkin voimalla (kun eri voimat merkitään viivoiksi eri väreillä), niin ne yhdistelmät ovat satunnaisia."
Todennäköisempää on se että hiukkaslajit ja voimat sekä niiden suuruudet määrää jokin symmetriaperiaate, niin että kaikissa multiversumin universumeissa on samat hiukkaset ja voimat sekä vuorovaikutusvoimakkuudet.