Tuli tässä mieleen, että kuinka todennäköistä on sattua käyttämään samaa energiaa mitä aiemminkin. Energiahan ei häviä maailmankaikkeudesta kvantti-ilmiöitä lukuunottamatta. Periaatteessa on siis mahdollista, että samalla energialla, jolla Jeesus ristiinnaulittiin ja on noustu kuumoduulilla ylös kuusta, joku pikkupoika tällähetkellä harjoittelee ajamaan pyörällä. Siis sama "energiamolekyylimassa" on milloin missäkin kohtaa universumia, ja mahdollisesti joskus käytämme saman energian uudelleen. Tietenkin on minimaalinen mahdollisuus, että sama energia jolla joskus penkkipunnersimme olisi meidän käytössämme juuri penkkipunnerruksessa. Toki osa tuosta energiamolekyylimassa voi olla mukana suorituksessa. Mutta jos suorituksessa lihaksista saatu energia muuttuu lähinnä kineettiseksi energiaksi ja lämpöenergiaksi niin on epätodennäköistä, että nämä erkanevat energiamolekyylimassat jossain vaiheessa palautuisivat samoihin lihaksiin potentiaalienergiaksi.
Onko ajattelumallini kutakuinkin oikea?
Onko ajattelumallini kutakuinkin oikea?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Työn muututtua lämpöenergiaksi on sen palautuminen mihinkään hyötykäyttöön erittäin epätodennäköistä. Lapsuudessa tekemäsi työ on kauan sitten muuttunut lämmöksi, hajautunut ja säteillyt avaruuteen, josta sitä Auringon säteilynä tulee yhä lisää kiertoon.