... olet ollut....hmm... itelläni oli varmaankin se kun menin nöösipoikana raksalle ja jouduin kahdelle muuraille apumieheksi. Toinen muurasi piippua ja toinen julkisivua, molemmille piti tehdä aputyöt, tehdä laastit, kärrätä tiilet ja ne laastit. Varsinkin sinne katolle kaiken roudaaminen tikapuita pitkin otti pohkeisiin. No, silloin oli nuori ja kestävä... =)
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
MISSÄ APUTÖISSÄ IIVAR-POJU MUKA ON OLLUT!?
TULE SITTEN VASTA KEHUMAAN ITSEÄSI, KUN SINULLA ON VAKITUINEN TYÖPAIKKA!
NIIN!
Paraskin puhuja. Nettisaarnaaja ei ole mikään ammatti. Niin!
...olen vapaataiteilja nykyään...teen mitä milloinkin mielihalu käskee.... =) Muuten mömmö...osaatko tehdä lapiomiehenvalan.... =)
Joo, muurarin apparin homma on varmaan pidemmän päälle ollut raskain homma. Yksittäisenä työsuorituksena vielä karmeampi oli, kun olin hissimiehen apparina. Piti kantaa räntäsateessa hissin vastapainoja pihalta portaita pitkin hissikuiluun. Seuraavana aamuna kutsuikin terveyskeskus.
...tuosta tulikin mieleen kun olin erik.rak.liikkeessä hommissa ja kerran jouduin leikkaamaan oviaukon hydraaliseslla timanttisahalla...se hydrauliikkayksikkö nimittäin painaa n. 120 kg ja kerroksia oli viisi, ja hissikin oli juuri sopivasti remontissa... olisikohan ollut syke 200 kun olin ylhäällä juu.... =)
Katkesko verisuoni päästä?
Hyi helvetti. Toinen mieleen jäänyt ikävä homma on katon hiominen. Ei sopinut minun niskalleni eikä käsilleni. Lisäksi se kaikki pöly ja rappinki oli silmissä ja suussa, vaikka oli suojaimet. Ja nekin oli tietysti huuhussa ja ahdisti hengitystä.
Mutta kokemukset innoittivat ensimmäistä kertaa elämässäni lukuhommien pariin. Hyvä niin, koska pian tulikin lama ja ehdin parahiksi alta pois ennen kuin lomautulappujen jako alkoi.
Oli noin vuosi sitten.
Sitä kauppafoorumia peruskorjattiin ja liikkeet oli kuitenkin auki.....
Kun aloitin työt, alkoi työmiesten työt, kauhea poraaminen ja jälkeenpäin sain kuulla että siinä ylitettiin monen sadan desipelit. Vessa oli välillä pois käytöstä kun tuli niitä putkihommia ja juoksin kun kerkesin tien toiselle puolelle olevaan kahvilaan.
Sitten se työmaapöly oli sanoinkuvaamatonta, ravistin sitä välillä itsestänikin kun pyyhin myyntihyllyjä.
Lopuksi tuli viimeinen pisara, kun he avasi -15c asteen pakkasella sen yhden seinän ja liikkeen lämpötila muuttui 6 ja kauhee viima puhalsi päähän.
Olin parina iltana niin jäässä että, ei kun heti saunaan kun kotia pääsin ja sitten vasta pääsin kotihommiin.
Viimeisenä työpäivänä mä seisoin toppavaatteet päällä ja yritin seistä hyllyjen välissä ettei puhuri päässyt ihan poskiin asti.
Kun pomo ei suostunut ostamaan lämmityslaitetta, mä menin sitten eräänä päivänä vaan lampsii kotiin, mulle se riitti mitta tuli täyteen ja soitin kotoota, että mä palelen liikaa.
Pääsin onneksi sitten toiseen lämpimään paikkaan, aika pian että sain sen loppuun, se oli oppisopimustyöpaikka ja työtunnit oli osa valmistumista.
Kenttäsahurin apulaisena ei tullut kylmä....
Vaikea sanoa... ehkä se oli 90-luvun alussa kun kaivoin lapiolla koko kesän. Tai sitte se oli viime kesänä alkukesän helteillä kun lapioin 3 mottia betonia torstaina ja perjantaina sitten tein 10-15 mottia halkoja. Lämpötilat huiteli siellä lähes kolmeskympis, eikä varjon palaa.
Tai sitte se raskain työsuoritus ajoittuu johonkin tuohon väliin. Ei niitä niin muista. Eikä ne siks toisekseen oikein tunnu miltään kun vertaa ajatustyöhön. Se on yhtä helevettiä.
siivoojana teollisuusalueella
varsinkin perussiivoukset,
koko siivousarsenaali (lattianhoitokone, vesi-imuri, useampi kappale varrellisia siivousvälineitä, pari säkillistä lattiapyyhkeitä, moppeja, kalustepyyhkeitä, muutama sanko ja pari laatikollista pesuainetta ja lattiavahaa) piti rahdata suuressa tehdashallissa sijaitsevista peruspesukohteista seuraavaan ja ylempiin kerroksiin kapeita portaikkoja pitkin..
kaiken tuon lisäksi, vaikka etukäteen oltiin pyydetty tehtaan miespuolisia työntekijöitä tyhjentämään joku tila seuraavaksi päiväksi, että päästäisiin sinne siivoamaan, silti usein päädyttiin itse raivaamaan ne romut sieltä pois,
siinä sitten raavaat miehenköriläät loikovat valtavilla tuoleillaan ja katselevat kun kaksi pientä siivoojaa raahaavat miltei itseään isompia ja painavempia taakkoja vielä sen lisäksi että ovat raahanneet kaikki siivousvarusteet ensin paikalle.
henkisesti raskainta oli sit se päivittäissiivous, suunnattoman, järkyttävän ja yli-inhimillisen kiireen vuoksi.
toisaalta noiden huonojen puolien lisäksi oli ne hyvät puolet; mielenkiintoiset ja jännittävät (sekä haastavat) työkohteet ja ihanat sekä varsinkin uskomattomalla huumorintajulla varustetut työkaverit,
jotka vieläkin toisinaan saavat kaipaamaan takaisin.
mur
ai niin,
olen myös pessyt ikkunoita tilassa jonka syvyys oli enintään 40cm
siis niinku terassin lasituksen ja näkösuojaksi tehdyn säleaidan välisessä tilassa..
ei se raskasta ollut, mut varsin haastavaa ja jännittävää,
mur
Olisiko ollu tuossa 90 luvun lopussa, kun 1 akka tivas puhelimessa viikon verran jotain lausuntoa jostain vitun ydinvoimalan piirustuksista ennen kun tajus et mitään ei tipu.
hassuu, en muista vaik kui pinnistän mikä olis ollu rankinta ja mitenkä se mitataan hikoiluna vai hengästymisenä.
Niin varmasti ainakin jos olet IFK kannattaja ja to sun kuvakin on kuin C4 katsomosta.
Synnytys
Pelaako lapsesi IFK:ssa?
(infantiiliä naurua)
Yhdellä mun frendillä lurahti autoon hänen viides lapsensa, mutta ensimmäisen synnyttämiseen kului hieman tuskallisempi tovi.
Ei noille omille suorituksille oikein saa raskausarvoja, sillä niiden vertailu on hieman hankalaa.
Mutta sen verran mä tiedän, että noi sun "nööseilysi" jäisi täällä tekemättä kaikilta muilta paitsi minulta.
Kestävyys ja tekniikkalajit ovat aivan oma maailmansa. Itse olen siirtänyt niitä muutaman piirun sivuun alkuperäisestä.