Kirjoitan tämän viestin, koska olen kai vähän tyhmä. Olen miettinyt asioita kuten elämän tarkoitus, sen syy ja mitä elämän jälkeen tapahtuu.
Mikä muka olisi elämän tarkoitus tyhmälle ihmiselle? Usein sanotaan että elämän tarkoitus on nauttia siitä ja olla onnellinen. Kuitenkin on todella vaikeaa nauttia elämästä jos on alemmalla tasolla kuin muut ihmiset. Jos teet jotain, tekosi johtaa ongelmiin. Jos sanot jotain, ihmiset joko nauravat tai paljastavat virheet sanojesi takaa. Tunne on kuin: "tuhoan kaiken mihin kosken". Todellisia ystäviä on melkein mahdotonta löytää. Joko ihmiset karttavat tyhmää tai yrittävät vain hyötyä hänestä. Helppo vetää höplästä ja helppo hyödyntää. Parhaassa tapauksessa tyhmä ei edes tajua tulleensa höynäytetyksi, paitsi jälkikäteen kun höynäytyksestä aiheutuneet haitat tulevat ilmi. Muilta on turha odottaa myötätuntoa. Mitäs olet niin tyhmä!
Joskus olen kuullut että elämän tarkoitus on pyrkiä kohti unelmiaan. Mutta tyhmän ihmisen mieli on sellainen, että se unelmoi asioista joita se ei voi saavuttaa. Jos vaikka haluat perustaa perheen ja olla hyvä isä, unelmasi kaatuu siihen ettet sosiaalista taitamattomuuttasi kykene löytämään itsellesi sopivaa kumppania. Jos taas haluat menestyä työssäsi, unelmasi kaatuu tyhmän ihmisen luontaiseen huolimattomuuteen. Huolellisuus kun merkkaa kaikkein yksinkertaisimmissakin hommissa. Et pysty ikinä antamaan riittävää työpanosta ja olet huono duunari. Urheilijaksi pyrkivän on aloitettava treeni jo lapsena, joten mahdollisuutensa pois heittäneelle sekään ei ole vaihtoehto.
Elämälle jää siis vain yksi tarkoitus, kestää kipua kunnes kuolee. Asia olisi tietenkin toinen jos älykkyyteensä pystyisi vaikuttamaan. Silloinhan elämän tarkoitus voisi olla viisastuminen. Vaikka viisauden ja älykkyyden sanotaan olevan eri asioita, ei pelkällä viisaudella voi poistaa älyn puutteesta johtuvia ongelmia.
Mutta mikä sitten on elämän syy? Miksi tällä pallolla edes on elämää? Luonnontieteissä asia selitetään pelkällä sattumalla, tällä planeetalla on elämää, koska molekyylit sattuivat järjestäytymään oikealla tavalla kun maa syntyi. Sitten lähti käyntiin evoluutio jossa vahvat ja lisääntymiskykyiset lajit syrjäyttivät heikot. Lopputuloksena syntyi ihminen, joka älyllisen ylivertaisuutensa turvin otti planeetan hallintaansa. Mutta ihminen oli kyllin viisas keksimään toisen selityksen olemassaololleen. Jumala loi ihmisen pitämään huolta planeetasta. Kesti satoja vuosia, tai jopa tuhansia, ennen kun tajuttiin että selitys on puutteellinen. Ja pian sille kävi samoin kun kaikelle muullekin tyhmälle, selitys menetti arvostuksensa. Ja kun selitys menetti arvonsa, myös planeetasta huolehtiminen menetti arvonsa. Tuotannosta tuli itseisarvo ja älykkyydestä tuotantoa ylläpitävä voima. Juuri innovaatioihinhan teollinen vallankumous perustui. Niinpä älykkyydestäkin tuli itseisarvo (jos se ei jo aiemmin sitä jossainmäärin ollut). Koko yllä kuvailtu kehityskaari kuvaa syytä, miksi täällä on elämää. Elämää on, koska luonto on epäsymmetrinen. Osa järjestelmistä pystyy paremmin kopioimaan itseään ja vastaamaan ympäristönsä haasteisiin. Elämän tarkoitus laajemmassa mittakaavassa on kehittyä ja lopulta tuhota itsensä. Tässä kehityksessä heikkojen kuuluu karsiutua, mutta sen loppupäässä on elämän lopullinen tuho. Toteutamme tuhoamistehtävää saastuttamalla planeettaamme, joka on menettänyt arvonsa, koska ihmisestä on tullut luonnonvoima. Ihmisen normaali elämänkaari on loistava esimerkki. Lapsi syntyy, kehittyy, lisääntyy, vanhenee ja lopulta kuolee.
Koska kuolema on väistämätön kohtalo meistä jokaiselle, miksi sen ajankohdallakaan olisi väliä? Älykäs ihminen voi ajatella, että ei kannata kuolla ennen kun näkee lapsiensa varttuvan. Joku voi ajatella, ettei kannata kuolla koska unelmat ovat vielä saavuttamatta. Mutta mitä tyhmä ihminen voi ajatella? Tyhmä ihminen ei voi saavuttaa unelmiaan, joten hänellä ei ole edellä mainittua syytä elää. Tyhmän ihmisen ei myöskään kannata hankkia lapsia, koska hänen tyhmyytensä periytyisi ja saastuttaisi ihmiskunnan geeniperimää. Maapallolla on jo nyt liikaa ihmisiä, miksi se kaipaisi tyhmiä lapsia.
Mikä muka olisi elämän tarkoitus tyhmälle ihmiselle? Usein sanotaan että elämän tarkoitus on nauttia siitä ja olla onnellinen. Kuitenkin on todella vaikeaa nauttia elämästä jos on alemmalla tasolla kuin muut ihmiset. Jos teet jotain, tekosi johtaa ongelmiin. Jos sanot jotain, ihmiset joko nauravat tai paljastavat virheet sanojesi takaa. Tunne on kuin: "tuhoan kaiken mihin kosken". Todellisia ystäviä on melkein mahdotonta löytää. Joko ihmiset karttavat tyhmää tai yrittävät vain hyötyä hänestä. Helppo vetää höplästä ja helppo hyödyntää. Parhaassa tapauksessa tyhmä ei edes tajua tulleensa höynäytetyksi, paitsi jälkikäteen kun höynäytyksestä aiheutuneet haitat tulevat ilmi. Muilta on turha odottaa myötätuntoa. Mitäs olet niin tyhmä!
Joskus olen kuullut että elämän tarkoitus on pyrkiä kohti unelmiaan. Mutta tyhmän ihmisen mieli on sellainen, että se unelmoi asioista joita se ei voi saavuttaa. Jos vaikka haluat perustaa perheen ja olla hyvä isä, unelmasi kaatuu siihen ettet sosiaalista taitamattomuuttasi kykene löytämään itsellesi sopivaa kumppania. Jos taas haluat menestyä työssäsi, unelmasi kaatuu tyhmän ihmisen luontaiseen huolimattomuuteen. Huolellisuus kun merkkaa kaikkein yksinkertaisimmissakin hommissa. Et pysty ikinä antamaan riittävää työpanosta ja olet huono duunari. Urheilijaksi pyrkivän on aloitettava treeni jo lapsena, joten mahdollisuutensa pois heittäneelle sekään ei ole vaihtoehto.
Elämälle jää siis vain yksi tarkoitus, kestää kipua kunnes kuolee. Asia olisi tietenkin toinen jos älykkyyteensä pystyisi vaikuttamaan. Silloinhan elämän tarkoitus voisi olla viisastuminen. Vaikka viisauden ja älykkyyden sanotaan olevan eri asioita, ei pelkällä viisaudella voi poistaa älyn puutteesta johtuvia ongelmia.
Mutta mikä sitten on elämän syy? Miksi tällä pallolla edes on elämää? Luonnontieteissä asia selitetään pelkällä sattumalla, tällä planeetalla on elämää, koska molekyylit sattuivat järjestäytymään oikealla tavalla kun maa syntyi. Sitten lähti käyntiin evoluutio jossa vahvat ja lisääntymiskykyiset lajit syrjäyttivät heikot. Lopputuloksena syntyi ihminen, joka älyllisen ylivertaisuutensa turvin otti planeetan hallintaansa. Mutta ihminen oli kyllin viisas keksimään toisen selityksen olemassaololleen. Jumala loi ihmisen pitämään huolta planeetasta. Kesti satoja vuosia, tai jopa tuhansia, ennen kun tajuttiin että selitys on puutteellinen. Ja pian sille kävi samoin kun kaikelle muullekin tyhmälle, selitys menetti arvostuksensa. Ja kun selitys menetti arvonsa, myös planeetasta huolehtiminen menetti arvonsa. Tuotannosta tuli itseisarvo ja älykkyydestä tuotantoa ylläpitävä voima. Juuri innovaatioihinhan teollinen vallankumous perustui. Niinpä älykkyydestäkin tuli itseisarvo (jos se ei jo aiemmin sitä jossainmäärin ollut). Koko yllä kuvailtu kehityskaari kuvaa syytä, miksi täällä on elämää. Elämää on, koska luonto on epäsymmetrinen. Osa järjestelmistä pystyy paremmin kopioimaan itseään ja vastaamaan ympäristönsä haasteisiin. Elämän tarkoitus laajemmassa mittakaavassa on kehittyä ja lopulta tuhota itsensä. Tässä kehityksessä heikkojen kuuluu karsiutua, mutta sen loppupäässä on elämän lopullinen tuho. Toteutamme tuhoamistehtävää saastuttamalla planeettaamme, joka on menettänyt arvonsa, koska ihmisestä on tullut luonnonvoima. Ihmisen normaali elämänkaari on loistava esimerkki. Lapsi syntyy, kehittyy, lisääntyy, vanhenee ja lopulta kuolee.
Koska kuolema on väistämätön kohtalo meistä jokaiselle, miksi sen ajankohdallakaan olisi väliä? Älykäs ihminen voi ajatella, että ei kannata kuolla ennen kun näkee lapsiensa varttuvan. Joku voi ajatella, ettei kannata kuolla koska unelmat ovat vielä saavuttamatta. Mutta mitä tyhmä ihminen voi ajatella? Tyhmä ihminen ei voi saavuttaa unelmiaan, joten hänellä ei ole edellä mainittua syytä elää. Tyhmän ihmisen ei myöskään kannata hankkia lapsia, koska hänen tyhmyytensä periytyisi ja saastuttaisi ihmiskunnan geeniperimää. Maapallolla on jo nyt liikaa ihmisiä, miksi se kaipaisi tyhmiä lapsia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jatkoa edelliseen...
Jäljelle jää vain yksi vaihtoehto. Tyhmän ihmisen kuolema oman kätensä kautta. Väkisinkin nousee siis kysymys, onko kuoleman jälkeen elämää? Jos tyhmä ihminen ei voi saavuttaa unelmiaan tässä maailmassa, voiko hän saavuttaa ne toisessa maailmassa? Maailma on loppujen lopuksi ihmisen pään sisällä, koemme vain omat ajatuksemme. Koska tyhmän ajatukset ovat huonoja, maailmakin on hänelle huono. Tämä antaa kuitenkin toivon kipinän, jos ajattelu vähenee, vähenee tuskakin, koska huonoja ajatuksia tulee vähemmän. Päänsä tuhoaminen kemikaaleilla saattaa tuntua radikaalilta ratkaisulta, mutta se on itseasiassa ainoa vaihtoehto. Älykkyyttään ei voi nostaa ylöspäin, mutta pudotus alaspäin kyllä onnistuu. Ja riittävän alhaisella tasolla ei ole tiedostettuja tunteita. Tässä alhaisessa tilassa tyhmä (tai nyt vielä tyhmempi) ihminen kuolee tiedostamatta mitään. Tai odottaa kunnes älykkyyttä opitaan keinotekoisesti nostamaan.
Viime kädessä jokainen tekee valintansa itse. En kehota ketään toimimaan edellä mainitulla tavalla. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole lietsoa vihaa vaan herättää ajatuksia. Miten voisimme muuttaa asenteitamme niin että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla? Vai onko maailma todellakin niin raaka ja julma, että osalle ei jää vaihtoehtoa ihmisarvoiseen elämään?
Voithan omistaa elämäsi itseäsi viisaampien palvelemiseen.
Tyhmästä ei tule hyvää duunaria, eikä liioin palvelijaa.
Life with no value is no reason to live.