Tiina tuittuilee

Anni Polvan (1915–2003) ikäluokan ladyt eivät yleisestikään olleet/ole mitenkään aktiivisia v*ttu-sanan ja sen johdannaisten käyttäjiä. Kunnioituksesta naissukupuolen fyysisiä ominaisuuksia kohtaan valitsen itsekin mieluummin toisenlaisia voimasanoja silloin kun niiden aika on.

Oma äitini (s. 1916) elelee keskuudessamme edelleen. Muistan hänen käyttäneen karkeimmillaan niinkin järeitä voimasanoja kuin 'persetti' ja 'sappermenskatti'. Niitä suustaan päästellessään hänen täytyi kylläkin olla jo varsin voimakkaan mielenkuohun vallassa.

Isäni (1914–2000) lateli voimainsa päivinä kiivastuessaan hyvinkin konsonanttipitoista tekstiä, mutta v*ttu-sanan hänkin tiesi varata tähdellisempään käyttöön.

Mitä nyanssien murhamiehiä suomalaiset ovat, kun kaikki vivahteet pitää tappaa? Sanojen annin on polveitava, perkele.

Onhan siinä nyt eroa, tuittuileeko Tiina vai v**tuileeko hän. Jos sitä et huomaa, vedä handuun!

Eiköhän se tuittuilu tarkoita yleensä kiukuttelua, ollen kuitenkin vähän hyväksyttävämpää käytöstä tai ainakin nimitys. Keskenkasvuiset tai nuoret naiset saattoivat sitä harrastaa jo ennen vanhaan, vaikka olivat yleisesti ottaen kilttejä perhetyttöjä.

Leena Härmä kirjoitti 40- 50 -luvuilla "Tuittupää" -kirjoja. Ehkä tuossa yhteydessä "tuittupää" on lapsi, joka on hieman itsepäinen (en ehkä näkisi, että sana "vi**u" voisi korvata tuon sanan "tuittu").

Lisää:http://fi.wikipedia.org/wiki/Leena_Härmä

Kuinka niin kumma sana? Minusta sana on ihan normaali, ehkä nykyään vähemmän käytetty. Ja onhan olemassa myös sana tuittupää, eli tuittupäät tuittuilevat. Eikä sillä ole mitään tekemistä tuon v-alkuisen sanan kanssa.
Minusta se tarkoittaa lähinnä henkilön uhmakkaan omapäistä toimintaa, toisten määräilystä tai odotuksista piittaamatonta, määräilyyn alistumatonta.

"Vasen olkapää se jaksaa tuittuilla"

"Siksi [ralli]ratissa ei ole vara tulistua ja tuittuilla, vaan hermon on pidettävä alusta loppuun saakka"

"Kyllä miehetkin osaa tietysti äksyillä ja tuittuilla"

"Prinsessa Vittupää nimeäkin välillä kuulen, mutta onhan jokaisella naisella oikeus tuittuilla kun on NE"

Siinä verkosta poimittua, joka viittaa enemmän sinne kiukuttelun suuntaan. Sanojen merkityksethän voivat muuttua ja vaihdella, varsinkin näin harvoin käytettyjen.
Minusta tuo hee gloossan esittämä määritelmä on sopiva, sillä kiukuttelu on itsessään sopiva nimitys tietynlaiselle käyttäytymiselle. Toisaalta omapäisyys on jokseenkin samaa kuin tuittupäisyys.
Tuittuilu voisikin olla mainittujen toimintojen välimuoto, kiukuttelevaa omapäisyyttä.
Mutta kukapa näitä määrittelyjä jaksaa muistaa. Kieli soljuu kunkin käyttäjän aivoissa omia väyliään.