en ole löytänyt mistään neuvoja siihen miten voi aikuisiällä korjata kovia kolhuja saaneen itseluottamuksen. lapsuudenkoti ei tarjonnut mitään hyvää kasvualustaa itsetunnolle, lähinnä vanhempien alkoholia ja mielenterveys ongelmien takia.
koulut meni perseelleen, kun en koskaan oikeen oppinut kirjoittamaan kynän kanssa, nykyää ei onneksi kynää tarvi. opettajat pitivät sitten huolen, että kuulin tarpeeksi usein kuinka tyhmä, laiska ja hidas minä olen.
eipä ole parisuhteetkaan onnistuneet, olen aina valinnut ne epäkypsät ja tunteettomat naiset, enhän minä hyville naisille voi kelvatakkaan. kun olen niin helvetin huono.
jotain hyvää olen saanut aikaan kuitenkin, minulla on poika , joka kärsii nyt omaa koulutaivaltaan minun tavoin.
jollain tavalla olen koko elämäni toivonut, että joskus kuulisi aidosti että minä olen hyvä jossain tai että kelpaan vain tälllaisena huonona johonkin.
miten voisin päästä eroon tästä hirvittävästä häpeästä, mikä vaivaa minua, tämä minun huonommuus???
koulut meni perseelleen, kun en koskaan oikeen oppinut kirjoittamaan kynän kanssa, nykyää ei onneksi kynää tarvi. opettajat pitivät sitten huolen, että kuulin tarpeeksi usein kuinka tyhmä, laiska ja hidas minä olen.
eipä ole parisuhteetkaan onnistuneet, olen aina valinnut ne epäkypsät ja tunteettomat naiset, enhän minä hyville naisille voi kelvatakkaan. kun olen niin helvetin huono.
jotain hyvää olen saanut aikaan kuitenkin, minulla on poika , joka kärsii nyt omaa koulutaivaltaan minun tavoin.
jollain tavalla olen koko elämäni toivonut, että joskus kuulisi aidosti että minä olen hyvä jossain tai että kelpaan vain tälllaisena huonona johonkin.
miten voisin päästä eroon tästä hirvittävästä häpeästä, mikä vaivaa minua, tämä minun huonommuus???
Vastaukset 15
Vanhimmat
Huono kohtelu lapsena on saanut sinut uskomaan, että olet ollut "sen arvoinen" eli mitätön ja arvoton. Näin kaikki lapsena alkavat arvottaa itseään sen mukaan miten aikuiset heitä kohtelevat.
Nyt sinä itse olet se aikuinen. Sinulla on valtaa kohdella itseäsi mahdollisimman hyvin ja korostaa siten itse itsellesi, että olet ansainnut parempaa. Minullakin on ollut erittäin huono itsetunto, mutta kun olen tehnyt hyviä valintoja (vaikken aluperin uskonut niitä ansaitsevani) olen saanut arvokkuuden tunnetta. Tällaisilla valinnoilla tarkoitan ihan arjen juttuja. Voi kuulostaa tyhmältä ja lapselliselta, mutta se, että pienillä jutuilla hemmottelee itseään ja palkitsee itseään, voi olla tärkeää.
Koeta muistuttaa itseäsi hyvistä puolistasi ja teoistasi; vaikka pieneltä tuntuvista. Jos mielessä itse korostaa vain epäonnistumisiaan ja häpeää, niitä tulee ruokittua ja ne värittävät kuvaa itsestä. Näe pojassasikin hyvää ja arvokasta ja nauti tunteesta, että juuri sinä olet saanut (aikaiseksi) tällaisen hienon pojan.
Kaikissa ihmisissä on hyvää. Sinussakin on; olen siitä aivan varma. Anna itsellesi mokat anteeksi, ole itsellesi inhimillinen. Aikuiset, jotka alentivat sinua lapsena, ovat yksinkertaisesti olleet väärässä ja tehneet virheen! Kukaan lapsi ei ole ansainnut alentamista tai kaltoinkohtelua. Virhe ei ollut (eikä ole nytkään) sinussa, vaan heissä. Häpeän pitäisi olla heidän!
kiitos noin rakentavasta vastauksesta.... haluaisin todellakin tuntea tyytyväisyyttä itseäni kohtaan, jotenkin se vain tuntuun niin mahdottomalta. elämä kun on viime vuosina ollut hankalaa ja vaativaa.
olen hakenut apua mielenterveystoimistosta, mutta minun kuulemma pitäisi hyväksyä vain itseni, en oikeen tiedä miten pystyn hyväksymään sen että olen näin huono ja epäkelpo ihminen. en näe itsessäni mitään hyvää, miten sen pystyy hyväksymään ja miten se muka auttaisi???
Vielä pohtisin tuota ajatustasi, että olet huono. Mitä se tarkoittaa oikeastaan?
Otan itseni esimerkiksi. Olin koulukiusattu koko kouluajan, vanhemmat olivat tunneköyhiä, olin arka ja sosiaalisesti ihan pihalla; puhevikakin vielä. Nuorena pidin itseäni huonona verrattuna ikätovereihin, jotka luottivat itseensä, olivat seurustelusuhteissa jne. Ymmärsin sitten kuitenkin lopulta, että en ole koskaan ollutkaan huono. Minulla on ollut paha olo! Siinä on valtava ero. Olen ollut pelokas ja arka lapsi eikä kukaan aikuinen auttanut pätkääkään. Kun tajusin, että olen kokenut vaikeita asioita ja minulla on ollut huono olla, paha mieli ja masennustakin, minäkuva muuttui positiivisemmaksi. En ole huono, vaan olo on ollut huono. Siitä alkoi itsen hoitaminen ja arvostaminen.
Toivon, että mietit tätä. Mitä se sinun huonous (muka) on? Ainakin minusta huono ihminen on sellainen, joka tekee toisille tahallaan pahaa; on pahantahtoinen, väkivaltainen tms. Oleko sinä sellainen? Enpä usko.
en jaksa kirjoittaa kovin yksityiskohtaisesti mitä kaikkea olen saanut kokea lapsuudessa, mutta paskaa on tullut niskaa kotoa ja eteenkin kouluista. en koskaan oppinut kirjoittamaan kunnolla kynällä, onneksi nykyään ei tarvitsekkaan.
jäin koulussa opettajan kiusaamaksi, se vei todella viimeisetkin rippeet itsetunnosta.
naisten suhteen ei myöskään ole mennyt yhtään paremmin, takana on liki parikymmenta pidempää parisuhdetta. aina minusta löytyy vikaa, olen liian kiltti, ujo ja hiljainen. aina löytyy se parempimies minun tilalle.
en kertakaikkiaan ole löytänyt itsestäni mitään hyvää, en pärjää kouluissa, pelkään olla ihmistenkanssa tekemisissä, en ole löytänyt mitään harrastusta missä tuntisin olevani hyvä, en muista koskaan kuulleen kenenkään sanoneen minusta mitään hyvää. töitä olen jostain ihmeen syystä aina saanut, minä en valita ja olen tehnyt kaikkea paska duunia, kroppa vain ei oikeen enää kestä näitä raskaita hommia.
jäin myös kymmenen vuotta sitten yksinhuoltajaksi, kun lapsen äiti lähti paremman miehen mukaan. niin mitä se minun tuntema huonommuus sitten on.... häpeän omaa persoonallisuuttani, se kun tuntuu olevan niin vastenmielinen muille ihmisille. haluaisin olla itsevarma ja henkisesti vahva, sekä löytää itsestäni jotain mistä voisin olla tyytyväinen.
tuosta sinun kirjoituksesta vielä, kyllä minä tiedän olevani masentunut ja minulla on huono olla ja paha mielikin, vaan millä sitä voi muuttaa paremmaksi???
"olen liian kiltti, ujo ja hiljainen."
Eivät nuo tee ihmisestä huonoa. Melkeinpä päinvastoin. Eri asia on se mitä piirteitä se kulttuuri jossa elät arvostaa ja mitä ei. Sitäpaitsi kiltteys on paljon parempi piirre kuin ilkeys. Ujoissa ihmisissä on paljon hyviä piirteitä(mm. luotettavuus, toisten ihmisten huomioon ottaminen, herkkyys...).
Temperamenttipiirteet ovat neutraaleja. Ei kenelläkään ole auktoriteettia määrittää että vaikkapa ulospäinsuuntautuneisuus on parempi piirre kuin ujous. Länsimaissa vaan kulttuuri on määrittänyt ulospäinsuuntautuneisuuden normiksi johon muka kaikkien pitäisi pyrkiä. Itämaissa taas päinvastoin ujoutta ja varautuneisuutta arvostetaan ulospäinsuuntauneisuutta enemmän.
Sun kannattais lukea vaikka temperamenttitutkija Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoja. Sun silmäsi voisi avautua suhtautumisessa itseesi.
jep olen lukenut sen kirjan, ihan hyvä kirja onkin. nämä minun luonteenpiirteeni vain tuntuvat olevan minulle rasitteita. ei tällaisista luonteenpiirteistä ole kuin haittaa. ei naiset halua herkkää tai tunteellista miestä, se on naisten ominaisuus.
olisin mielummin vaikka psykopaatti jonka maailmaa ei muiden toiveet tai tunteet ohjaa. olen saanut riesakseni täysin väärän persoonallisuuden, tämä pilaa elämäni. haluaisin muuttua aivan toisenlaiseksi. :(
Olen ollut itse koulukiusattu ja joskus haaveillut ihan samasta, että mitäpä jos olisin edes vähän rohkeampi ja puheliaampi enkä niin autisminen, hyväksyttäisiinkö minut silloin paremmin joukkoon. Myöhemmin ajatteluni kypsyi sen verran että opin hyväksymään itsessäni myös ennen negatiivisiksi kokemiani piirteitä itsessäni eikä joukkoon kuuluminen tai toisten hyväksynnän hakeminen enää ollutkaan minulle kaikki kaikessa. Jos jotkut ihmiset eivät hyväksy minua juuri sellaisena kuin olen, miksi minun kannattaisi edes hirveästi välittää heidän mielipiteistään? Miksi sinunkaan kannattaisi välittää siitä jos opettajasi kiusasivat sinua joskus lapsena? Sehän on menneisyyttä, ja voit vaikuttaa nykyhetkeen omilla valinnoillasi, eivätkä siitä ole opettajat enää päättämässä. Sinä et ole huono, vaan he tekivät väärin, jos eivät osanneet kannustaa ja motivoida sinua opiskelemaan haukkumisen sijasta.
Jotenkin kuvauksesi perusteella sain myös sellaisen käsityksen, että sinulla voi olla läheisiisi joko pelokas tai takertuva kiintymyssuhde. Sinulla on negatiivinen kuva itsestäsi, ja sinun kannattaisi miettiä tavoitteletko läheistesi hyväksyntää liikaa olemalla ystävällinen ja kohtelias ja miksi teet niin. Takerrutko heihin tai pelkäätkö samalla läheisyyden menettämistä? Se voisi olla hyvinkin mahdollista lapsuuden kokemustesi pohjalta, jos olet vanhempiesi mielenterveysongelmien ja alkoholismin takia joskus menettänyt heiltä kaipaamaasi läheisyyttä. Tärkeintä on että ymmärrät itse mistä kaikessa on kysymys niin että voit eheytyä, että sinun ei tarvitse tavoitella hyväksyntää loputtomasti, vaan voit tulla hyväksytyksi omana itsenäsi kunhan ensin hyväksyt itsesi.
Ystävyys on arjen ja asioiden jakamista yhdessä, vaikka joskus saatta kestää vuosia ennen kuin se toinen samalla aaltopituudella oleva ihminen löytyy, jolla on samantapaisia ajatuksia. Sama toimii parisuhteessakin. Ei sitä koskaan tiedä, jos vaikka jostain sellainen ihminen tulisi sinuakin vastaan elämässäsi...
noin vuosi sitten yritin todella hyväksyä nuo huonot luonteen piirteeni, mutta se johti masennukseen, en enää voinut tavata muita ihmisiä, minähän olin niin huono ja arvoton ihminen. mielessä pyöri vain kuinka huono olen. häpesin itseäni todella paljon, mutta pakko oli vain yrittää hyväksyä oma arvottomuus.
nyt sitten olen jättänyt kaiken sosiaalisen pois elämästäni, kun en mihinkään kelpaa, mutta ei tämä mitään onnea ole elämääni tuonut. pakko on vain hyväksyä että pohjimmiltani olen ihan paska tyyppi.
Kirjoituksesi kuulostaa siltä kuin sinut olisi kertaalleen potkittu maanrakoon, mutta ei siinä vielä kaikki: nyt kun se on ohi niin jatkat itse itsesi potkimista sinne maanrakoon. Eikö kannattaisi lopettaa poikasikin takia? Se mitä sulle on joskus sanottu ja miten sua on kohdeltu, oli varmasti kamalaa kokea. Mutta miksi nyt itse vapaaehtoisesti jatkat itsesi kohtelua yhtä kauheasti? Sinulla on mahdollisuus muuttaa kohtalosi. Vaikka menneisyys on ollut huono, niin tulevaisuuteen voit edelleen vaikuttaa. Sinun pitää ottaa itseäsi niin sanotusti niskasta kiinni ja alkaa keskittymään hyviin puoliisi ja tekemään työtä kehityksesi eteen. Ei kenelläkään voisi sinun kokemuksellasi ollakaan hyvä itsetunto, sehän on ihan päivänselvää ja täysin ymmärrettävää. Muutat vain sen sisäisen vuoropuhelusi myönteisemmäksi, ajatus ajatukselta. Sitä muutosta et voi odottaa keneltäkään ulkopuoleltasi, vain sinä voit sen tehdä. Voit kuitenkin saada hyviä neuvoja ja vinkkejä kirjoista, netistä tai ammattiauttajalta.
Tuo ei kyllä kuulosta siltä että olisit todella hyväksynyt ne. Huonojen luonteenpiirteiden hyväksyminen ei tarkoita sitä, että pitää itseänsä huonona, vaan voi kääntää myös heikkoudet vahvuuksiksi. Esimerkiksi hiljainen ihminen saattaa ottaa muita paremmin huomioon, kun ei ole itse koko ajan äänessä.
Sinun kannattaisi keskittyä tunteidesi sijasta johonkin aivan muuhun, sillä tämä vaikuttaa siltä että ajatuksesi kiertävät kehää. Mieti vaikka mitä kaikkia onnellisia asioita arki on mukanaan tuonut, opi nauttimaan sen pienistä iloista.
...Vaikka myönnetään että saatan olla hiukan huono neuvomaan, sillä itsetuntoni on ollut aina melko vahva.
ihan hyviä ohjeita, kiitos vain. on tunne, että onnistuakseni hyväksymään itseni, minun pitäisi pystyä näkemään "itseni" ihan toisella tavalla. sitä vain on oppinut arvioimaan itsensä sen perusteella mitä muut ovat minusta sanoneet ja kun lapsuus ja nuoruus meni negatiivisten ihmisten seurassa, ei minäkuvastani ole koskaan tullut mitenkään positiivista.
ahdistavaa kamppailla näiden asioiden kanssa, haluaisin muuttaa asennettani, mutta miten ja minkälaiseksi???
Positiivisemmaksi. Tee jotain sellaista mistä nautit äläkä keskity niin paljon itseesi kohdistuneeseen kritiikkiin, mitä ympäristö sinulle tarjoaa.
Pikemminkin ihastuin heti sen luonteeseen ! Nyt tsemppiä ja kyllä itsestäsi löydät varmasti jotain hyvää. Sain sun teksteistä tunteen että olet liian hyvä ja kiltti. Sun pitää oppia olla itsekäs ja teet mistä nautit,varmasti pikku hiljaa löydät harrastuksia tai muuta missä voit olla omalla tavallasi hyvä. Teet vain asioita mistä pidät. Pikku hiljaa eteenpäin. :)
Lempiaiheeni josta mielellään nostan ketjua esiin. Huonommuuden tunne tulee siitä KUN vertaa itseään muihin. Ja kun muut vertaavat sinua muihin.. Oletetaan kuitenkin että esimerkiksi sinulla on kyky olla hiljaa sekä kuunnella kun muut puhuvat. Tämä ei ole mikään "huono" asia vaan todellinen kyky ja vahvuus. Kun alkaa korostamaan muille että "minäpä olen sitten hyvä kuuntelija" on homma hoidettu ääneen sanomalla totuus omasta hyvästä puolesta sekä itselle että toiselle. Jos tätä alkaa itse pitää vahvuuden sijaan ongelmana, siitä sellainen tulee. Ellei koe oloaan hyväksi on jotakin tehtävä.. Se että antaa itselle kehuja on ensiarvoista. Kilpailuyhteiskunta tuottaa tätä ongelmaa. Jos vanhempasi on olleet mielenterveysongelmaisia se ei tee heistäkään huonoja, vain ihmisiä.
Se että ei ole hyvä jossain yhdessä tai kahdessa tietyssä asiassa on luultavasti jokaisen ihmisen ikuinen päänvaiva. Se miten alkaa tätä itsensä kiusaamista lopettamaan vaatii vaan vähän työtä päivittäin. Riittävän hyvä riittää.
Käänteistäen vielä. Mikset saisi kirjoittaa hyvin koneella tai vaikka sanella, ellei käsin onnistu? Pitääkö kaikkien olla kovia ja ulospäinsuuntautuneita päsmäri persoonia? Olisiko herkkyys sittenkin suuri ja ihailtava voimavara jossain työssä kuten esimerkiksi hoitoalalla jossa pitää muita kuunnella ja ymmärtää?