transferenssi vs oikeat tunteet?

Ei ole kaikki tunteet tranferenssia.

En nyt muista mitään konreettisia tilanteita, mutta terapian eri vaiheissa terapeutti edustaa eri tahoja/henkilötä, sitä se transferenssi.

Terapeuttiin ihastuminen on ihan normaalia, ei sitä tarvitse pelätä.


Ei kannata kauheasti älyllistä terapiaprosessia, siitä on vaan haittaa.

Jos jotain jää vaivaamaan vaikka terapeutin puheista tai eleistä niin kannattaa sanoa se terapiassa.

Ja kannattaa tämäkin asia ottaa esille terapiassa.

Minä kerroin terapeutille kaikki eroottiset tai vähemmän eroottiset unet joissa hän esiintyi ja muitakin unia. Ja olen sanonut, jos olen olut sitä mieltä, että terapeutin asenne on ollut outo.

Transferenssitunteet ovat ihan aitoja tunteita. Transferenssi ei hoidollisessa mielessä edes auta elleivät transferenssitunteet tunnu oikeilta.

Oma esimerkkini on, että olin pitkään aidosti sitä mieltä, että psykoterapeuttini ei voi olla minusta kiinnostunut; olin varma, että hän jopa naureskeli minulle mielessään. Tämän tunteen kanssa jaksoin kuitenkin psykoterapiassa olla ja se eli välillämme. Kestin sen ja uskalsin sitä vähitelleen koetella ja kyseenalaistaa. Sain yhden kerran vahvan tunteen, että voinkin olla toiselle aidosti kiinnostava ja hän suhtautuu minuun lämpimästi. Vasta pitkän aikaa tämän jälkeen uskalsin psykoterapeutin tuella (johon siis jo luotin) tiedostaa, että tunne alunperin kumpusi vanhemmistani, jotka tekivät lapsen epävarmuudestani pilkkaa ja nauroivat avoimesti yrityksilleni olla arvokas ihminen.

Jos olisin heti analysoinut psykoterapeuttiin liittyvän tunteeni ja älyllistänyt sen, en olisi voinut TUNTEA sitä tärkeää kokemusta, jonka sain tuntea. Äly ei hoida, vaan asioiden käyminen läpi tunteen kautta. Suosittelen siis, ettet analysoi liikaa; tunne enemmän.

yritän varmasti liikaa älyllistää tilannetta, mutta kuten sanottu olen varsin hämmennyksissäni tuntemuksista välillä.

johtuu ehkä siitä, että olen joutunut kieltämään omat positiiviset ja negatiiviset tunteet lapsuudesta saakka.

eniten juuri ne positiiviset tunteet aiheuttavat hämmennystä kun terapeutti on kiva tyyppi ja en pysty ottamaan vastaan sitä, että joku kohtelee hyvin ja kuuntelee. (tuntuu tuskalliselta kirjoittaa edes tämä)

välillä tunnen samalla tavalla, että terapeutti nauraa mulle ja pitää outoja ajatuksiani ja minua vastenmielisinä.

inhoan myös itseäni siitä, että ajattelen hänestä ihastuneesti, se on ollut erityisen raskasta, enkä pysty sanomaan sitä, koska pidän asiaa niin nolona.