Tuossa muutaman sadan kilometrin päässä yläpuolellamme on avaruus, joka jatkuu siitä loputtomiin joka suuntaan niin kauas kuin voimme maailmankaikkeuteemme nähdä - paljaalla silmällä emme paljoakaan, muutama tuhat tähteä vain, mutta muilla välineillä jo miljardien valovuosien päähän. Onko mitään kiehtovampaa kuin tämä kosminen kotimme? Näyttää olevan: iltalehtien lööpit, tosi-tv, väkivaltaviihde, tekotaide, porno, uskonto, politiikka ja sodankäynti muun muassa.
Käperymme itseemme juuri kun olemme saaneet selville paikkamme kaikkeuden suuressa rakenteessa - ainakin osaksi. Pelkäämmekö universumin äärettömyyttä ja outoutta? Miksi tämä aika, joka tietää maailmankaikkeudesta enemmän kuin mikään aikaisempi, suosii ihmistä, joka on kuin avaruutta ei olisikaan? Valosaasteen aikakautta edeltänyt ihminen, joka vielä kaupungeissakin näki taivaan tähdet, oli ehkä henkisesti lähempänä avaruutta kuin me.
Käperymme itseemme juuri kun olemme saaneet selville paikkamme kaikkeuden suuressa rakenteessa - ainakin osaksi. Pelkäämmekö universumin äärettömyyttä ja outoutta? Miksi tämä aika, joka tietää maailmankaikkeudesta enemmän kuin mikään aikaisempi, suosii ihmistä, joka on kuin avaruutta ei olisikaan? Valosaasteen aikakautta edeltänyt ihminen, joka vielä kaupungeissakin näki taivaan tähdet, oli ehkä henkisesti lähempänä avaruutta kuin me.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen kuullut monien henkilöiden arvelulevan, että avaruus-asioiden funtsiminen pudottais sen viimeisenkin järjen ruuvin päästä.
Kuulin henk. koht. melko myöhäisellä iällä Universumista kirjoitettua tekstiä. Hurahin tietyst helposti mukaan. Luin kirjastoista teoksia ja liityin Ursan jäseneksi.
Nyt erikoisesti kun tieto avaruudesta on luotaimien avulla kirmaissut raisuun laukkaan. Kuulin joku päivä sitten, että A Einstein vielä aikuisena uskoi Linnunratagalaksin olevan kaikki mitä siellä on.
Tämän asian kertojina olivat Helsingin yliopiston 'alan' miehet, joista toisen nimi oli Kari Enqvist. Ehkä Huxle tiesi jo enemmän siinä vaiheessa.
Einstein tietysti muutti suhteellisuusteoriotaan kiireen vilkkaa, helpottuneena.
Itse olen ollut "pennusta" asti kiinnostunut avaruudesta ja kaikesta siihen liittyvästä .Lapsena luin paljon avaruusaiheisia kirjoja ja nyt aikuisiällä sitten olen lukenut netistä. Myös humanoidit ovat tulleet erittäin tutuiksi sillä olen aina ollut kiinnostunut niistäkin.
Ulkona ollessani katselen todella paljon taivaalle varsinkin pimeän aikaan. Onneksi asun maalla niin se valosaaste ei häiritse niin paljoa kuin esimerkiksi kaupungissa. Olenkin ainakin pari kertaa saanut todistaa erikoisen tähdenlennon.
Harmittaa vain kun minun omassa kaveripiirissäni ei ole ketään muuta joka olisi kiinnostunut avaruudesta. Tai yksi on mutta näemme suurinpiirtein vain kerran kuussa ja silloin ei yleensä tule puhuttua ainakaan universumista.