Jos osaat keksiä vastauksen tähän kysymykseen päässäsi, saat multa santattaa euroa ja filosofin arvonimen:
Usein lapsi saattaa kysyä, että mihin tämä kuollut henkilö on mennyt, johon sitten vastataan hänen menneen taivaaseen katselemaan meitä. Mitä tällä halutaan tarkoittaa, että on mennyt taivaaseen ja katselee sieltä?
Keksitkö jonkinlaisen filosofisen vastauksen tälle kysymykselle? Itse olen keksinyt vastauksen tähän kysymykseen ja paljastan sen, mikäli vastausta ei ala kuulumaan.
Usein lapsi saattaa kysyä, että mihin tämä kuollut henkilö on mennyt, johon sitten vastataan hänen menneen taivaaseen katselemaan meitä. Mitä tällä halutaan tarkoittaa, että on mennyt taivaaseen ja katselee sieltä?
Keksitkö jonkinlaisen filosofisen vastauksen tälle kysymykselle? Itse olen keksinyt vastauksen tähän kysymykseen ja paljastan sen, mikäli vastausta ei ala kuulumaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En keksinyt.
kuollut henkilö on liittynyt takaisin materian kiertokulkuun, eli hänen olemuksensa on hajaantunut mukautuen ympäristön mukaan, jonka osa atomeista on saattanut siirtyä avaruuteen tai muuten vain ylös. kuolleen henkilön atomeissahan kuitenkin on tavallaan yhä jonkinmoinen "muisti", eli elollisen olomuotonsa takia niiden käytös on hieman erilaisempaa ja näiden atomien liike muistaa aikansa ollessaan elollinen. näin voisi käsittää niiden myös katselevan ja vaikuttaen kausaalisesti muihin omalla tavallaan.
Minäpä kerron oman vastaukseni: Mikäli nyt Jumala on olemassa ja taivas sekä helvetti, niin vastaus on, että tämä kyseinen henkilö on hyvien tekojensa ja hyvien elämäntapojensa ansiosta kuolemansa jälkeen päässyt Jumalan silmissä korkeaan asemaan, eli Jumalan silmissä tämä henkilö on juuri sellainen, jonka Jumala on toivonut ihmisen olevan eläessään hänen luomansa maan päällä.
Ja tämän ansiosta tämän henkilön ns. elämänmittarin elohopea on hyvin korkeassa lukemassa, jotenka tämä henkilö siis on tekojensa ansiosta päässyt kaiken yläpuolelle ja on päässyt istumaan sinne valtaistuimelle Jumalan viereen ja katselee sitten sieltä meidän kuolevaisten elämänmenoa. Nämä teot ovat nostaneet hänet ylös.
Alapuolella taas ovat ne sielut, jotka eivät ole noudattaneet näitä tehtäviä, jotka tämä henkilö oli suorittamassa kun vielä oli kuolevainen.
>Mitä tällä halutaan tarkoittaa, että on mennyt taivaaseen ja katselee sieltä?
Ajattelisin, että sillä halutaan pehmittää kuoleman lopullisuutta, antaen ymmärtää, että kuollut henkilö olisi vielä jollakin tavalla "läsnä" eikä unohda meitä. Aivan kuten me emme unohda häntä.
Puolirunollinen selitys elämälle kuoleman jälkeen:
Ihminen koostuu materiasta, jonka pienin rakenneosa on sielu. Siksi jokaisessa meissä asuu lukematon määrä sieluja, jotka kokevat tämän maailman. Siihen mikä sielu on en osaa vastata. Ehkä yksikään sielu ei voi olla olemassa yksin vaan tarvitsee muita sieluja ollakseen. Sinä olet yksi näistä sieluista. Koet olevasi sinä, koska sinua lähellä oleva maailmankaikkeus vaikuttaa sinuun eniten. Koska olet pääsi sisällä, koet aivotominnan ja tietoisuuden. Kun ihminen kuolee, hänen ruumiinsa mätänee. Kaikki ihmiseen sidotut sielut vapautuvat luonnon kiertokulkuun. Niin kauan kun sielu ei ole jonkin elävän olennon aivoissa, sen kokemus maailmasta on enemmän tai vähemmän vajavainen. Sillä ei ole selvää tietoisuutta, eikä se ajattele. Ennemmin tai myöhemmin sielu kuitenkin päätyy jonkin elollisen olennon sisään. Jos se päätyy aivoihin, ihminen "syntyy uudestaan", saa tietoisuuden ja kokee olevansa se olento, jonka aivoissa sijaitsee. Näin jatkuu niin kauan kun maapallolla on elämää. Lopulta Maa kuitenkin tuhoutuu kun Aurinko nielee sen. Tällöin Maan sielut eivät enää voi syntyä uudelleen. Kaikki tietoisuus häviää ja vaivumme ikäänkuin nirvanaan. Sielu joka on Auringon sisällä kokee jossain määrin Auringon olosuhteet.
Näin jatkuu todella kauan. Lopulta Aurinko kuitenkin sammuu ja luhistuu kasaan. Tämän jälkeen saamme odottaa miljoonia vuosia ennen kun maailmankaikkeus tuhoutuu loppurysähdyksessä. Sielu ei kuitenkaan katoa edes tällöin, koska se on niin pieni ettei sitä voi jakaa osiksi. Kaikki aine ja energia koostuu sieluista. Uudessa maailmankaikkeudessa on uudet luonnonlait, eikä sen jälkeisestä ajasta voi sanoa mitään. Uskon että maailmankaikkeus on syklinen ja jossain vaiheessa luonnonlait sallivat mahdollisimman suuren nautinnon kaikille. Sitä maailmankaikkeutta kutsuisin taivaaksi. Ikävä kyllä sekään ei ole ikuinen.
Minun oma totuus on se, että kuoleman jälkeen ihmisen tietoisuus, "sielu" on samassa tilassa tai paikassa, jossa oli ennen syntymää...
Vastaukseni lyhykäisyydessään on: Isoveli valvoo