Pari vuotta olen kärsinyt sekä ruumiillisista että henkisistä kivuista. Eilen törmäsin sairauden määritelmään Yleistynyt ahdistuneisuus. Kaikki sairauden kuvaukset sopivat omiin oireisiini. Selkäkipuja, unettomuutta, jännitystila, hikoilua... Olen käynyt työterveyslääkärillä ja saanut unettomuuteen nukahtamislääkettä Stellaan ja lisäksi Mirtapzini-tabletteja. Molempia olen käyttänyt muutamana yönä viikossa silloin, kun en ole saanut nukutuksi. Nyt luin muutamia kokemuksia sairaudesta ja ymmärsin, että varsinkin Mirtapzipinia pitää syödä säännöllisesti. Sitä en tiedä, onko se oikea lääke sairauteeni. Onko teillä kokemusta hyvästä lääkityksestä, joka on tehonnut ko. sairauteen????? Kuinka pitkään oireet ovat jatkuneet? Kaikki apu ja kokemukset ovat tervetulleita.
Yleistynyt ahdistuneisuus
Ahdistunut
1167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En tiedä, kun omalla kohdallani fyysiset oireeni johtuvat fyysisestä sairaudesta, johon syön sytostaatteja. Veikkaan sytostaattien väsyttävän minua. Lisäksi veikkaan ihan peruskyynisyydellä sinun todennäköisimmin olevan kusipää, joka nimettömänä mustamaalaa jotakin täysin viatonta - sori.
Ainoa miksi avasin aiheesi, olisi tuo "ahdistus", koska minuakin ahdistaa. Minua oj kauheasti alkanut ahdistaa Suomi24- keskustelupalstojen lukeminen ja mielipuoliset nimettömät herjaajat näiltä palstoilta. Sieltä löytyy lähihoitajien naamaa, jonkun puolitutun yläasteihmisen naamaa ja muuta, ja aina nämä samoissa keskusteluissa kanssani.. vähempikin ahdistaisi, kun en tiedä keiden kanssa keskustelee.
Psykologisesti ehkä kauhein elämässäni koemani kokemus oli se, että kun ensin minua kiusattiin junttien taholta peruskoulussa ja vammapäälukiossa - jota kyllä sittemmin vaihdoin fiksumpaan; siten, että päälleni muunmuassa heiteltiin makkarankuoria, minut suljettiin vessaan ja rähätettiin päälle ja puolet pierupäistä pilkkasi ihan avoimesti ja opettajatkin mukana meiningissä, kun sitten aloin seota siihen kiusaamiseen - niistä saastoista siis, joiden kanssa en onneksi tai toivottavasti koskaan joudu vahtamaan sanaakaan- niin että sitten vielä kliimaksina n. 16- vuotiaana oli se, että minut heitettiin terveyskeskukseen, minua lyötiin päähän koko hoitajakunnan katsellessa - niin siis sukulaisteni yrittäessä saada minut toipuma shokkitilasta - ja sitten heitettiin aikuisten mentaaaliin mikä tänä paivänä ei edes tulisi kyseeseen.. missä luojan kiitos sitten peruttiin se päätös ja vähän äkkiä. Eli en terveenä joutunut hullujen huoneelle, mutta mellein ja ikinä en sitä unohda.
Mutta ikinä en siitä toipunut, se määritti koko elämäni ja melkein tuhosi elämäni.. Lisänä vielä sekopäiden pilkka ja luulot ja muu paska, joskin onneksi sen jälkeen pääsin elämään elämääni paikkaan, missä oli NORMAALEJA ihmisiä ja siten toivuin. Mutta ikinä en unohda sitä kusipäätä psykiatria naamalta, vaikken nimeänsä muistakaan tai tiedäkään, joka terveelle alaikäiselle lapselle bentsoja asiatta pään täyteen pumpattuaan, laittoi siinä vielä aikakellon tillittämään ja älykkyystestin päälle ja painopuntarin viereen, että eihän sulla nyt ole anoreksiaa, kun et enää paina 40_kiloa ( puoli vuotta sitä olin todella painanur 40 kiloa ja olllut vakavasti anorektinen)...
Luultavasti psykiatriakin on kuitenkin kehittynyt 1990-luvun alkuvuosikymmenistä...