Tulee mieleen ainakin kolme erilaista skenaarioita.
1. Ihminen kykenee liittämään tietoisuutensa jonkin kehittyneen laitteen avulla Internettiin ja käsittelemään ja omaksumaan tietoa suoraan tietoverkosta. Tällöin olisimme jo vähintään puoliksi koneita. Älykkyyserot olisivat vähäisiä tai lähes olemattomia, koska kenellä tahansa on mahdollisuus kaikkeen tietoon ja sen käsittelyyn 24/7.
2. Geneettinen muuntelu, joka pyrkii asettamaan älyllisiä ominaisuuksia ohjaavat geenit kaikille samanlaisiksi. Tämä ei välttämättä edellyttäisi sitä, että kaikki olisivat klooneja. Fenotyyppiä eli ulkomuotoa voisi olla erilainen, mutta älyllisten ominaisuuksien kehittymistä ohjailevat geenit tiedettäisiin ja nämä geeniyhdistelmät kyettäisiin asettamaan kaikille samanlaisiksi. Jos tämä menetelmä toimisi täydellisesti, älykkyyseroja (geneettisiä) ei olisi.
3. Jonkilainen älykkyyslääke kehitetään. Onko tämä lääke sitten pilleri, ruiske vai jotain älyhormoonia erittävä rauhanen? Tällä menetelmälle alkuperäinen älykkyysero jää kuitenkin voimaan. Tosin onko sillä merkitystä, jos käyttäjän älykkyys kymmenkertaistuu? Näin suuri älykkyyden nouseminen tekee jokaisesta kuitenkin huikean älykkään.
4. Yhdistelmä kaikkia yllä mainittuja. Tämä olisi tietenkin kaikkein tehokkain tapa.
Nyt sitten voidaankin miettiä tätä ns. "kehitystä". Onko kehityksen tarkoitus tehdä kaikista samanlaisia? Entä onko kehityksen toinen tarkoitus pyrkiä siihen, että kenenkään ei enää tarvitse tehdä yhtään mitään? Tehokkuushan tarkoittaa juuri mahdollisimman paljon mahdollisimman vähästä. Lopulta me kaikki istumme kotona ja robotti hoitaa puolestamme kaiken. Vedämme jotain vitamiiniliuosta terveyden ylläpitämiseksi. Onko tämä sitä kuuluisaa kehitystä?
1. Ihminen kykenee liittämään tietoisuutensa jonkin kehittyneen laitteen avulla Internettiin ja käsittelemään ja omaksumaan tietoa suoraan tietoverkosta. Tällöin olisimme jo vähintään puoliksi koneita. Älykkyyserot olisivat vähäisiä tai lähes olemattomia, koska kenellä tahansa on mahdollisuus kaikkeen tietoon ja sen käsittelyyn 24/7.
2. Geneettinen muuntelu, joka pyrkii asettamaan älyllisiä ominaisuuksia ohjaavat geenit kaikille samanlaisiksi. Tämä ei välttämättä edellyttäisi sitä, että kaikki olisivat klooneja. Fenotyyppiä eli ulkomuotoa voisi olla erilainen, mutta älyllisten ominaisuuksien kehittymistä ohjailevat geenit tiedettäisiin ja nämä geeniyhdistelmät kyettäisiin asettamaan kaikille samanlaisiksi. Jos tämä menetelmä toimisi täydellisesti, älykkyyseroja (geneettisiä) ei olisi.
3. Jonkilainen älykkyyslääke kehitetään. Onko tämä lääke sitten pilleri, ruiske vai jotain älyhormoonia erittävä rauhanen? Tällä menetelmälle alkuperäinen älykkyysero jää kuitenkin voimaan. Tosin onko sillä merkitystä, jos käyttäjän älykkyys kymmenkertaistuu? Näin suuri älykkyyden nouseminen tekee jokaisesta kuitenkin huikean älykkään.
4. Yhdistelmä kaikkia yllä mainittuja. Tämä olisi tietenkin kaikkein tehokkain tapa.
Nyt sitten voidaankin miettiä tätä ns. "kehitystä". Onko kehityksen tarkoitus tehdä kaikista samanlaisia? Entä onko kehityksen toinen tarkoitus pyrkiä siihen, että kenenkään ei enää tarvitse tehdä yhtään mitään? Tehokkuushan tarkoittaa juuri mahdollisimman paljon mahdollisimman vähästä. Lopulta me kaikki istumme kotona ja robotti hoitaa puolestamme kaiken. Vedämme jotain vitamiiniliuosta terveyden ylläpitämiseksi. Onko tämä sitä kuuluisaa kehitystä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kumpa katoaisivat pian...
Tilanne ratkeaa helpoiten mediaanin yläpuolisten ihmisten jonkinlaisella lobotomialla. Tosin lobotomian tekoon pystyvätkin häviävät, mutta ehkä yrityskin suorittaa lobotomia riittää jatkossa.
Ihmisellä on tarve kehittää asioita niin paljon mihin suinkin aivoillaan kykenee. Kun älykkyys ja tiedon määrä kasvaa, mutta ihmisluonto pysyy samana kehitys saa ulottovuuksia, jotka saa meidät keksimään jotain mikä ei enää tue ihmisyyttä, vaikka ihmisyys on ollut perustana sen kehittämiseen. On mielenkiintoista ja myös pelottavaa että kehittelemme inhimillisen luomisen ja keksimisen tarpeen nimissä jotain joka on kaukana inhimillisyydestä. Kuten vaikka toi pyrkimys yksilöiden luontaisten älykkyyserojen tasoittamiseen, tai pyrkimys biologiseen kuolemattomuuteen.
Mitä hyötyä on älykkyyseroista? Ne toimivat muurin tavoin ihmisten välillä. Hyvin älykkäät eivät halua olla normaaliälyisten kanssa vuorovaikutuksessa ja normaaliälyiset eivät halua olla vuorovaikutuksessa heikkolahjaisten kanssa. Tämä johtaa heikkolahjaisten ja huomattavasti keskitasoa älykkäämpien ihmisten syrjäytymiseen ja pahoinvointiin. Juuri älykkyyserot ovat osaltaan selittämässä yhteiskuntamme hierarkista rakennetta. Ne joilla on riittävästi resursseja pääsevät johtotehtäviin. Kuvittele yhteiskunta, jossa kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet menestykseen. Tällainen yhteiskunta ei ole mahdollinen niin kauan kun älykkyyseroja on olemassa. Kaikkien ihmisten pitäisi pitää yhtä kun planeetan tila on pahenemaan päin. Kieli-, kulttuuri- ja älykkyysmuurit pitäisi siis poistaa. Jos kaikki olisivat älykkäitä myös kielimuurit menettäisivät merkitystään. Ajatus älykkyyden tasaamisesta ei ole fasistinen ja voimaa ihannoiva. Se ei edellytä kenenkään ihmisoikeuksiin puuttumista, eikä kenenkään steriloimista tai muita yhtä kyseenalaisia toimia. Olisi kaikkien edun mukaista jos tiede kykenisi kehittämään älylääkkeen, jonkinlaisen sirun tai sopivaa geeniteknologiaa.
En usko että se olisi millään tapaa kenenkään edun mukaista. Pikemminkin sairasta ja epäinhimillistä. Yksi niistä asioista, joka kääntysi itsejämme vastaan eirittäin tuhoisaksi.
Ei menestystä voi määritellä, jos ei ole mitään mihin verrata. Jos kaikki juoksijat ovat samaan aikaan maalissa, kukaan ei voi pitää itseään voittajana. Ilman häviäjää ei ole voittajaa ja toisin päin. Ilman voittoja ei tule menestystä, eikä ihmisen tarve menestyä täyty.
Tuollaisessa yhteiskunnassa menestyjät ja heikot määräytyisivät muilla tavoin. Kenties fyysiset ominaisuudet ja rahalliset varat ratkaisisiva asioita enemmän. Väkivalta ja sodat lisääntyisivät entisestään. Jos kaikki ovat lähdössä samalla viivalla kilpailu on entistä kovempaa ja raaempaa.
Niin kauan kuin emme kompastu omaan älykkyyteemme kehittämällä jotain joka kääntyy itsellemme tuhoisaksi kehitys saakin mielestäni jatkua. Niin sen kuuluu mennä. On kuitenkin todennäköisesti väistämätöntä, että ihminen ajaa itse oman lajinsa hitaasti sukupuuttoon tai jopa nopeaan joukkotuhoon, koska tuhoisia asioita kehitellään nyt jo. Tiedämme että lajimme tulee vielä pystymään näihin tiettyihin saavutuksiin, joiden mahdollisuutta on hiljattain vasta alettu miettiä. Toivottavasti se ei kuitenkaan tapahdu ainakaan seuraavaan sataan vuoteen, etten itse ole sitä sitten varmasti näkemässä.
Neuvostoliiton alkuaikoina kuviteltiin lysenkolaisessa hengessä, että kun kaikille annetaan samanlainen kasvatus ja koulutus, kaikista tulee yhtä älykkäitä. Lopputuleman tiedämme.
Kyseessä on ihmislajin geneettinen muuntelu, joka on avain lajimme selviytymismahdollisuuksille.
Mitä enemmän erilaisen älyn muotoja ja tasoja populaatiomme kantaa mukanaan, sitä suurempi on lajimme sopeutumiskyky.
Ja ensinnäkin sana älykkyys pitäisi määritellä ennen kuin sen yhdenlaistamisesta aletaan vakavasti puhua. Onko älykkyys loogista palikoiden järjestyksen loogisuuden hoksaamista vai jotain aivan muuta?
Sanalla älykkyys on liikaa rasitteita, se pitäisi hylätä. Mensalaista älykkyyttä voisi ilmaista termillä looginen lahjakkuus,vastaavasti kielellinen lahjakkuus, sosiaalinen lahjjakkuus...
Älykkyyserojen poistaminen tieteen keinoin kuulostaa äkkiseltään hyvältä ratkaisulta. Ja määritellään älykkyys kyvyksi ongelmanratkaisuihin ja tiedon tuottamiseen.
Mutta... Jos kaikki ihmiset olisivat yhtä älykkäitä, poistuisi samalla merkittävä edistystä aikaansaava tekijä. Ihan samalla periaatteella kuin jos kaikki ihmiset olisivat yhtä rikkaita. Eli halu saada aikaan jotakin merkittävää vieläpä niin, että vain harva kykenee siihen on merkittävä tieteellistä edistystä aikaansaava tekijä. Kuka voisi muuten ymmärtää tiedemiehiä keskinkertaisine palkkoineen tekemässä tutkimusta kun samantyyppisellä koulutuksella voisi myös lyödä rahoiksi. Tiedemies haaveilee tunnustuksesta, maineesta ja kunniasta ja siitä, että häntä pidetään älyllisesti merkittävänä ihmisenä. Tuskinpa Einsteinkaan olisi mainettaan mielellään pois antanut, vaikka välillä julkisuudestaan kärsikin.
Jos kaikki ihmiset olisivat yhtä älykkäitä, todennäköisemmin intellektuaalista edistystä vievät kannusteet poistuisivat. Älykkäät ja menestystä janoavat ihmiset suuntautuisivat yksinomaan aloille joista voi saada rahaa. Tiede rappeutuisi. Miksi tutkia jotakin vaikeaa ongelmaa kun senhän voi tuo naapurin Jaskakin ymmärtää ja ratkaista. Ja Jaska on töissä rahoitusjohtajana.
Älykkyyden sosiaalisia vaikutuksia liioitellaan myös. Toki voisimme ymmärtää paremmin toisiamme ja käyttäytyisimme järkevämmin monessa tilanteessa. Mutta monet asiat myös mutkistuisivat. Nykyisin älykäs pärjää mukavasti kunhan on sopivan kohtelias kommunikoitaessa muiden kanssa. Mutta jos yhteiskunta koostuisi yhtä älykkäistä, silloin myös kommunikaatioon joutuisi panostamaan aivan toisella lailla. Tiedon määrän lisääntyminen merkitsisi välttämättä asioiden monimutkaistumista ja tarvetta opetella uusia asioita, sellaisiakin, jotka eivät kiinnosta pätkääkään.
Ajatellaan vielä yhtä hyvin vaikeaa ongelmaa: kuka tekisi paskaduunit ja huonosti palkatut työt? Sellainen tuntuisi huippuälykkäästä varmasti paljon nöyryyttävämmältä kuin jostakin forrestgumpista.
Hämärintä on tuo oletus, jonka mukaan älykkyyserot lisäävät ihmisten välistä pahoinvointia ja tyytymättömyyttä. Jos keskiverto sohvaperuna on tyytyväinen BB-talon tapahtumia katsellessaan, so what? Ja jos hän tietää, että naapurinsa viihtyy enemmän tiedekirjojen ja muun himmeän parissa, tuleeko hän siitä onnettomaksi. Enkä usko, että heikkojärkiset hirveästi surevat älynsä puutteita, jos he saavat osakseen huomiota, rakkautta ja huolenpitoa. Toisin sanoen, en usko, että älykkyden tasajako lisäisi ihmiskunnan onnellisuutta. Ja lisättäköön tähän, että älykkäät ihmiset osaavat riitaantua keskenään niin monista asioista, joita ei tyhmempi edes osaa laskea. Onnellisuutta... hm.
Pelottavinta olisi, jos älykkäät ihmiset kaikkialla maailmassa alkaisivat toimia samalla tavalla, lisäten kulutusmahdollisuuksiaan... Hyvästi pallo. Ja vaikka natsikortti on aina yhtä latteaa vetää esiin, muistutettakoon nyt vielä siitäkin, että monet natsijohtajat olivat huippuälykkäitä. Ja sama pätee moneen muuhunkin törkimykseen. Huippuälykkyys voi korostaa sekä ihmisen negatiivisia että positiivisia ominaisuuksia moninkertaisesti. Minä pidän enemmän siitä, että on älykkyyseroja ja on tyhmiä ihmisiä. Saan itsekin olla aika rauhassa tuon seikan takia. Ei tarvitse päteä juuri missään.
Huomio, rakkaus, huolenpito. Maailma on niin raaka jo luonnostaan ettei näitä ansaitse kukaan. Jokaisen on hankittava leipänsä itse. Älykääpiö ei pysty tekemään niin. Tuhma saa olla muttei tyhmä, ja niin edelleen...
Milloin Kehityspillereistä apu vajaaälyisyyteen ilmiöstä tulee totta?
Vajaaälyisyys johtuu vajaavoimaisuudesta: Mahtava idea onkin vajaavoimaisuuden korjauspillerit.