Volkmar Weiss on originelli saksalainen professori, jonka osin vaikeaselkoiset teoriat aivojen toiminnasta ja älykkyyden luonteesta tuntuvat kiehtovilta ja mielestäni muidenkin älykkyydestä kiinnostuneiden kannattaisi lukea ainakin tämä suomenkielisen tiivistelmä hänen pääargumenteistaan.
Weissin argumentointitapa vaihtelee suuresti korkeamman matematiikan ja mammutinmetsästäjien heimojen rakenteesta spekuloimisen välillä, mutta ajatuksista suuri osa tuntuu hyvinkin järkeenkäyviltä. Eli peruspiirteittäin älykkyyserot selittyisivät suurelta osin lyhytkestoisen muistin "bittikoolla" eli kapasiteetilla käsitellä informaatiota samanaikaisesti, joka taas selittyisi viime kädessä aivojen "kellotaajuuden" eli informaatioprosessoinnin nopeuden eroilla.
Weissin mukaan jopa suurin osa älykkyysvaihtelusta johtuisi vain yhden, aivojen kellotaajuuden määräävän, geenin eri alleeleista. Yhtenä todisteena hän esittää sisarusten älykkyyserojen jakaumaa. Eli tuntuisi todennäköiseltä että jos älykkyyteen vaikuttaa noin sadan eri geenin erilaiset alleelit, joilla kullakin on suunnillen yhtä suuri vaikutus - kuten monet tutkijat ovat perusolettamuksena esittäneet - niin nämä alleelit täyssisaruksilla keskimäärin munasolun hedelmöityessä jakaantuisivat väistämättä melko tasaisesti. Tästä seuraisi että sisarusten väliset geneettisesti määräytyvät erot älykkyydessä olisivat lähes aina pieniä.
Koska huomattaviakin älykkyyseroja samankaltaisessa ympäristössä kasvaneiden sisarustenkin välillä kuitenkin esiintyy täysin ilman poikkeavia sairauksia tai muita erityissyitä niin älykkyyden periytymistä selittäisi (mm. tämän syyn takia) ainakin Weissin mukaan paremmin yksinkertainen mendeliläinen jakautuma.
Weissin mukaan myöskään oletus älykkyyden vaihtelun normaalijakaumasta ei pidä paikkaansa. Vaan testit, tai usein testien pisteytys, vain mukautetaan tämän oletuksen perusteella. Älykkyyden mittauksen yksi perusongelma on aina ollut ettei älykkyydelle ole mitään absoluuttista skaalaa, joten älykkyysosamäärän ei voida sanoa viittaavan mihinkään konkreettiseen objektiivisesti mitattavissa olevaan ominaisuuteen kuten senttien (ihmisen) pituuteen.
Weissin mukaan älykkyyden todellista jakaumaa kuvaisi normaalijakauman kellokäyrää paremmin kolmen eri normalijaukauman yhdistelmä, joiden huiput olisivat 15 pisteen keskivaíhtelulla ilmaistuna 94, 112 ja 130 pisteen tienoilla. Tämä olisi looginen seuraus "älykkyysgeenin" kolmesta mahdollisesta homo- hetero- ja homozygoottisista alleeleista.
Tähän älykkyyden "todelliseen" jakaumaan päädyttäisiin vaikkapa jos älykkyyttä mitattaisiin samalla vaikeustasolla olevien melko mekaanisten ja helppojen perustestien ratkaisunopeutta mittaamalla, jolloin testien raakapistemääriä ei tarvitsisi erikseen sovittaa normaalijakaumaan, vaan ratkaisuun käytetty aika samalla antaisi älykkyyserot absoluuttisella skaalalla.
Älykkyyden perinnöllinen komponentti näyttäisi nykytutkimuksen mukaan olevan juuri G-tekijä eikä yksittäisten lahjakkuuksien verbaalinen/visuualisspatiaalinen ym. peritymisestä G-tekijästä riippumatta ole näyttöä. Tämäkin sopisi ainakin Weissin mielestä paremmin yhteen yhden "älykkyysgeenin"-teorian, kuin lukuisten eri tavoin älykkyyteen vaikuttavien geenien teorian kanssa.
Ainakin minun mielestäni tämä on hyvinkin mielenkiintoinen keskusteluaihe, olisi kiva lukea muiden mielipiteitä. Toivottavasti vain älykkyydestä on ylipäänsä mahdollista keskustella henkilökohtaisuuksiin menemättä. Kannaatta lukea Weissin mietteitä myös alkuperäisenä, ehkä vaikean aiheen yksinkertaistaminen ei aina onnistu niin hyvin kuin haluaisi.
http://www.volkmar-weiss.de/
Weissin argumentointitapa vaihtelee suuresti korkeamman matematiikan ja mammutinmetsästäjien heimojen rakenteesta spekuloimisen välillä, mutta ajatuksista suuri osa tuntuu hyvinkin järkeenkäyviltä. Eli peruspiirteittäin älykkyyserot selittyisivät suurelta osin lyhytkestoisen muistin "bittikoolla" eli kapasiteetilla käsitellä informaatiota samanaikaisesti, joka taas selittyisi viime kädessä aivojen "kellotaajuuden" eli informaatioprosessoinnin nopeuden eroilla.
Weissin mukaan jopa suurin osa älykkyysvaihtelusta johtuisi vain yhden, aivojen kellotaajuuden määräävän, geenin eri alleeleista. Yhtenä todisteena hän esittää sisarusten älykkyyserojen jakaumaa. Eli tuntuisi todennäköiseltä että jos älykkyyteen vaikuttaa noin sadan eri geenin erilaiset alleelit, joilla kullakin on suunnillen yhtä suuri vaikutus - kuten monet tutkijat ovat perusolettamuksena esittäneet - niin nämä alleelit täyssisaruksilla keskimäärin munasolun hedelmöityessä jakaantuisivat väistämättä melko tasaisesti. Tästä seuraisi että sisarusten väliset geneettisesti määräytyvät erot älykkyydessä olisivat lähes aina pieniä.
Koska huomattaviakin älykkyyseroja samankaltaisessa ympäristössä kasvaneiden sisarustenkin välillä kuitenkin esiintyy täysin ilman poikkeavia sairauksia tai muita erityissyitä niin älykkyyden periytymistä selittäisi (mm. tämän syyn takia) ainakin Weissin mukaan paremmin yksinkertainen mendeliläinen jakautuma.
Weissin mukaan myöskään oletus älykkyyden vaihtelun normaalijakaumasta ei pidä paikkaansa. Vaan testit, tai usein testien pisteytys, vain mukautetaan tämän oletuksen perusteella. Älykkyyden mittauksen yksi perusongelma on aina ollut ettei älykkyydelle ole mitään absoluuttista skaalaa, joten älykkyysosamäärän ei voida sanoa viittaavan mihinkään konkreettiseen objektiivisesti mitattavissa olevaan ominaisuuteen kuten senttien (ihmisen) pituuteen.
Weissin mukaan älykkyyden todellista jakaumaa kuvaisi normaalijakauman kellokäyrää paremmin kolmen eri normalijaukauman yhdistelmä, joiden huiput olisivat 15 pisteen keskivaíhtelulla ilmaistuna 94, 112 ja 130 pisteen tienoilla. Tämä olisi looginen seuraus "älykkyysgeenin" kolmesta mahdollisesta homo- hetero- ja homozygoottisista alleeleista.
Tähän älykkyyden "todelliseen" jakaumaan päädyttäisiin vaikkapa jos älykkyyttä mitattaisiin samalla vaikeustasolla olevien melko mekaanisten ja helppojen perustestien ratkaisunopeutta mittaamalla, jolloin testien raakapistemääriä ei tarvitsisi erikseen sovittaa normaalijakaumaan, vaan ratkaisuun käytetty aika samalla antaisi älykkyyserot absoluuttisella skaalalla.
Älykkyyden perinnöllinen komponentti näyttäisi nykytutkimuksen mukaan olevan juuri G-tekijä eikä yksittäisten lahjakkuuksien verbaalinen/visuualisspatiaalinen ym. peritymisestä G-tekijästä riippumatta ole näyttöä. Tämäkin sopisi ainakin Weissin mielestä paremmin yhteen yhden "älykkyysgeenin"-teorian, kuin lukuisten eri tavoin älykkyyteen vaikuttavien geenien teorian kanssa.
Ainakin minun mielestäni tämä on hyvinkin mielenkiintoinen keskusteluaihe, olisi kiva lukea muiden mielipiteitä. Toivottavasti vain älykkyydestä on ylipäänsä mahdollista keskustella henkilökohtaisuuksiin menemättä. Kannaatta lukea Weissin mietteitä myös alkuperäisenä, ehkä vaikean aiheen yksinkertaistaminen ei aina onnistu niin hyvin kuin haluaisi.
http://www.volkmar-weiss.de/
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen usein miettinyt älykkyystestejä ja tulosten antamaa yleistä kuvaa ihmisten älykkyydestä. Kiinnostusta on herättänyt esimerkiksi mensan testi. Testeihinhän hakeutuu yleensä keskimääräistä älykkäämpää porukkaa. Järjellä kun ajattelee niin tuskinpa kovin moni oman tyhmyytensä tiedostavaa hakeutuu testeihin. Jos henkilö ei ikinä ole menestynyt missään ajatuksia vaativissa tehtävissä niin miksipä hän haluaisi edes testeihin. Hyväksyykö mensa sitten jäsenikseen 2% osallistujista vaiko 2% kansakunnasta. Entä millä perusteella he luokittelevat sen, että vaikkapa 38 tehtävää ratkonnut sisältyy tähän 2%:iin? (siitä gaussin käyrästä tietysti, mutta toimiiko gaussin käyrän rakentajina ainoastaan testeihin osallistujat.
Weissin väite siitä, että älykkyysosamäärä ei noudattaisi tavallista gaussin käyrää, on myös hyvin kiinnostava. Tämä asia olisi periaatteessa erittäin helppo testata. Arvotaan väestörekisteristä sattumanvaraisesti noin 800 ihmistä ja teetetään heillä kaikilla sama testi. Tämä on riittävä määrä siihen, että saataisiin lähes tarkka arvio suomalaisten äo:n jakaumasta.
älykkyys testit ovat ainoa keino älykkyyden selvittämiseen? esmes. mensan testi on/oli mielestäni huono, koska joskus nuorempana sen tehtyäni väittivät osamääräni olevan n.140 en liittynyt koska mielestäni tämä ei voi/voinut olla korrekti tulos.
yleensäkkin tulokset ovat 120-150 paikkeilla, pisteytyksestä riippuen. tälläkin palstalla olevat high iq societyn testit ovat tähän mennessä parhaita mihin olen törmännyt (joistain sain alimmillani vain 115, mutta jotkut olivat taas turhan "helppoja"). mutta kuitenkin ja edelleen kyseisiä testejä tekemällä edes hiukan älykkäämpi ihminen oppii näkemään/tietämään mitä vastaukseksi halutaan.
eli siis mitä piti kysymäni: onko olemassa muun laisia "testejä" tai keinoja, kuin edellisen kaltaiset, älykkyyden selvittämiseksi?
160
vaatimus muistaakseni on 146
Tässä kohdassa törmätään taas ikuisuuskysymykseen että miten älykkyys määritellään. Jos pysytään klassissessa määritelmässä että älykkyys kertoo aivojen prossessointinopeudesta kun se kohtaa uuden ongelman(lähinnä loogisia ongelmia) niin mensan testihän on omiaan testaamaan tätä(omasta mielestäni). Tunnen mensalaisia, jotka todellakin pystyvät ratkomaan kyseisiä ongelmia hämmästyttävän nopeasti. Eihän tietenkään pidä yleistää, mutta näin tässä tapauksessa.
On myös totta, että testejä harjoittelemalla pystyy ennakoimaan haluttua tulosta ja näin parantamaan tulostaan. Tätä ongelmaa on hankala ratkaista sillä eihän aina pystytä tekemään uudenlaisia tehtäviä. Tosin on todettava se että "tyhmän" henkilön on vaikea harjoitella testejä ja tätä kautta saavuttaa huipputulos. Eli korkean tuloksen saaminen edellyttää loppujen lopuksi kuitenkin jotain sieltä pään sisältä.
tarvitaan älykkyttä, että sitä voi harjoittaa?
kuullostaa hyvältä. paitsi, entäs jos on tyhmemmänpuoleinen yksilö, jolla on ilmiömäinen muisti? muisti ei mielestäni ilmennä älykkyyttä.
"kuullostaa hyvältä. paitsi, entäs jos on tyhmemmänpuoleinen yksilö, jolla on ilmiömäinen muisti? muisti ei mielestäni ilmennä älykkyyttä"
No eiväthän ne tehtävät aina identtisiä ole vaan niissä toistuvat samat "kaavat". Tällöin treenaaminen auttaa mutta yksin ilmiömäisellä muistilla ei selvitä.
Aloitetaan siitä, että Mensan testit ovat tosiaankin suhteellisia. Nehän perustuvat oletukseen, että keskimääräinen äo on 100. Viimeksi testi "kalibroitiin" kyllä jo muutama vuosikymmen sitten. Silloin testattiin kattavaksi katsottu otos kaikkia ihmisiä ja asetettiin äo 100 siis keskivertotulokselle jne... Lopputuloshan riippuu myös käytetystä keskihajonnasta (suomessa muistaakseni 24 ja jenkeissä 17?)
Jos tuohon kalibrointiin voitaisiin täysin luottaa, niin mensan käyttämä testihän olisi täydellinen. Ihmisten älykkyys (toivottavasti) kuitenkin kehittyy ja mikään otanta ei poista täysin virherajoja. Absoluuttista totuutta näillä testeillä ei siis saada ikinä, mutta melko hyvä likiarvo varmasti. Tässä suhteessa Weiss saattaa kuitenkin olla siis oikeassa.
Siihen onko älykkyyden takana geenit, alleelit vai kasvuympäristön virikkeet en ole pätevä arvuuttelemaan. Suhtaudun kuitenkin melko varauksella Weissin kolmijakoiseen testiin. Jos niissä suoritusta mitataan ajalla, niin miten ilman suhteellisuutta määritellään aikamäärästä saatava äö pisteytys? Ehkä tieto olisi tuolta jostain löytynyt, mutta ehdin lukea vasta yhden noista artikkeleista...
Käsittääkseni Mensan käyttämä testi on vuosisatoja vanha, yleisesti hyväksytty testimuoto. Se on sittemmin kalibroitu silloin tällöin.
Eli tietenkin koko kansakunnasta.
Mielenkiintoisia tosiaan nuo Weissin ajatukset. Kuitenkin mitä tulee esim. sisarusten älykkyyseroihin, niin minä olen sirusteni ja tuttaviani perusteella saanut sen käsityksen, ettei sisarusten välillä olisi kovinkaan kummoisia älykkyyseroja.
Weissin väitteen luulisi olevan helposti testattavissa, joten jonkinlaista aineistoa sen tueaksi luulisi olevan olemassa, jos hänen väitteensä pitäisi paikkansa. Kaipaisin myös lisäselvitystä (kun en saksaa osaa) miten älykkyys Weissin mukaan tarkalleen ottaen periytyy. Mikäli oikein ymmärsin niin geenin alleeleja voisi olla kaksi, yksi tai ei yhtään, joísta saataisiin nuo kolme huippua. Mutta jonkinhan täytyisi selittää älykkyyseroja huippujen välillä ja niiden reunoilla. Lisäksi älykkyysgeenin kai pitäisi olla helposti löytyvä, jos se periytyy Weissin kuvailemalla tavalla.
http://www.volkmar-weiss.de/englisch.html
Mitä hyötyä/järkeä on korkeasta älykkyysosamäärästä?
Eikö huippuälykäs ole kuitenkin älynsä vanki? Tarkoitan sitä, että (teille jotka täällä kirjoittelette) matemaattis-looginen kapasiteettinnehan "imaisee" teidät ratkomaan yleensä vain yhtä tiettyä kapea-alaista ongelmaa, jonka näette aina ratkaisuun saakka paremmin kuin toiset (ja näette kovasti vaivaa sen täsmälliseen määrittämiseen) mutta toisaalla teilta saattaa jäädä ns. "poikittaiset" näkökulmat huomioonottamatta..
Kuulostaa varmaan junttimaiselta kommentilta, mutta näyttää siltä, että tuhlaatte kapasiteettinne mitä turhempiin ajatusrakennelmiin sen sijaan että hyödyttäisitte kyvyillänne yhteiskuntaa.
Maailma on täynnä vakavia ongelmia.
Mikä mättää kun huippuälykäs ei pidä tärkeänä ratkoa todellisia, katastrofaalisia ongelmia?
Luettuani viime viikot realistisia raportteja maailman tilasta tuli mieleen, ettei täällä pian enää ole ketään kehittelemässä "kaiken teoriaa" tai muutakaan huipputeoriaa.
Mutta se testaamisen järkevyys tulee siitä, että useissa tapauksissa on hyvä tietää itsestään asioita.
Sekä normaalia älykkäämmät, että vähemmän älykkäät hyötyvät tiedosta - mielestäni.
Ymmärtää mm. miksi tuntee olevansa erilainen.
Muuten en ota kantaa väitteisiin - tuntuvat erikoisilta. Asiaa on varmasti tutkittu.
Täältäkin voi kokeilla:
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?board=16;action=display;threadid=2986
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?board=2;action=display;threadid=3120